Kaivoepisodi

Vihjaisin jo alkukesästä, että kaivoon katsomisesta tulee ihan oma kirjoituksensa. Vähänpä siinä vaiheessa tiesin – en voinut silloin kuvitellakaan, että kaivourakka seuraisi meitä läpi kesän, ja valmistuisi vasta syksyn kynnyksellä.

Osa 1: mätä kansi

Kaivon pumppu toimi alusta alkaen täysin moitteettomasti, ja saimme aluksi kaivosta mm. käsienpesu- ja kasteluvettä. Sitten vesi alkoi haista niin pahalle, että jätettiin käsienpesut sikseen ja käytettiin vettä pelkästään kasteluun. Mutta selväksi kävi, että mitään vesianalyyseja on turha teettää ennen kuin ollaan vähän tarkemmin tutkittu, mitä kaivo on ns. syönyt.

Kaivon kansi oli peitetty kaikenlaisella merkillisellä, mm. vanhalla sadetakilla ja tiiliskivillä, joten ne poistettiin ensin. Kun saatiin kaivon kansi näkyviin, alettiin jo vähän arvella veden hajun syytäkin. Osa kannesta putosi nimittäin kaivoon, ja käsipumppukin jäi nojailemaan putkensa varaan kaivon pohjaan, kun kansi petti.

Mätä kaivonkansi
Tässä kunnossa oli kaivonkansi, kun poistettiin vanha sadetakki ja muut roinat pois päältä.

Osa 2: Tyhjennys

Poistettiin siis kansi ja rassattiin pois jo aikoja sitten rikkoutunut sähköpumppu. Me emme tule käyttämään kaivoa sellaiseen tarkoitukseen, että sinne tarvittaisiin sähköpumppua. Tarkoituksemme oli tämän toimenpiteen jälkeen ostaa varsinainen puhdistus ja uudelleenkansitus asialle omistautuneelta yritykseltä.

Internetistä löytyykin kaivonpuhdistusyrityksiä, ja siellä oli jopa jo etukäteen vähän hinta-arvioitakin annettu: 700-1500 €. Kutsuttiin yksi toimija paikan päälle tekemään tarjous, joka päätyi lukemaan 3500 €! Me oltiin kyllä aika ällikällä lyötyjä: kaivo on vain 8 rengasta syvä, eikä tarkoituskaan ollut kunnostaa sitä juomavesikäyttöön. Epäiltiin, että tuota alinta netissä mainittua tarjousta ei kukaan kyllä saa koskaan.

Todettiin, että laitetaan nämä rahat nyt muuhun ja tehdään itse. Ihan ensimmäisenä oli tarkoitus tyhjentää kaivo, mutta käsipumppuhan oli perhana vieköön jotenkin saanut siipeensä, kun se otti pohjakosketuksen pudottuaan kannen läpi. Siivottiin enimmät roskat kaivosta haavilla, ja aloitettiin tyhjennystä ämpärillä.

Jos ei joku tiennyt, niin kaivon idea on se, että sinne tulee koko ajan lisää vettä. Me kyllä tiedettiin, mutta ei sitä, että sitä tulee niin nopeasti. Ämpärihomma oli aika nopeasti katsottu, ja uppopumppu ostettu. Sillä tyhjentäminen sujuikin sitten kohtuullisen nopeasti.

Haavi
Haavilla saatiin isommat irtoroskat pois. Käsipumppu oli tässä kohtaa jo pois pelistä.

Osa 3: Pumppu

Käsipumppu itsessään on jo oman lukunsa ansainnut. Se oli nimittäin melko tukevaa tekoa – rautaa päästä varpaisiin – ja siksi melko painava. Tai siis erittäin painava, ja vielä ns. yläpainoinen, koska itse pumppu on VALUrautaa. Tämä teki sen nostamisen pois kaivosta käsittämättömän vaikeaksi. Kuvittele itseäsi nostamaan käsipelillä suurin piirtein kohtisuoraan ylöspäin viiden metrin pituista rautatankoa, jonka päässä on valurautainen paino… Jotenkin saimme sen kuitenkin vempuloitua pois kaivosta.

Pumpun kanssa kävi muutakin kivaa. Yritettiin aluksi selvittää syytä siihen, että pumppu ei toiminut. Ajateltiin, että jos se ei vaikka yllä veteen, ja ajateltiin säätää pumppua alaspäin. Pumpussa on kaulus, joka on pultattu kiinni sekä kaivon kanteen (siinä vaiheessa tekemäämme väliaikaiseen kanteen) että pumpun varteen. Ruuvattiin irti tuo pumpun kaulus sekä kannesta että putkesta, ja sitten mies nykäisi väliaikaisen kannen pois, että nähdään, mitä kaivossa tapahtuu. Minä pidin pumpusta kiinni – mutta kukaan ei tietenkään pitänyt kauluksesta kiinni ja se mulahti sinne kaivoon putkea pitkin liukuen.

No siinä pääsi kyllä pari kirosanaa. Mutta koska ollaan hyvin neuvokkaita ihmisiä, saatiin hinattua kaulus takaisin ylös rautaharavalla ja vesikourujen putsaustyökalulla. Sitten jo vähän nauratti, että jos nekin olisivat pudonneet, ja kaivonkatsomisporukka olisi tullut sitä tarjousta tekemään…

Pumppu
Siinä se on. Viisi metriä taipumatonta rautaa ja pumppu painona yläpäässä.

Osa 4: Putsaus

Kaivon putsaus alkoi heti, kun oli saatu se suunnilleen tyhjäksi vedestä. Mies meni tikkailla kaivoon ja katkoi enimmät kaivonrenkaiden saumoista puskeneet juurakot. Näytti siltä, että jollain lähikoivuista oli ollut aika kova jano.

Japperwokki
Mikä vonkale! Kaivosta nousi Japperwokki.

Kun kasvusto oli saatu poistettua kaivon seinistä, piti kaivo vielä tyhjentää pohjamateriaalista. Kaivon pohja on kalliota, ja irtonainen aines otettiin mahdollisimman tarkasti pois. Sitä oli hyvin vähän – onneksi, koska kaivossa oli todellakin melko ahdasta työskennellä.

Tarkoitus oli vielä desinfioida kaivo, mutta se kilpistyi siihen, että apteekki sanoi ei. Riittävän tymäkkää vetyperoksidia ei ollut lupa yksityishenkilöille myydä. Päätettiin, että mennään ilman ensin, ja vesinäytteen jälkeen päätetään tilataanko desinfiointi erikseen.

Mies kaivossa
Ahtaat työskentelyolosuhteet on kaivon siivoojalla.

Osa 5: kunnostus

Kun kaivo oli siisti ja puhdas, mies tilkitsi vielä saumat betonilaastilla. Kaivon pohjalle tulee suodatinhiekkaa, ne tilattiin Vipen verkkokaupasta, samoin kuin uusi kaivonkansi ja siihen sopivat tykötarpeet. Muita kunnostustoimia ei tällä erää tarvittukaan, tarkoitus oli vielä koko urakan jälkeen pumppailla kaivoa pariin otteeseen tyhjäksi, että saadaan vesi vaihtumaan. Enää piti asentaa kaivoon uusi kansi ja vanha pumppu takaisin.

suodatinhiekat
Suodatinhiekka tuli kaivon puhdistetulle pohjalle.

Kaivonkannen asennus oli sekin 1 mies + 1 nainen miehityksellä oma lukunsa. Pyöritettiin kansi kaivon viereen, laitettiin lankkuja kaivon päälle ja köyden avulla laskettiin kansi paikalleen. Kun kansi oli suunnilleen kohdallaan, irrotettiin köysi ja poistettiin lankut yksi kerrallaan. Se meni yllättävän hyvin, vaikka etukäteen hirvitti melko paljon. Onneksi kansi ei mitenkään päin mahtunut putoamaan kaivon pohjalle…

Kaivon kannen tiivistyskään ei ollut ihan helppo juttu (MIKÄÄN tässä urakassa ei ollut!). Kansipaketin mukana tuli kyllä tiiviste ja ohje. Mutta ohje oli (kuten ne usein ovat) tehty sellaiselle henkilölle, joka jo osaa asian. Tiiviste piti asentaman ylimpään kaivonrenkaaseen – mutta renkaassa on kolme pintaa, johon tiivisteen voi liimata: huulloksen yläpinta, pystypinta ja alapinta.

Ohjeessa ei (tietenkään) sanottu, mihin noista pinnoista se laitetaan, joten jouduimme yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemaan. Ei varmaan edes tarvitsisi mainita, että päädyimme oikeaan (eli alapintaan) viimeisenä. Ja joka kokeilun jälkeen kansi pois ja tiivisteen uudelleenkiinnitys. Viimeisellä (ja oikealla) kerralla teippi oli jo niin töhnässä, että tiiviste ei enää pysynyt paikoillaan. Se olikin vähän jännää, kun tiiviste laitettiin lopulta paikoilleen niin, että mies ihan vähän nosti kantta, ja minä työnsin sormilla tiivistettä paikalleen. Mutta tässä sitä vaan kirjoitellaan ihan täysillä sormilla, eli eipä siinä mitään.

Osa 6: Pumpun asennus

Näiden kaikkien käänteiden jälkeen olikin taas vähän päänraapimista, kun piti pumppu saada takaisin kaivoon. Vähän miehen kanssa kaksistaan käsipelillä mallailtiin sitä, mutta todettiin se ihan yksinkertaisesti täysin mahdottomaksi. Kannessa oleva reikä, johon pumppu piti osuttaa on halkaisijaltaan n. 20 senttiä, ja pumpun varsi on täysin joustamaton ja mittasuhteet kuten aikaisemmin kuvattu – ei tule mitään.

Onneksi tunnemme yhden seikkailuhenkisen ja äärimmäisen taitavan traktorimiehen. Esitimme hänelle ongelmamme, ja johan alkoi tapahtua. Traktorin trukkipiikkiin kiinnitettiin liinoilla arviolta 4-5 metriä pitkä nelosnelonen. Tämän viritelmän päähän kiinnitettiin (myös liinoilla) itse pumppu, ja sen jälkeen tuttavamme, tämä armoitettu taitaja, sujautti pumpun kaivoon kuin langan neulansilmään! Valitettavasti juuri tästä vaiheesta ei ole kuvaa, koska kuvaaja joutui lähtemään pois ja kaikki muut paikallaolijat olivat hommassa kiinni ns. hands on.

vipuvarren asennus
Vipuvarreksi asennettiin yli 4 metrin pituinen palkki.
Traktori ja palkki
Palkin testaus menossa – todettiin, että hyvin kestää. Tässä kohtaa kuvaaja joutui poistumaan paikalta, joten joudutte käyttämään mielikuvitusta siihen, miten pumppu päätyi kaivoon.

Osa 7: Se toimii sittenkin

Kun pumppu oli saatu onnellisesti kaivoon ja pientä rassausta tehty sen sisuskaluihin, pääsimme toteamaan, että lopussa kiitos seisoo. Vettä tulee pumpun täydeltä, ja alun ruostepurskahdusten jälkeen se on kirkastunut ihan veden näköiseksi.

Ennen talvea teetämme vielä vesianalyysin ja katsomme voimmeko päästä vaikka ihan ekan kerran mökkisaunaan ja peseytymään oman kaivon vedellä.

Pumppu toimii
Hurraa! Pumppu toimii!

Mosaiikkipöytä vanhasta ompelukonepöydästä

Tähän mennessä ollaan keskitytty oikeastaan pelkästään keittiöpuutarhan ja siihen liittyvien puutarhatoimintojen puitteiden rakentamiseen. Mies teki navetan päätyyn kiveyksen, jossa on tarkoitus mm. tehdä ruukutuksia ja esikasvatuskylvöjä. Minulla on melko pieni ruukutuspöytä nykyisessä kodissa, ja kun minua on jo pidempään hotsittanut tehdä jotain mosaiikkiin liittyvää, niin päätettiin yhdistää nämä kaksi, ja tehdä mulle uusi ruukutuspöytä.

Näin pari vuotta sitten Pinterestissä kuvan hienosta pöydästä, jossa jalkoina oli vanhan ompelukoneen valurautaiset jalat. Siitä sain tämän idean, ja projekti pääsi alkamaan kun viimein Facebookin kirpparilta löytyi pilkkahintaan vanha Singerin jalka, jossa pöytälevy oli pilalla, ja konettakaan ei enää ollut.

Ensimmäisenä purettiin jalustan osat erilleen. Päädyt käytetään tähän projektiin, loput osat jäävät varastoon tulevia hankkeita varten. Pyörästä voisi saada esim. keittiöön mainion telineen kattiloiden tai kauhojen ripustukseen…

Purettu ompelukoneen jalka
Jalustan osat sai helposti irti, pultit vaativat vain vähän CRC:tä liukasteeksi,

Kumpikaan meistä ei ollut tällaista pöytää aiemmin tehnyt, joten huolellinen suunnittelu oli tarpeen. Ompelukonettahan käytetään istualtaan, joten jalat sinällään olivat liian matalat seisten tehtävään työhön. Korotusta siis tarvittiin jollain konstilla, ja koska pöytätila käy ruukuttaessa joka tapauksessa pieneksi (oli pöytä miten iso tahansa), ehdotin, että jos tehtäisiin vähän pulpettimallinen ratkaisu, jossa välineitä saisi sujautettua pöytälevyn alle.

Pöydän rakennepiirustus
Projektia varten tarvitaan tietysti aina piirustukset. Timpurinkynällä purkulaudalle tällä kertaa.

Mies hoiti tässä projektissa rakennesuunnittelun, ja pulpetti-idean hyväksyttyään suunnitteli jalustaan sellaisen rakenteen, että pöytä ei nitku mihinkään suuntaan. Purkutavaraa tietysti käytettiin tässäkin hommassa. Kissahäkin kattovasat saivat uuden elämän.

jalustan tukirakenteet
Sivutuet varmistavat, että pöytä ei heilu.

Itse pulpettiosa koottiin tontilta löytyneistä filmivaneerin paloista. Alempi levy on vähän pienempi – tämä on sekä käytännöllinen että design-ratkaisu. Näyttää mukavammalta, eikä sadevesi valu hyllylle. Kakkosneloset nostavat päällimmäisen tason juuri sopivalle työskentelykorkeudelle. Päällimmäinen levy laitettiin karhea puoli ylöspäin, jotta laatat tarttuvat siihen paremmin.

Pöytä valmiina
Puuvalmis ruukutuspöytä näyttää tältä.

Maalasin pöydän vielä (Virtasella tietty), ja vetelin kosteussulun pintaan. Ihan komea minusta jo tällaisenaan, mutta tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemän kuviota.

maalattu pöytä
Maali teki ihmeitä pöydälle – oikeastaan kelpaisi jo tällaisenaan.

Tarpeet mosaiikkiin tilasin Mosaiikkimyymälästä. Suosittelen – siellä on hyvä valikoima ja nopea toimitus. Jonkun verran sain myös ruinattua rautakaupasta näytelaattoja. Ne paukuttelen vasaralla paloiksi, ja laattapihdeillä paloja voi vähän muotoillakin.

mosaiikkipaloja
Koska teen kukka-aiheita, valitsin materiaaleiksi värikkäitä laattoja.

Tästä se sitten alkaa. Mitään tarkempaa (paperille tehtyä) suunnitelmaa minulla ei ole, mietin kuvioita sitä mukaa kun etenen. Mallasin vähän kuivaharjoitteluna laattoja pöytään ihan vaan tarkistaakseni, riittävätkö laatat. Ja riittäväthän ne, saan laittaa kukkasia tiheämminkin, ja vielä vähän köynnöstä yläosaan. Taustaan olen saanut roskalavaryhmästä vaaleansinistä ja -ruskeaa laattaa.

Mosaiikkityön mallaus.

Jos et koskaan ole tehnyt mosaiikkia ja epäilet osaatko tehdä tarpeeksi hyvännäköistä jälkeä, niin pelko pois. Mosaiikkitöissä on se hyvä puoli, että ei tarvitse olla taiteellinen tai osata piirtää. Niistä tulee melkeinpä takuuvarmasti hyvännäköisiä. Olen vuosikausia sitten tehnyt edellisen pyödän kannen, ja hämmästyin suorastaan, miten hieno siitä tuli, vaikka minussa ei ole vähääkään taiteellista taipumusta.

vanha mosaiikkipöytä
Vanha pöytä jo haalistuneena ja aikansa palvelleena