Halkopinosta on moneksi

Pihan siivoushommissa tulee tänä kesänä menemään jokunen tunti. Tarkoitus olisi saada piha sellaiseen kuntoon, että saisin ajella sen säännöllisesti niittotrimmerillä ilman mitään isompia järjestelyjä ja tavaroiden siirtelyä.

Terijoensalavoiden rungot on nyt suunnilleen pätkitty kasoihin pitkin pihaa halkomista ja pinoamista odottamaan. Lisäksi löysimme jälleen yhden pressun alta ison pinon koivuhalkoja, nekin vaativat pilkkomista pienemmäksi.

Koivuhalkoja
Koivuhalkoja

Emme oikeastaan tarvitse polttopuuta täällä ainakaan vuoteen vielä, ja siitäpä lähti sellainen ajatus, että tehdään pihan toiselle sivulle halkopinoaita. Mies teki hyvät perustukset vanhoista pölleistä, halkoi puut ja minä rupesin latomaan pinoa.

Pinon perustukset
Tähän syntyy puupinoaita.

Ajatuksena oli ensin tehdä vähän semmoinen taideaita. Pyöreät puut muodostaisivat aitaan jonkunlaisen aaltomaisen kuvion, ja halot olisivat väleissä tukemassa – tai jotain sellaista. Aika pian totesin sen kuitenkin vähän liian haastavaksi, tai ainakin vähintään aikaavieväksi, ja tyydyin asettelemaan erimuotoisia klapeja kerroksittain.

Halkopino valmiina
Funktionaalista kauneutta – halkopino!

Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka tällä ei mitään itetaiteen valtionpalkintoa tulekaan. Materiaalia jäi vielä lisäpätkäänkin, mutta se voidaan tehdä vasta, kun vanha autotalli siirretään uuteen sijaintiin. Mutta se on sitten toinen juttu se.

Saunakuljetus

Tontillamme oli kaksi saunaa, alkuperäinen hirsirunkoinen sauna ja uudempi sauna, joka oli teräksisen siirtolavan päällä. Mehän emme tietenkään tarvitse kuin yhden saunan, ja vanha sauna on ilman muuta valintamme.

Vanha sauna
Vanha sauna talviasussaan.

Jalassauna näytti olevan ihan hyvässä kunnossa, joten päätimme myydä sen. Laitoin ilmoituksen Toriin, ja se menikin oikeastaan saman tien kaupaksi. Ostaja järjesti kuljetuksen ja kävi myös trimmailemassa kuljetusreitille osuvia puita, joten tämä oli kaiken kaikkiaan win-win -kauppa. Meilläkin oli tietysti vähän ennakkovalmisteluita tehtävänä, mm. purimme kuistin kuljetuksen tieltä.

Saunaa nostetaan kyytiin
Näin se sauna nousee auton kyytiin (ostajan kuva)

Emme itse päässeet paikalle, kun kuljetus tapahtui, mikä oli ilmeisesti hyvä asia – en tiedä miten olisin kestänyt katsoa, kun saunaa tuotiin ulkorakennuksen ja mökin välistä. Näimme jälkeen päin pari ostajan kuvaamaa videota, ja tilaa oli TODELLA vähän. Kuski todella osasi asiansa – sauna liikkui tontilta lähes räystäitä hipoen.

Saunaa kuljetetaan rakennusten välistä
Läheltä menee. Enpä haluaisi olla ratissa. (Ostajan kuva)
Sauna lähtee tontilta
Pelättiin, että kuljetus on liian korkea sähkölinjoille, mutta kyllähän tuossa olisi ollut varaa vielä paljon korkeampaankin kuljetukseen (Ostajan kuva)

Nyt meillä on saunan kohdalla tontin ainoa rikkaruohoista vapaa kohta. Nyt pitäisi miettiä, mitä siihen tälle kesälle laittaisi kasvamaan. Pienimuotoinen auringonkukkaniitty voisi olla aika kiva?

Fika!

Ennen kuin mitään muuta aloitetaan, laitetaan tulet. Kahvit on termarissa ja lohivoileivät kylmälaukussa. Tämähän on melkein kuin Strömsössä, tai siinä ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa (Trädgårdstider).

Ainakin melkein 😃.

kahvipaikka
Kahvipaikka on melko proosallinen.
makkaranpaisto
Funktionaalinen paistoväline. Ei pyöri makkarat tikussa.

Vähän lähempänä unelmaa

Muistan melko tarkkaan sen hetken, kun tajusin, että unelmamme onkin saavutettavissa. Muistan, että aurinko paistoi ja oli lämmin. Loppukevät. Muistan sen huikean tunteen, joka minut täytti. Se olisi mahdollista!

. . .

Olemme asuneet maalla yli 20 vuotta. Kesällä se on ihanaa – takaovesta pääsee suoraan omalle pihalle, linnut laulavat ja kukat kukkivat. Mutta talvella on toista. Aina on pimeää, kaikki on kaukana, ja sinne kauas pitää ajaa pimeitä ja liukkaita teitä.

Niin se on mennyt jo kymmenkunta vuotta. Talvella haluan kiivaasti muuttaa kaupunkiin. Heti, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, muutamme mekin. Sitten tulee taas ihana kesä, eikä minua kiinnosta yhtään elokuvat, kahvilat, ulkona syöminen, teatterit tai museot. Haluan olla omalla pihalla ja tonkia kukkapenkkejä. Ja koko ajan ahdistaa se ajatus, että on pakko valita jompi kumpi.

Sitten tuli se loppukevään päivä, kun oivalsin, että ei tarvitse valita. Mehän asumme juuri sen verran syrjässä, että täällä on mökit varmasti ihan halpoja. Ja jos olen tähän saakka käynyt täältä asti töissä päivittäin, niin hyvin voisin mökiltäkin käydä. Ja talvet voitaisiin asua sitten kaupungissa. Me voidaan saada molemmat!

No, ihan näin yksinkertaista se ei ollut. Tuosta hetkestä on nyt n. viisi vuotta, ja olemme siitä lähtien etsineet mökkiä. Ihan halpoja ne eivät todellakaan olleet, eikä niitä sitä paitsi ollut edes tarjolla. Emme millään olisi halunneet muuttaa toiselle paikkakunnalle, jättää ystäväpiiriä ja aloittaa täysin alusta. Vähitellen totuimme siihenkin ajatukseen, ja laajensimme etsintöjämme naapurikuntien puolelle.

Ja sitten, yhtäkkiä pieni tupa löytyi 1,5 kilometrin päästä nykyisestä kodista. Emme aikailleet yhtään, kaupat tehtiin reilun viikon päästä ensikäynnistä.

Tästä alkaa tämä tarina, punaisen tuvan kunnostusprojekti ja englantilaisen puutarhan rakentaminen.