Muoviton keittiöpuutarha

Yhteistyö: Hortex Oy

Viljelylaatikot ovat harvoin täysin rikkaruohottomassa paikassa. Siksi laatikoihin laitetaan usein suodatinkankaat pohjalle – tässäkin asiassa voi tehdä paremman valinnan, ja jättää muovia sisältävät kankaat kauppaan. Biokangas on maatuva katekangas puutarhaan.

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi kasvatuslaatikkojen rakentamisen vaiheet. Nyt päästään laatikkojen asentamiseen ja kasvualustan perustamiseen. Viljelylaatikon voi joko laittaa suoraan maan pinnalle ilman kaivamista. Silloin laatikon pitää olla korkeampi kuin tuo meidän kutosen lankusta tekemämme. Riippuu tietysti, mitä laatikossa aiotaan kasvattaa, mutta suurimmalle osalle kasveja riittää n. 25 cm syvyinen kasvialusta, jossa kasvien ei tarvitse taistella elintilasta rikkaruohojen kanssa.

Meillä laatikko tulee osittain maan alle ja kasvualusta jatkuu vielä laatikon alapuolellekin. Sillä tavalla kasvualusta pysyy paremmin kosteana kuin kokonaan maanpinnan yläpuolella oleva laatikko, eikä viljelyksiä tarvitse kastella niin usein. Kaivoimme suunnilleen parinkymmenen sentin syvyisen paikan laatikolle. Ensin merkkasin laatikon paikan maahan lapiolla, sitten laatikko siirrettiin pois paikaltaan ja alettiin kaivaa. Sattumoisin osa keittiöpuutarhasta osuu vanhalle kulkuväylälle, jossa maa on kivikovaksi tamppaantunutta, joten kaivaminen oli melkoisen kovaa puuhaa.

Kovaa maata
Maa oli toden totta suorastaan kivikovaa.
valmis kasvatuslaatikko
Tässä laatikko ”istutettuna”. Kasvualustaa piti kaivaa jopa hakulla, että saatiin tarpeeksi syvyyttä. Keskeltä laatikko on syvempi kuin reunoilta, että saatiin riittävä syvyys kasvualustalle, mutta laatikko kuitenkin pysyy kunnolla paikallaan.

Kasvualusta pitää saada vapaaksi rikkaruohoista, mutta kaivamalla se ei välttämättä onnistu. Meidän tontilla kasvaa suunnilleen joka neliösentillä erilaisia (rikka)kasveja, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että rikkaruohot kirivät salaattien ja papujen kasvun kiinni, ja peli on menetetty.

Kate- tai suodatinkankaalla voi estää rikkaruohojen kasvun, mutta niissä on usein muovia, joka ei kyllä maaperään kuulu. Me valittiin muoviton Biokangas kasvatuslaatikoiden pohjalle. Kangas kompostoituu ajan myötä, ja se on ihan ok, koska rikkaruohot kuolevat parissa vuodessa valon puutteeseen, ja sen jälkeen puutarhakasvit voivat kasvattaa juurensa vaikka miten syvään.

EDIT 2025: Olen antanut kirjoituksessani harhaanjohtavaa tietoa – muovittomat kankaat eivät kompostoidu maassa, vaan vaativat teollisen kompostointiprosessin. En nyt laittaisi biokangasta kasvatuslaatikoiden pohjalle, sen sijaan se toimii todella hyvin esim. kuorikatteen alla, eikä siitä tule rikkaruohot läpi. 2025 syksyllä poistin kankaat keittiöpuutarhasta, rikkaruohot lienee jo kuolleet.

Muovittomat Biokangas ja suodatinkangas
Käytämme keittiöpuutarhassa myös kompostoituvaa suodatinkangasta, se laitetaan käytäville, ja päälle silppuamme oksista katetta. Biokangas on aika kätevässä paketissa, meidän kasvatuslaatikkoihin riitti yksi leveys tuosta rullasta.

Tyypillisesti Biokangasta käytetään lähellä maan pintaa, eli esim. kuorikatteen alla. Olemme käyttäneet kangasta näinkin, esim. rodot istutimme tekemällä ristiviillot kankaaseen ja sitten laitoimme lehtikatetta kankaan päälle. Olemme käyttäneet tätä samaa kangasta myös väliaikaisen perennaistutuksen alla, eli vastaavalla tavalla kuin nyt kasvatuslaatikoissa. Hyvin on rikkaruohot pysyneet poissa, sieltä ei ole tähän mennessä (2 vuotta) tullut mitään läpi, vaikka alue oli ihan täynnä mm. vuohenputkea ja nokkosta. Mutta jos pihallasi kasvaa kortetta, niin arvelen, että sitä ei pidä mikään kangas poissa. Oman kokemukseni mukaan se poraa itsensä jopa kaksinkertaisesta mustasta suodatinkankaasta läpi

Biokangasta maahantuo Hortex Oy, ja sitä saa useista puutarhaliikkeistä. Verkkokaupoista ainakin Hankkija ja Savenmaa myyvät biokangasta.

Biokangas laatikon pohjalla
Biokangas tulee laatikon pohjalle ja kompostoituu ajan myötä. Pienissä istutuslaatikoissa voi käyttää pohjalla sanomalehteä, mutta sitä pitää olla todella paksu kerros. Hesarin kuukauden lehdet riittävät ehkä 1×1 metrin laatikkoon.

Laitoimme Biokankaan myös kukkapenkin pohjalle. Sitä kaivoimme vielä syvemmäksi kuin viljelylaatikkojen alustaa. Perennat kasvavat samassa paikassa vuosikausia, joten ne tarvitsevat syvemmän kasvualustan kuin salaatit ja muut yksivuotiset.

Biokangas kukkapenkissä
Tässä Biokangas näkyy kukkapenkin reunoilta. Jos penkin haluaa reunustaa vaikka kivillä, kannattaa kankaan reunat jättää kivien alle. Minä en laita reunuksia, joten leikkaan ylimääräiset kankaat pois.

Tee itse kasvatuslaatikot keittiöpuutarhaan

Puutarhamyymälöissä ja rautakaupoissa myydään valmiita lavakauluksia, mutta kasvatuslaatikot on helppo tehdä myös itse, jos haluaa vähän eri kokoista tai muotoista. Meidän keittiöpuutarhan laatikot ovat u:n muotoiset, ja niiden keskelle jää ”aukio”.

Vanha projektipäällikön ohje on, että koska suunnittelu pitää joka tapauksessa tehdä joskus, se kannattaa tehdä projektin alussa. Tämä pätee myös kasvatuslaatikoiden rakentamiseen, suunnittelu on siinäkin tärkein vaihe. Sitä me ollaankin tehty ihan todella huolella – aloitettiin paikan kartoitus jo pari vuotta sitten. Ensimmäinen laatikko rakennettiin viime vuonna, ja vähän kasvatettiinkin siinä jo juttuja. Nyt oli viimein aika rakentaa loput laatikot ja saada keittiöpuutarha viljelykuntoon ennen kuin on tämän kauden osalta myöhäistä.

Keittiöpuutarhan pääelementteinä on kaksi isoa laatikkoa, jotka ovat saman kokoiset ja muotoiset. Ne asetellaan niin, että ne rajaavat keittiöpuutarhan ja ovat toistensa peilikuvina vastakkain. Yksi näistä laatikoista tehtiin siis jo viime keväänä, ja se olikin harvinaisen työläs homma. Toisen laatikon rakentaminen oli nyt sitäkin helpompaa, koska mittoja ei tarvinnut pähkäillä.

Yksi suunnitteluvirhe meille tuli, kun ensimmäistä laatikkoa rakennettiin. Sama virhe piti tehdä nyt tähän toiseenkin laatikkoon, koska laatikkojen pitää olla keskenään symmetriset. Puutavarana käytettiin 2×6″ lankkua, emmekä älynneet ottaa huomioon, että laatikon lyhyemmät sivut kasvavat yhteensä 10 cm, kun laatikko kootaan (ks. kuva alla). Tarkoitus oli, että lyhyet sivut olisivat olleet suunnilleen puolet pidemmän sivun mitasta ja saman mittaiset kun laatikon päädyt – mittasuhteet olisivat sopusuhtaisemmat niin. Mutta tämä tuskin ottaa muiden kuin omiin silmiin.

pohjakuva kasvatuslaatikosta
Kasvatuslaatikon mitat ja lankkujen asettelu. Suluissa oleva mitta on lankun pituus. Lyhyempi sivu oli tarkoitus olla myös kokonaisuudessaan 80 senttiä, mutta ajatusvirheen vuoksi se nyt kasvoi 10 sentillä.

Lankut katkoin liukujiirisirkkelillä, mutta käsisaha soveltuu tähän ihan yhtä lailla. Mittasin ja sahasin ennen kokoamista kaikki palat, ja tätäkään vaihetta ei kannata suunnittelematta tehdä, koska puutavara on kallista. Kun oikein tarkkaan laskeskelin sahattavat osat, ei jäänyt kuin pari lyhyttä hukkapätkää.

liukujiirisirkkeli

Laatikon kokoamiseen kannattaa etsiä tasainen paikka, muuten osien yhteen naulaaminen on aika hankalaa. Meillä laatikon kasaamiseen käytettiin tosiaan nauloja eikä ruuveja. Ruuvit varmaan olisivat olleet helpommat, mutta valittiin kuitenkin 4″ galvanoidut naulat, että eivät heti ruostu poikki.

Vinkkinä näin jälkeenpäin sanon, että naulat kannattaa paukutella valmiiksi lankkujen sivuihin kiinni, se helpottaa huomattavasti kasaamista. Lankun päätyyn naula uppoaa kuin veitsi voihin, mutta sivut olivatkin paljon tiukemmassa, ja ainakin tämmöisellä kokemattomalla naulaajalla oli aika tekeminen paukuttaa nauloja kantillaan olevaan lankkuun.

Seuraavaksi laatikko nostettiin paikalleen ja täsmättiin oikeaan kohtaan suhteessa jo paikallaan olevan laatikon kanssa. Käytin pitkää kakkoskakkosta varmistamaan, että sivut ovat samassa linjassa ja mittasin väliin jäävän ”käytävän” neljästä kohtaa samaan mittaan.

laatikoiden asennus
Suora kakkoskakkonen toimi välineenä, kun laatikot laitettiin keskenään linjaan.

Lopuksi laatikko mitattiin vielä ristimittaan. Viime kesänä tämä vaihe vei varmaan suurimman osan työajasta, kun laatikko ei millään meinannut asettua aloilleen. Nyt alusta oli tasaisempi, ja riitti kun mittasin laatikon ulkopuolelle jäävän keskiosan, loputkin hökötyksestä asettuivat sillä. Ristimitta tarkoittaa sitä, että mitataan kulmasta kulmaan, ja näiden mittojen pitää täsmätä, ks kuva alla.

ristimitta
Otin ristimitan vain keskeltä, eli noista mustien viivojen kohdalta. Kasvatuslaatikoiden kanssa ei ole niin tarkkaa kuin muussa rakentamisessa, pääasia että lopputulos pysyy kasassa eikä riitele silmään.

Lopputulokseen ollaan varsin tyytyväisiä, mutta keittiöpuutarhan rakentaminen ei pääty tähän. Seuraavaksi tehdään laatikoiden keskellä olevalle ”aukiolle” keskipisteeksi vielä yksi kasvatuslaatikko. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

kasvatuslaatikot
Tältä laatikot näyttävät, kun niissä on mullat jo sisällä. Keskelle jää vielä tilaa hauskalle keskipiste-elementille.

Kukkapenkin suunnittelu

Helposti tulee ajatelleeksi, että suunnittelu on kaikista mukavin tehtävä, mutta usein se on myös vaikein. Kukkapenkin suunnittelu on ainakin minulle lähes mahdoton tehtävä. Siinä on niin monta huomioon otettavaa tekijää, että tarvittaisiin joko erittäin hyvä kyky moniulotteiseen ajatteluun, pitkä kokemus ja paljon tietoa ulkomuistissa tai hyvä sovellus, joka ottaa asiat huomioon suunnittelijan puolesta.

Minulla ei ole mitään noista mainituista asioista, joten olen lykännyt suunnittelua ihan viimeiseen asti. Olen (erittäin epärealistisesti) toivonut, että joku asia päässäni loksahtaisi kohdalleen, ja eräänä aamuna heräisin ja tietäisin tarkalleen, miten haluan kukkapenkkini tehdä.

Minulla on kyllä visio siitä, mitä haluan: värikkään, cottage garden -tyyppisen penkin, jossa on korkeaa ja matalampaa perennaa sekaisin. Ei mitään sotilaallista järjestystä ja tarkkaa hierarkiaa, vaan suloinen sekasotku ja kunnon wau-efekti. Ja tietysti (sitä järjestystä tuomassa) selkeä rajaus nurmikkoon tai polkuun, joko reunuksella tai kanttaamalla. Olen kerännyt Pinterestiin vähän inspiraatiota:

Cottage garden kuvia Pinterestissä
Tiedän, että nämä ovat useiden (tai useiden kymmenien) vuosien työn tulosta, mutta jos joskus pääsen johonkin tämän tapaiseen, olen todella iloinen.

Haaveilu on siis helppoa, mutta suunnittelu vaikeaa. Siinä kun pitää ottaa huomioon ainakin nämä asiat:

  • Kasvupaikka (aurinko, puolivarjo vai varjo)
  • Kukinta-aika
  • Kasvien korkeus
  • Värien yhteensopivuus
  • Leviämistapa – jos laittaa aggressiivisesti leviävän kasvin kituliaammin kasvavan viereen, niin se on moro

Lisäksi tietysti pitää ottaa huomion, mitä kasveja sattuu olemaan käytettävissä, ellei satu sitten olemaan ihan tolkuttomasti rahaa kasvien hankintaan. Minulla on suunnilleen satakunta eri lajiketta valeistutuksessa odottamassa pääsyä oikeaan kukkapenkkiin, joten niillä pitäisi päästä hyvään alkuun. Mutta en ole ikinä suunnitellut kukkapenkkiä ihan alusta. Aikaisemmalla pihallani tein lisäyksiä, siirtoja, penkkien laajennuksia, eli aikalailla iteroiden rakentelin ihanat kukkapenkkini vuosien saatossa. Nyt mulla on tabula rasa, ja kasa taimia. Apua!!

Kukkapenkin perustaminen

Aloitin kuitenkin kukkapenkin tekemisen helpoimmasta päästä: paikan suunnittelusta. Olen jo suunnitellut sen, mihin kukkapenkit tulevat, joten seuraavaksi piti mittailla paikan päällä tarkemmin, ja kaivaa penkeille paikat. Meillä on vielä osa pihasta työn alla sadevesijärjestelmien vuoksi, joten päästään vasta ensimmäistä kukkapenkkiä rakentamaan. Tämä on oikeastaan ihan hyvä – en usko että mielikuvitukseni riittäisi kerralla useamman penkin järjestelyyn.

pihasuunnitelma
Jotenkin näin olin suunnitellut kukkapenkkien sijainnit.
Ensimmäisenä työn alle tulee keittiöpuutarhan viereinen penkki.

Suunnittelu alkoi penkin rajojen hahmottamisella. Asettelin penkin reunat paalinarun avulla maahan ja mittailin samalla penkin kokoa. Käytin mittaamiseen metriharppia, joka on kaikista helpoin mittausväline silloin, kun ei ole ei ole millin- tai sentintarkkaa hommaa. Harpin alaosa on täsmätty metrin mittaiseksi, ja sillä sitten ”harpotaan” eteenpäin pyöräyttämällä harppia aina 180 astetta ympäri. Mittauksen lopputuloksena penkin pituudeksi tuli n. 6,5 m ja syvyydeltään se on toisesta päästä n. metrin luokkaa ja toisesta reilut 1,5 metriä. Lopuksi kanttasin pienen siivun penkin reunamerkkiä pitkin lapiolla ja keräsin narun pois. Siinä tuli sitten samalla todettua, että maa on ihan älyttömän kovaa. Rankkaa lapiohommaa tiedossa, koska kasvualusta saisi olla vähintään 20-25 senttiä syvä.

Istutusten suunnittelu

Sitten se vaikeampi osuus: kasvien valinta ja asettelu. Päätin edetä siinä ihan puhtaasti intuitiolla, ja sen jälkeen tarkistaa lopputuloksen kehittelemälläni nerokkaalla tarkistustyökalulla. Aloitin työn lisäämällä kasvilistaan värin, kukkimisajan ja korkeuden. Sen jälkeen lisäsin korkeuden perusteella mieleisiäni kasveja piirtämääni pohjaan (tätä varten tarvittiin niitä mittoja). Väritin rivejä listasta sitä mukaa, kun lisäsin niitä suunnitelmaan.

kasvilista tietokoneella

Kun pohja oli täynnä, aloitin validoinnin. Leikkasin kolme palaa silkkipaperista: yhden alkukesälle, toisen keskikesälle ja kolmannen loppukesälle. Teippasin palat kiinni pohjaan niin, että pystyn kääntämään ne yksitellen pohjapiirroksen päälle. Sitten väritin jokaiseen palaan omalla värillään ne kukat, jotka kukkivat ko. aikana. Näin pystyin tarkastelemaan eri aikoja yksitellen ja varmistamaan, että en ole pakannut kaikkia samaan aikaan kukkivia yhteen reunaan, ja että koko kesälle riittää kukkia.

Tiedän kyllä, että penkki ei tule toteutumaan tuollaisena. Ensinnäkin se on ihan liian täyteen ahdettu – metrin syvyiselle alalle ei mahdu kolmea suurikasvuista perennaa, se on ihan selvä. Mutta voin nyt ottaa tämän mahtavan työkaluni mukaan istutushommiin, ja päättää sen avulla, mitä ehkä kannattaa jättää pois. Toisekseen varmasti on yhdistelmiä, joihin en tule olemaan tyytyväinen, eli loppujen lopuksi tulen varmasti päätymään siihen iterointivaihtoehtoon – siirtelemään kasveja ja muuttelemaan penkkejä. Mutta ainakin tässä suunnitelmassa tuli selväksi se, että keväällä kukkivia sipulikukkia on hankittava ensi syksylle istutettavaksi paljon, koska kovasti valkoiselta näyttää tuo alkukesän kartta.

kuva istutussuunnitelmasta
Tästä näkyy kukkapenkkisuunnitelman validointityökalun idea. Silkkipaperin läpi oli helppo etsiä paikat, jotka pitää värittää. Piti käyttää Marimekon silkkipaperia, kun kaikki muut olivat liian kiiltäviä tai niissä oli brändin nimi mustalla :).

Ensi viikonloppuna toivottavasti pääsen jo istuttamaan. Ensin pitää vaan kaivaa kivikovaa maata se parikymmentä senttiä pois. Onneksi mies lupasi auttaa siinä.