Laventelia voi hyvin kasvattaa ainakin eteläisessä Suomessa. Kun on yhden laventelipuskan saanut hyvään kasvuun, sitä voi lisätä helposti uusiksi taimiksi.
Laventeli vaatii kasvupaikakseen hyvin läpäisevän kalkkipitoisen maan ja lämpimät olosuhteet. Kuivuus ei sitä kesällä häiritse, mutta talvimärkyyttä se ei kestä. Olen yleensä talveksi peitellyt laventelit havuilla, mutta olen myös kuullut, että ne ovat talvehtineet ihan paljainakin.
Laventelipenkki vanhalla pihallamme. Tässä on takana todella kuiva kesä, kertaakaan emme kastelleet laventelia.
Laventeli on ikivihreä kasvi, eli maanpäälliset osat eivät kuole talvella. Kun kasvukausi alkaa, laventelia suositellaan leikattavaksi, että se tuuheutuu. Näistä leikatuista oksista saa pistokkaita, joista saa sitten aikanaan uusia taimia.
Pistokkaista lisääminen on myös siitä hyvä lisäämistapa, että silloin uusista taimista tulee varmasti samanlaisia kuin alkuperäinen kasvi. Eli jos laventelisi on talvehtinut hyvin, niin uudetkin taimet todennäköisesti kestävät talven.
Laventelin pistokkaita istutusta odottamassa.
Pistokkaita voi tehdä oksista, jotka eivät vielä ole puutuneet. Karsi oksista alimmat lehdet pois ja katkaise latva. Tökkää pistokkaat istutusmultaan niin, että ne ovat ihan ruukun reunan lähellä. Silloin ne eivät kärsi liiasta märkyydestä.
Pistokkaat ruukutettuna ja typistettyinä.
Tänä kesänä omat pistokkaani onnistuivat todella hyvin. Ruukutin ne huhtikuun lopussa, ja nyt niissä oli jo isot juuret.
Laventeli viihtyy Elviiralla navetan edessä, joka on tontin aurinkoisin paikka. Ostin siihen kesällä toisen taimen, jonka vakuutettiin olevan vaaleansininen tähkälaventeli, mutta se olikin punainen tupsulaventeli. Otin sen pois ja istutin pistokkaista sen paikalle kaveria vanhalle taimelle.
Tämä kuva on heinäkuulta. Tässä uusi laventelin taimi alkaa jo paljastaa todellisen värinsä.
Uuden penkin tein saunan edustalle, johon myös paistaa aurinko suurimman osan päivästä. Kaivoin istutuskuopan, laitoin pohjalle muovittoman biokankaan ja istutusalustaksi ihan perus säkkimultaa, johon lisäsin vähän kalkkia ja kaikki vermikuliitit mitä mulla oli jäljellä. Katsotaan oliko tämä seos nyt hyvä, se nähdään keväällä. Tähän penkkiin pääsi siemenistä kasvatettuja taimia, pistokastaimia ja se punainen tupsulaventeli (vaikka en siitä oikein tykkääkään).
Peukut pystyyn, että talvehtiminen onnistuu! Parin vuoden päästä tässä toivottavasti jo tuoksuu ja perhoset pörräävät.
Tämä kesä oli meille erilainen kesä. Oltiin jo kuukausia sitten päätetty, että keskitytään pääasiassa hommiin Elviiralla ja jätetään muut hommat niin vähälle kuin pystytään. Talon laajennusurakka on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa töistä pystytään tekemään itse, ja se on tosi hidasta, jos kaikki olisi jäänyt viikonloppuhommiksi.
Loman alussa räknäiltiin vähän, mitä voisimme kuvitella saavamme tehdyksi tulevien viikkojan aikana. Tavoite-sanaa ei käytetty, koska kuitenkin oli kyse lomasta. Mies aikoi keskittyä keittiön kattoon ja lattiaan, ja minun työlistani koostui erilaisista pienistä ja isommista hommista.
Yleisesti ottaen ajattelimme, että saisimme keittiön siihen kuntoon, että voitaisiin ruveta ripustelemaan kaappeja seinille.
Handy Husbandin työlista
Miehen hommiin siis kuului keittiön katon ja lattian tekeminen. Katto tehtiin leveästä ponttilaudasta, joka maalattiin ensin kahteen kertaan Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla (samalla, jolla on jo tuvan ja kamarin katot maalattu – uskomattoman riittoisaa tavaraa). Kattopaneelit tehtiin meille ihan mittatilaustyönä Tunnepuu Oy:ssä. Mies sai pojasta apua katon laittamiseen, mikä oli kyllä ihan välttämätöntä, koska osa laudoista oli koko keittiön mittaisia. Katto ei vielä ihan valmis ole, siitä puuttuu pari hienoa lisäelementtiä, joten tähän palataan myöhemmin vielä.
Nämä kaksi miestä laittoivat reilu 10 vuotta sitten edellisen katon yhdessä. Nuorempi remonttimies on sen jälkeen aika paljon kasvanut.
Lattian laatoittamisestakin tulee vielä ihan oma tarinansa, tässä nyt lyhyesti vaan totean, että hieno tuli, ja kesäloman aikana valmiiksi niin kuin suunniteltiinkin.
Melkein valmis lattia.
Oma työlista
Mulla oli aika pitkä työlista kesälomalle. Osa hommista oli niinkin yksinkertaisia, kuin taimen ostaminen ja istuttaminen, mutta lisäsin ne listalle, koska on niin mukava merkkailla asioita tehdyksi :).
Osa hommista oli sitten aika työläitäkin. En harrasta instassa niitä kuvia, jossa kuvataan alkutilanne, ja sitten napsautetaan sormia ja näytetään lopputulos. Useissa projekteissa on niin monta välivaihetta ja kymmeniä työtunteja, että en halua antaa sellaista kuvaa että se on ihan niks naks vaan. Varsinkin kun usein se tekeminen juuri on niin mukavaa. Monesta näistä asiasta on tulossa vielä omat juttunsa, joten tähän laitan nyt kuitenkin vaan ennen ja jälkeen kuvia.
– keittiön tapetointi✅ – keittiön maalaus✅ – listojen maalaus ✅
Keittiö tuli seinienkin osalta valmiiksi, niin kuin suunniteltiinkin. Yhdelle seinälle laitettiin kuviotapetti ja kolmelle muulle tuli kipsilevyn päälle makulatuuri ja maali. Mies oli tehnyt pakkeloinnit jo aikaisemmin, joten pääsinkin ihan suoraan aloittamaan tapetoinnista ilman mitään alkuvalmisteluita. Keittiön lattia- ja kattolistatkin on nyt maalattu, ja odottavat vaan, että ”joku” laittaisi ne paikalleen.
Ihana tapetti keittiössä on Vanajan mallistoa. Listat maalattiin kamarin lattiamaalilla, toimii oikein hyvin.
– talon maalaus (vielä kesken)
Talon maalaus oli ehdottomasti isotöisin homma lomalle, vaikka maalasimme vain laajennuksen. Myös vanha osa pitää maalata, mutta se jää todennäköisesti ensi kesään. Pieni osa laajennuksen takaseinästä on vielä maalaamatta – syynä on räystäslaudoituksen alla lymyilevä ampiaispesä, jonka asukkaat alkoivat muodostua riskiksi. Jatketaan tämän kanssa myöhemmin syksyllä. Virtasen 4-öljyn maalilla voi onneksi maalata vaikka pakkasella! Maalauksestakin tulee lisää juttua erillisessä kirjoituksessa.
Onneksi vain tämä pieni pätkä piti maalata korkeilta tikkailta. Mies huimapäisempänä maalasi, minä vahdin tikkaita.
Nämä istutukset ovat juuri niitä äkkiä tsekattuja hommia. Mutta niin tärkeitä.
Pensasmustikat istutin puolivarjoon happamaan maahan. Kuunliljat eristin varmuuden vuoksi, koska ne on ostettu puutarhalta, josta minulla ei ole kokemuksia.
Erityisen iloinen olin siitä, että sain viimein risukasat pois ja keittiöpuutarhan valmiiksi. Myös ruukkuhuoneen siivousurakka oli tosi mieleinen homma, ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Ja kun kanttaa kukkapenkkejä, tulee melkein sellainen tunne, että piha olisi jo ns. valmis.
Tältä näyttää keittiöpuutarha nyt, ihana minusta!
Pari hommaa jäi vielä kesken tai kokonaan tekemättä. Porstuaan jätetään pieni pätkä hirsiseinää näkyviin, ja kuvittelin laittavani sen valmiiksi loman aikana: pesu, hionta ja öljyäminen. Mutta sitä pitää vielä tutkia vähän tarkemmin – voi olla että lyödään siihenkin lopulta levyt päälle, katsotaan nyt.
Sängynpäädyn askartelu vanhasta peiliovesta tuli myös aloitettua, ja tarkoitus ihan lähiaikoina tehdä loppuun asti. Olisi jo kiva päästä yöpymäänkin Elviiralla, ja ihan oikeassa sängyssä.
Ja se yksi purkutiilikasa, joka viime talvena romahti on vielä kasaamatta. Katsotaan ehdinkö ennen lumia.
Laitettiin muutama viikko sitten ensimmäinen perennapenkki Elviiran pihaan. Penkkiin laitettiin uudet mullat ja multaan sekoitettiin biohiiltä hyvää kaavua edistämään. Biohiilen käyttö on helppoa, kunhan muistaa aluksi lannoittaa kasvualustan ja kastella reilusti.
Biohiili on huokoinen materiaali, joka vähentää maaperän tiivistymistä ja sitoo itseensä kosteutta ja ravinteita. Se myös tehostaa mikrobien ja bakteerien toimintaa – jo muinaiset maanviljelijät ovat kaskiviljelyllä lannoittaneet maitaan. Olen edellisellä pihalla kokeillut biohiiltä pienimuotoisesti, mutta nyt sain Carbons Finlandilta erän erilaisia biohiiliseoksia kukkapenkkiin ja keittiöpuutarhaan käytettäväksi.
Meillä kukkapenkki tehtiin ihan tyhjästä: kaivettiin n. 25 cm syvyinen tila penkille, laitettiin muoviton biokangas pohjalle ja täytettiin kunnollisella, rikkaruohoista vapaalla mullalla. Kaadoin hiilet (n. 10 litraa neliölle) penkkiin ja mylläsin kasvualustan lapiolla ja talikolla sekaisin. Ja sama homma keittiöpuutarhan kasvatuslaatikoille.
Tältä näyttää biohiili. Hiili sekoitetaan huolellisesti kasvualustaan.
Tämän jälkeen olivat vuodossa kaikkein tärkeimmät asiat:
lannoitus ja kastelu
Nimittäin biohiili todella varastoi sekä kosteutta että ravinteita, joten aluksi se imee (lataa) niitä molempia itseensä. Jos kastelun ja lannoituksen laiminlyö alussa, voi kasvien kasvuunlähtö pahimmillaan kärsiä.
Kastelin kasvualustaa sekä pumppamalla kaivosta vettä suoraan mullan päälle että kastelukannuilla, kunnes olin varma, että multa oli kauttaaltaan kastunut.
Tein myös kesäkukille sekoituksen multaa, biohiiltä ja kanankakkaa ja kastelin sen kunnolla ennen ruukutusta. Toiveena olisi, että myöhemmin kesällä kukat pärjäisivät ruukuissakin harvemmilla kasteluväleillä biohiillen ansiosta.
Kesäkukkien multa odottamassa kastelua.
Nyt kun kukkapenkkien laitosta on vähän reilu kuukausi aikaa, on aika arvioida tulosta. Kaikki taimet ovat lähteneet kasvuun tosi hyvin, ja penkissä alkaa olla jopa ahdasta. Olen kastellut ahkerasti kaikkia istutuksia, mutta on kyllä ollut kuumia ilmojakin.
Tältä näyttää kukkapenkki n. kuukausi istutuksen jälkeen. Moni kukka on jo ehtinyt kukkiakin, vaikka suurempia kukkaloistoja odotankin vasta tulevina vuosina.
Sekä kukkapenkkien että keittiöpuutarhan mullassa oli peruslannoitus jo valmiina. Lisäsin silti kanankakkaa suunnilleen pakkauksen ohjeessa mainitun määrän, koska halusin varmistaa, että biohiilellä on mitä varastoida. Ihan pienille taimille siinä taisi olla vähän liikaa, koska osa pikkutaimista näyttää vähän ”palaneilta”. Olisi ollut parempi antaa pikkutaimien juurtua kunnolla ensin ja laittaa lisälannoitteet vasta sitten.
Carbonsin sivuilla on tosi hyvät ohjeet biohiilen käyttöön, ne kannattaa lukaista läpi, linkki ohjesivulle löytyy tekstin lopussa. Mutta jos et ehdi paneutua asiaan tarkemmin, niin muista ainakin LANNOITUS ja KASTELU.
Mulla on vielä biohiiltä jäljellä riittävästi tulevaan ruusupenkkiin. Ruusut ovatkin kuulemma erityisen hanakoita hakeutumaan symbioosiin sienijuurien kanssa – ja niitä juuri biohiilen pintaan kasvaa.
Helposti tulee ajatelleeksi, että suunnittelu on kaikista mukavin tehtävä, mutta usein se on myös vaikein. Kukkapenkin suunnittelu on ainakin minulle lähes mahdoton tehtävä. Siinä on niin monta huomioon otettavaa tekijää, että tarvittaisiin joko erittäin hyvä kyky moniulotteiseen ajatteluun, pitkä kokemus ja paljon tietoa ulkomuistissa tai hyvä sovellus, joka ottaa asiat huomioon suunnittelijan puolesta.
Minulla ei ole mitään noista mainituista asioista, joten olen lykännyt suunnittelua ihan viimeiseen asti. Olen (erittäin epärealistisesti) toivonut, että joku asia päässäni loksahtaisi kohdalleen, ja eräänä aamuna heräisin ja tietäisin tarkalleen, miten haluan kukkapenkkini tehdä.
Minulla on kyllä visio siitä, mitä haluan: värikkään, cottage garden -tyyppisen penkin, jossa on korkeaa ja matalampaa perennaa sekaisin. Ei mitään sotilaallista järjestystä ja tarkkaa hierarkiaa, vaan suloinen sekasotku ja kunnon wau-efekti. Ja tietysti (sitä järjestystä tuomassa) selkeä rajaus nurmikkoon tai polkuun, joko reunuksella tai kanttaamalla. Olen kerännyt Pinterestiin vähän inspiraatiota:
Tiedän, että nämä ovat useiden (tai useiden kymmenien) vuosien työn tulosta, mutta jos joskus pääsen johonkin tämän tapaiseen, olen todella iloinen.
Haaveilu on siis helppoa, mutta suunnittelu vaikeaa. Siinä kun pitää ottaa huomioon ainakin nämä asiat:
Kasvupaikka (aurinko, puolivarjo vai varjo)
Kukinta-aika
Kasvien korkeus
Värien yhteensopivuus
Leviämistapa – jos laittaa aggressiivisesti leviävän kasvin kituliaammin kasvavan viereen, niin se on moro
Lisäksi tietysti pitää ottaa huomion, mitä kasveja sattuu olemaan käytettävissä, ellei satu sitten olemaan ihan tolkuttomasti rahaa kasvien hankintaan. Minulla on suunnilleen satakunta eri lajiketta valeistutuksessa odottamassa pääsyä oikeaan kukkapenkkiin, joten niillä pitäisi päästä hyvään alkuun. Mutta en ole ikinä suunnitellut kukkapenkkiä ihan alusta. Aikaisemmalla pihallani tein lisäyksiä, siirtoja, penkkien laajennuksia, eli aikalailla iteroiden rakentelin ihanat kukkapenkkini vuosien saatossa. Nyt mulla on tabula rasa, ja kasa taimia. Apua!!
Kukkapenkin perustaminen
Aloitin kuitenkin kukkapenkin tekemisen helpoimmasta päästä: paikan suunnittelusta. Olen jo suunnitellut sen, mihin kukkapenkit tulevat, joten seuraavaksi piti mittailla paikan päällä tarkemmin, ja kaivaa penkeille paikat. Meillä on vielä osa pihasta työn alla sadevesijärjestelmien vuoksi, joten päästään vasta ensimmäistä kukkapenkkiä rakentamaan. Tämä on oikeastaan ihan hyvä – en usko että mielikuvitukseni riittäisi kerralla useamman penkin järjestelyyn.
Jotenkin näin olin suunnitellut kukkapenkkien sijainnit. Ensimmäisenä työn alle tulee keittiöpuutarhan viereinen penkki.
Suunnittelu alkoi penkin rajojen hahmottamisella. Asettelin penkin reunat paalinarun avulla maahan ja mittailin samalla penkin kokoa. Käytin mittaamiseen metriharppia, joka on kaikista helpoin mittausväline silloin, kun ei ole ei ole millin- tai sentintarkkaa hommaa. Harpin alaosa on täsmätty metrin mittaiseksi, ja sillä sitten ”harpotaan” eteenpäin pyöräyttämällä harppia aina 180 astetta ympäri. Mittauksen lopputuloksena penkin pituudeksi tuli n. 6,5 m ja syvyydeltään se on toisesta päästä n. metrin luokkaa ja toisesta reilut 1,5 metriä. Lopuksi kanttasin pienen siivun penkin reunamerkkiä pitkin lapiolla ja keräsin narun pois. Siinä tuli sitten samalla todettua, että maa on ihan älyttömän kovaa. Rankkaa lapiohommaa tiedossa, koska kasvualusta saisi olla vähintään 20-25 senttiä syvä.
Istutusten suunnittelu
Sitten se vaikeampi osuus: kasvien valinta ja asettelu. Päätin edetä siinä ihan puhtaasti intuitiolla, ja sen jälkeen tarkistaa lopputuloksen kehittelemälläni nerokkaalla tarkistustyökalulla. Aloitin työn lisäämällä kasvilistaan värin, kukkimisajan ja korkeuden. Sen jälkeen lisäsin korkeuden perusteella mieleisiäni kasveja piirtämääni pohjaan (tätä varten tarvittiin niitä mittoja). Väritin rivejä listasta sitä mukaa, kun lisäsin niitä suunnitelmaan.
Kun pohja oli täynnä, aloitin validoinnin. Leikkasin kolme palaa silkkipaperista: yhden alkukesälle, toisen keskikesälle ja kolmannen loppukesälle. Teippasin palat kiinni pohjaan niin, että pystyn kääntämään ne yksitellen pohjapiirroksen päälle. Sitten väritin jokaiseen palaan omalla värillään ne kukat, jotka kukkivat ko. aikana. Näin pystyin tarkastelemaan eri aikoja yksitellen ja varmistamaan, että en ole pakannut kaikkia samaan aikaan kukkivia yhteen reunaan, ja että koko kesälle riittää kukkia.
Tiedän kyllä, että penkki ei tule toteutumaan tuollaisena. Ensinnäkin se on ihan liian täyteen ahdettu – metrin syvyiselle alalle ei mahdu kolmea suurikasvuista perennaa, se on ihan selvä. Mutta voin nyt ottaa tämän mahtavan työkaluni mukaan istutushommiin, ja päättää sen avulla, mitä ehkä kannattaa jättää pois. Toisekseen varmasti on yhdistelmiä, joihin en tule olemaan tyytyväinen, eli loppujen lopuksi tulen varmasti päätymään siihen iterointivaihtoehtoon – siirtelemään kasveja ja muuttelemaan penkkejä. Mutta ainakin tässä suunnitelmassa tuli selväksi se, että keväällä kukkivia sipulikukkia on hankittava ensi syksylle istutettavaksi paljon, koska kovasti valkoiselta näyttää tuo alkukesän kartta.
Tästä näkyy kukkapenkkisuunnitelman validointityökalun idea. Silkkipaperin läpi oli helppo etsiä paikat, jotka pitää värittää. Piti käyttää Marimekon silkkipaperia, kun kaikki muut olivat liian kiiltäviä tai niissä oli brändin nimi mustalla :).
Ensi viikonloppuna toivottavasti pääsen jo istuttamaan. Ensin pitää vaan kaivaa kivikovaa maata se parikymmentä senttiä pois. Onneksi mies lupasi auttaa siinä.
Emme päässeetkään vielä tänä viikonloppuna jatkamaan remonttia sisällä, joten kaivelin sen sijaan melkein kaksi vuotta sitten tekemäni puutarhasuunnitelmat esille. Tulevana kesänä on tarkoitus ainakin lähimpänä taloa oleva osa pihasta saada edes jonkunlaiseen kuntoon. Englantilaisen puutarhan rakentaminen voi viimein alkaa, ja suunnittelut on hyvä aloittaa jo nyt.
Olen sen verran valmistautunut puutarhahommiin jo parina edellisenä kesänä, että olen valeistuttanut ja kylvänyt perennoita kukkapenkkien siemeneksi (tässä linkki aiempiin kirjoituksiini tästä aiheesta). Myös alustavan suunnitelman olen tehnyt, mutta nyt sitä pystyi jo vähän paremmin tarkentamaan, kun on tieto talon koosta. Jonkun verran jouduin tekemään korjauksia, mutta aika pitkälle olin samaa mieltä kaksi vuotta nuoremman itseni kanssa.
Tässä alustava pohjapiirros pihan alkupäästä. Mittakaava on vielä vähän niin ja näin, mutta asioiden paikat on merkitty suunnilleen kohdalleen.
Olen jakanut pihan oikeastaan neljään alueeseen:
Kukkapuutarha
Keittiöpuutarha
Oleskelu
”Joutomaa”
Ensi kesän suunnitelmissa on keskittyä kukka- ja keittiöpuutarhoihin, koska ne ovat näkyvimmät osat pihasta. Oleskelualueelle emme tee oikeastaan mitään vielä – olemme suunnitelleet sinne uima-allasta, mutta siihen meillä ei ole tänä vuonna varaa. Se on kuitenkin niin iso elementti, että suunnittelu on oikeastaan aloitettava siitä. Eipä meillä toisaalta ole kyllä mitään illuusiota siitä, että kesällä paljon oleskelemaan ehdittäisikään, joten ihan sama :).
Tässä on ensikesän ”skouppi” pihahommien osalta: talon ja ulkorakennuksen ”sisäpihalle” tulee pieni nurmialue ja mahdollisimman paljon kukkia. Valokuvassa näkyy sama alue nyt. Vasemmalla näkyvä autotallirakenus puretaan ja ihan kuvan etualalla olevat maa-ainekset tasoitellaan tai siirretään pois. Autotallin edessä näkyy sadevesille tehty kaivo, joka ilmestyi tuohon kohtaan vähän pyytämättä ja yllättäen, ja tullaan siirtämään vähän syrjempään, eli suunnilleen kynän osoittamaan kohtaan piirroksessa. Se on tarkoitus maisemoida ruusujen sekaan.
Insipiraatiota lehdistä ja Pinterestistä
Ideoita pihalle olen etsinyt erityisesti English Garden -lehdestä ja samaninimisestä kirjasta. seuraan Instagramissa useita erityisesti englantilaista puutarhaa esitteleviä tilejä, ja Pinterest on tietysti ihan loppumaton ideasampo.
Olin heti aluksi miettinyt muutamia perusjuttuja suunnitelmien pohjaksi. Esim. käytävien tai polkujen linjat on yleisellä tasolla katsottu jo heti ensimmäisessä vaiheessa. Olen mieltynyt suoriin linjoihin, ja esim. reitti keittiöpuutarhasta kaivolle on katsottu niin, että siihen olisi mahdollisuus tehdä jonkunlainen suora kivipolku. Samoin keittiöpuutarhan polut ovat suorassa linjassa puutarhan sisäänkäynnin kanssa, ja kasvihuone tulee taas sisäänkäynniltä katsottuna polun päähän – suoraan linjaan.
Saunalle reitti sen sijaan on katsottu mukavan mutkittelevaksi, ja myös perennapenkkien reunat aaltoilevat. Olen myös jo miettinyt, että kun keittiön pariovista katsoo suoraan eteenpäin, niin silmä löytää sieltä jonkun kiintopisteen, mielenkiintoisen jutun, johon silmä hakeutuu. En vielä tiedä, mikä se on, mutta eiköhän se tästä valkene.
Alla olevat kuvat on kuvattu The English Garden -lehdestä, ja niissä on sellaisia muotoja ja rakenteita, joita pihallemme haluan.
Suorat käytävät keittiöpuutarhassa, lähde The English GardenPerennapenkkien mutkittelevat reunat, lähde The English GardenSuoraa linjaa ja pehmeyttä perennapenkistä, lähde The English Garden
Olen koonnut Pinterestiin kuvakokoelmia keittiöpuutarhan ja kukka-alueiden inspiraatioksi. Monesti kuvat ovat tietysti puutarhoista, joita on työstetty kymmeniä vuosia, ja ne usein ovat ihan eri suuruusluokkaakin kuin omani, mutta ainahan voi soveltaa. Alla kuva myös The English Garden -lehden puutarhavajamainoksesta, josta katsellaan mallia pihavajalle, kun sinne asti ehditään.
Vaikka uima-altaalle asti ei päästäkään vielä ensi kesänä, niin unelmoidahan aina voi. Alla vähän tavoitekuvaa (tämäkin The English Gardenista) parin vuoden päähän…
Vaikka remontti- ja sisustusasioissa riittää puuhaa ennustamattomaan tulevaisuuteen asti, ajatus säännöllisesti karkaa siihen mikä minua eniten kiinnosta: pihan ja puutarhan suunnittelu ja toteuttaminen. Cottage gardenin kulmakivi on runsaat ja värikkäästi kukkivat kukkapenkit, ja myös kauniina kukkiva keittiöpuutarha. Näitä varten voi varautua jo nyt hankkimalla ja valeistuttamalla perennoita, vaikka varsinaisista istutuksista ei vielä voi edes haaveilla.
Aloitin istutustöihin valmistautumisen jo viime kesänä, kun otin vanhasta puutarhastani pieniä jakopaloja ja istutin niitä valeistutukseen. Lajikkeita oli yli sata, ja jouduin istuttamaan jakotaimet hyvin tiuhaan, eli juurien ympärille ei jäänyt paljoakaan maata suojaksi. Viime talvi kaikenlisäksi oli ankara perennoille, pakkaset tulivat ennen lumia. Osalle taimista tämä koitui ilmeisesti kohtaloksi, ja tämän kesän kuivuus viimeisteli tuhon. Vaikka olen ahkerasti valeistutusta kastellut, näyttää siltä, että hengissä on vain vajaa 70 perennaa, eli vähän reilu puolet.
Uusi yritys
Oikeastaan ymmärrän, että ei ole mitään järkeä yrittää etukäteen hankkia taimia, kun ensi talvesta ei tiedä vielä, ja kuivuuskin näyttää vielä jatkuvan. Mutta eihän puutarhahommat mitään järkihommia olekaan, joten innostuin tilaamaan Facebookin perennaryhmän kautta nelisenkymmentä erilaista perennaa harrastajakollegalta – ilman että minulla oikeastaan oli edes tiedossa, mihin taimet istutan.
Tänä viikonloppuna taimet oli viimein istutettava. Istutuspaikaksi valitsin edellisen vuoden perunamaan, koska a) tänä vuonna istutetut perunat kuolivat kuivuuteen ja b) se on vähiten rikkaruohoinen paikka koko pihassa.
Tässä näkyy edellisen vuoden perunamaa. Etualalla on näkyvissä muutama kuivuuden nujertama perunanvarsi – tänä vuonna ei itseviljeltyä perunaa syödä :(.
Aloitin työn kaivamalla perunamaahan vaon istutuksia varten. Kaivaessa selvisi se, miksi rikkaruohoja ei ole – ansionsa on toki sillä, että maan pinnalla on reilusti katetta, mutta kyllä maa oli myös todella kuivaa! Kaivamani vaon syvyydeksi tuli n. 25 cm, ja koko tuo matka oli ihan pölyä. Maassa oli myös paljon kuivia juuria – epäilemättä juuri vuohenputken ja nokkosen – ja arvelin, että kun ryhdyn taimia kastelemaan, niin eiköhän ne rikkaruohotkin siitä innostu…
Päädyin siis laittamaan istutusvakoon ensin kasteltuja sanomalehtiä, ja vasta sitten säkkimultaa päälle. Sanomalehtikerrokset pitävät istutusvaon kyllä rikkaruohottomana ainakin vuoden ajan. Kastelin mullan likomäräksi ja istutin taimet siihen nättiin riviin. Merkkaan vielä taimet tikuilla – sen verran otin opiksi viime vuoden istutuksista, että kirjoitin nimet molemmille puolille tikkua. Edellisenä vuonna kirjoitetetut merkkitikut ovat nimittäin niin auringon haalistamia, että niistä ei enää saa mitään selvää. Ehkä varjon puolelle kirjoitetut tekstit pysyvät paremmin.
Tässä taimet nyt on valeistutuksessa. Paljon kastelua, niin toivon mukaan ehtivät juurtua hyvin ennen talvea.
Puutarhurit ovat varmaan maailman optimistisinta kansanosaa. Rakkaita kasveja kuolee jatkuvasti, mutta silti vaan yritetään uudestaan seuraavana vuonna. Ilman tietoa, kuinka käy – ja silloinhan voi aina ajatella, että jospa käy hyvin.
Emme ole vielä tehneet mitään toimenpiteitä nykyisen kotimme myynnin eteen, eikä se ihan vielä ole ajankohtainenkaan. Mutta ihan varmuden vuoksi olen ryhtynyt varautumaan siihen, että ensi kesänä minulla ei enää olekaan pääsyä nykyiseen puutarhaani.
Olen vuosien varrella istutellut melkoisen määrän erilaisia perennalajikkeita pihalleni. Istutussuunnitelma on ollut tyyliä: näen jonkun kivan perennan, ostan sen ja etsin paikan. Eli kasveja on sikin sokin sinne tänne istuteltuna. Tavoitteena on nyt ottaa jakopala lähes jokaisesta kasvista ja valeistuttaa ne uuteen paikkaan varsinaisen perennapenkin valmistumista odotellessa.
Alkukesästä sain viimein suurimmaksi osaksi listattua pihan perennat ja pääsin käsitykseen työmäärästä. Tällä hetkellä kasveja on listalla n. 110, ja määrä kasvaa sitä mukaa, kun huomaan jonkun uuden lajikkeen – onneksi tätä tapahtuu enää harvoin. Jaettujen kasvien määrä merkkaan listaan myös, niin edistyminen on helposti nähtävissä.
Ylläpidän lajikelistaa googlessa.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, alan olla vähitellen voiton puolella. Enää kolmisenkymmentä siirtoa edessä, ja sitten tämä nykyinen piha saa jäädä odottamaan uutta omistajaa.
Valeistutukseen kasvit on istutettu tiiviisti.
Valeistutus istutetaan normaalia tiiviviimpään, koska kasvit ovat siinä vain väliaikaisesti. Tuosta kuvasta näkyy, kuinka alkukesästä istutetut ovat jo ottaneet tilansa, ja alkavat olla aika ahtaalla penkissä. Toivottavasti pääsen jo ensi kesänä tekemään varsinaista penkkiä.
Aloitin aluksi tekemään googlen sheetsiin valeistutuksen ”dokumentaatiota” niin, että merkkasin kasvit sinne ruudukkoon. Tosi työlästä. Sitten ajattelin, että en kirjaa niiden sijainteja mitenkään, sittenpähän näen mitä sieltä nousee, mutta sekään ei tuntunut oikein hyvältä. Perinteiset kasvienmerkkaustikutkaan eivät toimi, koska routa heittelee niitä minne sattuu. Mutta sitten muistin Bilteman puutikut! Niillä olen nyt saanut suurimman osan merkattua – osa jää edelleen yllätykseksi, koska alasleikatuista taimista ei millään pysty päättelemään lajiketta, jos ei satu muistamaan mitä tuli istutettua mihinkin.
Bilteman puutikut ovat (toivottavasti) tarpeeksi pitkiä, että routa ei niitä pääse siirtelemään.
Kaikille valeistutusta (tai mitä tahansa istutusta) suunnitteleville haluaisin vielä kertoa, että ”no dig” -penkki ei toimi, jos alimmaiseksi laittaa pahvia, mutta paksu sanomalehtikerros näyttäisi estävän rikkaruohot. Meidän valeistutuksen alla on muovitonta biokangasta.
Valeistutusurakan lisäksi on tarkoitus syksyn aikana istuttaa myös isohko määrä kuunliljoja reunustamaan kulkua saunalle. Homma on jo vähän aluillaan, mutta biokangas loppui, joten tässä tulee nyt väkisin pieni tauko. Onneksi täällä päin Suomea istutuskelit jatkuu jopa lokakuulle asti.
Tähän tulee kuunliljakuja, sopivasti varjoinen paikka, koska syreeni ja hopeapaju kaartuvat portiksi yläpuolella.
Tehtiin siskon kanssa aikaisin keväällä jo valeistutuspenkki odottamaan hyviä istutusaikoja. Siinähän kävi niin, että vuohenputki 6 – puutarhuri 0. Edes kaksinkertainen pahvi ei pitänyt vuohenputkea poissa, joten uusiksi meni.
Vuohenputki ei anna armoa, vaan tunkee paksun pahvikerroksenkin läpi.
Edellisessä jutussani kirjoitinkin muovittomasta biokankaasta. Kokeillaan nyt sitä kukkapenkin alla. Mies kuokki enimmät vuohenputken ja nokkosen juurakot pois ja samalla tasoitti maata vähän, ja siihen päälle laitoin tuota biokangasta. Reunoille isompia kiviä ja leca-harkkoja, jotta multatilaa saadaan tarpeeksi. Leca-harkkojen reiät jätin ylöspäin, tarkoitus on istuttaa niihin kivikkokasveja, jotka toivottavasti vähän peittävät harkkoja myös…
Istutin taimet aika tiheään, koska niitä on paljon. Nykyisellä pihalla on lähes 200 eri perennalajiketta, ja vasta istuttaessa minulle valkeni, miten jättimäinen urakka tämä on. Melkein koko lauantai meni tähän vaiheeseen, vaikka kasveja tässä on vasta murto-osa.
Perennat tiiviissä yhteiselossa.
Viime viikonloppuna raivaamani syreenin alle laitoin lopullisen istutuspaikan maanpeitekasveille. Sinne tulee taponlehteä, pikkutalviota, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa, tuoksuorvokkia ja akankaalia. Ainakin näin aluksi.
Maanpeitekasvien istutus.
Dokumentoin valeistutukseen google sheetsiin, jotta tiedän, mikä välistä puuttuu jos joku sattuu kuolemaan. Ajattelin vielä jossain vaiheessa merkata värit taulukkoon, ja olisi kyllä siistiä jos jotenkin voisi vielä konkretisoida kukintakuukauden. Pitää vähän miettiä sitä.
Säntillisyys ei yhtään huvittaisi, mutta kannattaa jatkoa ajatellen.
Vielä kävin tänään urakoimassa navetan eteen hätäistutuspaikan nukkasalkoruusulle (joka on niin säälittävän kokoinen, että en uskalla paljoa odottaa) ja laventelille. Lämmin paikka on tarpeen näille molemmille. Tässäkin piti käyttää kangasta, koska nokkosta on ihan joka paikassa.
Talon nurkalta löytyi pyöreitä kiviä. Ne saavat nyt palvella tässä.
