Tukholma on helppo matkakohde, jossa on paljon kaikenlaista kiinnostavaa vanhoista taloista ja puutarhasta kiinnostuneille. Myös hyviä kirpputoreja löytyy, ja valikoima erityisesti kodintarvikkeissa on vähän erilainen kuin Suomessa.
Tehtiin Handy Husbandin kanssa parin yön reissu Tukholmaan. Pääkohteemme siellä oli Sekelskifte-myymälä, joka on vähän vastaava kuin Suomen Domus Classica. Muuten olimme liikkeellä hyvin vapaalla agendalla, päätettiin ainoastaan, että jätetään tällä kertaa vanhat kaupungit ja kuninkaanlinnat sun muut perinteiset kohteet kokonaan pois ja tutustutaan muuten keskustan lähiympäristöön. Tässä meidän suositukset, joista osa löytyi ihan vaan päämäärättömän vaeltelun seurauksena. Suosittelen siis sitäkin.
Humlegården
Matkalla pääkohteeseemme Sekelskifteen osuttiin puistoon, joka oli joskus muinoin lyhyen aikaa toiminut humalatarhana, ja siitä nimi Humlegården. Puisto oli rauhallinen ja siellä oli paljon hyviä paikkoja vaikka piknikille, mutta me katselimme erityisesti pientä keittiöpuutarha-aluetta ja vanhoja hienoja puita. Puut kasvoivat ihan vinksin vonksin, osaa oli tuettu ja osaa ei, vaikka näyttivät ihan siltä, että tarvetta olisi. Vieressä on myös kansalliskirjasto, joka oli ihan kiva sekin nähdä – Helsingissä sijaitseva vastaava on kyllä paljon hienompi.



Sekelskifte-kauppa
Olemme selanneet usein Sekelskiften verkkokauppaa ja suunnitelleet ostavamme vaikka mitä. Olimme tällä kertaa matkalla kaikista halvimmilla lentolipuilla, eli vain penkin alle laitettava laukku sisältyi. Olimme kyllä varautuneet ostamaan lisää matkatavaratilaa paluumatkaksi, mutta jonkunlaisena pidäkkeenä tuo rajaus kuitenkin toimi. Ihan heräteostoihin ei huvittanut ryhtyä.
Myymälä oli tosi pieni, eikä oikeastaan juurikaan poikennut Domus Classican vastaavasta Helsingissä. Mutta hienoa katsottavaa löytyi kyllä. Ovikelloja syynäsimme tarkkaan, koska se oli vähän niin kuin ostoslistalla. Päätettiin kuitenkin jättää vielä tässä vaiheessa ostamatta, vaikka pikaiset whatsapp-neuvottelut käytiinkin sähkömiehen kanssa asiasta. Sekelskiften ovikellot vaativat erillisen muuntajan, ja vähän mietitytti sen sijoittaminen pois näkyvistä. Jätettiin asia siis hautumaan ja ostettiin vain metalliset ritilät kivijalassa oleviin kellarin tuuletusaukkoihin.




Korkeita paikkoja
Tukholma on kaunis kaupunki, vanhoissa taloissa riittää katseltavaa katutasossakin, mutta olipa kiva löytää paikallinen tähtitorninmäki Observatorielunden. Sieltä avautui tosi hienot maisemat yli kaupungin. Tämäkin paikka löytyi vahingossa, kun etsimme yhtä kirpputoria.
Toinen hieno näköalapaikka löytyy osoitteesta Sveavägen 44, eli Urban Delin kattoterassi. Ollaan käyty tällä terassilla aikaisemminkin, mutta nyt ei meinattu tätä ensin löytää – nimi oli vaihtunut sitten viime käynnin. Sisäänkäynti terassille on vähän piilossa, sinne mennään aulatilan läpi ihan rakennuksen perälle, ja ylös hissillä joka on oven takana, vähän niin kuin rappukäytävässä. Terassi on sokkelomainen paikka, josta näkee joka suuntaan. Hyvät koktailit täällä myös!


Kirpputorit
Olin kaivellut etukäteen jo muutaman kirpputoriosoitteen, käytiin vain Fida-tyyppisissa paikoissa, koska emme mitenkään erityisesti etsineet vaatteita, joille kyllä löytyy Relove-tyyppisiä (aika kalliitakin) paikkoja myös Tukholmasta.
Humana-kirpputorit olivat mielestäni aika kalliita (niin kuin muuten Fidakin on), mutta Myrorna (useita liikkeitä Tukholmassa) ja Ersta (jonne osuimme ihan sattumalta) olivat hyviä. Tavaraa oli paljon, mutta esillepano oli selkeää ja hinnat passelit. Astioita ja muuta kodintarviketta olisi varmaan ostettu enemmänkin, mutta tässäkin tuli vastaan matkatavararajoitus. Lopulta ostettiin vain yksi suolakko – näitä ja muitakin posliinisia vanhoja säilytyspurkkeja oli tarjolla tosi paljon, ja hinnat ihan eri luokkaa kuin Suomessa – ja uushopeinen voiveitsiteline. Jälkimmäinen ihan humpuukia arjessa, mutta kyllä sillekin käyttö löytyi leivän leikkuulaudalta.


Rosendalin puutarha
Rosendalin puutarha sijaitsee Djurgårdenin perällä, samannimisen linnan läheisyydessä. Puutarhaan on vapaa pääsy, ja siellä on kahvila (tai useampikin) ja puutarhamyymälä. Myös piknikpaikkoja löytyy omenapuiden siimeksestä.
Puutarhassa olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan, siellä oli paljon hienoja rakenteita, hedelmätarhoja ja istutuksia ihailtavaksi. Vaikka meillä on pienet tilukset, niin inspiraatiota sieltä kyllä sai omaankin pihaan, pitää vaan skaalata reilusti pienempään kokoon.






Lotsgatan – puutalokatu Södermalmilla
Yksi Tukholman helmi on Lotsgatan, lyhyt katu, jossa vanhan nupukivitien molemmin puolin on vanhoja punamultaisia mökkejä. Turistin näkökulmasta on harmillista, että näkymän pihoihin estää korkea lauta-aita, mutta kyllähän sen tietysti ymmärtää. Taloja ei siis juurikaan näy, mutta tunnelman muutos vilkkaasta kadusta hipihiljaiseen kylätiehen on kokemisen arvoinen.



Joukkoliikenteestä
Tukholmassa on superkätevä tapa maksaa joukkoliikenteessä. Kyyti maksetaan lähimaksulla, eli joka kerta kun astutaan joukkoliikennevälineeseen näytetään korttia lukijalle. Lippu on voimassa reilun tunnin kerrallaan, ja samalla lipulla saa vaihtaa niin monta kertaa kuin voimassaolon aikana ehtii. Veloitus tehdään vuorokauden vaihtuessa, jolloin kortilta veloitetaan halvimman lipun hinta matkustettujen matkojen perusteella. Eli jos vuorokausilippu tulee halvemmaksi kuin yksittäiset liput, otetaan sen hinta.
Normalmstorgilta Djurgårdeniin liikennöi vanha ratikka, sillä pääsee lähelle Rosendalia ja muitakin Djurgårdenin nähtävyyksiä. Rosendalin reissulla vanha ratikka ei osunut kohdalle, mutta seuraavana päivänä satuttiin Norrmalmstorgille juuri ratikan lähtiessä, niin matkustettiin sitten koko linja edestakas samalla reissulla. Kiva, että on tuollainen vanha ajopeli jätetty liikenteeseen. Mitään uudenaikaisia korttilukijoita tai kuulutussysteemejä ei ratikassa ollut, vaan konnari hoiti sekä maksujen keräämisen että kuulutukset.

