Englaintilaista puutarhaa joudutaan vielä odottamaan jokunen vuosi, mutta perunamaa laitettiin jo nyt. Mukava on saada perunoitakin, mutta isompi motiivi oli oikeastaan se, että saataisiin edes vähän hillittyä rikkaruohojen kasvua
Tilalla on asunut ihan aluksi karjalainen evakkoperhe, ja heillä on ollut kotieläimiä. Meitä edellisillä asukkailla oli ollut hevonen. Tämä näkyy pihan laitamilla, ne ovat korkeammalla kuin pihan keskikohta, ja ihan erilaista maata. Maa on kuohkeaa ja helppoa työstää, ja selvästi erittäin ravinteikasta, ainakin nokkosten määrästä päätellen. Eli lantaa sinne on varmaan kärrätty.
Viime viikolla ajelin tästä vuohenputket ja nokkoset, nyt harvennetaan juuristoa.
Aloitettiin perunamaan tekeminen kuokkimalla maata tasaisemmaksi, ja keräilemällä isoimmat juuripaakut pois. Muokkauksen jälkeen tasoitettiin maata vähän, ja ladottiin perunat maan pinnalle.
Siihen se perunamaa muotoutuu.
Perunarivien väliin tein polut paksusta sanomalehtikerroksesta. Perunat peittelin oljella, joita löysin navetan ylisiltä. Sanomalehdet peitin paksulla kerroksella haketta, jota mieheni jyrsi terijoen salavista (joita vain riittää ja riittää).
Valmista. Kyllä tuli siisti.
Lopputuloksesta tuli minusta hieno. Olkea tai muuta katetta pitää kesän mittaan lisätä, mutta onneksi meillä on tiedossa paikka, mistä saamme lisää katetta haettua. Jos hyvin käy, syömme syksyllä Siikliä ja Annabellea, mutta enpä hämmästyisi, vaikka rikkaruohot näyttäisivät meille närhen munat. Korkealta tässä ei kuitenkaan pudota.
Tontilla on paljon puita: mäntyjä, koivuja ja terijoensalavia. Jälkimmäiset eivät meitä oikeastaan viehätä ollenkaan muotokieleltään, mutta emme myöskään pidä siitä, miten niiden juuret lonkeroituvat mm. salaojaputkiin.
Salavat näyttävät melko harmittomilta tähän aikaan vuodesta.
Jokaisen puun kohtalo tullaan ajan myötä harkitsemaan – osa jätetään, osa kaadetaan. Mutta terijoensalavien osalta peli oli selvä heti alussa: kaikki pois. Osa niistä kaadettiin jo saunakuljetuksentieltä, mutta talon takana olevat puut kaadatettiin ammattimiehellä. Metsäpalvelu Rantanen kävi hoitamassa homman eräänä iltana – ja heti kaadon jälkeen meille valkeni terijoensalavista vielä yksi ikävä piirre: latvuksista tulee risua ihan julmettu määrä.
Metsäpalvelu Rantanen työssään
Olimme suunnitelleet hakettavamme risut kompostikuivikkeeksi ja pensaiden alle katteeksi, mutta määrä ylitti ymmärryksen ja myös tarpeen. Mutta eipä hätää – minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut tehdä risuaita, jollaisen olen jossain puutarhaohjelmassa joskus nähnyt. Mies on jostain syystä hanketta vastustanut, mutta nyt ehdotus meni läpi ihan mukisematta. Hyväksyntään vaikutti risujen tolkuttoman määrän lisäksi myös se, että jossain lehdessä oli kehuttu risuaidan olevan mitä mainioin ötökkähotelli.
Terijoensalavan latvus on melko kuohkea, ja siinä on paljon tavaraa. Risuaitaan nämäkin kuitenkin kelpaavat mainiosti.
Näin teimme risuaidan
Risuaita ladotaan tolppien väliin. Tolpiksi hankimme valmiita kestopuutolppia, jotka käsiteltiin puuöljyllä mustiksi. Tolppaparit naputeltiin maahan 80 cm:n välein 35 sentin päähän toisistaan. Luonnollisestikin käytettiin mittaa ja luotilankaa, koska ”handy husband” tekee aina hyvää jälkeä.
Tolppien väli on 80 senttiä.
Sitten vaan täyttämään aitaa. Aluksi asettelin risuja yksi kerrallaan, mutta pian ymmärsin, että se on turhaa näpertelyä ja aloin latoa niitä sylyksittäin. Osassa oksista oli tuuheaa latvusta jäljellä, ja niitä ladoin eri päin ja tasaisesti koko matkalle, että aita nousi tasaisesti.
Risuja ladotaan tasaisesti koko aidan matkalta.
Kun risuja oli n. 30 cm korkeudelta, laitoin tolppien väliin rautalangat sekä tiivistämään risuja että varmistamaan, että aita ei lähde pullistumaan paksuutta. Toiset rautalangat laitoin, kun aita oli lähes täysi.
Rautalanka tiivistämässä risuja.
Aidan risut ovat pääsääntöisesti sormenpaksuisia tai ohuempia, mutta lisäsin aitaa tukevoittamaan tasaisin välein muutaman kerroksen myös paksumpia oksia. Ladoin niitä myös päällimmäiseksi kerrokseksi ihan puhtaasti ulkonäkösyistä.
Valmista. Kun aita on täydessä mitassaan, trimmaan sen vielä otsasaksilla tai aitaleikkurilla päistä ja sivuilta tasaiseksi.
Navetan kattoremontti alkaa ihan näillä näppäimillä, emmekä halunneet että kattomiehet joutuvat väistelemään tai varomaan risuaitaa, joten sen rakentaminen aloitettiin reilun parin metrin päästä navetan päädystä. Aitatolpat riittivät yhteensä vajaan neljän metrin pätkään, ja aita näyttääkin vähän hassulta ja irralliselta näin lyhyenä. Tarkoitus on vielä jatkaa aitaa molempiin suuntiin, kun ollaan haettu tolppia lisää (ja kun kattoremontti on valmis). Risuja nimittäin jäi vielä melkoisesti, eikä kaikkia terijoensalavia ole edes vielä kaadettu.
Ja mitä teki mieheni sillä aikaa, kun minä rakensin aidan? Hän uusi navetan nurkkalaudat, jotta kattomiehet voivat laittaa remontin lopuksi syöksytorvet oikeille paikoilleen.
Tontillamme oli kaksi saunaa, alkuperäinen hirsirunkoinen sauna ja uudempi sauna, joka oli teräksisen siirtolavan päällä. Mehän emme tietenkään tarvitse kuin yhden saunan, ja vanha sauna on ilman muuta valintamme.
Vanha sauna talviasussaan.
Jalassauna näytti olevan ihan hyvässä kunnossa, joten päätimme myydä sen. Laitoin ilmoituksen Toriin, ja se menikin oikeastaan saman tien kaupaksi. Ostaja järjesti kuljetuksen ja kävi myös trimmailemassa kuljetusreitille osuvia puita, joten tämä oli kaiken kaikkiaan win-win -kauppa. Meilläkin oli tietysti vähän ennakkovalmisteluita tehtävänä, mm. purimme kuistin kuljetuksen tieltä.
Näin se sauna nousee auton kyytiin (ostajan kuva)
Emme itse päässeet paikalle, kun kuljetus tapahtui, mikä oli ilmeisesti hyvä asia – en tiedä miten olisin kestänyt katsoa, kun saunaa tuotiin ulkorakennuksen ja mökin välistä. Näimme jälkeen päin pari ostajan kuvaamaa videota, ja tilaa oli TODELLA vähän. Kuski todella osasi asiansa – sauna liikkui tontilta lähes räystäitä hipoen.
Läheltä menee. Enpä haluaisi olla ratissa. (Ostajan kuva)Pelättiin, että kuljetus on liian korkea sähkölinjoille, mutta kyllähän tuossa olisi ollut varaa vielä paljon korkeampaankin kuljetukseen (Ostajan kuva)
Nyt meillä on saunan kohdalla tontin ainoa rikkaruohoista vapaa kohta. Nyt pitäisi miettiä, mitä siihen tälle kesälle laittaisi kasvamaan. Pienimuotoinen auringonkukkaniitty voisi olla aika kiva?
On ollut vähän kiirettä ”vanhan paikan” lattiaremontin kanssa, eikä olla paljon ehditty käydä mökkiä katsomassa. Tänään köytiin vähän haravoimassa ja katselemassa paikkaa komposteille. Haravointi- ja muuta eloperäistä jätettä kertyy muuten niin paljon, että tarvitaan varmaan pienen ladon kokoinen komposti.
Vähän yllätyin, kun näin uuden pihan – se oli nimittäin täysin sula jo. Vanha pihamme (joka on vain 1,5 km päässä) on vielä lähes kokonaan lumen peitossa.
Vanha pihaUusi piha
Nykyisellä takapihallamme on pohjoisrinne, ja siellä todella normaalina talvena riittää lunta lähes vappuun saakka. Piha on kuitenkin talon eteläpuolella, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, että kesällä se on todella paahteinen. Talomme on punatiiltä, joka vielä suorastaan ihmee lämpöä itseensä päivän aikana. Se muodostaa hienon mikroilmaston mm. viiniköynnökselle, joka tuotti jo kolmantena kesänä istutuksesta mukavan sadon.
Oman viiniköynnöksen satoa.
En ole varma, löydänkö uudelta pihalta yhtä hyvää paikkaa viiniköynnökselle, mutta iloitsen kyllä siitä, että jatkossa pääsen pihatöihin paljon aikaisemmin.
Tonttimme on kuin kirveenvarsi – pitkä ja kapea. Tällaisen pihan suunnittelu on haasteellista, sillä helposti tulee aseteltua alueet tontille pitkittäin ja toiminnot tontin sivuille. Tämä johtaa siihen, että tontti näyttää vieläkin kapeammalta ja pidemmältä.
Koska olen erityisen innostunut englantilaisesta puutarhasta, osasin suhtautua tontin muotoon tyynesti. Kymmenet Monty Donin ja Alan Titchmarshin pihaohjelmien jaksot keskittyvät juuri tämän kaltaisiin pihoihin.
Oikeasti pihasuunnitelmaa ei kannata kovin pitkälle tehdä ennen kuin on ensimmäisen kesän jälkeen päässyt jyvälle siitä, miten aurinko paistaa pihalle, mitä kasveja sieltä ennestään nousee, pannut merkille erityisen kuivat ja märät paikat, todennut tuulien suunnat, päättänyt mitkä puut lähtevät ja mitkä jäävät jne. Mutta olisi kyllä melko paljon vaadittu, että olisin malttanut pitää kynät paketissa ja vaan odottanut mitä tuleman pitää. Tässä siis ensimmäinen versio suunnitelmasta.
Polut Haluaisin pihalle sekä kaartavaa polkua (koska pihan pituus) että suoraa linjaa, jossa polun päähän voi laittaa ”focal pointin”, eli jotain, johon katse etsiytyy. Tiedän, että ihmisellä on taipumus oikaista, mutta tarkoitus on tehdä polkujen vierustoille niin hyvät istutukset, että oikominen ei ole mahdollista: talon ulko-ovelta menee polku piharakennuksen ulko-ovelle, sieltä kaivolle ja kaivolta saunalle. Eli jos aikoo mennä talolta saunalle, se on kierrettävä kaivon kautta (jos ei aio akileijoja, etelänruusuruohoja ja daalioita tallata).
Hyötypuutarha Sille katselin pihan aurinkoisimman paikan tontin koillisreunalta. Kasvilavat tulevat symmetriseen järjestykseen, ja kasvihuoneelle menee suora käytävä. Ihana olisi laittaa muotoonleikattu marjakuusiaita kasvihuoneen eteen oleskelualuetta reunustamaan. Hedelmäpuut tulevat niin, että satunnainen varjo osuu pitkin päivää kasvihuoneeseen, etteivät kasvit aivan läkähdy. Marjapensaat ja vadelma-aita samoille seuduille, viiniköynnös ulkorakennuksen eteen – taitaa olla pihan lämpimin paikka.
Kompostit En ajatellut piilotella puutarhakomposteja, vaan ne laitetaan hyötypuutarhaan tontin laitaan. Aurinkoinen paikka – ehkä minäkin viimein onnistun kasvattamaan kesäkurpitsaa 🙂
Ruusutarha: Jonkunlainen ruusutarha on oltava (vaikka sitten ihan pienet pensaat). Muotopuutarhana, tietenkin. Keskelle ehkä suihkulähde (ei piirroksessa, koska muistin sen vasta jälkeenpäin).
Chillailu-alue Pihalle tulee uima-allas, se ollaan päätetty jo vuosia sitten (tietämättä yhtään missä ja millainen piha meillä tulisi olemaan). Se tulee saunan lähelle, ja sinne rakennetaan myös oleskelualue ja ehkä kesäkeittiö. Tästä kohtaa pihaa aukeaa paras näköala: uusmaalainen kumpuileva peltomaisema.
Oikeasti suunnitelma menee vielä uusiksi monta kertaa. Sitä mukavampi, koska näitä on vaan niin kiva piirtää. Inspiraatiota löytyy Pinterestistähelposti haulla ”narrow garden” ja The English Garden -lehdestä (jonka tilaaja olen ollut jo monta vuotta) ja samannimisestä kirjasta (jonka sain joululahjaksi ihanilta lapsiltani).
Muistan melko tarkkaan sen hetken, kun tajusin, että unelmamme onkin saavutettavissa. Muistan, että aurinko paistoi ja oli lämmin. Loppukevät. Muistan sen huikean tunteen, joka minut täytti. Se olisi mahdollista!
. . .
Olemme asuneet maalla yli 20 vuotta. Kesällä se on ihanaa – takaovesta pääsee suoraan omalle pihalle, linnut laulavat ja kukat kukkivat. Mutta talvella on toista. Aina on pimeää, kaikki on kaukana, ja sinne kauas pitää ajaa pimeitä ja liukkaita teitä.
Niin se on mennyt jo kymmenkunta vuotta. Talvella haluan kiivaasti muuttaa kaupunkiin. Heti, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, muutamme mekin. Sitten tulee taas ihana kesä, eikä minua kiinnosta yhtään elokuvat, kahvilat, ulkona syöminen, teatterit tai museot. Haluan olla omalla pihalla ja tonkia kukkapenkkejä. Ja koko ajan ahdistaa se ajatus, että on pakko valita jompi kumpi.
Sitten tuli se loppukevään päivä, kun oivalsin, että ei tarvitse valita. Mehän asumme juuri sen verran syrjässä, että täällä on mökit varmasti ihan halpoja. Ja jos olen tähän saakka käynyt täältä asti töissä päivittäin, niin hyvin voisin mökiltäkin käydä. Ja talvet voitaisiin asua sitten kaupungissa. Me voidaan saada molemmat!
No, ihan näin yksinkertaista se ei ollut. Tuosta hetkestä on nyt n. viisi vuotta, ja olemme siitä lähtien etsineet mökkiä. Ihan halpoja ne eivät todellakaan olleet, eikä niitä sitä paitsi ollut edes tarjolla. Emme millään olisi halunneet muuttaa toiselle paikkakunnalle, jättää ystäväpiiriä ja aloittaa täysin alusta. Vähitellen totuimme siihenkin ajatukseen, ja laajensimme etsintöjämme naapurikuntien puolelle.
Ja sitten, yhtäkkiä pieni tupa löytyi 1,5 kilometrin päästä nykyisestä kodista. Emme aikailleet yhtään, kaupat tehtiin reilun viikon päästä ensikäynnistä.
Tästä alkaa tämä tarina, punaisen tuvan kunnostusprojekti ja englantilaisen puutarhan rakentaminen.
