Säilytystilaa kukkaruukuille

Minulla on Elviiralla sellainen ylellisyys kuin ruukkuhuone. Se ei ole puutarhavaja (sellainen rakennetaan erikseen), vaan ulkorakennuksessa oleva kapea huone, jonka olen varannut kukkaruukkujen ja kylvötarvikkeiden säilytykseen.

Ruukkuhuone on todellakin pitkä ja kapea, ja siksi ei kaikista käytännöllisin oikeastaan minkäänlaisen tavaran säilytykseen. Siitä syystä se alkoikin vähitellen täyttyä ns. ovelta päin, eikä sieltä lopulta löytänyt oikein mitään.

Tältä näytti ruukkuhuone ennen siivousta.

Mulla oli ruukkuhuoneessa myös kaikenlaista tavaraa, jotka olin muutossa vain sinne työntänyt, kun ei ollut aikaa niitä käydä tarkemmin läpi.

Nyt siivosin huoneen läpikotaisin, ensin tyhjensin sen ja kävin kaikki tavarat läpi. Sieltä löytyikin monenlaista, mm. sammakkopatsaat, jotka olin unohtanut omistavani.

Viime syksynä olin jo vähän aloittanut hyllyjen rakentamista huoneeseen. Käytin niihin porstuasta purettuja lattialautoja.

Puutarhatarvikkeet hyllyillä
Viime vuonna rakennetut hyllyt.

Koska tila on niin kapea, toiselle seinälle ei pysty samanlaisia hyllyjä laittamaan. Mittailin sekä tilan että itseni korkeutta, ja katsoin hyvän korkeuden pitkälle hyllylle – niin että pää ei pauku siihen joka kerta huoneessa asioidessa. Sekin hylly on porstuan lattialautaa.

Hylly ja ritilä

Hyllyn alle naulasin ritilöitä, joihin saa tavaraa roikkumaan ilman että ne paljonkaan vievät tilaa. Ässäkoukkuja tein varastosta löytyneestä rautalangasta.

Löysin muuttotavaroista myös kukkaruukkutelineitä, joita olen joskus pitänyt keittiön ikkunalla ritilään ripustettuina. Niistä tuli nyt hyvät (ja ihan koristeelliset) telineet pienille saviruukuille.

Saviruukkuja

Samoista unohdetuista muuttokasoista löytyi myös pieni kehys. Siinä oli vielä sammalta täytteenä muistona ajasta, jolloin se palveli ovikoristeena. Löysin myös vanhan kaarnanpalan, jonka olen joskus poiminut talteen, koska joku tuholainen oli kaivertanut siihen kauniin kuvion. Näistä kahdesta elementistä askartelin nyt taulun ruukkuhuoneen seinää koristamaan.

Pieni taulu
En keksi yhtään syytä, miksi ruukkuhuoneessa ei voisi olla taulu!

Viimeistelin ruukkuhuoneen vielä ripustamalla ”prinsessalapioni” ovensuuhun. Siitä se on nopea napata jos tulee kiire istutushommiin.

Lapio seinällä

Alla lopputulos – olen siihen kaikin puolin tyytyväinen. Syksyllä pitää vaan varmistaa, että kevätkylvöihin tarvittavat vermeet on jossain helposti löydettävissä, koska kyllähän tämä tila väkisellä aika täyteen tulee, kun kesäkukkien ruukut tuodaan sisälle talvehtimaan.

Siivottu ruukkuvarasto

Hiiltämiskokeilu

Meillä on pyörinyt pihalla vanha puunoksa, johon ripustimme aikonaan kausivaloja ja joulukoristeita yms. Nyt ajattelin tehdä siitä köynnöstuen, mutta maan alle tuleva osa tietysti lahoaa. Päätin kokeilla puun suojaukseen vanhaa konstia, eli hiiltämistä.

Hiiltäminen tarkoittaa puun polttamista niin, että se hiiltyy kunnolla pinnasta. Hiili suojaa puuta lahottajilta, eli sen pitäisi kestää myös maan alla pidempään. Myrkytönkin tämä tapa on, joten sopii hyvin kasvimaahan, niin kuin tässä tapauksessa on karahka meininki upottaa.

Hiiltämiseen löytyy netistä hyviä ja perusteellisiakin ohjeita, minä tein vähän pikaversion ihan puhtaasta kiinnostuksesta. Jos teette vaikka aitatolppia, niin kannattaa vähän enemmän pieteetillä tehdä.

Ihan ekaksi veistin karahkan alapään teräväksi, että sen saa paremmin painettua maahan. Sitten ihan yksinkertaisesti tökkäsin sen hellan uuniin. Muutaman kerran kääntelin eri asentoihin ja ns. annoin palaa.

Kun mielestäni karahka oli riittävän hiiltynyt sihautin sen sadevesiastiaan. Useamman minuutin liotin sitä, koska yllättävän pitkään poltettu kohta tuntui vähintään lämpimältä.

Hiiltynyt puu palaa
Keppihän näyttää ihan lohikäärmeeltä! Hetkeä aikaisemmin myös ”silmät” syöksivät tulta.
Hiiltyneen puun sammutus
Dippi vesiastiaan. Olen nähnyt ohjeita, joissa sammutus on tehty kastelukannulla, mutta tämä oli sopivasti lähellä.

Sitten vaan karahka maahan ja sopivaan asentoon. Istutin juurelle tuoksuhernettä ja aitoelämänlankaa. Muutaman tukinarun jouduin laittamaan, mutta toivottavasti köynnökset kasvavat pian ne peittämään.

Puukarahka pystyssä

Parin vuoden päästä varmaan nähdään miten tämä homma toimii. Nimittäin jätin hiiltyneen osan vähän lyhyeksi, joten hiiltämätöntäkin osaa meni maan alle. Tieteen nimissä, tietenkin.