Lautalattia ponttilaudasta

Pikkuisen makuuhuoneen ja porstuan lautoja ei voinut sellaisenaan uusiokäyttää, joten rakensimme lattian uudesta laudasta. Materiaaliksi valikoitui jykevä ponttilauta, jonka paksuus on 33 mm ja leveys 190 mm. Tämä lattia kestää vuosikymmenet eikä notku kävellessä.

Tupaan saimme laitettua vanhat lattialaudat takaisin, mutta makuuhuoneessa oli käytetty ponttilautaa, eikä se lähtenyt ihan vaurioitta purkaessa irti. Porstuan vanhat lattialaudat taas lemahtivat pahemman kerran lehmänsonnalta. Epäilemättä navettakenkiä ja muita tamineita oli säilytetty porstuan nurkassa vuosikymmenten ajan. Vaikka nämä laudat eivät päässeet takaisin entiselle paikalleen, eivät nekään mene hukkaan – lautojen uusiokäytöstä myöhemmin lisää.

Eristetty lattian alapohja
Lattia ennen paperointia ja lautoja.

Paperointi

Lattialle on aikaisemmin jo puhallettu selluvilla, ja tämän viikonlopun urakkana oli nyt laittaa eristeet piiloon. Eristeen päälle tulee muoviton paperi, jonka tarkoitus on pitää eristeet ja niiden pölyt pois huoneilmasta, ja erityisesti myö estää vetoa.

Paperivuodat laitetaan lattiaan riittävästi limittäin, että sen raoista ei pääse käymään veto. Se myös nostetaan seinille ”riittävästi” samasta syystä. Nurkkiin tehdään taitokset, paperia ei saa viiltää auki. Tämä ”riittävä” määrä seinille tai limitykseen on ehkä jossain määrin tulkintakysymys, mutta tärkeää on, että rakoja ei jää. Paperin täytyy yltää seinillä sen verran korkealle, että seiniin tuleva kuitulevy tulee paperin päälle, ja sulkee vedon taakseen.

Pelattiin lattian alle jäävien limisaumojen kanssa reilusti varman päälle, ja laitettiin paperit varmaan 30 cm päällekkäin. Tämäkin olisi ehkä kannattanut laskea, koska viimeinen paperi tuli sitten käytännössä lähes kokonaan edellisen päälle ja seinällekin sitä jäi ainakin metrin verran. Jos vähän olisi laskelmoitu, niin yksi paperivuota olisi säästetty, vaikka limisaumaa olisi ollut ”vain” 20 cm.

Kaksi lautaa
Tästä urakka alkoi: kaksi ensimmäistä lautaa porstuaan. Ulkopuolelle tulee lämmin eteinen, joten paperia ei tarvinnut nostaa seinälle. Sen verran tuotiin yli, että saadaan se kynnyksen alle.

Lautojen sahaaminen

Koska suurin osa lattiasta jää komeron ja sängyn alle, päädyimme ottamaan talouslaadun lautaa. Visuaaliset virheet eivät meillä haittaa, koska lattia maalataan vanhaan tyyliin punaruskeaksi, mutta oksankohtia ja muitakin kuin visuaalisia virheitä tavarassa oli. Suunnittelua ja mallausta siis tarvittiin, sekä huonojen kohtien minimoimiseksi ja siksi, että osa laudoista jatkettiin päätypontista. Piti varmistaa, että saumat eivät tule samoihin kohtiin, ja että saisimme suurimman osan jatketuista laudoista osumaan sängyn alle.

Sahaus tehtiin kamarin ja porstuan viereisessä tuvassa, ja kovasti meillä oli ahdasta. Lautojen pituus oli 4,5 m, joka on vähän enemmän kuin koko tuvan leveys. Lautapinot mahtuivat juuri ja juuri oviaukon kohtaan täyspitkinä. Jos tilaa olisi ollut enemmän, olisi laudat ilman muuta kannattanut purkaa paketeistaan ja suunnitella sahausjärjestys kokonaisuutena. Nyt se ei siis ollut mahdollista, joten tehtiin suunnitelmaa sitä mukaa, kun työ eteni. Hyvin olivat sahalla määrän laskeneet, ja hyvin onnistuttiin itsekin suunnittelussa, turhia hukkapaloja ei jäänyt oikeastaan ollenkaan.

Mies oli löytänyt käytetyn akkukäyttöisen liukujiirisahan, ja se maksoi jo tässä urakassa itsensä takaisin, ainakin jos meillä olisi kirosanapurkki käytössä. Muuten olisi mennyt käsisahaukseksi, koska sähköä ei edelleenkään ole mökissä.

liukujiirisaha
Korvaamaton apuväline liukujiirisaha. Ja valaistukseenkin nokkela keinot keksii – tehokas taskulamppu kattoon roikkumaan. Huomaa myös VAAHTOSAMMUTIN! Se on välttämätön työmaalla, muista se!

Vinkki! Ehkä vielä olisi tehokkaammin pystytty käyttämään laudat, jos olisi älytty heti alusta pitäen sahata täyspitkät lankut vuorotellen eri päistä lautoja, niin että olisi jäänyt tasaisesti sekä naaras- että urosponttisia jämäpaloja. Niistä olisi sillä lailla saanut joustavammin yhdisteltyä jatkettavia lankkuja.

Lautoja ei vielä naputeltu pontteihin, saati että olisi ruuvattu kiinni. Ladottiin ne vain kevyesti pontteihin ja laitettiin painot päälle. Saavat asettua siinä vapaasti ensin useamman viikon senkin jälkeen, kun saadaan mökkiin lämmöt. Ei päästä vielä kuukausiin tänne asumaan, joten kuivukoot rauhassa irtaallaan.

Lattialaudat valmiiksi sahattuina ja painojen alla. Huomaa ”riittävästi” takaseinälle nostettu paperi.

Komeroidea

Tuosta edellisestä kuvasta näkyy, että porstua ja makuuhuone ovat vielä yhtä yhtenäistä tilaa. Aikaisemmin näitä kahta tilaa erotti väliseinä, ja makuukamarista oli oviaukko tupaan. Kun porstuan ja kamarin välinen seinä purettiin, tuli ajatus, että käynti kamariin olisikin parempi porstuasta kuin tuvasta. Tupaan saataisiin lisää ehyttä seinäpintaa tällä tavalla – siellä se olisi tarpeen enemmän kuin porstuan puolella.

Elviiran huoneet ovat kaikki niin pieniä, että komeroille ei ole oikein tilaa. Kamariin mahtuu juuri ja juuri sänky, eikä tuvassakaan ylimääräisiä tiloja ole. Tulin ajatelleeksi, että jos rakennetaankin komero kahden huoneen väliin, niin saadaan jaettua sen vaatima tila kahden huoneen kesken, ja lisäksi voidaan käyttää hyödyksi myös väliseinän paksuus.

Tällä tyylillä on tarkoitus rakentaa komero kamarin ja porstuan väliin. Vielä vähän arvon, olisiko kohtuullista vaatia mieheltä, että siitä tulisi Narnia-tyylin komero, eli ovet molemmissa huoneissa. Aika näyttää…

Vanhan lautalattian korjaus

Tänään pääsimme mukavaan hommaan: tuvan lattialaudat tuotiin takaisin sisälle. Päätimme lopulta laittaa vanhat laudat takaisin paikalleen, koska ne olivat niin hyvässä kunnossa. Mistään ei saa rahallakaan yhtä tiivissyistä lautaa.

Tupa on pystytetty nykyiselle paikalleen vuonna 1941, mutta hirsikehikko on vanhempaa perua, tuotu jostain muualta. lmeisesti lattialankut ovat olleet myös alkuperäisessä rakennuksessa, sillä ne oli numeroitu. Tämä oli onnenpotkaus, koska lattiaa purkaessamme emme itse olisi älynneet numerointia tehdä. Purkuvaiheessa vielä nimittäin suunnittelimme uusien lankkujen ostamista

Lautojen numerointi
Suurimmassa osassa lautoja oli selkeä numero ja myös nuoli osoittamaan suuntaa.

Laudat ovat olleet ulkona taapelissa, jonne laitoin ne naulojen poistamisen ja kevyen hionnan jälkeen. Ensitöikseni purin nyt taapelin ja ladoin laudat numerojärjestykseen maahan. Samalla tuli vielä kertaalleen tarkistettua lautojen kunto – pääasiassa hyvä, mutta joidenkin lautojen päissä oli lahoa. Koska joudumme siis joka tapauksessa sahaamaan osan laudoista lyhyemmäksi, päätimme laittaa lattiaan koko matkalle ”päärme”laudan, eli poikittaisen laudan seinän viereen. Se ja muut tarvittavat paikkaukset saadaan tehtyä makuuhuoneen vanhoista laudoista, jotka onneksi ovat samaa paksuutta kuin tuvan lattialaudat.

Laudat numerojärjestyksessä
Tässä laudat ovat numerojärjestyksessä. Osassa laudoista oli niin epäselvät merkinnät, että niiden sijainti piti päätellä.

Eristeiden ja lautalattian väliin pitää laittaa (muoviton) ilmansulkupaperi, joka käännetään reilusti seinään kiinnitettävän puukuitulevyn alle estämään vetoa. Tässä meille tulikin vähän tenkkapoo – osaa laudoista on nimittäin veistetty niskojen kohdalta, jotka on vaihdettu uusiin. Voi siis olla, että joudumme tekemään kiilauksia tai höyläämään niskoja paikkapaikoin. Se ei onnistu, jos paperi on jo paikallaan. Aikamme pähkäiltyämme päätimme, että laitamme paperin vasta sitten, kun ollaan ensin selvitetty jokaisen laudan istuvuus uusiin lattianiskohin. Vähän puljaamiseksi menee asennus, mutta semmoista se taitaa vanhojen talojen kanssa olla muutenkin.

Lautojen latominen aloitettiin kellarinluuukun kohdalta. Epäselviä numerointeja oli molemmissa loppupäissä, ja luukun kohdalta oli helppo lähteä levittäytymään molempiin suuntiin.

Lattialautoja.
Näin lupaavalta näytti jo muutaman laudan jälkeen.

Lattialautojen suunta oli vähän epäselvä, vaikka nuolet olikin piirretty osaan laudoista. Mutta lopulta olikin tosi helppo laittaa laudat oikein päin. Koska niskat ovat vanhojen niskojan kohdilla, naulanreiät laudoissa piti vain saada osumaan lattianiskojen kohtaan.

Jätetään lankut nyt noille sijoilleen, asennetaan paperit ja naulataan laudat kiinni vasta sitten, kun ollaan saatu lämmöt taloon, ja tupa saanut parin viikon ajan kuivua ja lämmetä.

Lautalattia
Lattia näyttää mahtavalta! Se tullaan maalaamaan kiinnityksen jälkeen samalla sävyllä kuin mitä tuo vanha maali todennäköisesti on.

Tänään oli tosi mukava työpäivä kaikin puolin. On mukavaa saada viimein jotain näkyvää aikaiseksi, ja sääkin oli hieno. Lisäksi minua ilahdutti, että puuhella on käyttökunnossa. Helpottaa elämää kovasti, kun ei tarvitse aina miettiä eväitä, ja syksyllä muutenkin on kiva syödä lämmintä ruokaa.

Ruokaa puuhellalla
Makkarasopan keitto meneillään. Löysin myös kirpputorilta muutamalla eurolla viheltävän vesipannun teenkeittoa varten. Hienoa :),
Peltomaisema
Käytiin päivän lopuksi vielä ihailemassa maisemia rakennustelineiltä. Ai että!

Lue myös: Hirsitalon alapohjan eristäminen

Hirsitalon alapohjan eristäminen

Vanhan puolen lattian uusiminen on ollut meillä työn alla jo pidempään. Vanhat sammal- ja sahanpurueristeet korvattiin puhallusvillalla, villaksi valittiin ekologinen ja hengittävä selluvilla. Lattiaprojekti on ollut työläs ja edennyt välillä todella hitaasti, joten on ihan mahtavaa päästä viimein tähän vaiheeseen!

Ensimmäinen vaihe lattiaremontissa oli 70-luvulla lattiaan laitettujen lastulevyjen ja muovimattojen poistaminen. Näiden kerrosten alta löytyi hyväkuntoiset lankkulattiat, jotka purettiin mahdollisimman hellävaraisesti, hiottiin ja taaplattiin odottamaan takaisinlaittoa.

Pohjatyöt

Seuraava, ja kaamein, vaihe oli, kun alapohja piti tyhjentää vanhoista eristeistä. Sammalta ja sahanpurua (onneksi kuivaa!) tuli kymmeniä säkillisiä. Päädyttiin purkamaan myös vanhat lattianiskat, kun kerran sinne saakka oltiin päästy. Eristeiden poistaminen oli todella rankka työmaa myös henkisesti, ja mieli oli melko matalalla. Se näkyy myös kirjoituksissani täällä ja täällä.

Purujen alla oli maavarainen laatta, joka oli paikoin vähän huonossa kunnossa. Talo on pystytetty vuonna 1941, jolloin selvästikin rautaa on tarvittu kipeämmin muualla kuin kotirintaman valuissa. Laatta naputeltiin auki huonoista paikoista ja laitettiin uutta valua tilalle. Samalla tuli todettua, että hiekka talon alla oli kuivaa. Taas uusi helpotus, koska näissä hommissa voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.

Valujen kuivuttua laatan päälle laitettiin kattohuopa. Uudet niskat kiinnitettiin samoille paikoille kuin vanhat, jotta lattialaudat istuisivat hyvin paikoilleen. Väleihin tuli vähän lisätukia, koska nykyisin laitetaan niskat vähän tiheämpään. Tosin on vanhat lankut kyllä jykevämpää tavaraa verrattuna nykymateriaaliin, eli eiköhän tuonne notkumaton lattia saada.

Ennen eristeiden laittoa sähkömies kävi vielä vetämässä piuhat pistorasioille, valokatkaisijoille ja pattereille.

Alapohja ennen eristämistä
Tässä tulevan makkuuhuoneen ja porstuan lattia ennen eristeiden puhaltamista. Vaikeimpiin paikoihin on jo vähän käsin tungettu selluvillaa.

Eristäminen

Pohjatyöt kestivät todellakin suorastaan tuskastuttavan kauan. Kesäloma ehti loppua, ja siksi ehdimme tontille vain iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta tällä viikolla päästiin viimein siihen vaiheeseen, että eristeet voitiin puhaltaa.

Puhaltamista varten tarvittiin puhalluskone, villapaaleja ja hyvät suojavarusteet. Me tarvitsimme myös aggregaatin, koska sähköt päästään kytkemään päälle vasta, kun koko rakennuksessa on vesikatto päällä.

Villan puhalluskoneen täyttäjä
Mies hoiteli villan syöttöä puhalluskoneeseen.

Sisätiloissa villan puhallusta tekevällä pitää olla todella hyvät hengityssuojat. En lähtisi ihan rautakaupan perussuojilla tätä tekemään, koska pölyn määrä on todella massiivinen. Meillä oli ammattimies puhallusletkun päässä, joten hänellä oli sitä myöten parhaat varusteet.

Villan puhaltamista
Tuttu ja luotettava ammattimies värvättiin puhaltamaan villat niskojen väliin.

Villaa pitää täyttää vähän yli, ja ulkoseinien viereen vähän enemmän kuin keskemmälle. Puhaltamisen jälkeen lattianiskat olivat villakerroksen alla.

Puhallettu villa
Kuumaisema makuuhuoneessa. Myös seiniä pitää vähän siivoilla, koska pöly nousee puhaltaessa väkisellä ylemmäksi.

Villa pitää painella tiiviimmäksi, jotta lattianiskat saadaan näkyviin. Painelu tehdään jollain levyllä tai muulla vastaavalla. Mies päätyi ”muuhun vastaavaan”, eli edellisen asukkaan vanerista tekemään lumenpudotuskolaan.

Villan painelua

Kun villa on paineltu hyvin – niin että niskat näkyvät, mutta ei liian tiukkaan että eristävyys säilyy hyvänä – laitetaan lattiaan paperi. Tähän vaiheeseen päästään toivottavasti vielä tämän viikonlopun aikana.

Valmis eristys
Tässä kuvassa lattia on valmis paperointia ja lattialautojen asennusta varten.

Kesäkeittiön ensimmäiset letut

Eilen koitti viimein se päivä, että pääsimme paistamaan lettuja vanhalla sukureseptillä. Vanha Porin Perhe-Maija -puuliesi sai viimein savuputken, ja väliaikainen kesäkeittiö on valmis!

Hella
Siinä se on: kesäkeittiömme sydän ekat tulet juuri sytytettynä.

Saunakamarissa oli hyväkuntoisen oloinen, mutta kamariin ihan liian iso puuhella, ja päätimme jo viime kesänä, että siitä tulisi jonain päivänä meidän kesäkeittiömme sydän.

Ruuanlaittomahdollisuus olisikin ollut tarpeen tänä kesänä, kun rakennustöiden vuoksi sähköt katkaistiin jo kesäkuussa. Olemme olleet ihan eväsleipien ja perunasalaatin ja kylmän savulohen varassa melkein koko kesän, koska nuotiotakaan ei ole voinut kuivuuden takia sytyttää.

Hella ei vaan ole ollut kovin yhteistyöhalukas, ja projekti on siirtynyt ja siirtynyt. Aluksi totesimme, että hella olikin muurattu jaloistaan saunakamarin lattiaan. Kun poikani sai hellan irti, ja saimme kannettua sen ulos (painoi muuten ihan pirusti!), tulikin eteen tenkkapoo savuputken liittämisen kanssa. Hellan hormiliitäntä on suorakaiteen muotoinen, eikä siihen löytynyt mitään valmista piippuratkaisua.

Paikallisilta kyselemällä saimme vinkin ”kyläsepästä”, joka hitsaili meille todella hienon hormituksen hellaan. Eilen hän kävi sen meille asentamassa, ja päästiin lettujen paistoon!

Hormiliitos
Seppä hitsasi hellan hormiin sopivan liitososan ja siihen jalan. Nyt tosin päädyttiin tukemaan piippu tiilillä, koska tontilta löytynyt betonilaatta oli liian pieni.

Hellahan on tietysti ihan sattumanvaraisessa paikassa (tai ei ihan – paikka valikoitui maan tasaisuuden vuoksi), ja muutenkin väliaikaisesti asennettu tontilta löytyneen betonilaatan päälle. Mutta koska kaikki muukin on tällä hetkellä erittäin väliaikaista, homma sointuu kokonaisuuteen oikein mainiosti.

Tuli uunissa
Uuni syttyi heti ykkösellä. Savua puski ensin vähän joka raosta, mutta hetken lämmittelyn jälkeen savu löysi oikean reitin.

Tässä vielä lettutaikinan ohje, se on sukuperintöä, sillä meidän suvussa paistetaan lettuja ohrajauhotaikinasta jo kolmannessa polvessa. Koska ohje on savolainen, en laittanut myöskään tarkkoja mittoja – vastuu on lukijalla.

Muurinpohjalettutaikina

  • 5 dl maitoa (mielellään täysmaitoa)
  • 2,5 dl jauhoja, suurin osa ohrajauhoja ja vähän vehnäjauhoja
  • Munia (1 – 2 kpl)
  • Suolaa

Taikinan kannattaa antaa turvota mielellään useamman tunnin ajan tai yön yli – se on pitsilettujen salaisuus. Letut paistetaan valurautapannulla voissa.

Lettu
Tältä näyttää hyvä lettu!