Kukkapenkkikatastrofi

Vaikka remontti- ja sisustusasioissa riittää puuhaa ennustamattomaan tulevaisuuteen asti, ajatus säännöllisesti karkaa siihen mikä minua eniten kiinnosta: pihan ja puutarhan suunnittelu ja toteuttaminen. Cottage gardenin kulmakivi on runsaat ja värikkäästi kukkivat kukkapenkit, ja myös kauniina kukkiva keittiöpuutarha. Näitä varten voi varautua jo nyt hankkimalla ja valeistuttamalla perennoita, vaikka varsinaisista istutuksista ei vielä voi edes haaveilla.

Aloitin istutustöihin valmistautumisen jo viime kesänä, kun otin vanhasta puutarhastani pieniä jakopaloja ja istutin niitä valeistutukseen. Lajikkeita oli yli sata, ja jouduin istuttamaan jakotaimet hyvin tiuhaan, eli juurien ympärille ei jäänyt paljoakaan maata suojaksi. Viime talvi kaikenlisäksi oli ankara perennoille, pakkaset tulivat ennen lumia. Osalle taimista tämä koitui ilmeisesti kohtaloksi, ja tämän kesän kuivuus viimeisteli tuhon. Vaikka olen ahkerasti valeistutusta kastellut, näyttää siltä, että hengissä on vain vajaa 70 perennaa, eli vähän reilu puolet.

Uusi yritys

Oikeastaan ymmärrän, että ei ole mitään järkeä yrittää etukäteen hankkia taimia, kun ensi talvesta ei tiedä vielä, ja kuivuuskin näyttää vielä jatkuvan. Mutta eihän puutarhahommat mitään järkihommia olekaan, joten innostuin tilaamaan Facebookin perennaryhmän kautta nelisenkymmentä erilaista perennaa harrastajakollegalta – ilman että minulla oikeastaan oli edes tiedossa, mihin taimet istutan.

Tänä viikonloppuna taimet oli viimein istutettava. Istutuspaikaksi valitsin edellisen vuoden perunamaan, koska a) tänä vuonna istutetut perunat kuolivat kuivuuteen ja b) se on vähiten rikkaruohoinen paikka koko pihassa.

Istutuspaikka
Tässä näkyy edellisen vuoden perunamaa. Etualalla on näkyvissä muutama kuivuuden nujertama perunanvarsi – tänä vuonna ei itseviljeltyä perunaa syödä :(.

Aloitin työn kaivamalla perunamaahan vaon istutuksia varten. Kaivaessa selvisi se, miksi rikkaruohoja ei ole – ansionsa on toki sillä, että maan pinnalla on reilusti katetta, mutta kyllä maa oli myös todella kuivaa! Kaivamani vaon syvyydeksi tuli n. 25 cm, ja koko tuo matka oli ihan pölyä. Maassa oli myös paljon kuivia juuria – epäilemättä juuri vuohenputken ja nokkosen – ja arvelin, että kun ryhdyn taimia kastelemaan, niin eiköhän ne rikkaruohotkin siitä innostu…

Päädyin siis laittamaan istutusvakoon ensin kasteltuja sanomalehtiä, ja vasta sitten säkkimultaa päälle. Sanomalehtikerrokset pitävät istutusvaon kyllä rikkaruohottomana ainakin vuoden ajan. Kastelin mullan likomäräksi ja istutin taimet siihen nättiin riviin. Merkkaan vielä taimet tikuilla – sen verran otin opiksi viime vuoden istutuksista, että kirjoitin nimet molemmille puolille tikkua. Edellisenä vuonna kirjoitetetut merkkitikut ovat nimittäin niin auringon haalistamia, että niistä ei enää saa mitään selvää. Ehkä varjon puolelle kirjoitetut tekstit pysyvät paremmin.

Perennan taimet istutettuna.
Tässä taimet nyt on valeistutuksessa. Paljon kastelua, niin toivon mukaan ehtivät juurtua hyvin ennen talvea.

Puutarhurit ovat varmaan maailman optimistisinta kansanosaa. Rakkaita kasveja kuolee jatkuvasti, mutta silti vaan yritetään uudestaan seuraavana vuonna. Ilman tietoa, kuinka käy – ja silloinhan voi aina ajatella, että jospa käy hyvin.

Hirsitalon sisäpinnat uusiksi, vol 1

Sillä aikaa, kun rakennusporukka tekee laajennusta, me olemme miehen kanssa purkaneet vanhalta puolelta kaikki pintamateriaalit pois. Suurin syy purkamiseen oli se, että halusimme nähdä, missä kunnossa hirret ja alapohja on. Ja toisaalta seinissä olevat lastulevyt ja lattian muovimatot olisi joka tapauksessa pitänyt purkaa, koska tilalle laitetaan perinteisempää ja hengittävämpää materiaalia.

Purkamisvaihe oli todella raskas, sekä henkisesti että fyysisesti. Kun pintoja poistaa, on koko ajan pientä jännitystä siitä, mitä alta löytyy. Ja tietysti siinä mennään tavallaan väärään suuntaan, ikään kuin peruutetaan kauemmas siitä, että talossa pääsee asumaan. Laudat ja levyt olivat paikkapaikoin tosi tiukasti kiinni, ja laudoista poistettavat naulat vääntyneitä ja tiukassa nekin. Ja pölyä on tietysti joka paikassa koko ajan, ja paljon.

Nyt voimme kuitenkin tyytyväisenä todeta, että olemme päässeet destruktiivisesta vaiheesta konstruktiiviseen. Purkamiset on 99 %:sti tehty, ja pian päästään pintoja asentamaan. Mikä helpotus!

Purkamisen vaiheet ovat olleet seuraavat (totuuden nimissä on sanottava, että mies pääasiassa hoiti purkamistyöt):

  • Keittiön kaappien purkaminen
  • Lastulevyt pois seinistä: kaikilla seinillä oli lastulevyt, ne irroteltiin jo kevättalven aikana
  • Tapetti-, pahvi- ja kuitulevykerrokset pois seinistä. Tapetteja oli useampia kerroksia, ja joillain seinillä oli käytetty myös sanomalehteä. Kaikista tapettikerroksista saatiin palasia talteen muistoksi. Seinissä oli käytetty myös kaikenlaisia muita tilkkeitä, mm. vanhoja sängyn pohjavanereita.
  • Kaksi kerrosta muovimattoa pois lattioista. Tässä kohtaa teetimme varmuuden vuoksi asbestikartoituksen. Ei merkkejä asbestista, joten purimme nämäkin itse.
  • Lastulevyt pois lattioista. Syvä helpotuksen huokaus, kun levyt olivat kiinni ruuveilla eikä esim. liimalla.
  • Lattialankut mahdollisimman ehjinä pois lattioista. Minä irrotin kaikista laudoista naulat ja taapeloin laudat myöhempää käyttöä varten.
  • Vanhat lattianiskat pois
  • Vanhat purut ja sammaleet pois alapohjasta (kuivia onneksi – ja pölyä tietysti sen mukaisesti!)
  • Klinkkerit ja uudemmat valut pois vanhan leivinuunin paikalta
  • Kaikki väliseinät otettiin myös auki ja villat poistettiin väleistä
hirsiseinät näkyvissä huoneessa
Tässä kuva tulevasta makuuhuoneesta purkamisen ja siivoamisen jälkeen. Vielä on muutama tapetin pala irroteltavana.

Suurin osa seinistä tullaan päällystämään puukuitulevyllä (huokolevy), mutta yksi pätkä vanhinta hirsiseinää jätetään näkyviin, jos vaan saadaan se hyvin puhdistettua. Tuo seinä on aikaisemmin ollut ulkoseinä, mutta nyt se jää uutta kuistia vasten, niin sitä ei tarvitse eristää kuitulevyllä – ja lisäksi siinä on hieno piilutettu pinta. Ja muuten – hirsiasiantuntija kävi tarkistamassa hirret, ja ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Pariin kohtaan tehtiin pieni paikka ja muutamasta kohdasta otettiin vähän pintaa pois ja laitettiin tervaa ja pellavarivettä tilalle, ja se oli siinä. Mikä helpotus sekin!

Talo on pystytetty vuonna 1941, mutta hirret ovat vanhemmat. Tämä seinä näyttäisi vanhemmalta kuin muut, koska siinä näkyy piilukirveen jäljet.

Jossain vaiheessa purkutyötä ajattelimme, että emme taidakaan laittaa vanhoja lautoja takaisin lattiaan vaan hankkia vastaavanlevyistä uutta lautaa. Sitten selvitimme hintaa ja kurkkasimme pankkitilille ja päädyimme kuitenkin siihen, että tuvan lattialle laitetaan vanhat laudat, mutta makuuhuoneeseen ja porstuaan ostetaan uudet. Tuvan lankut ovat nimittäin tosi hyväkuntoisia, ja tuntuisi älyttömältä jättää ne käyttämättä. Niinpä minä karhensin laudat uutta maalausta varten ja putsasin lautojen sivut vuosikymmenten möhnästä. Sitä paitsi näissä vanhoissa laudoissa on useaa eri leveyttä, mikä tuo mukavaa patinaa sekin.

Hiottuja lautoja
Tässä hiomistyö vielä kesken. Lautoja oli kaikkiaan vähän yli 30 kpl. Ne oli jo valmiiksi numeroitu, eli nekin on aikoinaan tuotu paikalle ns. käytettyinä.

Lattiat maalataan vastaavalla sävyllä kuin mitä ne ovat olleet. Sävyä olen metsästänyt rautakaupoista, kunnes sain Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmästä vinkin, että sävy voisi olla Tikkurilan 0294 Sienna, joka on vanha Permon sävy. Permoa ei enää ole, mutta ollaan mietitty Virtasen Porstuaa. Maalaamiseen on kuitenkin sen verran vielä aikaa, että ehditään kyllä selvitellä vaihtoehtoja.

maalisävyjä
Tässä muutamia vaihtoehtoja maalin sävyksi. Tuosta Sienna-sävystä ei ole väriliuskoja saatavilla, joten siitä pitää ostaa pieni purkki koemaalausta varten.

Kammokellari

Nyt ollaan siis siinä onnellisessa tilanteessa, että kaikki seuraavaksi tehtävät työt vievät lähemmäksi valmista. Niistä vaiheista sitten erikseen, mutta tähän vielä lopuksi lyhyesti juttua Kammokellarista!

Tuvan alla on vanhaan tapaan kellari, jonne mennään lattiassa olevasta luukusta. Olen vältellyt kellaria ihan viimeiseen asti – jotenkin on tuntunut ihan varmalta, että siellä on jotain inhottavaa. Kellarimörkö tai muuta hirveää. Viime viikolla rohkaistuin, värväsin ystävän naapurista mörönsyötiksi, ja lähdimme tutkimaan kellaria.

Tikkaat olivat vähän lahonneet, joten ne mies oli jo poistanut ja laittanut keittiötikkaat askelmiksi. Sinne sitä sitten rohkeina naisina mentiin – ja kellari osoittautui varsin harmittomaksi: n. 150 cm korkea, n. 2×2 metrin kokoinen tila, jossa oli viileää ja vähän kosteaa, mutta ei mitään hirveää. Vähän nolotti suorastaan, mutta nytpähän tiedän.

kellari
Siinä se nyt on kaikessa hirveydessään: KELLARI!
tuuletusputken asennus
Kellariin laitettiin toinenkin tuuletusreikä (alun perin oli vain yksi), jotta ilma kiertää paremmin. Tuuletusputki oli helppo asentaa nyt, kun lattia oli joka tapauksessa auki.

Mitä me ollaankaan tekemässä

En olekaan tainnut aikaisemmin kirjoitella kokonaisvaltaisemmin, mitä kaikkea ollaan tekemässä, ja millä aikataululla. Ehkäpä nyt on sen aika, kun asioita on näin jälkikäteen katsellen tapahtunut aika paljon viimeisen parin kuukauden aikana.

Olen pääasiassa laittanut kuvia ja kirjoittanut tarinaa puutarhaan liittyen, mutta sen vuoro oikeastaan tulee vasta ehkä ensi kesänä, ja sitä rakennetaankin sitten pitkään. Tuskin ikinä valmistuu.

Puutarhasuunnittelua olen kyllä tehnyt innokkaasti, mutta huomannut tämän kesän aikana, että niin kivaa kuin se on ollutkin – kaikki suunnittelu on ollut melko turhaa. Nimittäin tontilla tapahtuvat maansiirto- ja rakennustyöt ovat osoittaneet, että kovin tarkkaa suunnittelua ei kannata tehdä ennen kuin rakennukset ovat paikallaan ja maamassat siellä missä niiden kuuluu olla. Sen pitäisi tapahtua vielä tämän kesän nimiin.

Talon laajennus

Tontilla oleva talonen on pieni, kuistin purkamisen jälkeen pinta-alaltaan vain vähän yli 30 m2 kokoinen hirsirakennus, jonne ei tule eikä mene vettä.

Koska tarkoituksemme on asua talossa suurin osa vuodesta, halusimme sinne nykyajan mukavuudet, eli suihkun, wc:n, tiskikoneen jne. Tuohon vanhaan mökkiin nämä eivät mahtuisi mitenkään, emmekä myöskään halunneet tuoda hirsikehikon sisälle nykyaikaisia viemäröintejä ja vesijohtoja. Taloa siis laajennetaan yhdellä lisähuoneella ja isolla kuistilla.

Laajennukseen tulee keittiö, kylppäri, eteinen ja pikkuinen työskentelytila kuistille, yhteensä n. 50 m2. Laajennusta emme tee itse, vaan ammattilaiset hoitavat sen. Laajennusosasta teetettiin piirustukset ja asianmukaiset rakennusluvat haettiin ja saatiin viime talvena. Laajennus on tavoitteena saada ennen pakkaskelejä lämpimäksi, sisustustyöt jäävät talvelle tai ensi keväälle.

Jätevesien käsittelyä ja laadukkaan käyttöveden riittävää saatavuutta ehdimme jonkun verran pohtia myös, mutta rakennusluvan ehdoksi tuli, että liitymme vesi- ja viemäri-infraan, joten ratkaisu tuli sieltä annettuna. Viemäröinti ja vesijohtojen vetäminen tuli siis myös työlistalle – siihenkin tietysti on oman alansa urakoitsija.

Perustukset
Tästä lähdettiin laajennuksen rakennustöissä. Tässä pohjia vasta valmistellaan.
Tällä hetkellä ollaan tässä vaiheessa – laajennusosan runko on pystytetty. Laajennuksen ”alle” jäävien seinien laudoitus on purettu, ja hirsipinnat on suojattu sateelta pressulla.

Vanhan puolen remontti

Vanhaan hirsitalo-osaan mahtuvat pieni makuuhuone ja tupa. Tupaan tulee myös pieni takka tai kakluuni siinä joskus muinoin olleen leivinuunin paikalle. Vanhan puolen työt ollaan suunniteltu tekevämme itse – ainakin suurimmalta osin.

Talossa on viimeksi asuttu n. 5 vuotta sitten, ja viimeinen remontti on tehty useampi vuosikymmen sitten, jolloin lattiaan ja seiniin on laitettu uudet pinnat – ajanmukaisesti lastulevyä ja muovimattoa.

Kaikki pinnat uusitaan, mutta tarkoitus on käyttää mahdollisimman perinteisiä materiaaleja, ja pitää rakenteet vastaavina kuin mitä ne jo 80 vuoden ajan ovat olleet. Eli seiniin tulee puukuitulevyä ja kaikkea muoviin vivahtavaa pinnoitetta tullaan välttämään viimeiseen asti. Alapohjaan ei sentään laiteta sammalta eristeeksi, vaan hengittävää selluvillaa. Hirsien kunto myös tarkistetaan remontin yhteydessä.

Vanhan puolen remontista teen erillisen kirjoituksen heti kun vaan remonttikiireiltäni ehdin. Nimittäin vaikka olenkin tuskitellut kesälomalla sitä, kuinka hitaasti asiat ovat edenneet, niin yht’äkkiä näyttääkin vähän valoisammalta aikataulun suhteen. Myös vanha puoli on nimittäin tarkoitus saada ennen pakkasia ainakin peruslämmölle.

huone, josta on purettu pinnat pois
Tässä kuvassa tupa sen jälkeen, kun kaikki poistettavat pinnat on purettu. Keskellä tupaa on kellari, jonne mennään lattialuukusta.

Maansiirtotyöt

Yksi tärkeä osa urakkaa ovat maansiirtotyöt. Sadevedet pitää johtaa pois talon vierestä ja ainakin laajennusosan ympärille tehdä nykyaikaiset salaojitukset. Myös vanhan puolen ympärille tehdään muutoksia, mm. varmistetaan, että maanpinnan kaadot ovat kivijalasta pois päin.

Salaojituksia varten piti tehdä vielä oma kaivokin, että saatiin kaadot kohdilleen. Sekin aiheutti melkoisen myllerryksen pihaan.

myllerretty piha
Tässä pihanäkymä tulevan keittiöni ikkunasta. Edes minun mielikuvitukseni ei vielä riitä puutarhasuunnitelman tekemiseen tässä tilanteessa…

Näissä hommissa on tämä kesä menty, ja lämmintä ja kuivahkoa syksyä toivotaan :).