Villa Elviira

8.8.20218.8.2021

Ruukkuhuone

Kesäloman aikana en tehnyt oikeastaan mitään uudessa paikassa. Mies teki sen sijaan laatoituksen navetan päätyyn ja uuden oven vanhan, liian matalan tilalle. Ovi johtaa sellaiseen ylellisyyteen kuin RUUKKUHUONE.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten hyvin pystymme järjestämään puutarhanhoitoon ja kompostointiin liittyvät hommat, eikä siinä vielä kaikki. Tämän logistisesti nerokkaan kompostoinnin ja ruukutusalueen lisäksi saan navettaan oman säilytystilan ruukuille ja muille puutarhavälineille. Ollaan ruvettu kutsumaan sitä tilaa ruukkuhuoneeksi.

Tila on joskus muinoin toiminut ulkohuussina, ja siitä on jonkunlainen lantaluukku myös viereiseen navettaan. Seinät näyttävät kyllä juuri siltä, että lantaa on käsitelty, ja tämä huone tulee olemaan testitila erilaisille hirren puhdistuskeinoille. Lamellilaikka on jo ostettuna…

ruukkuhuone — Ruukkuhuone tämänhetkisessä tilassaan.

Huoneeseen ulkoa johtava ovi oli hyvin matala ja harva lautaovi. Mies on kovasti kiinnostunut kaikenlaisesta käsillätekemisestä, joten hän osti vain oven rungon ja teki siihen vuorauksen itse. Ostamalla saa nopeasti valmista, mutta ei itsetekemisen tyydytystä.

Vanha huussin ovi siis poistettiin, aukkoa suurennettiin ja uusi ovi asennettiin tilalle. Oven yläpuolelle mies näversi vielä samanlaiset koristeet kuin asuinrakennuksen ovessakin on – ne taas ovat edellisen omistajan kädenjälkeä.

oven yläosa — Oven yläreuna koristeineen. Ovi ja saranat maalataan vielä (näillä näkymin) mustaksi.

koriste — Koristeen malli asuinrakennuksen oven päällä.

Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut muutos navetan päädyssä. Se täydentää mainiosti keittiöpuutarhaa, ja laatoitus on helppo siivota ruukutuksen roiskeista. Ruukutuspöytä on jo suunnittelun alla, siihen tarvitaan valurautaiset ompelukoneen jalat ja paljon värikkäitä kaakeleita…

yleiskuva — Keittiöpuutarha-alue nyt. Navetan päädyn vuorilaudoitus tullaan vielä alaosasta uusimaan.

Vielä yksi kuva kertomaan siitä pieteetistä, jolla mies hommansa tekee. Navetan nurkkakivi on hienosti kierretty.

4.7.20214.7.2021

Saunakamarin uusi ilme

Tänä viikonloppuna tehtiin monenlaista pientä. Haettiin katetta perunamaahan, ja ”mullattiin” sillä perunat, katsottiin kaivoon ja siivottiin saunakamari.

Aloitetaas perunamaan kattamisella, koska se olikin melko hilpeä tapahtuma. Meidän isompi auto oli muiden perheenjäsenten käytössä, joten piti hakea pikkuisella cc-autolla katteita, eli heinää ja olkea naapurilta. Sehän toimii tarvittaessa pick-upina tuo avoauto :).

Avoauto — Hyvin mahtuu heinäkuorma avoautoon. Vain taivas rajana kuormauksessa.

Oljet on nyt laitettu perunan varsien tyville – en tiedä tuleeko sieltä perunaa (ja onko jo ehtinyt vihertyä), mutta rikkaruohot tämä systeemi on kyllä pitänyt poissa. Eli varsinainen tavoite saavutettu.

Perunamaa — Olkien alta puskee pelkkää perunanvartta. Yllättävän hyvin toimii tämä rikkaruohojen tappokonsti.

Olen jo pitkään suunnitellut saunakamarin siivousta – lähinnä terapeuttisessa mielessä, koska kiva olisi saada jotain edes puolivalmista sisätiloihin myös. Ollaan myös käytetty saunakamaria kahvinkeittopaikkana, joten asiallista vähän siivota.

Saunakamari ennen siivousta — Kännykän pullonsilmällä kuvattu saunakamari ennen siivousta.

Eipä siitä sen kummempaa, muuta kuin että kyllä tuli kiva. Jos saadaan kaivo kunnostettua syksyllä, niin ehkä voitaisiin jo saunassakin käydä.

Saunakamari ovelta päin katsottuna. Penkit ovat nykyisen talon ylijäämää.

Ja se kahvinkeittopaikka. Emännänkaappi oli saunakamarissa, ja sai nyt kunnollisen puhdistuksen.

Kaivoon katsominen saa ihan erillisen kirjoituksen – mutta ei tänään. To be continued…

27.6.202113.9.2021

Betoniaskartelua

Sain muutama vuosi sitten mieheltäni joululahjaksi pikkuisen betonimyllyn. Se menee kyllä heittämällä joululahjojen top vitoseen – vaikka en olekaan sitä vielä käyttänyt kertaakaan näiden vuosien varrella (paitsi kerran shampanjacoolerina).

Meillä on uudella pihalla kolme raparperipuskaa, ja jokaisessa lehdet ovat toinen toistaan jättimäisempiä. Kun huomasin tuon melkein metrisen lehden, juohtui mieleeni, että mullahan on se betonimylly…

raparperin lehti — Jättiläislehti on myös aika mukavan muotoinen, lähes saman kokoinen halkaisiljaltaan joka suuntaansa.

Tuumasta toimeen. Löysin paikallisen roskalavaryhmän kautta sementtiä ja väripigmenttiä, ja erilaisia rautoja ja verkkoja uudessa paikassa on omasta takaa.

verkotettu betonilaatta — Laitoin ensin kerroksen betonia, sitten painelin siihen kanaverkkoa, ja toinen kerros betonia päälle.

muovilla peitetty valu — Lopuksi vielä peitin valun muovilla, ettei se kuivu liian nopeasti. Pitää käydä vielä kastelemassa sitä pari kertaa lähipäivinä.

Olen tehnyt jotain pientä betoniaskartelua joskus, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein betonilaatan. Rohkeana tyttönä laitan tämän jo julki, vaikka vielä ei ole mitään tietoa siitä, onnistuuko valu vai ei.

betonitöitä — Tässä vielä nämä aiemmin tekemäni askartelut. Ruukku on niin paksu, että siinä voi kasvattaa vain mehikasveja. Kaksi muuta ovat suihkulähdekäyttöön.

Tulipahan ainakin vihittyä käyttöön ihana betonimyllyni, ja hyvinhän se toimi. Öljyä pitäisi jostain kohtaa saada vähän nivelille, niin loppuisi se jatkuva kitinä 🙂

Ps. Täältä löydät Instagram-feedini. Paljon kuvia myös nykyisestä puutarhastani.

26.6.202126.6.2021

Kompostoinnista

Me ollaan miehen kanssa ihan vannoutuneita kompostoijia. Komposti tuottaa paljon paitsi paljon hyvää multaa, myös tärkeitä pieneliöitä puutarhaan. Sitä paitsi keväällä on jotenkin niin kiva aloittaa hommat sillä, että kääntää komposteja ja toteaa edellisen vuoden jätteiden muuntuneen karikkeeksi ja toissa vuoden jätteet jo lähes mullaksi.

Kotona on kaksi lämpökompostoria ja puutarhakompostit kolmen vuoden rotaatiolle. Erittäin toimiva systeemi: ensimmäiseen kompostiin viedään kesän aikana kaikki maatuva puutarhajäte. Toisen vuoden kompostissa on jatkomaatumassa edellisen vuoden kamat. Kannellisessa kolmannen vuoden kompostissa on sitten parin vuoden takaista tavaraa, joka alkaa olla jo multaa.

Homma toimii näin: Ensin tyhjennetään kasvihuoneen kasvualustaa kukkapenkkeihin ja kesäkukkaruukkukäyttöön. Sitten tuodaan kolmannen vuoden kompostin mullat kasvihuoneeseen. Toisen vuoden komposti käännetään kolmannen vuoden kompostiin ja esimmäisestä kompostista lapetaan kamat toisen vuoden kompostiin. Ja lämpökomposteista tullutta maatunutta tavaraa laitetaan vähän joka väliin aika ajoin.

Aika paljon kääntämistä, ja turhaa hommaa, voisi moni ajatella. Mutta kääntäminen on juuri se idea. Silloin kerrokset sekoittuvat ja lahoaminen saa uutta virtaa.

Tuo on siis (puutarhaihmisen mielestä) tosi mukavaa puuhaa, mutta nykyisellä rinnepihalla vähän työlästä. Lämpökompostit ovat erillään muista komposteista ja kasvihuone on portaiden päässä kompostialueesta. Ruukutuspöytä taas on vielä ihan eri suunnassa.

Nyt haluttiin laittaa kaikki nämä samalle alueelle, ja puutarhakompostit vielä sellaiseen paikkaan, että niissä voi kasvattaa kesäkurpitsaa (nyt ovat tosi varjoisassa paikassa). Ja tässä tämä nyt on: kompostialue keittiöpuutarhassa.

Kasvihuone tulee ihan viimeisen kompostin viereen, joten sinne on helppo viedä kottikärryillä multaa. Kasvihuoneesta taas on kottikärryn kuljettava reitti navetan päätyyn, jonne tulee ruukutuspaikka, eli sinne saa kuljetettua ruukkumullat. Tykkään myös siitä, että kompostit ovat näkyvillä, eivätkä jemmattuna missään pihan perällä. Onhan kompostointi puutarhan tärkein toiminto!

20.6.202120.6.2021

Potagerin mallausta

On ollut tänä viikonloppuna melko hikiset oltavat pihanrakentajalla. Eilen siivoiltiin pihaa, haketettiin oksia keittiöpuutarhaan ja ajeltiin pihalta rikka- ja tavallista ruohoa. Piha alkaa näyttää jo ihan siistiltä monestakin kohtaa.

Sääkin oli eilen vähän miellyttävämpi kuin tänään, ja oikeastaan tehtiin ihan täysi työpäivä. Tälle päivää oli luvassa lisää haketusta ja keittiöpuutarhan pyöreän kasvatuslaatikon rakentaminen. Olen esikasvattanut muutaman pavun, avomaankurkun ja herneen taimen, ja niiden multiin saamisella alkoi jo olla kiire.

Samalla tulee nyt mallattua keittiöpuutarhan mittasuhteet paikan päällä – paperille niitä olenkin jo piirtänyt useaan otteeseen. Tarkoituksena on tehdä navetan nurkalta sisäänkäynti (siis oikein portti!), josta jatkuu suora käytävä kasvihuoneelle. Ennen kasvihuonetta on risteävä suora käytävä kaivolta kompostille. Käytävän molemmin puolin on symmetriset kasvatuslaatikot, joiden keskellä on ”aukio”, johon tulee pyöreä kasvatusallas köynnöstäville kasveille.

Kattotiilet — Pyöreä kasvatusallas tehdään vanhoista kattotiilistä, jotka löytyivät roskalavaryhmästä.

Kasvilaatikoiden paikat. — Lautojen asettelu maahan kasvatuslaatikkoja mallaamaan toi hyvin konkretiaa suunnitelmaan. Papualtaan takana oleva tuoli esittää kasvihuoneen paikkaa,

Hyvä että tuli tehtyä tosielämän mallaus. Testailtiin kottikärryliikennettä kaivolta kompostille ja totesimme, että komposteja pitää vähän siirtää, että homma toimii pujottelematta. Nyt ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä, ja ensimmäinen kasvilava ehkä rakennetaan jo tänä kesänä (vaikka siellä ei vielä ole tarkoitus mitään kasvattaakaan).

Herneen istutus — Kävin vielä illan ”viileydessä” istuttamassa pavut, kurkut ja herneet. Onnettomia taimia, eivätkä milään meinanneet pysyä pystyssä. Keksin tehdä sidontalangan heinästä.

13.6.202113.6.2021

Perennoita valeistutukseen

Tehtiin siskon kanssa aikaisin keväällä jo valeistutuspenkki odottamaan hyviä istutusaikoja. Siinähän kävi niin, että vuohenputki 6 – puutarhuri 0. Edes kaksinkertainen pahvi ei pitänyt vuohenputkea poissa, joten uusiksi meni.

Vuohenputki vallannut kukkapenkin — Vuohenputki ei anna armoa, vaan tunkee paksun pahvikerroksenkin läpi.

Edellisessä jutussani kirjoitinkin muovittomasta biokankaasta. Kokeillaan nyt sitä kukkapenkin alla. Mies kuokki enimmät vuohenputken ja nokkosen juurakot pois ja samalla tasoitti maata vähän, ja siihen päälle laitoin tuota biokangasta. Reunoille isompia kiviä ja leca-harkkoja, jotta multatilaa saadaan tarpeeksi. Leca-harkkojen reiät jätin ylöspäin, tarkoitus on istuttaa niihin kivikkokasveja, jotka toivottavasti vähän peittävät harkkoja myös…

Istutin taimet aika tiheään, koska niitä on paljon. Nykyisellä pihalla on lähes 200 eri perennalajiketta, ja vasta istuttaessa minulle valkeni, miten jättimäinen urakka tämä on. Melkein koko lauantai meni tähän vaiheeseen, vaikka kasveja tässä on vasta murto-osa.

Valeistutus — Perennat tiiviissä yhteiselossa.

Viime viikonloppuna raivaamani syreenin alle laitoin lopullisen istutuspaikan maanpeitekasveille. Sinne tulee taponlehteä, pikkutalviota, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa, tuoksuorvokkia ja akankaalia. Ainakin näin aluksi.

Kasveja syreenin alla — Maanpeitekasvien istutus.

Dokumentoin valeistutukseen google sheetsiin, jotta tiedän, mikä välistä puuttuu jos joku sattuu kuolemaan. Ajattelin vielä jossain vaiheessa merkata värit taulukkoon, ja olisi kyllä siistiä jos jotenkin voisi vielä konkretisoida kukintakuukauden. Pitää vähän miettiä sitä.

Kasvit taulukossa — Säntillisyys ei yhtään huvittaisi, mutta kannattaa jatkoa ajatellen.

Vielä kävin tänään urakoimassa navetan eteen hätäistutuspaikan nukkasalkoruusulle (joka on niin säälittävän kokoinen, että en uskalla paljoa odottaa) ja laventelille. Lämmin paikka on tarpeen näille molemmille. Tässäkin piti käyttää kangasta, koska nokkosta on ihan joka paikassa.

Navetan nurkalla — Talon nurkalta löytyi pyöreitä kiviä. Ne saavat nyt palvella tässä.

12.6.20212.5.2023

Muoviton puutarha

Tehdään parhaillaan keittiöpuutarhaaluetta ja valeistutusta perennoille. Suunnittelua tehdessä tuli vastaan Ylen juttu katekankaista – tiesittekö, että niissä on lähes kaikissa mikromuovia!

Mikromuovi on paitsi käytännöllisesti katsoen ikuista, myös aiheuttaa ongelmia pieneliöille. Ja meidän sympatiat on kyllä pieneliöiden puolella.

Löydettiin onneksi 100 % biohajoavaa suodatinkangasta keittiöpuutarhaan ja biokangasta valeistutuksen alle. Ilman katteita vuohenputki valtaisi paikat muutamassa viikossa uudelleen.

Kangas on kohtuullisen kallista, ja vaikeaa myös vähän vaikeaa löytää. Mutta tätä hommaa tehdään nyt jälkipolvia ajatellen, ja vaikkapa sadalle vuodelle laskettuna hintaero muovia sisältävään kankaaseen kutistuu nollaan.

Suodatinkangasta laitetaan risuhakkeen alle.

Näitä nyt laitetaan tänä viikonloppuna – huomenna ehkä lisää juttua valeistutusprojektista.

6.6.20216.6.2021

Lisää risuja

Tänään keräiltiin viimeiset terijoensalavoiden latvukset yhteen paikkaan haketusta varten. Mies oli vähän huolissaan, että riittävätkö risut siihen hakemäärään, joka vielä tarvittaisiin, joten päätin helpottaa vähän tilannetta.

Meillä on pihalla useita syreenejä, joista suurin osa onneksi tavallista pihasyreeniä. Pari puistosyreeniäkin on, ja ne ovat pusikoituneet pahemman kerran. Näin eilen Helsingin reissulla muutaman tosi kauniisti leikatun syreenin, ja tulin siihen tulokseen, että unkarinsyreeni ei näyttäisi ollenkaan hullummalta, kun sitä vähän siistii.

Kävin syreenin kimppuun aseenani loistavat Fiskarsin voimasekatöörit, isot oksaleikkurit ja oksasaha. Risua ja paksumpaakin oksaa tuli paljon, joten enää ei hakettajalla ole huolta huomisesta. Ja leikattu syreeni muodostaa yhdessä salavan kanssa komean sisäänkäynnin pihan ”spa-osastolle”. Tosin siellä osastolla ei ole vasta kuin sauna (jota ei olla vielä käytetty kertaakaan), mutta uima-allas on vahvasti suunnitelmissa – sitten joskus. Syreenin alle tuli myös hyvä valeistutuspaikka maanpeitekasveille: kevätkaihonkukalle, taponlehdelle, pikkutalviolle, rönsyansikalle ja akankaalille.

Syreeni ja salava — Salavan juurelle suunnittelen istuttavani vielä alppikärhön ”porttia” komistamaan.

5.6.20216.6.2021

Halkopinosta on moneksi

Pihan siivoushommissa tulee tänä kesänä menemään jokunen tunti. Tarkoitus olisi saada piha sellaiseen kuntoon, että saisin ajella sen säännöllisesti niittotrimmerillä ilman mitään isompia järjestelyjä ja tavaroiden siirtelyä.

Terijoensalavoiden rungot on nyt suunnilleen pätkitty kasoihin pitkin pihaa halkomista ja pinoamista odottamaan. Lisäksi löysimme jälleen yhden pressun alta ison pinon koivuhalkoja, nekin vaativat pilkkomista pienemmäksi.

Emme oikeastaan tarvitse polttopuuta täällä ainakaan vuoteen vielä, ja siitäpä lähti sellainen ajatus, että tehdään pihan toiselle sivulle halkopinoaita. Mies teki hyvät perustukset vanhoista pölleistä, halkoi puut ja minä rupesin latomaan pinoa.

Pinon perustukset — Tähän syntyy puupinoaita.

Ajatuksena oli ensin tehdä vähän semmoinen taideaita. Pyöreät puut muodostaisivat aitaan jonkunlaisen aaltomaisen kuvion, ja halot olisivat väleissä tukemassa – tai jotain sellaista. Aika pian totesin sen kuitenkin vähän liian haastavaksi, tai ainakin vähintään aikaavieväksi, ja tyydyin asettelemaan erimuotoisia klapeja kerroksittain.

Halkopino valmiina — Funktionaalista kauneutta – halkopino!

Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka tällä ei mitään itetaiteen valtionpalkintoa tulekaan. Materiaalia jäi vielä lisäpätkäänkin, mutta se voidaan tehdä vasta, kun vanha autotalli siirretään uuteen sijaintiin. Mutta se on sitten toinen juttu se.

30.5.202130.5.2021

Punainen tupa ja perunamaa

Englaintilaista puutarhaa joudutaan vielä odottamaan jokunen vuosi, mutta perunamaa laitettiin jo nyt. Mukava on saada perunoitakin, mutta isompi motiivi oli oikeastaan se, että saataisiin edes vähän hillittyä rikkaruohojen kasvua

Tilalla on asunut ihan aluksi karjalainen evakkoperhe, ja heillä on ollut kotieläimiä. Meitä edellisillä asukkailla oli ollut hevonen. Tämä näkyy pihan laitamilla, ne ovat korkeammalla kuin pihan keskikohta, ja ihan erilaista maata. Maa on kuohkeaa ja helppoa työstää, ja selvästi erittäin ravinteikasta, ainakin nokkosten määrästä päätellen. Eli lantaa sinne on varmaan kärrätty.

Muhevaa maata. — Viime viikolla ajelin tästä vuohenputket ja nokkoset, nyt harvennetaan juuristoa.

Aloitettiin perunamaan tekeminen kuokkimalla maata tasaisemmaksi, ja keräilemällä isoimmat juuripaakut pois. Muokkauksen jälkeen tasoitettiin maata vähän, ja ladottiin perunat maan pinnalle.

Muokattu maa — Siihen se perunamaa muotoutuu.

Perunarivien väliin tein polut paksusta sanomalehtikerroksesta. Perunat peittelin oljella, joita löysin navetan ylisiltä. Sanomalehdet peitin paksulla kerroksella haketta, jota mieheni jyrsi terijoen salavista (joita vain riittää ja riittää).

Valmis perunamaa — Valmista. Kyllä tuli siisti.

Lopputuloksesta tuli minusta hieno. Olkea tai muuta katetta pitää kesän mittaan lisätä, mutta onneksi meillä on tiedossa paikka, mistä saamme lisää katetta haettua. Jos hyvin käy, syömme syksyllä Siikliä ja Annabellea, mutta enpä hämmästyisi, vaikka rikkaruohot näyttäisivät meille närhen munat. Korkealta tässä ei kuitenkaan pudota.