Makulatuuritapetti on valkoista paperitapettia, jonka päälle voi laittaa kuviotapettikerroksen tai maalin. Makulatuuritapetti liisteröidään huokolevyn päälle muovittomalla tapettiliisterillä.
Tavoitteemme on saada tupa valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, ja koska aika käy vähiin, niin työjärjestys määräytyy sen mukaan, mitä juuri nyt pystytään tekemään (eikä välttämättä sen perusteella missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä). Tänä viikonloppuna se työn talle tuli tuvan tapetointi makulatuuritapetilla.
Pohjatöinä olemme jo esiliisteröineet seinien puukuitulevyt kahteen kertaan löysällä tapettiliisterillä. Tapettiliisterin sekoitamme muovittomasta liisterijauheesta ja vedestä. Esiliisteröinnistä ja tapettiliisteristä löytyy lisää tarinaa täältä.
Liisteri kannattaa sekoittaa sauvasekoittimella, silloin ei tule paakkuja.
Vaikka olemme tehneet jo aika monta remonttia, emme koskaan ole tapetoineet paperitapettia. Työkalutkin piti ostaa nyt, kun yleensä meillä on edes jotain ennestään olemassa. Pahvinen tapetointipöytä, liisteriharja, muovinen tapettilasta ja tapettiveitsi hankittiin, sekä tietysti myös rulla makulatuuritapettia ja se liisterijauhe.
Luimme ahkerasti netistä työohjeita ja vinkkejä. Vaikka ohjeet olivat ihan hyviä, niissä oli sitä tiettyä ylimalkaisuutta, joka asiantuntijan jäljiltä ohjeisiin helposti jää. Meillä oli useita kysymyksiä, joihin ei perinneremonttiohjeista vastauksia löytynyt, eikä myöskään niistä blogikirjoituksista, joita luimme. Niissä usein todettiin, että tapetointi meni ”yllättävän hyvin” tai ”meillä oli vaikeuksia”, mutta ei selitetty tarkemmin. Minä kerron nyt, mihin pulmiin itse törmäsimme, ja joihinkin jopa keksimme ratkaisut. En tiedä olivatko ne oikeita, mutta me selvisimme niillä.
Tapetin liisteröinti ja vettyminen
Kun tapettia liisteröidään, liisteriä pitää levittää vuodan reunoja myöten. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tapettipöytä on ihan liisterissä, jos sitä ei suojaa. Ja jos suojaa ei vaihda joka vuodan jälkeen, on liisteröitävä tapetti hetken päästä liisterissä, ja pahimmassa tapauksessa tarttuu kiinni suojaan tai pöytään.
Tässä meidän ratkaisumme: leikkasimme useita vuotia valmiiksi ja pinosimme ne tapetointipöydälle. Kolme päällekkäistä vuotaa laitettiin niin, että kaksi alimmaista näistä pöydän eri reunoille ja keskelle päällimmäiseksi liisteröitävä vuota. Nämä kaksi suojana toimivaa vuotaa saavat myös liisteriosumia, mutta päällimmäinen näistä vuodista siirtyy seuraavaksi liisteröitäväksi, ja tapettipinosta siirretään seuraava sen paikalle pöydän toiseen reunaan. Näin ei haittaa, että liisteriä tulee liisteröitävän vuodan ulkopuolelle, koska ne vuodat ovat seuraavana liisteröimisvuorossa. Ja liisteröitävä vuota makaa aina puhtaalla pinnalla. Pöydän päät suojasimme sanomalehdillä, jotka vaihdettiin joka vuodan jälkeen.
Tapettivuodan pitää vettyä taitettuna n. 10 minuuttia. Meillä oli tosi vähän taas tilaa yhtään millekään ylimääräiselle, joten laitettiin yksi vuota tapetointipöydän alle odottamaan, ja sillä aikana liisteröitiin seuraava. Se jätettiin sitten tapetointipöydälle vettymään.
Tapetin kiinnitys
Talomme nurkat ja seinät eivät todellakaan ole suorat, mutta silti on järkevää yrittää laittaa tapetit edes jotenkin suoraan. Aloituskohtaan piirrettiin siis viiva vatupassin avulla. Ensimmäinen vuota kohdistettiin viivaan.
Huokolevyjen saumaan suositellaan perinnetapetointiohjeissa kuittipaperia ”sillaksi” saumakohdan yli. Kuittipaperi kastellaan vedellä ja painellaan sauman päälle. Tapetti kiinnitetään seinään, ja tapettiliisteri tarttuu kuittipaperiin, joka on kuitenkin irti seinästä. Silloin saumakohdan eläminen ei ainakaan toivon mukaan revi tapettiin halkeamia.
Nurkkien tapetointi oli älyttömän vaikeaa. Ehkä suoriin nurkkiin on helppo laittaa vuota kiinni, mutta meidän nurkkiin tapetti ei noin vain asettunutkaan. Kun vuota paineltiin nurkkaan kiinni, oli seuraavalle seinälle menevä reuna ihan vinossa – seinän ylälaidassa sitä saattoi riittää vaikka kymmenen senttiä toisen seinän puolelle, mutta alalaidassa vain viisi. Tapetti meni ihan väkisellä ruttuun tai siihen tuli ilmakuplia. Todettiin, että nurkan yli voi mennä vain suunnilleen parin sentin verran korkeintaan, että tapetti oli ylipäätään mahdollista saada sileäksi myös seuraavalle seinälle. Tapettia ei silloin kannata kiinnittää seinään kuin sen parin sentin verran, jotta ylimääräisen osuuden voi leikata irti, kun tapetti on kuivunut. Luonnollisestikin se nurkka jää sitten siihen kuivumaan, ja pitää jatkaa jonnekin toiseen suuntaan.
Myös sähköjohtojen kohdat ja ilmalämpöpumpun kiertäminen olivat hankalia. Märkää tapettia on vaikea leikata, koska se repeää helposti. Onnistuttiin kuitenkin tekemään sähköjohtojen kohtaan ristiviillot, mistä aika pienin vaurioin saatiin johto läpi.
Ilmalämpöpumppu olisi tietysti pitänyt asennuttaa vasta, kun tapetit ja maalit olivat paikallaan, mutta se ei nyt mennyt niin, koska pumppujen asentajat tulevat silloin kun sun vuoro on, ei silloin kun olisi muuten paras ajankohta. Saatiin tapetti jaettua sillä lailla hyvin, että ensin kiinnitettiin yksi lyhyt vuota pumpun alle. Toinen vuota jouduttiin leikkaamaan muotoon, ja samaan vuotaan osui vielä se perhanan sähköjohdon läpivienti ja nurkka. Ei mennyt kuin Strömsössä, mutta onneksi tuo nurkka on ehkä kaikista pimein. Ja todennäköisesti mies laittaa nurkan vielä kapealla tapettisuikaleella kokonaan uusiksi.
Yhden päivän aikana saatiin tapetoitua n. 1/3 huoneesta. Tämän jälkeen on enää yksi nurkka, loput on ”suoraa” seinää. Kyllä se tästä.
