purkaminen Archives - Villa Elviira

8.8.20229.8.2022

Hirsitalon sisäpinnat uusiksi, vol 1

Sillä aikaa, kun rakennusporukka tekee laajennusta, me olemme miehen kanssa purkaneet vanhalta puolelta kaikki pintamateriaalit pois. Suurin syy purkamiseen oli se, että halusimme nähdä, missä kunnossa hirret ja alapohja on. Ja toisaalta seinissä olevat lastulevyt ja lattian muovimatot olisi joka tapauksessa pitänyt purkaa, koska tilalle laitetaan perinteisempää ja hengittävämpää materiaalia.

Purkamisvaihe oli todella raskas, sekä henkisesti että fyysisesti. Kun pintoja poistaa, on koko ajan pientä jännitystä siitä, mitä alta löytyy. Ja tietysti siinä mennään tavallaan väärään suuntaan, ikään kuin peruutetaan kauemmas siitä, että talossa pääsee asumaan. Laudat ja levyt olivat paikkapaikoin tosi tiukasti kiinni, ja laudoista poistettavat naulat vääntyneitä ja tiukassa nekin. Ja pölyä on tietysti joka paikassa koko ajan, ja paljon.

Nyt voimme kuitenkin tyytyväisenä todeta, että olemme päässeet destruktiivisesta vaiheesta konstruktiiviseen. Purkamiset on 99 %:sti tehty, ja pian päästään pintoja asentamaan. Mikä helpotus!

Purkamisen vaiheet ovat olleet seuraavat (totuuden nimissä on sanottava, että mies pääasiassa hoiti purkamistyöt):

Keittiön kaappien purkaminen
Lastulevyt pois seinistä: kaikilla seinillä oli lastulevyt, ne irroteltiin jo kevättalven aikana
Tapetti-, pahvi- ja kuitulevykerrokset pois seinistä. Tapetteja oli useampia kerroksia, ja joillain seinillä oli käytetty myös sanomalehteä. Kaikista tapettikerroksista saatiin palasia talteen muistoksi. Seinissä oli käytetty myös kaikenlaisia muita tilkkeitä, mm. vanhoja sängyn pohjavanereita.
Kaksi kerrosta muovimattoa pois lattioista. Tässä kohtaa teetimme varmuuden vuoksi asbestikartoituksen. Ei merkkejä asbestista, joten purimme nämäkin itse.
Lastulevyt pois lattioista. Syvä helpotuksen huokaus, kun levyt olivat kiinni ruuveilla eikä esim. liimalla.
Lattialankut mahdollisimman ehjinä pois lattioista. Minä irrotin kaikista laudoista naulat ja taapeloin laudat myöhempää käyttöä varten.
Vanhat lattianiskat pois
Vanhat purut ja sammaleet pois alapohjasta (kuivia onneksi – ja pölyä tietysti sen mukaisesti!)
Klinkkerit ja uudemmat valut pois vanhan leivinuunin paikalta
Kaikki väliseinät otettiin myös auki ja villat poistettiin väleistä

hirsiseinät näkyvissä huoneessa — Tässä kuva tulevasta makuuhuoneesta purkamisen ja siivoamisen jälkeen. Vielä on muutama tapetin pala irroteltavana.

Suurin osa seinistä tullaan päällystämään puukuitulevyllä (huokolevy), mutta yksi pätkä vanhinta hirsiseinää jätetään näkyviin, jos vaan saadaan se hyvin puhdistettua. Tuo seinä on aikaisemmin ollut ulkoseinä, mutta nyt se jää uutta kuistia vasten, niin sitä ei tarvitse eristää kuitulevyllä – ja lisäksi siinä on hieno piilutettu pinta. Ja muuten – hirsiasiantuntija kävi tarkistamassa hirret, ja ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Pariin kohtaan tehtiin pieni paikka ja muutamasta kohdasta otettiin vähän pintaa pois ja laitettiin tervaa ja pellavarivettä tilalle, ja se oli siinä. Mikä helpotus sekin!

Talo on pystytetty vuonna 1941, mutta hirret ovat vanhemmat. Tämä seinä näyttäisi vanhemmalta kuin muut, koska siinä näkyy piilukirveen jäljet.

Jossain vaiheessa purkutyötä ajattelimme, että emme taidakaan laittaa vanhoja lautoja takaisin lattiaan vaan hankkia vastaavanlevyistä uutta lautaa. Sitten selvitimme hintaa ja kurkkasimme pankkitilille ja päädyimme kuitenkin siihen, että tuvan lattialle laitetaan vanhat laudat, mutta makuuhuoneeseen ja porstuaan ostetaan uudet. Tuvan lankut ovat nimittäin tosi hyväkuntoisia, ja tuntuisi älyttömältä jättää ne käyttämättä. Niinpä minä karhensin laudat uutta maalausta varten ja putsasin lautojen sivut vuosikymmenten möhnästä. Sitä paitsi näissä vanhoissa laudoissa on useaa eri leveyttä, mikä tuo mukavaa patinaa sekin.

Hiottuja lautoja — Tässä hiomistyö vielä kesken. Lautoja oli kaikkiaan vähän yli 30 kpl. Ne oli jo valmiiksi numeroitu, eli nekin on aikoinaan tuotu paikalle ns. käytettyinä.

Lattiat maalataan vastaavalla sävyllä kuin mitä ne ovat olleet. Sävyä olen metsästänyt rautakaupoista, kunnes sain Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmästä vinkin, että sävy voisi olla Tikkurilan 0294 Sienna, joka on vanha Permon sävy. Permoa ei enää ole, mutta ollaan mietitty Virtasen Porstuaa. Maalaamiseen on kuitenkin sen verran vielä aikaa, että ehditään kyllä selvitellä vaihtoehtoja.

maalisävyjä — Tässä muutamia vaihtoehtoja maalin sävyksi. Tuosta Sienna-sävystä ei ole väriliuskoja saatavilla, joten siitä pitää ostaa pieni purkki koemaalausta varten.

Kammokellari

Nyt ollaan siis siinä onnellisessa tilanteessa, että kaikki seuraavaksi tehtävät työt vievät lähemmäksi valmista. Niistä vaiheista sitten erikseen, mutta tähän vielä lopuksi lyhyesti juttua Kammokellarista!

Tuvan alla on vanhaan tapaan kellari, jonne mennään lattiassa olevasta luukusta. Olen vältellyt kellaria ihan viimeiseen asti – jotenkin on tuntunut ihan varmalta, että siellä on jotain inhottavaa. Kellarimörkö tai muuta hirveää. Viime viikolla rohkaistuin, värväsin ystävän naapurista mörönsyötiksi, ja lähdimme tutkimaan kellaria.

Tikkaat olivat vähän lahonneet, joten ne mies oli jo poistanut ja laittanut keittiötikkaat askelmiksi. Sinne sitä sitten rohkeina naisina mentiin – ja kellari osoittautui varsin harmittomaksi: n. 150 cm korkea, n. 2×2 metrin kokoinen tila, jossa oli viileää ja vähän kosteaa, mutta ei mitään hirveää. Vähän nolotti suorastaan, mutta nytpähän tiedän.

tuuletusputken asennus — Kellariin laitettiin toinenkin tuuletusreikä (alun perin oli vain yksi), jotta ilma kiertää paremmin. Tuuletusputki oli helppo asentaa nyt, kun lattia oli joka tapauksessa auki.

1.8.20221.8.2022

Mitä me ollaankaan tekemässä

En olekaan tainnut aikaisemmin kirjoitella kokonaisvaltaisemmin, mitä kaikkea ollaan tekemässä, ja millä aikataululla. Ehkäpä nyt on sen aika, kun asioita on näin jälkikäteen katsellen tapahtunut aika paljon viimeisen parin kuukauden aikana.

Olen pääasiassa laittanut kuvia ja kirjoittanut tarinaa puutarhaan liittyen, mutta sen vuoro oikeastaan tulee vasta ehkä ensi kesänä, ja sitä rakennetaankin sitten pitkään. Tuskin ikinä valmistuu.

Puutarhasuunnittelua olen kyllä tehnyt innokkaasti, mutta huomannut tämän kesän aikana, että niin kivaa kuin se on ollutkin – kaikki suunnittelu on ollut melko turhaa. Nimittäin tontilla tapahtuvat maansiirto- ja rakennustyöt ovat osoittaneet, että kovin tarkkaa suunnittelua ei kannata tehdä ennen kuin rakennukset ovat paikallaan ja maamassat siellä missä niiden kuuluu olla. Sen pitäisi tapahtua vielä tämän kesän nimiin.

Talon laajennus

Tontilla oleva talonen on pieni, kuistin purkamisen jälkeen pinta-alaltaan vain vähän yli 30 m2 kokoinen hirsirakennus, jonne ei tule eikä mene vettä.

Koska tarkoituksemme on asua talossa suurin osa vuodesta, halusimme sinne nykyajan mukavuudet, eli suihkun, wc:n, tiskikoneen jne. Tuohon vanhaan mökkiin nämä eivät mahtuisi mitenkään, emmekä myöskään halunneet tuoda hirsikehikon sisälle nykyaikaisia viemäröintejä ja vesijohtoja. Taloa siis laajennetaan yhdellä lisähuoneella ja isolla kuistilla.

Laajennukseen tulee keittiö, kylppäri, eteinen ja pikkuinen työskentelytila kuistille, yhteensä n. 50 m2. Laajennusta emme tee itse, vaan ammattilaiset hoitavat sen. Laajennusosasta teetettiin piirustukset ja asianmukaiset rakennusluvat haettiin ja saatiin viime talvena. Laajennus on tavoitteena saada ennen pakkaskelejä lämpimäksi, sisustustyöt jäävät talvelle tai ensi keväälle.

Jätevesien käsittelyä ja laadukkaan käyttöveden riittävää saatavuutta ehdimme jonkun verran pohtia myös, mutta rakennusluvan ehdoksi tuli, että liitymme vesi- ja viemäri-infraan, joten ratkaisu tuli sieltä annettuna. Viemäröinti ja vesijohtojen vetäminen tuli siis myös työlistalle – siihenkin tietysti on oman alansa urakoitsija.

Perustukset — Tästä lähdettiin laajennuksen rakennustöissä. Tässä pohjia vasta valmistellaan.

Tällä hetkellä ollaan tässä vaiheessa – laajennusosan runko on pystytetty. Laajennuksen ”alle” jäävien seinien laudoitus on purettu, ja hirsipinnat on suojattu sateelta pressulla.

Vanhan puolen remontti

Vanhaan hirsitalo-osaan mahtuvat pieni makuuhuone ja tupa. Tupaan tulee myös pieni takka tai kakluuni siinä joskus muinoin olleen leivinuunin paikalle. Vanhan puolen työt ollaan suunniteltu tekevämme itse – ainakin suurimmalta osin.

Talossa on viimeksi asuttu n. 5 vuotta sitten, ja viimeinen remontti on tehty useampi vuosikymmen sitten, jolloin lattiaan ja seiniin on laitettu uudet pinnat – ajanmukaisesti lastulevyä ja muovimattoa.

Kaikki pinnat uusitaan, mutta tarkoitus on käyttää mahdollisimman perinteisiä materiaaleja, ja pitää rakenteet vastaavina kuin mitä ne jo 80 vuoden ajan ovat olleet. Eli seiniin tulee puukuitulevyä ja kaikkea muoviin vivahtavaa pinnoitetta tullaan välttämään viimeiseen asti. Alapohjaan ei sentään laiteta sammalta eristeeksi, vaan hengittävää selluvillaa. Hirsien kunto myös tarkistetaan remontin yhteydessä.

Vanhan puolen remontista teen erillisen kirjoituksen heti kun vaan remonttikiireiltäni ehdin. Nimittäin vaikka olenkin tuskitellut kesälomalla sitä, kuinka hitaasti asiat ovat edenneet, niin yht’äkkiä näyttääkin vähän valoisammalta aikataulun suhteen. Myös vanha puoli on nimittäin tarkoitus saada ennen pakkasia ainakin peruslämmölle.

huone, josta on purettu pinnat pois — Tässä kuvassa tupa sen jälkeen, kun kaikki poistettavat pinnat on purettu. Keskellä tupaa on kellari, jonne mennään lattialuukusta.

Maansiirtotyöt

Yksi tärkeä osa urakkaa ovat maansiirtotyöt. Sadevedet pitää johtaa pois talon vierestä ja ainakin laajennusosan ympärille tehdä nykyaikaiset salaojitukset. Myös vanhan puolen ympärille tehdään muutoksia, mm. varmistetaan, että maanpinnan kaadot ovat kivijalasta pois päin.

Salaojituksia varten piti tehdä vielä oma kaivokin, että saatiin kaadot kohdilleen. Sekin aiheutti melkoisen myllerryksen pihaan.

myllerretty piha — Tässä pihanäkymä tulevan keittiöni ikkunasta. Edes minun mielikuvitukseni ei vielä riitä puutarhasuunnitelman tekemiseen tässä tilanteessa…

Näissä hommissa on tämä kesä menty, ja lämmintä ja kuivahkoa syksyä toivotaan :).

13.7.202212.10.2025

Mitä jokaisen remontoijan pitää tietää, osa 2

Olemme aloittaneet kesäloman, ja kuvittelimme, että nyt lähtee asiat edistymään. Viikko on nyt lomaa takana, ja alamme huomata, että odotuksemme olivat ylimitoitettuja, ellei peräti katteettomia.

Olemme tehneet vähintään pintaremontin tähän mennessä neljään asuntoon, Elviira on nyt siis järjestyksessä viides. Edellisen talomme remontoimme 20 vuoden kuluessa lattioista kattoon, ja piha myllättiin uuteen uskoon vuosien varrella varmaan ainakin viiteen kertaan.

purettu lattia — Tätä olemme tehneet: purkaneet lattiat auki ja tyhjentäneet eristeet: sahajauhoa ja sammalta pääasiassa.

Luulisi siis, että olisimme oppineet jotain siitä, miten nopeasti (hitaasti) remontit etenevät, mutta ei. Luulen, että kukaan ei koskaan aloittaisi remonttiprojektia, jos joku löisi ennen päätöksiä faktat tiskiin siitä, miten kauan kestää, paljonko työtä vaatii ja kuinka paljon maksaa. Epätoivo ja katumus iskee monta kertaa urakan aikana, mutta yleensä huonot muistot haalistuvat aika nopeasti, kun alkaa olla valmista – ja jonkun ajan päästä sitä on taas valmis uusiin hankkaisiin. (Sivumennen sanoen, koskee myös muita projekteja – sen olen parinkymmenen vuoden projektipäällikkökokemuksella todennut).

Jokaisen remontoijan kuuluu siis tietää, että kaikkeen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä ikinä pystyy edes kuvittelemaan.

Mutta tämän tämän oivalluksen ei kuitenkaan pidä antaa estää remonttien tekemistä – ei suinkaan! Sen tarkoitus on ainoastaan säästää hermoja ja antaa paremmat yöunet. Jos ei tullut tänään kokonaan valmista, niin tuli edes edistystä. Ja jos tuli takapakkia, niin sekin varmasti hyvästä syystä, ja takaa paremman lopputuloksen.

Mukavia ja hyvää mieltä tuovia töitä kannattaa tehdä vähän joka välissä, edes vähän. Minulla sellainen oli kukkahyllyn väkertäminen vanhoista A-tikkaista ja ruukutusterassin siivoaminen.

ruukut tikkailla — Nyt hyllyyn mahtuu vain ruukkuja, mutta poistan niistä jossain välissä joka toisen askelman, niin saan myös kukkia mahtumaan muuallekin kuin ylähyllylle.

Ilahduin myös keittiöpuutarhan rehevästä kasvusta. Harvensin porkkanat ja punajuuret, jälkimmäisten naatit paistelin fetajuuston kanssa uunissa, ja hyvää tuli!

porkkanamaa — Hienosti on kaikki kylvöt onnistuneet, vaikka nämäkin kylvettiin ennen laatikon rakentamista, ja saivat ehkä vähän siipeensä rakennusaikana.

Iloa tuottivat myös puretut lattialankut, jotka ovat oikein hyvässä kunnossa, ja mukavan leveitä. Ei vielä tiedetä, päätyvätkö ne takaisin lattiaan vai jonnekin muualle, mutta talteen otettiin ja naulat poistettiin.

leveä lattialankku — Ennen on tehty kunnon lankkua. Mukavan leveää.

Ja vielä yksi käytännöllinen ilon aihe. Saimme siirrettyä kuivakäymälän sopivampaan paikkaan. Nyt minäkin pääsen pissalle, eikä tarvitse lähteä paikallisiin kauppoihin tai kahvilaan joka hädässä :).

3.7.2022

Tylsiä hommia

Sosiaalisessa mediassa julkaistaan usein vain hienoja kuvia, ja blogeissa kirjoitetaan siisteistä ja päräyttävistä jutuista. Pakko on kuitenkin sanoa, että oikeasti tylsiä hommia ja karmeita näkymiä on paljon enemmän kuin niitä hienoja.

Tässäpä lyhyt ja nopeasti kerätty lista mälsistä hommista, jotka on pakko tehdä vaikka yhtään ei huvittaisi. Kysyin mieheltä listaan täydennystä: ”mitäs kaikkia tylsiä hommia siellä onkaan?”, ja vastaukseksi sain: ”vaikka mitä”. Eikä ihme, sillä nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että viimeisen parin viikon aikana ei mitään muita ole ollutkaan. Ja kun olosuhteisiin lisätään vielä helle ja paarmat, niin nyt ei kovin inspiroitunut ole ole.

Tylsät hommat tontilla:

Purkaminen yleisesti: hikistä ja pölyistä hommaa. Suojavarustus välttämätön, ja silmälasit aina huurussa
Erityisen inhottavaa on sellaisten paikkojen purkaminen, jossa on eristeenä lasivillaa. Kutisee. Paljon.
Lattian purkaminen: varsinkin jos haluaa lankut ehjinä talteen. Hidasta, tarkkaa ja hikistä hommaa. Alla yleensä vielä eristeet (ks. edellinen kohta).
Naulojen irroitus: yleensä naulat on tosi tiukassa, vääntyneitä, ruosteessa ja oksankohdan läpi naulattu. Putoavat helposti maahan, ja lähes mahdoton löytää nurmikolta.
Purkunaulojen etsiminen nurmikolta: erittäin turhauttavaa, mutta tärkeää hommaa
Taapelointi: mahdotonta löytää hyvää paikkaa, joka a) olisi helposti saavutettavissa mutta b) ei ole muun toiminnan tiellä
Piikkaus: purkamisen pölyisempi ja meluisampi sukulainen.
Siivous: sitä saa tehdä koko ajan, eikä työn jälki näy kuin hetkeksi (koska purkaminen)
Puretun seinän pressuttaminen: Pakollinen työ, mutta inhottava. Pitää tehdä usein, jos sisätiloihin vievä ovi jää pressun alle.
Istutusten kastelu: menee kyllä, jos on kaksi kastelijaa. Toinen pumppaa vettä kannuihin ja toinen kantaa ja kastelee. Mutta yksin hidasta ja raskasta.
Tavaroiden siirtely paikasta paikkaan: kun tavaraa on enemmän kuin tilaa tai ei ole ollut aikaa järjestää tavaroiden varastointia järkevästi, on koko ajan jotain hukassa tai kasojen alimmaisena. Jatkuva tetris kamojen kanssa.
Risukasojen managerointi: Periaatteessa tykätään risuista, koska niistä saa haketta ja hienoja aitoja. Mutta koska ei ole mahdollisuus tehdä juuri nyt kumpaakaan, mutta suunnitelmissa on kuitenkin jossain vaiheessa hyötykäyttää risut, ovat ne koko ajan tiellä. Mahdotonta löytää sellaista paikkaa, josta niitä ei joutuisi ainakin kertaalleen siirtämään pois, koska ovat tiellä.
Kaatopaikkakuormien järjestely: kun on vain henkilöauto käytettävissä, pitää kaatopaikkakuormat optimoida. Puretut materiaalit pitää pilkkoa sopiviin palohin ja säkittää, että niitä voi kuljettaa. Jos järjestelmä pettää, on vuorossa:
Auton perusteellinen siivous. Ks. edellinen kohta, mutta syynä voi olla myös likaiset remonttivaatteet.

Onneksi mukaviakin hommia on, ja vilkas mielikuvitus, jonka avulla pystyy pitämään katseen siinä (mahdollisesti) joskus koittavassa hetkessä, kun kaikki on valmista. Tai ainakin sillä lailla kesken, että se ei enää niin paljon häiritse.

Yllä muutama kuva tämän päivän inhokkihommista. +28 astetta varjossa ei tuonut päivään yhtään lisää hohtoa.

19.6.202219.6.2022

Purkuhommia

Sillä aikaa, kun ammattilaiset edistävät laajennusosaa, me amatöörit puretaan vanhalla puolella. Tarkoitus on purkaa sisätiloista kaikki kerrokset hirren päältä, jotta näemme joka puolelta hirsien kunnon. Avaamme myös lattiat, jotta nähdään, mitä niiden alla on ja voidaan laittaa eristeet uusiksi.

Mies on puuhannut purkuhommissa sisällä jo pidemmän aikaa, ja irrottanut lattioista kaksi kerrosta muovimattoa ja niiden alta vielä lastulevyt. Ennen töihin ryhtymistä otettiin muovimatoista näytepalat ja lähetettiin Työterveyslaitokselle asbestianalyysiin. Onneksi mitään ei löytynyt, ja purkuhommat voitiin tehdä itse.

Ja mikä hieno yllätys kerrosten alta löytyikään: puulattia, jossa lastulevyt olivat ruuveilla kiinni – eikä liimalla. Lattia on niin hienossa kunnossa, että periaatteessa riittäisi vain kunnon kuuraus. Mutta koska haluamme tietää, mitä lattian alla on, ja eristää myös vanhan osan talviasuttavaan kuntoon, on meidän purettava lankut pois. Hyväkuntoinen lautalattia on löytynyt kaikista vanhan osan huoneista, ja yritetään purkaa lankut mahdollisimman ehjinä pois, jotta saisimme edes tuvan lattian tehtyä vanhoista laudoista. Jos purkaminen onnistuu yhtä hyvin kuin kuistin lattian purku, niin kyllä se ihan mahdollista on.

vanha lautalattia — Tälle lattialle ei tarvitsisi paljoa tehdä, jos talo tulisi vain kesäkäyttöön. Värikin on täydellinen!

Muutenkin purkaminen on edennyt oikein hyvin. Tuvassa on enää siellä täällä pinkopahveja ja makulatuuripapereita seinillä. Makuuhuoneessa on vielä kaikki mahdolliset kerrokset, ja niiden poistaminen on seuraavana vuorossa. Mies on poistanut systemaattisesti kaikki, myös vanhat tapetit, koska päälle asennetut lastulevyt ovat antaneet alempiinkin kerroksiin oman viehkon tuoksumaailmansa. Haju hälvenee ja muuttuu sitä mukaa, kun kerroksia on poistettu.

muurin nurkka — Tässä nurkassa on joskus ollut leivinuuni. Kaikki tulisijat oli purettu pois, tuo kuvassa näkyvä kamiina asennettiin viime talvena, että purkuhommia tarkeni sisällä tehdä.

paneelien purkua — Kaikkien pintojen alta löytyy lastulevyä. Nämä paneelit käytetään uudestaan ulkorakennuksen sisäpuolen pintojen siistimisessä.

Toinen urakka viikonlopulle oli saunakamarin hellan irrotus. Hella on liian iso pieneen kamariin, eikä siellä tarvita varsinaisesti keittopaikkaa. Mutta pihalla tarvitaan, joten hella siirtyy kesäkeittiöön. Mutta koska se oli muurattu jaloistaan kiinni lattiaan, piti vähän piikkailla ja porailla, että se saatiin irti.

piikkaus käynnissä — Sain onneksi pojan apuun piikkaushommiin. Hän löysikin nopeasti hyvän menetelmän, ja irrottamisessa oli lopulta pienempi työ kuin pelkäsin.

Meillä ei ole sähköä tällä hetkellä ollenkaan tontilla, joten onneksi on hyviä työkaluja myös akkukäyttöisinä. Ryobin poravasaralla ja parilla ihan käsityökalulla hella saatiin irti. Se roudataan ulos ja asetellaan väliaikaiseksi kesäkeittiöksi, kun parin viikon päästä jäädään lomalle. Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä lettuja!

Hellan irrotusta — Näin syvälle hella oli ”haudattu” betoniin.

irrotettu hella — Aika isot reiät jäi lattiaan, mutta niinpä se vain hella lähti irti!

8.5.20228.5.2022

Jätehuoltoa ja daalioiden istutusta

Ollaan ihan urakalla purettu sekä sisä- että ulkotiloja ja huomattu samalla, että jätettä tulee ihan järkyttävä määrä. Kaikki käytettävissä oleva otetaan talteen jatkokäyttöä varten, mutta silti pihaan kertyvä jätekasa on melkoinen. Jätteet pitää tietysti käsitellä asianmukaisesti, ja käsittely- ja kierrätysmaksut on otettava remonttibudjetissa huomioon. Jätehuollon lisäksi viikonloppuun sisältyi pitkästä aikaa puutarhahommia – istutin daaliat ruukkuihin.

purkujätettä — Purkujätettä tuli talon sisältä: seinien lastulevyt, vanhat keittiönkalusteet ja muut uusiokäyttöön kelpaamattomat kalusteet ja huonekalut. Tontilta on lisäksi löytynyt kaikenlaista aikojen saatossa nurkkiin kerättyä, ja nekin lähtevät nyt pois.

Meillä oli suunnitelmissa jo syksyllä ottaa jätelava, jonne purkujätteet heitellään, mutta onneksi ei ehditty tehdä asialle mitään ennen kuin lumet tulivat. Nimittäin näistä keväällä tehdyistä purkamisista on tullut lisää ainakin kolminkertainen määrä purkujätettä. Kuistin eristeenä olleet villat erityisesti yllättivät määrällään. Nyt oli hyvä aika ottaa lava, ja se tulikin aika täyteen.

Ollaan viikonloppuisin nyt oltu aika tiiviisti Elviiralla hommissa, ja perjantai-iltaisin aina vähän suunnitellaan viikonlopun työlistaa. Mulle juohtuikin viime perjantaina mieleen daalian mukulat. Ne ovat talvehtineet edellisen kotimme autotallissa, ja sieltä ne tuotiin tänne kaupunkiasunnon kylmäkellariin, kun maaliskuussa muutettiin. Oli sivumennen sanoen ihan mahtava yllätys, että täällä vielä on asuntokohtaiset kylmäkellarit (pitääkin muistaa laittaa perunaa kasvamaan vähän enemmän tänä vuonna).

Perkasin lauantaina daalian mukulat, ja kaikki näyttivät selvinneen talvesta hengissä. Osassa oli jo selkeitä ituja näkyvissä, joissain aika paljonkin. Tiedän kyllä, että juurakoita voi jakaa, mutta sitä en tiedä, miten.

Daalian juurakko — Mm. tätä oranssinkeltaista lajiketta minulla on kaksi isoa juurakkoa. Molemmissa näkyi isoja ituja. En uskaltanut runnoa mukuloita palasiksi, joten menivät nyt kokonaisina ruukkuihin.

Ensi keväänä lähden jonnekin daalian jako-oppiin, niin saan penkkiin moninkertaisesti täytettä. Nyt sillä ei niin suurta väliä ollut, koska kukkapenkkiä ei vielä ole eikä tänä kesänä varmaan edes tule, vaan kaikki mukulat tulivat ruukkuihin. Laitoin lannoitteet ja kastelurakeetkin jo valmiiksi ruukkuihin, niin nyt ei tarvitse enää muuta kuin kasvaa.

Daaliaruukut — Ihan hyvä määrä ruukkuja tuli. Jos kaikki säilyvät hengissä, niin mulla on kyllä kovat odotukset ensi kevään daaliaistutusten määrästä. Ainakin kolminkertainen määrä pitäisi saada kyllä jakojen jälkeen!

Tässä vielä yksi kiva kuva sisätiloista – tässä näkyy ne monet kerrokset, jotka vuoden 1941 jälkeen seinissä on olleet. Päältä on purettu lastulevy, sen alla oli ainakin neljä kerrosta erilaisia tapetteja ja ohut pahvi. Tiedämme, että olisi suositeltavaa jättää kerrokset silleen, mutta kyllä meidän on tarkistettava seinien kunto, joten puramme nämä hirrelle ennen kuin laitamme uudet huokolevyt päälle. Ollaan on otettu tapetteja talteen, ja tarkoitus on niitä jollain tavalla käyttää sisustuksessa. Yksi idea löytyi Mäntsälän Alikartanosta.

24.4.20228.5.2022

Uusi kausi alkaa

Edellisen kirjoitukseni aikaan emme vielä olleet tehneet oikeastaan mitään sen eteen, että pääsisimme oikeasti aloittamaan remontin ja laajennuksen taloon. Mutta viime vuoden lopulla alkoi sitten yllättäen tapahtua asioita hyvinkin nopeasti.

Jos tässä nyt lyhyesti listaa tapahtumien ketjua, niin vanha koti myytiin, uusi koti kaupungista ostettiin, rakennuspiirustukset katselmoitiin ja niiden perusteella rakennuslupa haettiin ja saatiin. Nyt ollaan jo muutettu pois rakkaasta vanhasta kodistamme ja asetuttu kerrostaloon uuteen talvikotiimme. Ollaan löydetty urakoitsijat sekä talon laajennus- että vesi- ja viemäriurakoiden tekemiselle. Talolle on mietitty nimikin: Villa Elviira talon ensimmäisen asukkaan mukaan.

Rakentaminen teetetään suurimmaksi osaksi ammattilaisilla, mutta yritetään itse tehdä se mitä osataan. Ollaan nyt alettu valmistautua rakentamiseen mm. kaadattamalla vähän kaivuutöiden tiellä olevia puita. Nyt meillä alkaisi taas olla aineksia risuaitaan. Suunnitelmissa on, että tontin uudelle rajalle sellaista lähdetään rakentamaan sen jälkeen, kun viemärit on vedetty ja muut kaivamiset kaivettu.

Puuhommien lisäksi viimeisten viikkojen työlistalla on ollut vanhan kuistin purkaminen. Sen tilalle rakentuu uusi, isompi kuisti, jonne tulee pieni etätyötila, eteinen ja kylppäri.

Vanhan kuistin purkaminen

Mies käytti melkein koko pääsiäislomansa kuistin purkamiseen. Toki olisi voitu pyytää kaivinkone paikalle, ja antaa konevoiman hoitaa asia, mutta haluttiin ottaa kaikki käyttökelpoinen talteen uusiokäyttöä varten, ja siksi homma piti tehdä käsin.

Vanha kuisti — Tässä vanha kuisti ennen purkamista.

Minulla meni pääsiäisloma sairastaessa, eikä minusta ollut siis apuja purkuhommissa. Mutta yllättävän paljon hommaa tuonkin kokoisen rakennuksen purkamisessa on, eli homma jatkui tänä viikonloppuna. Suurin osa puretuista laudoista ja rimoista on hyväkuntoisia – ja puutavara on kallista. Sekä kuistin vuorilaudat että välirimat tullaan siis käyttämään uudestaan, ehkä navetan seinän paikkailuun tai uuden puutarhavajan rakentamiseen. Uusiokäyttö vaatii sen, että kaikki naulat on saatava laudoista pois. Minulla onkin ollut tärkeä naulanirrottajan virka vastuullani tänä viikonloppuna. Onneksi ei sentään tarvitse ruveta nauloja oikomaan uusiokäyttöä varten – sitäkin on varmaan tehty silloin, kun taloa on rakennettu vuonna 1941.

Eilen saatiin poistettua kuistin ikkunat ja ovi (se lähti jo seuraavaan osoitteeseen, kiitos paikallisen roskalavaryhmän), ja kuistista oli oikeastaan enää lattia, katto ja runko pystyssä. Tänään jatkettiin hommaa lattian ja katon purkamisella.

Vanhat lattialankut olivat vanhaa hyvää tiheäsyistä puuta, vielä hyvässä kunnossa, eikä niissä ollut ponttia. Ne saatiin oikeastaan kaikki ehjänä irti, vaikka helppoa se ei ollut. Lankut ovat viehättävästi keskenään eri levyisiä, leveimmät lähelle 30 senttisiä jopa. Niillekin löytyy varmasti joku käyttötarkoitus.

Lattian purkaminen — Lattialankkuja poistetaan. Vaikka ponttia ei ollut, ei homma ihan helppo ollut. Isoja nauloja oli käytetty säästelemättä.

Kun lankuista oli poistettu naulat, ne laitettiin nätisti taapeliin. Taapeli peiteltiin kuistin katosta puretulla pellillä, niin säilyvät tarpeen tullen vähän pidempäänkin.

vanhoja sanomalehtiä — Lattian alta löytyi sanomalehtiä vuodelta 1951. Ilmeisesti siis ensimmäiset 10 vuotta on eletty ilman eteistä. Alkuperäiset ikkunat oli korvattu myöhemmin (70-luvulla ehkä) uusilla, mutta nyt palautamme vanhan tyylin ikkunat kuistiin.

Tähän pisteeseen kuisti jäi tällä kertaa. Ensi viikonloppuna hoidetaan loppuun.

Kuisti tuli melkein puretuksi, jäljelle jäi rungon ja kattopellin alla olevien rakenteiden purkaminen. Sisäkaton sormipaneelista ollaan miehen kanssa käyty keskustelua: voiko sitä käyttää vielä jossain ja yritetäänkö saada ehjänä alas. On totta, että sormipaneelia saa nykyisin rautakaupoista, mutta yritetään nyt kuitenkin saada alkuperäiset paneelit purettua niin, että niille voisi jotain jatkokäyttöä keksiä.

Tästä siis alkoi tämän kesän rutistus Villa Elviiran asumiskuntoon saattamiseksi.

19.8.202119.8.2021

Tapahtumien vyöry

Onpas taas ollut kiirettä töiden alkamisen ja muun arkihässäkän kanssa. Mutta myös meidän työmaalla oli reilu viikko sitten niin paljon tapahtumia, että sitä voisi kutsua melkeinpä vyöryksi. Ja yhteensattumiakin oli sen verran, että melkein olen ruvennut uskomaan siihen, että jotkut asiat on vaan tarkoitettu tapahtuvaksi.

Ensimmäinen asia tapahtumien ketjussa oli, että päätettiin vähän siivota pihaa. Purettiin talon vierestä mm. linttaan mennyt puutarhakatoksen runko ja kaikki siihen liittyvät rakenteet.

Sitten saimme sovittua mittauskäynnin mökkimme laajennuksen suunnittelevan henkilön kanssa. Siitä innostuneena päätimme vähän katsastaa mökin hirsirakenteisiin sisältä päin, että saadaan vähän ymmärrystä siitä, kuinka paljon ulkoseinistä menee ehkä uusiksi.

Purettiin epäilyttävimmistä nurkista tarkistusta varten lastulevyä, haltexia, pinkopahvia, vaneeria yms. eristeaineita. Tapettikerroksia lastulevyn alla näytti ainakin ensikatsomalla olevan ainakin seitsemän – kaikki laitettu vuosien 1941 – 1974 välisenä aikana (koska lastulevyt on laitettu seiniin 70-luvun puolivälissä). Ennen on todella tapetoitu ahkerasti!

Ajattelin, että kerään tapettisuikaleita talteen, niin voidaan niistä vähän kerätä talon historiaa näkyviin jonnekin. Tämä asia ratkesikin heti seuraavana päivänä, kun välitöinäni osallistuin Marttojen retkelle Mäntsälän Alikartanoon. Siellä oli hienosti kehystetty tapettimalleja, ja apinoin tyylin heti itselleni myös.

Kartanon tapetteja — Alikartanon tapetteja.

Mökin tapetteja — Meidän ”kartanon” tapetteja.

Mutta ne hirret. Suurimmaksi osaksi näytti tosi hyvältä. Hirret olivat kovia ja terveen näköisiä. Kahdesta hirrestä löydettiin kuivaa, mutta pehmeää paikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että hirsityöt ovat ensi kesänä edessä.

Hirsinurkka — Erilaisten levykerrosten alta paljastui suurimmaksi osaksi tervettä ja kuivaa hirttä.

Mietittiin miehen kanssa, että mistähän me löydetään korvaavia hirsiä, että pitääkö kaukaakin roudata ja ovatko kalliita. Ja sitten ihmeellinen sattuma: paikallisessa roskalavaryhmässä ilmoitettiin purkuhirsistä! Ja minä kerkesin varaamaan ne ensimmäisenä! Käytiin samana päivänä heti katsomassa niitä, ja sovittiin että otetaan kaikki. Mies järjesteli hirsille kuljetuksen, ja ennen kuin seuraava viikko oli puolessa, oli hirret nätisti pinottuna mökin viereen. Ja kappas vaan – siihen paikkaan, josta purettiin se katoksen raato!

18.4.202126.4.2021

Ennallistamista ja no dig -kukkapenkki

Tänä viikonloppuna meillä oli ohjelmassa taas vähän purkuhommia. Tarkoitus on vähitellen poistaa kaikki rakennukset, jotka eivät ole alkuperäisiä, ja nyt purettiin ulkokuisti ja navetan jatkoksi tehty traktoritalli.

Kuistin purkamiselle ei sinänsä olisi ollut kiirettä. Saatiin kuitenkin keskellä pihaa oleva jalassauna jo myytyä, eikä kuorma-auto olisi mahtunut saunaa hakemaan, jos kuisti olisi jäänyt paikalleen. Se oli onneksi helppo ja nopea purkaa, rakentaja oli koonnut sen elementeistä, jotka vaan ruuvattiin irti.

purettu kuisti — … ja lopputulos ilman kuistia.

Traktoritallin purkaminen oli useastakin syystä työlistalla. Ollaan tehty sopimus navetan kattoremontista ja halutaan ylimääräinen kylkiäinen pois tieltä ennen kuin remontti alkaa. Lisäksi puutarhakompostien rakentamisella alkaa olla jo vähän kiire. Ne meinataan rakentaa traktoritallin seinälaudoista.

Tallin päädyssä onkin sitten jatkotoimia odotettavissa. Vuorilaudoitusta pitää uusia ainakin joiltain osin. Ostoslistalle lähti lautaa ja rimoja, sekä maali tietysti. Ja tehtävälistalle tämän myötä selvitys siitä, millaisella maalilla rakennukset on maalattu. Ainakin Tikkurilan sivuilta löytyi ohjeita tähän.

traktorihalli — Traktoritalli ennen purkua.

traktoritalli purettu kokonaan — Tallin pääty purkamisen jälkeen.

Edelliset asukkaat ovat kyllä olleet innokkaita kompostoijia, tontilta löytyy kaikkiaan viisi kompostia tai kompostoria. Niitä tyhjennettiin siskon kanssa tänään, kun tehtiin valeistutuspaikkaa perennoille. Minulla on nykyisellä pihalla kymmeniä (ellei satoja) perennalajikkeita, joista on tarkoitus ottaa jakotaimia pesämunaksi englantilaiseen puutarhaani. Vielä ei ole vaan mitään tietoa, koska varsinaisia penkkejä päästään tekemään, joten valeistutuspaikkaa tarvitaan.

lisää kompostoreita — … ovat täynnä mustaa kultaa.

Etsittiin pihalta paikka, joka saa todennäköisimmin olla seuraavat pari vuotta rauhassa. Siihen näytti pahemman kerran puskevan väinönputkea, joten laitettiin ensin kerros pahvia maahan, ja sitten alettiin kärrätä komposteista multaa päälle. Vielä reunustettiin penkki komeilla purkulecaharkoilla, ja ihastuttava kukkapenkki on valmis. Muutaman viikon päästä siihen muuttavat ensimmäiset akilleijat, ritarinkannukset ja malvikit.

pahvit — Pahvit estävät rikkaruohojen puskemisen penkkiin.

Ruma kukkapenkki — Eihän se kaunis ole, mutta ajaa asiansa.

Kukkapenkkihommiinkin joutuu vielä palaamaan. Komposteissa muhinut maa on niin ravinteikasta, että siihen pitää sekoittaa vielä tavallista multaa joukkoon.

3.4.202119.4.2021

Purettavia rakennuksia

Tontti on alun perin lohkottu Karjalasta saapuneille evakoille 40-luvun alussa. Silloin tontille on rakennettu pikkuinen talo, joka on tasakertaan asti hirttä, sauna ja navettarakennus.

Myöhemmin navettarakennusta on jatkettu vanhan Verkun (harmaa!) tallilla ja tontille on tuotu pieni autotalli ja toinen sauna. Talon kylkeen on lisäksi rakennettu kissalle ulkoiluhäkki. Nämä uudemmat rakennukset puramme, ja aloitimme kissanhäkistä.

Häkki antoikin vähän viitettä siitä, millainen henkilö tässä torpassa on ennen meitä asunut. Erittäin huolellista työtä, ruuveja ei ollut säästelty ja rakenneratkaisut olivat tarkasti harkittuja- laatutyötä kaiken kaikkiaan. Melko työläs purkaa toisin sanoen, mutta toisaalta merkki siitä, että asioita ei tässä mökissä ole tehty hutiloiden.

Häkin takaa paljastui kaunis, hyväkuntoinen seinä. Materiaalit käytämme uudelleen, kattokehikon kakkoskakkosista on jo naulat revitty pois jatkokäyttöä varten, ja häkkiristikot tulevat saamaan uuden elämän erilaisten kasvien tukina.

Kissahäkki mökin päädyssä — Kissan häkki verhoineen päivineen

Kissahäkin purkaminen käynnissä. — Harvalla kissalla on näin tukevatekoinen ja hieno asunto. Eteisen ikkunasta on vieläpä päässyt vapaasti kulkemaan sisään ja ulos.