Tapetointi makulatuuritapetilla

Makulatuuritapetti on valkoista paperitapettia, jonka päälle voi laittaa kuviotapettikerroksen tai maalin. Makulatuuritapetti liisteröidään huokolevyn päälle muovittomalla tapettiliisterillä.

Tavoitteemme on saada tupa valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, ja koska aika käy vähiin, niin työjärjestys määräytyy sen mukaan, mitä juuri nyt pystytään tekemään (eikä välttämättä sen perusteella missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä). Tänä viikonloppuna se työn talle tuli tuvan tapetointi makulatuuritapetilla.

Pohjatöinä olemme jo esiliisteröineet seinien puukuitulevyt kahteen kertaan löysällä tapettiliisterillä. Tapettiliisterin sekoitamme muovittomasta liisterijauheesta ja vedestä. Esiliisteröinnistä ja tapettiliisteristä löytyy lisää tarinaa täältä.

Liisteri kannattaa sekoittaa sauvasekoittimella, silloin ei tule paakkuja.

Vaikka olemme tehneet jo aika monta remonttia, emme koskaan ole tapetoineet paperitapettia. Työkalutkin piti ostaa nyt, kun yleensä meillä on edes jotain ennestään olemassa. Pahvinen tapetointipöytä, liisteriharja, muovinen tapettilasta ja tapettiveitsi hankittiin, sekä tietysti myös rulla makulatuuritapettia ja se liisterijauhe.

tapetointipöytä
Tapetointipöytä valmiina palvelukseen.

Luimme ahkerasti netistä työohjeita ja vinkkejä. Vaikka ohjeet olivat ihan hyviä, niissä oli sitä tiettyä ylimalkaisuutta, joka asiantuntijan jäljiltä ohjeisiin helposti jää. Meillä oli useita kysymyksiä, joihin ei perinneremonttiohjeista vastauksia löytynyt, eikä myöskään niistä blogikirjoituksista, joita luimme. Niissä usein todettiin, että tapetointi meni ”yllättävän hyvin” tai ”meillä oli vaikeuksia”, mutta ei selitetty tarkemmin. Minä kerron nyt, mihin pulmiin itse törmäsimme, ja joihinkin jopa keksimme ratkaisut. En tiedä olivatko ne oikeita, mutta me selvisimme niillä.

Tapetin liisteröinti ja vettyminen

Kun tapettia liisteröidään, liisteriä pitää levittää vuodan reunoja myöten. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tapettipöytä on ihan liisterissä, jos sitä ei suojaa. Ja jos suojaa ei vaihda joka vuodan jälkeen, on liisteröitävä tapetti hetken päästä liisterissä, ja pahimmassa tapauksessa tarttuu kiinni suojaan tai pöytään.

Tässä meidän ratkaisumme: leikkasimme useita vuotia valmiiksi ja pinosimme ne tapetointipöydälle. Kolme päällekkäistä vuotaa laitettiin niin, että kaksi alimmaista näistä pöydän eri reunoille ja keskelle päällimmäiseksi liisteröitävä vuota. Nämä kaksi suojana toimivaa vuotaa saavat myös liisteriosumia, mutta päällimmäinen näistä vuodista siirtyy seuraavaksi liisteröitäväksi, ja tapettipinosta siirretään seuraava sen paikalle pöydän toiseen reunaan. Näin ei haittaa, että liisteriä tulee liisteröitävän vuodan ulkopuolelle, koska ne vuodat ovat seuraavana liisteröimisvuorossa. Ja liisteröitävä vuota makaa aina puhtaalla pinnalla. Pöydän päät suojasimme sanomalehdillä, jotka vaihdettiin joka vuodan jälkeen.

Tapettivuodat
Alimmaiset vuodat ovat suojassa päällimmäisten alla.
Tapetoija
Perinneremontoija hommissaan. Tässä kuvassa näkyy, miten tapetointipöytä on suojassa päällimmäisten tapettivuotien alla.

Tapettivuodan pitää vettyä taitettuna n. 10 minuuttia. Meillä oli tosi vähän taas tilaa yhtään millekään ylimääräiselle, joten laitettiin yksi vuota tapetointipöydän alle odottamaan, ja sillä aikana liisteröitiin seuraava. Se jätettiin sitten tapetointipöydälle vettymään.

Tapettivuota vettymässä
Pöydän alla oli juuri sopivasti tilaa taitellulle vuodalle.

Tapetin kiinnitys

Talomme nurkat ja seinät eivät todellakaan ole suorat, mutta silti on järkevää yrittää laittaa tapetit edes jotenkin suoraan. Aloituskohtaan piirrettiin siis viiva vatupassin avulla. Ensimmäinen vuota kohdistettiin viivaan.

Tapetoinnin aloituskohta
Pitkä vatupassi on ollut kätevä, ties kuinka monetta remonttia meillä avustamassa.

Huokolevyjen saumaan suositellaan perinnetapetointiohjeissa kuittipaperia ”sillaksi” saumakohdan yli. Kuittipaperi kastellaan vedellä ja painellaan sauman päälle. Tapetti kiinnitetään seinään, ja tapettiliisteri tarttuu kuittipaperiin, joka on kuitenkin irti seinästä. Silloin saumakohdan eläminen ei ainakaan toivon mukaan revi tapettiin halkeamia.

kuittipaperin kastelu
Kuittipaperi oli helppo kastella se vetämällä vesiastian kautta.
kuittipaperin kiinnitys
Märkä kuittipaperi tarttuu yllättävän helposti seinään. Olisin parin sauman kohdalla kaivannut nuppineulaa, jolla liuskan olisi voinut ylhäältä kiinnittää.
kuittipaperi seinässä
Nyt tuohon pitäisi saada vuota nopeasti, ennen kuin kuittipaperi kuivuu. Tässä näkyy samalla kaikista vaikein kohta – tuo nurkka teetti paljon työtä.

Nurkkien tapetointi oli älyttömän vaikeaa. Ehkä suoriin nurkkiin on helppo laittaa vuota kiinni, mutta meidän nurkkiin tapetti ei noin vain asettunutkaan. Kun vuota paineltiin nurkkaan kiinni, oli seuraavalle seinälle menevä reuna ihan vinossa – seinän ylälaidassa sitä saattoi riittää vaikka kymmenen senttiä toisen seinän puolelle, mutta alalaidassa vain viisi. Tapetti meni ihan väkisellä ruttuun tai siihen tuli ilmakuplia. Todettiin, että nurkan yli voi mennä vain suunnilleen parin sentin verran korkeintaan, että tapetti oli ylipäätään mahdollista saada sileäksi myös seuraavalle seinälle. Tapettia ei silloin kannata kiinnittää seinään kuin sen parin sentin verran, jotta ylimääräisen osuuden voi leikata irti, kun tapetti on kuivunut. Luonnollisestikin se nurkka jää sitten siihen kuivumaan, ja pitää jatkaa jonnekin toiseen suuntaan.

Myös sähköjohtojen kohdat ja ilmalämpöpumpun kiertäminen olivat hankalia. Märkää tapettia on vaikea leikata, koska se repeää helposti. Onnistuttiin kuitenkin tekemään sähköjohtojen kohtaan ristiviillot, mistä aika pienin vaurioin saatiin johto läpi.

Ilmalämpöpumppu olisi tietysti pitänyt asennuttaa vasta, kun tapetit ja maalit olivat paikallaan, mutta se ei nyt mennyt niin, koska pumppujen asentajat tulevat silloin kun sun vuoro on, ei silloin kun olisi muuten paras ajankohta. Saatiin tapetti jaettua sillä lailla hyvin, että ensin kiinnitettiin yksi lyhyt vuota pumpun alle. Toinen vuota jouduttiin leikkaamaan muotoon, ja samaan vuotaan osui vielä se perhanan sähköjohdon läpivienti ja nurkka. Ei mennyt kuin Strömsössä, mutta onneksi tuo nurkka on ehkä kaikista pimein. Ja todennäköisesti mies laittaa nurkan vielä kapealla tapettisuikaleella kokonaan uusiksi.

tapetoitu seinä
Tässä yhden päivän tulos.

Yhden päivän aikana saatiin tapetoitua n. 1/3 huoneesta. Tämän jälkeen on enää yksi nurkka, loput on ”suoraa” seinää. Kyllä se tästä.

Fika!

Ennen kuin mitään muuta aloitetaan, laitetaan tulet. Kahvit on termarissa ja lohivoileivät kylmälaukussa. Tämähän on melkein kuin Strömsössä, tai siinä ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa (Trädgårdstider).

Ainakin melkein 😃.

kahvipaikka
Kahvipaikka on melko proosallinen.
makkaranpaisto
Funktionaalinen paistoväline. Ei pyöri makkarat tikussa.

Purettavia rakennuksia

Tontti on alun perin lohkottu Karjalasta saapuneille evakoille 40-luvun alussa. Silloin tontille on rakennettu pikkuinen talo, joka on tasakertaan asti hirttä, sauna ja navettarakennus.

Myöhemmin navettarakennusta on jatkettu vanhan Verkun (harmaa!) tallilla ja tontille on tuotu pieni autotalli ja toinen sauna. Talon kylkeen on lisäksi rakennettu kissalle ulkoiluhäkki. Nämä uudemmat rakennukset puramme, ja aloitimme kissanhäkistä.

Häkki antoikin vähän viitettä siitä, millainen henkilö tässä torpassa on ennen meitä asunut. Erittäin huolellista työtä, ruuveja ei ollut säästelty ja rakenneratkaisut olivat tarkasti harkittuja- laatutyötä kaiken kaikkiaan. Melko työläs purkaa toisin sanoen, mutta toisaalta merkki siitä, että asioita ei tässä mökissä ole tehty hutiloiden.

Häkin takaa paljastui kaunis, hyväkuntoinen seinä. Materiaalit käytämme uudelleen, kattokehikon kakkoskakkosista on jo naulat revitty pois jatkokäyttöä varten, ja häkkiristikot tulevat saamaan uuden elämän erilaisten kasvien tukina.

Kissahäkki mökin päädyssä
Kissan häkki verhoineen päivineen
Kissahäkin purkaminen käynnissä.
Harvalla kissalla on näin tukevatekoinen ja hieno asunto. Eteisen ikkunasta on vieläpä päässyt vapaasti kulkemaan sisään ja ulos.
Mökin pääty
Mökin pääty ilman kissahäkkiä.

Vähän lähempänä unelmaa

Muistan melko tarkkaan sen hetken, kun tajusin, että unelmamme onkin saavutettavissa. Muistan, että aurinko paistoi ja oli lämmin. Loppukevät. Muistan sen huikean tunteen, joka minut täytti. Se olisi mahdollista!

. . .

Olemme asuneet maalla yli 20 vuotta. Kesällä se on ihanaa – takaovesta pääsee suoraan omalle pihalle, linnut laulavat ja kukat kukkivat. Mutta talvella on toista. Aina on pimeää, kaikki on kaukana, ja sinne kauas pitää ajaa pimeitä ja liukkaita teitä.

Niin se on mennyt jo kymmenkunta vuotta. Talvella haluan kiivaasti muuttaa kaupunkiin. Heti, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, muutamme mekin. Sitten tulee taas ihana kesä, eikä minua kiinnosta yhtään elokuvat, kahvilat, ulkona syöminen, teatterit tai museot. Haluan olla omalla pihalla ja tonkia kukkapenkkejä. Ja koko ajan ahdistaa se ajatus, että on pakko valita jompi kumpi.

Sitten tuli se loppukevään päivä, kun oivalsin, että ei tarvitse valita. Mehän asumme juuri sen verran syrjässä, että täällä on mökit varmasti ihan halpoja. Ja jos olen tähän saakka käynyt täältä asti töissä päivittäin, niin hyvin voisin mökiltäkin käydä. Ja talvet voitaisiin asua sitten kaupungissa. Me voidaan saada molemmat!

No, ihan näin yksinkertaista se ei ollut. Tuosta hetkestä on nyt n. viisi vuotta, ja olemme siitä lähtien etsineet mökkiä. Ihan halpoja ne eivät todellakaan olleet, eikä niitä sitä paitsi ollut edes tarjolla. Emme millään olisi halunneet muuttaa toiselle paikkakunnalle, jättää ystäväpiiriä ja aloittaa täysin alusta. Vähitellen totuimme siihenkin ajatukseen, ja laajensimme etsintöjämme naapurikuntien puolelle.

Ja sitten, yhtäkkiä pieni tupa löytyi 1,5 kilometrin päästä nykyisestä kodista. Emme aikailleet yhtään, kaupat tehtiin reilun viikon päästä ensikäynnistä.

Tästä alkaa tämä tarina, punaisen tuvan kunnostusprojekti ja englantilaisen puutarhan rakentaminen.