Rakennusprojektin tärkein päätös on urakoitsijan valinta

Kun aloitimme laajennusprojektin Villa Elviiralla, kaikista isoin kysymys oli, mistä löydämme hyvän rakentajan laajennuksen tekemiseen. Emme epäilleet, ettemmekö selviäisi itse vanhan puolen remontoinnista, mutta laajennuksen tekeminen vanhan rakennuksen kylkeen on niin vaativa urakka, että siihen tarvitaan paljon osaamista ja mielellään myös kokemusta.

Rakentajan valinta ei ole kovin helppo tehtävä. Se on myös kaikista isoin riski, jonka (yksityinen) rakennuttaja ottaa – jos kohdalle osuu huono tekijä, joka oikaisee joka kohdassa tai ei tiedä mitä tekee, voi siitä seurata isoja ja kalliita ongelmia vuosikausiksi eteenpäin. Me teimme joitain ponnettomia tarjouspyyntöyrityksiä muutamiin rakennusalan yrityksiin, mutta isoin hankaluus oli se, että emme tienneet näistä yrityksistä oikeastaan yhtään mitään.

Pyysimme tarjouksen myös Petri Nymanilta (VTT-rakennus), jolla teetimme laajennuksen edelliseen taloomme yli 10 vuotta sitten. Olimme silloin työnjälkeen ja etenemiseen tyytyväisiä, ja lopulta oli todella helppo päätös tehdä sopimus Petrin kanssa. Sopimukseen kirjattiin selkeästi urakan sisältö, maksupostit ja lisätöiden hinnoittelu. Jokaisesta lisätyöstä sovittiin erikseen urakan edetessä, ja siksi projekti oli myös taloudellisesti helppo hallita (eikä yöunet menneet missään vaiheessa).

Melkein valmis talo
Talo alkaa olla valmis. ikkunoista puuttuu ristikot vielä, ja jotain pientä viimeistelyä.

Nyt kun laajennus alkaa rakentamisen osalta olla valmis, voimme tyytyväisinä todeta, että oli todella hyvä päätös valita Petri tekemään laajennusta. Urakka kesti pidempään kuin etukäteen osasimme odottaa, mutta tärkeämpää oli laadukas työn jälki. Arvostimme erityisesti sitä, että kaikissa epäselvissä tilanteissa otettiin aina yhteyttä ja kysyttiin meidänkin mielipidettämme. Saimme myös hyviä neuvoja omaan urakkaamme vanhalla puolella, ja joitain asioita (mm. lattian koolaukset) teetimme ihan suosiolla lisätöinä ammattilaisilla.

Laajennuksen yhdistämisessä vanhaan taloon on varmasti tullut monta mutkaa vastaan ja kekseliäisyys on epäilemättä ollut koetuksella. Tällaista urakkaa tehdessä pitkästä kokemuksesta erilaisissa projekteissa on varmasti ollut hyötyä. Erityistä valttia on kärsivällisyys tilanteessa, jossa joku ratkaisu ei toimikaan, vaan pitää vähän purkaa ja tehdä uudelleen. Ja tietysti tämä on myös rakennuttajan etu – talo tehdään kestämään vuosikymmeniksi, ja ennemmin kannattaa tehdä korjausliike rakentamisen aikana kuin fiksailla jälkeenpäin.

Tässä muutamia ilahduttavia esimerkkejä siitä pieteetistä, jolla työtä on tehty. Näiden pitäisi tietysti olla ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tuskin kuitenkaan joka työmaalla ovat.

Ulkolaudoitus
Rimojen naulauslinja on merkitty vatupassilla. Naularivistö ei kiemurtele seinässä.
tuuletusputket katolla
Tuuletusputket on täsmätty keskelle kattoa tasavälein.
Vesikouru
Ulkolaudoituksen rima on viistetty muotoon räystäskourun kohdalla.
Ikkunan kehys
Tässä kuvassa on kaksikin hienoa yksityiskohtaa: Kehyslaudan loveaminen ikkunapellin kohdalta ja riman loveaminen kehyslaudan kohdalta.
Lautaseinää
Tässä on yksi hienoimmista oivalluksista: uusi ja vanha puoli on häivytetty samanlaisella ”parrulla”, jollainen on vanhan puolen kamarin ja tuvan väliseinän kohdalla. Tuo alkuperäinen parru (eli följari) pitää hirsiseinän muodossaan, mutta uusi on ihan puhtaasti esteettisistä syistä laitettu. Elegantti ratkaisu!
laskelmia
Laitetaan vielä loppukevennyksenä kuva nykyajan ”Klubi-askista”. Suunnittelua ja laskelmia pitää tehdä koko ajan työn edetessä, – kipsilevytetyt seinät ja lyijykynä toimivat oivana whiteboardina rakentajalle.

Hyvään rakentamiseen liittyen laitan tänne vielä hienon videon, jossa on kuvattu hirsirakennuksen pystytys alusta loppuun. Huikeaa ammattitaitoa, jota toivottavasti löytyy vielä jatkossakin rakennusalalta.

Linkki videoon You Tubessa

Tämä kirjoitus ei ole maksettu yhteistyö.

Vanhan hirsimökin laajentaminen

Sillä aikaa, kun olemme itse äheltäneet vanhalla puolella pintoja uusiksi, on rakennusporukka tehnyt töitä laajennusosassa. Laajennukseen tulee nykyajan mukavuudet, mutta samalla tavoitteena on tehdä siitä sellainen, että se yhdistyy vanhaan osaan niin luontevasti, että ulkoa päin ei välttämättä sitä laajennukseksi edes huomaa.

Mökin laajentamisen syy oli varsin yksinkertainen: haluamme Elviirasta sellaisen talon, että voimme halutessamme muuttaa sinne vaikka kokonaan. Mutta vanha mökki on sen verran pieni, että sinne ei olisi mahtunut kunnolla edes keittiötä, saati kylpyhuonetta.

Laajennuksen jälkeen rakennuksen pinta-ala n. tuplaantuu alkuperäisestä koosta n. 80 neliöön. Meillä ei alun perin ollut tarkoitus ihan niin isoa lisäosaa tehdä, mutta jotenkin se nälkä vaan kasvoi syödessä. Pikku mökkimme jatkoksi tulee siis lisää tilaa keittiölle, ja rakennuksen eteen rekennettavaan kuistiosaan tulee kylpyhuone, eteinen ja pikkuinen työtila. Työtila ei olisi ollut mitenkään pakollinen, mutta se helpottaa etätöitä, ja mies voi myös käyttää sitä omiin kirjoitushommiinsa.

Laajennuksen suunnittelu alkoi reilu vuosi sitten (lue lisää täältä), ja rakennuslupa saatiin muutamassa päivässä, kun kaikki tarvittavat paperit oli ladattu lupapisteeseen. Rakennusluvan ehtona oli, että liitymme paikalliseen vesi- ja viemäriosuuskuntaan, joten sen jälkeen ei tarvinnut miettiä jätevesiasioita. Kun vielä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että vanhaan osaan ei laiteta vesijohtoja tai viemäröintejä, niin niiden vetäminen yksinkertaistui huomattavasti.

pohjapiirros
Tässä kuvassa tummalla merkityt seinät ovat laajennusosaa. Kaikki vesipisteet ja viemärit tulevat samaan päähän uutta osaa.

Koska vanhaa puolta eivät koske nykyajan rakennusmääräykset, olemme voineet remontoida sitä perinnemeiningillä. Mutta laajennus on tehty voimassaolevien normien mukaisesti ja moderneilla materiaaleilla. Ulkoseiniin laitettiin tuulensuojalevyt ja villat niiden sisäpuolelle.

Uudelle puolelle tulee lämmitykseksi lattialämmitys. Lattiaan laitettiin valun alle styroksit. Lattialämmityskaapeli kiinnitettiin valuverkkoon.

Yläpohja eristetään talon osalta puhallettavalla selluvillalla, mutta kuistin yläpohjassa on käytetty XPS-eristelevyä. Kuistin katto on sen verran matalammalla, että sinne ei olisi saatu tarpeeksi eristettä muulla tavalla.

Laajennusurakkaan kuuluvat vielä väliseinien pystytykset, oviaukkojen tekeminen hirsiseiniin keittiöstä porstuaan ja työtilasta tupaan sekä lopuksi ulkolaudoitus ja ulko-ovien asennus. Sen jälkeen alkaakin meidän hartiapankkiurakkamme, eli kaikki sisätyöt: seinien tasoitus, tapetointi ja maalaus, lattioiden laatoitus ja kattojen panelointi.

Tässä kuvassa on eteisen ja työtilan välinen seinä lähes valmis. Se tehdään varmaankin loppuun vasta sitten, kun työtilan seinään puhkaistaan oviaukko tupaan.

Erilaisten ilmanvaihtoputkien kuljettaminen katolle aiheutti vähän päänvaivaa, ennen kuin niille löydettiin hyvä reitti. Tuuletusputkia ei suositeltu laitettavaksi kuistin katolle, ettei mahdollisesti talon katolta valuva lumi ja jää vaurioita putkia. Kuistilta tuotiin alakautta porstuan puolelle putki radon-tuuletukselle ja viemärin huohotusputki. Nämä putket vietiin porstuan ulkoseinää pitkin välipohjaan ja sieltä katolle. Kylpyhuoneen tuuletusputki vietiin kuistin yläpohjan kautta talon yläpohjaan ja katolle riviin kahden muun tuuletusputken kanssa.

Keittiöstä tulee vielä liesituulettimelta putki katolle, se tulee toisen lappeen puolelle. Jos olisimme olleet kaukaa viisaita, olisi nämä kaikki putket voinut niputtaa toiseen ”piippuun”, jolloin olisi säilynyt vanhan talon illuusio myös katon osalta. Mutta tämä tuli mieleen vasta siinä vaiheessa, kun se oli jo myöhäistä.

Remontissa oleva talo
Katon läpiviennit rivissä. Arvostamme erityisesti remonttimiesten silmää näiden asentamisessa nätisti tasavälein.

Lautalattia ponttilaudasta

Pikkuisen makuuhuoneen ja porstuan lautoja ei voinut sellaisenaan uusiokäyttää, joten rakensimme lattian uudesta laudasta. Materiaaliksi valikoitui jykevä ponttilauta, jonka paksuus on 33 mm ja leveys 190 mm. Tämä lattia kestää vuosikymmenet eikä notku kävellessä.

Tupaan saimme laitettua vanhat lattialaudat takaisin, mutta makuuhuoneessa oli käytetty ponttilautaa, eikä se lähtenyt ihan vaurioitta purkaessa irti. Porstuan vanhat lattialaudat taas lemahtivat pahemman kerran lehmänsonnalta. Epäilemättä navettakenkiä ja muita tamineita oli säilytetty porstuan nurkassa vuosikymmenten ajan. Vaikka nämä laudat eivät päässeet takaisin entiselle paikalleen, eivät nekään mene hukkaan – lautojen uusiokäytöstä myöhemmin lisää.

Eristetty lattian alapohja
Lattia ennen paperointia ja lautoja.

Paperointi

Lattialle on aikaisemmin jo puhallettu selluvilla, ja tämän viikonlopun urakkana oli nyt laittaa eristeet piiloon. Eristeen päälle tulee muoviton paperi, jonka tarkoitus on pitää eristeet ja niiden pölyt pois huoneilmasta, ja erityisesti myö estää vetoa.

Paperivuodat laitetaan lattiaan riittävästi limittäin, että sen raoista ei pääse käymään veto. Se myös nostetaan seinille ”riittävästi” samasta syystä. Nurkkiin tehdään taitokset, paperia ei saa viiltää auki. Tämä ”riittävä” määrä seinille tai limitykseen on ehkä jossain määrin tulkintakysymys, mutta tärkeää on, että rakoja ei jää. Paperin täytyy yltää seinillä sen verran korkealle, että seiniin tuleva kuitulevy tulee paperin päälle, ja sulkee vedon taakseen.

Pelattiin lattian alle jäävien limisaumojen kanssa reilusti varman päälle, ja laitettiin paperit varmaan 30 cm päällekkäin. Tämäkin olisi ehkä kannattanut laskea, koska viimeinen paperi tuli sitten käytännössä lähes kokonaan edellisen päälle ja seinällekin sitä jäi ainakin metrin verran. Jos vähän olisi laskelmoitu, niin yksi paperivuota olisi säästetty, vaikka limisaumaa olisi ollut ”vain” 20 cm.

Kaksi lautaa
Tästä urakka alkoi: kaksi ensimmäistä lautaa porstuaan. Ulkopuolelle tulee lämmin eteinen, joten paperia ei tarvinnut nostaa seinälle. Sen verran tuotiin yli, että saadaan se kynnyksen alle.

Lautojen sahaaminen

Koska suurin osa lattiasta jää komeron ja sängyn alle, päädyimme ottamaan talouslaadun lautaa. Visuaaliset virheet eivät meillä haittaa, koska lattia maalataan vanhaan tyyliin punaruskeaksi, mutta oksankohtia ja muitakin kuin visuaalisia virheitä tavarassa oli. Suunnittelua ja mallausta siis tarvittiin, sekä huonojen kohtien minimoimiseksi ja siksi, että osa laudoista jatkettiin päätypontista. Piti varmistaa, että saumat eivät tule samoihin kohtiin, ja että saisimme suurimman osan jatketuista laudoista osumaan sängyn alle.

Sahaus tehtiin kamarin ja porstuan viereisessä tuvassa, ja kovasti meillä oli ahdasta. Lautojen pituus oli 4,5 m, joka on vähän enemmän kuin koko tuvan leveys. Lautapinot mahtuivat juuri ja juuri oviaukon kohtaan täyspitkinä. Jos tilaa olisi ollut enemmän, olisi laudat ilman muuta kannattanut purkaa paketeistaan ja suunnitella sahausjärjestys kokonaisuutena. Nyt se ei siis ollut mahdollista, joten tehtiin suunnitelmaa sitä mukaa, kun työ eteni. Hyvin olivat sahalla määrän laskeneet, ja hyvin onnistuttiin itsekin suunnittelussa, turhia hukkapaloja ei jäänyt oikeastaan ollenkaan.

Mies oli löytänyt käytetyn akkukäyttöisen liukujiirisahan, ja se maksoi jo tässä urakassa itsensä takaisin, ainakin jos meillä olisi kirosanapurkki käytössä. Muuten olisi mennyt käsisahaukseksi, koska sähköä ei edelleenkään ole mökissä.

liukujiirisaha
Korvaamaton apuväline liukujiirisaha. Ja valaistukseenkin nokkela keinot keksii – tehokas taskulamppu kattoon roikkumaan. Huomaa myös VAAHTOSAMMUTIN! Se on välttämätön työmaalla, muista se!

Vinkki! Ehkä vielä olisi tehokkaammin pystytty käyttämään laudat, jos olisi älytty heti alusta pitäen sahata täyspitkät lankut vuorotellen eri päistä lautoja, niin että olisi jäänyt tasaisesti sekä naaras- että urosponttisia jämäpaloja. Niistä olisi sillä lailla saanut joustavammin yhdisteltyä jatkettavia lankkuja.

Lautoja ei vielä naputeltu pontteihin, saati että olisi ruuvattu kiinni. Ladottiin ne vain kevyesti pontteihin ja laitettiin painot päälle. Saavat asettua siinä vapaasti ensin useamman viikon senkin jälkeen, kun saadaan mökkiin lämmöt. Ei päästä vielä kuukausiin tänne asumaan, joten kuivukoot rauhassa irtaallaan.

Lattialaudat valmiiksi sahattuina ja painojen alla. Huomaa ”riittävästi” takaseinälle nostettu paperi.

Komeroidea

Tuosta edellisestä kuvasta näkyy, että porstua ja makuuhuone ovat vielä yhtä yhtenäistä tilaa. Aikaisemmin näitä kahta tilaa erotti väliseinä, ja makuukamarista oli oviaukko tupaan. Kun porstuan ja kamarin välinen seinä purettiin, tuli ajatus, että käynti kamariin olisikin parempi porstuasta kuin tuvasta. Tupaan saataisiin lisää ehyttä seinäpintaa tällä tavalla – siellä se olisi tarpeen enemmän kuin porstuan puolella.

Elviiran huoneet ovat kaikki niin pieniä, että komeroille ei ole oikein tilaa. Kamariin mahtuu juuri ja juuri sänky, eikä tuvassakaan ylimääräisiä tiloja ole. Tulin ajatelleeksi, että jos rakennetaankin komero kahden huoneen väliin, niin saadaan jaettua sen vaatima tila kahden huoneen kesken, ja lisäksi voidaan käyttää hyödyksi myös väliseinän paksuus.

Tällä tyylillä on tarkoitus rakentaa komero kamarin ja porstuan väliin. Vielä vähän arvon, olisiko kohtuullista vaatia mieheltä, että siitä tulisi Narnia-tyylin komero, eli ovet molemmissa huoneissa. Aika näyttää…

Mitä rakennuttajan pitää tietää?

Juteltiin työkavereiden kanssa vähän aikaa sitten tästä meidän projektista. Yksi työkaveri oli muuttanut uuteen kerrostaloasuntoon ja kertoi, kuinka vaikeaa oli päättää jo niinkin pieni asia, kuin kylppärin pyyhekoukkujen paikat. Mietittiin siinä sitten, että kokonaisen talon rakentamisessa tai rakennuttamisessa taitaa olla niin paljon isoja ja pieniä päätöksiä tehtävänä, että jo sen takia kannattaa miettiä hankkeeseen lähtemistä ainakin kaksi kertaa.

Meille tämä päätösten tekeminen tulikin jo eteen viime viikonloppuna. Tällä viikolla on treffit sähkömiehen kanssa, ja sitä varten pitää päättää (ainakin suunnilleen) pistorasioiden paikat. Me teetetään ”vain” laajennus, mutta kaikki sähköt uusitaan, samoin pääkeskus modernisoidaan, joten myös vanhan puolen pistorasiat pitää miettiä uusiksi.

Äkkiäkös nuo päättää, ajateltiin. No ei ihan. Tässä vaiheessa pitäisi tietää esim. mihin tulee sohva ja tv, miten päin sänky laitetaan pikkuruiseen makuuhuoneeseen? Mille seinälle tulee kiinteitä kaappeja (eli mihin ei kannata suunnitella pistorasioita), missä käytetään tietokonetta ja kahvikonetta? Mistä imurin johto riittää minnekin? Tarvitaanko porstuassa mihinkään sähköä? Mihin ikkunoihin tulee joulun alla kyntteliköt?

pohjapiirustus
Rakennuspiirustuksiin arvailtiin pistorasioiden paikkoja. Samalla ymmärrettiin tarkistaa ovien aukeamissuuntia. Olisi aika paljon harmittanut, jos ulko-ovi olisi tullut ”väärällä” kätisyydellä. Sen kanssa olisi sitten eletty koko loppuelämä.

Merkittiin nyt reilulla kädellä pistorasioita joka huoneeseen, ja toivotaan, että menivät kohdalleen. Niihin varmasti vielä ehtii vaikuttaa – mutta on hyvä kysymys, tiedetäänkö me yhtään enempää silloin kun ne viimeistään pitää päättää kuin mitä nyt tiedetään.

Mutta kyllä oli hyvä, että paneuduttiin asiaan, koska samalla tuli katsottua piirustuksiakin tarkemmin. Huomattiin, että ulko-ovi oli laitettu aukeamaan eri suuntaan kuin miten itse olisimme laittaneet. Onneksi mitään ei vielä ole tilattu, mutta viimeistään tässä kohtaa tajusin, että näitten asioiden kanssa pitää olla tarkkana, eikä toisaalta aikaa ole kovin paljoa, koska toimitusajat ovat pitkät.

Nyt on siis pistorasiat suunnilleen mieitty. Ikkunoissa on vielä pohtimista (esim. mihin tarvitaan tuuletusventtiilit, aukeavat vai aukeamattomat, välirimojen (??) väri ja mitä lasia laitetaan). Sitten olisi mietittävänä viemärin tuuletusventtiilin läpivientipaikka (laajennuskohteessa ei tämäkään mikään itsestäänselvä valinta). Puhumattakaan siitä, millaiset keittiöratkaisut tehdään. Näiden kaikkien kanssa tullaan elämään kauan, ja osa asioista päätetään rakennuksen koko loppuelämän ajaksi.

Ruukkuhuone

Kesäloman aikana en tehnyt oikeastaan mitään uudessa paikassa. Mies teki sen sijaan laatoituksen navetan päätyyn ja uuden oven vanhan, liian matalan tilalle. Ovi johtaa sellaiseen ylellisyyteen kuin RUUKKUHUONE.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten hyvin pystymme järjestämään puutarhanhoitoon ja kompostointiin liittyvät hommat, eikä siinä vielä kaikki. Tämän logistisesti nerokkaan kompostoinnin ja ruukutusalueen lisäksi saan navettaan oman säilytystilan ruukuille ja muille puutarhavälineille. Ollaan ruvettu kutsumaan sitä tilaa ruukkuhuoneeksi.

Tila on joskus muinoin toiminut ulkohuussina, ja siitä on jonkunlainen lantaluukku myös viereiseen navettaan. Seinät näyttävät kyllä juuri siltä, että lantaa on käsitelty, ja tämä huone tulee olemaan testitila erilaisille hirren puhdistuskeinoille. Lamellilaikka on jo ostettuna…

ruukkuhuone
Ruukkuhuone tämänhetkisessä tilassaan.

Huoneeseen ulkoa johtava ovi oli hyvin matala ja harva lautaovi. Mies on kovasti kiinnostunut kaikenlaisesta käsillätekemisestä, joten hän osti vain oven rungon ja teki siihen vuorauksen itse. Ostamalla saa nopeasti valmista, mutta ei itsetekemisen tyydytystä.

ovi
Oven vuoraus tekeillä.

Vanha huussin ovi siis poistettiin, aukkoa suurennettiin ja uusi ovi asennettiin tilalle. Oven yläpuolelle mies näversi vielä samanlaiset koristeet kuin asuinrakennuksen ovessakin on – ne taas ovat edellisen omistajan kädenjälkeä.

oven yläosa
Oven yläreuna koristeineen. Ovi ja saranat maalataan vielä (näillä näkymin) mustaksi.
koriste
Koristeen malli asuinrakennuksen oven päällä.

Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut muutos navetan päädyssä. Se täydentää mainiosti keittiöpuutarhaa, ja laatoitus on helppo siivota ruukutuksen roiskeista. Ruukutuspöytä on jo suunnittelun alla, siihen tarvitaan valurautaiset ompelukoneen jalat ja paljon värikkäitä kaakeleita…

Laatoitus
Pääty ennen oven vaihtoa, laatoituksen jälkeen.
yleiskuva
Keittiöpuutarha-alue nyt. Navetan päädyn vuorilaudoitus tullaan vielä alaosasta uusimaan.
nurkkakivi
Vielä yksi kuva kertomaan siitä pieteetistä, jolla mies hommansa tekee. Navetan nurkkakivi on hienosti kierretty.

Sahauspöytä ja uudet kompostit

Meillä on jo useamman viikon ajan ollut suunnitteilla laittaa puutarhakompostit tontille, mutta se on jäänyt risusavotan jalkoihin. Nyt viimein oli miehellä aikaa ryhtyä toimeen, mutta ennen sitä hän teki kätevän sahaus- ja työpöydän.

Työpöytä tehtiin tontilta purettujen rakennusten laudasta. Ideana siinä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että pöytä”levy” ei ole levy lainkaan, vaan muodostuu kantillaan olevista laudoista, jotka on kiinnitetty kehykseen tasavälein. Näin pöydällä on helppo sahata ja myös maalaaminen onnistuu hyvin.

Sahauspöytä
Sahauspöytä – yksinkertainen ja nerokas.
Sirkkelöintiä
Myös sirkkelöinti onnistuu tukevalla pöydällä.

Myös kompostit tehtiin purkulaudasta. Idea on yksinkertainen: kompostit ovat auki yhdeltä sivulta, joten sinne on helppo tuoda ja kipata kottikärryillä tavaraa. Ne sijoitetaan niin, että aukinaiset puolet ovat vastakkain, joten myös kompostin kääntäminen on helppoa – talikolla vaan siirretään kamat viereiseen kompostiin, ja silloin kerrokset tulevat päinvastaiseen järjestykseen.

Komposti
Toinen komposti valmiina.

Komposteille on katsottu jo paikat risuaidan vierestä. Siitäpä sitten lisää, kun ollaan saatu paikka valmiiksi ja kompostit paikoilleen.