Olemme halunneet tehdä Elviiran laajennusosan niin, että se sulautuu mahdollisimman hyvin vanhaan osaan sekä ulkopuolelta että sisältä. Keittiön katon tyyliä mietittiin pitkään, ennen kuin keksittiin mieleinen tapa toteuttaa se.
Keittiö on Elviiran korkein huone, koska se piti rakentaa nykyisten vaatimusten mukaan. Huoneella on korkeutta suunnilleen 2,5 metriä, ja se antoi ajatuksen kattoparrujen asentamisesta kattoa koristamaan.
Tältä näyttävät parrut valmiina.
Katto tehtiin leveästä (n. 15 cm) paneelista, johon höylättiin pontti niin, että asennettaessa lautojen väliin jää muutaman millin rako. Paneelit höyläsi TunnePuu Oy toiveidemme mukaisesti ja ne maalattiin Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla, sävy Kuutsalo.
Katto lyötiin kiinni jo kesällä, parrut vasta vähän ennen joulua. Parrujen paikat suunniteltiin kyllä jo ennen katon asennusta, niin saatiin hyödynnettyä lyhyemmätkin paneelin pätkät, kun liitoskohdat pystyttiin tähtäämään parrujen kohtaan. Tällä tavalla kattoon ei tullut yhtään liitoskohtaa näkyviin.
Perheen miehet kattoa asentamassa. Tässä hommassa tarvittiin kaksi.
Ennen paneelien asennusta merkattiin vielä kattotuolien kohdat seiniin katonrajaan, ettei tarvinnut arvailla mistä kohtaa parrut sitten ruuvataan kiinni.
Keittiön kattopaneelit paikallaan.
Itse parrujen tehtävä on puhtaasti visuaalinen. Ajattelimme, että ne mukavasti tuovat hirsitalon henkeä keittiöön, vaikka rakentamisessa ei olekaan hirsiä käytetty.
Myös kattoparrut höylättiin TunnePuussa, kävimme Pekan kanssa idean läpi ja sovittiin mitat. Parrut on koneella höylätty, mutta näyttävät ihan piilukirveellä veistetyiltä, eli tosi hyvin TunnePuun kaverit saivat kiinni ideasta.
Hyvää jälkeä TunnePuulta.
Parrut asennettiin kattoon niin, että ensin kattotuoleihin ruuvattiin kiinni kakkoskolmoset. Parrujen yläpuolelle tehtiin asennusura, ja kakkoskolmonen jäi siis ikään kuin parrun sisälle. Kiinnitys on näin hyvin huomaamaton: parrut on ruuvattu sivusta kiinni sisällä olevaan kakkoskolmoseen, ja ruuvien kohdat vielä tapitettu.
Tässä kuvassa näkyy 2×3 , joka on ruuvattu tiukasti kattotuoleihin kiinni.Kattoparru näyttää sisältä tältä: siellä on 2×3 mentävä ura. Tässä mies viimeistelee uraa sopivaksi. Sivutuotteena saatiin hyvä määrä kompostikuiviketta.
Meidän silmiin parrut näyttävät hyvin autenttisilta. Kattolistat häivyttävät parrun pään ja päätyseinän liitoskohdan, ja toisesta päästä ne menevät keittiökaappien yläsokkelin läpi. Piilutuksen jälki erottuu hienosti alhaaltakin käsin. Emme käsitelleet parruja vielä millään – emme ole päättäneet, jätetäänkö ne patinoitumaan itsestään vai petsataanko vaikka jollain sävyllä. Aika näyttää.
Parrut ovat mäntyä, eli tulevat ajan myötä tummumaan. Ne voi myöhemmin petsata tai vaikka öljytä kiinanpuuöljyllä.
Löysimme pitkän kyttäyksen jälkeen Torista valkoisen kahdenistuttavan Ektorp-vuodesohvan. Valkoinen sohva ei Elviiran tuvan tummaan värimaailmaan sovi, joten päätimme värjätä sen.
Tuvan seinissä on päävärinä sininen ja tapetin pohjaväri on myös sininen. Valitsimme myös sohvan väriksi Dylonin Navy Blue -sävyn. Ja näin se homma eteni:
Esivalmistelut
Tarkistin ihan ensin kaikki saumat. Rungon päällinen oli ratkennut muutamasta kohdasta. Ompelin ratkeamat kiinni tummalla langalla, ompelulanka ei nimittäin yleensä värjäänny, koska se on polyesteriä.
Värjättävien kankaiden pitää olla kosteita, kun ne laitetaan pesukoneeseen väripallon kanssa. Olin aikaisemmin jo pessyt päälliset, joten nyt pyöräytin ne vain pesukoneen pikaohjelmalla.
Värjäys
Värjäsin päälliset kahdessa erässä: tyynyjen päälliset yhdessä ja rungon päällinen toisessa koneellisessa. Olin punninnut kankaat, ja kumpikin värjäyserä painoi suunnilleen saman verran, n. 3 kg. Dylon suosittelee syvää väriä tavoittelevalle yhtä palloa / 600 g kangasta, mutta minä otin riskin ja ostin yhteensä vain 4 palloa, eli 2 kpl / 3 kangaskiloa.
Avasin väripallot (muovit pois) ja laitoin ne ohjeen mukaan vähän pöyhittyjen päällisten päälle. Käynnistin 40 asteen pesuohjelman, eli ohjeen mukaisesti.
Tämä värisävy valittiin.
Viimeistely
Kun pesuohjelma oli valmis, otin pallot pois ja käynnistin 60 asteen pesuohjelman. Tämä oli vastoin väripakkauksen ohjetta, siinä lämpötilaksi määrättiin 40 astetta. Koska päällisten oma pesuohje oli 60 asteelle, ja värikin yleensä kiinnittyy paremmin kuumassa lämpötilassa, uskalsin käyttää kuumempaa pesulämpötilaa.
Tältä päälliset näyttivät värjäyskierroksen jälkeen.
Lisäksi laitoin huuhteluainelokeroon etikkaa, koska se ilmeisesti myös jotenkin auttaa värien pysyvyydessä.
Ja sitten toistin koko jutun toisen värjäyserän kanssa. Lopuksi pesin vielä pesukoneen: putsasin tiivisteet ja käynnistin kuuman pesuohjelman. Suosittelen värjäyksen jälkeen pesemään ensimmäisessä koneellisessa jotain sellaista, minkä värjääntyminen ei ole katastrofi. Minä laitoin jo tuohon pesukoneen pesu -koneelliseen siivousrättejä peseytymään samalla, eikä yksikään niistä ottanut mitään väriä, Senkään jälkeen ole tullut mitään värjäytymiä pyykkeihin. Tiivisteet eivät kyllä lähteneet täysin puhtaiksi, mutta eipä tuo näytä käyttöä haittaavan.
Päälliset kuivumassa. Väri vähän vaaleni kuivuessaan.
Lopputulos
Riskinotto kannatti, väri oli oikein hyvä ja tumma, vaikka väripalloja olisi ohjeen perusteella pitänyt olla tuplamäärä. Myöskään 60 asteessa pesu ei ainakaan haalistanut väriä.
Sohva paikallaan. Hyvältä näyttää, eikä niitä muutamia valkoisia saumoja huomaa.
Kun tarkkaan katsoo, on päällisissä jonkun verran epätasaisuuksia, ohuita viiruja tummemmalla siellä täällä. Mutta tämä ei mitenkään häiritse ainakaan meidän silmissä.
Ikea on tehnyt päälliset fiksusti, ompelulankasaumaa näkyy vain muutamassa kohtaa rungon päällisessä. Tyynyissä niitä näkyy vain vetoketjun ompeleessa, ja sehän jää piiloon. Nuo muutamat näkyvät saumat eivät ainakaan vielä ole meitä ole häirinneet, mutta jos niin käy, niin hankimme kangastussin ja värjäämme ompelusaumat sillä.
Osa saumoista on aika tökerösti ommeltu, mutta nämä voi käydä kangastussilla läpi jos alkavat häiritä.
Mitä maksoi?
Maksoimme sohvasta 35 euroa, ja värit maksoivat suunnilleen saman verran. Lisäksi pesimme sohvan tekstiilipesurilla, mutta siitä ei tullut mitään kuluja, jos ei omaa työaikaa lasketa. Vuodesohva on jo testattu joulun aikaan, ja siinä on kohtuullisen hyvä nukkua. Tämä oli hyvä löytö!
Meillä ei ole yhtään kuvaa alkutilanteesta, koska sohva ei missään vaiheessa ollut valkoisessa päällisessään meillä kasattuna. Tältä se nyt kuitenkin suunnileen näytti – eri sohva, mutta kuitenkin.Sohvapöydäksi löytyi Torista arkku. Siihen mahtuvat petivaatteet.
Elviirassa oli sähköt, kun se ostettiin, mutta niiden asennusajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa. Vanhoissa sähkövedoissa ei tietääksemme ollut ollut mitään vikaa, mutta päätettiin silti uusia kaikki sähköt sähkötaulua myöten.
Alkuperäinen sähkötaulu oli tuvan seinässä erittäin näkyvällä paikalla. Se oli todella iso, ja halusimme sen pois näkyviltä. Tuvan seinissä olevien lastulevyjen purkaminen aloitettiin samoihin aikoihin, kun laajennuksen perustuksia ruvettiin kaivamaan, ja siinä vaiheessa piti sähkötaulukin purkaa pois.
Sopivin paikka uudelle sähkökaapille löytyi laajennuksen puolelta eteisestä, ja koska laajennusta ei vielä silloin ollut olemassakaan, katkaistiin sähköt kokonaan pois. Käytännössä koko toissa kesä meni Elviiralla ilman sähköjä, ja rakennusporukka joutuikin tekemään suurimman osan laajennuksen rakennustöistä akkuvehkeillä tai käsin.
Urakoitsijoiden / tekijöiden löytäminen on ehkä kaikista vaikein (ja tärkein) asia rakennuttamisessa. Sähkötöiden osalta meidän ei tarvinnut tätä asiaa onneksi miettiä. Saimme kiinnitettyä urakkaan Timon paikallisesta Kyläpalvelu Henttosesta, jota olimme jo käyttäneet edellisen talomme sähköhommissa. Timoa parempaa, joustavampaa ja ratkaisukeskeisempää sähköasentajaa ei ole vielä osunut kohdalle, eli sähkötöiden osalta ei tarvinnut stressata.
Pistorasioiden ja valokatkaisijoiden paikkojen suunnittelu aloitettiin jo silloin, kun laajennusosa oli vasta piirustuksina paperilla. Suunnittelussa mietittiin mm. seuraavia asioita:
telkkarin ja muiden viihdelaitteiden paikat (tv-pistoke, tarpeeksi pistorasioita)
kattovalaisinten paikat (mihin kohtaan tulee sohva, sohvapöytä, ruokapöytä jne., tai missä huoneissa valaisin voidaan vain laittaa keskelle tilaa)
Halutaanko ikkunoihin jouluvaloja tai kausivaloja ulos
Mihin kohtaan laitetaan ulkovaloja, toimivatko ne katkaisijalla vai liiketunnistimella
Missä kohtaa valokatkaisijat on paras olla, että valot saa helposti päälle ja pois
Tässä ensimmäisiä ajatuksia siitä, minne pistorasioita haluttiin. Suunnitelma on elänyt tuon jälkeen, ja joskus päätöksiä piti tehdä nopeastikin.
Tässä sähköremontissa oli kaksi yleisen tason haastetta. Vanhalla puolella piti keksiä, miten johdot saadaan vedettyä, kun kaikki rakenteet olivat jo olemassa, eikä esim. hirsiseiniin tietenkään mitään upotuksia pysty tekemään. Laajennusosan kohdalla taas piti osata kuvitella kaikenlaisia asioita jo paljon ennen kuin mitään oli edes rakennettu: miten siellä elämme, missä pistorasioita tarvitaan, minne laitamme huonekalut ja mitä kiinteitä rakenteita sinne tulee (esim. keittiökaapit ja muut kiinteät komerot).
Vanhan puolen ratkaisut löytyivät lopulta helposti. Hirsiseiniin laitettiin kaksinkertainen huokolevy ja sähköjohdot saatiin piiloon niiden alle. Alempaan huokolevyyn tehtiin johdolle ura, jossa johto tuotiin oikealle kohdalle ja päällimmäiseen levyyn reikä, josta piuha tuotiin läpi.
Tässä tuvan valokatkaisijan piuha odottaa katkaisijan asennusta.
Kattovalaisimien piuhat Timo veti ullakon kautta, ja sillä lailla saatiin purettua pintavedot pois tuvan, kamarin ja porstuan katoista. Tuvan alla olevaan kellariin vedettiin myös valot, ja sinne keksittiin laittaa liiketunnistimella toimiva valaisin, eikä nyt tarvitse miettiä, jäikö kellariin valot päälle.
Porstuan kattovalon piuha.
Laajennuksen osaltakin suurin osa asioista meni lopulta ihan kohdalleen, mutta kaikenlaista pientä säätöä siinä oli. Oli yllättävän vaikeaa tehdä suunnittelua, kun mitään ei vielä ollut paikallaan. Joitain katkaisijoiden ja pistokkeiden paikkoja piti vaihtaa, kun asioita tarkemmin mietittiin. Myös sähkökaappia piti vähän siirtää, koska eteisen ja työhuoneen välinen seinä tulikin lopulta vähän eri kohtaan kuin oli ajateltu.
Sähkökaappi tuli eteisen nurkkaan. Kaappi on tarkoitus piilottaa komeroon, oikeanpuoleisessa kuvassa inspiraatiokuvaa komeron rakentamiseen (ruutukaappaus Pinterestistä).
Sähköistysprojekti ei ollut kovin suoraviivainen myöskään aikataulun kannalta. Moni asia sekä laajennuksen rakentamisessa että vanhan puolen remointoinnissa tapahtui paljon hitaammin kuin olimme ajatelleet. Ja kun sanon paljon, tarkoitan oikeasti puolta vuotta tai jopa melkein vuotta. Onneksi saatiin joustavasti aina sovittua myös sähkövedot ja kalusteiden asennukset, vaikka aikataulut olivat usein aika hähmäisiä. Nyt sähköt on suurimmaksi osaksi laitettu, ja se tuntuu suorastaan ylelliseltä pitkän sähköttömän ajan jälkeen.
Eviirassa oli tehty 70-luvulla energiaremontti, seiniin oli laitettu lastulevyt, ja sähkökalusteetkin olivat tuolta samalta ajalta. Teimme sisäremontin vanhalle puolelle perinteisillä menetelmillä, ja haluttiin myös satsata siihen, miltä valokatkaisijat ja pistorasiat näyttävät. Sopivasti vanhaa tyyliä löytyi Schneiner Electricsin Renova-sarjasta.
Sisustamme talon hyvin pitkälle vanhoilla huonekaluilla ja muutenkin vanhaan tyyliin, joten sähkökalusteilta haluttiin myös nostalgista tyyliä. Pistorasiat ja valokatkaisijat ovat niin näkyvällä paikalla, että niihin panostaminen kannattaa.
Renovan valikoimasta löytyvät meille kaikki tarvittavat kalusteet sekä upotettavina- että pintamalleina. Tämä oli meille tärkeää, koska vanhalle puolelle ei ollut muuta vaihtoehtoja kuin pinta-asennus – ja toisaalta haluttiin vanhan tyyliset kalusteet myös laajennusosaan, vaikka siellä tekotapa onkin moderni. Renovan kalusteissa on kauniit pyöreät muodot, ja erityisesti pinta-asennettavat pistorasiat näyttävät suorastaan autenttisilta.
Meille laitettiin sekä yksi- että kaksiosaisia pistorasioita, valokatkaisijoita kahdella ja yhdellä painikkeella, tv-pistoke ja jakorasioita. Kaikkiin näihin löytyi Renovan valikoimasta vaihtoehdot meille sopivissa väreissä.
Tupaan tuli myös tv-antennille pistoke. Mahtavaa, että sekin löytyi vanhan tyylisenä.Kamarissa asennukset tehtiin myös pintana. Erityisesti silmää miellyttää pistorasia, se näyttää siltä, kuin olisi aina ollut tuossa. Mukava yllätys oli, että Renovasta löytyi myös vanhan tyylinen jakorasiaLaajennuksen puolelle voitiin laittaa upotettavat sähkökalusteet. Niissäkin henkii vanha tyyli.
Taloon laitettiin valkoiset kalusteet, mutta saunalle mustat, koska siellä oli ennestään vanhat mustat valokatkaisijat.
Nämä valokatkaisijat olivat vielä ihan hyvässä kunnossa. Johdot uusittiin, katkaisijat jätettiin.
Uusi pistorasia sopii loistavasti yhteen vanhojen kalusteiden kanssa
Tämä kesä oli meille erilainen kesä. Oltiin jo kuukausia sitten päätetty, että keskitytään pääasiassa hommiin Elviiralla ja jätetään muut hommat niin vähälle kuin pystytään. Talon laajennusurakka on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa töistä pystytään tekemään itse, ja se on tosi hidasta, jos kaikki olisi jäänyt viikonloppuhommiksi.
Loman alussa räknäiltiin vähän, mitä voisimme kuvitella saavamme tehdyksi tulevien viikkojan aikana. Tavoite-sanaa ei käytetty, koska kuitenkin oli kyse lomasta. Mies aikoi keskittyä keittiön kattoon ja lattiaan, ja minun työlistani koostui erilaisista pienistä ja isommista hommista.
Yleisesti ottaen ajattelimme, että saisimme keittiön siihen kuntoon, että voitaisiin ruveta ripustelemaan kaappeja seinille.
Handy Husbandin työlista
Miehen hommiin siis kuului keittiön katon ja lattian tekeminen. Katto tehtiin leveästä ponttilaudasta, joka maalattiin ensin kahteen kertaan Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla (samalla, jolla on jo tuvan ja kamarin katot maalattu – uskomattoman riittoisaa tavaraa). Kattopaneelit tehtiin meille ihan mittatilaustyönä Tunnepuu Oy:ssä. Mies sai pojasta apua katon laittamiseen, mikä oli kyllä ihan välttämätöntä, koska osa laudoista oli koko keittiön mittaisia. Katto ei vielä ihan valmis ole, siitä puuttuu pari hienoa lisäelementtiä, joten tähän palataan myöhemmin vielä.
Nämä kaksi miestä laittoivat reilu 10 vuotta sitten edellisen katon yhdessä. Nuorempi remonttimies on sen jälkeen aika paljon kasvanut.
Lattian laatoittamisestakin tulee vielä ihan oma tarinansa, tässä nyt lyhyesti vaan totean, että hieno tuli, ja kesäloman aikana valmiiksi niin kuin suunniteltiinkin.
Melkein valmis lattia.
Oma työlista
Mulla oli aika pitkä työlista kesälomalle. Osa hommista oli niinkin yksinkertaisia, kuin taimen ostaminen ja istuttaminen, mutta lisäsin ne listalle, koska on niin mukava merkkailla asioita tehdyksi :).
Osa hommista oli sitten aika työläitäkin. En harrasta instassa niitä kuvia, jossa kuvataan alkutilanne, ja sitten napsautetaan sormia ja näytetään lopputulos. Useissa projekteissa on niin monta välivaihetta ja kymmeniä työtunteja, että en halua antaa sellaista kuvaa että se on ihan niks naks vaan. Varsinkin kun usein se tekeminen juuri on niin mukavaa. Monesta näistä asiasta on tulossa vielä omat juttunsa, joten tähän laitan nyt kuitenkin vaan ennen ja jälkeen kuvia.
– keittiön tapetointi✅ – keittiön maalaus✅ – listojen maalaus ✅
Keittiö tuli seinienkin osalta valmiiksi, niin kuin suunniteltiinkin. Yhdelle seinälle laitettiin kuviotapetti ja kolmelle muulle tuli kipsilevyn päälle makulatuuri ja maali. Mies oli tehnyt pakkeloinnit jo aikaisemmin, joten pääsinkin ihan suoraan aloittamaan tapetoinnista ilman mitään alkuvalmisteluita. Keittiön lattia- ja kattolistatkin on nyt maalattu, ja odottavat vaan, että ”joku” laittaisi ne paikalleen.
Ihana tapetti keittiössä on Vanajan mallistoa. Listat maalattiin kamarin lattiamaalilla, toimii oikein hyvin.
– talon maalaus (vielä kesken)
Talon maalaus oli ehdottomasti isotöisin homma lomalle, vaikka maalasimme vain laajennuksen. Myös vanha osa pitää maalata, mutta se jää todennäköisesti ensi kesään. Pieni osa laajennuksen takaseinästä on vielä maalaamatta – syynä on räystäslaudoituksen alla lymyilevä ampiaispesä, jonka asukkaat alkoivat muodostua riskiksi. Jatketaan tämän kanssa myöhemmin syksyllä. Virtasen 4-öljyn maalilla voi onneksi maalata vaikka pakkasella! Maalauksestakin tulee lisää juttua erillisessä kirjoituksessa.
Onneksi vain tämä pieni pätkä piti maalata korkeilta tikkailta. Mies huimapäisempänä maalasi, minä vahdin tikkaita.
Nämä istutukset ovat juuri niitä äkkiä tsekattuja hommia. Mutta niin tärkeitä.
Pensasmustikat istutin puolivarjoon happamaan maahan. Kuunliljat eristin varmuuden vuoksi, koska ne on ostettu puutarhalta, josta minulla ei ole kokemuksia.
Erityisen iloinen olin siitä, että sain viimein risukasat pois ja keittiöpuutarhan valmiiksi. Myös ruukkuhuoneen siivousurakka oli tosi mieleinen homma, ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Ja kun kanttaa kukkapenkkejä, tulee melkein sellainen tunne, että piha olisi jo ns. valmis.
Tältä näyttää keittiöpuutarha nyt, ihana minusta!
Pari hommaa jäi vielä kesken tai kokonaan tekemättä. Porstuaan jätetään pieni pätkä hirsiseinää näkyviin, ja kuvittelin laittavani sen valmiiksi loman aikana: pesu, hionta ja öljyäminen. Mutta sitä pitää vielä tutkia vähän tarkemmin – voi olla että lyödään siihenkin lopulta levyt päälle, katsotaan nyt.
Sängynpäädyn askartelu vanhasta peiliovesta tuli myös aloitettua, ja tarkoitus ihan lähiaikoina tehdä loppuun asti. Olisi jo kiva päästä yöpymäänkin Elviiralla, ja ihan oikeassa sängyssä.
Ja se yksi purkutiilikasa, joka viime talvena romahti on vielä kasaamatta. Katsotaan ehdinkö ennen lumia.
Tätä päivää on odotettu! Viimeinkin pääsimme maalaamaan kamaria. Sekä kattoon että seiniin löytyivät maalit Virtaselta, ja sävyt Saariston Värit -värikartasta.
Aloitimme kamarin remontin reilusti yli puoli vuotta sitten, kun purimme kaikki väliseinät ja avasimme lattiat. Emme ehkä silloin arvanneet, että pääsemme tähän vaiheeseen vasta nyt. Ajattelimme vain, että ensin tehdään tupa kuntoon ja sitten kamari, mutta väliin tulikin muutaman kuukauden mittainen tavaran varastointivaihe, jolloin kamariin hädin tuskin mahtui sisään. Mutta nyt huone on viimein tyhjä ja seinissä makulatuurit, ja maalaus voi alkaa.
Katon maalaus alkoi sillä kaikista tympeimmällä hommalla, eli katon hiomisella. Tuvan katon hioin kokonaan, paitsi paneelien väleihin en koneella päässyt, ja laiskuus esti hiomasta niitä käsin. Maali tarttui kuitenkin kiinni myös väleihin, joten tein nyt rohkean ratkaisun ja hioin kamarin katosta pelkästään hiomista vaativat kohdat. Apuna minulla oli kätevä akkukäyttöinen hiontahiiri.
Tästä se alkaa. Habaa on talven aikana kasvatettu kuntosalilla, nyt se on tarpeen.
Hiomisen jälkeen vetelin katon ensin pölymopilla ja sitten tein maalipesun. Maalipesussa kannattaa käyttää sellaisia maalipesuaineita, joita ei erikseen tarvitse huuhtoa pois, niin pääsee paljon helpommalla. Välineenä paras parin katon pesemisen kokemuksella on lattian kuivauslasta, jossa on päällä mikrokuituliina. Lastalla pääsee nimittäin myös hyvin käsiksi paneelien rakoihin. Maalipesu kannattaakin tehdä kunnolla ja rättiä huuhtoa usein, koska pintoihin on tarttunut ajan myötä kaikenlaista. Kamarin paikalla on edellisillä asukkailla ollut keittiö, ja esim. hellan paikka näkyi katossa ihan selvästi, vaikka liesituuletin olikin ollut käytössä. Rasvaa ei pintoihin saa jäädä, muuten maali ei pysy.
Kamarin katto maalattiin samalla maalilla ja värisävyllä kuin tuvassa: Virtasen paneelimaalilla sävyssä Kuutsalo. Varsinainen maalaaminenhan sujuikin sitten valmistelutöihin verrattuna nopeasti. Paneelimaali levittyy helposti ja myös tasoittuu nätisti. Se myös kattoa maalatessa vähän valuu, joten jonkunlainen maali”sieppari” on hyvä olla pensselissä. Minä tein pensseliin ”kauluksen” vesipullosta: leikkasin pulloin yläosan irti ja pujotin pensselin varren pullon suusta läpi. Teippasin vielä maalarinteipillä pullon suun varteen kiinni, ja valuva maali jäi pullon sisään.
Katto vaatii vielä toisen maalikerroksen, koska jouduin muutamasta kohdasta hiomaan sen puhtaalle puulle asti. Nämä paikat erottuvat yhden maalikerroksen jälkeen, vaikka muuten katosta tulikin kertavedolla siisti ja hyvä. Kamarin ja porstuan väliin tuleva väliseinä on vielä pystyttämättä, joten ne ovat vielä tässä vaiheessa yhtä ja samaa tilaa. Jätin porstuan puolelle jäävän osan katosta nyt maalaamatta, koska voi hyvin olla, että päädytään siinä eri värisävyyn. Siitä olikin mukava katsoa lopputulosta, kun maalattu ja maalaamaton pinta olivat vierekkäin. Huikea ero!
Tässä kuvassa näkyy hienosti työn jälki. Etuosa katosta on vielä maalaamatta ja taempana näkyy maalattu katto. Just sopiva himmeä kiilto tässä maalissa.
Kun aloitimme laajennusprojektin Villa Elviiralla, kaikista isoin kysymys oli, mistä löydämme hyvän rakentajan laajennuksen tekemiseen. Emme epäilleet, ettemmekö selviäisi itse vanhan puolen remontoinnista, mutta laajennuksen tekeminen vanhan rakennuksen kylkeen on niin vaativa urakka, että siihen tarvitaan paljon osaamista ja mielellään myös kokemusta.
Rakentajan valinta ei ole kovin helppo tehtävä. Se on myös kaikista isoin riski, jonka (yksityinen) rakennuttaja ottaa – jos kohdalle osuu huono tekijä, joka oikaisee joka kohdassa tai ei tiedä mitä tekee, voi siitä seurata isoja ja kalliita ongelmia vuosikausiksi eteenpäin. Me teimme joitain ponnettomia tarjouspyyntöyrityksiä muutamiin rakennusalan yrityksiin, mutta isoin hankaluus oli se, että emme tienneet näistä yrityksistä oikeastaan yhtään mitään.
Pyysimme tarjouksen myös Petri Nymanilta (VTT-rakennus), jolla teetimme laajennuksen edelliseen taloomme yli 10 vuotta sitten. Olimme silloin työnjälkeen ja etenemiseen tyytyväisiä, ja lopulta oli todella helppo päätös tehdä sopimus Petrin kanssa. Sopimukseen kirjattiin selkeästi urakan sisältö, maksupostit ja lisätöiden hinnoittelu. Jokaisesta lisätyöstä sovittiin erikseen urakan edetessä, ja siksi projekti oli myös taloudellisesti helppo hallita (eikä yöunet menneet missään vaiheessa).
Talo alkaa olla valmis. ikkunoista puuttuu ristikot vielä, ja jotain pientä viimeistelyä.
Nyt kun laajennus alkaa rakentamisen osalta olla valmis, voimme tyytyväisinä todeta, että oli todella hyvä päätös valita Petri tekemään laajennusta. Urakka kesti pidempään kuin etukäteen osasimme odottaa, mutta tärkeämpää oli laadukas työn jälki. Arvostimme erityisesti sitä, että kaikissa epäselvissä tilanteissa otettiin aina yhteyttä ja kysyttiin meidänkin mielipidettämme. Saimme myös hyviä neuvoja omaan urakkaamme vanhalla puolella, ja joitain asioita (mm. lattian koolaukset) teetimme ihan suosiolla lisätöinä ammattilaisilla.
Laajennuksen yhdistämisessä vanhaan taloon on varmasti tullut monta mutkaa vastaan ja kekseliäisyys on epäilemättä ollut koetuksella. Tällaista urakkaa tehdessä pitkästä kokemuksesta erilaisissa projekteissa on varmasti ollut hyötyä. Erityistä valttia on kärsivällisyys tilanteessa, jossa joku ratkaisu ei toimikaan, vaan pitää vähän purkaa ja tehdä uudelleen. Ja tietysti tämä on myös rakennuttajan etu – talo tehdään kestämään vuosikymmeniksi, ja ennemmin kannattaa tehdä korjausliike rakentamisen aikana kuin fiksailla jälkeenpäin.
Tässä muutamia ilahduttavia esimerkkejä siitä pieteetistä, jolla työtä on tehty. Näiden pitäisi tietysti olla ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tuskin kuitenkaan joka työmaalla ovat.
Rimojen naulauslinja on merkitty vatupassilla. Naularivistö ei kiemurtele seinässä.Tuuletusputket on täsmätty keskelle kattoa tasavälein.Ulkolaudoituksen rima on viistetty muotoon räystäskourun kohdalla.Tässä kuvassa on kaksikin hienoa yksityiskohtaa: Kehyslaudan loveaminen ikkunapellin kohdalta ja riman loveaminen kehyslaudan kohdalta.Tässä on yksi hienoimmista oivalluksista: uusi ja vanha puoli on häivytetty samanlaisella ”parrulla”, jollainen on vanhan puolen kamarin ja tuvan väliseinän kohdalla. Tuo alkuperäinen parru (eli följari) pitää hirsiseinän muodossaan, mutta uusi on ihan puhtaasti esteettisistä syistä laitettu. Elegantti ratkaisu!Laitetaan vielä loppukevennyksenä kuva nykyajan ”Klubi-askista”. Suunnittelua ja laskelmia pitää tehdä koko ajan työn edetessä, – kipsilevytetyt seinät ja lyijykynä toimivat oivana whiteboardina rakentajalle.
Hyvään rakentamiseen liittyen laitan tänne vielä hienon videon, jossa on kuvattu hirsirakennuksen pystytys alusta loppuun. Huikeaa ammattitaitoa, jota toivottavasti löytyy vielä jatkossakin rakennusalalta.
Edellisessä postauksessani suosittelin valitsemaan muovittomia maaleja vanhan talon maalaamiseen. En ole muuttanut mieltäni, mutta jäin kirjoituksen jälkeen pohtimaan, miten pieteetillä vanhaa taloa pitää korjata, jotta sitä voisi sanoa perinnekorjaamiseksi.
Facebookissa on Pelastetaan vanhat talot -ryhmä, ja siellä aika usein törmää tosi tiukkoihin kommentteihin siitä, miten vanhaa taloa saa / pitää korjata. Kaikenlainen muovin käyttö on pannassa, hirttä ei saa jättää näkyviin, vaaleita värejä ei saa käyttää sisustusmaalauksessa jne jne. Itseänikin vähän karmaisee, kun vanha hirsiseinä on maalattu valkoiseksi, koska sen ennallistaminen on myöhemmin varmasti erittäin hankalaa. Mutta lopulta ihmiset tekevät itselleen kotia tai kesäasuntoa, ja kyllähän niistä itselle mieluisa täytyy tehdä.
Ajattelin nyt avata vähän meidän perinnekorjausperiaatteitamme – jos niitä nyt periaatteiksi voi sanoa. Monessa asiassa on mieli nimittäin muuttunut matkan varrella, joten nämä periaatteet ovat lopulta melko löyhiä sellaisia.
Oleellista meidän mielestämme on, että vanhalle puolelle ei tehdä mitään sellaista, joka estäisi rakenteiden hengittämisen täysin. Toinen periaate on, että kaikki materiaali uudelleenkäytetään, jos se vaan suinkin on mahdollista.
Lattia
Lattioiden osalta saamme varmaankin kohtuullisen puhtaat paperit perinteiden kunnioittamisessa. Tuvan lattia purettiin, mutta samat laudat laitettiin takaisin paikalleen eristeiden vaihtamisen jälkeen. Eristeenä käytettiin puhallettavaa selluvillaa, eikä muovia tullut mihinkään väliin.
Kamarin lattia jouduttiin tekemään uudesta laudasta, koska osa ponteista rikkoutui purettaessa. Kamarissa on joskus ollut tulisija, jonka pohja purettiin nyt pois. Tuolla alueella ei lattialautoja ollut aikaisemmin, joten senkin takia uudet lankut ovat paikallaan. Vanhoja lautoja käytettiin jonkun verran tuvan huonojen lautojen korvaamiseen ja loput odottavat taapelissa tulevia projekteja.
Porstuassa oli tosi hienot leveät lattialaudat. Ne olisi mielellään laitettu takaisin, mutta ne haisivat aika kamalalle. Porstuassa on varmasti säilytetty navettavaatteita ja lantaisia saappaita, koska niistä uhkui tosi voimakas navetan ödööri. Tässä kohtaa siis mukavuus ajoi ohi, ja uutta lautaa laitettiin porstuaankin.
Tässä porstuan lattialauta. Harmi, että ne haisivat niin mahdottomasti. Nämäkin käytetään kuitenkin uudestaan ulkorakennuksissa.
Maaliksi ei täysin muovitonta maalia löytynyt, koska arvostamme lattiassa lujuutta. Lisäksi lattiamaalin pitää toimia sekä uuteen että vanhaan maalattuun lautaan. Lattian maalauksesta myöhemmin lisää.
Katto
Vanhalla puolella on sisäkatoissa paneeli, joka todennäköisesti on alkuperäistä. Paneelissa on kaunis profiili – mutta valitettavasti se on joskus maalattu huolimattomasti, ja paneelien raoissa on rumaa röpelöä paikka paikoin. Sisäkattoja emme purkaneet ja uusineet, koska ne olivat tuota röpelöistä maalia lukuunottamatta todella hyvässä kunnossa. Katot maalattiin Virtasen Paneelimaalilla, joka on muovitonta. Tosin vanhan maalin laadusta ei ole tietoa, mutta yläpohja on hyvässä kunnossa ja kuiva, eli sen puolesta kaikki kunnossa.
Yläpohjan eristeisiin ei myöskään koskettu – ainoastaan vietiin yksi uusi Hesari sinne seuraavan remontoijan löydettäväksi ja otettiin pari vanhaa lehteä itselle muistoksi. Niissä lehdissä oli muuten varsin samanlaisia uutisia – sotaa vuonna 1941 ja sotaa vuonna 2022 – ja vielä saman hyökkääjän järjestämänä. Yläpohjaan puhalletaan selluvillaa lisää samalla, kun laajennuksen yläpohja eristetään.
Seinät
Seinät on tehty varsin pieteetillä. Lastulevyt purettiin pois, samoin kaikki muutkin kerrokset, eli hirrelle asti. Vanhojen tapettien ja pinkopahvien poistamisesta tulisi varmasti nuhteita, koska esim. Museovirasto suosittelee vanhojen kerrosten jättämistä uusien alle. Talo oli ollut muutaman vuoden kylmillään, ja lastulevyjen haju oli tarttunut joka paikkaan, joten purimme kaiken pois. Ja pitihän meidän päästä tarkistamaan, missä kunnossa hirret ovat.
Hirsien rakoja tukittiin tarpeen mukaan pellavariveellä, ja sen jälkeen laitettiin paperit (muovittomat!) nurkkiin ja kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä päälle. Muovittomalla liisterillä vedeltiin muoviton makulatuuritapetti päälle. Maalattavat seinät maalataan muovittomalla sisämaalilla.
Sitten se seinärikos: kuitutapetti. Se hengittää osittain, mutta tuskin läpäisee kaikkia vedenläpäisytestejä. Tapetoimme kuitenkin vain osan seinistä, ja vain sisäseiniä. Ulkoseinät siis ovat täysin muovittomat ja hengittävät sisään ja ulos kaikista kerroksista.
Voiko minua moittia, kun tähän tapettiin haksahdin? Minusta ei.
Ikkunat
Mökin ikkunat eivät olleet alkuperäiset, vaan ne on uusittu arviolta 80-luvun alussa. Ikkunaremontissa myös ikkunoiden mittasuhteet oli laitettu uusiksi, ja ne olivat suoraan sanottuna rumat. Laajennukseen tilattiin uudet ikkunat, ja samalla tilattiin saman kokoiset ikkunat myös vanhalle puolelle. Pidämme tärkeänä, että talo näyttää laajennuksen jälkeen siltä, kuin se olisi ollut siinä aina sellaisena. Senkin vuoksi ikkunoiden uusiminen oli tarpeen.
Ikkunoiden eristämisessä on myös käytetty uretaania, mitä perinnerakentamisen ortodoksit eivät varmaankaan hyväksy. Kaiken kaikkiaan ikkunaosuudesta ei paljon pisteitä heru – mutta meillä on toisaalta täysi luotto siihen, että ikkunoiden takia talon hengittävyys ei huonone.
Ikkunat ovat uudet, ja uretaania on eristeenä.
Ovet
Vanhalla puolella ei laajentamisen jälkeen ole enää ovea ulos, vaan kaikki ovet ovat väliovia. Mökissä ei ollut yhtään vanhaa ovea, jota olisi voitu uudelleenkäyttää, joten olemme metsästäneet vanhoja peiliovia vähän sieltä ja täältä. Nyt näyttää siltä, että saamme koko taloon – siis myös laajennukseen – laitettua vanhat väliovet. Tästä meille täydet pojot.
Siinäpä se – emme voi kehua olevamme perinnerakentajia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta arvostamme vanhaa puolta erittäin paljon. Sen hirret ovat yli 100 vuotta vanhoja, ja todella timmissä kunnossa. Tavoite on, että jos remonttia tehdään sadan vuoden päästä (tai edes 50 vuoden), ei hirsien kunnossa ole silloinkaan nokan koputtamista!
Olemme asentaneet hirsiseinien sisäpuoliseksi eristeeksi kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä. Ennen tapetointia levyt pitää esiliisteröidä, jotta tapettien liisteri ei imeydy levyyn ja tapetit putoa seiniltä.
Jos kuitulevyjen asennus kiinnostaa, löytyy siihen liittyvä blogikirjoitus täältä.
Hirsitaloon kannattaa valita tapettiliisteriksi muoviton liisteri – mitä suurin osa rautakaupoissa myytävistä tapettiliistereista ei muuten todellakaan ole. Jos haluaa olla todellinen perinnetapetoija, voi liisterin keittää itse vehnäjauhosta ja vedestä. Minä olisin ollut valmis kokeiluun, mutta mies epäili, että vehnäjauholiisteri rupeaa ”käydä rutkuttamaan” seinässä, joten päädyttiin ostoliisteriin.
Tätä liisteriä hankittiin, sitä saa ainakin Suomen Luonnonmaalit -nimisestä kaupasta.
Pussin kyljessä oli annosteluohje eri käyttötarkoituksiin – mutta minun päättelykyvylläni ei kyllä kovin eksaktia seosta pystynyt tekemään. Veden määrä oli ilmoitettu litroissa (luonnollisesti), mutta liisterijauheen määrä grammoissa. Aikani rapsuttelin päätäni ja annostelin ainekset silmämääräisesti, koska vaakaa jauheen punnitsemiseen ei ollut käytettävissä.
Tällaista liisteristä tuli – ei mitään tietoa onko liian paksua vai löysää.
Muuten ohjeet olivat hyvät, hyvä sekoitus aluksi, sitten tunniksi turpoamaan ja vielä ennen liisteröintiä kunnollinen sekoitus. Tietysti olin kuvitellut heti ryhtyväni liisteröintihommiin, joten piti vähän keksiä varastonsiivoushommaa välitöiksi.
Telalla liisterin levitys sujui nopeasti.
Levitin liisterin isoille pinnoille telalla, ja nurkkiin sekä seinän ylä- ja alareunoihin pensselillä. Jostain ohjeesta olen lukenut, että liisteröity puukuitulevy haisee märkänä, mutta että haju lähtee, kun levy kuivuu. Minusta kuuluisi sanoa, että se TUOKSUU eikä haise. Nimittäin minun hajuaistini rekisteröi ihanan Bastogne-keksien tuoksun… Niitä pitää ostaa huomenna remonttievääksi! (On kyllä mahdollista, että haju-kommentti koski sitä vehnäjauhomönjällä liisteröintiä – en taida uskaltaa kokeilla sitä.)
Nurkat ja reunat liisteröin pensselillä.
Homma jäi vähän kesken, kun aika loppui kesken, joten pääsen nauttimaan keksintuoksusta huomennakin. Onneksi liisteröidyn ja liisteröimättömän seinän raja näkyy selvästi.
Kiinnittelin pahimmin näkyviin naulankohtiin pieniä kuittipaperin paloja. Tämänkin vinkin luin jostain ohjeesta, toivottavasti se toimii.
Sen verran jäi mietityttämään liisterin annostelu, että otin pussin kotiin mukaan ja punnitsin jauheen keittiövaa’alla. 1 dl liisteriä painaa 34 grammaa, ja siitäpä sain huomiselle laskettua sekoitussuhteen. Mietinpä vain, että miksihän tätä tietoa ei voinut pussin kylkeen laittaa.
Kun ostimme mökkimme, siinä oli n. 40 neliötä tilaa. Pieni tupa, vielä pienempi kamari ja kuisti. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, saati vessaa tai kylpyhuonetta, ja niiden vuoksi päädyttiin laajennusprojektiin. Emme halunneet tuoda vesi- ja viemäriputkia vanhalle puolelle, joten suunnittelun lähtökohta oli että kylpyhuone ja keittiö tulevat laajennukseen.
Koko suunnittelu lähti oikeastaan kuistin katon muodosta. Emme halunneet viistokattoista kuistia, koska se olisi ollut vähän mölön näköinen isommassa kuistissa – ja kuistia olisi pakko suurentaa, jotta kaikki toiminnot saataisiin laajennukseen mahtumaan. Mieluinen katon muoto sattui löytymään kesämökillä lojuneesta Meidän Talo -lehdestä.
Tässä meidän inspiraatiomme kuistin kattorakenteesta (valokuva otettu Meidän Talo -lehdestä 6-7 / 2021).
Sitten piirsimme itse ensimmäisen suunnitelman huonejärjestyksestä. Aika monta hakua hakua tein sanoilla ”pieni kylpyhuone” ja ”small bathroom”, ja tulosten perusteella hahmottelin minimikoon kylppärille. Tässä vaiheessa vielä ajateltiin, että myös keittiö tulisi kuistille, ja pienempään lisähuoneeseen tulisi kirjastohuone. Ajatuksena oli, että tuon lisähuoneen harja tulisi vähän matalemmaksi kuin vanhan puolen harja, jolloin vanhaa hyväkuntoista kattoa ei tarvitsisi uusia.
Ensimmäinen hahmotelma pohjapiirustuksesta. Laajennus kattaa tässä kuistin ja oikealla olevan pienen huoneen.
Löysimme suunnittelua tekemään jo eläkkeelle jääneen rakennusinsinöörin, jolla oli kokemusta useammasta vastaavasta projektista. Hän piirsi ensimmäisten ehdotusten pohjalta tarkempia piirustuksia, ja siinä kävi sitten ilmi, että rakenteellisesti kuistia ei pysty rakentamaan niin isoksi kuin me itse ajattelimme. Kuistin kattorakenteet eivät mahtuisi matalemmalla olevan lisähuoneen katon lappeen alle.
Tämä oli ensimmäinen suunnittelijan piirtämä versio. Kuisti on auttamatta liian pieni, emme olisi sinne saaneet kaikkea tarpeellista.
Muutaman iteraation jälkeen päädyimme siihen, että vanha katto uusitaan myös ja lisähuoneen katto tulee samaan korkoon vanhan kanssa. Tässä vaiheessa mukaan tuli jo ajatus symmetriasta, eli uusi huone piirrettiin saman kokoiseksi kuin toisessa päädyssä oleva vanha huone. Talon takana olevat ikkunat sijoiteltaisiin myös symmetrisesti, ja kuisti rakennetaan niin, että se sijoittuu talon etuseinän keskelle.
Nämä kaikki muutokset johtivat kuningasideaan: uuteen huoneeseen (eli talon uuteen päätyyn) tulisi pariovet pihalle! Pariovet terassille on ollut minun haaveeni jo pitkään, ja nyt se viimein toteutuu.
Lopullinen julkisivukuva. Siinä näkyy hyvin myös kuistin katon muoto.
Tässä vaiheessa olimme vielä siinä ajatuksessa, että keittiö tehtäisiin kuistille ja vanha tupa olisi ruokailutila ja keittiön jatke. Uuteen huoneeseen tulisi kirjasto / olohuone. Sitten laitoin pohjakuvaa serkulleni Riitalle katsottavaksi, ja häneltä tuli idea keittiön ja kirjaston paikkojen vaihtamisesta päikseen.
Sehän olikin ihan loistoidea! Kirjastohuoneeseen saataisiin takka, keittiölle varattuun kuistitilaan pieni työtila etätöitä varten ja keittiö tulisi talon aurinkoiselle puolelle. Ja keittiöstä uloskäynti terassille grillailua ja ulkona syömistä varten. Aina kannattaa kysyä kommentteja, se on tämän tarinan opetus!
Tässä lopullinen pohjakuva. Keittiön oven avautumissuuntaa muutetaan, ja myös porstuan ja makuuhuoneen välinen ovi vaihtaa paikkaa, mutta muuten mennään suunnilleen tällä.
Vaikka vanhan puolen katon uusiminen toi jonkun verran lisäkustannuksia, niin olemme todella tyytyväisiä ratkaisuun. Kun talo joskus viimein valmistuu ja saa maalinkin pintaan, se toivottavasti näyttää siltä, kuin se olisi aina ollut siinä.
