Kesällä 2025 rakensimme saunan päätyyn orangerian. Kirjaimellisesti ottaen rakennus ei ole orangeria, koska emme lämmitä sitä emmekä talveta siellä sitruksia. Mutta siksi me sitä ollaan päätetty kutsua. Orangeria on rakennettu suurimmaksi osaksi kierrätysmateriaaleista. Tässä kirjoitussarjassa käydään läpi koko rakennusprojekti vaihe vaiheelta, muistelemme työn eri vaiheita suunnittelusta ja perustuksista aina valmiiseen orangeriaan asti.
Ennen kuin päästiin rakentamaan orangeriaa, piti ensin purkaa pois saunan päädyssä oleva pieni lautarakennus. Emme tiedä oikeasti mikä rakennuksen käyttötarkoitus on ollut, mutta jostain syystä rupesimme aikoinaan kutsumaan sitä Possulaksi. Tuskin siellä mitään possuja on pidetty, mutta jotain tuntematonta tarkoitusta varten höskän päädyssä oli matala ovi, siitä ainakin possut olisivat mahtuneet kulkemaan.
Possula kaikessa komeudessaan
Me olemme käyttäneet Possulaa varastona ruohonleikkurille ja muille puutarhakoneille, ja kaikenlaiselle muullekin sellaiselle tavaralle, jota voi säilyttää kylmässä varastossa. Possulaan asennettu Biolanin kompostikäymälä toimitti myös ulkovessan virkaa silloin, kun meillä ei vielä ollut sisävessaa Elviiralla.
Possula oli paitsi ruma, myös ns. teknisen elinkaarensa päässä. Katto vuoti jo, ja lahoa vähän siellä ja täällä, siispä purkuhommiin. Possula oli onneksi melko pieni ja yksinkertainen rakenteiltaan, ja siksi helppo purkaa. Aluksi kuviteltiinkin, että se on päivä, ja Possula on sileänä, mutta kyllä siinä kuitenkin vähän toista päivää meni.
Tämä ilmiö muuten toistui pitkin matkaa: lähtökohtaisesti kaikkeen meni joko vähän tai yleensä paljon enemmän aikaa kuin kuviteltiin.
Purkamisesta tulee tietysti aina jätettä. Meillähän on sellainen suhtautuminen purkujätteeseen, että aina otetaan talteen mahdollisimman paljon, ja vain oikeasti huonokuntoinen tai muuten käyttökelvoton viedään jäteasemalle. Possulan purkamisen jälkeen tontille ilmestyi taas yksi purkulautojen taapeli. Kokemuksesta viisastuneena tällä kertaa poistettiin kaikki naulat ennen taapelointia, eli puutavara on nyt suoraan käytettävissä, kun se aika tulee.
Kun Possula oli purettu, paljastui iloinen yllätys: tontin paras näköala oli ollut Possulan takana piilossa. Eli ihan mahtava paikka lasiseinäiselle orangerialle, jossa on tarkoitus myös istuskella ja viettää aikaa.
Mikä näkymä paljastuikaan!
Blogisarja orangeriasta löytyy kokonaisuudessaan täältä: Orangeria
Kesällä 2025 rakensimme saunan päätyyn orangerian. Kirjaimellisesti ottaen rakennus ei ole orangeria, koska emme lämmitä sitä emmekä talveta siellä sitruksia. Mutta siksi me sitä ollaan päätetty kutsua. Orangeria on rakennettu suurimmaksi osaksi kierrätysmateriaaleista. Tässä kirjoitussarjassa käydään läpi koko rakennusprojekti vaihe vaiheelta, muistelemme työn eri vaiheita suunnittelusta ja perustuksista aina valmiiseen orangeriaan asti.
Tästä……tähän
Orangerian rakentaminen ei oikeastaan alkanut vuonna 2025, vaan olemme valmistautuneet siihen henkisesti jo pitkään. Varmaan jo viimeisen 10 vuoden ajan ollaan katseltu kuvia orangerioista ja tiilisokkelikasvihuoneista, haaveiltu ja suunniteltu sellaisen rakentamisesta. Kun hankittiin Elviira vuonna 2021, oli orangeria yksi pitkän tehtävälistan asioista.
Käytännön tasolla urakka alkoi jo pari-kolme vuotta aikaisemmin, kun aloimme kerätä tiiliä. Koko orangeriaidea oli lähtenyt liikkeelle tiilisokkelista, ja purkutiili tuntui sopivalta materiaalilta siihen. Emme halunneet “tehdastekoisen” näköistä rakennusta, purkutiilien värit ja koot vaihtelevat ja lopputulos näyttää heti rustiikkiselta. Ja kierrättäminen on vastuullista ja järkevääkin, tiilet ovat yleensä käytettynäkin ihan hyvässä kunnossa.
Tiiliä ei tietenkään löytynyt kerralla kaikkia yhdestä paikasta. Pieni tiilipesämuna meillä oli jo ennestään edellisen talon leivinuunin purkamisen jäljiltä (vähän hassulta tuntui muuttaa tiiliä, mutta tarpeeseenpa tulivat lopulta). Elviiralta löytyi myös jonkun verran vanhoja tiiliä. Vanhan leivinuunin kohdalta tuvasta purettiin myös itselyötyjä savitiiliä, mutta ne olivat niin murenevaisia, että eivät sopineet sokkeliin. Mutta niidenkin joukosta löytyi aarre, tiili uteliaan asiantuntijan leimalla.
Luontevin paikka etsiä tiiliä oli Tori.fi. “Purkutiiliä”-hakuvahti tuotti meille lopulta osuman: ihan kaupunkikodin läheltä löytyi puretun takka-leivinuunin tiilet. Toinen jättipotti tuli melkein Elviiran naapurista, kun tuttavat halusivat päästä eroon isosta kasasta vanhoja tiiliä. Vähitellen pihan perälle kertyi kunnon tiilikasat, ja siellä ne sitten odottivat pari-kolme vuotta.
Tämä näkymä on koristanut pihaamme usean vuoden ajan
Tiilet olivat siis periaatteessa valmiina, kun lopulta tuli oikea aika orangerian rakentamiseen, mutta käyttövalmiita ne eivät ihan sellaisenaan olleet. Suurimmassa osassa tiiliä oli muurauslaastia, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Osa tiilistä oli isoina möhkäleinä kiinni toisissaan, jopa viisi tai kuusikin tiiltä yhdessä kasassa. Ne piti ensin irrottaa toisistaan ja sen jälkeen naputella joka tiili mahdollisimman puhtaaksi vanhasta laastista.
Se oli aika hidasta työtä, mutta samalla tiilet tuli inventoitua, ja saatiin ymmärrys siitä, kuinka paljon eri kokoisia tiiliä meillä on. Laastijätettä kertyi yllättävän paljon, säkitettiin se vanhoihin multasäkkeihin (nekin siis kannatti säästää) ja vietiin jäteasemalle. Sieltä ne päätyvät ilmeisesti vielä johonkin hyötykäyttöön.
Vaikka itse rakentaminen oli iso urakka, tämä valmisteluvaihe oli tavallaan ihan oma projektinsa, joka vaati kärsivällisyyttä ja luottamuksen siihen, että joskus vielä päästään rakentamaan. Tiilien kerääminen, lajittelu ja puhdistaminen vei paljon aikaa. Joka tiileen on koskettu ainakin viisi kertaa urakan aikana: hankintavaiheessa lastattaessa ja purettaessa, purkamisen jälkeen pihan perälle säilytykseen siirrettäessä, vanhan laastin putsaus- ja lajitteluvaiheessa ja lopulta muuratessa. Mutta kyllä se silti oli vaivan arvoista, ja jos nyt aloitettaisiin, niin samalla tavalla tehtäisiin.
Elviirassa ei ollut uunia, kun hankimme sen. Halusimme vanhaan taloon sopivan lämmitysratkaisun, ja päätimme tilata perinteisen kakluunin mittatilaustyönä.
Hormit oli ennestään kahdelle tulipesälle, kamarissa on ollut jonkunlainen pieni lämmönlähde ja tuvassa leivinuuni. Molemmat oli jossain vaiheessa purettu pois ja uunien perustat (niin kuin lattiat muutenkin) päällystetty lastulevyllä ja muovimatolla.
Kamariin ei edes ajateltu uunia, se ei sinne mahtuisi, eikä siellä lämmityksen jälkeen pystyisi edes olemaan, jos siellä olisi jonkun sortin lämmönlähde. Mutta tupaan pitäisi ilman muuta saada uuni.
Handy Husband sattui löytämään jo vuosia sitten Kakluuniverstaan nettisivut. Yllätyttiin ja ilahduttiin, että Suomessa tehdään vielä tämän alan käsityötä, ja Antti Paanasen itse suunnittelemat mallitkin näyttivät hauskoilta. Takkatehtaiden perustakat eivät oikein olisi sopineet Elviiran kaltaiseen vanhaan taloon.
Tupa on pieni ja nykymittapuun mukaan matala, eli kovin isoa uunia ei sinne mahtuisi, mutta Kakluuniverstaalta pystyttiin tilaamaan mittojen mukaan juuri sellainen uuni kuin haluttiin. Värisävyjäkin oli tarjolla erilaisia, mutta oltiin heti ensikatsomalla ihastettu poltettuun oranssiin sävyyn. Kuvioksi valittiin kompassiruusu. Valittiin uuniin vielä upotettu (moderni) lasiluukku, joka jää messinkisen koristeluukun taakse, kun uunissa ei ole tulta. Näin päästään katselemaan tulta ja uunin ”vanha” ulkonäkö säilyy.
Tilaus tehtiin alkuvuodesta 2024, ja Antti kävi kaverinsa kanssa muuraamassa uunin huhtikuussa. Kaakelit Antti on tehnyt ja polttanut itse. Uuni on muurattu perinteiseen tapaan savilaastilla, eli periaatteessa se olisi siirrettävissä, niin kuin kakluunit tuppaavat olemaan. Valmiina uuni näytti siltä kuin se olisi aina ollut paikallaan. Väri sopi hienosti tuvan muihin värivalintoihin ja kaakeleissa näkyi käsityön jälki.
Uunin eteen etsittiin pitkään sopivia laattoja. Pukkilasta viimein löytyi hyvin lähellä lattian sävyä olevat laatat.
Tulta päästiin polttamaan käytännössä seuraavana syksynä, koska kesä oli niin lämmin, että missään vaiheessa ei tarvittu takan lämpöä. Uunissa oli heti hyvä veto, eikä missään vaiheessa ole pidemmänkään lämmitystauon jälkeen ollut ongelmaa saada takkaa syttymään savuttamatta.
Lasiluukun kanssa oli vähän hankaluuksia, se jumitti mennen tullen kun luukkua avattiin ja suljettiin. Luukkua joutui vähän nostamaan, että se lähti taas liikkeelle, ja siinä oli riskinä, että koko luukku hyppää pois saranakolosta. Antti ehdotti, että alempaan saranatappiin voisi laittaa prikan, joka nostaisi luukkua sen verran, että se pääsee esteettä liikkumaan. Tällä ongelma korjaantuikin.
Niin, ja se kamarin lämmitys, sehän hoituu nyt samalla kuin tuvankin. Hormi nimittäin lämpenee myös kamarin puolelta juuri sillä lailla sopivasti, että siellä tarkenee nukkua, mutta ei kuitenkaan ole kuuma.
Edellisessä for Dummies -kirjoituksessa kuvasin, miten pörssisähköohjaus toimii ja mitä se vaatii. Tässä kirjoituksessa kerron helposta tavasta, jossa minimioidaan oma konfigurointityö käyttämällä esiasennettuja ohjauslaitteita.
Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa on 8-osainen lista toimenpiteistä, jotka pörssisähköohjauksen asentaminen vaatii. Kun laitteet toimitetaan esiasennettuina, näistä asioista jää itselle tehtäväksi neljä vaihetta, eli listan seuraavat numerot:
1. Varmistus, että sähkösopimus on spot-hintaan perustuva.
2. Varmistus sähköasentajan kanssa, että oman kohteen sähkökytkennät mahdollistavat yksittäisen laitteen / toiminnon ohjauksen.
3. Nettiyhteys, joka on päällä lähtökohtaisesti koko ajan.
– – –
7. Etsi sähköasentaja, joka tekee ohjuslaitteen asennuksen.
Näiden lisäksi tarvitaan tietysti ohjauslaite, eli rele/ releet, jotka tässä helpossa tavassa tilataan Shellykaupasta esiasennettuina. Sähköasentaja kytkee esiasennetut laitteet sulaketauluun tai suoraan ohjattavaan laitteeseen, ne kytkeytyvät verkkoon automaattisesti ja ohjaus käynnistyy. Meidän kohdalla ainakin homma tosiaankin meni näin yksinkertaisesti. Olin itse varautunut siihen, että jotain säädettävää tulee (koska IT-jutuissa yleensä aina tulee…), mutta rele tosiaan napsahti päälle, ja ohjaus lähti toimimaan mitään veivauksia.
Jotta tämä magia oikeasti voisi toimia, tarvitaan esiasennusta varten kohteesta joitain tietoja, jotka täytetään Shellykaupan toimittamaan suojattuun verkkolomakkeeseen. Tarvittavia tietoja ovat mm. verkkoyhteyden nimi ja salasana (jotta laitteet voivat asennuksen jälkeen kytkeytyä ns. lennosta internetiin) sekä tarkemmat tiedot ohjausasetuksista. Nämä tiedot konfiguroidaan Shelly-releeseen valmiiksi, sen jälkeen releet toimitetaan tarkempien ohjeiden kera postitse kotiin. Laitteissa on myös uusin ohjelmistoversio asennettuna.
Tämmöinen vempele sieltä tuli lattialämmityksille.
Laitteiden mukana tulevissa ohjeissa on myös puhelinnumero, johon voi asennuksen jälkeen soittaa ja varmistaa, että yhteys pelaa. Tämä näkyy Shelly Smart Control -appsista omalta tililtä ja omalta Pörssärin tililtä, jotka Shellykauppa on luonut osana esiasennuspalvelua.
Vaikka Shellykaupan väki tarkistaakin, että ohjaus lähtee käyntiin, suosittelen lämpimästi (ja vahvasti!), että varmistat asennusten jälkeen, että onnistut myös itse kirjautumaan noille tileille.
Ohjaussäännöistä
Pörssärin palvelussa voit ohjelmoida sekä aikaan että hintaan liittyviä ohjauksia. Esiasennetussa laitteessa haluamasi asetukset ovat jo valmiina, mutta on hyvä tietysti ymmärtää millaisia asetuksia on mahdollista laittaa.
Aikaehdossa määritellään, kuinka monen tunnin ajan per vuorokausi ohjattaville laitteille syötetään sähköä. Meillä on lämminvesivaraajalle määritetty 4 edullisimman tunnin ehto ja lattialämmityksille 12 halvinta tuntia. Ehto voi olla myös toisin päin, eli niin että sähköä ei syötetä kalleimpina tunteina. Tunnit voivat olla molemmissa tapauksissa ns. pitkin vuorokautta, eli halvimmat tunnit eivät välttämättä ole peräkkäin. Jos et ole varma, millainen aikaohjaus olisi hyvä, kannattaa kysyä neuvoa vaikka juuri Shellykaupasta. Itse olin laittamassa 4 tunnin ehtoa myös lattialämmityksiin, mutta päädyin keskustelujen jälkeen tuohon 12 tuntiin. Kylpyhuoneen lattialämmitys jätettiin myös Shellykaupan suosituksesta ohjauksen ulkopuolelle. Myös Pörssärin Facebook-ryhmässä voi kysyä neuvoja.
Huom! vielä, että aikaehto ei tarkoita sitä, että laitteet oikeasti olisivat päällä nuo ajat, vaan sen, koska niihin syötetään sähköä. Laitteiden termostaatit pitävät huolen siitä, että ne napsuvat pois päältä, kun tarpeellinen lämpö on saavutettu.
Hintaehdon voi määritellä, jos haluaa hyödyntää erityisen edulliset tunnit riippumatta siitä, montako niitä on vuorokaudessa. Tähän voi laittaa ehdoksi vaikka 0 snt, jos ilmaisen tai miinusmerkkisen hinnan aikana haluaa sähkönsyötön päälle.
Ehtoja voi käyttää joko yhdessä tai erikseen. Meillä on laitettu molemmat ehdot niin, että laitteet saavat sähköä vähintään määriteltyinä edullisimpina tunteina sekä lisäksi aina, kun sähkönhinta (sis. ALV) on 2 cnt tai alle.
EDIT 12.10.2025: Pörssisähkön hinnoittelu on nykyisin varttipeliä, ja Pörssärin käyttöliittymäkin muokkaantuu sen mukaan. Itse ajattelin vielä pysyä tuntiasetuksissa niin kauan kuin se on mahdollista. Rohkenen epäillä, että lattialämmityksen tai vesivaraajan kanssa vartin lämmitys on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Erityisesti talven kovina pakkaspäivinä on mielessä käynyt sähkölasku ja se, miten vähissä onkaan keinot, jolla siihen voisi vaikuttaa. Lämmitystä voi säätää alaspäin, mutta miten voisimme hyödyntää pörssihinnoittelun halvemmat ajat? Mietimme niinkin manuaalista ratkaisua, että napsuttelisimme käsin lattialämmityksiä ja lämminvesivaraajaa pois päältä kalliina tunteina. Ei kovin kätevä ratkaisu, varsinkin kun kyse on kakkosasunnosta. Tämä tuli puheeksi meidän sähkärin kanssa, ja hän ehdotti, että ottaisimme käyttöön lämmityksen pörssisähköohjauksen eniten sähköä kuluttaviin laitteisiin.
Tuumasta toimeen. Päätettiin laittaa sekä lattialämmitykseen että lämminvesivaraajaan automaattinen ohjaus, joka hyödyntää sähkön hinnan vaihtelua. Asetukset laitettiin niin, että laitteet toimivat vain halvimpina tunteina ja muina aikoina sähkön toimitus sekä lattialämmitykselle että varaajalle on poikki.
Oltiin kaikki ensimmäistä kertaa tällä asialla, ja totesimme, että kovin suoraviivaisia ohjeistuksia lämmityksen pörssisähköohjaukseen ei oikein ollut tarjolla. Toimijoitakin oli useita, ja myös laitteita useamman merkkisiä – miten edetä ja mitä valita? Tämän vuoksi pari julkaisua otsikolla: Pörssisähköohjaus for Dummies.
Osa 1: Perusteet: mitä ”komponentteja” tarvitaan ja miten ohjaus yleisesti ottaen toimii (tämä kirjoitus)
Ohjausten asennukset ja konfigurointi tehtiin meille kahdella eri tavalla. Syynä tähän oli oikeastaan se, että lämminvesivaraajaprojektin jälkeen yritin (ei ammattilaisena) ymmärtää, miten tämä koko homma toimii, ja rupesin soittelemaan asiantuntijoille. Kun juttelin Shellykaupan porukan kanssa, kävi ilmi, että on olemassa sellainenkin tapa, jolla ohjaukseen tarvittavat laitteet tulevat käyttövalmiina, eikä mitään omia konfigurointitoimia tarvita.
No tästähän innostuin, ja lattialämmityksien ohjaus tehtiin yhteistyössä Shellykaupan kanssa esiasennetuilla laitteilla ja ohjauksella. Kuvaus ja ohjeistukset tähän käyttäjälle helpompaan tapaan löytyy täältä: Pörssisähköohjaus for Dummies – osa 2.
Lämminvesivaraajan homma tehtiin alusta loppuun itse sähköasentajan kanssa: konfiguroitiin laitteet ja tehtiin ohjausasetukset.
Johdanto pörssisähköohjaukseen
Toteutustavasta riippumatta tietyt asiat pitää tehdä, jotta sähkölaite saadaan ohjautumaan sähkön hinnan perusteella:
1. Ensinnäkin sähkösopimuksen pitää olla spot-hintaan perustuva, siinähän sähkön hinta vaihtelee tunneittain sen mukaan, paljonko sähkö pörssissä maksaa.
2. Sähköasentajalta kannattaa varmistaa, että kytkennät mahdollistavat sen, että ohjattava laite / kokonaisuus voidaan erottaa omaksi kokonaisuudeksi: joko sulakkeelta tai niin, että laitteeseen voidaan asentaa rele, joka sähkönsyöttöä ohjaa. Meillä lattialämmitykset ovat omissa sulakkeissaan, joten niiden osalta rele asennettiin sähkökaappiin, mutta lämminvesivaraajan kanssa samassa sulakkessa oli myös sulanapitokaapeli. Varaajan ohjaukseen käytettävä rele asennettiin tämän vuoksi suoraan vesivaraajaan.
3. Nettiyhteys, joka on päällä lähtökohtaisesti koko ajan
4. Sitten tarvitaan se itse laite, eli rele. Me käytettiin molemmissa asennuksissa Shellyn releitä. Jos sähköasentaja ei pysty suorilta sanomaan millainen setti laitteita tarvitaan, kannattaa kääntyä Shellykaupan asiakaspalvelun puoleen. Ylipäätään suosittelen hankkimaan laitteet paikasta, jossa on asiantuntemusta laitteisiin ja vähintään palautusoikeus. Vesivaraajan laite hankittiin nimeltämainitsemattomasta sähkötarviketukusta, ja meille myytiinkin käytetty ja palautettu rele, jossa olevia pohja-asetuksia emme saaneet itse yliajettua. Jouduimme vaihtamaan sen, mikä tietysti tarkoitti turhaa työtä ja viivästymistä.
5. Shellyn laitteiden hallintaan on oma appsi (Shelly Smart Control), joka pitää asentaa puhelimeen. Appsiin luodaan tili, siitä ja appsin käytöstä lisää tämän kirjoitussarjan osassa 2.
6. Ja vielä pitää valita palvelu, jossa hallitaan ohjaussääntöjä. Näitä on useita, me valitsimme Pörssärin, koska siellä on helppokäyttöiset valinnat ohjaussäännöille. Pörssärillä on nettisivuilla olevien ohjeiden lisäksi myös Facebookissa ryhmä, jossa saa sekä vertaistukea muilta käyttäjiltä että myös Pörssärin ylläpitäjien tukea. Myös Pörssäriin pitää luoda käyttäjätili, palataan tähänkin myöhemmin.
7. Lopuksi tarvitaan sähköasentaja, joka kytkee releen paikalleen
8. Tämän jälkeen tehdään varsinaiset ohjaukseen liittyvät asetukset, joista tarkemmin kirjoitussarjan osissa 2 ja 3.
Tuo kaikki kuulostaa aika vaivalloiselta (ja vähän onkin), mutta tähän on tosiaan onneksi helppokin tapa. Siinä itselle jää tehtäväksi käytännössä numerot 1, 2, 3 ja sähköasentajalle kohta 7. Loput hoitaa Shellykaupan esiasennus. Tätä tapaa käsitellään tarkemmin kirjoitussarjan osassa 2.
Valitsitpa kumman tavan tahansa, on joka tapauksessa hyvä sen verran käyttää aikaa tähän perehtymiseen, että ymmärtää yleisellä tasolla, miten homma toimii. Lisäksi on hyvä opiskella, miten pystyy itse jatkossa säätämään asetuksia, jos vaikka varpaita paleltaa tai vesi ei lämpiä tarpeeksi kuumaksi. Se ei onneksi ole vaikeaa.
Miten pörssisähköohjaus toimii
Ohjauksen periaate on lopulta kohtuullisen yksinkertainen. Alla olevassa kuvassa on kuvattu (yksinkertaisesti ja tekniset mutkat oikaisten) miten homma toimii – tässä kuvauksessa on mainittu ne toimijat, joita itse käytämme, mutta muitakin on olemassa.
Shellyn laite on yhteydessä internetiin ja saa Pörssärin palvelusta ohjauskomennot siitä, koska sähköä syötetään ja koska ei. Pörssärin palveluun laitetaan Shellyn laitteen yksilöivä tieto ja ohjaussäännöt.
Valittiin eteiseen rohkeasti kuviollinen laatta, vaikka tiedossa oli, että sillä laatoittaminen on haasteellista. Mutta Handy Husband on paitsi kätevä, myös kärsivällinen, niin tiedettiin että kyllä onnistuu.
Mies on laatoittanut kylpyhuoneen lattiaa lukuunottamatta kaikki Elviiran lattiat, ja edellisessä talossakin useamman huoneen lattiat. Mutta tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun laatassa on kuvio, joka pitää kohdistaa.
Tämä laatta valittiin eteiseen.
Kaikki laatoitukset pitää tietysti aina suunnitella: mitata montako laattaa mahtuu seinästä seinään ja tehdä päätös mistä päin aloitetaan, ja kokonaisella vai vajaalla laatalla. Jos umpimähkään lähtee liikkeelle, voi olla että viimeinen laatta jää niin kapeaksi, että sitä ei pysty kunnolla edes leikkaamaan, tai muuten jotenkin hankalasti tai ikävän näköisesti. Varsinkin kuviolaatan kanssa pitää katsoa sekin, että kuvio näyttää hyvältä kun tilaan saavutaan.
Tässä lähdettiin laatoittamaan kylpyhuoneen ovelta päin, se oli visuaalisesti paras ratkaisu.
Yksi tärkeä käytännön asia on myös se, missä järjestyksessä laatoitetaan, että laatoittaja ei jää jumiin nurkkaan. Tämä lattia laatoitettiin vähän kerrassaan, että aiemmin laitetut laatat ehtivät kuivua ja niitä pitkin pääsi ovelle.
Tässä näkyy laatoitusjärjestys. Laatat, joissa ei ole punaisia kiristimiä ovat jo kuivuneet, ja niitä pitkin voi kävellä. Oikealla on ulko-ovi, josta on koko ajan pitänyt voida kulkea, koska laatat leikattiin ulkona.
Suunnittelussa mies käytti ensimmäistä kertaa laseria apuvälineenä. Ostettiin halpa ristilaser kampanjahintaan, ja sillä sai varmistettua, että saumat menevät suoraan seinästä seinään.
Ristilaser työssään.
Tässäkin laatoituksessa käytettiin apuvälineenä tasausjärjestelmää, jotka auttaa siinä, että laatat tulevat samaan korkoon. Idea on yksinkertainen: tasaussetissä olevat tasausruuvit laitetaan pystyyn laatan sauman kohtaan, ja samalla niiden mukaan säädetään sauman leveys. ”Ruuvin” kanta jää kahden vierekkäisen laatan alle. Kun vierekkäiset laatat on kiinnitetty, ruuvataan ”mutteri” kiinni ruuviin ja kiristetään kunnes laatat ovat samalla tasolla. Kun laattalaasti on kuivunut, kierretään kiristimet irti ja paukutellaan ruuvit poikki kuminuijalla.
Tässä näkyy, kuinka ”ruuvi” tulee laattojen välistä. Näitä on ainakin paria vaihtoehtoa eri levyisille saumoille. Tuohon yläosaan ruuvataan kiinni kiristin.
Olemme käyttäneet näitä aiemminkin, mutta ne yksinään eivät kuviollisen laatan kanssa toimi, koska hyvin helposti laatta siirtyy millin pari sivusuunnassa, kun kiristimen kiertää kiinni. Siksipä tässä urakassa käytettiin myös laattaristejä varmistamaan että laatat eivät kiristettäessä liiku.
Laattaristit varmistavat, että laatta ei pääse liikkumaan mihinkään suuntaan, kun sitä kiristetään.
Lattiasta tuli oikein hyvä. Kuviot on kohdallaan, saumat suoria ja laatat samassa korossa. Pari laattaa mies otti irti jälkeenpäin ja kiinnitti uudelleen, koska niissä oli vähän korkoeroa.
Tässä lattiaa valmiina. Listatkin on jo laitettu ja seinät valmiina. Katto ja komero vielä puuttuvat eteisestä
Olemme halunneet tehdä Elviiran laajennusosan niin, että se sulautuu mahdollisimman hyvin vanhaan osaan sekä ulkopuolelta että sisältä. Keittiön katon tyyliä mietittiin pitkään, ennen kuin keksittiin mieleinen tapa toteuttaa se.
Keittiö on Elviiran korkein huone, koska se piti rakentaa nykyisten vaatimusten mukaan. Huoneella on korkeutta suunnilleen 2,5 metriä, ja se antoi ajatuksen kattoparrujen asentamisesta kattoa koristamaan.
Tältä näyttävät parrut valmiina.
Katto tehtiin leveästä (n. 15 cm) paneelista, johon höylättiin pontti niin, että asennettaessa lautojen väliin jää muutaman millin rako. Paneelit höyläsi TunnePuu Oy toiveidemme mukaisesti ja ne maalattiin Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla, sävy Kuutsalo.
Katto lyötiin kiinni jo kesällä, parrut vasta vähän ennen joulua. Parrujen paikat suunniteltiin kyllä jo ennen katon asennusta, niin saatiin hyödynnettyä lyhyemmätkin paneelin pätkät, kun liitoskohdat pystyttiin tähtäämään parrujen kohtaan. Tällä tavalla kattoon ei tullut yhtään liitoskohtaa näkyviin.
Perheen miehet kattoa asentamassa. Tässä hommassa tarvittiin kaksi.
Ennen paneelien asennusta merkattiin vielä kattotuolien kohdat seiniin katonrajaan, ettei tarvinnut arvailla mistä kohtaa parrut sitten ruuvataan kiinni.
Keittiön kattopaneelit paikallaan.
Itse parrujen tehtävä on puhtaasti visuaalinen. Ajattelimme, että ne mukavasti tuovat hirsitalon henkeä keittiöön, vaikka rakentamisessa ei olekaan hirsiä käytetty.
Myös kattoparrut höylättiin TunnePuussa, kävimme Pekan kanssa idean läpi ja sovittiin mitat. Parrut on koneella höylätty, mutta näyttävät ihan piilukirveellä veistetyiltä, eli tosi hyvin TunnePuun kaverit saivat kiinni ideasta.
Hyvää jälkeä TunnePuulta.
Parrut asennettiin kattoon niin, että ensin kattotuoleihin ruuvattiin kiinni kakkoskolmoset. Parrujen yläpuolelle tehtiin asennusura, ja kakkoskolmonen jäi siis ikään kuin parrun sisälle. Kiinnitys on näin hyvin huomaamaton: parrut on ruuvattu sivusta kiinni sisällä olevaan kakkoskolmoseen, ja ruuvien kohdat vielä tapitettu.
Tässä kuvassa näkyy 2×3 , joka on ruuvattu tiukasti kattotuoleihin kiinni.Kattoparru näyttää sisältä tältä: siellä on 2×3 mentävä ura. Tässä mies viimeistelee uraa sopivaksi. Sivutuotteena saatiin hyvä määrä kompostikuiviketta.
Meidän silmiin parrut näyttävät hyvin autenttisilta. Kattolistat häivyttävät parrun pään ja päätyseinän liitoskohdan, ja toisesta päästä ne menevät keittiökaappien yläsokkelin läpi. Piilutuksen jälki erottuu hienosti alhaaltakin käsin. Emme käsitelleet parruja vielä millään – emme ole päättäneet, jätetäänkö ne patinoitumaan itsestään vai petsataanko vaikka jollain sävyllä. Aika näyttää.
Parrut ovat mäntyä, eli tulevat ajan myötä tummumaan. Ne voi myöhemmin petsata tai vaikka öljytä kiinanpuuöljyllä.
Elviirassa oli sähköt, kun se ostettiin, mutta niiden asennusajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa. Vanhoissa sähkövedoissa ei tietääksemme ollut ollut mitään vikaa, mutta päätettiin silti uusia kaikki sähköt sähkötaulua myöten.
Alkuperäinen sähkötaulu oli tuvan seinässä erittäin näkyvällä paikalla. Se oli todella iso, ja halusimme sen pois näkyviltä. Tuvan seinissä olevien lastulevyjen purkaminen aloitettiin samoihin aikoihin, kun laajennuksen perustuksia ruvettiin kaivamaan, ja siinä vaiheessa piti sähkötaulukin purkaa pois.
Sopivin paikka uudelle sähkökaapille löytyi laajennuksen puolelta eteisestä, ja koska laajennusta ei vielä silloin ollut olemassakaan, katkaistiin sähköt kokonaan pois. Käytännössä koko toissa kesä meni Elviiralla ilman sähköjä, ja rakennusporukka joutuikin tekemään suurimman osan laajennuksen rakennustöistä akkuvehkeillä tai käsin.
Urakoitsijoiden / tekijöiden löytäminen on ehkä kaikista vaikein (ja tärkein) asia rakennuttamisessa. Sähkötöiden osalta meidän ei tarvinnut tätä asiaa onneksi miettiä. Saimme kiinnitettyä urakkaan Timon paikallisesta Kyläpalvelu Henttosesta, jota olimme jo käyttäneet edellisen talomme sähköhommissa. Timoa parempaa, joustavampaa ja ratkaisukeskeisempää sähköasentajaa ei ole vielä osunut kohdalle, eli sähkötöiden osalta ei tarvinnut stressata.
Pistorasioiden ja valokatkaisijoiden paikkojen suunnittelu aloitettiin jo silloin, kun laajennusosa oli vasta piirustuksina paperilla. Suunnittelussa mietittiin mm. seuraavia asioita:
telkkarin ja muiden viihdelaitteiden paikat (tv-pistoke, tarpeeksi pistorasioita)
kattovalaisinten paikat (mihin kohtaan tulee sohva, sohvapöytä, ruokapöytä jne., tai missä huoneissa valaisin voidaan vain laittaa keskelle tilaa)
Halutaanko ikkunoihin jouluvaloja tai kausivaloja ulos
Mihin kohtaan laitetaan ulkovaloja, toimivatko ne katkaisijalla vai liiketunnistimella
Missä kohtaa valokatkaisijat on paras olla, että valot saa helposti päälle ja pois
Tässä ensimmäisiä ajatuksia siitä, minne pistorasioita haluttiin. Suunnitelma on elänyt tuon jälkeen, ja joskus päätöksiä piti tehdä nopeastikin.
Tässä sähköremontissa oli kaksi yleisen tason haastetta. Vanhalla puolella piti keksiä, miten johdot saadaan vedettyä, kun kaikki rakenteet olivat jo olemassa, eikä esim. hirsiseiniin tietenkään mitään upotuksia pysty tekemään. Laajennusosan kohdalla taas piti osata kuvitella kaikenlaisia asioita jo paljon ennen kuin mitään oli edes rakennettu: miten siellä elämme, missä pistorasioita tarvitaan, minne laitamme huonekalut ja mitä kiinteitä rakenteita sinne tulee (esim. keittiökaapit ja muut kiinteät komerot).
Vanhan puolen ratkaisut löytyivät lopulta helposti. Hirsiseiniin laitettiin kaksinkertainen huokolevy ja sähköjohdot saatiin piiloon niiden alle. Alempaan huokolevyyn tehtiin johdolle ura, jossa johto tuotiin oikealle kohdalle ja päällimmäiseen levyyn reikä, josta piuha tuotiin läpi.
Tässä tuvan valokatkaisijan piuha odottaa katkaisijan asennusta.
Kattovalaisimien piuhat Timo veti ullakon kautta, ja sillä lailla saatiin purettua pintavedot pois tuvan, kamarin ja porstuan katoista. Tuvan alla olevaan kellariin vedettiin myös valot, ja sinne keksittiin laittaa liiketunnistimella toimiva valaisin, eikä nyt tarvitse miettiä, jäikö kellariin valot päälle.
Porstuan kattovalon piuha.
Laajennuksen osaltakin suurin osa asioista meni lopulta ihan kohdalleen, mutta kaikenlaista pientä säätöä siinä oli. Oli yllättävän vaikeaa tehdä suunnittelua, kun mitään ei vielä ollut paikallaan. Joitain katkaisijoiden ja pistokkeiden paikkoja piti vaihtaa, kun asioita tarkemmin mietittiin. Myös sähkökaappia piti vähän siirtää, koska eteisen ja työhuoneen välinen seinä tulikin lopulta vähän eri kohtaan kuin oli ajateltu.
Sähkökaappi tuli eteisen nurkkaan. Kaappi on tarkoitus piilottaa komeroon, oikeanpuoleisessa kuvassa inspiraatiokuvaa komeron rakentamiseen (ruutukaappaus Pinterestistä).
Sähköistysprojekti ei ollut kovin suoraviivainen myöskään aikataulun kannalta. Moni asia sekä laajennuksen rakentamisessa että vanhan puolen remointoinnissa tapahtui paljon hitaammin kuin olimme ajatelleet. Ja kun sanon paljon, tarkoitan oikeasti puolta vuotta tai jopa melkein vuotta. Onneksi saatiin joustavasti aina sovittua myös sähkövedot ja kalusteiden asennukset, vaikka aikataulut olivat usein aika hähmäisiä. Nyt sähköt on suurimmaksi osaksi laitettu, ja se tuntuu suorastaan ylelliseltä pitkän sähköttömän ajan jälkeen.
Tämä kesä oli meille erilainen kesä. Oltiin jo kuukausia sitten päätetty, että keskitytään pääasiassa hommiin Elviiralla ja jätetään muut hommat niin vähälle kuin pystytään. Talon laajennusurakka on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa töistä pystytään tekemään itse, ja se on tosi hidasta, jos kaikki olisi jäänyt viikonloppuhommiksi.
Loman alussa räknäiltiin vähän, mitä voisimme kuvitella saavamme tehdyksi tulevien viikkojan aikana. Tavoite-sanaa ei käytetty, koska kuitenkin oli kyse lomasta. Mies aikoi keskittyä keittiön kattoon ja lattiaan, ja minun työlistani koostui erilaisista pienistä ja isommista hommista.
Yleisesti ottaen ajattelimme, että saisimme keittiön siihen kuntoon, että voitaisiin ruveta ripustelemaan kaappeja seinille.
Handy Husbandin työlista
Miehen hommiin siis kuului keittiön katon ja lattian tekeminen. Katto tehtiin leveästä ponttilaudasta, joka maalattiin ensin kahteen kertaan Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla (samalla, jolla on jo tuvan ja kamarin katot maalattu – uskomattoman riittoisaa tavaraa). Kattopaneelit tehtiin meille ihan mittatilaustyönä Tunnepuu Oy:ssä. Mies sai pojasta apua katon laittamiseen, mikä oli kyllä ihan välttämätöntä, koska osa laudoista oli koko keittiön mittaisia. Katto ei vielä ihan valmis ole, siitä puuttuu pari hienoa lisäelementtiä, joten tähän palataan myöhemmin vielä.
Nämä kaksi miestä laittoivat reilu 10 vuotta sitten edellisen katon yhdessä. Nuorempi remonttimies on sen jälkeen aika paljon kasvanut.
Lattian laatoittamisestakin tulee vielä ihan oma tarinansa, tässä nyt lyhyesti vaan totean, että hieno tuli, ja kesäloman aikana valmiiksi niin kuin suunniteltiinkin.
Melkein valmis lattia.
Oma työlista
Mulla oli aika pitkä työlista kesälomalle. Osa hommista oli niinkin yksinkertaisia, kuin taimen ostaminen ja istuttaminen, mutta lisäsin ne listalle, koska on niin mukava merkkailla asioita tehdyksi :).
Osa hommista oli sitten aika työläitäkin. En harrasta instassa niitä kuvia, jossa kuvataan alkutilanne, ja sitten napsautetaan sormia ja näytetään lopputulos. Useissa projekteissa on niin monta välivaihetta ja kymmeniä työtunteja, että en halua antaa sellaista kuvaa että se on ihan niks naks vaan. Varsinkin kun usein se tekeminen juuri on niin mukavaa. Monesta näistä asiasta on tulossa vielä omat juttunsa, joten tähän laitan nyt kuitenkin vaan ennen ja jälkeen kuvia.
– keittiön tapetointi✅ – keittiön maalaus✅ – listojen maalaus ✅
Keittiö tuli seinienkin osalta valmiiksi, niin kuin suunniteltiinkin. Yhdelle seinälle laitettiin kuviotapetti ja kolmelle muulle tuli kipsilevyn päälle makulatuuri ja maali. Mies oli tehnyt pakkeloinnit jo aikaisemmin, joten pääsinkin ihan suoraan aloittamaan tapetoinnista ilman mitään alkuvalmisteluita. Keittiön lattia- ja kattolistatkin on nyt maalattu, ja odottavat vaan, että ”joku” laittaisi ne paikalleen.
Ihana tapetti keittiössä on Vanajan mallistoa. Listat maalattiin kamarin lattiamaalilla, toimii oikein hyvin.
– talon maalaus (vielä kesken)
Talon maalaus oli ehdottomasti isotöisin homma lomalle, vaikka maalasimme vain laajennuksen. Myös vanha osa pitää maalata, mutta se jää todennäköisesti ensi kesään. Pieni osa laajennuksen takaseinästä on vielä maalaamatta – syynä on räystäslaudoituksen alla lymyilevä ampiaispesä, jonka asukkaat alkoivat muodostua riskiksi. Jatketaan tämän kanssa myöhemmin syksyllä. Virtasen 4-öljyn maalilla voi onneksi maalata vaikka pakkasella! Maalauksestakin tulee lisää juttua erillisessä kirjoituksessa.
Onneksi vain tämä pieni pätkä piti maalata korkeilta tikkailta. Mies huimapäisempänä maalasi, minä vahdin tikkaita.
Nämä istutukset ovat juuri niitä äkkiä tsekattuja hommia. Mutta niin tärkeitä.
Pensasmustikat istutin puolivarjoon happamaan maahan. Kuunliljat eristin varmuuden vuoksi, koska ne on ostettu puutarhalta, josta minulla ei ole kokemuksia.
Erityisen iloinen olin siitä, että sain viimein risukasat pois ja keittiöpuutarhan valmiiksi. Myös ruukkuhuoneen siivousurakka oli tosi mieleinen homma, ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Ja kun kanttaa kukkapenkkejä, tulee melkein sellainen tunne, että piha olisi jo ns. valmis.
Tältä näyttää keittiöpuutarha nyt, ihana minusta!
Pari hommaa jäi vielä kesken tai kokonaan tekemättä. Porstuaan jätetään pieni pätkä hirsiseinää näkyviin, ja kuvittelin laittavani sen valmiiksi loman aikana: pesu, hionta ja öljyäminen. Mutta sitä pitää vielä tutkia vähän tarkemmin – voi olla että lyödään siihenkin lopulta levyt päälle, katsotaan nyt.
Sängynpäädyn askartelu vanhasta peiliovesta tuli myös aloitettua, ja tarkoitus ihan lähiaikoina tehdä loppuun asti. Olisi jo kiva päästä yöpymäänkin Elviiralla, ja ihan oikeassa sängyssä.
Ja se yksi purkutiilikasa, joka viime talvena romahti on vielä kasaamatta. Katsotaan ehdinkö ennen lumia.
Kamarin seiniin valitsimme hennon vihreän sävyn, joka löytyi Virtasen Maalitehtaan Saariston Värit -värikartasta. Seinämaalina on Virtasen muoviton seinämaali.
Ennen seinien maalausta ei tarvinnut onneksi tehdä oikeastaan mitään esivalmisteluita, koska teimme pohjatapetoinnin edellisenä viikonloppuna. Ajattelin, että saisin maalauksen kerralla hoidettua, mutta harmikseni tajusin, että olin unohtanut ostaa pikkutelan, joten nurkat ja katonraja jäivät nyt vähän summittaiselle maalaukselle. Maalaan seinät siis nyt kuitenkin vielä toiseen kertaan, joten käyn nuo paikat sitten läpi siinä yhteydessä.
Tämä Virtasen seinämaali onkin muuten sellainen maali, että toista kertaa ei olisi välttämättä ehkä edes tarvittu, jos tuota telamokaa ei olisi sattunut. Pigmenttiä on PALJON, eli lopputulos on tosi siisti ja peittävä jo ensimmäisellä kerralla. Maali on myös muoviton ja hajuton, mikä on tietysti erityisesti vanhan talon kohdalla iso plussa.
Väriksi makuuhuoneeseen valitsimme vihreän. Talosta tulee meille ensisijaisesti kesäajan asunto, ja Vårlax-sävy on jotenkin mukavan kesäinen. Siihen löytyi pariksi kiva tapettikin, jonka taustaväri on lähes sama kuin maalissa ja kukkien varsissa on kevyt metallinhohto. Sävyt sopivat myös hienosti kamariin valitsemaamme lattiamaalin sävyyn.
Tässä vierekkäin maalattu seinä, potentiaalinen tapettiehdokas ja mallipala lattiamaalilla maalattua lautaa. Hyvä tulee.
Tapetoinnin valmisteluissa tein pienen a/b-testin. Jätin osan naulankohdista pakkeloimatta, jotta tapetoinnin ja maalauksen jälkeen näkisin, oliko pakkelointi edes tarpeen. No, se testi meni pieleen. Meillä kävi tapetoinnissa niin, että nurkissa (jotka ovat kovasti vinot) tapetti meni pahasti ruttuun. Tapetti piti katkaista heti nurkan jälkeen, mutta märkänähän sitä ei voinut tietysti leikata. Ja kuivuttuaan se ei sitten kovin siististi lähtenytkään irti. Meillä sattui olemaan vähän paksumpaa makulatuuria pari rullaa (vahingossa ostettiin), joten vedettiin takaseinä sillä, että saatiin hyvin piiloon epäsiististi irronneet tapetit. Ja eikä ne naulanpaikatkaan tuon paksun tapetin alta näy.
Tässä kuva a/b-testialueesta – ei näy naulan kohtia. Tästä muuten näkyy hyvin maalin peittävyys. Yhdellä telauskerralla näin hyvää jälkeä.
Maalatessa vähän tuntui välillä siltä, että makulatuuritapetti on lähes saman väristä kuin maalikin (eli mitäs järkeä tässä maalaamisessa edes on), mutta kyllä ero on iso, kun vähän etäisyyttä ottaa. Alla ennen ja jälkeen kuvat.
Ennen maalaamistaEnsimmäisen maalikerroksen jälkeen
Tarkempia ohjeita hirsitalon seinien sisäpuoliseen eristämiseen ja hengittävään remonttiin:
