Nyt on blogin päivittäminen työkiireiden vuoksi jäänyt tauolle. Elviirassa kuitenkin tapahtuu koko ajan, päivitykset löytyvät Instagramista: @villaelviira_
Tukholma remontoijan ja puutarhurin silmin
Tukholma on helppo matkakohde, jossa on paljon kaikenlaista kiinnostavaa vanhoista taloista ja puutarhasta kiinnostuneille. Myös hyviä kirpputoreja löytyy, ja valikoima erityisesti kodintarvikkeissa on vähän erilainen kuin Suomessa.
Tehtiin Handy Husbandin kanssa parin yön reissu Tukholmaan. Pääkohteemme siellä oli Sekelskifte-myymälä, joka on vähän vastaava kuin Suomen Domus Classica. Muuten olimme liikkeellä hyvin vapaalla agendalla, päätettiin ainoastaan, että jätetään tällä kertaa vanhat kaupungit ja kuninkaanlinnat sun muut perinteiset kohteet kokonaan pois ja tutustutaan muuten keskustan lähiympäristöön. Tässä meidän suositukset, joista osa löytyi ihan vaan päämäärättömän vaeltelun seurauksena. Suosittelen siis sitäkin.
Humlegården
Matkalla pääkohteeseemme Sekelskifteen osuttiin puistoon, joka oli joskus muinoin lyhyen aikaa toiminut humalatarhana, ja siitä nimi Humlegården. Puisto oli rauhallinen ja siellä oli paljon hyviä paikkoja vaikka piknikille, mutta me katselimme erityisesti pientä keittiöpuutarha-aluetta ja vanhoja hienoja puita. Puut kasvoivat ihan vinksin vonksin, osaa oli tuettu ja osaa ei, vaikka näyttivät ihan siltä, että tarvetta olisi. Vieressä on myös kansalliskirjasto, joka oli ihan kiva sekin nähdä – Helsingissä sijaitseva vastaava on kyllä paljon hienompi.
Sekelskifte-kauppa
Olemme selanneet usein Sekelskiften verkkokauppaa ja suunnitelleet ostavamme vaikka mitä. Olimme tällä kertaa matkalla kaikista halvimmilla lentolipuilla, eli vain penkin alle laitettava laukku sisältyi. Olimme kyllä varautuneet ostamaan lisää matkatavaratilaa paluumatkaksi, mutta jonkunlaisena pidäkkeenä tuo rajaus kuitenkin toimi. Ihan heräteostoihin ei huvittanut ryhtyä.
Myymälä oli tosi pieni, eikä oikeastaan juurikaan poikennut Domus Classican vastaavasta Helsingissä. Mutta hienoa katsottavaa löytyi kyllä. Ovikelloja syynäsimme tarkkaan, koska se oli vähän niin kuin ostoslistalla. Päätettiin kuitenkin jättää vielä tässä vaiheessa ostamatta, vaikka pikaiset whatsapp-neuvottelut käytiinkin sähkömiehen kanssa asiasta. Sekelskiften ovikellot vaativat erillisen muuntajan, ja vähän mietitytti sen sijoittaminen pois näkyvistä. Jätettiin asia siis hautumaan ja ostettiin vain metalliset ritilät kivijalassa oleviin kellarin tuuletusaukkoihin.
Korkeita paikkoja
Tukholma on kaunis kaupunki, vanhoissa taloissa riittää katseltavaa katutasossakin, mutta olipa kiva löytää paikallinen tähtitorninmäki Observatorielunden. Sieltä avautui tosi hienot maisemat yli kaupungin. Tämäkin paikka löytyi vahingossa, kun etsimme yhtä kirpputoria.
Toinen hieno näköalapaikka löytyy osoitteesta Sveavägen 44, eli Urban Delin kattoterassi. Ollaan käyty tällä terassilla aikaisemminkin, mutta nyt ei meinattu tätä ensin löytää – nimi oli vaihtunut sitten viime käynnin. Sisäänkäynti terassille on vähän piilossa, sinne mennään aulatilan läpi ihan rakennuksen perälle, ja ylös hissillä joka on oven takana, vähän niin kuin rappukäytävässä. Terassi on sokkelomainen paikka, josta näkee joka suuntaan. Hyvät koktailit täällä myös!
Kirpputorit
Olin kaivellut etukäteen jo muutaman kirpputoriosoitteen, käytiin vain Fida-tyyppisissa paikoissa, koska emme mitenkään erityisesti etsineet vaatteita, joille kyllä löytyy Relove-tyyppisiä (aika kalliitakin) paikkoja myös Tukholmasta.
Humana-kirpputorit olivat mielestäni aika kalliita (niin kuin muuten Fidakin on), mutta Myrorna (useita liikkeitä Tukholmassa) ja Ersta (jonne osuimme ihan sattumalta) olivat hyviä. Tavaraa oli paljon, mutta esillepano oli selkeää ja hinnat passelit. Astioita ja muuta kodintarviketta olisi varmaan ostettu enemmänkin, mutta tässäkin tuli vastaan matkatavararajoitus. Lopulta ostettiin vain yksi suolakko – näitä ja muitakin posliinisia vanhoja säilytyspurkkeja oli tarjolla tosi paljon, ja hinnat ihan eri luokkaa kuin Suomessa – ja uushopeinen voiveitsiteline. Jälkimmäinen ihan humpuukia arjessa, mutta kyllä sillekin käyttö löytyi leivän leikkuulaudalta.
Rosendalin puutarha
Rosendalin puutarha sijaitsee Djurgårdenin perällä, samannimisen linnan läheisyydessä. Puutarhaan on vapaa pääsy, ja siellä on kahvila (tai useampikin) ja puutarhamyymälä. Myös piknikpaikkoja löytyy omenapuiden siimeksestä.
Puutarhassa olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan, siellä oli paljon hienoja rakenteita, hedelmätarhoja ja istutuksia ihailtavaksi. Vaikka meillä on pienet tilukset, niin inspiraatiota sieltä kyllä sai omaankin pihaan, pitää vaan skaalata reilusti pienempään kokoon.
Lotsgatan – puutalokatu Södermalmilla
Yksi Tukholman helmi on Lotsgatan, lyhyt katu, jossa vanhan nupukivitien molemmin puolin on vanhoja punamultaisia mökkejä. Turistin näkökulmasta on harmillista, että näkymän pihoihin estää korkea lauta-aita, mutta kyllähän sen tietysti ymmärtää. Taloja ei siis juurikaan näy, mutta tunnelman muutos vilkkaasta kadusta hipihiljaiseen kylätiehen on kokemisen arvoinen.
Joukkoliikenteestä
Tukholmassa on superkätevä tapa maksaa joukkoliikenteessä. Kyyti maksetaan lähimaksulla, eli joka kerta kun astutaan joukkoliikennevälineeseen näytetään korttia lukijalle. Lippu on voimassa reilun tunnin kerrallaan, ja samalla lipulla saa vaihtaa niin monta kertaa kuin voimassaolon aikana ehtii. Veloitus tehdään vuorokauden vaihtuessa, jolloin kortilta veloitetaan halvimman lipun hinta matkustettujen matkojen perusteella. Eli jos vuorokausilippu tulee halvemmaksi kuin yksittäiset liput, otetaan sen hinta.
Normalmstorgilta Djurgårdeniin liikennöi vanha ratikka, sillä pääsee lähelle Rosendalia ja muitakin Djurgårdenin nähtävyyksiä. Rosendalin reissulla vanha ratikka ei osunut kohdalle, mutta seuraavana päivänä satuttiin Norrmalmstorgille juuri ratikan lähtiessä, niin matkustettiin sitten koko linja edestakas samalla reissulla. Kiva, että on tuollainen vanha ajopeli jätetty liikenteeseen. Mitään uudenaikaisia korttilukijoita tai kuulutussysteemejä ei ratikassa ollut, vaan konnari hoiti sekä maksujen keräämisen että kuulutukset.
Hirsiparrut keittiön kattoon
Olemme halunneet tehdä Elviiran laajennusosan niin, että se sulautuu mahdollisimman hyvin vanhaan osaan sekä ulkopuolelta että sisältä. Keittiön katon tyyliä mietittiin pitkään, ennen kuin keksittiin mieleinen tapa toteuttaa se.
Keittiö on Elviiran korkein huone, koska se piti rakentaa nykyisten vaatimusten mukaan. Huoneella on korkeutta suunnilleen 2,5 metriä, ja se antoi ajatuksen kattoparrujen asentamisesta kattoa koristamaan.
Katto tehtiin leveästä (n. 15 cm) paneelista, johon höylättiin pontti niin, että asennettaessa lautojen väliin jää muutaman millin rako. Paneelit höyläsi TunnePuu Oy toiveidemme mukaisesti ja ne maalattiin Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla, sävy Kuutsalo.
Katto lyötiin kiinni jo kesällä, parrut vasta vähän ennen joulua. Parrujen paikat suunniteltiin kyllä jo ennen katon asennusta, niin saatiin hyödynnettyä lyhyemmätkin paneelin pätkät, kun liitoskohdat pystyttiin tähtäämään parrujen kohtaan. Tällä tavalla kattoon ei tullut yhtään liitoskohtaa näkyviin.
Ennen paneelien asennusta merkattiin vielä kattotuolien kohdat seiniin katonrajaan, ettei tarvinnut arvailla mistä kohtaa parrut sitten ruuvataan kiinni.
Itse parrujen tehtävä on puhtaasti visuaalinen. Ajattelimme, että ne mukavasti tuovat hirsitalon henkeä keittiöön, vaikka rakentamisessa ei olekaan hirsiä käytetty.
Myös kattoparrut höylättiin TunnePuussa, kävimme Pekan kanssa idean läpi ja sovittiin mitat. Parrut on koneella höylätty, mutta näyttävät ihan piilukirveellä veistetyiltä, eli tosi hyvin TunnePuun kaverit saivat kiinni ideasta.
Parrut asennettiin kattoon niin, että ensin kattotuoleihin ruuvattiin kiinni kakkoskolmoset. Parrujen yläpuolelle tehtiin asennusura, ja kakkoskolmonen jäi siis ikään kuin parrun sisälle. Kiinnitys on näin hyvin huomaamaton: parrut on ruuvattu sivusta kiinni sisällä olevaan kakkoskolmoseen, ja ruuvien kohdat vielä tapitettu.
Meidän silmiin parrut näyttävät hyvin autenttisilta. Kattolistat häivyttävät parrun pään ja päätyseinän liitoskohdan, ja toisesta päästä ne menevät keittiökaappien yläsokkelin läpi. Piilutuksen jälki erottuu hienosti alhaaltakin käsin. Emme käsitelleet parruja vielä millään – emme ole päättäneet, jätetäänkö ne patinoitumaan itsestään vai petsataanko vaikka jollain sävyllä. Aika näyttää.
Yhteistyössä:
- Kattolaudat ja parrut: TunnePuu Oy
- Kattomaali: Virtasen Maalitehdas
Ektorp-vuodesohvan päällisten värjäys
Löysimme pitkän kyttäyksen jälkeen Torista valkoisen kahdenistuttavan Ektorp-vuodesohvan. Valkoinen sohva ei Elviiran tuvan tummaan värimaailmaan sovi, joten päätimme värjätä sen.
Tuvan seinissä on päävärinä sininen ja tapetin pohjaväri on myös sininen. Valitsimme myös sohvan väriksi Dylonin Navy Blue -sävyn. Ja näin se homma eteni:
Esivalmistelut
Tarkistin ihan ensin kaikki saumat. Rungon päällinen oli ratkennut muutamasta kohdasta. Ompelin ratkeamat kiinni tummalla langalla, ompelulanka ei nimittäin yleensä värjäänny, koska se on polyesteriä.
Värjättävien kankaiden pitää olla kosteita, kun ne laitetaan pesukoneeseen väripallon kanssa. Olin aikaisemmin jo pessyt päälliset, joten nyt pyöräytin ne vain pesukoneen pikaohjelmalla.
Värjäys
Värjäsin päälliset kahdessa erässä: tyynyjen päälliset yhdessä ja rungon päällinen toisessa koneellisessa. Olin punninnut kankaat, ja kumpikin värjäyserä painoi suunnilleen saman verran, n. 3 kg. Dylon suosittelee syvää väriä tavoittelevalle yhtä palloa / 600 g kangasta, mutta minä otin riskin ja ostin yhteensä vain 4 palloa, eli 2 kpl / 3 kangaskiloa.
Avasin väripallot (muovit pois) ja laitoin ne ohjeen mukaan vähän pöyhittyjen päällisten päälle. Käynnistin 40 asteen pesuohjelman, eli ohjeen mukaisesti.
Viimeistely
Kun pesuohjelma oli valmis, otin pallot pois ja käynnistin 60 asteen pesuohjelman. Tämä oli vastoin väripakkauksen ohjetta, siinä lämpötilaksi määrättiin 40 astetta. Koska päällisten oma pesuohje oli 60 asteelle, ja värikin yleensä kiinnittyy paremmin kuumassa lämpötilassa, uskalsin käyttää kuumempaa pesulämpötilaa.
Lisäksi laitoin huuhteluainelokeroon etikkaa, koska se ilmeisesti myös jotenkin auttaa värien pysyvyydessä.
Ja sitten toistin koko jutun toisen värjäyserän kanssa. Lopuksi pesin vielä pesukoneen: putsasin tiivisteet ja käynnistin kuuman pesuohjelman. Suosittelen värjäyksen jälkeen pesemään ensimmäisessä koneellisessa jotain sellaista, minkä värjääntyminen ei ole katastrofi. Minä laitoin jo tuohon pesukoneen pesu -koneelliseen siivousrättejä peseytymään samalla, eikä yksikään niistä ottanut mitään väriä, Senkään jälkeen ole tullut mitään värjäytymiä pyykkeihin. Tiivisteet eivät kyllä lähteneet täysin puhtaiksi, mutta eipä tuo näytä käyttöä haittaavan.
Lopputulos
Riskinotto kannatti, väri oli oikein hyvä ja tumma, vaikka väripalloja olisi ohjeen perusteella pitänyt olla tuplamäärä. Myöskään 60 asteessa pesu ei ainakaan haalistanut väriä.
Kun tarkkaan katsoo, on päällisissä jonkun verran epätasaisuuksia, ohuita viiruja tummemmalla siellä täällä. Mutta tämä ei mitenkään häiritse ainakaan meidän silmissä.
Ikea on tehnyt päälliset fiksusti, ompelulankasaumaa näkyy vain muutamassa kohtaa rungon päällisessä. Tyynyissä niitä näkyy vain vetoketjun ompeleessa, ja sehän jää piiloon. Nuo muutamat näkyvät saumat eivät ainakaan vielä ole meitä ole häirinneet, mutta jos niin käy, niin hankimme kangastussin ja värjäämme ompelusaumat sillä.
Mitä maksoi?
Maksoimme sohvasta 35 euroa, ja värit maksoivat suunnilleen saman verran. Lisäksi pesimme sohvan tekstiilipesurilla, mutta siitä ei tullut mitään kuluja, jos ei omaa työaikaa lasketa. Vuodesohva on jo testattu joulun aikaan, ja siinä on kohtuullisen hyvä nukkua. Tämä oli hyvä löytö!
Sähköremontti vanhaan taloon
Elviirassa oli sähköt, kun se ostettiin, mutta niiden asennusajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa. Vanhoissa sähkövedoissa ei tietääksemme ollut ollut mitään vikaa, mutta päätettiin silti uusia kaikki sähköt sähkötaulua myöten.
Alkuperäinen sähkötaulu oli tuvan seinässä erittäin näkyvällä paikalla. Se oli todella iso, ja halusimme sen pois näkyviltä. Tuvan seinissä olevien lastulevyjen purkaminen aloitettiin samoihin aikoihin, kun laajennuksen perustuksia ruvettiin kaivamaan, ja siinä vaiheessa piti sähkötaulukin purkaa pois.
Sopivin paikka uudelle sähkökaapille löytyi laajennuksen puolelta eteisestä, ja koska laajennusta ei vielä silloin ollut olemassakaan, katkaistiin sähköt kokonaan pois. Käytännössä koko toissa kesä meni Elviiralla ilman sähköjä, ja rakennusporukka joutuikin tekemään suurimman osan laajennuksen rakennustöistä akkuvehkeillä tai käsin.
Urakoitsijoiden / tekijöiden löytäminen on ehkä kaikista vaikein (ja tärkein) asia rakennuttamisessa. Sähkötöiden osalta meidän ei tarvinnut tätä asiaa onneksi miettiä. Saimme kiinnitettyä urakkaan Timon paikallisesta Kyläpalvelu Henttosesta, jota olimme jo käyttäneet edellisen talomme sähköhommissa. Timoa parempaa, joustavampaa ja ratkaisukeskeisempää sähköasentajaa ei ole vielä osunut kohdalle, eli sähkötöiden osalta ei tarvinnut stressata.
Pistorasioiden ja valokatkaisijoiden paikkojen suunnittelu aloitettiin jo silloin, kun laajennusosa oli vasta piirustuksina paperilla. Suunnittelussa mietittiin mm. seuraavia asioita:
- telkkarin ja muiden viihdelaitteiden paikat (tv-pistoke, tarpeeksi pistorasioita)
- mahdollisten ilmalämpöpumppujen paikat (pistorasia katon rajaan)
- kattovalaisinten paikat (mihin kohtaan tulee sohva, sohvapöytä, ruokapöytä jne., tai missä huoneissa valaisin voidaan vain laittaa keskelle tilaa)
- Halutaanko ikkunoihin jouluvaloja tai kausivaloja ulos
- Mihin kohtaan laitetaan ulkovaloja, toimivatko ne katkaisijalla vai liiketunnistimella
- Missä kohtaa valokatkaisijat on paras olla, että valot saa helposti päälle ja pois
Tässä sähköremontissa oli kaksi yleisen tason haastetta. Vanhalla puolella piti keksiä, miten johdot saadaan vedettyä, kun kaikki rakenteet olivat jo olemassa, eikä esim. hirsiseiniin tietenkään mitään upotuksia pysty tekemään. Laajennusosan kohdalla taas piti osata kuvitella kaikenlaisia asioita jo paljon ennen kuin mitään oli edes rakennettu: miten siellä elämme, missä pistorasioita tarvitaan, minne laitamme huonekalut ja mitä kiinteitä rakenteita sinne tulee (esim. keittiökaapit ja muut kiinteät komerot).
Vanhan puolen ratkaisut löytyivät lopulta helposti. Hirsiseiniin laitettiin kaksinkertainen huokolevy ja sähköjohdot saatiin piiloon niiden alle. Alempaan huokolevyyn tehtiin johdolle ura, jossa johto tuotiin oikealle kohdalle ja päällimmäiseen levyyn reikä, josta piuha tuotiin läpi.
Kattovalaisimien piuhat Timo veti ullakon kautta, ja sillä lailla saatiin purettua pintavedot pois tuvan, kamarin ja porstuan katoista. Tuvan alla olevaan kellariin vedettiin myös valot, ja sinne keksittiin laittaa liiketunnistimella toimiva valaisin, eikä nyt tarvitse miettiä, jäikö kellariin valot päälle.
Laajennuksen osaltakin suurin osa asioista meni lopulta ihan kohdalleen, mutta kaikenlaista pientä säätöä siinä oli. Oli yllättävän vaikeaa tehdä suunnittelua, kun mitään ei vielä ollut paikallaan. Joitain katkaisijoiden ja pistokkeiden paikkoja piti vaihtaa, kun asioita tarkemmin mietittiin. Myös sähkökaappia piti vähän siirtää, koska eteisen ja työhuoneen välinen seinä tulikin lopulta vähän eri kohtaan kuin oli ajateltu.
Sähköistysprojekti ei ollut kovin suoraviivainen myöskään aikataulun kannalta. Moni asia sekä laajennuksen rakentamisessa että vanhan puolen remointoinnissa tapahtui paljon hitaammin kuin olimme ajatelleet. Ja kun sanon paljon, tarkoitan oikeasti puolta vuotta tai jopa melkein vuotta. Onneksi saatiin joustavasti aina sovittua myös sähkövedot ja kalusteiden asennukset, vaikka aikataulut olivat usein aika hähmäisiä. Nyt sähköt on suurimmaksi osaksi laitettu, ja se tuntuu suorastaan ylelliseltä pitkän sähköttömän ajan jälkeen.
Lue myös: Renovan pyöreät sähkökalusteet
Renovan pyöreät sähkökalusteet vanhaan taloon
Eviirassa oli tehty 70-luvulla energiaremontti, seiniin oli laitettu lastulevyt, ja sähkökalusteetkin olivat tuolta samalta ajalta. Teimme sisäremontin vanhalle puolelle perinteisillä menetelmillä, ja haluttiin myös satsata siihen, miltä valokatkaisijat ja pistorasiat näyttävät. Sopivasti vanhaa tyyliä löytyi Schneiner Electricsin Renova-sarjasta.
Sisustamme talon hyvin pitkälle vanhoilla huonekaluilla ja muutenkin vanhaan tyyliin, joten sähkökalusteilta haluttiin myös nostalgista tyyliä. Pistorasiat ja valokatkaisijat ovat niin näkyvällä paikalla, että niihin panostaminen kannattaa.
Renovan valikoimasta löytyvät meille kaikki tarvittavat kalusteet sekä upotettavina- että pintamalleina. Tämä oli meille tärkeää, koska vanhalle puolelle ei ollut muuta vaihtoehtoja kuin pinta-asennus – ja toisaalta haluttiin vanhan tyyliset kalusteet myös laajennusosaan, vaikka siellä tekotapa onkin moderni. Renovan kalusteissa on kauniit pyöreät muodot, ja erityisesti pinta-asennettavat pistorasiat näyttävät suorastaan autenttisilta.
Meille laitettiin sekä yksi- että kaksiosaisia pistorasioita, valokatkaisijoita kahdella ja yhdellä painikkeella, tv-pistoke ja jakorasioita. Kaikkiin näihin löytyi Renovan valikoimasta vaihtoehdot meille sopivissa väreissä.
Taloon laitettiin valkoiset kalusteet, mutta saunalle mustat, koska siellä oli ennestään vanhat mustat valokatkaisijat.
Yhteistyö: Schneiner Electric Finland
Lue myös: Sähköremontti vanhaan taloon
Kesätöissä omalla raksalla
Tämä kesä oli meille erilainen kesä. Oltiin jo kuukausia sitten päätetty, että keskitytään pääasiassa hommiin Elviiralla ja jätetään muut hommat niin vähälle kuin pystytään. Talon laajennusurakka on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa töistä pystytään tekemään itse, ja se on tosi hidasta, jos kaikki olisi jäänyt viikonloppuhommiksi.
Loman alussa räknäiltiin vähän, mitä voisimme kuvitella saavamme tehdyksi tulevien viikkojan aikana. Tavoite-sanaa ei käytetty, koska kuitenkin oli kyse lomasta. Mies aikoi keskittyä keittiön kattoon ja lattiaan, ja minun työlistani koostui erilaisista pienistä ja isommista hommista.
Yleisesti ottaen ajattelimme, että saisimme keittiön siihen kuntoon, että voitaisiin ruveta ripustelemaan kaappeja seinille.
Handy Husbandin työlista
Miehen hommiin siis kuului keittiön katon ja lattian tekeminen. Katto tehtiin leveästä ponttilaudasta, joka maalattiin ensin kahteen kertaan Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla (samalla, jolla on jo tuvan ja kamarin katot maalattu – uskomattoman riittoisaa tavaraa). Kattopaneelit tehtiin meille ihan mittatilaustyönä Tunnepuu Oy:ssä. Mies sai pojasta apua katon laittamiseen, mikä oli kyllä ihan välttämätöntä, koska osa laudoista oli koko keittiön mittaisia. Katto ei vielä ihan valmis ole, siitä puuttuu pari hienoa lisäelementtiä, joten tähän palataan myöhemmin vielä.
Lattian laatoittamisestakin tulee vielä ihan oma tarinansa, tässä nyt lyhyesti vaan totean, että hieno tuli, ja kesäloman aikana valmiiksi niin kuin suunniteltiinkin.
Oma työlista
Mulla oli aika pitkä työlista kesälomalle. Osa hommista oli niinkin yksinkertaisia, kuin taimen ostaminen ja istuttaminen, mutta lisäsin ne listalle, koska on niin mukava merkkailla asioita tehdyksi :).
Osa hommista oli sitten aika työläitäkin. En harrasta instassa niitä kuvia, jossa kuvataan alkutilanne, ja sitten napsautetaan sormia ja näytetään lopputulos. Useissa projekteissa on niin monta välivaihetta ja kymmeniä työtunteja, että en halua antaa sellaista kuvaa että se on ihan niks naks vaan. Varsinkin kun usein se tekeminen juuri on niin mukavaa. Monesta näistä asiasta on tulossa vielä omat juttunsa, joten tähän laitan nyt kuitenkin vaan ennen ja jälkeen kuvia.
– keittiön tapetointi✅
– keittiön maalaus✅
– listojen maalaus ✅
Keittiö tuli seinienkin osalta valmiiksi, niin kuin suunniteltiinkin. Yhdelle seinälle laitettiin kuviotapetti ja kolmelle muulle tuli kipsilevyn päälle makulatuuri ja maali. Mies oli tehnyt pakkeloinnit jo aikaisemmin, joten pääsinkin ihan suoraan aloittamaan tapetoinnista ilman mitään alkuvalmisteluita. Keittiön lattia- ja kattolistatkin on nyt maalattu, ja odottavat vaan, että ”joku” laittaisi ne paikalleen.
– talon maalaus (vielä kesken)
Talon maalaus oli ehdottomasti isotöisin homma lomalle, vaikka maalasimme vain laajennuksen. Myös vanha osa pitää maalata, mutta se jää todennäköisesti ensi kesään. Pieni osa laajennuksen takaseinästä on vielä maalaamatta – syynä on räystäslaudoituksen alla lymyilevä ampiaispesä, jonka asukkaat alkoivat muodostua riskiksi. Jatketaan tämän kanssa myöhemmin syksyllä. Virtasen 4-öljyn maalilla voi onneksi maalata vaikka pakkasella! Maalauksestakin tulee lisää juttua erillisessä kirjoituksessa.
– kuunliljojen istutus✅
– köynnösruusu✅
– pensasmustikat ✅
Nämä istutukset ovat juuri niitä äkkiä tsekattuja hommia. Mutta niin tärkeitä.
– risujen haketus ✅
– keittiöpuutarhan käytävät✅
– kukkapenkkien kanttaus✅
– ruukkuhuoneen siivous✅
Erityisen iloinen olin siitä, että sain viimein risukasat pois ja keittiöpuutarhan valmiiksi. Myös ruukkuhuoneen siivousurakka oli tosi mieleinen homma, ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Ja kun kanttaa kukkapenkkejä, tulee melkein sellainen tunne, että piha olisi jo ns. valmis.
Pari hommaa jäi vielä kesken tai kokonaan tekemättä. Porstuaan jätetään pieni pätkä hirsiseinää näkyviin, ja kuvittelin laittavani sen valmiiksi loman aikana: pesu, hionta ja öljyäminen. Mutta sitä pitää vielä tutkia vähän tarkemmin – voi olla että lyödään siihenkin lopulta levyt päälle, katsotaan nyt.
Sängynpäädyn askartelu vanhasta peiliovesta tuli myös aloitettua, ja tarkoitus ihan lähiaikoina tehdä loppuun asti. Olisi jo kiva päästä yöpymäänkin Elviiralla, ja ihan oikeassa sängyssä.
Ja se yksi purkutiilikasa, joka viime talvena romahti on vielä kasaamatta. Katsotaan ehdinkö ennen lumia.
Kaikenkaikkiaan oli kyllä hyvä kesäloma!
Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas ja Tunnepuu
Kamarin katon maalaus
Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas
Tätä päivää on odotettu! Viimeinkin pääsimme maalaamaan kamaria. Sekä kattoon että seiniin löytyivät maalit Virtaselta, ja sävyt Saariston Värit -värikartasta.
Aloitimme kamarin remontin reilusti yli puoli vuotta sitten, kun purimme kaikki väliseinät ja avasimme lattiat. Emme ehkä silloin arvanneet, että pääsemme tähän vaiheeseen vasta nyt. Ajattelimme vain, että ensin tehdään tupa kuntoon ja sitten kamari, mutta väliin tulikin muutaman kuukauden mittainen tavaran varastointivaihe, jolloin kamariin hädin tuskin mahtui sisään. Mutta nyt huone on viimein tyhjä ja seinissä makulatuurit, ja maalaus voi alkaa.
Katon maalaus alkoi sillä kaikista tympeimmällä hommalla, eli katon hiomisella. Tuvan katon hioin kokonaan, paitsi paneelien väleihin en koneella päässyt, ja laiskuus esti hiomasta niitä käsin. Maali tarttui kuitenkin kiinni myös väleihin, joten tein nyt rohkean ratkaisun ja hioin kamarin katosta pelkästään hiomista vaativat kohdat. Apuna minulla oli kätevä akkukäyttöinen hiontahiiri.
Hiomisen jälkeen vetelin katon ensin pölymopilla ja sitten tein maalipesun. Maalipesussa kannattaa käyttää sellaisia maalipesuaineita, joita ei erikseen tarvitse huuhtoa pois, niin pääsee paljon helpommalla. Välineenä paras parin katon pesemisen kokemuksella on lattian kuivauslasta, jossa on päällä mikrokuituliina. Lastalla pääsee nimittäin myös hyvin käsiksi paneelien rakoihin. Maalipesu kannattaakin tehdä kunnolla ja rättiä huuhtoa usein, koska pintoihin on tarttunut ajan myötä kaikenlaista. Kamarin paikalla on edellisillä asukkailla ollut keittiö, ja esim. hellan paikka näkyi katossa ihan selvästi, vaikka liesituuletin olikin ollut käytössä. Rasvaa ei pintoihin saa jäädä, muuten maali ei pysy.
Kamarin katto maalattiin samalla maalilla ja värisävyllä kuin tuvassa: Virtasen paneelimaalilla sävyssä Kuutsalo. Varsinainen maalaaminenhan sujuikin sitten valmistelutöihin verrattuna nopeasti. Paneelimaali levittyy helposti ja myös tasoittuu nätisti. Se myös kattoa maalatessa vähän valuu, joten jonkunlainen maali”sieppari” on hyvä olla pensselissä. Minä tein pensseliin ”kauluksen” vesipullosta: leikkasin pulloin yläosan irti ja pujotin pensselin varren pullon suusta läpi. Teippasin vielä maalarinteipillä pullon suun varteen kiinni, ja valuva maali jäi pullon sisään.
Katto vaatii vielä toisen maalikerroksen, koska jouduin muutamasta kohdasta hiomaan sen puhtaalle puulle asti. Nämä paikat erottuvat yhden maalikerroksen jälkeen, vaikka muuten katosta tulikin kertavedolla siisti ja hyvä. Kamarin ja porstuan väliin tuleva väliseinä on vielä pystyttämättä, joten ne ovat vielä tässä vaiheessa yhtä ja samaa tilaa. Jätin porstuan puolelle jäävän osan katosta nyt maalaamatta, koska voi hyvin olla, että päädytään siinä eri värisävyyn. Siitä olikin mukava katsoa lopputulosta, kun maalattu ja maalaamaton pinta olivat vierekkäin. Huikea ero!
Rakennusprojektin tärkein päätös on urakoitsijan valinta
Kun aloitimme laajennusprojektin Villa Elviiralla, kaikista isoin kysymys oli, mistä löydämme hyvän rakentajan laajennuksen tekemiseen. Emme epäilleet, ettemmekö selviäisi itse vanhan puolen remontoinnista, mutta laajennuksen tekeminen vanhan rakennuksen kylkeen on niin vaativa urakka, että siihen tarvitaan paljon osaamista ja mielellään myös kokemusta.
Rakentajan valinta ei ole kovin helppo tehtävä. Se on myös kaikista isoin riski, jonka (yksityinen) rakennuttaja ottaa – jos kohdalle osuu huono tekijä, joka oikaisee joka kohdassa tai ei tiedä mitä tekee, voi siitä seurata isoja ja kalliita ongelmia vuosikausiksi eteenpäin. Me teimme joitain ponnettomia tarjouspyyntöyrityksiä muutamiin rakennusalan yrityksiin, mutta isoin hankaluus oli se, että emme tienneet näistä yrityksistä oikeastaan yhtään mitään.
Pyysimme tarjouksen myös Petri Nymanilta (VTT-rakennus), jolla teetimme laajennuksen edelliseen taloomme yli 10 vuotta sitten. Olimme silloin työnjälkeen ja etenemiseen tyytyväisiä, ja lopulta oli todella helppo päätös tehdä sopimus Petrin kanssa. Sopimukseen kirjattiin selkeästi urakan sisältö, maksupostit ja lisätöiden hinnoittelu. Jokaisesta lisätyöstä sovittiin erikseen urakan edetessä, ja siksi projekti oli myös taloudellisesti helppo hallita (eikä yöunet menneet missään vaiheessa).
Nyt kun laajennus alkaa rakentamisen osalta olla valmis, voimme tyytyväisinä todeta, että oli todella hyvä päätös valita Petri tekemään laajennusta. Urakka kesti pidempään kuin etukäteen osasimme odottaa, mutta tärkeämpää oli laadukas työn jälki. Arvostimme erityisesti sitä, että kaikissa epäselvissä tilanteissa otettiin aina yhteyttä ja kysyttiin meidänkin mielipidettämme. Saimme myös hyviä neuvoja omaan urakkaamme vanhalla puolella, ja joitain asioita (mm. lattian koolaukset) teetimme ihan suosiolla lisätöinä ammattilaisilla.
Laajennuksen yhdistämisessä vanhaan taloon on varmasti tullut monta mutkaa vastaan ja kekseliäisyys on epäilemättä ollut koetuksella. Tällaista urakkaa tehdessä pitkästä kokemuksesta erilaisissa projekteissa on varmasti ollut hyötyä. Erityistä valttia on kärsivällisyys tilanteessa, jossa joku ratkaisu ei toimikaan, vaan pitää vähän purkaa ja tehdä uudelleen. Ja tietysti tämä on myös rakennuttajan etu – talo tehdään kestämään vuosikymmeniksi, ja ennemmin kannattaa tehdä korjausliike rakentamisen aikana kuin fiksailla jälkeenpäin.
Tässä muutamia ilahduttavia esimerkkejä siitä pieteetistä, jolla työtä on tehty. Näiden pitäisi tietysti olla ihan itsestäänselvyyksiä, mutta tuskin kuitenkaan joka työmaalla ovat.
Hyvään rakentamiseen liittyen laitan tänne vielä hienon videon, jossa on kuvattu hirsirakennuksen pystytys alusta loppuun. Huikeaa ammattitaitoa, jota toivottavasti löytyy vielä jatkossakin rakennusalalta.
Tämä kirjoitus ei ole maksettu yhteistyö.
Mikä on perinnekorjaamista?
Edellisessä postauksessani suosittelin valitsemaan muovittomia maaleja vanhan talon maalaamiseen. En ole muuttanut mieltäni, mutta jäin kirjoituksen jälkeen pohtimaan, miten pieteetillä vanhaa taloa pitää korjata, jotta sitä voisi sanoa perinnekorjaamiseksi.
Facebookissa on Pelastetaan vanhat talot -ryhmä, ja siellä aika usein törmää tosi tiukkoihin kommentteihin siitä, miten vanhaa taloa saa / pitää korjata. Kaikenlainen muovin käyttö on pannassa, hirttä ei saa jättää näkyviin, vaaleita värejä ei saa käyttää sisustusmaalauksessa jne jne. Itseänikin vähän karmaisee, kun vanha hirsiseinä on maalattu valkoiseksi, koska sen ennallistaminen on myöhemmin varmasti erittäin hankalaa. Mutta lopulta ihmiset tekevät itselleen kotia tai kesäasuntoa, ja kyllähän niistä itselle mieluisa täytyy tehdä.
Ajattelin nyt avata vähän meidän perinnekorjausperiaatteitamme – jos niitä nyt periaatteiksi voi sanoa. Monessa asiassa on mieli nimittäin muuttunut matkan varrella, joten nämä periaatteet ovat lopulta melko löyhiä sellaisia.
Oleellista meidän mielestämme on, että vanhalle puolelle ei tehdä mitään sellaista, joka estäisi rakenteiden hengittämisen täysin. Toinen periaate on, että kaikki materiaali uudelleenkäytetään, jos se vaan suinkin on mahdollista.
Lattia
Lattioiden osalta saamme varmaankin kohtuullisen puhtaat paperit perinteiden kunnioittamisessa. Tuvan lattia purettiin, mutta samat laudat laitettiin takaisin paikalleen eristeiden vaihtamisen jälkeen. Eristeenä käytettiin puhallettavaa selluvillaa, eikä muovia tullut mihinkään väliin.
Kamarin lattia jouduttiin tekemään uudesta laudasta, koska osa ponteista rikkoutui purettaessa. Kamarissa on joskus ollut tulisija, jonka pohja purettiin nyt pois. Tuolla alueella ei lattialautoja ollut aikaisemmin, joten senkin takia uudet lankut ovat paikallaan. Vanhoja lautoja käytettiin jonkun verran tuvan huonojen lautojen korvaamiseen ja loput odottavat taapelissa tulevia projekteja.
Porstuassa oli tosi hienot leveät lattialaudat. Ne olisi mielellään laitettu takaisin, mutta ne haisivat aika kamalalle. Porstuassa on varmasti säilytetty navettavaatteita ja lantaisia saappaita, koska niistä uhkui tosi voimakas navetan ödööri. Tässä kohtaa siis mukavuus ajoi ohi, ja uutta lautaa laitettiin porstuaankin.
Maaliksi ei täysin muovitonta maalia löytynyt, koska arvostamme lattiassa lujuutta. Lisäksi lattiamaalin pitää toimia sekä uuteen että vanhaan maalattuun lautaan. Lattian maalauksesta myöhemmin lisää.
Katto
Vanhalla puolella on sisäkatoissa paneeli, joka todennäköisesti on alkuperäistä. Paneelissa on kaunis profiili – mutta valitettavasti se on joskus maalattu huolimattomasti, ja paneelien raoissa on rumaa röpelöä paikka paikoin. Sisäkattoja emme purkaneet ja uusineet, koska ne olivat tuota röpelöistä maalia lukuunottamatta todella hyvässä kunnossa. Katot maalattiin Virtasen Paneelimaalilla, joka on muovitonta. Tosin vanhan maalin laadusta ei ole tietoa, mutta yläpohja on hyvässä kunnossa ja kuiva, eli sen puolesta kaikki kunnossa.
Yläpohjan eristeisiin ei myöskään koskettu – ainoastaan vietiin yksi uusi Hesari sinne seuraavan remontoijan löydettäväksi ja otettiin pari vanhaa lehteä itselle muistoksi. Niissä lehdissä oli muuten varsin samanlaisia uutisia – sotaa vuonna 1941 ja sotaa vuonna 2022 – ja vielä saman hyökkääjän järjestämänä. Yläpohjaan puhalletaan selluvillaa lisää samalla, kun laajennuksen yläpohja eristetään.
Seinät
Seinät on tehty varsin pieteetillä. Lastulevyt purettiin pois, samoin kaikki muutkin kerrokset, eli hirrelle asti. Vanhojen tapettien ja pinkopahvien poistamisesta tulisi varmasti nuhteita, koska esim. Museovirasto suosittelee vanhojen kerrosten jättämistä uusien alle. Talo oli ollut muutaman vuoden kylmillään, ja lastulevyjen haju oli tarttunut joka paikkaan, joten purimme kaiken pois. Ja pitihän meidän päästä tarkistamaan, missä kunnossa hirret ovat.
Hirsien rakoja tukittiin tarpeen mukaan pellavariveellä, ja sen jälkeen laitettiin paperit (muovittomat!) nurkkiin ja kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä päälle. Muovittomalla liisterillä vedeltiin muoviton makulatuuritapetti päälle. Maalattavat seinät maalataan muovittomalla sisämaalilla.
Sitten se seinärikos: kuitutapetti. Se hengittää osittain, mutta tuskin läpäisee kaikkia vedenläpäisytestejä. Tapetoimme kuitenkin vain osan seinistä, ja vain sisäseiniä. Ulkoseinät siis ovat täysin muovittomat ja hengittävät sisään ja ulos kaikista kerroksista.
Ikkunat
Mökin ikkunat eivät olleet alkuperäiset, vaan ne on uusittu arviolta 80-luvun alussa. Ikkunaremontissa myös ikkunoiden mittasuhteet oli laitettu uusiksi, ja ne olivat suoraan sanottuna rumat. Laajennukseen tilattiin uudet ikkunat, ja samalla tilattiin saman kokoiset ikkunat myös vanhalle puolelle. Pidämme tärkeänä, että talo näyttää laajennuksen jälkeen siltä, kuin se olisi ollut siinä aina sellaisena. Senkin vuoksi ikkunoiden uusiminen oli tarpeen.
Ikkunoiden eristämisessä on myös käytetty uretaania, mitä perinnerakentamisen ortodoksit eivät varmaankaan hyväksy. Kaiken kaikkiaan ikkunaosuudesta ei paljon pisteitä heru – mutta meillä on toisaalta täysi luotto siihen, että ikkunoiden takia talon hengittävyys ei huonone.
Ovet
Vanhalla puolella ei laajentamisen jälkeen ole enää ovea ulos, vaan kaikki ovet ovat väliovia. Mökissä ei ollut yhtään vanhaa ovea, jota olisi voitu uudelleenkäyttää, joten olemme metsästäneet vanhoja peiliovia vähän sieltä ja täältä. Nyt näyttää siltä, että saamme koko taloon – siis myös laajennukseen – laitettua vanhat väliovet. Tästä meille täydet pojot.
Siinäpä se – emme voi kehua olevamme perinnerakentajia sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta arvostamme vanhaa puolta erittäin paljon. Sen hirret ovat yli 100 vuotta vanhoja, ja todella timmissä kunnossa. Tavoite on, että jos remonttia tehdään sadan vuoden päästä (tai edes 50 vuoden), ei hirsien kunnossa ole silloinkaan nokan koputtamista!