Turvakengät

Rakennustyömailla ammattilaiset pitävät aina turvakenkiä – ei varmaan ole edes luvallista tulla töihin lenkkareissa tai joissakin vanhoissa kumpparin rähjöissä. Mutta kuinka monella kotitarveremppaajalla on jalassa turvakengät? No, meillä ainakin molemmilla on tästä lähtien, sillä sain mieheltä äitienpäivälahjaksi Sievin tennarimalliset turvakengät. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä – omatkin jalat kannattaa suojata törröttäviltä nauloilta tai varpaille putoavilta tiiliskiviltä!

Olipas iloinen yllätys, kun avasin äitienpäiväkortin reilu viikko sitten – siellä luvattiin paitsi paljon onnea, myös turvakengät! Ja koska turvallisuus ennen kaikkea (myös verkko-ostoksissa), sain itse valita kengät ja mitata jalkani koon. Päädyin punaisiin tennarimallisiin kenkiin. Lähetys tuli nopeasti, ja sain kengät jalkaan jo viime viikonloppuna.

Minut tunnetaan töissä mm. siitä, että kannustan tärkeissä asioissa ”vyö ja henkselit” ratkaisuihin, ja että monesti laitan ”kypärän päähän”, kun on joku (rohkea) ratkaisu tehtävänä. Turvakengät täydentävät tätä asukokonaisuutta aika passelisti :).

turvakengät
Onhan ne hienot! Kooksi piti valita yksi koko isompi kuin normaalisti, ja aika isolta ne omaan silmään näyttävätkin. Olo on kuin Hessu Hopolla, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Uusilla kengillä ympäri tonttia kävelyn lisäksi tein (taas) risusavottaa. Aineksia on nyt useampaan metriin risuaitaa, ja ajateltiin käydä ostamassa jo valmiiksi tolpat, että voidaan aloittaa heti, kun olosuhteet sallivat. Mutta nepä olivatkin loppuneet, ja pitää vähän kierrellä muita lähimyymälöitä. Elämme selvästi pula-aikoja rakennustarvikkeiden suhteen!

Muuten tontilla on tehty maansiirtotöitä, liittymä / pihatie on siirretty uuteen paikkaan, jotta nykyisen tien paikalle pystytään kaivamaan pohjat talon laajennukselle.

Liittymä ennen tasoitusta
Tältä etupiha ja tien paikka näytti vielä lauantaiaamuna. Kaivurimies oli jo kaivanut tien pohjan valmiiksi ja kivimurskakasa oli ilmestynyt tontille.
liittymä valmiina
Muutaman tunnin päästä ylimääräinen maa-aines oli siirretty pois ja murske tasoiteltu ja tärytetty tien pohjaksi.

Tien alta piti kaivaa pois useita isoja syreenejä. Sovittiin kaivuriurakoitsijan kanssa, että otetaan ne talteen ja istutellaan uusiin paikkoihin. Nyt meillä on syreenejä vähän siellä ja täällä ihan lopullisissa paikoissaan ja vielä muutama valeistutettuna ulkorakennuksen taakse. Niitä on jossain vaiheessa (remonttien päätyttyä) tarkoitus pilkkoa pienempiin palasiin ja tehdä tontin molemmin puolin syreeniaitaa.

Mies istuttaa puuta
Osa puista (tässä kylläkin kyseessä vaahtera eikä syreeni) istutettiin ihan mies ja lapio -menetelmällä. Tästä tontin nurkasta on tarkoitus ensi talvena kaataa männyt pois. Ne on alun perin istutettu liian lähelle toisiaan ja ovat muotopuoliksi kasvaneet. Polttopuuta meillä riittää varmaan kymmeneksi vuodeksi, kun kaikki ”hakkuut” tontilla on tehty.
Kaivinkone istuttaa puuta
Sitten oli tällaista heavy duty -istutusta myös. Kaivinkoneella isotkin syreenit saatiin istutettua ilman, että niitä piti katkoa matalemmiksi. Nyt vaan käydään niitä ahkerasti kastelemassa, niin saadaan toivottavasti kukkivia syreeneitä jo tänä kesänä.

Oli kyllä superhieno päivä olla Elviiralla töissä, vaikka illalla olinkin niin uupunut, että nukahdin jo kahdeksalta.

Uusia koneita

Hyvin pian tonttikaupan jälkeen totesimme, että tarvitsemme uuden oksasilppurin. Meillä on kyllä silppuri, mutta se on ihan risupeli, kun taas nyt tarvitaan järeämpää peliä.

Uusi laite hankittiin Hankkijasta, Eliet Neo 2500 W. Kallishan se oli, mutta onneksi vähän alennuksessa. Mies on sillä nyt silpunnut ison osan terijoensalavista, sen mitä risuaidasta jäi yli. Oksasilppu on riittänyt kattamaan n. 10 neliön alan, johon tulee kompostit ja hyvä alku keittiöpuutarhalle.

Oksasilppuri
Uusi silppuri suorastaan imee paksutkin oksat kitaansa.

Pian ilmojen lämmettyä huomasimme myös, että vuohenputkea, nokkosta ja koiranputkea ei mitenkään pidetä aisoissa perusruohonleikkurilla. Viikatehommat eivät paljon kiinnostelleet, joten kone se oli tähänkin hankittava.

Googlettamalla selvisi, että sellaista ruohonleikkuria ei ole keksittykään, joka meidän pihan möykkyjen seassa kykenisi etenemään. Sitten hakuun osui niittotrimmeri. Luonnollisestikin tämä peli on taas kalliimpi kuin ruohonleikkuri, mutta arveltiin, että ns. maksaisi itsensä takaisin säästyneessä ajassa ja erityisesti hermoissa.

Taas Hankkijalle. Ostimme Cub Cadet -niittytrimmerin. Se on ruohonleikkurin ja hirviötrimmerin yhdistelmä – isot pyörät helpottavat liikkumista kuoppaisessa ja muhkuraisessa maastossa ja lähes kynän paksuiset siimat tekevät selvää pitkästäkin ruohosta.

Niittotrimmeri
Niittomonsteri!

Ja mikä helvetinkone se onkaan! Suosittelen vakavasti suojalasien käyttöä – jos tielle osuu vaikka männynkäpy, niin en edes uskalla ajatella, millä vauhdilla se sinkoutuu matkaan. Kone ahmii kaiken eteen osuvan – mm. puisesta marjapensaan tuesta lensi yksi jalka huitkuuseen, kun siima osui siihen. Olihan se laho, mutta silti. Nyt jo voi sanoa, että tästä pelistä on meille paljon iloa. N. kolmasosa tontista on täysin vuohen- ja koiranputken ja nokkosen peittämä, ja se oli ehtinyt kasvaa lähes polvenkorkeuteen. Puoli tuntia, ja alue oli siistitty. Mahtavaa!

Ruoho
Selvää jälkeä! Katso instagramista video (@sussurie)