Katselin eilen vähän tarkemmin ympärilleni Elviiran pihalla. Järkytyksekseni huomasin, että ihan huomaamatta ja yllättäen olen onnistunut luomaan – en englantilaista puutarhaa vaan enemmänkin venäläistyyppisen sellaisen. Eikä se oikeastaan vaatinut muuta kuin vähän kiirettä ja sitäkin enemmän laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.
Kesä on ollut aika kiireinen, myönnän sen. Mutta ehkäpä tässä on nyt hyvä opetus kaikille rakentajille: rakennustyömaan ympäristöä ei saa jättää hetkeksikään huomiotta, vaan sitä pitää JATKUVASTI siivota ja paimentaa jottei kävisi kuten meille. Nyt, hyvät ystävät, esittelen teille varoittavan esimerkin siitä, kuinka käy, jos sulkee silmänsä lähiympäristön rappiolta.
Tässä ikävä yleiskuva kaameasta todellisuudesta. Ei tätä tarkoituksella tehty. Pressujen alla on purkulautoja, joista pitää poistaa naulat – sitä ei vaan ole ehditty tehdä. Ja kun ympäristö on muutenkin kaoottisessa tilassa, on petollisen helppo viimeistellä se jättämällä kaikki tavarat niille sijoilleen. Reuhottamaan, se on oikea termi tässä.Sama näkymä toiselta päin. Nämä laudat eivät ole olleet edes peittämisen arvoisia. Miksi, oi miksi emme ole niitä joko a) vieneet kaatopaikalle tai b) edes järjestelleet asiallisesti. Ajan puute on aina hyvä argumentti, mutta ei kelpaa. Pressu peittää kasan vanhoja hirsiä, jotka lähtevät piakkoin uuteen kotiin – jos niitä nyt mahtuu tuosta edes hakemaan.Otetaanpa vähän detaljia tähän näkymään. Kyllä – myös kastelukannut voi heitellä kaivon viereen miten sattuu, koska NE eivät tässä ole varsinaisesti se, mikä maisemaa rumentaa. Mutta kyllä ne tavallaan viimeisen silauksen antavat.
Lisää lautakasoja – jos näitä edes kasoiksi voi sanoa. Jos haluat venäläistää puutarhasi, niin on tärkeää muistaa, että kaikki tavarat voi viskoa sikin sokin. Järjestys on ihan yliarvostettua, ja se näyttääkin liian mukavalta. Ja kaikkihan tietää, että esim. lautojen siistiin pinoon laittaminen vie helposti useammankin minuutin pidempään kuin niiden hujan hajan viskominen.
Epäjärjestyksen ylläpitämiseen ja yllätykselliseen eskaloitumiseen ei useinkaan riitä pelkkä oma panostus. Tarpeen mukaan sitä voi helposti lisätä, jos tontilla tehdään myös maansiirto- ja / tai kaivuutöitä. Erilaisia maa-aineskasoja, jättimäisiä kuoppia ja maan alta löytyneitä aarteita (tässä juurakoita) löytyy sieltä täältä, kuten myös kaivuussa käytettyjä tarvikkeita. Voit mukavasti pitkittää kaaosta pyytämällä urakoitsijaa välillä poistumaan muutamaksi viikoksi, mutta useinkaan heitä ei tarvitse edes erikseen pyytää.
Viihtyisät oleskelualueet pihalla ovat yliarvostettuja. Jos olet vaikkapa sijoittanut penkin ihastuttavasti syreenin alle, on syytä hyvin pian asetella siihen roskia ja muuta ryönää, että työnteko ei vain keskeydy tyhjänpäiväiseen istuskeluun. Puutarhapöytä kannattaa blokata erilaisilla tavaroilla, koska ihan hyvin voi talkoopäivänä seisaaltaankin syödä. Luonnollisestikin pressut ja kaikenlaiset purkutavarat luovat sopivasti välinpitämätöntä ilmettä. Kaiken kruunaa pikanttina yksityiskohtana kottikärryt – tietenkin kumollaan.
Eikö olekin masentavaa. Kaikki tämä olisi vältetty sillä, että olisi jokaisesta työpäivästä käyttänyt vaikka vartin verran pieneen siivoiluun. Nyt edessä on vähintään päivän urakka. Tuskin maltan odottaa ensi viikonloppua!
Olemme aloittaneet kesäloman, ja kuvittelimme, että nyt lähtee asiat edistymään. Viikko on nyt lomaa takana, ja alamme huomata, että odotuksemme olivat ylimitoitettuja, ellei peräti katteettomia.
Olemme tehneet vähintään pintaremontin tähän mennessä neljään asuntoon, Elviira on nyt siis järjestyksessä viides. Edellisen talomme remontoimme 20 vuoden kuluessa lattioista kattoon, ja piha myllättiin uuteen uskoon vuosien varrella varmaan ainakin viiteen kertaan.
Tätä olemme tehneet: purkaneet lattiat auki ja tyhjentäneet eristeet: sahajauhoa ja sammalta pääasiassa.
Luulisi siis, että olisimme oppineet jotain siitä, miten nopeasti (hitaasti) remontit etenevät, mutta ei. Luulen, että kukaan ei koskaan aloittaisi remonttiprojektia, jos joku löisi ennen päätöksiä faktat tiskiin siitä, miten kauan kestää, paljonko työtä vaatii ja kuinka paljon maksaa. Epätoivo ja katumus iskee monta kertaa urakan aikana, mutta yleensä huonot muistot haalistuvat aika nopeasti, kun alkaa olla valmista – ja jonkun ajan päästä sitä on taas valmis uusiin hankkaisiin. (Sivumennen sanoen, koskee myös muita projekteja – sen olen parinkymmenen vuoden projektipäällikkökokemuksella todennut).
Jokaisen remontoijan kuuluu siis tietää, että kaikkeen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä ikinä pystyy edes kuvittelemaan.
Mutta tämän tämän oivalluksen ei kuitenkaan pidä antaa estää remonttien tekemistä – ei suinkaan! Sen tarkoitus on ainoastaan säästää hermoja ja antaa paremmat yöunet. Jos ei tullut tänään kokonaan valmista, niin tuli edes edistystä. Ja jos tuli takapakkia, niin sekin varmasti hyvästä syystä, ja takaa paremman lopputuloksen.
Mukavia ja hyvää mieltä tuovia töitä kannattaa tehdä vähän joka välissä, edes vähän. Minulla sellainen oli kukkahyllyn väkertäminen vanhoista A-tikkaista ja ruukutusterassin siivoaminen.
Nyt hyllyyn mahtuu vain ruukkuja, mutta poistan niistä jossain välissä joka toisen askelman, niin saan myös kukkia mahtumaan muuallekin kuin ylähyllylle.
Ilahduin myös keittiöpuutarhan rehevästä kasvusta. Harvensin porkkanat ja punajuuret, jälkimmäisten naatit paistelin fetajuuston kanssa uunissa, ja hyvää tuli!
Hienosti on kaikki kylvöt onnistuneet, vaikka nämäkin kylvettiin ennen laatikon rakentamista, ja saivat ehkä vähän siipeensä rakennusaikana.
Iloa tuottivat myös puretut lattialankut, jotka ovat oikein hyvässä kunnossa, ja mukavan leveitä. Ei vielä tiedetä, päätyvätkö ne takaisin lattiaan vai jonnekin muualle, mutta talteen otettiin ja naulat poistettiin.
Ennen on tehty kunnon lankkua. Mukavan leveää.
Ja vielä yksi käytännöllinen ilon aihe. Saimme siirrettyä kuivakäymälän sopivampaan paikkaan. Nyt minäkin pääsen pissalle, eikä tarvitse lähteä paikallisiin kauppoihin tai kahvilaan joka hädässä :).
Biolanin erotteleva kuivakäymälä on ehkä siistein ulkohuussi, mitä voi ajatella.
Sosiaalisessa mediassa julkaistaan usein vain hienoja kuvia, ja blogeissa kirjoitetaan siisteistä ja päräyttävistä jutuista. Pakko on kuitenkin sanoa, että oikeasti tylsiä hommia ja karmeita näkymiä on paljon enemmän kuin niitä hienoja.
Tässäpä lyhyt ja nopeasti kerätty lista mälsistä hommista, jotka on pakko tehdä vaikka yhtään ei huvittaisi. Kysyin mieheltä listaan täydennystä: ”mitäs kaikkia tylsiä hommia siellä onkaan?”, ja vastaukseksi sain: ”vaikka mitä”. Eikä ihme, sillä nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että viimeisen parin viikon aikana ei mitään muita ole ollutkaan. Ja kun olosuhteisiin lisätään vielä helle ja paarmat, niin nyt ei kovin inspiroitunut ole ole.
Tylsät hommat tontilla:
Purkaminen yleisesti: hikistä ja pölyistä hommaa. Suojavarustus välttämätön, ja silmälasit aina huurussa
Erityisen inhottavaa on sellaisten paikkojen purkaminen, jossa on eristeenä lasivillaa. Kutisee. Paljon.
Lattian purkaminen: varsinkin jos haluaa lankut ehjinä talteen. Hidasta, tarkkaa ja hikistä hommaa. Alla yleensä vielä eristeet (ks. edellinen kohta).
Naulojen irroitus: yleensä naulat on tosi tiukassa, vääntyneitä, ruosteessa ja oksankohdan läpi naulattu. Putoavat helposti maahan, ja lähes mahdoton löytää nurmikolta.
Purkunaulojen etsiminen nurmikolta: erittäin turhauttavaa, mutta tärkeää hommaa
Taapelointi: mahdotonta löytää hyvää paikkaa, joka a) olisi helposti saavutettavissa mutta b) ei ole muun toiminnan tiellä
Piikkaus: purkamisen pölyisempi ja meluisampi sukulainen.
Siivous: sitä saa tehdä koko ajan, eikä työn jälki näy kuin hetkeksi (koska purkaminen)
Puretun seinän pressuttaminen: Pakollinen työ, mutta inhottava. Pitää tehdä usein, jos sisätiloihin vievä ovi jää pressun alle.
Istutusten kastelu: menee kyllä, jos on kaksi kastelijaa. Toinen pumppaa vettä kannuihin ja toinen kantaa ja kastelee. Mutta yksin hidasta ja raskasta.
Tavaroiden siirtely paikasta paikkaan: kun tavaraa on enemmän kuin tilaa tai ei ole ollut aikaa järjestää tavaroiden varastointia järkevästi, on koko ajan jotain hukassa tai kasojen alimmaisena. Jatkuva tetris kamojen kanssa.
Risukasojen managerointi: Periaatteessa tykätään risuista, koska niistä saa haketta ja hienoja aitoja. Mutta koska ei ole mahdollisuus tehdä juuri nyt kumpaakaan, mutta suunnitelmissa on kuitenkin jossain vaiheessa hyötykäyttää risut, ovat ne koko ajan tiellä. Mahdotonta löytää sellaista paikkaa, josta niitä ei joutuisi ainakin kertaalleen siirtämään pois, koska ovat tiellä.
Kaatopaikkakuormien järjestely: kun on vain henkilöauto käytettävissä, pitää kaatopaikkakuormat optimoida. Puretut materiaalit pitää pilkkoa sopiviin palohin ja säkittää, että niitä voi kuljettaa. Jos järjestelmä pettää, on vuorossa:
Auton perusteellinen siivous. Ks. edellinen kohta, mutta syynä voi olla myös likaiset remonttivaatteet.
Onneksi mukaviakin hommia on, ja vilkas mielikuvitus, jonka avulla pystyy pitämään katseen siinä (mahdollisesti) joskus koittavassa hetkessä, kun kaikki on valmista. Tai ainakin sillä lailla kesken, että se ei enää niin paljon häiritse.
Yllä muutama kuva tämän päivän inhokkihommista. +28 astetta varjossa ei tuonut päivään yhtään lisää hohtoa.
Talon myynnin ja muuton myötä on konkretisoitunut yksi asia: meillä on ihan hirveästi tavaraa! Kaikki taloon tulevat huonekalut, kirjat, astiat yms. ovat säilössä vuokravarastossa, mutta silti sekä tontille että kaikkiin ulkorakennuksiin on kertynyt tavaraa niin että ei ovesta meinaa mahtua. Ylivoimaisesti eniten toistuva lause on viime aikoina ollut: ”Missähän meillä on työvaatteet / saha / vasara / nauloja / istutuslapiot / jne jne”. Tuolta ei nyt löydä mitään, paitsi vahingossa.
Miehellä on koko kevään on ollut suunnitelmissa rakentaa navettaan seinille hyllyt, jonne saisi tavarat järjestykseen, mutta hanke on jatkuvasti lykkääntynyt purkutöiden takia. Lisäksi pihallakin on pitänyt tehdä roinanhallintahommia. Risuja on siirretty paikasta toiseen, etteivät ne ole työmiesten tiellä. Purkujätettä piti siivota roskalavalle ja käyttökelpoiselle purkutavaralle on etsitty paikkaa, missä eivät olisi pahasti tiellä. Nyt viimein on hyllynrakennuspuuhiinkin päästy, ja ehkä parin viikon sisällä saadaan vähän tolkkua sekasotkuun.
Sisäänkäynti ulkorakennukseen näyttää tällä hetkellä tältä.
Kasvimaan rakennuspuuhia
Tällä uudella tontilla ei ole kasvimaan paikkaa vielä ollenkaan, Viime kesänä oli suunnitelmissa jo rakentaa keittiöpuutarhaan kasvatuslaatikot, mutta aika loppui kesken. Nyt näyttää taas loppuvan aika kesken – jos ei kohta saada siemeniä multaan, niin sitten ei kannata enää kylvääkään.
Koska piha on niin täynnä tavaraa, ei tänä kesänä pystytäkään toteuttamaan keittiöpuutarhaa kokonaan, vaan pitää tyytyä aluksi puolikkaaseen toteutukseen. Aloitin valmistelut mittaamalla alueen. Sitten piirsin alustavan suunnitelman paperille, ja sitten naputtelin piirustuksen mukaan merkkitikut alueen kaikkiin kulmiin.
Suunnitelma on niin suuri, että ei mahdu edes paperille.
Kulmamerkkejä piti vielä vähän justeerata paikan päällä, että linjaukset kompostien ja muiden samalla alueella olevien elementtien saatiin kohdalleen ja istutuslaatikon suhteet ”kauniiksi”. Sen jälkeen merkkasin kanttauslapiolla alueen reunat ja rupesin kaivamaan aluetta syvemmäksi. Penkkiin tulee vielä reunat, mtta en halua pelkkää kohopenkkiä, koska on parempi, että kasvit pääsevät juurtumaan maan pinnan alapuolelle. Kasvimaa on näin helppohoitoisempi, koska sitä ei tarvitse kastella niin paljon kuin kokonaan maan pinnan yläpuolella olevaa penkkiä.
Homma jäi pahemman kerran kesken – lauantaipäivä loppui tällä kertaa vähän normaalia aikaisemmin, koska jääkiekko… Ollaan myös päätetty, että pidetään joka viikko yksi vapaapäivä, joten sunnuntaina ei menty enää jatkamaan hommia.
Siihen jäi kaivuutyö, kun lätkämatsi alkoi. Siemenet on saatava multaan ensi viikonloppuna, eli helatorstaina on palattava hommiin, oli sää mikä hyvänsä.
Vielä yksi harmillinen takaisku on raportoitava: väliaikaisen kesäkeittiön rakentaminen viivästyy. Koska tontille ei tällä hetkellä tule sähköä, on ruuanlaitto aika hankalaa. Ollaan avotulella vähän jotain makkaraa paisteltu, mutta parempi tulisija olisi tarpeen. Suunnitelmissa on ollut siirtää saunakamarin puuhella pihalle, jotta sillä voisi keitellä vaikka mitä, ja paistaa lettuja. Mutta eipä kantaminen onnistunutkaan – Hella on muurattu jaloistaan lattiaan kiinni, eli piikkaushommiksi menee.
Siinä se on. Tiukasti lattiassa kiinni.
Kohta alkaa muuten rakennustyöt! Laajennusosan perustukset on jo suurelta osin valmiina rakennusmiehiä varten.
Rakennustyömailla ammattilaiset pitävät aina turvakenkiä – ei varmaan ole edes luvallista tulla töihin lenkkareissa tai joissakin vanhoissa kumpparin rähjöissä. Mutta kuinka monella kotitarveremppaajalla on jalassa turvakengät? No, meillä ainakin molemmilla on tästä lähtien, sillä sain mieheltä äitienpäivälahjaksi Sievin tennarimalliset turvakengät. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä – omatkin jalat kannattaa suojata törröttäviltä nauloilta tai varpaille putoavilta tiiliskiviltä!
Olipas iloinen yllätys, kun avasin äitienpäiväkortin reilu viikko sitten – siellä luvattiin paitsi paljon onnea, myös turvakengät! Ja koska turvallisuus ennen kaikkea (myös verkko-ostoksissa), sain itse valita kengät ja mitata jalkani koon. Päädyin punaisiin tennarimallisiin kenkiin. Lähetys tuli nopeasti, ja sain kengät jalkaan jo viime viikonloppuna.
Minut tunnetaan töissä mm. siitä, että kannustan tärkeissä asioissa ”vyö ja henkselit” ratkaisuihin, ja että monesti laitan ”kypärän päähän”, kun on joku (rohkea) ratkaisu tehtävänä. Turvakengät täydentävät tätä asukokonaisuutta aika passelisti :).
Onhan ne hienot! Kooksi piti valita yksi koko isompi kuin normaalisti, ja aika isolta ne omaan silmään näyttävätkin. Olo on kuin Hessu Hopolla, mutta turvallisuus ennen kaikkea.
Uusilla kengillä ympäri tonttia kävelyn lisäksi tein (taas) risusavottaa. Aineksia on nyt useampaan metriin risuaitaa, ja ajateltiin käydä ostamassa jo valmiiksi tolpat, että voidaan aloittaa heti, kun olosuhteet sallivat. Mutta nepä olivatkin loppuneet, ja pitää vähän kierrellä muita lähimyymälöitä. Elämme selvästi pula-aikoja rakennustarvikkeiden suhteen!
Muuten tontilla on tehty maansiirtotöitä, liittymä / pihatie on siirretty uuteen paikkaan, jotta nykyisen tien paikalle pystytään kaivamaan pohjat talon laajennukselle.
Tältä etupiha ja tien paikka näytti vielä lauantaiaamuna. Kaivurimies oli jo kaivanut tien pohjan valmiiksi ja kivimurskakasa oli ilmestynyt tontille.Muutaman tunnin päästä ylimääräinen maa-aines oli siirretty pois ja murske tasoiteltu ja tärytetty tien pohjaksi.
Tien alta piti kaivaa pois useita isoja syreenejä. Sovittiin kaivuriurakoitsijan kanssa, että otetaan ne talteen ja istutellaan uusiin paikkoihin. Nyt meillä on syreenejä vähän siellä ja täällä ihan lopullisissa paikoissaan ja vielä muutama valeistutettuna ulkorakennuksen taakse. Niitä on jossain vaiheessa (remonttien päätyttyä) tarkoitus pilkkoa pienempiin palasiin ja tehdä tontin molemmin puolin syreeniaitaa.
Osa puista (tässä kylläkin kyseessä vaahtera eikä syreeni) istutettiin ihan mies ja lapio -menetelmällä. Tästä tontin nurkasta on tarkoitus ensi talvena kaataa männyt pois. Ne on alun perin istutettu liian lähelle toisiaan ja ovat muotopuoliksi kasvaneet. Polttopuuta meillä riittää varmaan kymmeneksi vuodeksi, kun kaikki ”hakkuut” tontilla on tehty.Sitten oli tällaista heavy duty -istutusta myös. Kaivinkoneella isotkin syreenit saatiin istutettua ilman, että niitä piti katkoa matalemmiksi. Nyt vaan käydään niitä ahkerasti kastelemassa, niin saadaan toivottavasti kukkivia syreeneitä jo tänä kesänä.
Oli kyllä superhieno päivä olla Elviiralla töissä, vaikka illalla olinkin niin uupunut, että nukahdin jo kahdeksalta.
Ollaan ihan urakalla purettu sekä sisä- että ulkotiloja ja huomattu samalla, että jätettä tulee ihan järkyttävä määrä. Kaikki käytettävissä oleva otetaan talteen jatkokäyttöä varten, mutta silti pihaan kertyvä jätekasa on melkoinen. Jätteet pitää tietysti käsitellä asianmukaisesti, ja käsittely- ja kierrätysmaksut on otettava remonttibudjetissa huomioon. Jätehuollon lisäksi viikonloppuun sisältyi pitkästä aikaa puutarhahommia – istutin daaliat ruukkuihin.
Purkujätettä tuli talon sisältä: seinien lastulevyt, vanhat keittiönkalusteet ja muut uusiokäyttöön kelpaamattomat kalusteet ja huonekalut. Tontilta on lisäksi löytynyt kaikenlaista aikojen saatossa nurkkiin kerättyä, ja nekin lähtevät nyt pois.
Meillä oli suunnitelmissa jo syksyllä ottaa jätelava, jonne purkujätteet heitellään, mutta onneksi ei ehditty tehdä asialle mitään ennen kuin lumet tulivat. Nimittäin näistä keväällä tehdyistä purkamisista on tullut lisää ainakin kolminkertainen määrä purkujätettä. Kuistin eristeenä olleet villat erityisesti yllättivät määrällään. Nyt oli hyvä aika ottaa lava, ja se tulikin aika täyteen.
Jätelava vetää ihan uskomattoman määrän tavaraa, vaikka aluksi näytti, että jätekasa olisi ainakin kaksi kertaa lavan kokoinen. Kaikki jätteet mahtuivat lavalle kuitenkin hyvin.
Ollaan viikonloppuisin nyt oltu aika tiiviisti Elviiralla hommissa, ja perjantai-iltaisin aina vähän suunnitellaan viikonlopun työlistaa. Mulle juohtuikin viime perjantaina mieleen daalian mukulat. Ne ovat talvehtineet edellisen kotimme autotallissa, ja sieltä ne tuotiin tänne kaupunkiasunnon kylmäkellariin, kun maaliskuussa muutettiin. Oli sivumennen sanoen ihan mahtava yllätys, että täällä vielä on asuntokohtaiset kylmäkellarit (pitääkin muistaa laittaa perunaa kasvamaan vähän enemmän tänä vuonna).
Perkasin lauantaina daalian mukulat, ja kaikki näyttivät selvinneen talvesta hengissä. Osassa oli jo selkeitä ituja näkyvissä, joissain aika paljonkin. Tiedän kyllä, että juurakoita voi jakaa, mutta sitä en tiedä, miten.
Mm. tätä oranssinkeltaista lajiketta minulla on kaksi isoa juurakkoa. Molemmissa näkyi isoja ituja. En uskaltanut runnoa mukuloita palasiksi, joten menivät nyt kokonaisina ruukkuihin.
Ensi keväänä lähden jonnekin daalian jako-oppiin, niin saan penkkiin moninkertaisesti täytettä. Nyt sillä ei niin suurta väliä ollut, koska kukkapenkkiä ei vielä ole eikä tänä kesänä varmaan edes tule, vaan kaikki mukulat tulivat ruukkuihin. Laitoin lannoitteet ja kastelurakeetkin jo valmiiksi ruukkuihin, niin nyt ei tarvitse enää muuta kuin kasvaa.
Ihan hyvä määrä ruukkuja tuli. Jos kaikki säilyvät hengissä, niin mulla on kyllä kovat odotukset ensi kevään daaliaistutusten määrästä. Ainakin kolminkertainen määrä pitäisi saada kyllä jakojen jälkeen!
Tässä vielä yksi kiva kuva sisätiloista – tässä näkyy ne monet kerrokset, jotka vuoden 1941 jälkeen seinissä on olleet. Päältä on purettu lastulevy, sen alla oli ainakin neljä kerrosta erilaisia tapetteja ja ohut pahvi. Tiedämme, että olisi suositeltavaa jättää kerrokset silleen, mutta kyllä meidän on tarkistettava seinien kunto, joten puramme nämä hirrelle ennen kuin laitamme uudet huokolevyt päälle. Ollaan on otettu tapetteja talteen, ja tarkoitus on niitä jollain tavalla käyttää sisustuksessa. Yksi idea löytyi Mäntsälän Alikartanosta.
Mitä pidemmälle syksy on edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että tämä kausi alkaa olla tässä. Tavoitteemme olivat (kuten tavallista) vähän turhankin kunnianhimoisia, ja kaikkea haaveilemaamme emme ehtineet tehdä. Onneksi tässä ei ole kyse mistään ”jouluksi kotiin” -projektista, joten voimme hyvillä mielin todeta, että ei se mitään.
Koska ajalla (ja tällä iällä) on sellainen taipumus, että se vähän haalistaa muistoja, teen tässä nyt pienen katsauksen tilan ostamisen jälkeen tehtyihin asioihin. Vähän niin kuin tilinpäätöksenä.
Rakennukset
Kesän aikana purettiin talon kyljessä oleva kissahäkki, sisäänkäyntikatos ja navetan päädyssä oleva traktoritalli
Tässä vähän ennen ja jälkeen kuvaa navetasta. Vanha huopakatto vuoti parista kohtaa, joten sen korjaaminen oli yksi ensimmäisistä hommista. Kuvassa näkyy myös vanha traktoritalli, joka purettiin.Teetettiin navettaan uusi peltikatto, ja sehän ryhdisti rakennusta huomattavasti. Myöhemmin kesällä mies vielä teki traktoritallin paikalle laatoituksen ja uusi takanurkassa näkyvän lautaoven.
Yleiset siivoukset
Yleisesti ottaen ollaan siivoiltu vähän siellä sun täällä. Tärkeimpinä mainittakoon:
Terijoen salavien ja parin muun ilmiselvästi tarpeettoman puun kaato
Puupinot edellämainituista plus tontilla aiemmin olleista haloista
”Helvetinkoneen” ostaminen ja pihan säännöllinen parturointi nokkosista ja vuohenputkista
Pakettiautokuoma yleisrompetta ja pari kuutiota metalliromua toimitettu kierrätykseen
Mies on pikku hiljaa vähentänyt meille turhan tavaran määrää verstashuoneessa antamalla pois ja viemällä kierrätykseen
Saunakamarissa tehtiin ”hyvänmielen siivous”, eli mattoja lattialle yms.
Piha
Pihan suunnittelua on tehty siitä lähtien, kun tontille päästiin. Suunnitelma on käytännön tasolla kehittynyt sitä mukaa, kun sitä on toteutettu. Toteutettukin on jotain:
Kompostialue ja sen yhteyteen navetan päätyyn laatoitettu ruukutus- ja istutusalue
Nykyisen puutarhan perennojen jakotaimien siirtäminen valeistutukseen
Kuunliljakuja ”saunaosastolle”
Tekemättä / kesken jäi
Vanhan autotallin muokkaus puutarhavajaksi / liiteriksi ja siirto uudelle paikalle
Navetan päätyseinän kengitys ja vuorilaudoituksen uusiminen
Keittiöpuutarhan kasvilaatikoiden rakentaminen
Kivetyksen rakentaminen kaivon ympärille
Saunan kuistin ennallistaminen
ja vaikka mitä muuta 🙂
Bonuksia
Mukavina yllätyksinä voisi mainita sen, että saatiin vähän maakaupoilla suurennettua tontin kokoa, ja että löysimme hyvän rakennusinsinöörin tekemään meille suunnitelmaa talon muutoksiin ja laajennuksiin – sitten kun se aika joskus viimein tulee.
Mies myös teetti meille tuuliviirin, joka muistuttaa talon rakennusvuodesta. Pidimme pienen seremonian lähisuvun kanssa, kun viiri laitettiin navetan päätyyn tuulen suuntaa näyttämään. Toivomme pääasiassa myötätuulta hankkeellemme!
Uusi tuuliviiri katolla muistuttaa meitä rakennusten iästä.
Vihjaisin jo alkukesästä, että kaivoon katsomisesta tulee ihan oma kirjoituksensa. Vähänpä siinä vaiheessa tiesin – en voinut silloin kuvitellakaan, että kaivourakka seuraisi meitä läpi kesän, ja valmistuisi vasta syksyn kynnyksellä.
Osa 1: mätä kansi
Kaivon pumppu toimi alusta alkaen täysin moitteettomasti, ja saimme aluksi kaivosta mm. käsienpesu- ja kasteluvettä. Sitten vesi alkoi haista niin pahalle, että jätettiin käsienpesut sikseen ja käytettiin vettä pelkästään kasteluun. Mutta selväksi kävi, että mitään vesianalyyseja on turha teettää ennen kuin ollaan vähän tarkemmin tutkittu, mitä kaivo on ns. syönyt.
Kaivon kansi oli peitetty kaikenlaisella merkillisellä, mm. vanhalla sadetakilla ja tiiliskivillä, joten ne poistettiin ensin. Kun saatiin kaivon kansi näkyviin, alettiin jo vähän arvella veden hajun syytäkin. Osa kannesta putosi nimittäin kaivoon, ja käsipumppukin jäi nojailemaan putkensa varaan kaivon pohjaan, kun kansi petti.
Tässä kunnossa oli kaivonkansi, kun poistettiin vanha sadetakki ja muut roinat pois päältä.
Osa 2: Tyhjennys
Poistettiin siis kansi ja rassattiin pois jo aikoja sitten rikkoutunut sähköpumppu. Me emme tule käyttämään kaivoa sellaiseen tarkoitukseen, että sinne tarvittaisiin sähköpumppua. Tarkoituksemme oli tämän toimenpiteen jälkeen ostaa varsinainen puhdistus ja uudelleenkansitus asialle omistautuneelta yritykseltä.
Internetistä löytyykin kaivonpuhdistusyrityksiä, ja siellä oli jopa jo etukäteen vähän hinta-arvioitakin annettu: 700-1500 €. Kutsuttiin yksi toimija paikan päälle tekemään tarjous, joka päätyi lukemaan 3500 €! Me oltiin kyllä aika ällikällä lyötyjä: kaivo on vain 8 rengasta syvä, eikä tarkoituskaan ollut kunnostaa sitä juomavesikäyttöön. Epäiltiin, että tuota alinta netissä mainittua tarjousta ei kukaan kyllä saa koskaan.
Todettiin, että laitetaan nämä rahat nyt muuhun ja tehdään itse. Ihan ensimmäisenä oli tarkoitus tyhjentää kaivo, mutta käsipumppuhan oli perhana vieköön jotenkin saanut siipeensä, kun se otti pohjakosketuksen pudottuaan kannen läpi. Siivottiin enimmät roskat kaivosta haavilla, ja aloitettiin tyhjennystä ämpärillä.
Jos ei joku tiennyt, niin kaivon idea on se, että sinne tulee koko ajan lisää vettä. Me kyllä tiedettiin, mutta ei sitä, että sitä tulee niin nopeasti. Ämpärihomma oli aika nopeasti katsottu, ja uppopumppu ostettu. Sillä tyhjentäminen sujuikin sitten kohtuullisen nopeasti.
Haavilla saatiin isommat irtoroskat pois. Käsipumppu oli tässä kohtaa jo pois pelistä.
Osa 3: Pumppu
Käsipumppu itsessään on jo oman lukunsa ansainnut. Se oli nimittäin melko tukevaa tekoa – rautaa päästä varpaisiin – ja siksi melko painava. Tai siis erittäin painava, ja vielä ns. yläpainoinen, koska itse pumppu on VALUrautaa. Tämä teki sen nostamisen pois kaivosta käsittämättömän vaikeaksi. Kuvittele itseäsi nostamaan käsipelillä suurin piirtein kohtisuoraan ylöspäin viiden metrin pituista rautatankoa, jonka päässä on valurautainen paino… Jotenkin saimme sen kuitenkin vempuloitua pois kaivosta.
Pumpun kanssa kävi muutakin kivaa. Yritettiin aluksi selvittää syytä siihen, että pumppu ei toiminut. Ajateltiin, että jos se ei vaikka yllä veteen, ja ajateltiin säätää pumppua alaspäin. Pumpussa on kaulus, joka on pultattu kiinni sekä kaivon kanteen (siinä vaiheessa tekemäämme väliaikaiseen kanteen) että pumpun varteen. Ruuvattiin irti tuo pumpun kaulus sekä kannesta että putkesta, ja sitten mies nykäisi väliaikaisen kannen pois, että nähdään, mitä kaivossa tapahtuu. Minä pidin pumpusta kiinni – mutta kukaan ei tietenkään pitänyt kauluksesta kiinni ja se mulahti sinne kaivoon putkea pitkin liukuen.
No siinä pääsi kyllä pari kirosanaa. Mutta koska ollaan hyvin neuvokkaita ihmisiä, saatiin hinattua kaulus takaisin ylös rautaharavalla ja vesikourujen putsaustyökalulla. Sitten jo vähän nauratti, että jos nekin olisivat pudonneet, ja kaivonkatsomisporukka olisi tullut sitä tarjousta tekemään…
Siinä se on. Viisi metriä taipumatonta rautaa ja pumppu painona yläpäässä.
Osa 4: Putsaus
Kaivon putsaus alkoi heti, kun oli saatu se suunnilleen tyhjäksi vedestä. Mies meni tikkailla kaivoon ja katkoi enimmät kaivonrenkaiden saumoista puskeneet juurakot. Näytti siltä, että jollain lähikoivuista oli ollut aika kova jano.
Mikä vonkale! Kaivosta nousi Japperwokki.
Kun kasvusto oli saatu poistettua kaivon seinistä, piti kaivo vielä tyhjentää pohjamateriaalista. Kaivon pohja on kalliota, ja irtonainen aines otettiin mahdollisimman tarkasti pois. Sitä oli hyvin vähän – onneksi, koska kaivossa oli todellakin melko ahdasta työskennellä.
Tarkoitus oli vielä desinfioida kaivo, mutta se kilpistyi siihen, että apteekki sanoi ei. Riittävän tymäkkää vetyperoksidia ei ollut lupa yksityishenkilöille myydä. Päätettiin, että mennään ilman ensin, ja vesinäytteen jälkeen päätetään tilataanko desinfiointi erikseen.
Ahtaat työskentelyolosuhteet on kaivon siivoojalla.
Osa 5: kunnostus
Kun kaivo oli siisti ja puhdas, mies tilkitsi vielä saumat betonilaastilla. Kaivon pohjalle tulee suodatinhiekkaa, ne tilattiin Vipen verkkokaupasta, samoin kuin uusi kaivonkansi ja siihen sopivat tykötarpeet. Muita kunnostustoimia ei tällä erää tarvittukaan, tarkoitus oli vielä koko urakan jälkeen pumppailla kaivoa pariin otteeseen tyhjäksi, että saadaan vesi vaihtumaan. Enää piti asentaa kaivoon uusi kansi ja vanha pumppu takaisin.
Suodatinhiekka tuli kaivon puhdistetulle pohjalle.
Kaivonkannen asennus oli sekin 1 mies + 1 nainen miehityksellä oma lukunsa. Pyöritettiin kansi kaivon viereen, laitettiin lankkuja kaivon päälle ja köyden avulla laskettiin kansi paikalleen. Kun kansi oli suunnilleen kohdallaan, irrotettiin köysi ja poistettiin lankut yksi kerrallaan. Se meni yllättävän hyvin, vaikka etukäteen hirvitti melko paljon. Onneksi kansi ei mitenkään päin mahtunut putoamaan kaivon pohjalle…
Kaivon kannen tiivistyskään ei ollut ihan helppo juttu (MIKÄÄN tässä urakassa ei ollut!). Kansipaketin mukana tuli kyllä tiiviste ja ohje. Mutta ohje oli (kuten ne usein ovat) tehty sellaiselle henkilölle, joka jo osaa asian. Tiiviste piti asentaman ylimpään kaivonrenkaaseen – mutta renkaassa on kolme pintaa, johon tiivisteen voi liimata: huulloksen yläpinta, pystypinta ja alapinta.
Ohjeessa ei (tietenkään) sanottu, mihin noista pinnoista se laitetaan, joten jouduimme yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemaan. Ei varmaan edes tarvitsisi mainita, että päädyimme oikeaan (eli alapintaan) viimeisenä. Ja joka kokeilun jälkeen kansi pois ja tiivisteen uudelleenkiinnitys. Viimeisellä (ja oikealla) kerralla teippi oli jo niin töhnässä, että tiiviste ei enää pysynyt paikoillaan. Se olikin vähän jännää, kun tiiviste laitettiin lopulta paikoilleen niin, että mies ihan vähän nosti kantta, ja minä työnsin sormilla tiivistettä paikalleen. Mutta tässä sitä vaan kirjoitellaan ihan täysillä sormilla, eli eipä siinä mitään.
Osa 6: Pumpun asennus
Näiden kaikkien käänteiden jälkeen olikin taas vähän päänraapimista, kun piti pumppu saada takaisin kaivoon. Vähän miehen kanssa kaksistaan käsipelillä mallailtiin sitä, mutta todettiin se ihan yksinkertaisesti täysin mahdottomaksi. Kannessa oleva reikä, johon pumppu piti osuttaa on halkaisijaltaan n. 20 senttiä, ja pumpun varsi on täysin joustamaton ja mittasuhteet kuten aikaisemmin kuvattu – ei tule mitään.
Onneksi tunnemme yhden seikkailuhenkisen ja äärimmäisen taitavan traktorimiehen. Esitimme hänelle ongelmamme, ja johan alkoi tapahtua. Traktorin trukkipiikkiin kiinnitettiin liinoilla arviolta 4-5 metriä pitkä nelosnelonen. Tämän viritelmän päähän kiinnitettiin (myös liinoilla) itse pumppu, ja sen jälkeen tuttavamme, tämä armoitettu taitaja, sujautti pumpun kaivoon kuin langan neulansilmään! Valitettavasti juuri tästä vaiheesta ei ole kuvaa, koska kuvaaja joutui lähtemään pois ja kaikki muut paikallaolijat olivat hommassa kiinni ns. hands on.
Vipuvarreksi asennettiin yli 4 metrin pituinen palkki.Palkin testaus menossa – todettiin, että hyvin kestää. Tässä kohtaa kuvaaja joutui poistumaan paikalta, joten joudutte käyttämään mielikuvitusta siihen, miten pumppu päätyi kaivoon.
Osa 7: Se toimii sittenkin
Kun pumppu oli saatu onnellisesti kaivoon ja pientä rassausta tehty sen sisuskaluihin, pääsimme toteamaan, että lopussa kiitos seisoo. Vettä tulee pumpun täydeltä, ja alun ruostepurskahdusten jälkeen se on kirkastunut ihan veden näköiseksi.
Ennen talvea teetämme vielä vesianalyysin ja katsomme voimmeko päästä vaikka ihan ekan kerran mökkisaunaan ja peseytymään oman kaivon vedellä.
Tänään keräiltiin viimeiset terijoensalavoiden latvukset yhteen paikkaan haketusta varten. Mies oli vähän huolissaan, että riittävätkö risut siihen hakemäärään, joka vielä tarvittaisiin, joten päätin helpottaa vähän tilannetta.
Meillä on pihalla useita syreenejä, joista suurin osa onneksi tavallista pihasyreeniä. Pari puistosyreeniäkin on, ja ne ovat pusikoituneet pahemman kerran. Näin eilen Helsingin reissulla muutaman tosi kauniisti leikatun syreenin, ja tulin siihen tulokseen, että unkarinsyreeni ei näyttäisi ollenkaan hullummalta, kun sitä vähän siistii.
Pahasti pusikoitunut unkarinsyreeni
Kävin syreenin kimppuun aseenani loistavat Fiskarsin voimasekatöörit, isot oksaleikkurit ja oksasaha. Risua ja paksumpaakin oksaa tuli paljon, joten enää ei hakettajalla ole huolta huomisesta. Ja leikattu syreeni muodostaa yhdessä salavan kanssa komean sisäänkäynnin pihan ”spa-osastolle”. Tosin siellä osastolla ei ole vasta kuin sauna (jota ei olla vielä käytetty kertaakaan), mutta uima-allas on vahvasti suunnitelmissa – sitten joskus. Syreenin alle tuli myös hyvä valeistutuspaikka maanpeitekasveille: kevätkaihonkukalle, taponlehdelle, pikkutalviolle, rönsyansikalle ja akankaalille.
Salavan juurelle suunnittelen istuttavani vielä alppikärhön ”porttia” komistamaan.
