Mosaiikkipöytä vanhasta ompelukonepöydästä

Tähän mennessä ollaan keskitytty oikeastaan pelkästään keittiöpuutarhan ja siihen liittyvien puutarhatoimintojen puitteiden rakentamiseen. Mies teki navetan päätyyn kiveyksen, jossa on tarkoitus mm. tehdä ruukutuksia ja esikasvatuskylvöjä. Minulla on melko pieni ruukutuspöytä nykyisessä kodissa, ja kun minua on jo pidempään hotsittanut tehdä jotain mosaiikkiin liittyvää, niin päätettiin yhdistää nämä kaksi, ja tehdä mulle uusi ruukutuspöytä.

Näin pari vuotta sitten Pinterestissä kuvan hienosta pöydästä, jossa jalkoina oli vanhan ompelukoneen valurautaiset jalat. Siitä sain tämän idean, ja projekti pääsi alkamaan kun viimein Facebookin kirpparilta löytyi pilkkahintaan vanha Singerin jalka, jossa pöytälevy oli pilalla, ja konettakaan ei enää ollut.

Ensimmäisenä purettiin jalustan osat erilleen. Päädyt käytetään tähän projektiin, loput osat jäävät varastoon tulevia hankkeita varten. Pyörästä voisi saada esim. keittiöön mainion telineen kattiloiden tai kauhojen ripustukseen…

Purettu ompelukoneen jalka
Jalustan osat sai helposti irti, pultit vaativat vain vähän CRC:tä liukasteeksi,

Kumpikaan meistä ei ollut tällaista pöytää aiemmin tehnyt, joten huolellinen suunnittelu oli tarpeen. Ompelukonettahan käytetään istualtaan, joten jalat sinällään olivat liian matalat seisten tehtävään työhön. Korotusta siis tarvittiin jollain konstilla, ja koska pöytätila käy ruukuttaessa joka tapauksessa pieneksi (oli pöytä miten iso tahansa), ehdotin, että jos tehtäisiin vähän pulpettimallinen ratkaisu, jossa välineitä saisi sujautettua pöytälevyn alle.

Pöydän rakennepiirustus
Projektia varten tarvitaan tietysti aina piirustukset. Timpurinkynällä purkulaudalle tällä kertaa.

Mies hoiti tässä projektissa rakennesuunnittelun, ja pulpetti-idean hyväksyttyään suunnitteli jalustaan sellaisen rakenteen, että pöytä ei nitku mihinkään suuntaan. Purkutavaraa tietysti käytettiin tässäkin hommassa. Kissahäkin kattovasat saivat uuden elämän.

jalustan tukirakenteet
Sivutuet varmistavat, että pöytä ei heilu.

Itse pulpettiosa koottiin tontilta löytyneistä filmivaneerin paloista. Alempi levy on vähän pienempi – tämä on sekä käytännöllinen että design-ratkaisu. Näyttää mukavammalta, eikä sadevesi valu hyllylle. Kakkosneloset nostavat päällimmäisen tason juuri sopivalle työskentelykorkeudelle. Päällimmäinen levy laitettiin karhea puoli ylöspäin, jotta laatat tarttuvat siihen paremmin.

Pöytä valmiina
Puuvalmis ruukutuspöytä näyttää tältä.

Maalasin pöydän vielä (Virtasella tietty), ja vetelin kosteussulun pintaan. Ihan komea minusta jo tällaisenaan, mutta tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemän kuviota.

maalattu pöytä
Maali teki ihmeitä pöydälle – oikeastaan kelpaisi jo tällaisenaan.

Tarpeet mosaiikkiin tilasin Mosaiikkimyymälästä. Suosittelen – siellä on hyvä valikoima ja nopea toimitus. Jonkun verran sain myös ruinattua rautakaupasta näytelaattoja. Ne paukuttelen vasaralla paloiksi, ja laattapihdeillä paloja voi vähän muotoillakin.

mosaiikkipaloja
Koska teen kukka-aiheita, valitsin materiaaleiksi värikkäitä laattoja.

Tästä se sitten alkaa. Mitään tarkempaa (paperille tehtyä) suunnitelmaa minulla ei ole, mietin kuvioita sitä mukaa kun etenen. Mallasin vähän kuivaharjoitteluna laattoja pöytään ihan vaan tarkistaakseni, riittävätkö laatat. Ja riittäväthän ne, saan laittaa kukkasia tiheämminkin, ja vielä vähän köynnöstä yläosaan. Taustaan olen saanut roskalavaryhmästä vaaleansinistä ja -ruskeaa laattaa.

Mosaiikkityön mallaus.

Jos et koskaan ole tehnyt mosaiikkia ja epäilet osaatko tehdä tarpeeksi hyvännäköistä jälkeä, niin pelko pois. Mosaiikkitöissä on se hyvä puoli, että ei tarvitse olla taiteellinen tai osata piirtää. Niistä tulee melkeinpä takuuvarmasti hyvännäköisiä. Olen vuosikausia sitten tehnyt edellisen pyödän kannen, ja hämmästyin suorastaan, miten hieno siitä tuli, vaikka minussa ei ole vähääkään taiteellista taipumusta.

vanha mosaiikkipöytä
Vanha pöytä jo haalistuneena ja aikansa palvelleena

Perennaurakka

Emme ole vielä tehneet mitään toimenpiteitä nykyisen kotimme myynnin eteen, eikä se ihan vielä ole ajankohtainenkaan. Mutta ihan varmuden vuoksi olen ryhtynyt varautumaan siihen, että ensi kesänä minulla ei enää olekaan pääsyä nykyiseen puutarhaani.

Olen vuosien varrella istutellut melkoisen määrän erilaisia perennalajikkeita pihalleni. Istutussuunnitelma on ollut tyyliä: näen jonkun kivan perennan, ostan sen ja etsin paikan. Eli kasveja on sikin sokin sinne tänne istuteltuna. Tavoitteena on nyt ottaa jakopala lähes jokaisesta kasvista ja valeistuttaa ne uuteen paikkaan varsinaisen perennapenkin valmistumista odotellessa.

Alkukesästä sain viimein suurimmaksi osaksi listattua pihan perennat ja pääsin käsitykseen työmäärästä. Tällä hetkellä kasveja on listalla n. 110, ja määrä kasvaa sitä mukaa, kun huomaan jonkun uuden lajikkeen – onneksi tätä tapahtuu enää harvoin. Jaettujen kasvien määrä merkkaan listaan myös, niin edistyminen on helposti nähtävissä.

perennaluettelo
Ylläpidän lajikelistaa googlessa.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, alan olla vähitellen voiton puolella. Enää kolmisenkymmentä siirtoa edessä, ja sitten tämä nykyinen piha saa jäädä odottamaan uutta omistajaa.

valeistutus
Valeistutukseen kasvit on istutettu tiiviisti.

Valeistutus istutetaan normaalia tiiviviimpään, koska kasvit ovat siinä vain väliaikaisesti. Tuosta kuvasta näkyy, kuinka alkukesästä istutetut ovat jo ottaneet tilansa, ja alkavat olla aika ahtaalla penkissä. Toivottavasti pääsen jo ensi kesänä tekemään varsinaista penkkiä.

Aloitin aluksi tekemään googlen sheetsiin valeistutuksen ”dokumentaatiota” niin, että merkkasin kasvit sinne ruudukkoon. Tosi työlästä. Sitten ajattelin, että en kirjaa niiden sijainteja mitenkään, sittenpähän näen mitä sieltä nousee, mutta sekään ei tuntunut oikein hyvältä. Perinteiset kasvienmerkkaustikutkaan eivät toimi, koska routa heittelee niitä minne sattuu. Mutta sitten muistin Bilteman puutikut! Niillä olen nyt saanut suurimman osan merkattua – osa jää edelleen yllätykseksi, koska alasleikatuista taimista ei millään pysty päättelemään lajiketta, jos ei satu muistamaan mitä tuli istutettua mihinkin.

Bilteman puutikut ovat (toivottavasti) tarpeeksi pitkiä, että routa ei niitä pääse siirtelemään.

Kaikille valeistutusta (tai mitä tahansa istutusta) suunnitteleville haluaisin vielä kertoa, että ”no dig” -penkki ei toimi, jos alimmaiseksi laittaa pahvia, mutta paksu sanomalehtikerros näyttäisi estävän rikkaruohot. Meidän valeistutuksen alla on muovitonta biokangasta.

Valeistutusurakan lisäksi on tarkoitus syksyn aikana istuttaa myös isohko määrä kuunliljoja reunustamaan kulkua saunalle. Homma on jo vähän aluillaan, mutta biokangas loppui, joten tässä tulee nyt väkisin pieni tauko. Onneksi täällä päin Suomea istutuskelit jatkuu jopa lokakuulle asti.

kuunliljat
Tähän tulee kuunliljakuja, sopivasti varjoinen paikka, koska syreeni ja hopeapaju kaartuvat portiksi yläpuolella.

Ruukkuhuone

Kesäloman aikana en tehnyt oikeastaan mitään uudessa paikassa. Mies teki sen sijaan laatoituksen navetan päätyyn ja uuden oven vanhan, liian matalan tilalle. Ovi johtaa sellaiseen ylellisyyteen kuin RUUKKUHUONE.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten hyvin pystymme järjestämään puutarhanhoitoon ja kompostointiin liittyvät hommat, eikä siinä vielä kaikki. Tämän logistisesti nerokkaan kompostoinnin ja ruukutusalueen lisäksi saan navettaan oman säilytystilan ruukuille ja muille puutarhavälineille. Ollaan ruvettu kutsumaan sitä tilaa ruukkuhuoneeksi.

Tila on joskus muinoin toiminut ulkohuussina, ja siitä on jonkunlainen lantaluukku myös viereiseen navettaan. Seinät näyttävät kyllä juuri siltä, että lantaa on käsitelty, ja tämä huone tulee olemaan testitila erilaisille hirren puhdistuskeinoille. Lamellilaikka on jo ostettuna…

ruukkuhuone
Ruukkuhuone tämänhetkisessä tilassaan.

Huoneeseen ulkoa johtava ovi oli hyvin matala ja harva lautaovi. Mies on kovasti kiinnostunut kaikenlaisesta käsillätekemisestä, joten hän osti vain oven rungon ja teki siihen vuorauksen itse. Ostamalla saa nopeasti valmista, mutta ei itsetekemisen tyydytystä.

ovi
Oven vuoraus tekeillä.

Vanha huussin ovi siis poistettiin, aukkoa suurennettiin ja uusi ovi asennettiin tilalle. Oven yläpuolelle mies näversi vielä samanlaiset koristeet kuin asuinrakennuksen ovessakin on – ne taas ovat edellisen omistajan kädenjälkeä.

oven yläosa
Oven yläreuna koristeineen. Ovi ja saranat maalataan vielä (näillä näkymin) mustaksi.
koriste
Koristeen malli asuinrakennuksen oven päällä.

Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut muutos navetan päädyssä. Se täydentää mainiosti keittiöpuutarhaa, ja laatoitus on helppo siivota ruukutuksen roiskeista. Ruukutuspöytä on jo suunnittelun alla, siihen tarvitaan valurautaiset ompelukoneen jalat ja paljon värikkäitä kaakeleita…

Laatoitus
Pääty ennen oven vaihtoa, laatoituksen jälkeen.
yleiskuva
Keittiöpuutarha-alue nyt. Navetan päädyn vuorilaudoitus tullaan vielä alaosasta uusimaan.
nurkkakivi
Vielä yksi kuva kertomaan siitä pieteetistä, jolla mies hommansa tekee. Navetan nurkkakivi on hienosti kierretty.

Saunakamarin uusi ilme

Tänä viikonloppuna tehtiin monenlaista pientä. Haettiin katetta perunamaahan, ja ”mullattiin” sillä perunat, katsottiin kaivoon ja siivottiin saunakamari.

Aloitetaas perunamaan kattamisella, koska se olikin melko hilpeä tapahtuma. Meidän isompi auto oli muiden perheenjäsenten käytössä, joten piti hakea pikkuisella cc-autolla katteita, eli heinää ja olkea naapurilta. Sehän toimii tarvittaessa pick-upina tuo avoauto :).

Avoauto
Hyvin mahtuu heinäkuorma avoautoon. Vain taivas rajana kuormauksessa.

Oljet on nyt laitettu perunan varsien tyville – en tiedä tuleeko sieltä perunaa (ja onko jo ehtinyt vihertyä), mutta rikkaruohot tämä systeemi on kyllä pitänyt poissa. Eli varsinainen tavoite saavutettu.

Perunamaa
Olkien alta puskee pelkkää perunanvartta. Yllättävän hyvin toimii tämä rikkaruohojen tappokonsti.

Olen jo pitkään suunnitellut saunakamarin siivousta – lähinnä terapeuttisessa mielessä, koska kiva olisi saada jotain edes puolivalmista sisätiloihin myös. Ollaan myös käytetty saunakamaria kahvinkeittopaikkana, joten asiallista vähän siivota.

Saunakamari ennen siivousta
Kännykän pullonsilmällä kuvattu saunakamari ennen siivousta.

Eipä siitä sen kummempaa, muuta kuin että kyllä tuli kiva. Jos saadaan kaivo kunnostettua syksyllä, niin ehkä voitaisiin jo saunassakin käydä.

Saunakamari ovelta päin katsottuna. Penkit ovat nykyisen talon ylijäämää.
Emännänkaappi
Ja se kahvinkeittopaikka. Emännänkaappi oli saunakamarissa, ja sai nyt kunnollisen puhdistuksen.

Kaivoon katsominen saa ihan erillisen kirjoituksen – mutta ei tänään. To be continued…

Betoniaskartelua

Sain muutama vuosi sitten mieheltäni joululahjaksi pikkuisen betonimyllyn. Se menee kyllä heittämällä joululahjojen top vitoseen – vaikka en olekaan sitä vielä käyttänyt kertaakaan näiden vuosien varrella (paitsi kerran shampanjacoolerina).

betonimylly
Ihana keltainen betonimyllyni. Toimii sähköllä, ja sillä voi tehdä 10-20 litraa (arviolta) betonia kerralla. Multasäkki kertoo mittakaavan.

Meillä on uudella pihalla kolme raparperipuskaa, ja jokaisessa lehdet ovat toinen toistaan jättimäisempiä. Kun huomasin tuon melkein metrisen lehden, juohtui mieleeni, että mullahan on se betonimylly…

raparperin lehti
Jättiläislehti on myös aika mukavan muotoinen, lähes saman kokoinen halkaisiljaltaan joka suuntaansa.

Tuumasta toimeen. Löysin paikallisen roskalavaryhmän kautta sementtiä ja väripigmenttiä, ja erilaisia rautoja ja verkkoja uudessa paikassa on omasta takaa.

verkotettu betonilaatta
Laitoin ensin kerroksen betonia, sitten painelin siihen kanaverkkoa, ja toinen kerros betonia päälle.
muovilla peitetty valu
Lopuksi vielä peitin valun muovilla, ettei se kuivu liian nopeasti. Pitää käydä vielä kastelemassa sitä pari kertaa lähipäivinä.

Olen tehnyt jotain pientä betoniaskartelua joskus, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein betonilaatan. Rohkeana tyttönä laitan tämän jo julki, vaikka vielä ei ole mitään tietoa siitä, onnistuuko valu vai ei.

betonitöitä
Tässä vielä nämä aiemmin tekemäni askartelut. Ruukku on niin paksu, että siinä voi kasvattaa vain mehikasveja. Kaksi muuta ovat suihkulähdekäyttöön.

Tulipahan ainakin vihittyä käyttöön ihana betonimyllyni, ja hyvinhän se toimi. Öljyä pitäisi jostain kohtaa saada vähän nivelille, niin loppuisi se jatkuva kitinä 🙂

Ps. Täältä löydät Instagram-feedini. Paljon kuvia myös nykyisestä puutarhastani.

Kompostoinnista

Me ollaan miehen kanssa ihan vannoutuneita kompostoijia. Komposti tuottaa paljon paitsi paljon hyvää multaa, myös tärkeitä pieneliöitä puutarhaan. Sitä paitsi keväällä on jotenkin niin kiva aloittaa hommat sillä, että kääntää komposteja ja toteaa edellisen vuoden jätteiden muuntuneen karikkeeksi ja toissa vuoden jätteet jo lähes mullaksi.

Kotona on kaksi lämpökompostoria ja puutarhakompostit kolmen vuoden rotaatiolle. Erittäin toimiva systeemi: ensimmäiseen kompostiin viedään kesän aikana kaikki maatuva puutarhajäte. Toisen vuoden kompostissa on jatkomaatumassa edellisen vuoden kamat. Kannellisessa kolmannen vuoden kompostissa on sitten parin vuoden takaista tavaraa, joka alkaa olla jo multaa.

Homma toimii näin: Ensin tyhjennetään kasvihuoneen kasvualustaa kukkapenkkeihin ja kesäkukkaruukkukäyttöön. Sitten tuodaan kolmannen vuoden kompostin mullat kasvihuoneeseen. Toisen vuoden komposti käännetään kolmannen vuoden kompostiin ja esimmäisestä kompostista lapetaan kamat toisen vuoden kompostiin. Ja lämpökomposteista tullutta maatunutta tavaraa laitetaan vähän joka väliin aika ajoin.

Aika paljon kääntämistä, ja turhaa hommaa, voisi moni ajatella. Mutta kääntäminen on juuri se idea. Silloin kerrokset sekoittuvat ja lahoaminen saa uutta virtaa.

Tuo on siis (puutarhaihmisen mielestä) tosi mukavaa puuhaa, mutta nykyisellä rinnepihalla vähän työlästä. Lämpökompostit ovat erillään muista komposteista ja kasvihuone on portaiden päässä kompostialueesta. Ruukutuspöytä taas on vielä ihan eri suunnassa.

Nyt haluttiin laittaa kaikki nämä samalle alueelle, ja puutarhakompostit vielä sellaiseen paikkaan, että niissä voi kasvattaa kesäkurpitsaa (nyt ovat tosi varjoisassa paikassa). Ja tässä tämä nyt on: kompostialue keittiöpuutarhassa.

Kompostit
Siisti ja kaunis kompostialueemme. Punaiset kompostit on rakennettu puretun traktoritallin laudoista. Kuvan etualalla olevalle katetulle alueelle tulee kasvihuone.

Kasvihuone tulee ihan viimeisen kompostin viereen, joten sinne on helppo viedä kottikärryillä multaa. Kasvihuoneesta taas on kottikärryn kuljettava reitti navetan päätyyn, jonne tulee ruukutuspaikka, eli sinne saa kuljetettua ruukkumullat. Tykkään myös siitä, että kompostit ovat näkyvillä, eivätkä jemmattuna missään pihan perällä. Onhan kompostointi puutarhan tärkein toiminto!

Potagerin mallausta

On ollut tänä viikonloppuna melko hikiset oltavat pihanrakentajalla. Eilen siivoiltiin pihaa, haketettiin oksia keittiöpuutarhaan ja ajeltiin pihalta rikka- ja tavallista ruohoa. Piha alkaa näyttää jo ihan siistiltä monestakin kohtaa.

Sääkin oli eilen vähän miellyttävämpi kuin tänään, ja oikeastaan tehtiin ihan täysi työpäivä. Tälle päivää oli luvassa lisää haketusta ja keittiöpuutarhan pyöreän kasvatuslaatikon rakentaminen. Olen esikasvattanut muutaman pavun, avomaankurkun ja herneen taimen, ja niiden multiin saamisella alkoi jo olla kiire.

Samalla tulee nyt mallattua keittiöpuutarhan mittasuhteet paikan päällä – paperille niitä olenkin jo piirtänyt useaan otteeseen. Tarkoituksena on tehdä navetan nurkalta sisäänkäynti (siis oikein portti!), josta jatkuu suora käytävä kasvihuoneelle. Ennen kasvihuonetta on risteävä suora käytävä kaivolta kompostille. Käytävän molemmin puolin on symmetriset kasvatuslaatikot, joiden keskellä on ”aukio”, johon tulee pyöreä kasvatusallas köynnöstäville kasveille.

Kattotiilet
Pyöreä kasvatusallas tehdään vanhoista kattotiilistä, jotka löytyivät roskalavaryhmästä.
Kasvilaatikoiden paikat.
Lautojen asettelu maahan kasvatuslaatikkoja mallaamaan toi hyvin konkretiaa suunnitelmaan. Papualtaan takana oleva tuoli esittää kasvihuoneen paikkaa,

Hyvä että tuli tehtyä tosielämän mallaus. Testailtiin kottikärryliikennettä kaivolta kompostille ja totesimme, että komposteja pitää vähän siirtää, että homma toimii pujottelematta. Nyt ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä, ja ensimmäinen kasvilava ehkä rakennetaan jo tänä kesänä (vaikka siellä ei vielä ole tarkoitus mitään kasvattaakaan).

Herneen istutus
Kävin vielä illan ”viileydessä” istuttamassa pavut, kurkut ja herneet. Onnettomia taimia, eivätkä milään meinanneet pysyä pystyssä. Keksin tehdä sidontalangan heinästä.

Perennoita valeistutukseen

Tehtiin siskon kanssa aikaisin keväällä jo valeistutuspenkki odottamaan hyviä istutusaikoja. Siinähän kävi niin, että vuohenputki 6 – puutarhuri 0. Edes kaksinkertainen pahvi ei pitänyt vuohenputkea poissa, joten uusiksi meni.

Vuohenputki vallannut kukkapenkin
Vuohenputki ei anna armoa, vaan tunkee paksun pahvikerroksenkin läpi.

Edellisessä jutussani kirjoitinkin muovittomasta biokankaasta. Kokeillaan nyt sitä kukkapenkin alla. Mies kuokki enimmät vuohenputken ja nokkosen juurakot pois ja samalla tasoitti maata vähän, ja siihen päälle laitoin tuota biokangasta. Reunoille isompia kiviä ja leca-harkkoja, jotta multatilaa saadaan tarpeeksi. Leca-harkkojen reiät jätin ylöspäin, tarkoitus on istuttaa niihin kivikkokasveja, jotka toivottavasti vähän peittävät harkkoja myös…

Istutin taimet aika tiheään, koska niitä on paljon. Nykyisellä pihalla on lähes 200 eri perennalajiketta, ja vasta istuttaessa minulle valkeni, miten jättimäinen urakka tämä on. Melkein koko lauantai meni tähän vaiheeseen, vaikka kasveja tässä on vasta murto-osa.

Valeistutus
Perennat tiiviissä yhteiselossa.

Viime viikonloppuna raivaamani syreenin alle laitoin lopullisen istutuspaikan maanpeitekasveille. Sinne tulee taponlehteä, pikkutalviota, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa, tuoksuorvokkia ja akankaalia. Ainakin näin aluksi.

Kasveja syreenin alla
Maanpeitekasvien istutus.

Dokumentoin valeistutukseen google sheetsiin, jotta tiedän, mikä välistä puuttuu jos joku sattuu kuolemaan. Ajattelin vielä jossain vaiheessa merkata värit taulukkoon, ja olisi kyllä siistiä jos jotenkin voisi vielä konkretisoida kukintakuukauden. Pitää vähän miettiä sitä.

Kasvit taulukossa
Säntillisyys ei yhtään huvittaisi, mutta kannattaa jatkoa ajatellen.

Vielä kävin tänään urakoimassa navetan eteen hätäistutuspaikan nukkasalkoruusulle (joka on niin säälittävän kokoinen, että en uskalla paljoa odottaa) ja laventelille. Lämmin paikka on tarpeen näille molemmille. Tässäkin piti käyttää kangasta, koska nokkosta on ihan joka paikassa.

Navetan nurkalla
Talon nurkalta löytyi pyöreitä kiviä. Ne saavat nyt palvella tässä.

Muoviton puutarha

Tehdään parhaillaan keittiöpuutarhaaluetta ja valeistutusta perennoille. Suunnittelua tehdessä tuli vastaan Ylen juttu katekankaista – tiesittekö, että niissä on lähes kaikissa mikromuovia!

Mikromuovi on paitsi käytännöllisesti katsoen ikuista, myös aiheuttaa ongelmia pieneliöille. Ja meidän sympatiat on kyllä pieneliöiden puolella.

Löydettiin onneksi 100 % biohajoavaa suodatinkangasta keittiöpuutarhaan ja biokangasta valeistutuksen alle. Ilman katteita vuohenputki valtaisi paikat muutamassa viikossa uudelleen.

Kangas on kohtuullisen kallista, ja vaikeaa myös vähän vaikeaa löytää. Mutta tätä hommaa tehdään nyt jälkipolvia ajatellen, ja vaikkapa sadalle vuodelle laskettuna hintaero muovia sisältävään kankaaseen kutistuu nollaan.

Biokangas
Biokangas tulee valeistutuksen alle.
Suodatinkangas
Suodatinkangasta laitetaan risuhakkeen alle.

Näitä nyt laitetaan tänä viikonloppuna – huomenna ehkä lisää juttua valeistutusprojektista.

Lisää risuja

Tänään keräiltiin viimeiset terijoensalavoiden latvukset yhteen paikkaan haketusta varten. Mies oli vähän huolissaan, että riittävätkö risut siihen hakemäärään, joka vielä tarvittaisiin, joten päätin helpottaa vähän tilannetta.

Meillä on pihalla useita syreenejä, joista suurin osa onneksi tavallista pihasyreeniä. Pari puistosyreeniäkin on, ja ne ovat pusikoituneet pahemman kerran. Näin eilen Helsingin reissulla muutaman tosi kauniisti leikatun syreenin, ja tulin siihen tulokseen, että unkarinsyreeni ei näyttäisi ollenkaan hullummalta, kun sitä vähän siistii.

unkarinsyreeni
Pahasti pusikoitunut unkarinsyreeni

Kävin syreenin kimppuun aseenani loistavat Fiskarsin voimasekatöörit, isot oksaleikkurit ja oksasaha. Risua ja paksumpaakin oksaa tuli paljon, joten enää ei hakettajalla ole huolta huomisesta. Ja leikattu syreeni muodostaa yhdessä salavan kanssa komean sisäänkäynnin pihan ”spa-osastolle”. Tosin siellä osastolla ei ole vasta kuin sauna (jota ei olla vielä käytetty kertaakaan), mutta uima-allas on vahvasti suunnitelmissa – sitten joskus. Syreenin alle tuli myös hyvä valeistutuspaikka maanpeitekasveille: kevätkaihonkukalle, taponlehdelle, pikkutalviolle, rönsyansikalle ja akankaalille.

Syreeni ja salava
Salavan juurelle suunnittelen istuttavani vielä alppikärhön ”porttia” komistamaan.