Halkopinosta on moneksi

Pihan siivoushommissa tulee tänä kesänä menemään jokunen tunti. Tarkoitus olisi saada piha sellaiseen kuntoon, että saisin ajella sen säännöllisesti niittotrimmerillä ilman mitään isompia järjestelyjä ja tavaroiden siirtelyä.

Terijoensalavoiden rungot on nyt suunnilleen pätkitty kasoihin pitkin pihaa halkomista ja pinoamista odottamaan. Lisäksi löysimme jälleen yhden pressun alta ison pinon koivuhalkoja, nekin vaativat pilkkomista pienemmäksi.

Koivuhalkoja
Koivuhalkoja

Emme oikeastaan tarvitse polttopuuta täällä ainakaan vuoteen vielä, ja siitäpä lähti sellainen ajatus, että tehdään pihan toiselle sivulle halkopinoaita. Mies teki hyvät perustukset vanhoista pölleistä, halkoi puut ja minä rupesin latomaan pinoa.

Pinon perustukset
Tähän syntyy puupinoaita.

Ajatuksena oli ensin tehdä vähän semmoinen taideaita. Pyöreät puut muodostaisivat aitaan jonkunlaisen aaltomaisen kuvion, ja halot olisivat väleissä tukemassa – tai jotain sellaista. Aika pian totesin sen kuitenkin vähän liian haastavaksi, tai ainakin vähintään aikaavieväksi, ja tyydyin asettelemaan erimuotoisia klapeja kerroksittain.

Halkopino valmiina
Funktionaalista kauneutta – halkopino!

Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka tällä ei mitään itetaiteen valtionpalkintoa tulekaan. Materiaalia jäi vielä lisäpätkäänkin, mutta se voidaan tehdä vasta, kun vanha autotalli siirretään uuteen sijaintiin. Mutta se on sitten toinen juttu se.

Punainen tupa ja perunamaa

Englaintilaista puutarhaa joudutaan vielä odottamaan jokunen vuosi, mutta perunamaa laitettiin jo nyt. Mukava on saada perunoitakin, mutta isompi motiivi oli oikeastaan se, että saataisiin edes vähän hillittyä rikkaruohojen kasvua

Tilalla on asunut ihan aluksi karjalainen evakkoperhe, ja heillä on ollut kotieläimiä. Meitä edellisillä asukkailla oli ollut hevonen. Tämä näkyy pihan laitamilla, ne ovat korkeammalla kuin pihan keskikohta, ja ihan erilaista maata. Maa on kuohkeaa ja helppoa työstää, ja selvästi erittäin ravinteikasta, ainakin nokkosten määrästä päätellen. Eli lantaa sinne on varmaan kärrätty.

Muhevaa maata.
Viime viikolla ajelin tästä vuohenputket ja nokkoset, nyt harvennetaan juuristoa.

Aloitettiin perunamaan tekeminen kuokkimalla maata tasaisemmaksi, ja keräilemällä isoimmat juuripaakut pois. Muokkauksen jälkeen tasoitettiin maata vähän, ja ladottiin perunat maan pinnalle.

Muokattu maa
Siihen se perunamaa muotoutuu.

Perunarivien väliin tein polut paksusta sanomalehtikerroksesta. Perunat peittelin oljella, joita löysin navetan ylisiltä. Sanomalehdet peitin paksulla kerroksella haketta, jota mieheni jyrsi terijoen salavista (joita vain riittää ja riittää).

Valmis perunamaa
Valmista. Kyllä tuli siisti.

Lopputuloksesta tuli minusta hieno. Olkea tai muuta katetta pitää kesän mittaan lisätä, mutta onneksi meillä on tiedossa paikka, mistä saamme lisää katetta haettua. Jos hyvin käy, syömme syksyllä Siikliä ja Annabellea, mutta enpä hämmästyisi, vaikka rikkaruohot näyttäisivät meille närhen munat. Korkealta tässä ei kuitenkaan pudota.

Uusia koneita

Hyvin pian tonttikaupan jälkeen totesimme, että tarvitsemme uuden oksasilppurin. Meillä on kyllä silppuri, mutta se on ihan risupeli, kun taas nyt tarvitaan järeämpää peliä.

Uusi laite hankittiin Hankkijasta, Eliet Neo 2500 W. Kallishan se oli, mutta onneksi vähän alennuksessa. Mies on sillä nyt silpunnut ison osan terijoensalavista, sen mitä risuaidasta jäi yli. Oksasilppu on riittänyt kattamaan n. 10 neliön alan, johon tulee kompostit ja hyvä alku keittiöpuutarhalle.

Oksasilppuri
Uusi silppuri suorastaan imee paksutkin oksat kitaansa.

Pian ilmojen lämmettyä huomasimme myös, että vuohenputkea, nokkosta ja koiranputkea ei mitenkään pidetä aisoissa perusruohonleikkurilla. Viikatehommat eivät paljon kiinnostelleet, joten kone se oli tähänkin hankittava.

Googlettamalla selvisi, että sellaista ruohonleikkuria ei ole keksittykään, joka meidän pihan möykkyjen seassa kykenisi etenemään. Sitten hakuun osui niittotrimmeri. Luonnollisestikin tämä peli on taas kalliimpi kuin ruohonleikkuri, mutta arveltiin, että ns. maksaisi itsensä takaisin säästyneessä ajassa ja erityisesti hermoissa.

Taas Hankkijalle. Ostimme Cub Cadet -niittytrimmerin. Se on ruohonleikkurin ja hirviötrimmerin yhdistelmä – isot pyörät helpottavat liikkumista kuoppaisessa ja muhkuraisessa maastossa ja lähes kynän paksuiset siimat tekevät selvää pitkästäkin ruohosta.

Niittotrimmeri
Niittomonsteri!

Ja mikä helvetinkone se onkaan! Suosittelen vakavasti suojalasien käyttöä – jos tielle osuu vaikka männynkäpy, niin en edes uskalla ajatella, millä vauhdilla se sinkoutuu matkaan. Kone ahmii kaiken eteen osuvan – mm. puisesta marjapensaan tuesta lensi yksi jalka huitkuuseen, kun siima osui siihen. Olihan se laho, mutta silti. Nyt jo voi sanoa, että tästä pelistä on meille paljon iloa. N. kolmasosa tontista on täysin vuohen- ja koiranputken ja nokkosen peittämä, ja se oli ehtinyt kasvaa lähes polvenkorkeuteen. Puoli tuntia, ja alue oli siistitty. Mahtavaa!

Ruoho
Selvää jälkeä! Katso instagramista video (@sussurie)

Terijoensalavan uusi elämä risuaitana

Tontilla on paljon puita: mäntyjä, koivuja ja terijoensalavia. Jälkimmäiset eivät meitä oikeastaan viehätä ollenkaan muotokieleltään, mutta emme myöskään pidä siitä, miten niiden juuret lonkeroituvat mm. salaojaputkiin.

Terijoensalavat
Salavat näyttävät melko harmittomilta tähän aikaan vuodesta.

Jokaisen puun kohtalo tullaan ajan myötä harkitsemaan – osa jätetään, osa kaadetaan. Mutta terijoensalavien osalta peli oli selvä heti alussa: kaikki pois. Osa niistä kaadettiin jo saunakuljetuksen tieltä, mutta talon takana olevat puut kaadatettiin ammattimiehellä. Metsäpalvelu Rantanen kävi hoitamassa homman eräänä iltana – ja heti kaadon jälkeen meille valkeni terijoensalavista vielä yksi ikävä piirre: latvuksista tulee risua ihan julmettu määrä.

Metsuri
Metsäpalvelu Rantanen työssään

Olimme suunnitelleet hakettavamme risut kompostikuivikkeeksi ja pensaiden alle katteeksi, mutta määrä ylitti ymmärryksen ja myös tarpeen. Mutta eipä hätää – minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut tehdä risuaita, jollaisen olen jossain puutarhaohjelmassa joskus nähnyt. Mies on jostain syystä hanketta vastustanut, mutta nyt ehdotus meni läpi ihan mukisematta. Hyväksyntään vaikutti risujen tolkuttoman määrän lisäksi myös se, että jossain lehdessä oli kehuttu risuaidan olevan mitä mainioin ötökkähotelli.

Risuja.
Terijoensalavan latvus on melko kuohkea, ja siinä on paljon tavaraa. Risuaitaan nämäkin kuitenkin kelpaavat mainiosti.

Näin teimme risuaidan

Risuaita ladotaan tolppien väliin. Tolpiksi hankimme valmiita kestopuutolppia, jotka käsiteltiin puuöljyllä mustiksi. Tolppaparit naputeltiin maahan 80 cm:n välein 35 sentin päähän toisistaan. Luonnollisestikin käytettiin mittaa ja luotilankaa, koska ”handy husband” tekee aina hyvää jälkeä.

Mies mittaa.
Tolppien väli on 80 senttiä.

Sitten vaan täyttämään aitaa. Aluksi asettelin risuja yksi kerrallaan, mutta pian ymmärsin, että se on turhaa näpertelyä ja aloin latoa niitä sylyksittäin. Osassa oksista oli tuuheaa latvusta jäljellä, ja niitä ladoin eri päin ja tasaisesti koko matkalle, että aita nousi tasaisesti.

Aidan aloitus
Risuja ladotaan tasaisesti koko aidan matkalta.

Kun risuja oli n. 30 cm korkeudelta, laitoin tolppien väliin rautalangat sekä tiivistämään risuja että varmistamaan, että aita ei lähde pullistumaan paksuutta. Toiset rautalangat laitoin, kun aita oli lähes täysi.

Rautalanka.
Rautalanka tiivistämässä risuja.

Aidan risut ovat pääsääntöisesti sormenpaksuisia tai ohuempia, mutta lisäsin aitaa tukevoittamaan tasaisin välein muutaman kerroksen myös paksumpia oksia. Ladoin niitä myös päällimmäiseksi kerrokseksi ihan puhtaasti ulkonäkösyistä.

Valmis aita
Valmista. Kun aita on täydessä mitassaan, trimmaan sen vielä otsasaksilla tai aitaleikkurilla päistä ja sivuilta tasaiseksi.

Navetan kattoremontti alkaa ihan näillä näppäimillä, emmekä halunneet että kattomiehet joutuvat väistelemään tai varomaan risuaitaa, joten sen rakentaminen aloitettiin reilun parin metrin päästä navetan päädystä. Aitatolpat riittivät yhteensä vajaan neljän metrin pätkään, ja aita näyttääkin vähän hassulta ja irralliselta näin lyhyenä. Tarkoitus on vielä jatkaa aitaa molempiin suuntiin, kun ollaan haettu tolppia lisää (ja kun kattoremontti on valmis). Risuja nimittäin jäi vielä melkoisesti, eikä kaikkia terijoensalavia ole edes vielä kaadettu.

Ja mitä teki mieheni sillä aikaa, kun minä rakensin aidan? Hän uusi navetan nurkkalaudat, jotta kattomiehet voivat laittaa remontin lopuksi syöksytorvet oikeille paikoilleen.

Uudet nurkkalaudat
Uudet nurkkalaudat valmiina.

Ennallistamista ja no dig -kukkapenkki

Tänä viikonloppuna meillä oli ohjelmassa taas vähän purkuhommia. Tarkoitus on vähitellen poistaa kaikki rakennukset, jotka eivät ole alkuperäisiä, ja nyt purettiin ulkokuisti ja navetan jatkoksi tehty traktoritalli.

Kuistin purkamiselle ei sinänsä olisi ollut kiirettä. Saatiin kuitenkin keskellä pihaa oleva jalassauna jo myytyä, eikä kuorma-auto olisi mahtunut saunaa hakemaan, jos kuisti olisi jäänyt paikalleen. Se oli onneksi helppo ja nopea purkaa, rakentaja oli koonnut sen elementeistä, jotka vaan ruuvattiin irti.

Kuisti
Ulkokuisti ennen purkamista.
purettu kuisti
… ja lopputulos ilman kuistia.

Traktoritallin purkaminen oli useastakin syystä työlistalla. Ollaan tehty sopimus navetan kattoremontista ja halutaan ylimääräinen kylkiäinen pois tieltä ennen kuin remontti alkaa. Lisäksi puutarhakompostien rakentamisella alkaa olla jo vähän kiire. Ne meinataan rakentaa traktoritallin seinälaudoista.

Tallin päädyssä onkin sitten jatkotoimia odotettavissa. Vuorilaudoitusta pitää uusia ainakin joiltain osin. Ostoslistalle lähti lautaa ja rimoja, sekä maali tietysti. Ja tehtävälistalle tämän myötä selvitys siitä, millaisella maalilla rakennukset on maalattu. Ainakin Tikkurilan sivuilta löytyi ohjeita tähän.

traktorihalli
Traktoritalli ennen purkua.
talli melkein purettuna
In the works…
traktoritalli purettu kokonaan
Tallin pääty purkamisen jälkeen.

Edelliset asukkaat ovat kyllä olleet innokkaita kompostoijia, tontilta löytyy kaikkiaan viisi kompostia tai kompostoria. Niitä tyhjennettiin siskon kanssa tänään, kun tehtiin valeistutuspaikkaa perennoille. Minulla on nykyisellä pihalla kymmeniä (ellei satoja) perennalajikkeita, joista on tarkoitus ottaa jakotaimia pesämunaksi englantilaiseen puutarhaani. Vielä ei ole vaan mitään tietoa, koska varsinaisia penkkejä päästään tekemään, joten valeistutuspaikkaa tarvitaan.

kompostoreita
Melkein kaikki nämä…
lisää kompostoreita
… ovat täynnä mustaa kultaa.

Etsittiin pihalta paikka, joka saa todennäköisimmin olla seuraavat pari vuotta rauhassa. Siihen näytti pahemman kerran puskevan väinönputkea, joten laitettiin ensin kerros pahvia maahan, ja sitten alettiin kärrätä komposteista multaa päälle. Vielä reunustettiin penkki komeilla purkulecaharkoilla, ja ihastuttava kukkapenkki on valmis. Muutaman viikon päästä siihen muuttavat ensimmäiset akilleijat, ritarinkannukset ja malvikit.

pahvit
Pahvit estävät rikkaruohojen puskemisen penkkiin.
Ruma kukkapenkki
Eihän se kaunis ole, mutta ajaa asiansa.

Kukkapenkkihommiinkin joutuu vielä palaamaan. Komposteissa muhinut maa on niin ravinteikasta, että siihen pitää sekoittaa vielä tavallista multaa joukkoon.

Mikroilmaston merkitys

On ollut vähän kiirettä ”vanhan paikan” lattiaremontin kanssa, eikä olla paljon ehditty käydä mökkiä katsomassa. Tänään köytiin vähän haravoimassa ja katselemassa paikkaa komposteille. Haravointi- ja muuta eloperäistä jätettä kertyy muuten niin paljon, että tarvitaan varmaan pienen ladon kokoinen komposti.

Vähän yllätyin, kun näin uuden pihan – se oli nimittäin täysin sula jo. Vanha pihamme (joka on vain 1,5 km päässä) on vielä lähes kokonaan lumen peitossa.

luminen piha
Vanha piha
uusi piha
Uusi piha

Nykyisellä takapihallamme on pohjoisrinne, ja siellä todella normaalina talvena riittää lunta lähes vappuun saakka. Piha on kuitenkin talon eteläpuolella, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, että kesällä se on todella paahteinen. Talomme on punatiiltä, joka vielä suorastaan ihmee lämpöä itseensä päivän aikana. Se muodostaa hienon mikroilmaston mm. viiniköynnökselle, joka tuotti jo kolmantena kesänä istutuksesta mukavan sadon.

viininrypäleet
Oman viiniköynnöksen satoa.

En ole varma, löydänkö uudelta pihalta yhtä hyvää paikkaa viiniköynnökselle, mutta iloitsen kyllä siitä, että jatkossa pääsen pihatöihin paljon aikaisemmin.

Pitkä ja kapea puutarha

Tonttimme on kuin kirveenvarsi – pitkä ja kapea. Tällaisen pihan suunnittelu on haasteellista, sillä helposti tulee aseteltua alueet tontille pitkittäin ja toiminnot tontin sivuille. Tämä johtaa siihen, että tontti näyttää vieläkin kapeammalta ja pidemmältä.

Koska olen erityisen innostunut englantilaisesta puutarhasta, osasin suhtautua tontin muotoon tyynesti. Kymmenet Monty Donin ja Alan Titchmarshin pihaohjelmien jaksot keskittyvät juuri tämän kaltaisiin pihoihin.

Oikeasti pihasuunnitelmaa ei kannata kovin pitkälle tehdä ennen kuin on ensimmäisen kesän jälkeen päässyt jyvälle siitä, miten aurinko paistaa pihalle, mitä kasveja sieltä ennestään nousee, pannut merkille erityisen kuivat ja märät paikat, todennut tuulien suunnat, päättänyt mitkä puut lähtevät ja mitkä jäävät jne. Mutta olisi kyllä melko paljon vaadittu, että olisin malttanut pitää kynät paketissa ja vaan odottanut mitä tuleman pitää. Tässä siis ensimmäinen versio suunnitelmasta.

Polut
Haluaisin pihalle sekä kaartavaa polkua (koska pihan pituus) että suoraa linjaa, jossa polun päähän voi laittaa ”focal pointin”, eli jotain, johon katse etsiytyy. Tiedän, että ihmisellä on taipumus oikaista, mutta tarkoitus on tehdä polkujen vierustoille niin hyvät istutukset, että oikominen ei ole mahdollista: talon ulko-ovelta menee polku piharakennuksen ulko-ovelle, sieltä kaivolle ja kaivolta saunalle. Eli jos aikoo mennä talolta saunalle, se on kierrettävä kaivon kautta (jos ei aio akileijoja, etelänruusuruohoja ja daalioita tallata).

Hyötypuutarha
Sille katselin pihan aurinkoisimman paikan tontin koillisreunalta. Kasvilavat tulevat symmetriseen järjestykseen, ja kasvihuoneelle menee suora käytävä. Ihana olisi laittaa muotoonleikattu marjakuusiaita kasvihuoneen eteen oleskelualuetta reunustamaan.
Hedelmäpuut tulevat niin, että satunnainen varjo osuu pitkin päivää kasvihuoneeseen, etteivät kasvit aivan läkähdy. Marjapensaat ja vadelma-aita samoille seuduille, viiniköynnös ulkorakennuksen eteen – taitaa olla pihan lämpimin paikka.

Kompostit
En ajatellut piilotella puutarhakomposteja, vaan ne laitetaan hyötypuutarhaan tontin laitaan. Aurinkoinen paikka – ehkä minäkin viimein onnistun kasvattamaan kesäkurpitsaa 🙂

Ruusutarha:
Jonkunlainen ruusutarha on oltava (vaikka sitten ihan pienet pensaat). Muotopuutarhana, tietenkin. Keskelle ehkä suihkulähde (ei piirroksessa, koska muistin sen vasta jälkeenpäin).

Chillailu-alue
Pihalle tulee uima-allas, se ollaan päätetty jo vuosia sitten (tietämättä yhtään missä ja millainen piha meillä tulisi olemaan). Se tulee saunan lähelle, ja sinne rakennetaan myös oleskelualue ja ehkä kesäkeittiö. Tästä kohtaa pihaa aukeaa paras näköala: uusmaalainen kumpuileva peltomaisema.

Oikeasti suunnitelma menee vielä uusiksi monta kertaa. Sitä mukavampi, koska näitä on vaan niin kiva piirtää. Inspiraatiota löytyy Pinterestistä helposti haulla ”narrow garden” ja The English Garden -lehdestä (jonka tilaaja olen ollut jo monta vuotta) ja samannimisestä kirjasta (jonka sain joululahjaksi ihanilta lapsiltani).

pihapiirros
Ensimmäinen versio pihasuunnitelmasta.
Lehti ja kirja
The English Garden – näistä lapan inspiraationi