Mitä rakennuttajan pitää tietää?

Juteltiin työkavereiden kanssa vähän aikaa sitten tästä meidän projektista. Yksi työkaveri oli muuttanut uuteen kerrostaloasuntoon ja kertoi, kuinka vaikeaa oli päättää jo niinkin pieni asia, kuin kylppärin pyyhekoukkujen paikat. Mietittiin siinä sitten, että kokonaisen talon rakentamisessa tai rakennuttamisessa taitaa olla niin paljon isoja ja pieniä päätöksiä tehtävänä, että jo sen takia kannattaa miettiä hankkeeseen lähtemistä ainakin kaksi kertaa.

Meille tämä päätösten tekeminen tulikin jo eteen viime viikonloppuna. Tällä viikolla on treffit sähkömiehen kanssa, ja sitä varten pitää päättää (ainakin suunnilleen) pistorasioiden paikat. Me teetetään ”vain” laajennus, mutta kaikki sähköt uusitaan, samoin pääkeskus modernisoidaan, joten myös vanhan puolen pistorasiat pitää miettiä uusiksi.

Äkkiäkös nuo päättää, ajateltiin. No ei ihan. Tässä vaiheessa pitäisi tietää esim. mihin tulee sohva ja tv, miten päin sänky laitetaan pikkuruiseen makuuhuoneeseen? Mille seinälle tulee kiinteitä kaappeja (eli mihin ei kannata suunnitella pistorasioita), missä käytetään tietokonetta ja kahvikonetta? Mistä imurin johto riittää minnekin? Tarvitaanko porstuassa mihinkään sähköä? Mihin ikkunoihin tulee joulun alla kyntteliköt?

pohjapiirustus
Rakennuspiirustuksiin arvailtiin pistorasioiden paikkoja. Samalla ymmärrettiin tarkistaa ovien aukeamissuuntia. Olisi aika paljon harmittanut, jos ulko-ovi olisi tullut ”väärällä” kätisyydellä. Sen kanssa olisi sitten eletty koko loppuelämä.

Merkittiin nyt reilulla kädellä pistorasioita joka huoneeseen, ja toivotaan, että menivät kohdalleen. Niihin varmasti vielä ehtii vaikuttaa – mutta on hyvä kysymys, tiedetäänkö me yhtään enempää silloin kun ne viimeistään pitää päättää kuin mitä nyt tiedetään.

Mutta kyllä oli hyvä, että paneuduttiin asiaan, koska samalla tuli katsottua piirustuksiakin tarkemmin. Huomattiin, että ulko-ovi oli laitettu aukeamaan eri suuntaan kuin miten itse olisimme laittaneet. Onneksi mitään ei vielä ole tilattu, mutta viimeistään tässä kohtaa tajusin, että näitten asioiden kanssa pitää olla tarkkana, eikä toisaalta aikaa ole kovin paljoa, koska toimitusajat ovat pitkät.

Nyt on siis pistorasiat suunnilleen mieitty. Ikkunoissa on vielä pohtimista (esim. mihin tarvitaan tuuletusventtiilit, aukeavat vai aukeamattomat, välirimojen (??) väri ja mitä lasia laitetaan). Sitten olisi mietittävänä viemärin tuuletusventtiilin läpivientipaikka (laajennuskohteessa ei tämäkään mikään itsestäänselvä valinta). Puhumattakaan siitä, millaiset keittiöratkaisut tehdään. Näiden kaikkien kanssa tullaan elämään kauan, ja osa asioista päätetään rakennuksen koko loppuelämän ajaksi.

Tilinpäätös, kesä 2021

Mitä pidemmälle syksy on edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että tämä kausi alkaa olla tässä. Tavoitteemme olivat (kuten tavallista) vähän turhankin kunnianhimoisia, ja kaikkea haaveilemaamme emme ehtineet tehdä. Onneksi tässä ei ole kyse mistään ”jouluksi kotiin” -projektista, joten voimme hyvillä mielin todeta, että ei se mitään.

Koska ajalla (ja tällä iällä) on sellainen taipumus, että se vähän haalistaa muistoja, teen tässä nyt pienen katsauksen tilan ostamisen jälkeen tehtyihin asioihin. Vähän niin kuin tilinpäätöksenä.

Rakennukset

  • Kesän aikana purettiin talon kyljessä oleva kissahäkki, sisäänkäyntikatos ja navetan päädyssä oleva traktoritalli
  • Tontilla oleva jalassauna myytiin ja kuljetettiin pois
  • Navetan huonokuntoinen katto korjautettiin, ja nyt tilalla on uusi peltikatto lumiesteineen
  • Navetan päädyssä oleva lautaovi on korvattu miehen tekemällä hienolla uudella ovella
  • Uuden oven takana oleva käytävä on ”kunnostettu” ruukkuhuoneeksi
  • Talossa ollaan vähän auottu seiniä – katsotaan saadaanko talven aikana jatkettua sitä vielä
  • Lasketaan nyt kaivokin rakennukseksi – kunnostettu vanha rengaskaivo toimintakuntoiseksi ja turvalliseksi
Vanha navetta
Tässä vähän ennen ja jälkeen kuvaa navetasta. Vanha huopakatto vuoti parista kohtaa, joten sen korjaaminen oli yksi ensimmäisistä hommista. Kuvassa näkyy myös vanha traktoritalli, joka purettiin.
Uusi katto
Teetettiin navettaan uusi peltikatto, ja sehän ryhdisti rakennusta huomattavasti. Myöhemmin kesällä mies vielä teki traktoritallin paikalle laatoituksen ja uusi takanurkassa näkyvän lautaoven.

Yleiset siivoukset

Yleisesti ottaen ollaan siivoiltu vähän siellä sun täällä. Tärkeimpinä mainittakoon:

  • Terijoen salavien ja parin muun ilmiselvästi tarpeettoman puun kaato
  • Puupinot edellämainituista plus tontilla aiemmin olleista haloista
  • Helvetinkoneen” ostaminen ja pihan säännöllinen parturointi nokkosista ja vuohenputkista
  • Pakettiautokuoma yleisrompetta ja pari kuutiota metalliromua toimitettu kierrätykseen
  • Mies on pikku hiljaa vähentänyt meille turhan tavaran määrää verstashuoneessa antamalla pois ja viemällä kierrätykseen
  • Saunakamarissa tehtiin ”hyvänmielen siivous”, eli mattoja lattialle yms.

Piha

Pihan suunnittelua on tehty siitä lähtien, kun tontille päästiin. Suunnitelma on käytännön tasolla kehittynyt sitä mukaa, kun sitä on toteutettu. Toteutettukin on jotain:

  • Kompostialue ja sen yhteyteen navetan päätyyn laatoitettu ruukutus- ja istutusalue
  • Risuaita kaadettujen puiden oksista
  • Ensimmäiset sadevesiputket ja kaivot asennettu
  • Nykyisen puutarhan perennojen jakotaimien siirtäminen valeistutukseen
  • Kuunliljakuja ”saunaosastolle”

Tekemättä / kesken jäi

  • Vanhan autotallin muokkaus puutarhavajaksi / liiteriksi ja siirto uudelle paikalle
  • Navetan päätyseinän kengitys ja vuorilaudoituksen uusiminen
  • Keittiöpuutarhan kasvilaatikoiden rakentaminen
  • Kivetyksen rakentaminen kaivon ympärille
  • Saunan kuistin ennallistaminen
  • ja vaikka mitä muuta 🙂

Bonuksia

Mukavina yllätyksinä voisi mainita sen, että saatiin vähän maakaupoilla suurennettua tontin kokoa, ja että löysimme hyvän rakennusinsinöörin tekemään meille suunnitelmaa talon muutoksiin ja laajennuksiin – sitten kun se aika joskus viimein tulee.

Mies myös teetti meille tuuliviirin, joka muistuttaa talon rakennusvuodesta. Pidimme pienen seremonian lähisuvun kanssa, kun viiri laitettiin navetan päätyyn tuulen suuntaa näyttämään. Toivomme pääasiassa myötätuulta hankkeellemme!

Tuuliviiri
Uusi tuuliviiri katolla muistuttaa meitä rakennusten iästä.

Mosaiikkipöytä vanhasta ompelukonepöydästä

Tähän mennessä ollaan keskitytty oikeastaan pelkästään keittiöpuutarhan ja siihen liittyvien puutarhatoimintojen puitteiden rakentamiseen. Mies teki navetan päätyyn kiveyksen, jossa on tarkoitus mm. tehdä ruukutuksia ja esikasvatuskylvöjä. Minulla on melko pieni ruukutuspöytä nykyisessä kodissa, ja kun minua on jo pidempään hotsittanut tehdä jotain mosaiikkiin liittyvää, niin päätettiin yhdistää nämä kaksi, ja tehdä mulle uusi ruukutuspöytä.

Näin pari vuotta sitten Pinterestissä kuvan hienosta pöydästä, jossa jalkoina oli vanhan ompelukoneen valurautaiset jalat. Siitä sain tämän idean, ja projekti pääsi alkamaan kun viimein Facebookin kirpparilta löytyi pilkkahintaan vanha Singerin jalka, jossa pöytälevy oli pilalla, ja konettakaan ei enää ollut.

Ensimmäisenä purettiin jalustan osat erilleen. Päädyt käytetään tähän projektiin, loput osat jäävät varastoon tulevia hankkeita varten. Pyörästä voisi saada esim. keittiöön mainion telineen kattiloiden tai kauhojen ripustukseen…

Purettu ompelukoneen jalka
Jalustan osat sai helposti irti, pultit vaativat vain vähän CRC:tä liukasteeksi,

Kumpikaan meistä ei ollut tällaista pöytää aiemmin tehnyt, joten huolellinen suunnittelu oli tarpeen. Ompelukonettahan käytetään istualtaan, joten jalat sinällään olivat liian matalat seisten tehtävään työhön. Korotusta siis tarvittiin jollain konstilla, ja koska pöytätila käy ruukuttaessa joka tapauksessa pieneksi (oli pöytä miten iso tahansa), ehdotin, että jos tehtäisiin vähän pulpettimallinen ratkaisu, jossa välineitä saisi sujautettua pöytälevyn alle.

Pöydän rakennepiirustus
Projektia varten tarvitaan tietysti aina piirustukset. Timpurinkynällä purkulaudalle tällä kertaa.

Mies hoiti tässä projektissa rakennesuunnittelun, ja pulpetti-idean hyväksyttyään suunnitteli jalustaan sellaisen rakenteen, että pöytä ei nitku mihinkään suuntaan. Purkutavaraa tietysti käytettiin tässäkin hommassa. Kissahäkin kattovasat saivat uuden elämän.

jalustan tukirakenteet
Sivutuet varmistavat, että pöytä ei heilu.

Itse pulpettiosa koottiin tontilta löytyneistä filmivaneerin paloista. Alempi levy on vähän pienempi – tämä on sekä käytännöllinen että design-ratkaisu. Näyttää mukavammalta, eikä sadevesi valu hyllylle. Kakkosneloset nostavat päällimmäisen tason juuri sopivalle työskentelykorkeudelle. Päällimmäinen levy laitettiin karhea puoli ylöspäin, jotta laatat tarttuvat siihen paremmin.

Pöytä valmiina
Puuvalmis ruukutuspöytä näyttää tältä.

Maalasin pöydän vielä (Virtasella tietty), ja vetelin kosteussulun pintaan. Ihan komea minusta jo tällaisenaan, mutta tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemän kuviota.

maalattu pöytä
Maali teki ihmeitä pöydälle – oikeastaan kelpaisi jo tällaisenaan.

Tarpeet mosaiikkiin tilasin Mosaiikkimyymälästä. Suosittelen – siellä on hyvä valikoima ja nopea toimitus. Jonkun verran sain myös ruinattua rautakaupasta näytelaattoja. Ne paukuttelen vasaralla paloiksi, ja laattapihdeillä paloja voi vähän muotoillakin.

mosaiikkipaloja
Koska teen kukka-aiheita, valitsin materiaaleiksi värikkäitä laattoja.

Tästä se sitten alkaa. Mitään tarkempaa (paperille tehtyä) suunnitelmaa minulla ei ole, mietin kuvioita sitä mukaa kun etenen. Mallasin vähän kuivaharjoitteluna laattoja pöytään ihan vaan tarkistaakseni, riittävätkö laatat. Ja riittäväthän ne, saan laittaa kukkasia tiheämminkin, ja vielä vähän köynnöstä yläosaan. Taustaan olen saanut roskalavaryhmästä vaaleansinistä ja -ruskeaa laattaa.

Mosaiikkityön mallaus.

Jos et koskaan ole tehnyt mosaiikkia ja epäilet osaatko tehdä tarpeeksi hyvännäköistä jälkeä, niin pelko pois. Mosaiikkitöissä on se hyvä puoli, että ei tarvitse olla taiteellinen tai osata piirtää. Niistä tulee melkeinpä takuuvarmasti hyvännäköisiä. Olen vuosikausia sitten tehnyt edellisen pyödän kannen, ja hämmästyin suorastaan, miten hieno siitä tuli, vaikka minussa ei ole vähääkään taiteellista taipumusta.

vanha mosaiikkipöytä
Vanha pöytä jo haalistuneena ja aikansa palvelleena

Tapahtumien vyöry

Onpas taas ollut kiirettä töiden alkamisen ja muun arkihässäkän kanssa. Mutta myös meidän työmaalla oli reilu viikko sitten niin paljon tapahtumia, että sitä voisi kutsua melkeinpä vyöryksi. Ja yhteensattumiakin oli sen verran, että melkein olen ruvennut uskomaan siihen, että jotkut asiat on vaan tarkoitettu tapahtuvaksi.

Ensimmäinen asia tapahtumien ketjussa oli, että päätettiin vähän siivota pihaa. Purettiin talon vierestä mm. linttaan mennyt puutarhakatoksen runko ja kaikki siihen liittyvät rakenteet.

Sitten saimme sovittua mittauskäynnin mökkimme laajennuksen suunnittelevan henkilön kanssa. Siitä innostuneena päätimme vähän katsastaa mökin hirsirakenteisiin sisältä päin, että saadaan vähän ymmärrystä siitä, kuinka paljon ulkoseinistä menee ehkä uusiksi.

Purettiin epäilyttävimmistä nurkista tarkistusta varten lastulevyä, haltexia, pinkopahvia, vaneeria yms. eristeaineita. Tapettikerroksia lastulevyn alla näytti ainakin ensikatsomalla olevan ainakin seitsemän – kaikki laitettu vuosien 1941 – 1974 välisenä aikana (koska lastulevyt on laitettu seiniin 70-luvun puolivälissä). Ennen on todella tapetoitu ahkerasti!

Ajattelin, että kerään tapettisuikaleita talteen, niin voidaan niistä vähän kerätä talon historiaa näkyviin jonnekin. Tämä asia ratkesikin heti seuraavana päivänä, kun välitöinäni osallistuin Marttojen retkelle Mäntsälän Alikartanoon. Siellä oli hienosti kehystetty tapettimalleja, ja apinoin tyylin heti itselleni myös.

Kartanon tapetteja
Alikartanon tapetteja.
Mökin tapetteja
Meidän ”kartanon” tapetteja.

Mutta ne hirret. Suurimmaksi osaksi näytti tosi hyvältä. Hirret olivat kovia ja terveen näköisiä. Kahdesta hirrestä löydettiin kuivaa, mutta pehmeää paikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että hirsityöt ovat ensi kesänä edessä.

Hirsinurkka
Erilaisten levykerrosten alta paljastui suurimmaksi osaksi tervettä ja kuivaa hirttä.

Mietittiin miehen kanssa, että mistähän me löydetään korvaavia hirsiä, että pitääkö kaukaakin roudata ja ovatko kalliita. Ja sitten ihmeellinen sattuma: paikallisessa roskalavaryhmässä ilmoitettiin purkuhirsistä! Ja minä kerkesin varaamaan ne ensimmäisenä! Käytiin samana päivänä heti katsomassa niitä, ja sovittiin että otetaan kaikki. Mies järjesteli hirsille kuljetuksen, ja ennen kuin seuraava viikko oli puolessa, oli hirret nätisti pinottuna mökin viereen. Ja kappas vaan – siihen paikkaan, josta purettiin se katoksen raato!

Hirsipino
Meidän hirret!

Ruukkuhuone

Kesäloman aikana en tehnyt oikeastaan mitään uudessa paikassa. Mies teki sen sijaan laatoituksen navetan päätyyn ja uuden oven vanhan, liian matalan tilalle. Ovi johtaa sellaiseen ylellisyyteen kuin RUUKKUHUONE.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten hyvin pystymme järjestämään puutarhanhoitoon ja kompostointiin liittyvät hommat, eikä siinä vielä kaikki. Tämän logistisesti nerokkaan kompostoinnin ja ruukutusalueen lisäksi saan navettaan oman säilytystilan ruukuille ja muille puutarhavälineille. Ollaan ruvettu kutsumaan sitä tilaa ruukkuhuoneeksi.

Tila on joskus muinoin toiminut ulkohuussina, ja siitä on jonkunlainen lantaluukku myös viereiseen navettaan. Seinät näyttävät kyllä juuri siltä, että lantaa on käsitelty, ja tämä huone tulee olemaan testitila erilaisille hirren puhdistuskeinoille. Lamellilaikka on jo ostettuna…

ruukkuhuone
Ruukkuhuone tämänhetkisessä tilassaan.

Huoneeseen ulkoa johtava ovi oli hyvin matala ja harva lautaovi. Mies on kovasti kiinnostunut kaikenlaisesta käsillätekemisestä, joten hän osti vain oven rungon ja teki siihen vuorauksen itse. Ostamalla saa nopeasti valmista, mutta ei itsetekemisen tyydytystä.

ovi
Oven vuoraus tekeillä.

Vanha huussin ovi siis poistettiin, aukkoa suurennettiin ja uusi ovi asennettiin tilalle. Oven yläpuolelle mies näversi vielä samanlaiset koristeet kuin asuinrakennuksen ovessakin on – ne taas ovat edellisen omistajan kädenjälkeä.

oven yläosa
Oven yläreuna koristeineen. Ovi ja saranat maalataan vielä (näillä näkymin) mustaksi.
koriste
Koristeen malli asuinrakennuksen oven päällä.

Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut muutos navetan päädyssä. Se täydentää mainiosti keittiöpuutarhaa, ja laatoitus on helppo siivota ruukutuksen roiskeista. Ruukutuspöytä on jo suunnittelun alla, siihen tarvitaan valurautaiset ompelukoneen jalat ja paljon värikkäitä kaakeleita…

Laatoitus
Pääty ennen oven vaihtoa, laatoituksen jälkeen.
yleiskuva
Keittiöpuutarha-alue nyt. Navetan päädyn vuorilaudoitus tullaan vielä alaosasta uusimaan.
nurkkakivi
Vielä yksi kuva kertomaan siitä pieteetistä, jolla mies hommansa tekee. Navetan nurkkakivi on hienosti kierretty.

Sahauspöytä ja uudet kompostit

Meillä on jo useamman viikon ajan ollut suunnitteilla laittaa puutarhakompostit tontille, mutta se on jäänyt risusavotan jalkoihin. Nyt viimein oli miehellä aikaa ryhtyä toimeen, mutta ennen sitä hän teki kätevän sahaus- ja työpöydän.

Työpöytä tehtiin tontilta purettujen rakennusten laudasta. Ideana siinä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että pöytä”levy” ei ole levy lainkaan, vaan muodostuu kantillaan olevista laudoista, jotka on kiinnitetty kehykseen tasavälein. Näin pöydällä on helppo sahata ja myös maalaaminen onnistuu hyvin.

Sahauspöytä
Sahauspöytä – yksinkertainen ja nerokas.
Sirkkelöintiä
Myös sirkkelöinti onnistuu tukevalla pöydällä.

Myös kompostit tehtiin purkulaudasta. Idea on yksinkertainen: kompostit ovat auki yhdeltä sivulta, joten sinne on helppo tuoda ja kipata kottikärryillä tavaraa. Ne sijoitetaan niin, että aukinaiset puolet ovat vastakkain, joten myös kompostin kääntäminen on helppoa – talikolla vaan siirretään kamat viereiseen kompostiin, ja silloin kerrokset tulevat päinvastaiseen järjestykseen.

Komposti
Toinen komposti valmiina.

Komposteille on katsottu jo paikat risuaidan vierestä. Siitäpä sitten lisää, kun ollaan saatu paikka valmiiksi ja kompostit paikoilleen.