Vanhan puulattian kunnostus – kaikki vaiheet

Vanhan puulattian kunnostaminen ei ole lyhytjännitteisen puuhaa. Työssä on monta vaihetta, eivätkä kaikki ole mitenkään kivoja tai edes miellyttäviä. Työ kuitenkin kannattaa, sillä vanhassa talossa vanha lattia näyttää oikealta, ja laudat ovat taatusti ehtaa tavaraa.

Olen kirjoittanut useita tarkempia kirjoituksia lattian kunnostuksen vaiheista, tässä artikkelissa on koottuna eri vaiheet lyhyillä kommenteilla ja kuvilla. Kirjoituksen lopusta löydät linkit aikaisempiin juttuihin.

Purkutyöt

Meillä lattioita peitti kaksi muovimattokerrosta ja lastulevyt, emmekä tienneet mitä alta löytyy. Kaikki kerrokset purettiin pois, ja niiden alta paljastui iloinen yllätys.

Muovimattojen liimoissa voi olla asbestia, ennen purkamista kannattaa teettää asbestitestit.
puulattia
Kerrosten alta löytyi vanha puulattia
lautalattia
Lattia näytti todella hyväkuntoiselta. Lastulevyt ja muovimatot oli todennäköisesti asennettu eristyssyistä.

Kun päällikerrokset oli purettu, purettiin myös vanhat laudat pois, koska se oli ainoa tapa selvittää, miten alapohja on eristetty (meidän talossa ei ole rossipohjaa). Laudoista piti vielä poistaa purkamisen jälkeen poistaa kaikki vanhat naulat, ja sen jälkeen ne taapeloitiin sateelta suojaan uutta käyttöä odottamaan.

Laudat kannattaa numeroida ja merkitä selvästi, miten päin kukin lauta paikalleen tulee.

Kun laudat olivat pois tieltä, purimme kaikki lattianiskat ja lapioimme vanhat eristeet säkkeihin. Niskoja ei ihan välttämättä olisi tarvinnut purkaa, mutta perustuslaatta vaati pieniä korjauksia ja niskat olivat vähän tiellä.

Vanhojen eristeiden säkittämisessä kannattaa käyttää kunnollisia hengityssuojia.  Isompien alojen tyhjennykseen kannattaa ottaa imuauto. 
Alapohja
Tässä kuvassa on makuuhuoneen lattia vanhoista eristeistä lähes kokonaan tyhjennettynä.

Rakenteet ja eristäminen

Kun alapohja oli siivottu eristeistä ja kaikki vanhat rakenteet purettu, betonin päälle laitettiin bitumihuopa, jotta niskat ja eristeet eivät pääse betonin kanssa kosketuksiin. Niskat rakennettiin samoille kohdille kuin vanhat, koska osaa lattialaudoista oli veistetty sopimaan paremmin paikoilleen. Tavoite oli, että asennuksen aikana ei tarvitsisi säätää korkoja.

lattiarakenteet
Makuuhuoneen lattia ennen eristystä.
Tässä vaiheessa kannattaa vetää sähköt putkiin lattian alle.

Lattian alle puhallettiin selluvilla. Villan puhaltamiseen tarvitaan erillinen kone, joka hajottaa tiiviit paalit silpuksi. Ihan penet määrät voi sekoittaa saavissa betonivispilällä, isoille alueille kannattaa ottaa puhallusauto.

Puhallusvilla pitää "ylitäyttää", koska se pitää painella tiiviimmäksi valmistajan ohjeiden mukaan.
puhallusvilla
Tältä näytti makuuhuone ennen painelua.

Tärkeä eristämisen vaihe on paperointi. Eristeiden päälle laitetaan paperit reilulla limisaumalla ja niin, että paperi nousee myös seinälle. Niin ei pääse veto käymään lattian alta – ja kylläpähän paperi on aika tärkeä myös siksi, että eristepöly ei pääse nousemaan lattianraoista huonetilaan.

Paperiin ei saa tulla reikiä. Me paperoimme lattiaa sitä mukaa, kun lautoja laitettiin paikalleen, koska paperoidun lattian päällä käveleminen on vähän riskaabelia.
Lattian paperointi
Tästä kuvasta näkyy hyvin paperin limityksen idea. Meillä päästiin tekemään seinien levytystä ennen lattiaa, ja siksi seinien paperit on vedetty osittain lattian päälle.

Lautojen kiinnittäminen

Vasta tässä vaiheessa päästään viimein kiinnittämään lattiaa. Numeroidut laudat ladotaan numerojärjestyksessä ja naulataan samoista rei’istä lattianiskoihin. Meillä kävi niin, että kaikki niskat eivät ihan osuneet vanhojen reikien kohdalle. Ilmeisesti vanhat niskat eivät olleet ihan suoria kuitenkaan.

Lattian naulaus
Me aloitimme lautojen kiinnittämisen kellarin luukun kohdalta ja edettiin siitä sitten kohti reunoja.
Lautojen alta kannattaa imuroida kaikki pölyt ja roskat pois mahdollisimman tarkkaan.  
imurointia
Akkukäyttöinen rakennusimuri on ihan loistava keksintö.

Kun lankut on naulattu kiinni, naulat paukutetaan vielä syvemmälle tuurnan avulla. Näin lautaan ei tule ylimääräisiä vasaranjälkiä.

Tuurnalla naulaus
Tuurnalla saadaan naulankannat siististi paukutettua laudan sisään.

Viimeistelyt

Kun lattia on kiinnitetty paikalleen, pitää ennen maalausta vielä tehdä viimestelyhommia. Lautoja kannattaa hioa sen verran, että maali tarttuu paremmin kiinni – itse tein tämän homman onneksi kesällä ulkona. Hiontapöly on niin hienoa, että sitä ei oikein voi estää joutumasta lattianrakoihin.

Jos lattiassa on isoja rakoja, niitä voi täyttää esim. pyörittämällä sanomalehtisuikaleesta tiukkaa ”paperinarua” ja painelemalla sen rakoseen. Jos rako on iso, voi yrittää myös ajaa siihen soiron laudasta ja liimata sen puuliimalla rakoon. Pakkelit sun muut täytteet eivät välttämättä tule kestämään, koska lattia elää joka tapauksessa vuodenaikojen ja kosteusprosenttien mukaan.

sanomalehtinarua laittamassa
Laitoimme sanomalehtinarua ainoastaan sellaisiin rakoihin, jotka olivat isompia kuin tuon lastan paksuus. Yllättävän paljon narua kuluikin.

Me jouduimme vielä pakkeloimaan ne vanhat naulanreiät, jotka jäivät tyhjiksi. Muuten emme koloja ja kolhuja paklanneet – elämisen jäljet saavat vanhassa lattiassa näkyä. Paklatut kohdat pitää vielä hioa ja imuroida pölyt pois.

pakkelointi
Ylimääräiset naulanreiät pakkelointiin puukitillä.

Sitten lattia on valmis maalattavaksi. Lattian sävyksi meillä tulee vastaava, joka lattiassa on ollut aikaisemminkin. Värin koodi on 0294 Sienna. Koemaalaus osoitti sävyn olevan hyvin lähellä oikeaa. Sillä mennään.

Koemaali ei ole samaa, jolla lattia tullaan maalaamaan, mutta kuitenkin öljymaalia. Sävyn pitäisi kuitenkin olla aika lähellä lopullista maalin väriä.

Linkit aikaisempiin kirjoituksiin

Seinien esiliisteröinti

Olemme asentaneet hirsiseinien sisäpuoliseksi eristeeksi kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä. Ennen tapetointia levyt pitää esiliisteröidä, jotta tapettien liisteri ei imeydy levyyn ja tapetit putoa seiniltä.

Jos kuitulevyjen asennus kiinnostaa, löytyy siihen liittyvä blogikirjoitus täältä.

Hirsitaloon kannattaa valita tapettiliisteriksi muoviton liisteri – mitä suurin osa rautakaupoissa myytävistä tapettiliistereista ei muuten todellakaan ole. Jos haluaa olla todellinen perinnetapetoija, voi liisterin keittää itse vehnäjauhosta ja vedestä. Minä olisin ollut valmis kokeiluun, mutta mies epäili, että vehnäjauholiisteri rupeaa ”käydä rutkuttamaan” seinässä, joten päädyttiin ostoliisteriin.

tapettiliisteripussi
Tätä liisteriä hankittiin, sitä saa ainakin Suomen Luonnonmaalit -nimisestä kaupasta.

Pussin kyljessä oli annosteluohje eri käyttötarkoituksiin – mutta minun päättelykyvylläni ei kyllä kovin eksaktia seosta pystynyt tekemään. Veden määrä oli ilmoitettu litroissa (luonnollisesti), mutta liisterijauheen määrä grammoissa. Aikani rapsuttelin päätäni ja annostelin ainekset silmämääräisesti, koska vaakaa jauheen punnitsemiseen ei ollut käytettävissä.

liisteri
Tällaista liisteristä tuli – ei mitään tietoa onko liian paksua vai löysää.

Muuten ohjeet olivat hyvät, hyvä sekoitus aluksi, sitten tunniksi turpoamaan ja vielä ennen liisteröintiä kunnollinen sekoitus. Tietysti olin kuvitellut heti ryhtyväni liisteröintihommiin, joten piti vähän keksiä varastonsiivoushommaa välitöiksi.

liisteriä levitetään telalla
Telalla liisterin levitys sujui nopeasti.

Levitin liisterin isoille pinnoille telalla, ja nurkkiin sekä seinän ylä- ja alareunoihin pensselillä. Jostain ohjeesta olen lukenut, että liisteröity puukuitulevy haisee märkänä, mutta että haju lähtee, kun levy kuivuu. Minusta kuuluisi sanoa, että se TUOKSUU eikä haise. Nimittäin minun hajuaistini rekisteröi ihanan Bastogne-keksien tuoksun… Niitä pitää ostaa huomenna remonttievääksi! (On kyllä mahdollista, että haju-kommentti koski sitä vehnäjauhomönjällä liisteröintiä – en taida uskaltaa kokeilla sitä.)

liisterin levitys pesselillä
Nurkat ja reunat liisteröin pensselillä.

Homma jäi vähän kesken, kun aika loppui kesken, joten pääsen nauttimaan keksintuoksusta huomennakin. Onneksi liisteröidyn ja liisteröimättömän seinän raja näkyy selvästi.

liisteröity seinä
Kiinnittelin pahimmin näkyviin naulankohtiin pieniä kuittipaperin paloja. Tämänkin vinkin luin jostain ohjeesta, toivottavasti se toimii.

Sen verran jäi mietityttämään liisterin annostelu, että otin pussin kotiin mukaan ja punnitsin jauheen keittiövaa’alla. 1 dl liisteriä painaa 34 grammaa, ja siitäpä sain huomiselle laskettua sekoitussuhteen. Mietinpä vain, että miksihän tätä tietoa ei voinut pussin kylkeen laittaa.

tapettiliisterijauheen punnitseminen
Tapetoinnissa tarvitaan myös vaakaa – näköjään.

Hirsitalon seinien eristäminen

Vanhan puolen seinät eristetään perinnetyyliin. Hirsien päälle asennetaan kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä ja veto suljetaan muovittoman ilmansulkupahvin taakse.

Viikko sitten aloitimme vanhan puolen tuvassa seinien levyttämisen. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että tämä(kin) työvaihe on melko hidas, ja pienissä tiloissa melkoista äheltämistä. Ja tässäkin asiassa opitaan koko ajan siitä, miten, millä työkaluilla ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Niin että loppupuolella urakkaa työt alkavat sitten jo suorastaan sujua.

Ennen levyjen asentamista pitää ensin paperoida nurkat ja lattian- ja katonrajat huolellisesti. Paperointiin käytetään ilmeisesti sitä ainoaa oikeaa ilmansulkupaperia, eli perinne-Pahvi-Paavoa – sitä samaa, mitä lattioidenkin alle tulee.

Optimitilanteessa myös sisäkaton yläpuolelle tulisi paperointi, ja seinän ja katon paperit menisivät limittäin. Mutta katto on sen verran hyvässä kunnossa, että ei oteta sitä alas. Laitettiin katonrajaankin kuitenkin paperi, ja toivotaan, että leveä kattolista sulkee enimmät vedot pois.

Katonrajan paperointi
Katon ja seinän sauma jää paperin taakse, ja paperi jää kattolistan taakse.

Nurkkiin paperi laitetaan sen verran pitkänä, että se limittyy katonrajan paperin ja lattian alle laitettavan paperin kanssa. Myös lattian ja seinän rajaan laitetaan paperi vastaavalla tavalla – yläosa jää kuitulevyn alle ja alaosa limittyy lattian paperoinnin kanssa. Tavoitteena on siis tilanne, että kaikki vedon reitit suljetaan paperilla. Tuntuu ihan ihmeelliseltä käyttää ohutta kartonkia eristeenä, mutta ilmeisesti se toimii.

Kaikki nurkat paperoidaan huolella, eikä paperiin tietenkään saa tulla reikiä. Tässä jostain syystä paperointi tehty kahdessa osassa – kunnon limisauma toivottavasti pitää vedon poissa.

Kun nurkat on paperoitu, levytys voi alkaa. Ohjeet kannattaa katsoa netistä, täältä löytyy ohjeet pdf:nä. Ylivoimaisesti hankalinta oli ensimmäisen levyn muodon piirtäminen rakotulkilla ja sähköjohtojen ujuttaminen levyjen edestä. Meillä on ohimennen sanoen ihan huippusähkäri, hän on löytänyt ratkaisuehdotukset kaikkiin hankaliin kohtiin. Saadaan oikeastaan kaikki johdotukset piiloon, ne tuodaan katkaisijoille ja pistokkeille pääasiassa urittamalla ensimmäinen puukuitulevykerros. Kattovalaisimille tuodaan sähköt katon läpi ullakolta.

ensimmäisen levyn mittaaminen
Mies käytti ensimmäisen levyn mittaamiseen rakotulkkia, jossa lyijykynä nojasi rullamitan päällä.

Huokoinen puukuitulevy on melko – no, huokoista – eikä sen sahaaminen ei ollutkaan yllättäen ihan helppoa. Ensin yritettiin käsisahalla, mutta saha meni tukkoon jo parinkymmenen sentin jälkeen. Onneksi meillä on ihan tolkuton valikoima erilaisia akkukäyttöisiä työkaluja (sähköt edelleen poikki…), ja päästiin jatkamaan käsisirkkelillä. Siinä on tarpeeksi iso hammastus, että puru ei sitä tuki. Kaikki hienosäätö tehtiin kuviosahalla.

käsisirkkeli
Käsisirkkelillä oli helpoin katkaista levyt oikeaan mittaan.

Tupaan on nyt laitettu levyt nurkkiin. Levyjä tulee lopulta kaksi kerrosta, niin että levykerrosten saumat eivät tule samoille kohdille. Tämäkin on sitä vedonhallintaa. Muuta eristystä ei vanhalle puolelle tule. Sisältä päin kerrokset ovat siis:

  • kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä
  • paperi nurkissa
  • hirsi
  • tervapaperi
  • lautavuoraus

Näillä pitäisi pakkasen pysyä poissa. Meillä seinien levytys jatkuu parin viikon päästä, sillä yllättäen meillä vaihtui tuotantosuunta. Ensin laitetaankin tuvan lattia valmiiksi, ja sitten vasta hoidetaan seinien levytys loppuun. Miksi, se selviää seuraavassa tarinassa :).

Nurkka levytettynä
Ensimmäinen nurkka kertaalleen levytettynä.

Lautalattia ponttilaudasta

Pikkuisen makuuhuoneen ja porstuan lautoja ei voinut sellaisenaan uusiokäyttää, joten rakensimme lattian uudesta laudasta. Materiaaliksi valikoitui jykevä ponttilauta, jonka paksuus on 33 mm ja leveys 190 mm. Tämä lattia kestää vuosikymmenet eikä notku kävellessä.

Tupaan saimme laitettua vanhat lattialaudat takaisin, mutta makuuhuoneessa oli käytetty ponttilautaa, eikä se lähtenyt ihan vaurioitta purkaessa irti. Porstuan vanhat lattialaudat taas lemahtivat pahemman kerran lehmänsonnalta. Epäilemättä navettakenkiä ja muita tamineita oli säilytetty porstuan nurkassa vuosikymmenten ajan. Vaikka nämä laudat eivät päässeet takaisin entiselle paikalleen, eivät nekään mene hukkaan – lautojen uusiokäytöstä myöhemmin lisää.

Eristetty lattian alapohja
Lattia ennen paperointia ja lautoja.

Paperointi

Lattialle on aikaisemmin jo puhallettu selluvilla, ja tämän viikonlopun urakkana oli nyt laittaa eristeet piiloon. Eristeen päälle tulee muoviton paperi, jonka tarkoitus on pitää eristeet ja niiden pölyt pois huoneilmasta, ja erityisesti myö estää vetoa.

Paperivuodat laitetaan lattiaan riittävästi limittäin, että sen raoista ei pääse käymään veto. Se myös nostetaan seinille ”riittävästi” samasta syystä. Nurkkiin tehdään taitokset, paperia ei saa viiltää auki. Tämä ”riittävä” määrä seinille tai limitykseen on ehkä jossain määrin tulkintakysymys, mutta tärkeää on, että rakoja ei jää. Paperin täytyy yltää seinillä sen verran korkealle, että seiniin tuleva kuitulevy tulee paperin päälle, ja sulkee vedon taakseen.

Pelattiin lattian alle jäävien limisaumojen kanssa reilusti varman päälle, ja laitettiin paperit varmaan 30 cm päällekkäin. Tämäkin olisi ehkä kannattanut laskea, koska viimeinen paperi tuli sitten käytännössä lähes kokonaan edellisen päälle ja seinällekin sitä jäi ainakin metrin verran. Jos vähän olisi laskelmoitu, niin yksi paperivuota olisi säästetty, vaikka limisaumaa olisi ollut ”vain” 20 cm.

Kaksi lautaa
Tästä urakka alkoi: kaksi ensimmäistä lautaa porstuaan. Ulkopuolelle tulee lämmin eteinen, joten paperia ei tarvinnut nostaa seinälle. Sen verran tuotiin yli, että saadaan se kynnyksen alle.

Lautojen sahaaminen

Koska suurin osa lattiasta jää komeron ja sängyn alle, päädyimme ottamaan talouslaadun lautaa. Visuaaliset virheet eivät meillä haittaa, koska lattia maalataan vanhaan tyyliin punaruskeaksi, mutta oksankohtia ja muitakin kuin visuaalisia virheitä tavarassa oli. Suunnittelua ja mallausta siis tarvittiin, sekä huonojen kohtien minimoimiseksi ja siksi, että osa laudoista jatkettiin päätypontista. Piti varmistaa, että saumat eivät tule samoihin kohtiin, ja että saisimme suurimman osan jatketuista laudoista osumaan sängyn alle.

Sahaus tehtiin kamarin ja porstuan viereisessä tuvassa, ja kovasti meillä oli ahdasta. Lautojen pituus oli 4,5 m, joka on vähän enemmän kuin koko tuvan leveys. Lautapinot mahtuivat juuri ja juuri oviaukon kohtaan täyspitkinä. Jos tilaa olisi ollut enemmän, olisi laudat ilman muuta kannattanut purkaa paketeistaan ja suunnitella sahausjärjestys kokonaisuutena. Nyt se ei siis ollut mahdollista, joten tehtiin suunnitelmaa sitä mukaa, kun työ eteni. Hyvin olivat sahalla määrän laskeneet, ja hyvin onnistuttiin itsekin suunnittelussa, turhia hukkapaloja ei jäänyt oikeastaan ollenkaan.

Mies oli löytänyt käytetyn akkukäyttöisen liukujiirisahan, ja se maksoi jo tässä urakassa itsensä takaisin, ainakin jos meillä olisi kirosanapurkki käytössä. Muuten olisi mennyt käsisahaukseksi, koska sähköä ei edelleenkään ole mökissä.

liukujiirisaha
Korvaamaton apuväline liukujiirisaha. Ja valaistukseenkin nokkela keinot keksii – tehokas taskulamppu kattoon roikkumaan. Huomaa myös VAAHTOSAMMUTIN! Se on välttämätön työmaalla, muista se!

Vinkki! Ehkä vielä olisi tehokkaammin pystytty käyttämään laudat, jos olisi älytty heti alusta pitäen sahata täyspitkät lankut vuorotellen eri päistä lautoja, niin että olisi jäänyt tasaisesti sekä naaras- että urosponttisia jämäpaloja. Niistä olisi sillä lailla saanut joustavammin yhdisteltyä jatkettavia lankkuja.

Lautoja ei vielä naputeltu pontteihin, saati että olisi ruuvattu kiinni. Ladottiin ne vain kevyesti pontteihin ja laitettiin painot päälle. Saavat asettua siinä vapaasti ensin useamman viikon senkin jälkeen, kun saadaan mökkiin lämmöt. Ei päästä vielä kuukausiin tänne asumaan, joten kuivukoot rauhassa irtaallaan.

Lattialaudat valmiiksi sahattuina ja painojen alla. Huomaa ”riittävästi” takaseinälle nostettu paperi.

Komeroidea

Tuosta edellisestä kuvasta näkyy, että porstua ja makuuhuone ovat vielä yhtä yhtenäistä tilaa. Aikaisemmin näitä kahta tilaa erotti väliseinä, ja makuukamarista oli oviaukko tupaan. Kun porstuan ja kamarin välinen seinä purettiin, tuli ajatus, että käynti kamariin olisikin parempi porstuasta kuin tuvasta. Tupaan saataisiin lisää ehyttä seinäpintaa tällä tavalla – siellä se olisi tarpeen enemmän kuin porstuan puolella.

Elviiran huoneet ovat kaikki niin pieniä, että komeroille ei ole oikein tilaa. Kamariin mahtuu juuri ja juuri sänky, eikä tuvassakaan ylimääräisiä tiloja ole. Tulin ajatelleeksi, että jos rakennetaankin komero kahden huoneen väliin, niin saadaan jaettua sen vaatima tila kahden huoneen kesken, ja lisäksi voidaan käyttää hyödyksi myös väliseinän paksuus.

Tällä tyylillä on tarkoitus rakentaa komero kamarin ja porstuan väliin. Vielä vähän arvon, olisiko kohtuullista vaatia mieheltä, että siitä tulisi Narnia-tyylin komero, eli ovet molemmissa huoneissa. Aika näyttää…

Vanhan lautalattian korjaus

Tänään pääsimme mukavaan hommaan: tuvan lattialaudat tuotiin takaisin sisälle. Päätimme lopulta laittaa vanhat laudat takaisin paikalleen, koska ne olivat niin hyvässä kunnossa. Mistään ei saa rahallakaan yhtä tiivissyistä lautaa.

Tupa on pystytetty nykyiselle paikalleen vuonna 1941, mutta hirsikehikko on vanhempaa perua, tuotu jostain muualta. lmeisesti lattialankut ovat olleet myös alkuperäisessä rakennuksessa, sillä ne oli numeroitu. Tämä oli onnenpotkaus, koska lattiaa purkaessamme emme itse olisi älynneet numerointia tehdä. Purkuvaiheessa vielä nimittäin suunnittelimme uusien lankkujen ostamista

Lautojen numerointi
Suurimmassa osassa lautoja oli selkeä numero ja myös nuoli osoittamaan suuntaa.

Laudat ovat olleet ulkona taapelissa, jonne laitoin ne naulojen poistamisen ja kevyen hionnan jälkeen. Ensitöikseni purin nyt taapelin ja ladoin laudat numerojärjestykseen maahan. Samalla tuli vielä kertaalleen tarkistettua lautojen kunto – pääasiassa hyvä, mutta joidenkin lautojen päissä oli lahoa. Koska joudumme siis joka tapauksessa sahaamaan osan laudoista lyhyemmäksi, päätimme laittaa lattiaan koko matkalle ”päärme”laudan, eli poikittaisen laudan seinän viereen. Se ja muut tarvittavat paikkaukset saadaan tehtyä makuuhuoneen vanhoista laudoista, jotka onneksi ovat samaa paksuutta kuin tuvan lattialaudat.

Laudat numerojärjestyksessä
Tässä laudat ovat numerojärjestyksessä. Osassa laudoista oli niin epäselvät merkinnät, että niiden sijainti piti päätellä.

Eristeiden ja lautalattian väliin pitää laittaa (muoviton) ilmansulkupaperi, joka käännetään reilusti seinään kiinnitettävän puukuitulevyn alle estämään vetoa. Tässä meille tulikin vähän tenkkapoo – osaa laudoista on nimittäin veistetty niskojen kohdalta, jotka on vaihdettu uusiin. Voi siis olla, että joudumme tekemään kiilauksia tai höyläämään niskoja paikkapaikoin. Se ei onnistu, jos paperi on jo paikallaan. Aikamme pähkäiltyämme päätimme, että laitamme paperin vasta sitten, kun ollaan ensin selvitetty jokaisen laudan istuvuus uusiin lattianiskohin. Vähän puljaamiseksi menee asennus, mutta semmoista se taitaa vanhojen talojen kanssa olla muutenkin.

Lautojen latominen aloitettiin kellarinluuukun kohdalta. Epäselviä numerointeja oli molemmissa loppupäissä, ja luukun kohdalta oli helppo lähteä levittäytymään molempiin suuntiin.

Lattialautoja.
Näin lupaavalta näytti jo muutaman laudan jälkeen.

Lattialautojen suunta oli vähän epäselvä, vaikka nuolet olikin piirretty osaan laudoista. Mutta lopulta olikin tosi helppo laittaa laudat oikein päin. Koska niskat ovat vanhojen niskojan kohdilla, naulanreiät laudoissa piti vain saada osumaan lattianiskojen kohtaan.

Jätetään lankut nyt noille sijoilleen, asennetaan paperit ja naulataan laudat kiinni vasta sitten, kun ollaan saatu lämmöt taloon, ja tupa saanut parin viikon ajan kuivua ja lämmetä.

Lautalattia
Lattia näyttää mahtavalta! Se tullaan maalaamaan kiinnityksen jälkeen samalla sävyllä kuin mitä tuo vanha maali todennäköisesti on.

Tänään oli tosi mukava työpäivä kaikin puolin. On mukavaa saada viimein jotain näkyvää aikaiseksi, ja sääkin oli hieno. Lisäksi minua ilahdutti, että puuhella on käyttökunnossa. Helpottaa elämää kovasti, kun ei tarvitse aina miettiä eväitä, ja syksyllä muutenkin on kiva syödä lämmintä ruokaa.

Ruokaa puuhellalla
Makkarasopan keitto meneillään. Löysin myös kirpputorilta muutamalla eurolla viheltävän vesipannun teenkeittoa varten. Hienoa :),
Peltomaisema
Käytiin päivän lopuksi vielä ihailemassa maisemia rakennustelineiltä. Ai että!

Lue myös: Hirsitalon alapohjan eristäminen

Hirsitalon alapohjan eristäminen

Vanhan puolen lattian uusiminen on ollut meillä työn alla jo pidempään. Vanhat sammal- ja sahanpurueristeet korvattiin puhallusvillalla, villaksi valittiin ekologinen ja hengittävä selluvilla. Lattiaprojekti on ollut työläs ja edennyt välillä todella hitaasti, joten on ihan mahtavaa päästä viimein tähän vaiheeseen!

Ensimmäinen vaihe lattiaremontissa oli 70-luvulla lattiaan laitettujen lastulevyjen ja muovimattojen poistaminen. Näiden kerrosten alta löytyi hyväkuntoiset lankkulattiat, jotka purettiin mahdollisimman hellävaraisesti, hiottiin ja taaplattiin odottamaan takaisinlaittoa.

Pohjatyöt

Seuraava, ja kaamein, vaihe oli, kun alapohja piti tyhjentää vanhoista eristeistä. Sammalta ja sahanpurua (onneksi kuivaa!) tuli kymmeniä säkillisiä. Päädyttiin purkamaan myös vanhat lattianiskat, kun kerran sinne saakka oltiin päästy. Eristeiden poistaminen oli todella rankka työmaa myös henkisesti, ja mieli oli melko matalalla. Se näkyy myös kirjoituksissani täällä ja täällä.

Purujen alla oli maavarainen laatta, joka oli paikoin vähän huonossa kunnossa. Talo on pystytetty vuonna 1941, jolloin selvästikin rautaa on tarvittu kipeämmin muualla kuin kotirintaman valuissa. Laatta naputeltiin auki huonoista paikoista ja laitettiin uutta valua tilalle. Samalla tuli todettua, että hiekka talon alla oli kuivaa. Taas uusi helpotus, koska näissä hommissa voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.

Valujen kuivuttua laatan päälle laitettiin kattohuopa. Uudet niskat kiinnitettiin samoille paikoille kuin vanhat, jotta lattialaudat istuisivat hyvin paikoilleen. Väleihin tuli vähän lisätukia, koska nykyisin laitetaan niskat vähän tiheämpään. Tosin on vanhat lankut kyllä jykevämpää tavaraa verrattuna nykymateriaaliin, eli eiköhän tuonne notkumaton lattia saada.

Ennen eristeiden laittoa sähkömies kävi vielä vetämässä piuhat pistorasioille, valokatkaisijoille ja pattereille.

Alapohja ennen eristämistä
Tässä tulevan makkuuhuoneen ja porstuan lattia ennen eristeiden puhaltamista. Vaikeimpiin paikoihin on jo vähän käsin tungettu selluvillaa.

Eristäminen

Pohjatyöt kestivät todellakin suorastaan tuskastuttavan kauan. Kesäloma ehti loppua, ja siksi ehdimme tontille vain iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta tällä viikolla päästiin viimein siihen vaiheeseen, että eristeet voitiin puhaltaa.

Puhaltamista varten tarvittiin puhalluskone, villapaaleja ja hyvät suojavarusteet. Me tarvitsimme myös aggregaatin, koska sähköt päästään kytkemään päälle vasta, kun koko rakennuksessa on vesikatto päällä.

Villan puhalluskoneen täyttäjä
Mies hoiteli villan syöttöä puhalluskoneeseen.

Sisätiloissa villan puhallusta tekevällä pitää olla todella hyvät hengityssuojat. En lähtisi ihan rautakaupan perussuojilla tätä tekemään, koska pölyn määrä on todella massiivinen. Meillä oli ammattimies puhallusletkun päässä, joten hänellä oli sitä myöten parhaat varusteet.

Villan puhaltamista
Tuttu ja luotettava ammattimies värvättiin puhaltamaan villat niskojen väliin.

Villaa pitää täyttää vähän yli, ja ulkoseinien viereen vähän enemmän kuin keskemmälle. Puhaltamisen jälkeen lattianiskat olivat villakerroksen alla.

Puhallettu villa
Kuumaisema makuuhuoneessa. Myös seiniä pitää vähän siivoilla, koska pöly nousee puhaltaessa väkisellä ylemmäksi.

Villa pitää painella tiiviimmäksi, jotta lattianiskat saadaan näkyviin. Painelu tehdään jollain levyllä tai muulla vastaavalla. Mies päätyi ”muuhun vastaavaan”, eli edellisen asukkaan vanerista tekemään lumenpudotuskolaan.

Villan painelua

Kun villa on paineltu hyvin – niin että niskat näkyvät, mutta ei liian tiukkaan että eristävyys säilyy hyvänä – laitetaan lattiaan paperi. Tähän vaiheeseen päästään toivottavasti vielä tämän viikonlopun aikana.

Valmis eristys
Tässä kuvassa lattia on valmis paperointia ja lattialautojen asennusta varten.

Mitä jokaisen remontoijan pitää tietää, osa 2

Olemme aloittaneet kesäloman, ja kuvittelimme, että nyt lähtee asiat edistymään. Viikko on nyt lomaa takana, ja alamme huomata, että odotuksemme olivat ylimitoitettuja, ellei peräti katteettomia.

Olemme tehneet vähintään pintaremontin tähän mennessä neljään asuntoon, Elviira on nyt siis järjestyksessä viides. Edellisen talomme remontoimme 20 vuoden kuluessa lattioista kattoon, ja piha myllättiin uuteen uskoon vuosien varrella varmaan ainakin viiteen kertaan.

purettu lattia
Tätä olemme tehneet: purkaneet lattiat auki ja tyhjentäneet eristeet: sahajauhoa ja sammalta pääasiassa.

Luulisi siis, että olisimme oppineet jotain siitä, miten nopeasti (hitaasti) remontit etenevät, mutta ei. Luulen, että kukaan ei koskaan aloittaisi remonttiprojektia, jos joku löisi ennen päätöksiä faktat tiskiin siitä, miten kauan kestää, paljonko työtä vaatii ja kuinka paljon maksaa. Epätoivo ja katumus iskee monta kertaa urakan aikana, mutta yleensä huonot muistot haalistuvat aika nopeasti, kun alkaa olla valmista – ja jonkun ajan päästä sitä on taas valmis uusiin hankkaisiin. (Sivumennen sanoen, koskee myös muita projekteja – sen olen parinkymmenen vuoden projektipäällikkökokemuksella todennut).

Jokaisen remontoijan kuuluu siis tietää, että kaikkeen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä ikinä pystyy edes kuvittelemaan.

Mutta tämän tämän oivalluksen ei kuitenkaan pidä antaa estää remonttien tekemistä – ei suinkaan! Sen tarkoitus on ainoastaan säästää hermoja ja antaa paremmat yöunet. Jos ei tullut tänään kokonaan valmista, niin tuli edes edistystä. Ja jos tuli takapakkia, niin sekin varmasti hyvästä syystä, ja takaa paremman lopputuloksen.

Mukavia ja hyvää mieltä tuovia töitä kannattaa tehdä vähän joka välissä, edes vähän. Minulla sellainen oli kukkahyllyn väkertäminen vanhoista A-tikkaista ja ruukutusterassin siivoaminen.

ruukut tikkailla
Nyt hyllyyn mahtuu vain ruukkuja, mutta poistan niistä jossain välissä joka toisen askelman, niin saan myös kukkia mahtumaan muuallekin kuin ylähyllylle.

Ilahduin myös keittiöpuutarhan rehevästä kasvusta. Harvensin porkkanat ja punajuuret, jälkimmäisten naatit paistelin fetajuuston kanssa uunissa, ja hyvää tuli!

porkkanamaa
Hienosti on kaikki kylvöt onnistuneet, vaikka nämäkin kylvettiin ennen laatikon rakentamista, ja saivat ehkä vähän siipeensä rakennusaikana.

Iloa tuottivat myös puretut lattialankut, jotka ovat oikein hyvässä kunnossa, ja mukavan leveitä. Ei vielä tiedetä, päätyvätkö ne takaisin lattiaan vai jonnekin muualle, mutta talteen otettiin ja naulat poistettiin.

leveä lattialankku
Ennen on tehty kunnon lankkua. Mukavan leveää.

Ja vielä yksi käytännöllinen ilon aihe. Saimme siirrettyä kuivakäymälän sopivampaan paikkaan. Nyt minäkin pääsen pissalle, eikä tarvitse lähteä paikallisiin kauppoihin tai kahvilaan joka hädässä :).

kuivakäymälä
Biolanin erotteleva kuivakäymälä on ehkä siistein ulkohuussi, mitä voi ajatella.

Viljelylaatikkojen rakentaminen

Rakennamme pihalle potager-tyyppisen keittiöpuutarhan kompostialueen viereen. Kompostihan on oikeastaan osa keittiöpuutarhaa, samoin kuin ruukutus- ja istutusalue, joka myös on ihan tulevan potagerin tuntumassa. Potageriin kuuluu ehdottomasti linjakkaat kasvatuslaatikot.

Näin pitkälle ehti kesä jo päästä, ennen kuin me ehdittiin lähteä toteuttamaan suunnitelmaa. Arkisin ei töiden jälkeen jaksa eikä viitsi lähteä, ja viime viikonloppuna oltiin reissussa Hossan kansallispuistossa – se olikin muuten niin hieno paikka, että suosittelen ehdottomasti käymään!

Siinäkin mielessä oli hyvä, että ei iltatöinä ruvettu yrittämään, koska yhden kasvilaatikon rakentamiseen meni melkein koko päivä. Käytiin ensin ostamassa Vainion Puutavarasta 2 x 6″ lankkua, siellä on kätevä sirkkeli, jolla sai itse pätkiä lankut sopivan mittaiseksi valmiiksi. Ja erinomainen palvelu, sille tämän kirjoituksen toinen suositus!

Kasvatuslaatikko työn alla.
Ensimmäiset virittelyt puolivalmiin kylvöksen kohdalla.

Työ ei varmaan olisi kestänyt ollenkaan niin kauan, jos en olisi ollut joutunut jo tekemään kasvilaatikon alueelle osittain kylvöjä. Kaikista paras olisi ollut, jos alue olisi kaivettu valmiiksi, mielellään tasaisesti oikeaan korkoon, mutta näin ei siis ollut. Lisäksi tämän ensimmäisen laatikon rakentaminen oli aikamoista laskentaa ja pähkäilemistä. Laatikosta piti saada paitsi sopusuhtainen itsensä kanssa, myös kokonaisuuden kannalta. Alueelle tulee vielä toinen samanlainen laatikko niin, että alueesta tulee symmetrinen, ja keskelle tulee vielä pienempi laatikko. Laatikon toinen reuna tehtiin linjaan toisen kompostin kanssa että on selkeät reitit kottikärryille.

Useamman tunnin kaivamisen, mittaamisen, sahaamisen, naulaamisen ja tasaamisen jälkeen olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Reunalankku on n. puoliksi maan pinnan yläpuolella, ja multatila jatkuu reilusti reunan alapuolelle. Näin juuret ovat maan pinnan alapuolella, ja multa pysyy paremmin kosteana. Mullan alle tuli maatuva biokangas, koska tuossa(kin) kohtaa on mahtavat vuohenputki- ja nokkosesiintumät. Multaa oli nyt vähän hintsusti, mutta kyllä sillä tämä kesä pärjätään – ensi keväänä lisätään uutta multaa yläreunaan asti. Ja toisen samanlaisen laatikon rakentaminen sujuu oletettavasti kuin tanssi, koska voidaan ottaa mitat suoraan tästä laatikosta.

Valmis kasvulaatikko.
Tässä lopputulos, meidän mielestä siitä tuli oikein hieno. Laitoin maatuvan katekankaan vielä tuohon keskelle, että saadaan vuohenputket ja nokkoset siitäkin taltutettua. Kun ehdin, laitan laattojen väliin sepeliä. Ruukuissa kasvaa viiniköynnös ”Härköne” (itsekeksitty lajikenimi, koska oikea lajike ei ole tiedossa).

Minähän tein kylvöistä oikein suunnitelmankin, mutta tässä se meni nyt uusiksi. Kylvin laatikkoon kesäkurpitsaa, herneitä, lehtikaalia, papuja, tuoksuhernettä ja kehäkukkaa. Ennestään siinä on jo punajuurta, porkkanaa ja sipulia. Sipuleista ei tosin näy mitään merkkiä, joten laitan myöhemmin tällä viikolla istukkaita kylvöksen tilalle. Samettikukat karkottavat toivottavasti tuholaiset.

Rakennustyömaallakin on tapahtunut edistystä. Perustukset on kaivettu ja anturan valumuotit valmiina. Ensi viikolla valetaan antura, ja siitä se sitten lähtee nousemaan.

Anturan valumuotit
Nyt jo alkaa hahmottaa, minkä kokoinen rakennuksesta tulee. Hyvin istuu maisemaan.

Ollaan saatu tänä viikonloppuna nauttia hienosta ilmasta ja auringonpaisteesta. Tehtiin eilen avotulella ruokaa (kun ei muutakaan tapaa vielä ole), ja elämä tuntui olevan ihan mallillaan.

Puutarhapöytä ja ruusuliina
Tuuli puhalteli pöytäliinan tuolla lailla romantillisesti ryttyyn. Taustalla Handy Husband tauolla.

Kaaoksen hallintaa sisällä ja ulkona

Talon myynnin ja muuton myötä on konkretisoitunut yksi asia: meillä on ihan hirveästi tavaraa! Kaikki taloon tulevat huonekalut, kirjat, astiat yms. ovat säilössä vuokravarastossa, mutta silti sekä tontille että kaikkiin ulkorakennuksiin on kertynyt tavaraa niin että ei ovesta meinaa mahtua. Ylivoimaisesti eniten toistuva lause on viime aikoina ollut: ”Missähän meillä on työvaatteet / saha / vasara / nauloja / istutuslapiot / jne jne”. Tuolta ei nyt löydä mitään, paitsi vahingossa.

Miehellä on koko kevään on ollut suunnitelmissa rakentaa navettaan seinille hyllyt, jonne saisi tavarat järjestykseen, mutta hanke on jatkuvasti lykkääntynyt purkutöiden takia. Lisäksi pihallakin on pitänyt tehdä roinanhallintahommia. Risuja on siirretty paikasta toiseen, etteivät ne ole työmiesten tiellä. Purkujätettä piti siivota roskalavalle ja käyttökelpoiselle purkutavaralle on etsitty paikkaa, missä eivät olisi pahasti tiellä. Nyt viimein on hyllynrakennuspuuhiinkin päästy, ja ehkä parin viikon sisällä saadaan vähän tolkkua sekasotkuun.

sotku ulkorakennuksessa
Sisäänkäynti ulkorakennukseen näyttää tällä hetkellä tältä.

Kasvimaan rakennuspuuhia

Tällä uudella tontilla ei ole kasvimaan paikkaa vielä ollenkaan, Viime kesänä oli suunnitelmissa jo rakentaa keittiöpuutarhaan kasvatuslaatikot, mutta aika loppui kesken. Nyt näyttää taas loppuvan aika kesken – jos ei kohta saada siemeniä multaan, niin sitten ei kannata enää kylvääkään.

Koska piha on niin täynnä tavaraa, ei tänä kesänä pystytäkään toteuttamaan keittiöpuutarhaa kokonaan, vaan pitää tyytyä aluksi puolikkaaseen toteutukseen. Aloitin valmistelut mittaamalla alueen. Sitten piirsin alustavan suunnitelman paperille, ja sitten naputtelin piirustuksen mukaan merkkitikut alueen kaikkiin kulmiin.

pihasuunnitelma
Suunnitelma on niin suuri, että ei mahdu edes paperille.

Kulmamerkkejä piti vielä vähän justeerata paikan päällä, että linjaukset kompostien ja muiden samalla alueella olevien elementtien saatiin kohdalleen ja istutuslaatikon suhteet ”kauniiksi”. Sen jälkeen merkkasin kanttauslapiolla alueen reunat ja rupesin kaivamaan aluetta syvemmäksi. Penkkiin tulee vielä reunat, mtta en halua pelkkää kohopenkkiä, koska on parempi, että kasvit pääsevät juurtumaan maan pinnan alapuolelle. Kasvimaa on näin helppohoitoisempi, koska sitä ei tarvitse kastella niin paljon kuin kokonaan maan pinnan yläpuolella olevaa penkkiä.

Homma jäi pahemman kerran kesken – lauantaipäivä loppui tällä kertaa vähän normaalia aikaisemmin, koska jääkiekko… Ollaan myös päätetty, että pidetään joka viikko yksi vapaapäivä, joten sunnuntaina ei menty enää jatkamaan hommia.

keittiöpuutarhan kaivuutyö
Siihen jäi kaivuutyö, kun lätkämatsi alkoi. Siemenet on saatava multaan ensi viikonloppuna, eli helatorstaina on palattava hommiin, oli sää mikä hyvänsä.

Vielä yksi harmillinen takaisku on raportoitava: väliaikaisen kesäkeittiön rakentaminen viivästyy. Koska tontille ei tällä hetkellä tule sähköä, on ruuanlaitto aika hankalaa. Ollaan avotulella vähän jotain makkaraa paisteltu, mutta parempi tulisija olisi tarpeen. Suunnitelmissa on ollut siirtää saunakamarin puuhella pihalle, jotta sillä voisi keitellä vaikka mitä, ja paistaa lettuja. Mutta eipä kantaminen onnistunutkaan – Hella on muurattu jaloistaan lattiaan kiinni, eli piikkaushommiksi menee.

puuhella
Siinä se on. Tiukasti lattiassa kiinni.

Kohta alkaa muuten rakennustyöt! Laajennusosan perustukset on jo suurelta osin valmiina rakennusmiehiä varten.

perustukset
Tuohon rakennetaan meidän keittiö.

Turvakengät

Rakennustyömailla ammattilaiset pitävät aina turvakenkiä – ei varmaan ole edes luvallista tulla töihin lenkkareissa tai joissakin vanhoissa kumpparin rähjöissä. Mutta kuinka monella kotitarveremppaajalla on jalassa turvakengät? No, meillä ainakin molemmilla on tästä lähtien, sillä sain mieheltä äitienpäivälahjaksi Sievin tennarimalliset turvakengät. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä – omatkin jalat kannattaa suojata törröttäviltä nauloilta tai varpaille putoavilta tiiliskiviltä!

Olipas iloinen yllätys, kun avasin äitienpäiväkortin reilu viikko sitten – siellä luvattiin paitsi paljon onnea, myös turvakengät! Ja koska turvallisuus ennen kaikkea (myös verkko-ostoksissa), sain itse valita kengät ja mitata jalkani koon. Päädyin punaisiin tennarimallisiin kenkiin. Lähetys tuli nopeasti, ja sain kengät jalkaan jo viime viikonloppuna.

Minut tunnetaan töissä mm. siitä, että kannustan tärkeissä asioissa ”vyö ja henkselit” ratkaisuihin, ja että monesti laitan ”kypärän päähän”, kun on joku (rohkea) ratkaisu tehtävänä. Turvakengät täydentävät tätä asukokonaisuutta aika passelisti :).

turvakengät
Onhan ne hienot! Kooksi piti valita yksi koko isompi kuin normaalisti, ja aika isolta ne omaan silmään näyttävätkin. Olo on kuin Hessu Hopolla, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Uusilla kengillä ympäri tonttia kävelyn lisäksi tein (taas) risusavottaa. Aineksia on nyt useampaan metriin risuaitaa, ja ajateltiin käydä ostamassa jo valmiiksi tolpat, että voidaan aloittaa heti, kun olosuhteet sallivat. Mutta nepä olivatkin loppuneet, ja pitää vähän kierrellä muita lähimyymälöitä. Elämme selvästi pula-aikoja rakennustarvikkeiden suhteen!

Muuten tontilla on tehty maansiirtotöitä, liittymä / pihatie on siirretty uuteen paikkaan, jotta nykyisen tien paikalle pystytään kaivamaan pohjat talon laajennukselle.

Liittymä ennen tasoitusta
Tältä etupiha ja tien paikka näytti vielä lauantaiaamuna. Kaivurimies oli jo kaivanut tien pohjan valmiiksi ja kivimurskakasa oli ilmestynyt tontille.
liittymä valmiina
Muutaman tunnin päästä ylimääräinen maa-aines oli siirretty pois ja murske tasoiteltu ja tärytetty tien pohjaksi.

Tien alta piti kaivaa pois useita isoja syreenejä. Sovittiin kaivuriurakoitsijan kanssa, että otetaan ne talteen ja istutellaan uusiin paikkoihin. Nyt meillä on syreenejä vähän siellä ja täällä ihan lopullisissa paikoissaan ja vielä muutama valeistutettuna ulkorakennuksen taakse. Niitä on jossain vaiheessa (remonttien päätyttyä) tarkoitus pilkkoa pienempiin palasiin ja tehdä tontin molemmin puolin syreeniaitaa.

Mies istuttaa puuta
Osa puista (tässä kylläkin kyseessä vaahtera eikä syreeni) istutettiin ihan mies ja lapio -menetelmällä. Tästä tontin nurkasta on tarkoitus ensi talvena kaataa männyt pois. Ne on alun perin istutettu liian lähelle toisiaan ja ovat muotopuoliksi kasvaneet. Polttopuuta meillä riittää varmaan kymmeneksi vuodeksi, kun kaikki ”hakkuut” tontilla on tehty.
Kaivinkone istuttaa puuta
Sitten oli tällaista heavy duty -istutusta myös. Kaivinkoneella isotkin syreenit saatiin istutettua ilman, että niitä piti katkoa matalemmiksi. Nyt vaan käydään niitä ahkerasti kastelemassa, niin saadaan toivottavasti kukkivia syreeneitä jo tänä kesänä.

Oli kyllä superhieno päivä olla Elviiralla töissä, vaikka illalla olinkin niin uupunut, että nukahdin jo kahdeksalta.