Valittiin eteiseen rohkeasti kuviollinen laatta, vaikka tiedossa oli, että sillä laatoittaminen on haasteellista. Mutta Handy Husband on paitsi kätevä, myös kärsivällinen, niin tiedettiin että kyllä onnistuu.
Mies on laatoittanut kylpyhuoneen lattiaa lukuunottamatta kaikki Elviiran lattiat, ja edellisessä talossakin useamman huoneen lattiat. Mutta tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun laatassa on kuvio, joka pitää kohdistaa.
Tämä laatta valittiin eteiseen.
Kaikki laatoitukset pitää tietysti aina suunnitella: mitata montako laattaa mahtuu seinästä seinään ja tehdä päätös mistä päin aloitetaan, ja kokonaisella vai vajaalla laatalla. Jos umpimähkään lähtee liikkeelle, voi olla että viimeinen laatta jää niin kapeaksi, että sitä ei pysty kunnolla edes leikkaamaan, tai muuten jotenkin hankalasti tai ikävän näköisesti. Varsinkin kuviolaatan kanssa pitää katsoa sekin, että kuvio näyttää hyvältä kun tilaan saavutaan.
Tässä lähdettiin laatoittamaan kylpyhuoneen ovelta päin, se oli visuaalisesti paras ratkaisu.
Yksi tärkeä käytännön asia on myös se, missä järjestyksessä laatoitetaan, että laatoittaja ei jää jumiin nurkkaan. Tämä lattia laatoitettiin vähän kerrassaan, että aiemmin laitetut laatat ehtivät kuivua ja niitä pitkin pääsi ovelle.
Tässä näkyy laatoitusjärjestys. Laatat, joissa ei ole punaisia kiristimiä ovat jo kuivuneet, ja niitä pitkin voi kävellä. Oikealla on ulko-ovi, josta on koko ajan pitänyt voida kulkea, koska laatat leikattiin ulkona.
Suunnittelussa mies käytti ensimmäistä kertaa laseria apuvälineenä. Ostettiin halpa ristilaser kampanjahintaan, ja sillä sai varmistettua, että saumat menevät suoraan seinästä seinään.
Ristilaser työssään.
Tässäkin laatoituksessa käytettiin apuvälineenä tasausjärjestelmää, jotka auttaa siinä, että laatat tulevat samaan korkoon. Idea on yksinkertainen: tasaussetissä olevat tasausruuvit laitetaan pystyyn laatan sauman kohtaan, ja samalla niiden mukaan säädetään sauman leveys. ”Ruuvin” kanta jää kahden vierekkäisen laatan alle. Kun vierekkäiset laatat on kiinnitetty, ruuvataan ”mutteri” kiinni ruuviin ja kiristetään kunnes laatat ovat samalla tasolla. Kun laattalaasti on kuivunut, kierretään kiristimet irti ja paukutellaan ruuvit poikki kuminuijalla.
Tässä näkyy, kuinka ”ruuvi” tulee laattojen välistä. Näitä on ainakin paria vaihtoehtoa eri levyisille saumoille. Tuohon yläosaan ruuvataan kiinni kiristin.
Olemme käyttäneet näitä aiemminkin, mutta ne yksinään eivät kuviollisen laatan kanssa toimi, koska hyvin helposti laatta siirtyy millin pari sivusuunnassa, kun kiristimen kiertää kiinni. Siksipä tässä urakassa käytettiin myös laattaristejä varmistamaan että laatat eivät kiristettäessä liiku.
Laattaristit varmistavat, että laatta ei pääse liikkumaan mihinkään suuntaan, kun sitä kiristetään.
Lattiasta tuli oikein hyvä. Kuviot on kohdallaan, saumat suoria ja laatat samassa korossa. Pari laattaa mies otti irti jälkeenpäin ja kiinnitti uudelleen, koska niissä oli vähän korkoeroa.
Tässä lattiaa valmiina. Listatkin on jo laitettu ja seinät valmiina. Katto ja komero vielä puuttuvat eteisestä
Olemme halunneet tehdä Elviiran laajennusosan niin, että se sulautuu mahdollisimman hyvin vanhaan osaan sekä ulkopuolelta että sisältä. Keittiön katon tyyliä mietittiin pitkään, ennen kuin keksittiin mieleinen tapa toteuttaa se.
Keittiö on Elviiran korkein huone, koska se piti rakentaa nykyisten vaatimusten mukaan. Huoneella on korkeutta suunnilleen 2,5 metriä, ja se antoi ajatuksen kattoparrujen asentamisesta kattoa koristamaan.
Tältä näyttävät parrut valmiina.
Katto tehtiin leveästä (n. 15 cm) paneelista, johon höylättiin pontti niin, että asennettaessa lautojen väliin jää muutaman millin rako. Paneelit höyläsi TunnePuu Oy toiveidemme mukaisesti ja ne maalattiin Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla, sävy Kuutsalo.
Katto lyötiin kiinni jo kesällä, parrut vasta vähän ennen joulua. Parrujen paikat suunniteltiin kyllä jo ennen katon asennusta, niin saatiin hyödynnettyä lyhyemmätkin paneelin pätkät, kun liitoskohdat pystyttiin tähtäämään parrujen kohtaan. Tällä tavalla kattoon ei tullut yhtään liitoskohtaa näkyviin.
Perheen miehet kattoa asentamassa. Tässä hommassa tarvittiin kaksi.
Ennen paneelien asennusta merkattiin vielä kattotuolien kohdat seiniin katonrajaan, ettei tarvinnut arvailla mistä kohtaa parrut sitten ruuvataan kiinni.
Keittiön kattopaneelit paikallaan.
Itse parrujen tehtävä on puhtaasti visuaalinen. Ajattelimme, että ne mukavasti tuovat hirsitalon henkeä keittiöön, vaikka rakentamisessa ei olekaan hirsiä käytetty.
Myös kattoparrut höylättiin TunnePuussa, kävimme Pekan kanssa idean läpi ja sovittiin mitat. Parrut on koneella höylätty, mutta näyttävät ihan piilukirveellä veistetyiltä, eli tosi hyvin TunnePuun kaverit saivat kiinni ideasta.
Hyvää jälkeä TunnePuulta.
Parrut asennettiin kattoon niin, että ensin kattotuoleihin ruuvattiin kiinni kakkoskolmoset. Parrujen yläpuolelle tehtiin asennusura, ja kakkoskolmonen jäi siis ikään kuin parrun sisälle. Kiinnitys on näin hyvin huomaamaton: parrut on ruuvattu sivusta kiinni sisällä olevaan kakkoskolmoseen, ja ruuvien kohdat vielä tapitettu.
Tässä kuvassa näkyy 2×3 , joka on ruuvattu tiukasti kattotuoleihin kiinni.Kattoparru näyttää sisältä tältä: siellä on 2×3 mentävä ura. Tässä mies viimeistelee uraa sopivaksi. Sivutuotteena saatiin hyvä määrä kompostikuiviketta.
Meidän silmiin parrut näyttävät hyvin autenttisilta. Kattolistat häivyttävät parrun pään ja päätyseinän liitoskohdan, ja toisesta päästä ne menevät keittiökaappien yläsokkelin läpi. Piilutuksen jälki erottuu hienosti alhaaltakin käsin. Emme käsitelleet parruja vielä millään – emme ole päättäneet, jätetäänkö ne patinoitumaan itsestään vai petsataanko vaikka jollain sävyllä. Aika näyttää.
Parrut ovat mäntyä, eli tulevat ajan myötä tummumaan. Ne voi myöhemmin petsata tai vaikka öljytä kiinanpuuöljyllä.
Elviirassa oli sähköt, kun se ostettiin, mutta niiden asennusajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa. Vanhoissa sähkövedoissa ei tietääksemme ollut ollut mitään vikaa, mutta päätettiin silti uusia kaikki sähköt sähkötaulua myöten.
Alkuperäinen sähkötaulu oli tuvan seinässä erittäin näkyvällä paikalla. Se oli todella iso, ja halusimme sen pois näkyviltä. Tuvan seinissä olevien lastulevyjen purkaminen aloitettiin samoihin aikoihin, kun laajennuksen perustuksia ruvettiin kaivamaan, ja siinä vaiheessa piti sähkötaulukin purkaa pois.
Sopivin paikka uudelle sähkökaapille löytyi laajennuksen puolelta eteisestä, ja koska laajennusta ei vielä silloin ollut olemassakaan, katkaistiin sähköt kokonaan pois. Käytännössä koko toissa kesä meni Elviiralla ilman sähköjä, ja rakennusporukka joutuikin tekemään suurimman osan laajennuksen rakennustöistä akkuvehkeillä tai käsin.
Urakoitsijoiden / tekijöiden löytäminen on ehkä kaikista vaikein (ja tärkein) asia rakennuttamisessa. Sähkötöiden osalta meidän ei tarvinnut tätä asiaa onneksi miettiä. Saimme kiinnitettyä urakkaan Timon paikallisesta Kyläpalvelu Henttosesta, jota olimme jo käyttäneet edellisen talomme sähköhommissa. Timoa parempaa, joustavampaa ja ratkaisukeskeisempää sähköasentajaa ei ole vielä osunut kohdalle, eli sähkötöiden osalta ei tarvinnut stressata.
Pistorasioiden ja valokatkaisijoiden paikkojen suunnittelu aloitettiin jo silloin, kun laajennusosa oli vasta piirustuksina paperilla. Suunnittelussa mietittiin mm. seuraavia asioita:
telkkarin ja muiden viihdelaitteiden paikat (tv-pistoke, tarpeeksi pistorasioita)
kattovalaisinten paikat (mihin kohtaan tulee sohva, sohvapöytä, ruokapöytä jne., tai missä huoneissa valaisin voidaan vain laittaa keskelle tilaa)
Halutaanko ikkunoihin jouluvaloja tai kausivaloja ulos
Mihin kohtaan laitetaan ulkovaloja, toimivatko ne katkaisijalla vai liiketunnistimella
Missä kohtaa valokatkaisijat on paras olla, että valot saa helposti päälle ja pois
Tässä ensimmäisiä ajatuksia siitä, minne pistorasioita haluttiin. Suunnitelma on elänyt tuon jälkeen, ja joskus päätöksiä piti tehdä nopeastikin.
Tässä sähköremontissa oli kaksi yleisen tason haastetta. Vanhalla puolella piti keksiä, miten johdot saadaan vedettyä, kun kaikki rakenteet olivat jo olemassa, eikä esim. hirsiseiniin tietenkään mitään upotuksia pysty tekemään. Laajennusosan kohdalla taas piti osata kuvitella kaikenlaisia asioita jo paljon ennen kuin mitään oli edes rakennettu: miten siellä elämme, missä pistorasioita tarvitaan, minne laitamme huonekalut ja mitä kiinteitä rakenteita sinne tulee (esim. keittiökaapit ja muut kiinteät komerot).
Vanhan puolen ratkaisut löytyivät lopulta helposti. Hirsiseiniin laitettiin kaksinkertainen huokolevy ja sähköjohdot saatiin piiloon niiden alle. Alempaan huokolevyyn tehtiin johdolle ura, jossa johto tuotiin oikealle kohdalle ja päällimmäiseen levyyn reikä, josta piuha tuotiin läpi.
Tässä tuvan valokatkaisijan piuha odottaa katkaisijan asennusta.
Kattovalaisimien piuhat Timo veti ullakon kautta, ja sillä lailla saatiin purettua pintavedot pois tuvan, kamarin ja porstuan katoista. Tuvan alla olevaan kellariin vedettiin myös valot, ja sinne keksittiin laittaa liiketunnistimella toimiva valaisin, eikä nyt tarvitse miettiä, jäikö kellariin valot päälle.
Porstuan kattovalon piuha.
Laajennuksen osaltakin suurin osa asioista meni lopulta ihan kohdalleen, mutta kaikenlaista pientä säätöä siinä oli. Oli yllättävän vaikeaa tehdä suunnittelua, kun mitään ei vielä ollut paikallaan. Joitain katkaisijoiden ja pistokkeiden paikkoja piti vaihtaa, kun asioita tarkemmin mietittiin. Myös sähkökaappia piti vähän siirtää, koska eteisen ja työhuoneen välinen seinä tulikin lopulta vähän eri kohtaan kuin oli ajateltu.
Sähkökaappi tuli eteisen nurkkaan. Kaappi on tarkoitus piilottaa komeroon, oikeanpuoleisessa kuvassa inspiraatiokuvaa komeron rakentamiseen (ruutukaappaus Pinterestistä).
Sähköistysprojekti ei ollut kovin suoraviivainen myöskään aikataulun kannalta. Moni asia sekä laajennuksen rakentamisessa että vanhan puolen remointoinnissa tapahtui paljon hitaammin kuin olimme ajatelleet. Ja kun sanon paljon, tarkoitan oikeasti puolta vuotta tai jopa melkein vuotta. Onneksi saatiin joustavasti aina sovittua myös sähkövedot ja kalusteiden asennukset, vaikka aikataulut olivat usein aika hähmäisiä. Nyt sähköt on suurimmaksi osaksi laitettu, ja se tuntuu suorastaan ylelliseltä pitkän sähköttömän ajan jälkeen.
Tämä kesä oli meille erilainen kesä. Oltiin jo kuukausia sitten päätetty, että keskitytään pääasiassa hommiin Elviiralla ja jätetään muut hommat niin vähälle kuin pystytään. Talon laajennusurakka on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa töistä pystytään tekemään itse, ja se on tosi hidasta, jos kaikki olisi jäänyt viikonloppuhommiksi.
Loman alussa räknäiltiin vähän, mitä voisimme kuvitella saavamme tehdyksi tulevien viikkojan aikana. Tavoite-sanaa ei käytetty, koska kuitenkin oli kyse lomasta. Mies aikoi keskittyä keittiön kattoon ja lattiaan, ja minun työlistani koostui erilaisista pienistä ja isommista hommista.
Yleisesti ottaen ajattelimme, että saisimme keittiön siihen kuntoon, että voitaisiin ruveta ripustelemaan kaappeja seinille.
Handy Husbandin työlista
Miehen hommiin siis kuului keittiön katon ja lattian tekeminen. Katto tehtiin leveästä ponttilaudasta, joka maalattiin ensin kahteen kertaan Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla (samalla, jolla on jo tuvan ja kamarin katot maalattu – uskomattoman riittoisaa tavaraa). Kattopaneelit tehtiin meille ihan mittatilaustyönä Tunnepuu Oy:ssä. Mies sai pojasta apua katon laittamiseen, mikä oli kyllä ihan välttämätöntä, koska osa laudoista oli koko keittiön mittaisia. Katto ei vielä ihan valmis ole, siitä puuttuu pari hienoa lisäelementtiä, joten tähän palataan myöhemmin vielä.
Nämä kaksi miestä laittoivat reilu 10 vuotta sitten edellisen katon yhdessä. Nuorempi remonttimies on sen jälkeen aika paljon kasvanut.
Lattian laatoittamisestakin tulee vielä ihan oma tarinansa, tässä nyt lyhyesti vaan totean, että hieno tuli, ja kesäloman aikana valmiiksi niin kuin suunniteltiinkin.
Melkein valmis lattia.
Oma työlista
Mulla oli aika pitkä työlista kesälomalle. Osa hommista oli niinkin yksinkertaisia, kuin taimen ostaminen ja istuttaminen, mutta lisäsin ne listalle, koska on niin mukava merkkailla asioita tehdyksi :).
Osa hommista oli sitten aika työläitäkin. En harrasta instassa niitä kuvia, jossa kuvataan alkutilanne, ja sitten napsautetaan sormia ja näytetään lopputulos. Useissa projekteissa on niin monta välivaihetta ja kymmeniä työtunteja, että en halua antaa sellaista kuvaa että se on ihan niks naks vaan. Varsinkin kun usein se tekeminen juuri on niin mukavaa. Monesta näistä asiasta on tulossa vielä omat juttunsa, joten tähän laitan nyt kuitenkin vaan ennen ja jälkeen kuvia.
– keittiön tapetointi✅ – keittiön maalaus✅ – listojen maalaus ✅
Keittiö tuli seinienkin osalta valmiiksi, niin kuin suunniteltiinkin. Yhdelle seinälle laitettiin kuviotapetti ja kolmelle muulle tuli kipsilevyn päälle makulatuuri ja maali. Mies oli tehnyt pakkeloinnit jo aikaisemmin, joten pääsinkin ihan suoraan aloittamaan tapetoinnista ilman mitään alkuvalmisteluita. Keittiön lattia- ja kattolistatkin on nyt maalattu, ja odottavat vaan, että ”joku” laittaisi ne paikalleen.
Ihana tapetti keittiössä on Vanajan mallistoa. Listat maalattiin kamarin lattiamaalilla, toimii oikein hyvin.
– talon maalaus (vielä kesken)
Talon maalaus oli ehdottomasti isotöisin homma lomalle, vaikka maalasimme vain laajennuksen. Myös vanha osa pitää maalata, mutta se jää todennäköisesti ensi kesään. Pieni osa laajennuksen takaseinästä on vielä maalaamatta – syynä on räystäslaudoituksen alla lymyilevä ampiaispesä, jonka asukkaat alkoivat muodostua riskiksi. Jatketaan tämän kanssa myöhemmin syksyllä. Virtasen 4-öljyn maalilla voi onneksi maalata vaikka pakkasella! Maalauksestakin tulee lisää juttua erillisessä kirjoituksessa.
Onneksi vain tämä pieni pätkä piti maalata korkeilta tikkailta. Mies huimapäisempänä maalasi, minä vahdin tikkaita.
Nämä istutukset ovat juuri niitä äkkiä tsekattuja hommia. Mutta niin tärkeitä.
Pensasmustikat istutin puolivarjoon happamaan maahan. Kuunliljat eristin varmuuden vuoksi, koska ne on ostettu puutarhalta, josta minulla ei ole kokemuksia.
Erityisen iloinen olin siitä, että sain viimein risukasat pois ja keittiöpuutarhan valmiiksi. Myös ruukkuhuoneen siivousurakka oli tosi mieleinen homma, ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Ja kun kanttaa kukkapenkkejä, tulee melkein sellainen tunne, että piha olisi jo ns. valmis.
Tältä näyttää keittiöpuutarha nyt, ihana minusta!
Pari hommaa jäi vielä kesken tai kokonaan tekemättä. Porstuaan jätetään pieni pätkä hirsiseinää näkyviin, ja kuvittelin laittavani sen valmiiksi loman aikana: pesu, hionta ja öljyäminen. Mutta sitä pitää vielä tutkia vähän tarkemmin – voi olla että lyödään siihenkin lopulta levyt päälle, katsotaan nyt.
Sängynpäädyn askartelu vanhasta peiliovesta tuli myös aloitettua, ja tarkoitus ihan lähiaikoina tehdä loppuun asti. Olisi jo kiva päästä yöpymäänkin Elviiralla, ja ihan oikeassa sängyssä.
Ja se yksi purkutiilikasa, joka viime talvena romahti on vielä kasaamatta. Katsotaan ehdinkö ennen lumia.
Kun aloitimme laajennusprojektin Villa Elviiralla, kaikista isoin kysymys oli, mistä löydämme hyvän rakentajan laajennuksen tekemiseen. Emme epäilleet, ettemmekö selviäisi itse vanhan puolen remontoinnista, mutta laajennuksen tekeminen vanhan rakennuksen kylkeen on niin vaativa urakka, että siihen tarvitaan paljon osaamista ja mielellään myös kokemusta.
Rakentajan valinta ei ole kovin helppo tehtävä. Se on myös kaikista isoin riski, jonka (yksityinen) rakennuttaja ottaa – jos kohdalle osuu huono tekijä, joka oikaisee joka kohdassa tai ei tiedä mitä tekee, voi siitä seurata isoja ja kalliita ongelmia vuosikausiksi eteenpäin. Me teimme joitain ponnettomia tarjouspyyntöyrityksiä muutamiin rakennusalan yrityksiin, mutta isoin hankaluus oli se, että emme tienneet näistä yrityksistä oikeastaan yhtään mitään.
Pyysimme tarjouksen myös Petri Nymanilta (VTT-rakennus), jolla teetimme laajennuksen edelliseen taloomme yli 10 vuotta sitten. Olimme silloin työnjälkeen ja etenemiseen tyytyväisiä, ja lopulta oli todella helppo päätös tehdä sopimus Petrin kanssa. Sopimukseen kirjattiin selkeästi urakan sisältö, maksupostit ja lisätöiden hinnoittelu. Jokaisesta lisätyöstä sovittiin erikseen urakan edetessä, ja siksi projekti oli myös taloudellisesti helppo hallita (eikä yöunet menneet missään vaiheessa).
Talo alkaa olla valmis. ikkunoista puuttuu ristikot vielä, ja jotain pientä viimeistelyä.
Nyt kun laajennus alkaa rakentamisen osalta olla valmis, voimme tyytyväisinä todeta, että oli todella hyvä päätös valita Petri tekemään laajennusta. Urakka kesti pidempään kuin etukäteen osasimme odottaa, mutta tärkeämpää oli laadukas työn jälki. Arvostimme erityisesti sitä, että kaikissa epäselvissä tilanteissa otettiin aina yhteyttä ja kysyttiin meidänkin mielipidettämme. Saimme myös hyviä neuvoja omaan urakkaamme vanhalla puolella, ja joitain asioita (mm. lattian koolaukset) teetimme ihan suosiolla lisätöinä ammattilaisilla.
Laajennuksen yhdistämisessä vanhaan taloon on varmasti tullut monta mutkaa vastaan ja kekseliäisyys on epäilemättä ollut koetuksella. Tällaista urakkaa tehdessä pitkästä kokemuksesta erilaisissa projekteissa on varmasti ollut hyötyä. Erityistä valttia on kärsivällisyys tilanteessa, jossa joku ratkaisu ei toimikaan, vaan pitää vähän purkaa ja tehdä uudelleen. Ja tietysti tämä on myös rakennuttajan etu – talo tehdään kestämään vuosikymmeniksi, ja ennemmin kannattaa tehdä korjausliike rakentamisen aikana kuin fiksailla jälkeenpäin.
Tässä muutamia ilahduttavia esimerkkejä siitä pieteetistä, jolla työtä on tehty. Näiden pitäisi tietysti olla ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tuskin kuitenkaan joka työmaalla ovat.
Rimojen naulauslinja on merkitty vatupassilla. Naularivistö ei kiemurtele seinässä.Tuuletusputket on täsmätty keskelle kattoa tasavälein.Ulkolaudoituksen rima on viistetty muotoon räystäskourun kohdalla.Tässä kuvassa on kaksikin hienoa yksityiskohtaa: Kehyslaudan loveaminen ikkunapellin kohdalta ja riman loveaminen kehyslaudan kohdalta.Tässä on yksi hienoimmista oivalluksista: uusi ja vanha puoli on häivytetty samanlaisella ”parrulla”, jollainen on vanhan puolen kamarin ja tuvan väliseinän kohdalla. Tuo alkuperäinen parru (eli följari) pitää hirsiseinän muodossaan, mutta uusi on ihan puhtaasti esteettisistä syistä laitettu. Elegantti ratkaisu!Laitetaan vielä loppukevennyksenä kuva nykyajan ”Klubi-askista”. Suunnittelua ja laskelmia pitää tehdä koko ajan työn edetessä, – kipsilevytetyt seinät ja lyijykynä toimivat oivana whiteboardina rakentajalle.
Hyvään rakentamiseen liittyen laitan tänne vielä hienon videon, jossa on kuvattu hirsirakennuksen pystytys alusta loppuun. Huikeaa ammattitaitoa, jota toivottavasti löytyy vielä jatkossakin rakennusalalta.
Sillä aikaa, kun olemme itse äheltäneet vanhalla puolella pintoja uusiksi, on rakennusporukka tehnyt töitä laajennusosassa. Laajennukseen tulee nykyajan mukavuudet, mutta samalla tavoitteena on tehdä siitä sellainen, että se yhdistyy vanhaan osaan niin luontevasti, että ulkoa päin ei välttämättä sitä laajennukseksi edes huomaa.
Mökin laajentamisen syy oli varsin yksinkertainen: haluamme Elviirasta sellaisen talon, että voimme halutessamme muuttaa sinne vaikka kokonaan. Mutta vanha mökki on sen verran pieni, että sinne ei olisi mahtunut kunnolla edes keittiötä, saati kylpyhuonetta.
Laajennuksen jälkeen rakennuksen pinta-ala n. tuplaantuu alkuperäisestä koosta n. 80 neliöön. Meillä ei alun perin ollut tarkoitus ihan niin isoa lisäosaa tehdä, mutta jotenkin se nälkä vaan kasvoi syödessä. Pikku mökkimme jatkoksi tulee siis lisää tilaa keittiölle, ja rakennuksen eteen rekennettavaan kuistiosaan tulee kylpyhuone, eteinen ja pikkuinen työtila. Työtila ei olisi ollut mitenkään pakollinen, mutta se helpottaa etätöitä, ja mies voi myös käyttää sitä omiin kirjoitushommiinsa.
Laajennuksen suunnittelu alkoi reilu vuosi sitten (lue lisää täältä), ja rakennuslupa saatiin muutamassa päivässä, kun kaikki tarvittavat paperit oli ladattu lupapisteeseen. Rakennusluvan ehtona oli, että liitymme paikalliseen vesi- ja viemäriosuuskuntaan, joten sen jälkeen ei tarvinnut miettiä jätevesiasioita. Kun vielä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että vanhaan osaan ei laiteta vesijohtoja tai viemäröintejä, niin niiden vetäminen yksinkertaistui huomattavasti.
Tässä kuvassa tummalla merkityt seinät ovat laajennusosaa. Kaikki vesipisteet ja viemärit tulevat samaan päähän uutta osaa.
Koska vanhaa puolta eivät koske nykyajan rakennusmääräykset, olemme voineet remontoida sitä perinnemeiningillä. Mutta laajennus on tehty voimassaolevien normien mukaisesti ja moderneilla materiaaleilla. Ulkoseiniin laitettiin tuulensuojalevyt ja villat niiden sisäpuolelle.
Kuistin toiseen päähän tulee pieni työtila (vasen kuva) ja toiseen kylpyhuone (kuva keskellä) ja väliin eteinen. Oikeanpuoleisessa kuvassa on tuleva keittiömme. Tuohon pressutetulle seinälle tulee keittiökaapit.
Uudelle puolelle tulee lämmitykseksi lattialämmitys. Lattiaan laitettiin valun alle styroksit. Lattialämmityskaapeli kiinnitettiin valuverkkoon.
Tässä huoneet samassa järjestyksessä (keittiö vähän eri kulmasta kuvattuna) sen jälkeen kun lattia on valmisteltu valua varten. Seinät on jo pääosin levytetty kipsilevyllä ja vedet, viemärit ja sähköputkitukset laitettu jo paikolleen.
Yläpohja eristetään talon osalta puhallettavalla selluvillalla, mutta kuistin yläpohjassa on käytetty XPS-eristelevyä. Kuistin katto on sen verran matalammalla, että sinne ei olisi saatu tarpeeksi eristettä muulla tavalla.
Huoneet sen jälkeen, kun lattiavalu on tehty. Keittiö on jo pääosin siivottu ja lähes valmis sisätöihin. Tuohon kuvanottopaikan kohtaan tulee väliseinä kylpyhyoneen ja keittiön väliin, mikä näkyykin keskimmäisessä kuvassa vasemmalla.
Laajennusurakkaan kuuluvat vielä väliseinien pystytykset, oviaukkojen tekeminen hirsiseiniin keittiöstä porstuaan ja työtilasta tupaan sekä lopuksi ulkolaudoitus ja ulko-ovien asennus. Sen jälkeen alkaakin meidän hartiapankkiurakkamme, eli kaikki sisätyöt: seinien tasoitus, tapetointi ja maalaus, lattioiden laatoitus ja kattojen panelointi.
Tässä kuvassa on eteisen ja työtilan välinen seinä lähes valmis. Se tehdään varmaankin loppuun vasta sitten, kun työtilan seinään puhkaistaan oviaukko tupaan.
Erilaisten ilmanvaihtoputkien kuljettaminen katolle aiheutti vähän päänvaivaa, ennen kuin niille löydettiin hyvä reitti. Tuuletusputkia ei suositeltu laitettavaksi kuistin katolle, ettei mahdollisesti talon katolta valuva lumi ja jää vaurioita putkia. Kuistilta tuotiin alakautta porstuan puolelle putki radon-tuuletukselle ja viemärin huohotusputki. Nämä putket vietiin porstuan ulkoseinää pitkin välipohjaan ja sieltä katolle. Kylpyhuoneen tuuletusputki vietiin kuistin yläpohjan kautta talon yläpohjaan ja katolle riviin kahden muun tuuletusputken kanssa.
Keittiöstä tulee vielä liesituulettimelta putki katolle, se tulee toisen lappeen puolelle. Jos olisimme olleet kaukaa viisaita, olisi nämä kaikki putket voinut niputtaa toiseen ”piippuun”, jolloin olisi säilynyt vanhan talon illuusio myös katon osalta. Mutta tämä tuli mieleen vasta siinä vaiheessa, kun se oli jo myöhäistä.
Katon läpiviennit rivissä. Arvostamme erityisesti remonttimiesten silmää näiden asentamisessa nätisti tasavälein.
