Katselin eilen vähän tarkemmin ympärilleni Elviiran pihalla. Järkytyksekseni huomasin, että ihan huomaamatta ja yllättäen olen onnistunut luomaan – en englantilaista puutarhaa vaan enemmänkin venäläistyyppisen sellaisen. Eikä se oikeastaan vaatinut muuta kuin vähän kiirettä ja sitäkin enemmän laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.
Kesä on ollut aika kiireinen, myönnän sen. Mutta ehkäpä tässä on nyt hyvä opetus kaikille rakentajille: rakennustyömaan ympäristöä ei saa jättää hetkeksikään huomiotta, vaan sitä pitää JATKUVASTI siivota ja paimentaa jottei kävisi kuten meille. Nyt, hyvät ystävät, esittelen teille varoittavan esimerkin siitä, kuinka käy, jos sulkee silmänsä lähiympäristön rappiolta.
Tässä ikävä yleiskuva kaameasta todellisuudesta. Ei tätä tarkoituksella tehty. Pressujen alla on purkulautoja, joista pitää poistaa naulat – sitä ei vaan ole ehditty tehdä. Ja kun ympäristö on muutenkin kaoottisessa tilassa, on petollisen helppo viimeistellä se jättämällä kaikki tavarat niille sijoilleen. Reuhottamaan, se on oikea termi tässä.Sama näkymä toiselta päin. Nämä laudat eivät ole olleet edes peittämisen arvoisia. Miksi, oi miksi emme ole niitä joko a) vieneet kaatopaikalle tai b) edes järjestelleet asiallisesti. Ajan puute on aina hyvä argumentti, mutta ei kelpaa. Pressu peittää kasan vanhoja hirsiä, jotka lähtevät piakkoin uuteen kotiin – jos niitä nyt mahtuu tuosta edes hakemaan.Otetaanpa vähän detaljia tähän näkymään. Kyllä – myös kastelukannut voi heitellä kaivon viereen miten sattuu, koska NE eivät tässä ole varsinaisesti se, mikä maisemaa rumentaa. Mutta kyllä ne tavallaan viimeisen silauksen antavat.
Lisää lautakasoja – jos näitä edes kasoiksi voi sanoa. Jos haluat venäläistää puutarhasi, niin on tärkeää muistaa, että kaikki tavarat voi viskoa sikin sokin. Järjestys on ihan yliarvostettua, ja se näyttääkin liian mukavalta. Ja kaikkihan tietää, että esim. lautojen siistiin pinoon laittaminen vie helposti useammankin minuutin pidempään kuin niiden hujan hajan viskominen.
Epäjärjestyksen ylläpitämiseen ja yllätykselliseen eskaloitumiseen ei useinkaan riitä pelkkä oma panostus. Tarpeen mukaan sitä voi helposti lisätä, jos tontilla tehdään myös maansiirto- ja / tai kaivuutöitä. Erilaisia maa-aineskasoja, jättimäisiä kuoppia ja maan alta löytyneitä aarteita (tässä juurakoita) löytyy sieltä täältä, kuten myös kaivuussa käytettyjä tarvikkeita. Voit mukavasti pitkittää kaaosta pyytämällä urakoitsijaa välillä poistumaan muutamaksi viikoksi, mutta useinkaan heitä ei tarvitse edes erikseen pyytää.
Viihtyisät oleskelualueet pihalla ovat yliarvostettuja. Jos olet vaikkapa sijoittanut penkin ihastuttavasti syreenin alle, on syytä hyvin pian asetella siihen roskia ja muuta ryönää, että työnteko ei vain keskeydy tyhjänpäiväiseen istuskeluun. Puutarhapöytä kannattaa blokata erilaisilla tavaroilla, koska ihan hyvin voi talkoopäivänä seisaaltaankin syödä. Luonnollisestikin pressut ja kaikenlaiset purkutavarat luovat sopivasti välinpitämätöntä ilmettä. Kaiken kruunaa pikanttina yksityiskohtana kottikärryt – tietenkin kumollaan.
Eikö olekin masentavaa. Kaikki tämä olisi vältetty sillä, että olisi jokaisesta työpäivästä käyttänyt vaikka vartin verran pieneen siivoiluun. Nyt edessä on vähintään päivän urakka. Tuskin maltan odottaa ensi viikonloppua!
Kun ostimme mökkimme, siinä oli n. 40 neliötä tilaa. Pieni tupa, vielä pienempi kamari ja kuisti. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, saati vessaa tai kylpyhuonetta, ja niiden vuoksi päädyttiin laajennusprojektiin. Emme halunneet tuoda vesi- ja viemäriputkia vanhalle puolelle, joten suunnittelun lähtökohta oli että kylpyhuone ja keittiö tulevat laajennukseen.
Koko suunnittelu lähti oikeastaan kuistin katon muodosta. Emme halunneet viistokattoista kuistia, koska se olisi ollut vähän mölön näköinen isommassa kuistissa – ja kuistia olisi pakko suurentaa, jotta kaikki toiminnot saataisiin laajennukseen mahtumaan. Mieluinen katon muoto sattui löytymään kesämökillä lojuneesta Meidän Talo -lehdestä.
Tässä meidän inspiraatiomme kuistin kattorakenteesta (valokuva otettu Meidän Talo -lehdestä 6-7 / 2021).
Sitten piirsimme itse ensimmäisen suunnitelman huonejärjestyksestä. Aika monta hakua hakua tein sanoilla ”pieni kylpyhuone” ja ”small bathroom”, ja tulosten perusteella hahmottelin minimikoon kylppärille. Tässä vaiheessa vielä ajateltiin, että myös keittiö tulisi kuistille, ja pienempään lisähuoneeseen tulisi kirjastohuone. Ajatuksena oli, että tuon lisähuoneen harja tulisi vähän matalemmaksi kuin vanhan puolen harja, jolloin vanhaa hyväkuntoista kattoa ei tarvitsisi uusia.
Ensimmäinen hahmotelma pohjapiirustuksesta. Laajennus kattaa tässä kuistin ja oikealla olevan pienen huoneen.
Löysimme suunnittelua tekemään jo eläkkeelle jääneen rakennusinsinöörin, jolla oli kokemusta useammasta vastaavasta projektista. Hän piirsi ensimmäisten ehdotusten pohjalta tarkempia piirustuksia, ja siinä kävi sitten ilmi, että rakenteellisesti kuistia ei pysty rakentamaan niin isoksi kuin me itse ajattelimme. Kuistin kattorakenteet eivät mahtuisi matalemmalla olevan lisähuoneen katon lappeen alle.
Tämä oli ensimmäinen suunnittelijan piirtämä versio. Kuisti on auttamatta liian pieni, emme olisi sinne saaneet kaikkea tarpeellista.
Muutaman iteraation jälkeen päädyimme siihen, että vanha katto uusitaan myös ja lisähuoneen katto tulee samaan korkoon vanhan kanssa. Tässä vaiheessa mukaan tuli jo ajatus symmetriasta, eli uusi huone piirrettiin saman kokoiseksi kuin toisessa päädyssä oleva vanha huone. Talon takana olevat ikkunat sijoiteltaisiin myös symmetrisesti, ja kuisti rakennetaan niin, että se sijoittuu talon etuseinän keskelle.
Nämä kaikki muutokset johtivat kuningasideaan: uuteen huoneeseen (eli talon uuteen päätyyn) tulisi pariovet pihalle! Pariovet terassille on ollut minun haaveeni jo pitkään, ja nyt se viimein toteutuu.
Lopullinen julkisivukuva. Siinä näkyy hyvin myös kuistin katon muoto.
Tässä vaiheessa olimme vielä siinä ajatuksessa, että keittiö tehtäisiin kuistille ja vanha tupa olisi ruokailutila ja keittiön jatke. Uuteen huoneeseen tulisi kirjasto / olohuone. Sitten laitoin pohjakuvaa serkulleni Riitalle katsottavaksi, ja häneltä tuli idea keittiön ja kirjaston paikkojen vaihtamisesta päikseen.
Sehän olikin ihan loistoidea! Kirjastohuoneeseen saataisiin takka, keittiölle varattuun kuistitilaan pieni työtila etätöitä varten ja keittiö tulisi talon aurinkoiselle puolelle. Ja keittiöstä uloskäynti terassille grillailua ja ulkona syömistä varten. Aina kannattaa kysyä kommentteja, se on tämän tarinan opetus!
Tässä lopullinen pohjakuva. Keittiön oven avautumissuuntaa muutetaan, ja myös porstuan ja makuuhuoneen välinen ovi vaihtaa paikkaa, mutta muuten mennään suunnilleen tällä.
Vaikka vanhan puolen katon uusiminen toi jonkun verran lisäkustannuksia, niin olemme todella tyytyväisiä ratkaisuun. Kun talo joskus viimein valmistuu ja saa maalinkin pintaan, se toivottavasti näyttää siltä, kuin se olisi aina ollut siinä.
Vielä yksi purkutyö oli vanhalla puolella tehtävänä: tuvan hormin vieressä olevan kolosen rakennelmat. Ollaan lykätty tätä työtä, koska emme oikein pystyneet päättämään puretaanko tiilistä tehtyjä hyllyjä ylipäätään vai ei. Lopulta kuitenkin päätettiin purkaa se, koska tiilihyllyt oli tehty lastulevyjen päälle, eli ne eivät ainakaan alkuperäiset olleet.
Tuvassa on joskus ollut iso leivinuuni, mutta siinä vaiheessa kun me talon ostimme ei koko rakennuksessa ollut yhtään toimivaa tulisijaa. Onneksi kuitenkin on toimiva hormi, joten tupaan voidaan hankkia jonkunlainen uuni. Emme ole vielä löytäneet sopivaa mallia, tai ylipäänsä edes päättäneet, millainen takka paikalle tulisi. Se on selvä, että kovin iso se ei voi olla, koska huonekin on niin pieni.
Hormin ja seinän väliin on tosiaan jossain vaiheessa tehty jonkunlaisen kaapin virkaa hoitava rakennelma, jossa oli tiilistä rakennettu alaosa ja lisäksi pari hyllyä. Nämä systeemit nyt purettiin, ja viimeisetkin lastulevyt talosta ulos saatiin.
Ennen ja jälkeen. Olen aika varma, että saamme tähän jotain kauniimpaa tilalle.
Olen jo pidempään miettinyt, mitä tuohon hormin nurkkaan voitaisiin tehdä. Inspiraatiota olen hakenut Jenny Rose-Innesin kirjasta British Designers at Home -kirjasta ja Pinterestistä. Tällä hetkellä suunnitelma on rakentaa hormin molemmille puolille (tai pelkästään seinän puolelle) kapeat kirjahyllyt. Meillä nimittäin riittää kirjoja, vaikka laitettaisiin kaikki seinät hyllyjä täyteen.
Inspiraatio 1: hylly vain toisella puolella takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at HomeInspiraatio 2: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at HomeInspiraatio 3: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home.
Vaikka purkaminen on rankkaa ja tympeää hommaa, niin hyvä puoli on se, että saadaan lisää tiiliä! Meillä on jo mukava määrä purkutiiliä, joita on haalittu vähän sieltä ja täältä. Emme pääse niitä hyödyntämään vielä tänä vuonna, emmekä ehkä vielä ensikään vuonna, mutta niiden varalle on suuret suunnitelmat!
Näin paljon meillä on jo tiiliä! Näistä tekee vaikka mitä.Meille on kertynyt jonkun verran leimattuja tulitiiliä. Tästä purkuoperaatiosta tuli muutama Arabian tiili, ja ennestään meillä on mm. joitain Högforsin vastaavia. Niistä voi tehdä vaikka pienen lattian. Jonnekin. Joskus.
Vanhan puolen seinät eristetään perinnetyyliin. Hirsien päälle asennetaan kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä ja veto suljetaan muovittoman ilmansulkupahvin taakse.
Viikko sitten aloitimme vanhan puolen tuvassa seinien levyttämisen. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että tämä(kin) työvaihe on melko hidas, ja pienissä tiloissa melkoista äheltämistä. Ja tässäkin asiassa opitaan koko ajan siitä, miten, millä työkaluilla ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Niin että loppupuolella urakkaa työt alkavat sitten jo suorastaan sujua.
Ennen levyjen asentamista pitää ensin paperoida nurkat ja lattian- ja katonrajat huolellisesti. Paperointiin käytetään ilmeisesti sitä ainoaa oikeaa ilmansulkupaperia, eli perinne-Pahvi-Paavoa – sitä samaa, mitä lattioidenkin alle tulee.
Optimitilanteessa myös sisäkaton yläpuolelle tulisi paperointi, ja seinän ja katon paperit menisivät limittäin. Mutta katto on sen verran hyvässä kunnossa, että ei oteta sitä alas. Laitettiin katonrajaankin kuitenkin paperi, ja toivotaan, että leveä kattolista sulkee enimmät vedot pois.
Katon ja seinän sauma jää paperin taakse, ja paperi jää kattolistan taakse.
Nurkkiin paperi laitetaan sen verran pitkänä, että se limittyy katonrajan paperin ja lattian alle laitettavan paperin kanssa. Myös lattian ja seinän rajaan laitetaan paperi vastaavalla tavalla – yläosa jää kuitulevyn alle ja alaosa limittyy lattian paperoinnin kanssa. Tavoitteena on siis tilanne, että kaikki vedon reitit suljetaan paperilla. Tuntuu ihan ihmeelliseltä käyttää ohutta kartonkia eristeenä, mutta ilmeisesti se toimii.
Kaikki nurkat paperoidaan huolella, eikä paperiin tietenkään saa tulla reikiä. Tässä jostain syystä paperointi tehty kahdessa osassa – kunnon limisauma toivottavasti pitää vedon poissa.
Kun nurkat on paperoitu, levytys voi alkaa. Ohjeet kannattaa katsoa netistä, täältä löytyy ohjeet pdf:nä. Ylivoimaisesti hankalinta oli ensimmäisen levyn muodon piirtäminen rakotulkilla ja sähköjohtojen ujuttaminen levyjen edestä. Meillä on ohimennen sanoen ihan huippusähkäri, hän on löytänyt ratkaisuehdotukset kaikkiin hankaliin kohtiin. Saadaan oikeastaan kaikki johdotukset piiloon, ne tuodaan katkaisijoille ja pistokkeille pääasiassa urittamalla ensimmäinen puukuitulevykerros. Kattovalaisimille tuodaan sähköt katon läpi ullakolta.
Mies käytti ensimmäisen levyn mittaamiseen rakotulkkia, jossa lyijykynä nojasi rullamitan päällä.
Huokoinen puukuitulevy on melko – no, huokoista – eikä sen sahaaminen ei ollutkaan yllättäen ihan helppoa. Ensin yritettiin käsisahalla, mutta saha meni tukkoon jo parinkymmenen sentin jälkeen. Onneksi meillä on ihan tolkuton valikoima erilaisia akkukäyttöisiä työkaluja (sähköt edelleen poikki…), ja päästiin jatkamaan käsisirkkelillä. Siinä on tarpeeksi iso hammastus, että puru ei sitä tuki. Kaikki hienosäätö tehtiin kuviosahalla.
Käsisirkkelillä oli helpoin katkaista levyt oikeaan mittaan.
Tupaan on nyt laitettu levyt nurkkiin. Levyjä tulee lopulta kaksi kerrosta, niin että levykerrosten saumat eivät tule samoille kohdille. Tämäkin on sitä vedonhallintaa. Muuta eristystä ei vanhalle puolelle tule. Sisältä päin kerrokset ovat siis:
kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä
paperi nurkissa
hirsi
tervapaperi
lautavuoraus
Näillä pitäisi pakkasen pysyä poissa. Meillä seinien levytys jatkuu parin viikon päästä, sillä yllättäen meillä vaihtui tuotantosuunta. Ensin laitetaankin tuvan lattia valmiiksi, ja sitten vasta hoidetaan seinien levytys loppuun. Miksi, se selviää seuraavassa tarinassa :).
