Rakennustyömailla ammattilaiset pitävät aina turvakenkiä – ei varmaan ole edes luvallista tulla töihin lenkkareissa tai joissakin vanhoissa kumpparin rähjöissä. Mutta kuinka monella kotitarveremppaajalla on jalassa turvakengät? No, meillä ainakin molemmilla on tästä lähtien, sillä sain mieheltä äitienpäivälahjaksi Sievin tennarimalliset turvakengät. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä – omatkin jalat kannattaa suojata törröttäviltä nauloilta tai varpaille putoavilta tiiliskiviltä!
Olipas iloinen yllätys, kun avasin äitienpäiväkortin reilu viikko sitten – siellä luvattiin paitsi paljon onnea, myös turvakengät! Ja koska turvallisuus ennen kaikkea (myös verkko-ostoksissa), sain itse valita kengät ja mitata jalkani koon. Päädyin punaisiin tennarimallisiin kenkiin. Lähetys tuli nopeasti, ja sain kengät jalkaan jo viime viikonloppuna.
Minut tunnetaan töissä mm. siitä, että kannustan tärkeissä asioissa ”vyö ja henkselit” ratkaisuihin, ja että monesti laitan ”kypärän päähän”, kun on joku (rohkea) ratkaisu tehtävänä. Turvakengät täydentävät tätä asukokonaisuutta aika passelisti :).
Onhan ne hienot! Kooksi piti valita yksi koko isompi kuin normaalisti, ja aika isolta ne omaan silmään näyttävätkin. Olo on kuin Hessu Hopolla, mutta turvallisuus ennen kaikkea.
Uusilla kengillä ympäri tonttia kävelyn lisäksi tein (taas) risusavottaa. Aineksia on nyt useampaan metriin risuaitaa, ja ajateltiin käydä ostamassa jo valmiiksi tolpat, että voidaan aloittaa heti, kun olosuhteet sallivat. Mutta nepä olivatkin loppuneet, ja pitää vähän kierrellä muita lähimyymälöitä. Elämme selvästi pula-aikoja rakennustarvikkeiden suhteen!
Muuten tontilla on tehty maansiirtotöitä, liittymä / pihatie on siirretty uuteen paikkaan, jotta nykyisen tien paikalle pystytään kaivamaan pohjat talon laajennukselle.
Tältä etupiha ja tien paikka näytti vielä lauantaiaamuna. Kaivurimies oli jo kaivanut tien pohjan valmiiksi ja kivimurskakasa oli ilmestynyt tontille.Muutaman tunnin päästä ylimääräinen maa-aines oli siirretty pois ja murske tasoiteltu ja tärytetty tien pohjaksi.
Tien alta piti kaivaa pois useita isoja syreenejä. Sovittiin kaivuriurakoitsijan kanssa, että otetaan ne talteen ja istutellaan uusiin paikkoihin. Nyt meillä on syreenejä vähän siellä ja täällä ihan lopullisissa paikoissaan ja vielä muutama valeistutettuna ulkorakennuksen taakse. Niitä on jossain vaiheessa (remonttien päätyttyä) tarkoitus pilkkoa pienempiin palasiin ja tehdä tontin molemmin puolin syreeniaitaa.
Osa puista (tässä kylläkin kyseessä vaahtera eikä syreeni) istutettiin ihan mies ja lapio -menetelmällä. Tästä tontin nurkasta on tarkoitus ensi talvena kaataa männyt pois. Ne on alun perin istutettu liian lähelle toisiaan ja ovat muotopuoliksi kasvaneet. Polttopuuta meillä riittää varmaan kymmeneksi vuodeksi, kun kaikki ”hakkuut” tontilla on tehty.Sitten oli tällaista heavy duty -istutusta myös. Kaivinkoneella isotkin syreenit saatiin istutettua ilman, että niitä piti katkoa matalemmiksi. Nyt vaan käydään niitä ahkerasti kastelemassa, niin saadaan toivottavasti kukkivia syreeneitä jo tänä kesänä.
Oli kyllä superhieno päivä olla Elviiralla töissä, vaikka illalla olinkin niin uupunut, että nukahdin jo kahdeksalta.
Edellisen kirjoitukseni aikaan emme vielä olleet tehneet oikeastaan mitään sen eteen, että pääsisimme oikeasti aloittamaan remontin ja laajennuksen taloon. Mutta viime vuoden lopulla alkoi sitten yllättäen tapahtua asioita hyvinkin nopeasti.
Jos tässä nyt lyhyesti listaa tapahtumien ketjua, niin vanha koti myytiin, uusi koti kaupungista ostettiin, rakennuspiirustukset katselmoitiin ja niiden perusteella rakennuslupa haettiin ja saatiin. Nyt ollaan jo muutettu pois rakkaasta vanhasta kodistamme ja asetuttu kerrostaloon uuteen talvikotiimme. Ollaan löydetty urakoitsijat sekä talon laajennus- että vesi- ja viemäriurakoiden tekemiselle. Talolle on mietitty nimikin: Villa Elviira talon ensimmäisen asukkaan mukaan.
Rakentaminen teetetään suurimmaksi osaksi ammattilaisilla, mutta yritetään itse tehdä se mitä osataan. Ollaan nyt alettu valmistautua rakentamiseen mm. kaadattamalla vähän kaivuutöiden tiellä olevia puita. Nyt meillä alkaisi taas olla aineksia risuaitaan. Suunnitelmissa on, että tontin uudelle rajalle sellaista lähdetään rakentamaan sen jälkeen, kun viemärit on vedetty ja muut kaivamiset kaivettu.
Puuhommien lisäksi viimeisten viikkojen työlistalla on ollut vanhan kuistin purkaminen. Sen tilalle rakentuu uusi, isompi kuisti, jonne tulee pieni etätyötila, eteinen ja kylppäri.
Vanhan kuistin purkaminen
Mies käytti melkein koko pääsiäislomansa kuistin purkamiseen. Toki olisi voitu pyytää kaivinkone paikalle, ja antaa konevoiman hoitaa asia, mutta haluttiin ottaa kaikki käyttökelpoinen talteen uusiokäyttöä varten, ja siksi homma piti tehdä käsin.
Tässä vanha kuisti ennen purkamista.
Minulla meni pääsiäisloma sairastaessa, eikä minusta ollut siis apuja purkuhommissa. Mutta yllättävän paljon hommaa tuonkin kokoisen rakennuksen purkamisessa on, eli homma jatkui tänä viikonloppuna. Suurin osa puretuista laudoista ja rimoista on hyväkuntoisia – ja puutavara on kallista. Sekä kuistin vuorilaudat että välirimat tullaan siis käyttämään uudestaan, ehkä navetan seinän paikkailuun tai uuden puutarhavajan rakentamiseen. Uusiokäyttö vaatii sen, että kaikki naulat on saatava laudoista pois. Minulla onkin ollut tärkeä naulanirrottajan virka vastuullani tänä viikonloppuna. Onneksi ei sentään tarvitse ruveta nauloja oikomaan uusiokäyttöä varten – sitäkin on varmaan tehty silloin, kun taloa on rakennettu vuonna 1941.
Eilen saatiin poistettua kuistin ikkunat ja ovi (se lähti jo seuraavaan osoitteeseen, kiitos paikallisen roskalavaryhmän), ja kuistista oli oikeastaan enää lattia, katto ja runko pystyssä. Tänään jatkettiin hommaa lattian ja katon purkamisella.
Vanhat lattialankut olivat vanhaa hyvää tiheäsyistä puuta, vielä hyvässä kunnossa, eikä niissä ollut ponttia. Ne saatiin oikeastaan kaikki ehjänä irti, vaikka helppoa se ei ollut. Lankut ovat viehättävästi keskenään eri levyisiä, leveimmät lähelle 30 senttisiä jopa. Niillekin löytyy varmasti joku käyttötarkoitus.
Lattialankkuja poistetaan. Vaikka ponttia ei ollut, ei homma ihan helppo ollut. Isoja nauloja oli käytetty säästelemättä.
Kun lankuista oli poistettu naulat, ne laitettiin nätisti taapeliin. Taapeli peiteltiin kuistin katosta puretulla pellillä, niin säilyvät tarpeen tullen vähän pidempäänkin.
Vuorilaudat ja lattialankut taapelissa. Taustalla näkyy pihasauna ja sen päädyssä oleva vanha lampola (tai possula, niin kuin ollaan sitä ruvettu kutsumaan). Possula taitaa nyt saada purkutuomion, koska ollaan suunniteltu sen paikalle lasiseinäistä kesäkeittiötä / oleskelutilaa. Se projekti ei taida edetä toteutusasteelle vielä tänä vuonna kuitenkaan.Lattian alta löytyi sanomalehtiä vuodelta 1951. Ilmeisesti siis ensimmäiset 10 vuotta on eletty ilman eteistä. Alkuperäiset ikkunat oli korvattu myöhemmin (70-luvulla ehkä) uusilla, mutta nyt palautamme vanhan tyylin ikkunat kuistiin.Tähän pisteeseen kuisti jäi tällä kertaa. Ensi viikonloppuna hoidetaan loppuun.
Kuisti tuli melkein puretuksi, jäljelle jäi rungon ja kattopellin alla olevien rakenteiden purkaminen. Sisäkaton sormipaneelista ollaan miehen kanssa käyty keskustelua: voiko sitä käyttää vielä jossain ja yritetäänkö saada ehjänä alas. On totta, että sormipaneelia saa nykyisin rautakaupoista, mutta yritetään nyt kuitenkin saada alkuperäiset paneelit purettua niin, että niille voisi jotain jatkokäyttöä keksiä.
Sisäkatossa on hieno sormipanelointi. Ehkä ylhäältä käsin paukutellen niitä voisi saada levynä alas.
Tästä siis alkoi tämän kesän rutistus Villa Elviiran asumiskuntoon saattamiseksi.
Tänään keräiltiin viimeiset terijoensalavoiden latvukset yhteen paikkaan haketusta varten. Mies oli vähän huolissaan, että riittävätkö risut siihen hakemäärään, joka vielä tarvittaisiin, joten päätin helpottaa vähän tilannetta.
Meillä on pihalla useita syreenejä, joista suurin osa onneksi tavallista pihasyreeniä. Pari puistosyreeniäkin on, ja ne ovat pusikoituneet pahemman kerran. Näin eilen Helsingin reissulla muutaman tosi kauniisti leikatun syreenin, ja tulin siihen tulokseen, että unkarinsyreeni ei näyttäisi ollenkaan hullummalta, kun sitä vähän siistii.
Pahasti pusikoitunut unkarinsyreeni
Kävin syreenin kimppuun aseenani loistavat Fiskarsin voimasekatöörit, isot oksaleikkurit ja oksasaha. Risua ja paksumpaakin oksaa tuli paljon, joten enää ei hakettajalla ole huolta huomisesta. Ja leikattu syreeni muodostaa yhdessä salavan kanssa komean sisäänkäynnin pihan ”spa-osastolle”. Tosin siellä osastolla ei ole vasta kuin sauna (jota ei olla vielä käytetty kertaakaan), mutta uima-allas on vahvasti suunnitelmissa – sitten joskus. Syreenin alle tuli myös hyvä valeistutuspaikka maanpeitekasveille: kevätkaihonkukalle, taponlehdelle, pikkutalviolle, rönsyansikalle ja akankaalille.
Salavan juurelle suunnittelen istuttavani vielä alppikärhön ”porttia” komistamaan.
Tontilla on paljon puita: mäntyjä, koivuja ja terijoensalavia. Jälkimmäiset eivät meitä oikeastaan viehätä ollenkaan muotokieleltään, mutta emme myöskään pidä siitä, miten niiden juuret lonkeroituvat mm. salaojaputkiin.
Salavat näyttävät melko harmittomilta tähän aikaan vuodesta.
Jokaisen puun kohtalo tullaan ajan myötä harkitsemaan – osa jätetään, osa kaadetaan. Mutta terijoensalavien osalta peli oli selvä heti alussa: kaikki pois. Osa niistä kaadettiin jo saunakuljetuksentieltä, mutta talon takana olevat puut kaadatettiin ammattimiehellä. Metsäpalvelu Rantanen kävi hoitamassa homman eräänä iltana – ja heti kaadon jälkeen meille valkeni terijoensalavista vielä yksi ikävä piirre: latvuksista tulee risua ihan julmettu määrä.
Metsäpalvelu Rantanen työssään
Olimme suunnitelleet hakettavamme risut kompostikuivikkeeksi ja pensaiden alle katteeksi, mutta määrä ylitti ymmärryksen ja myös tarpeen. Mutta eipä hätää – minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut tehdä risuaita, jollaisen olen jossain puutarhaohjelmassa joskus nähnyt. Mies on jostain syystä hanketta vastustanut, mutta nyt ehdotus meni läpi ihan mukisematta. Hyväksyntään vaikutti risujen tolkuttoman määrän lisäksi myös se, että jossain lehdessä oli kehuttu risuaidan olevan mitä mainioin ötökkähotelli.
Terijoensalavan latvus on melko kuohkea, ja siinä on paljon tavaraa. Risuaitaan nämäkin kuitenkin kelpaavat mainiosti.
Näin teimme risuaidan
Risuaita ladotaan tolppien väliin. Tolpiksi hankimme valmiita kestopuutolppia, jotka käsiteltiin puuöljyllä mustiksi. Tolppaparit naputeltiin maahan 80 cm:n välein 35 sentin päähän toisistaan. Luonnollisestikin käytettiin mittaa ja luotilankaa, koska ”handy husband” tekee aina hyvää jälkeä.
Tolppien väli on 80 senttiä.
Sitten vaan täyttämään aitaa. Aluksi asettelin risuja yksi kerrallaan, mutta pian ymmärsin, että se on turhaa näpertelyä ja aloin latoa niitä sylyksittäin. Osassa oksista oli tuuheaa latvusta jäljellä, ja niitä ladoin eri päin ja tasaisesti koko matkalle, että aita nousi tasaisesti.
Risuja ladotaan tasaisesti koko aidan matkalta.
Kun risuja oli n. 30 cm korkeudelta, laitoin tolppien väliin rautalangat sekä tiivistämään risuja että varmistamaan, että aita ei lähde pullistumaan paksuutta. Toiset rautalangat laitoin, kun aita oli lähes täysi.
Rautalanka tiivistämässä risuja.
Aidan risut ovat pääsääntöisesti sormenpaksuisia tai ohuempia, mutta lisäsin aitaa tukevoittamaan tasaisin välein muutaman kerroksen myös paksumpia oksia. Ladoin niitä myös päällimmäiseksi kerrokseksi ihan puhtaasti ulkonäkösyistä.
Valmista. Kun aita on täydessä mitassaan, trimmaan sen vielä otsasaksilla tai aitaleikkurilla päistä ja sivuilta tasaiseksi.
Navetan kattoremontti alkaa ihan näillä näppäimillä, emmekä halunneet että kattomiehet joutuvat väistelemään tai varomaan risuaitaa, joten sen rakentaminen aloitettiin reilun parin metrin päästä navetan päädystä. Aitatolpat riittivät yhteensä vajaan neljän metrin pätkään, ja aita näyttääkin vähän hassulta ja irralliselta näin lyhyenä. Tarkoitus on vielä jatkaa aitaa molempiin suuntiin, kun ollaan haettu tolppia lisää (ja kun kattoremontti on valmis). Risuja nimittäin jäi vielä melkoisesti, eikä kaikkia terijoensalavia ole edes vielä kaadettu.
Ja mitä teki mieheni sillä aikaa, kun minä rakensin aidan? Hän uusi navetan nurkkalaudat, jotta kattomiehet voivat laittaa remontin lopuksi syöksytorvet oikeille paikoilleen.
