Niitty on kaunis elementti puutarhassa. Niitty tarjoaa myös erilaisille pörriäisille paljon ravintoa, ja kaiken bonuksena se on myös helppohoitoinen. Niityn voi perustaa vaikka kuinka pienelle alueelle, ja vaikka muuttaa osan nurmikosta niityksi.
Niityn maa ei saa olla ”voimakasta”, eli niittyä ei lannoiteta vaan pikemminkin pyritään köydyttämään. Hoitotoimeksi riittää yleensä se, että loppukesästä kasvusto niitetään, kun kukat ovat kukkimisensa kukkineet. Niitettyjen kasvien annetaan olla niillä sijoillaan, kunnes ne ovat kuivuneet, ja sitten varistellaan siemenet maahan ja kerätään varret pois. Sillä lailla maa ei saa ravinteita maatuvista varsista. Niittyohjeita löytyy netistä paljon, tässä yksi linkki Ylen juttuun.
Meillä on tontin sivussa ”joutomaa”kaistale, joka on hankittu vesi- ja viemäriputkituksille. Siellä siis maan alla kulkee putket, ja periaatteessa maan pinnalle voi istutella mitä vaan, mutta riskinä on, että joskus voi joutua kaivamaan putket esiin. Jos tuota riskiä ei olisi, niin paikka olisi hyvä hedelmätarhalle, mutta nyt ollaan päädytty siihen, että yritetään muuttaa se niityksi.
Niityn perustaminen ei ole kovin hätäisen hommaa. Jos niityksi suunnitellulla alueella kasvaa ennestään jotain ”ei niittymäistä”, on se jotenkin poistettava, ja jos maa on kovin voimakasta, se pitää köyhdyttää. Parhaat niityt syntyvät luonnostaan monen vuoden kuluessa, niin kuin esim. meidän tontin vieressä oleva kesantopelto, josta tämä meidänkin kaitale on lohkaistu. Siinä on kasvanut mitä on kasvanut, ja loppukesästä kasvusto on niitetty matalaksi ja kerätty pois myöhemmin. Nyt siellä kasvaa laajalla alueella sinistä kellokukkaa, ja muu kasvusto on harventunut. Tämä on tapahtunut sen viimeisen kolmen vuoden aikana, kun me olemme Elviiralla asuneet.
Tähän hitaaseen tapaan on meidänkin tyytyminen – periaatteessa tarmokkaalla kitkemisellä ja maan köyhdyttämisellä esim. hiekkaa lisäämällä voisi prosessia nopeuttaa, mutta se vaikuttaa suorastaan kokopäivätyöltä.
Meidän tulevalla niityllä kasvaa nyt monenlaista. Ollaan istutettu sinne mm. tarha-alpia ja auringontähtiä, ja ne saavat olla siellä niin kauan kunnes leviävät liiaksi. Myös mäkimeiramia ja minttua olen tökännyt kasvamaan, koska ovat hyviä pörriäiskasveja. Sinne on myös ilmaantunut jonkun verran sinistä kellokukkaa (ehkä kissankelloa), niittyleinikkiä ja muutama kurjenpolviesiintymä, eli vähän niittymäistä jo. Sitten siellä on tuoksuvatukkaa, joka on siirtynyt viemärikaivuiden seurauksena etupihalta, nämä kitketään sitä mukaa kun niitä huomataan.
Heiniä siellä kasvaa useita eri lajikkeita. En lähtenyt selvittämään, mitä ne ovat, mutta sen verran netistä katsoin, että Suomessa on 287 lajia erilaisia heiniä! Jos jotakuta kiinnostaa, niin täältä löytyy lisätietoa asiasta. Niittyasioissa heinät ovat kuitenkin poistettavien kasvien listalla, vaikka ovatkin kauniita, kun tuulessa heilahtelevat.
Näiden lisäksi siellä on laaja kirjo kaikenlaisia rikkakasveiksi luokiteltavaa: peltokortetta (tälle ei voi mitään, sen kanssa on vain elettävä), vuohenputkea (helppo hallita niittämällä, mutta jätetään pienelle alueelle pörriäisten iloksi), nokkosta, hevonhierakkaa ja paljon paljon muita.
Suunnitelma on seuraava: niitämme alueen 2-3 kertaa kesässä, ja poistamme niitot saman tien pois, että esim. heinät eivät pääse siementämään. Olen kylvänyt alueelle unikoita ja erilaisia niittyseoksia, ja niiton tarkoitus olisi paitsi köyhdyttää maata myös tehdä tilaa ja päästää valoa siemenille. Niittäminen hoidetaan pääasiassa viikatteella, koska sillä tavalla pystytään paremmin hallitsemaan niittokorkeutta. Tavallinen trimmeri olisi toinen vaihtoehto, mutta suurin osa niitettävistä kasveista on niin vankkoja, että ainakaan meidän trimmeri ei niihin pysty. Niittotrimmerissä taas on vain yksi korkeus, eli se vetää ihan maanpintaa myöten, ja siinä menisi sitten samalla jo mahdollisesti itäneet unikot ja muut.
Tätä toistetaan muutama vuosi, ja toivottavasti vuosi vuodelta niittykukkien määrä lisääntyy ja muiden kasvien määrä vähenee.
