pihapuut Archives - Villa Elviira

16.5.202216.5.2022

Turvakengät

Rakennustyömailla ammattilaiset pitävät aina turvakenkiä – ei varmaan ole edes luvallista tulla töihin lenkkareissa tai joissakin vanhoissa kumpparin rähjöissä. Mutta kuinka monella kotitarveremppaajalla on jalassa turvakengät? No, meillä ainakin molemmilla on tästä lähtien, sillä sain mieheltä äitienpäivälahjaksi Sievin tennarimalliset turvakengät. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä – omatkin jalat kannattaa suojata törröttäviltä nauloilta tai varpaille putoavilta tiiliskiviltä!

Olipas iloinen yllätys, kun avasin äitienpäiväkortin reilu viikko sitten – siellä luvattiin paitsi paljon onnea, myös turvakengät! Ja koska turvallisuus ennen kaikkea (myös verkko-ostoksissa), sain itse valita kengät ja mitata jalkani koon. Päädyin punaisiin tennarimallisiin kenkiin. Lähetys tuli nopeasti, ja sain kengät jalkaan jo viime viikonloppuna.

Minut tunnetaan töissä mm. siitä, että kannustan tärkeissä asioissa ”vyö ja henkselit” ratkaisuihin, ja että monesti laitan ”kypärän päähän”, kun on joku (rohkea) ratkaisu tehtävänä. Turvakengät täydentävät tätä asukokonaisuutta aika passelisti :).

Uusilla kengillä ympäri tonttia kävelyn lisäksi tein (taas) risusavottaa. Aineksia on nyt useampaan metriin risuaitaa, ja ajateltiin käydä ostamassa jo valmiiksi tolpat, että voidaan aloittaa heti, kun olosuhteet sallivat. Mutta nepä olivatkin loppuneet, ja pitää vähän kierrellä muita lähimyymälöitä. Elämme selvästi pula-aikoja rakennustarvikkeiden suhteen!

Muuten tontilla on tehty maansiirtotöitä, liittymä / pihatie on siirretty uuteen paikkaan, jotta nykyisen tien paikalle pystytään kaivamaan pohjat talon laajennukselle.

Liittymä ennen tasoitusta — Tältä etupiha ja tien paikka näytti vielä lauantaiaamuna. Kaivurimies oli jo kaivanut tien pohjan valmiiksi ja kivimurskakasa oli ilmestynyt tontille.

liittymä valmiina — Muutaman tunnin päästä ylimääräinen maa-aines oli siirretty pois ja murske tasoiteltu ja tärytetty tien pohjaksi.

Tien alta piti kaivaa pois useita isoja syreenejä. Sovittiin kaivuriurakoitsijan kanssa, että otetaan ne talteen ja istutellaan uusiin paikkoihin. Nyt meillä on syreenejä vähän siellä ja täällä ihan lopullisissa paikoissaan ja vielä muutama valeistutettuna ulkorakennuksen taakse. Niitä on jossain vaiheessa (remonttien päätyttyä) tarkoitus pilkkoa pienempiin palasiin ja tehdä tontin molemmin puolin syreeniaitaa.

Mies istuttaa puuta — Osa puista (tässä kylläkin kyseessä vaahtera eikä syreeni) istutettiin ihan mies ja lapio -menetelmällä. Tästä tontin nurkasta on tarkoitus ensi talvena kaataa männyt pois. Ne on alun perin istutettu liian lähelle toisiaan ja ovat muotopuoliksi kasvaneet. Polttopuuta meillä riittää varmaan kymmeneksi vuodeksi, kun kaikki ”hakkuut” tontilla on tehty.

Kaivinkone istuttaa puuta — Sitten oli tällaista heavy duty -istutusta myös. Kaivinkoneella isotkin syreenit saatiin istutettua ilman, että niitä piti katkoa matalemmiksi. Nyt vaan käydään niitä ahkerasti kastelemassa, niin saadaan toivottavasti kukkivia syreeneitä jo tänä kesänä.

Oli kyllä superhieno päivä olla Elviiralla töissä, vaikka illalla olinkin niin uupunut, että nukahdin jo kahdeksalta.

6.6.20216.6.2021

Lisää risuja

Tänään keräiltiin viimeiset terijoensalavoiden latvukset yhteen paikkaan haketusta varten. Mies oli vähän huolissaan, että riittävätkö risut siihen hakemäärään, joka vielä tarvittaisiin, joten päätin helpottaa vähän tilannetta.

Meillä on pihalla useita syreenejä, joista suurin osa onneksi tavallista pihasyreeniä. Pari puistosyreeniäkin on, ja ne ovat pusikoituneet pahemman kerran. Näin eilen Helsingin reissulla muutaman tosi kauniisti leikatun syreenin, ja tulin siihen tulokseen, että unkarinsyreeni ei näyttäisi ollenkaan hullummalta, kun sitä vähän siistii.

Kävin syreenin kimppuun aseenani loistavat Fiskarsin voimasekatöörit, isot oksaleikkurit ja oksasaha. Risua ja paksumpaakin oksaa tuli paljon, joten enää ei hakettajalla ole huolta huomisesta. Ja leikattu syreeni muodostaa yhdessä salavan kanssa komean sisäänkäynnin pihan ”spa-osastolle”. Tosin siellä osastolla ei ole vasta kuin sauna (jota ei olla vielä käytetty kertaakaan), mutta uima-allas on vahvasti suunnitelmissa – sitten joskus. Syreenin alle tuli myös hyvä valeistutuspaikka maanpeitekasveille: kevätkaihonkukalle, taponlehdelle, pikkutalviolle, rönsyansikalle ja akankaalille.

Syreeni ja salava — Salavan juurelle suunnittelen istuttavani vielä alppikärhön ”porttia” komistamaan.

5.6.20216.6.2021

Halkopinosta on moneksi

Pihan siivoushommissa tulee tänä kesänä menemään jokunen tunti. Tarkoitus olisi saada piha sellaiseen kuntoon, että saisin ajella sen säännöllisesti niittotrimmerillä ilman mitään isompia järjestelyjä ja tavaroiden siirtelyä.

Terijoensalavoiden rungot on nyt suunnilleen pätkitty kasoihin pitkin pihaa halkomista ja pinoamista odottamaan. Lisäksi löysimme jälleen yhden pressun alta ison pinon koivuhalkoja, nekin vaativat pilkkomista pienemmäksi.

Emme oikeastaan tarvitse polttopuuta täällä ainakaan vuoteen vielä, ja siitäpä lähti sellainen ajatus, että tehdään pihan toiselle sivulle halkopinoaita. Mies teki hyvät perustukset vanhoista pölleistä, halkoi puut ja minä rupesin latomaan pinoa.

Pinon perustukset — Tähän syntyy puupinoaita.

Ajatuksena oli ensin tehdä vähän semmoinen taideaita. Pyöreät puut muodostaisivat aitaan jonkunlaisen aaltomaisen kuvion, ja halot olisivat väleissä tukemassa – tai jotain sellaista. Aika pian totesin sen kuitenkin vähän liian haastavaksi, tai ainakin vähintään aikaavieväksi, ja tyydyin asettelemaan erimuotoisia klapeja kerroksittain.

Halkopino valmiina — Funktionaalista kauneutta – halkopino!

Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka tällä ei mitään itetaiteen valtionpalkintoa tulekaan. Materiaalia jäi vielä lisäpätkäänkin, mutta se voidaan tehdä vasta, kun vanha autotalli siirretään uuteen sijaintiin. Mutta se on sitten toinen juttu se.

24.5.202124.5.2021

Uusia koneita

Hyvin pian tonttikaupan jälkeen totesimme, että tarvitsemme uuden oksasilppurin. Meillä on kyllä silppuri, mutta se on ihan risupeli, kun taas nyt tarvitaan järeämpää peliä.

Uusi laite hankittiin Hankkijasta, Eliet Neo 2500 W. Kallishan se oli, mutta onneksi vähän alennuksessa. Mies on sillä nyt silpunnut ison osan terijoensalavista, sen mitä risuaidasta jäi yli. Oksasilppu on riittänyt kattamaan n. 10 neliön alan, johon tulee kompostit ja hyvä alku keittiöpuutarhalle.

Pian ilmojen lämmettyä huomasimme myös, että vuohenputkea, nokkosta ja koiranputkea ei mitenkään pidetä aisoissa perusruohonleikkurilla. Viikatehommat eivät paljon kiinnostelleet, joten kone se oli tähänkin hankittava.

Googlettamalla selvisi, että sellaista ruohonleikkuria ei ole keksittykään, joka meidän pihan möykkyjen seassa kykenisi etenemään. Sitten hakuun osui niittotrimmeri. Luonnollisestikin tämä peli on taas kalliimpi kuin ruohonleikkuri, mutta arveltiin, että ns. maksaisi itsensä takaisin säästyneessä ajassa ja erityisesti hermoissa.

Taas Hankkijalle. Ostimme Cub Cadet -niittytrimmerin. Se on ruohonleikkurin ja hirviötrimmerin yhdistelmä – isot pyörät helpottavat liikkumista kuoppaisessa ja muhkuraisessa maastossa ja lähes kynän paksuiset siimat tekevät selvää pitkästäkin ruohosta.

Ja mikä helvetinkone se onkaan! Suosittelen vakavasti suojalasien käyttöä – jos tielle osuu vaikka männynkäpy, niin en edes uskalla ajatella, millä vauhdilla se sinkoutuu matkaan. Kone ahmii kaiken eteen osuvan – mm. puisesta marjapensaan tuesta lensi yksi jalka huitkuuseen, kun siima osui siihen. Olihan se laho, mutta silti. Nyt jo voi sanoa, että tästä pelistä on meille paljon iloa. N. kolmasosa tontista on täysin vuohen- ja koiranputken ja nokkosen peittämä, ja se oli ehtinyt kasvaa lähes polvenkorkeuteen. Puoli tuntia, ja alue oli siistitty. Mahtavaa!

Ruoho — Selvää jälkeä! Katso instagramista video (@sussurie)

9.5.20219.5.2021

Terijoensalavan uusi elämä risuaitana

Tontilla on paljon puita: mäntyjä, koivuja ja terijoensalavia. Jälkimmäiset eivät meitä oikeastaan viehätä ollenkaan muotokieleltään, mutta emme myöskään pidä siitä, miten niiden juuret lonkeroituvat mm. salaojaputkiin.

Terijoensalavat — Salavat näyttävät melko harmittomilta tähän aikaan vuodesta.

Jokaisen puun kohtalo tullaan ajan myötä harkitsemaan – osa jätetään, osa kaadetaan. Mutta terijoensalavien osalta peli oli selvä heti alussa: kaikki pois. Osa niistä kaadettiin jo saunakuljetuksen tieltä, mutta talon takana olevat puut kaadatettiin ammattimiehellä. Metsäpalvelu Rantanen kävi hoitamassa homman eräänä iltana – ja heti kaadon jälkeen meille valkeni terijoensalavista vielä yksi ikävä piirre: latvuksista tulee risua ihan julmettu määrä.

Metsuri — Metsäpalvelu Rantanen työssään

Olimme suunnitelleet hakettavamme risut kompostikuivikkeeksi ja pensaiden alle katteeksi, mutta määrä ylitti ymmärryksen ja myös tarpeen. Mutta eipä hätää – minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut tehdä risuaita, jollaisen olen jossain puutarhaohjelmassa joskus nähnyt. Mies on jostain syystä hanketta vastustanut, mutta nyt ehdotus meni läpi ihan mukisematta. Hyväksyntään vaikutti risujen tolkuttoman määrän lisäksi myös se, että jossain lehdessä oli kehuttu risuaidan olevan mitä mainioin ötökkähotelli.

Risuja. — Terijoensalavan latvus on melko kuohkea, ja siinä on paljon tavaraa. Risuaitaan nämäkin kuitenkin kelpaavat mainiosti.

Näin teimme risuaidan

Risuaita ladotaan tolppien väliin. Tolpiksi hankimme valmiita kestopuutolppia, jotka käsiteltiin puuöljyllä mustiksi. Tolppaparit naputeltiin maahan 80 cm:n välein 35 sentin päähän toisistaan. Luonnollisestikin käytettiin mittaa ja luotilankaa, koska ”handy husband” tekee aina hyvää jälkeä.

Mies mittaa. — Tolppien väli on 80 senttiä.

Sitten vaan täyttämään aitaa. Aluksi asettelin risuja yksi kerrallaan, mutta pian ymmärsin, että se on turhaa näpertelyä ja aloin latoa niitä sylyksittäin. Osassa oksista oli tuuheaa latvusta jäljellä, ja niitä ladoin eri päin ja tasaisesti koko matkalle, että aita nousi tasaisesti.

Aidan aloitus — Risuja ladotaan tasaisesti koko aidan matkalta.

Kun risuja oli n. 30 cm korkeudelta, laitoin tolppien väliin rautalangat sekä tiivistämään risuja että varmistamaan, että aita ei lähde pullistumaan paksuutta. Toiset rautalangat laitoin, kun aita oli lähes täysi.

Rautalanka. — Rautalanka tiivistämässä risuja.

Aidan risut ovat pääsääntöisesti sormenpaksuisia tai ohuempia, mutta lisäsin aitaa tukevoittamaan tasaisin välein muutaman kerroksen myös paksumpia oksia. Ladoin niitä myös päällimmäiseksi kerrokseksi ihan puhtaasti ulkonäkösyistä.

Valmis aita — Valmista. Kun aita on täydessä mitassaan, trimmaan sen vielä otsasaksilla tai aitaleikkurilla päistä ja sivuilta tasaiseksi.

Navetan kattoremontti alkaa ihan näillä näppäimillä, emmekä halunneet että kattomiehet joutuvat väistelemään tai varomaan risuaitaa, joten sen rakentaminen aloitettiin reilun parin metrin päästä navetan päädystä. Aitatolpat riittivät yhteensä vajaan neljän metrin pätkään, ja aita näyttääkin vähän hassulta ja irralliselta näin lyhyenä. Tarkoitus on vielä jatkaa aitaa molempiin suuntiin, kun ollaan haettu tolppia lisää (ja kun kattoremontti on valmis). Risuja nimittäin jäi vielä melkoisesti, eikä kaikkia terijoensalavia ole edes vielä kaadettu.

Ja mitä teki mieheni sillä aikaa, kun minä rakensin aidan? Hän uusi navetan nurkkalaudat, jotta kattomiehet voivat laittaa remontin lopuksi syöksytorvet oikeille paikoilleen.