Vanhan puolen lattian uusiminen on ollut meillä työn alla jo pidempään. Vanhat sammal- ja sahanpurueristeet korvattiin puhallusvillalla, villaksi valittiin ekologinen ja hengittävä selluvilla. Lattiaprojekti on ollut työläs ja edennyt välillä todella hitaasti, joten on ihan mahtavaa päästä viimein tähän vaiheeseen!
Ensimmäinen vaihe lattiaremontissa oli 70-luvulla lattiaan laitettujen lastulevyjen ja muovimattojen poistaminen. Näiden kerrosten alta löytyi hyväkuntoiset lankkulattiat, jotka purettiin mahdollisimman hellävaraisesti, hiottiin ja taaplattiin odottamaan takaisinlaittoa.
Pohjatyöt
Seuraava, ja kaamein, vaihe oli, kun alapohja piti tyhjentää vanhoista eristeistä. Sammalta ja sahanpurua (onneksi kuivaa!) tuli kymmeniä säkillisiä. Päädyttiin purkamaan myös vanhat lattianiskat, kun kerran sinne saakka oltiin päästy. Eristeiden poistaminen oli todella rankka työmaa myös henkisesti, ja mieli oli melko matalalla. Se näkyy myös kirjoituksissani täällä ja täällä.
Purujen alla oli maavarainen laatta, joka oli paikoin vähän huonossa kunnossa. Talo on pystytetty vuonna 1941, jolloin selvästikin rautaa on tarvittu kipeämmin muualla kuin kotirintaman valuissa. Laatta naputeltiin auki huonoista paikoista ja laitettiin uutta valua tilalle. Samalla tuli todettua, että hiekka talon alla oli kuivaa. Taas uusi helpotus, koska näissä hommissa voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.
Valujen kuivuttua laatan päälle laitettiin kattohuopa. Uudet niskat kiinnitettiin samoille paikoille kuin vanhat, jotta lattialaudat istuisivat hyvin paikoilleen. Väleihin tuli vähän lisätukia, koska nykyisin laitetaan niskat vähän tiheämpään. Tosin on vanhat lankut kyllä jykevämpää tavaraa verrattuna nykymateriaaliin, eli eiköhän tuonne notkumaton lattia saada.
Ennen eristeiden laittoa sähkömies kävi vielä vetämässä piuhat pistorasioille, valokatkaisijoille ja pattereille.
Eristäminen
Pohjatyöt kestivät todellakin suorastaan tuskastuttavan kauan. Kesäloma ehti loppua, ja siksi ehdimme tontille vain iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta tällä viikolla päästiin viimein siihen vaiheeseen, että eristeet voitiin puhaltaa.
Puhaltamista varten tarvittiin puhalluskone, villapaaleja ja hyvät suojavarusteet. Me tarvitsimme myös aggregaatin, koska sähköt päästään kytkemään päälle vasta, kun koko rakennuksessa on vesikatto päällä.
Sisätiloissa villan puhallusta tekevällä pitää olla todella hyvät hengityssuojat. En lähtisi ihan rautakaupan perussuojilla tätä tekemään, koska pölyn määrä on todella massiivinen. Meillä oli ammattimies puhallusletkun päässä, joten hänellä oli sitä myöten parhaat varusteet.
Villaa pitää täyttää vähän yli, ja ulkoseinien viereen vähän enemmän kuin keskemmälle. Puhaltamisen jälkeen lattianiskat olivat villakerroksen alla.
Villa pitää painella tiiviimmäksi, jotta lattianiskat saadaan näkyviin. Painelu tehdään jollain levyllä tai muulla vastaavalla. Mies päätyi ”muuhun vastaavaan”, eli edellisen asukkaan vanerista tekemään lumenpudotuskolaan.
Kun villa on paineltu hyvin – niin että niskat näkyvät, mutta ei liian tiukkaan että eristävyys säilyy hyvänä – laitetaan lattiaan paperi. Tähän vaiheeseen päästään toivottavasti vielä tämän viikonlopun aikana.
