Meillä on Elviiran ”kesäkeittiössä” vanha hella, joka siirrettiin pihalle saunakamarista. Juhannuksena vanha uskollinen alkoi savuttaa pahan kerran ja lämpeneminenkin oli vähän sitä sun tätä.
Jouduttiin tekemään juhannusaaton ruuat Weberillä, kun vanha konsti ei näyttänyt tällä kertaa olevan ollenkaan toimiva. Siinä yöttömässä yössä mietittiin, että mikäs piru siihen yht’äkkiä meni, että joku syyhän siihen täytyy olla. Arveltiin, että pikku putsaus saattaisi tehdä hellalle hyvää.
Hella on meitä palvellut viime syksystä lähtien hyvin. Teevesi kiehuu tosi nopeasti ja monet ruuatkin on siinä laitettu.
Juhannuspäivänä sitten nostettiin hellan kansi pois – ja syy savuttamiselle löytyi saman tien. Koko hellan kannen alusta ja hellassa olevan uunin päällys oli täynnä nokirihmastoa. Se täytti kuin joku sienikasvusto koko sen tilan, jossa savun pitäisi kulkea.
Hellanlevyn alus näytti tältä.Ja hellan kannen alus tältä. Ei ihme ettei savu ole mahtunut kulkemaan.
Ratkaisu tähän ongelmaan oli helppo: harjattiin vain noki teräsharjalla pois pinnoilta ja kaavittiin tuhkat ja noet pois hellan sisältä. Sitten kansi paikalleen ja tulet uuniin. Jopa alkoi taas letunpaisto onnistua!
Eilen koitti viimein se päivä, että pääsimme paistamaan lettuja vanhalla sukureseptillä. Vanha Porin Perhe-Maija -puuliesi sai viimein savuputken, ja väliaikainen kesäkeittiö on valmis!
Siinä se on: kesäkeittiömme sydän ekat tulet juuri sytytettynä.
Saunakamarissa oli hyväkuntoisen oloinen, mutta kamariin ihan liian iso puuhella, ja päätimme jo viime kesänä, että siitä tulisi jonain päivänä meidän kesäkeittiömme sydän.
Ruuanlaittomahdollisuus olisikin ollut tarpeen tänä kesänä, kun rakennustöiden vuoksi sähköt katkaistiin jo kesäkuussa. Olemme olleet ihan eväsleipien ja perunasalaatin ja kylmän savulohen varassa melkein koko kesän, koska nuotiotakaan ei ole voinut kuivuuden takia sytyttää.
Hella ei vaan ole ollut kovin yhteistyöhalukas, ja projekti on siirtynyt ja siirtynyt. Aluksi totesimme, että hella olikin muurattu jaloistaan saunakamarin lattiaan. Kun poikani sai hellan irti, ja saimme kannettua sen ulos (painoi muuten ihan pirusti!), tulikin eteen tenkkapoo savuputken liittämisen kanssa. Hellan hormiliitäntä on suorakaiteen muotoinen, eikä siihen löytynyt mitään valmista piippuratkaisua.
Paikallisilta kyselemällä saimme vinkin ”kyläsepästä”, joka hitsaili meille todella hienon hormituksen hellaan. Eilen hän kävi sen meille asentamassa, ja päästiin lettujen paistoon!
Seppä hitsasi hellan hormiin sopivan liitososan ja siihen jalan. Nyt tosin päädyttiin tukemaan piippu tiilillä, koska tontilta löytynyt betonilaatta oli liian pieni.
Hellahan on tietysti ihan sattumanvaraisessa paikassa (tai ei ihan – paikka valikoitui maan tasaisuuden vuoksi), ja muutenkin väliaikaisesti asennettu tontilta löytyneen betonilaatan päälle. Mutta koska kaikki muukin on tällä hetkellä erittäin väliaikaista, homma sointuu kokonaisuuteen oikein mainiosti.
Uuni syttyi heti ykkösellä. Savua puski ensin vähän joka raosta, mutta hetken lämmittelyn jälkeen savu löysi oikean reitin.
Tässä vielä lettutaikinan ohje, se on sukuperintöä, sillä meidän suvussa paistetaan lettuja ohrajauhotaikinasta jo kolmannessa polvessa. Koska ohje on savolainen, en laittanut myöskään tarkkoja mittoja – vastuu on lukijalla.
Muurinpohjalettutaikina
5 dl maitoa (mielellään täysmaitoa)
2,5 dl jauhoja, suurin osa ohrajauhoja ja vähän vehnäjauhoja
Munia (1 – 2 kpl)
Suolaa
Taikinan kannattaa antaa turvota mielellään useamman tunnin ajan tai yön yli – se on pitsilettujen salaisuus. Letut paistetaan valurautapannulla voissa.
Sillä aikaa, kun ammattilaiset edistävät laajennusosaa, me amatöörit puretaan vanhalla puolella. Tarkoitus on purkaa sisätiloista kaikki kerrokset hirren päältä, jotta näemme joka puolelta hirsien kunnon. Avaamme myös lattiat, jotta nähdään, mitä niiden alla on ja voidaan laittaa eristeet uusiksi.
Mies on puuhannut purkuhommissa sisällä jo pidemmän aikaa, ja irrottanut lattioista kaksi kerrosta muovimattoa ja niiden alta vielä lastulevyt. Ennen töihin ryhtymistä otettiin muovimatoista näytepalat ja lähetettiin Työterveyslaitokselle asbestianalyysiin. Onneksi mitään ei löytynyt, ja purkuhommat voitiin tehdä itse.
Ja mikä hieno yllätys kerrosten alta löytyikään: puulattia, jossa lastulevyt olivat ruuveilla kiinni – eikä liimalla. Lattia on niin hienossa kunnossa, että periaatteessa riittäisi vain kunnon kuuraus. Mutta koska haluamme tietää, mitä lattian alla on, ja eristää myös vanhan osan talviasuttavaan kuntoon, on meidän purettava lankut pois. Hyväkuntoinen lautalattia on löytynyt kaikista vanhan osan huoneista, ja yritetään purkaa lankut mahdollisimman ehjinä pois, jotta saisimme edes tuvan lattian tehtyä vanhoista laudoista. Jos purkaminen onnistuu yhtä hyvin kuin kuistin lattian purku, niin kyllä se ihan mahdollista on.
Tälle lattialle ei tarvitsisi paljoa tehdä, jos talo tulisi vain kesäkäyttöön. Värikin on täydellinen!
Muutenkin purkaminen on edennyt oikein hyvin. Tuvassa on enää siellä täällä pinkopahveja ja makulatuuripapereita seinillä. Makuuhuoneessa on vielä kaikki mahdolliset kerrokset, ja niiden poistaminen on seuraavana vuorossa. Mies on poistanut systemaattisesti kaikki, myös vanhat tapetit, koska päälle asennetut lastulevyt ovat antaneet alempiinkin kerroksiin oman viehkon tuoksumaailmansa. Haju hälvenee ja muuttuu sitä mukaa, kun kerroksia on poistettu.
Tässä nurkassa on joskus ollut leivinuuni. Kaikki tulisijat oli purettu pois, tuo kuvassa näkyvä kamiina asennettiin viime talvena, että purkuhommia tarkeni sisällä tehdä.Kaikkien pintojen alta löytyy lastulevyä. Nämä paneelit käytetään uudestaan ulkorakennuksen sisäpuolen pintojen siistimisessä.
Toinen urakka viikonlopulle oli saunakamarin hellan irrotus. Hella on liian iso pieneen kamariin, eikä siellä tarvita varsinaisesti keittopaikkaa. Mutta pihalla tarvitaan, joten hella siirtyy kesäkeittiöön. Mutta koska se oli muurattu jaloistaan kiinni lattiaan, piti vähän piikkailla ja porailla, että se saatiin irti.
Sain onneksi pojan apuun piikkaushommiin. Hän löysikin nopeasti hyvän menetelmän, ja irrottamisessa oli lopulta pienempi työ kuin pelkäsin.
Meillä ei ole sähköä tällä hetkellä ollenkaan tontilla, joten onneksi on hyviä työkaluja myös akkukäyttöisinä. Ryobin poravasaralla ja parilla ihan käsityökalulla hella saatiin irti. Se roudataan ulos ja asetellaan väliaikaiseksi kesäkeittiöksi, kun parin viikon päästä jäädään lomalle. Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä lettuja!
Näin syvälle hella oli ”haudattu” betoniin.Aika isot reiät jäi lattiaan, mutta niinpä se vain hella lähti irti!
