Hirsitalo Archives - Sivu 2 3:stä

8.11.202215.7.2024

Seinien esiliisteröinti

Olemme asentaneet hirsiseinien sisäpuoliseksi eristeeksi kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä. Ennen tapetointia levyt pitää esiliisteröidä, jotta tapettien liisteri ei imeydy levyyn ja tapetit putoa seiniltä.

Jos kuitulevyjen asennus kiinnostaa, löytyy siihen liittyvä blogikirjoitus täältä.

Hirsitaloon kannattaa valita tapettiliisteriksi muoviton liisteri – mitä suurin osa rautakaupoissa myytävistä tapettiliistereista ei muuten todellakaan ole. Jos haluaa olla todellinen perinnetapetoija, voi liisterin keittää itse vehnäjauhosta ja vedestä. Minä olisin ollut valmis kokeiluun, mutta mies epäili, että vehnäjauholiisteri rupeaa ”käydä rutkuttamaan” seinässä, joten päädyttiin ostoliisteriin.

tapettiliisteripussi — Tätä liisteriä hankittiin, sitä saa ainakin Suomen Luonnonmaalit -nimisestä kaupasta.

Pussin kyljessä oli annosteluohje eri käyttötarkoituksiin – mutta minun päättelykyvylläni ei kyllä kovin eksaktia seosta pystynyt tekemään. Veden määrä oli ilmoitettu litroissa (luonnollisesti), mutta liisterijauheen määrä grammoissa. Aikani rapsuttelin päätäni ja annostelin ainekset silmämääräisesti, koska vaakaa jauheen punnitsemiseen ei ollut käytettävissä.

Tällaista liisteristä tuli – ei mitään tietoa onko liian paksua vai löysää.

Muuten ohjeet olivat hyvät, hyvä sekoitus aluksi, sitten tunniksi turpoamaan ja vielä ennen liisteröintiä kunnollinen sekoitus. Tietysti olin kuvitellut heti ryhtyväni liisteröintihommiin, joten piti vähän keksiä varastonsiivoushommaa välitöiksi.

liisteriä levitetään telalla — Telalla liisterin levitys sujui nopeasti.

Levitin liisterin isoille pinnoille telalla, ja nurkkiin sekä seinän ylä- ja alareunoihin pensselillä. Jostain ohjeesta olen lukenut, että liisteröity puukuitulevy haisee märkänä, mutta että haju lähtee, kun levy kuivuu. Minusta kuuluisi sanoa, että se TUOKSUU eikä haise. Nimittäin minun hajuaistini rekisteröi ihanan Bastogne-keksien tuoksun… Niitä pitää ostaa huomenna remonttievääksi! (On kyllä mahdollista, että haju-kommentti koski sitä vehnäjauhomönjällä liisteröintiä – en taida uskaltaa kokeilla sitä.)

liisterin levitys pesselillä — Nurkat ja reunat liisteröin pensselillä.

Homma jäi vähän kesken, kun aika loppui kesken, joten pääsen nauttimaan keksintuoksusta huomennakin. Onneksi liisteröidyn ja liisteröimättömän seinän raja näkyy selvästi.

liisteröity seinä — Kiinnittelin pahimmin näkyviin naulankohtiin pieniä kuittipaperin paloja. Tämänkin vinkin luin jostain ohjeesta, toivottavasti se toimii.

Sen verran jäi mietityttämään liisterin annostelu, että otin pussin kotiin mukaan ja punnitsin jauheen keittiövaa’alla. 1 dl liisteriä painaa 34 grammaa, ja siitäpä sain huomiselle laskettua sekoitussuhteen. Mietinpä vain, että miksihän tätä tietoa ei voinut pussin kylkeen laittaa.

tapettiliisterijauheen punnitseminen — Tapetoinnissa tarvitaan myös vaakaa – näköjään.

23.10.202223.10.2022

Vanhan talon laajennuksen suunnittelu

Kun ostimme mökkimme, siinä oli n. 40 neliötä tilaa. Pieni tupa, vielä pienempi kamari ja kuisti. Talossa ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, saati vessaa tai kylpyhuonetta, ja niiden vuoksi päädyttiin laajennusprojektiin. Emme halunneet tuoda vesi- ja viemäriputkia vanhalle puolelle, joten suunnittelun lähtökohta oli että kylpyhuone ja keittiö tulevat laajennukseen.

Koko suunnittelu lähti oikeastaan kuistin katon muodosta. Emme halunneet viistokattoista kuistia, koska se olisi ollut vähän mölön näköinen isommassa kuistissa – ja kuistia olisi pakko suurentaa, jotta kaikki toiminnot saataisiin laajennukseen mahtumaan. Mieluinen katon muoto sattui löytymään kesämökillä lojuneesta Meidän Talo -lehdestä.

kuva kuistista — Tässä meidän inspiraatiomme kuistin kattorakenteesta (valokuva otettu Meidän Talo -lehdestä 6-7 / 2021).

Sitten piirsimme itse ensimmäisen suunnitelman huonejärjestyksestä. Aika monta hakua hakua tein sanoilla ”pieni kylpyhuone” ja ”small bathroom”, ja tulosten perusteella hahmottelin minimikoon kylppärille. Tässä vaiheessa vielä ajateltiin, että myös keittiö tulisi kuistille, ja pienempään lisähuoneeseen tulisi kirjastohuone. Ajatuksena oli, että tuon lisähuoneen harja tulisi vähän matalemmaksi kuin vanhan puolen harja, jolloin vanhaa hyväkuntoista kattoa ei tarvitsisi uusia.

pohjapiirustus — Ensimmäinen hahmotelma pohjapiirustuksesta. Laajennus kattaa tässä kuistin ja oikealla olevan pienen huoneen.

Löysimme suunnittelua tekemään jo eläkkeelle jääneen rakennusinsinöörin, jolla oli kokemusta useammasta vastaavasta projektista. Hän piirsi ensimmäisten ehdotusten pohjalta tarkempia piirustuksia, ja siinä kävi sitten ilmi, että rakenteellisesti kuistia ei pysty rakentamaan niin isoksi kuin me itse ajattelimme. Kuistin kattorakenteet eivät mahtuisi matalemmalla olevan lisähuoneen katon lappeen alle.

talon piirroskuva — Tämä oli ensimmäinen suunnittelijan piirtämä versio. Kuisti on auttamatta liian pieni, emme olisi sinne saaneet kaikkea tarpeellista.

Muutaman iteraation jälkeen päädyimme siihen, että vanha katto uusitaan myös ja lisähuoneen katto tulee samaan korkoon vanhan kanssa. Tässä vaiheessa mukaan tuli jo ajatus symmetriasta, eli uusi huone piirrettiin saman kokoiseksi kuin toisessa päädyssä oleva vanha huone. Talon takana olevat ikkunat sijoiteltaisiin myös symmetrisesti, ja kuisti rakennetaan niin, että se sijoittuu talon etuseinän keskelle.

Nämä kaikki muutokset johtivat kuningasideaan: uuteen huoneeseen (eli talon uuteen päätyyn) tulisi pariovet pihalle! Pariovet terassille on ollut minun haaveeni jo pitkään, ja nyt se viimein toteutuu.

Julkisivukuva — Lopullinen julkisivukuva. Siinä näkyy hyvin myös kuistin katon muoto.

Tässä vaiheessa olimme vielä siinä ajatuksessa, että keittiö tehtäisiin kuistille ja vanha tupa olisi ruokailutila ja keittiön jatke. Uuteen huoneeseen tulisi kirjasto / olohuone. Sitten laitoin pohjakuvaa serkulleni Riitalle katsottavaksi, ja häneltä tuli idea keittiön ja kirjaston paikkojen vaihtamisesta päikseen.

Sehän olikin ihan loistoidea! Kirjastohuoneeseen saataisiin takka, keittiölle varattuun kuistitilaan pieni työtila etätöitä varten ja keittiö tulisi talon aurinkoiselle puolelle. Ja keittiöstä uloskäynti terassille grillailua ja ulkona syömistä varten. Aina kannattaa kysyä kommentteja, se on tämän tarinan opetus!

lopullinen pohjapiirros — Tässä lopullinen pohjakuva. Keittiön oven avautumissuuntaa muutetaan, ja myös porstuan ja makuuhuoneen välinen ovi vaihtaa paikkaa, mutta muuten mennään suunnilleen tällä.

Vaikka vanhan puolen katon uusiminen toi jonkun verran lisäkustannuksia, niin olemme todella tyytyväisiä ratkaisuun. Kun talo joskus viimein valmistuu ja saa maalinkin pintaan, se toivottavasti näyttää siltä, kuin se olisi aina ollut siinä.

uusi katto — Katto on jo paikallaan. Ja hyvältä näyttää.

2.10.20222.10.2022

Hirsitalon seinien eristäminen

Vanhan puolen seinät eristetään perinnetyyliin. Hirsien päälle asennetaan kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä ja veto suljetaan muovittoman ilmansulkupahvin taakse.

Viikko sitten aloitimme vanhan puolen tuvassa seinien levyttämisen. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että tämä(kin) työvaihe on melko hidas, ja pienissä tiloissa melkoista äheltämistä. Ja tässäkin asiassa opitaan koko ajan siitä, miten, millä työkaluilla ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä. Niin että loppupuolella urakkaa työt alkavat sitten jo suorastaan sujua.

Ennen levyjen asentamista pitää ensin paperoida nurkat ja lattian- ja katonrajat huolellisesti. Paperointiin käytetään ilmeisesti sitä ainoaa oikeaa ilmansulkupaperia, eli perinne-Pahvi-Paavoa – sitä samaa, mitä lattioidenkin alle tulee.

Optimitilanteessa myös sisäkaton yläpuolelle tulisi paperointi, ja seinän ja katon paperit menisivät limittäin. Mutta katto on sen verran hyvässä kunnossa, että ei oteta sitä alas. Laitettiin katonrajaankin kuitenkin paperi, ja toivotaan, että leveä kattolista sulkee enimmät vedot pois.

Katonrajan paperointi — Katon ja seinän sauma jää paperin taakse, ja paperi jää kattolistan taakse.

Nurkkiin paperi laitetaan sen verran pitkänä, että se limittyy katonrajan paperin ja lattian alle laitettavan paperin kanssa. Myös lattian ja seinän rajaan laitetaan paperi vastaavalla tavalla – yläosa jää kuitulevyn alle ja alaosa limittyy lattian paperoinnin kanssa. Tavoitteena on siis tilanne, että kaikki vedon reitit suljetaan paperilla. Tuntuu ihan ihmeelliseltä käyttää ohutta kartonkia eristeenä, mutta ilmeisesti se toimii.

Kaikki nurkat paperoidaan huolella, eikä paperiin tietenkään saa tulla reikiä. Tässä jostain syystä paperointi tehty kahdessa osassa – kunnon limisauma toivottavasti pitää vedon poissa.

Kun nurkat on paperoitu, levytys voi alkaa. Ohjeet kannattaa katsoa netistä, täältä löytyy ohjeet pdf:nä. Ylivoimaisesti hankalinta oli ensimmäisen levyn muodon piirtäminen rakotulkilla ja sähköjohtojen ujuttaminen levyjen edestä. Meillä on ohimennen sanoen ihan huippusähkäri, hän on löytänyt ratkaisuehdotukset kaikkiin hankaliin kohtiin. Saadaan oikeastaan kaikki johdotukset piiloon, ne tuodaan katkaisijoille ja pistokkeille pääasiassa urittamalla ensimmäinen puukuitulevykerros. Kattovalaisimille tuodaan sähköt katon läpi ullakolta.

ensimmäisen levyn mittaaminen — Mies käytti ensimmäisen levyn mittaamiseen rakotulkkia, jossa lyijykynä nojasi rullamitan päällä.

Huokoinen puukuitulevy on melko – no, huokoista – eikä sen sahaaminen ei ollutkaan yllättäen ihan helppoa. Ensin yritettiin käsisahalla, mutta saha meni tukkoon jo parinkymmenen sentin jälkeen. Onneksi meillä on ihan tolkuton valikoima erilaisia akkukäyttöisiä työkaluja (sähköt edelleen poikki…), ja päästiin jatkamaan käsisirkkelillä. Siinä on tarpeeksi iso hammastus, että puru ei sitä tuki. Kaikki hienosäätö tehtiin kuviosahalla.

käsisirkkeli — Käsisirkkelillä oli helpoin katkaista levyt oikeaan mittaan.

Tupaan on nyt laitettu levyt nurkkiin. Levyjä tulee lopulta kaksi kerrosta, niin että levykerrosten saumat eivät tule samoille kohdille. Tämäkin on sitä vedonhallintaa. Muuta eristystä ei vanhalle puolelle tule. Sisältä päin kerrokset ovat siis:

kaksi kerrosta huokoista puukuitulevyä
paperi nurkissa
hirsi
tervapaperi
lautavuoraus

Näillä pitäisi pakkasen pysyä poissa. Meillä seinien levytys jatkuu parin viikon päästä, sillä yllättäen meillä vaihtui tuotantosuunta. Ensin laitetaankin tuvan lattia valmiiksi, ja sitten vasta hoidetaan seinien levytys loppuun. Miksi, se selviää seuraavassa tarinassa :).

Nurkka levytettynä — Ensimmäinen nurkka kertaalleen levytettynä.

11.9.202211.9.2022

Vanhan lautalattian korjaus

Tänään pääsimme mukavaan hommaan: tuvan lattialaudat tuotiin takaisin sisälle. Päätimme lopulta laittaa vanhat laudat takaisin paikalleen, koska ne olivat niin hyvässä kunnossa. Mistään ei saa rahallakaan yhtä tiivissyistä lautaa.

Tupa on pystytetty nykyiselle paikalleen vuonna 1941, mutta hirsikehikko on vanhempaa perua, tuotu jostain muualta. lmeisesti lattialankut ovat olleet myös alkuperäisessä rakennuksessa, sillä ne oli numeroitu. Tämä oli onnenpotkaus, koska lattiaa purkaessamme emme itse olisi älynneet numerointia tehdä. Purkuvaiheessa vielä nimittäin suunnittelimme uusien lankkujen ostamista

Lautojen numerointi — Suurimmassa osassa lautoja oli selkeä numero ja myös nuoli osoittamaan suuntaa.

Laudat ovat olleet ulkona taapelissa, jonne laitoin ne naulojen poistamisen ja kevyen hionnan jälkeen. Ensitöikseni purin nyt taapelin ja ladoin laudat numerojärjestykseen maahan. Samalla tuli vielä kertaalleen tarkistettua lautojen kunto – pääasiassa hyvä, mutta joidenkin lautojen päissä oli lahoa. Koska joudumme siis joka tapauksessa sahaamaan osan laudoista lyhyemmäksi, päätimme laittaa lattiaan koko matkalle ”päärme”laudan, eli poikittaisen laudan seinän viereen. Se ja muut tarvittavat paikkaukset saadaan tehtyä makuuhuoneen vanhoista laudoista, jotka onneksi ovat samaa paksuutta kuin tuvan lattialaudat.

Laudat numerojärjestyksessä — Tässä laudat ovat numerojärjestyksessä. Osassa laudoista oli niin epäselvät merkinnät, että niiden sijainti piti päätellä.

Eristeiden ja lautalattian väliin pitää laittaa (muoviton) ilmansulkupaperi, joka käännetään reilusti seinään kiinnitettävän puukuitulevyn alle estämään vetoa. Tässä meille tulikin vähän tenkkapoo – osaa laudoista on nimittäin veistetty niskojen kohdalta, jotka on vaihdettu uusiin. Voi siis olla, että joudumme tekemään kiilauksia tai höyläämään niskoja paikkapaikoin. Se ei onnistu, jos paperi on jo paikallaan. Aikamme pähkäiltyämme päätimme, että laitamme paperin vasta sitten, kun ollaan ensin selvitetty jokaisen laudan istuvuus uusiin lattianiskohin. Vähän puljaamiseksi menee asennus, mutta semmoista se taitaa vanhojen talojen kanssa olla muutenkin.

Lautojen latominen aloitettiin kellarinluuukun kohdalta. Epäselviä numerointeja oli molemmissa loppupäissä, ja luukun kohdalta oli helppo lähteä levittäytymään molempiin suuntiin.

Lattialautoja. — Näin lupaavalta näytti jo muutaman laudan jälkeen.

Lattialautojen suunta oli vähän epäselvä, vaikka nuolet olikin piirretty osaan laudoista. Mutta lopulta olikin tosi helppo laittaa laudat oikein päin. Koska niskat ovat vanhojen niskojan kohdilla, naulanreiät laudoissa piti vain saada osumaan lattianiskojen kohtaan.

Jätetään lankut nyt noille sijoilleen, asennetaan paperit ja naulataan laudat kiinni vasta sitten, kun ollaan saatu lämmöt taloon, ja tupa saanut parin viikon ajan kuivua ja lämmetä.

Lautalattia — Lattia näyttää mahtavalta! Se tullaan maalaamaan kiinnityksen jälkeen samalla sävyllä kuin mitä tuo vanha maali todennäköisesti on.

Tänään oli tosi mukava työpäivä kaikin puolin. On mukavaa saada viimein jotain näkyvää aikaiseksi, ja sääkin oli hieno. Lisäksi minua ilahdutti, että puuhella on käyttökunnossa. Helpottaa elämää kovasti, kun ei tarvitse aina miettiä eväitä, ja syksyllä muutenkin on kiva syödä lämmintä ruokaa.

Ruokaa puuhellalla — Makkarasopan keitto meneillään. Löysin myös kirpputorilta muutamalla eurolla viheltävän vesipannun teenkeittoa varten. Hienoa :),

Peltomaisema — Käytiin päivän lopuksi vielä ihailemassa maisemia rakennustelineiltä. Ai että!

Lue myös: Hirsitalon alapohjan eristäminen

11.9.202211.9.2022

Hirsitalon alapohjan eristäminen

Vanhan puolen lattian uusiminen on ollut meillä työn alla jo pidempään. Vanhat sammal- ja sahanpurueristeet korvattiin puhallusvillalla, villaksi valittiin ekologinen ja hengittävä selluvilla. Lattiaprojekti on ollut työläs ja edennyt välillä todella hitaasti, joten on ihan mahtavaa päästä viimein tähän vaiheeseen!

Ensimmäinen vaihe lattiaremontissa oli 70-luvulla lattiaan laitettujen lastulevyjen ja muovimattojen poistaminen. Näiden kerrosten alta löytyi hyväkuntoiset lankkulattiat, jotka purettiin mahdollisimman hellävaraisesti, hiottiin ja taaplattiin odottamaan takaisinlaittoa.

Pohjatyöt

Seuraava, ja kaamein, vaihe oli, kun alapohja piti tyhjentää vanhoista eristeistä. Sammalta ja sahanpurua (onneksi kuivaa!) tuli kymmeniä säkillisiä. Päädyttiin purkamaan myös vanhat lattianiskat, kun kerran sinne saakka oltiin päästy. Eristeiden poistaminen oli todella rankka työmaa myös henkisesti, ja mieli oli melko matalalla. Se näkyy myös kirjoituksissani täällä ja täällä.

Purujen alla oli maavarainen laatta, joka oli paikoin vähän huonossa kunnossa. Talo on pystytetty vuonna 1941, jolloin selvästikin rautaa on tarvittu kipeämmin muualla kuin kotirintaman valuissa. Laatta naputeltiin auki huonoista paikoista ja laitettiin uutta valua tilalle. Samalla tuli todettua, että hiekka talon alla oli kuivaa. Taas uusi helpotus, koska näissä hommissa voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.

Valujen kuivuttua laatan päälle laitettiin kattohuopa. Uudet niskat kiinnitettiin samoille paikoille kuin vanhat, jotta lattialaudat istuisivat hyvin paikoilleen. Väleihin tuli vähän lisätukia, koska nykyisin laitetaan niskat vähän tiheämpään. Tosin on vanhat lankut kyllä jykevämpää tavaraa verrattuna nykymateriaaliin, eli eiköhän tuonne notkumaton lattia saada.

Ennen eristeiden laittoa sähkömies kävi vielä vetämässä piuhat pistorasioille, valokatkaisijoille ja pattereille.

Alapohja ennen eristämistä — Tässä tulevan makkuuhuoneen ja porstuan lattia ennen eristeiden puhaltamista. Vaikeimpiin paikoihin on jo vähän käsin tungettu selluvillaa.

Eristäminen

Pohjatyöt kestivät todellakin suorastaan tuskastuttavan kauan. Kesäloma ehti loppua, ja siksi ehdimme tontille vain iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta tällä viikolla päästiin viimein siihen vaiheeseen, että eristeet voitiin puhaltaa.

Puhaltamista varten tarvittiin puhalluskone, villapaaleja ja hyvät suojavarusteet. Me tarvitsimme myös aggregaatin, koska sähköt päästään kytkemään päälle vasta, kun koko rakennuksessa on vesikatto päällä.

Villan puhalluskoneen täyttäjä — Mies hoiteli villan syöttöä puhalluskoneeseen.

Sisätiloissa villan puhallusta tekevällä pitää olla todella hyvät hengityssuojat. En lähtisi ihan rautakaupan perussuojilla tätä tekemään, koska pölyn määrä on todella massiivinen. Meillä oli ammattimies puhallusletkun päässä, joten hänellä oli sitä myöten parhaat varusteet.

Villan puhaltamista — Tuttu ja luotettava ammattimies värvättiin puhaltamaan villat niskojen väliin.

Villaa pitää täyttää vähän yli, ja ulkoseinien viereen vähän enemmän kuin keskemmälle. Puhaltamisen jälkeen lattianiskat olivat villakerroksen alla.

Puhallettu villa — Kuumaisema makuuhuoneessa. Myös seiniä pitää vähän siivoilla, koska pöly nousee puhaltaessa väkisellä ylemmäksi.

Villa pitää painella tiiviimmäksi, jotta lattianiskat saadaan näkyviin. Painelu tehdään jollain levyllä tai muulla vastaavalla. Mies päätyi ”muuhun vastaavaan”, eli edellisen asukkaan vanerista tekemään lumenpudotuskolaan.

Kun villa on paineltu hyvin – niin että niskat näkyvät, mutta ei liian tiukkaan että eristävyys säilyy hyvänä – laitetaan lattiaan paperi. Tähän vaiheeseen päästään toivottavasti vielä tämän viikonlopun aikana.

Valmis eristys — Tässä kuvassa lattia on valmis paperointia ja lattialautojen asennusta varten.

8.8.20229.8.2022

Hirsitalon sisäpinnat uusiksi, vol 1

Sillä aikaa, kun rakennusporukka tekee laajennusta, me olemme miehen kanssa purkaneet vanhalta puolelta kaikki pintamateriaalit pois. Suurin syy purkamiseen oli se, että halusimme nähdä, missä kunnossa hirret ja alapohja on. Ja toisaalta seinissä olevat lastulevyt ja lattian muovimatot olisi joka tapauksessa pitänyt purkaa, koska tilalle laitetaan perinteisempää ja hengittävämpää materiaalia.

Purkamisvaihe oli todella raskas, sekä henkisesti että fyysisesti. Kun pintoja poistaa, on koko ajan pientä jännitystä siitä, mitä alta löytyy. Ja tietysti siinä mennään tavallaan väärään suuntaan, ikään kuin peruutetaan kauemmas siitä, että talossa pääsee asumaan. Laudat ja levyt olivat paikkapaikoin tosi tiukasti kiinni, ja laudoista poistettavat naulat vääntyneitä ja tiukassa nekin. Ja pölyä on tietysti joka paikassa koko ajan, ja paljon.

Nyt voimme kuitenkin tyytyväisenä todeta, että olemme päässeet destruktiivisesta vaiheesta konstruktiiviseen. Purkamiset on 99 %:sti tehty, ja pian päästään pintoja asentamaan. Mikä helpotus!

Purkamisen vaiheet ovat olleet seuraavat (totuuden nimissä on sanottava, että mies pääasiassa hoiti purkamistyöt):

Keittiön kaappien purkaminen
Lastulevyt pois seinistä: kaikilla seinillä oli lastulevyt, ne irroteltiin jo kevättalven aikana
Tapetti-, pahvi- ja kuitulevykerrokset pois seinistä. Tapetteja oli useampia kerroksia, ja joillain seinillä oli käytetty myös sanomalehteä. Kaikista tapettikerroksista saatiin palasia talteen muistoksi. Seinissä oli käytetty myös kaikenlaisia muita tilkkeitä, mm. vanhoja sängyn pohjavanereita.
Kaksi kerrosta muovimattoa pois lattioista. Tässä kohtaa teetimme varmuuden vuoksi asbestikartoituksen. Ei merkkejä asbestista, joten purimme nämäkin itse.
Lastulevyt pois lattioista. Syvä helpotuksen huokaus, kun levyt olivat kiinni ruuveilla eikä esim. liimalla.
Lattialankut mahdollisimman ehjinä pois lattioista. Minä irrotin kaikista laudoista naulat ja taapeloin laudat myöhempää käyttöä varten.
Vanhat lattianiskat pois
Vanhat purut ja sammaleet pois alapohjasta (kuivia onneksi – ja pölyä tietysti sen mukaisesti!)
Klinkkerit ja uudemmat valut pois vanhan leivinuunin paikalta
Kaikki väliseinät otettiin myös auki ja villat poistettiin väleistä

hirsiseinät näkyvissä huoneessa — Tässä kuva tulevasta makuuhuoneesta purkamisen ja siivoamisen jälkeen. Vielä on muutama tapetin pala irroteltavana.

Suurin osa seinistä tullaan päällystämään puukuitulevyllä (huokolevy), mutta yksi pätkä vanhinta hirsiseinää jätetään näkyviin, jos vaan saadaan se hyvin puhdistettua. Tuo seinä on aikaisemmin ollut ulkoseinä, mutta nyt se jää uutta kuistia vasten, niin sitä ei tarvitse eristää kuitulevyllä – ja lisäksi siinä on hieno piilutettu pinta. Ja muuten – hirsiasiantuntija kävi tarkistamassa hirret, ja ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Pariin kohtaan tehtiin pieni paikka ja muutamasta kohdasta otettiin vähän pintaa pois ja laitettiin tervaa ja pellavarivettä tilalle, ja se oli siinä. Mikä helpotus sekin!

Talo on pystytetty vuonna 1941, mutta hirret ovat vanhemmat. Tämä seinä näyttäisi vanhemmalta kuin muut, koska siinä näkyy piilukirveen jäljet.

Jossain vaiheessa purkutyötä ajattelimme, että emme taidakaan laittaa vanhoja lautoja takaisin lattiaan vaan hankkia vastaavanlevyistä uutta lautaa. Sitten selvitimme hintaa ja kurkkasimme pankkitilille ja päädyimme kuitenkin siihen, että tuvan lattialle laitetaan vanhat laudat, mutta makuuhuoneeseen ja porstuaan ostetaan uudet. Tuvan lankut ovat nimittäin tosi hyväkuntoisia, ja tuntuisi älyttömältä jättää ne käyttämättä. Niinpä minä karhensin laudat uutta maalausta varten ja putsasin lautojen sivut vuosikymmenten möhnästä. Sitä paitsi näissä vanhoissa laudoissa on useaa eri leveyttä, mikä tuo mukavaa patinaa sekin.

Hiottuja lautoja — Tässä hiomistyö vielä kesken. Lautoja oli kaikkiaan vähän yli 30 kpl. Ne oli jo valmiiksi numeroitu, eli nekin on aikoinaan tuotu paikalle ns. käytettyinä.

Lattiat maalataan vastaavalla sävyllä kuin mitä ne ovat olleet. Sävyä olen metsästänyt rautakaupoista, kunnes sain Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmästä vinkin, että sävy voisi olla Tikkurilan 0294 Sienna, joka on vanha Permon sävy. Permoa ei enää ole, mutta ollaan mietitty Virtasen Porstuaa. Maalaamiseen on kuitenkin sen verran vielä aikaa, että ehditään kyllä selvitellä vaihtoehtoja.

maalisävyjä — Tässä muutamia vaihtoehtoja maalin sävyksi. Tuosta Sienna-sävystä ei ole väriliuskoja saatavilla, joten siitä pitää ostaa pieni purkki koemaalausta varten.

Kammokellari

Nyt ollaan siis siinä onnellisessa tilanteessa, että kaikki seuraavaksi tehtävät työt vievät lähemmäksi valmista. Niistä vaiheista sitten erikseen, mutta tähän vielä lopuksi lyhyesti juttua Kammokellarista!

Tuvan alla on vanhaan tapaan kellari, jonne mennään lattiassa olevasta luukusta. Olen vältellyt kellaria ihan viimeiseen asti – jotenkin on tuntunut ihan varmalta, että siellä on jotain inhottavaa. Kellarimörkö tai muuta hirveää. Viime viikolla rohkaistuin, värväsin ystävän naapurista mörönsyötiksi, ja lähdimme tutkimaan kellaria.

Tikkaat olivat vähän lahonneet, joten ne mies oli jo poistanut ja laittanut keittiötikkaat askelmiksi. Sinne sitä sitten rohkeina naisina mentiin – ja kellari osoittautui varsin harmittomaksi: n. 150 cm korkea, n. 2×2 metrin kokoinen tila, jossa oli viileää ja vähän kosteaa, mutta ei mitään hirveää. Vähän nolotti suorastaan, mutta nytpähän tiedän.

tuuletusputken asennus — Kellariin laitettiin toinenkin tuuletusreikä (alun perin oli vain yksi), jotta ilma kiertää paremmin. Tuuletusputki oli helppo asentaa nyt, kun lattia oli joka tapauksessa auki.

1.8.20221.8.2022

Mitä me ollaankaan tekemässä

En olekaan tainnut aikaisemmin kirjoitella kokonaisvaltaisemmin, mitä kaikkea ollaan tekemässä, ja millä aikataululla. Ehkäpä nyt on sen aika, kun asioita on näin jälkikäteen katsellen tapahtunut aika paljon viimeisen parin kuukauden aikana.

Olen pääasiassa laittanut kuvia ja kirjoittanut tarinaa puutarhaan liittyen, mutta sen vuoro oikeastaan tulee vasta ehkä ensi kesänä, ja sitä rakennetaankin sitten pitkään. Tuskin ikinä valmistuu.

Puutarhasuunnittelua olen kyllä tehnyt innokkaasti, mutta huomannut tämän kesän aikana, että niin kivaa kuin se on ollutkin – kaikki suunnittelu on ollut melko turhaa. Nimittäin tontilla tapahtuvat maansiirto- ja rakennustyöt ovat osoittaneet, että kovin tarkkaa suunnittelua ei kannata tehdä ennen kuin rakennukset ovat paikallaan ja maamassat siellä missä niiden kuuluu olla. Sen pitäisi tapahtua vielä tämän kesän nimiin.

Talon laajennus

Tontilla oleva talonen on pieni, kuistin purkamisen jälkeen pinta-alaltaan vain vähän yli 30 m2 kokoinen hirsirakennus, jonne ei tule eikä mene vettä.

Koska tarkoituksemme on asua talossa suurin osa vuodesta, halusimme sinne nykyajan mukavuudet, eli suihkun, wc:n, tiskikoneen jne. Tuohon vanhaan mökkiin nämä eivät mahtuisi mitenkään, emmekä myöskään halunneet tuoda hirsikehikon sisälle nykyaikaisia viemäröintejä ja vesijohtoja. Taloa siis laajennetaan yhdellä lisähuoneella ja isolla kuistilla.

Laajennukseen tulee keittiö, kylppäri, eteinen ja pikkuinen työskentelytila kuistille, yhteensä n. 50 m2. Laajennusta emme tee itse, vaan ammattilaiset hoitavat sen. Laajennusosasta teetettiin piirustukset ja asianmukaiset rakennusluvat haettiin ja saatiin viime talvena. Laajennus on tavoitteena saada ennen pakkaskelejä lämpimäksi, sisustustyöt jäävät talvelle tai ensi keväälle.

Jätevesien käsittelyä ja laadukkaan käyttöveden riittävää saatavuutta ehdimme jonkun verran pohtia myös, mutta rakennusluvan ehdoksi tuli, että liitymme vesi- ja viemäri-infraan, joten ratkaisu tuli sieltä annettuna. Viemäröinti ja vesijohtojen vetäminen tuli siis myös työlistalle – siihenkin tietysti on oman alansa urakoitsija.

Perustukset — Tästä lähdettiin laajennuksen rakennustöissä. Tässä pohjia vasta valmistellaan.

Tällä hetkellä ollaan tässä vaiheessa – laajennusosan runko on pystytetty. Laajennuksen ”alle” jäävien seinien laudoitus on purettu, ja hirsipinnat on suojattu sateelta pressulla.

Vanhan puolen remontti

Vanhaan hirsitalo-osaan mahtuvat pieni makuuhuone ja tupa. Tupaan tulee myös pieni takka tai kakluuni siinä joskus muinoin olleen leivinuunin paikalle. Vanhan puolen työt ollaan suunniteltu tekevämme itse – ainakin suurimmalta osin.

Talossa on viimeksi asuttu n. 5 vuotta sitten, ja viimeinen remontti on tehty useampi vuosikymmen sitten, jolloin lattiaan ja seiniin on laitettu uudet pinnat – ajanmukaisesti lastulevyä ja muovimattoa.

Kaikki pinnat uusitaan, mutta tarkoitus on käyttää mahdollisimman perinteisiä materiaaleja, ja pitää rakenteet vastaavina kuin mitä ne jo 80 vuoden ajan ovat olleet. Eli seiniin tulee puukuitulevyä ja kaikkea muoviin vivahtavaa pinnoitetta tullaan välttämään viimeiseen asti. Alapohjaan ei sentään laiteta sammalta eristeeksi, vaan hengittävää selluvillaa. Hirsien kunto myös tarkistetaan remontin yhteydessä.

Vanhan puolen remontista teen erillisen kirjoituksen heti kun vaan remonttikiireiltäni ehdin. Nimittäin vaikka olenkin tuskitellut kesälomalla sitä, kuinka hitaasti asiat ovat edenneet, niin yht’äkkiä näyttääkin vähän valoisammalta aikataulun suhteen. Myös vanha puoli on nimittäin tarkoitus saada ennen pakkasia ainakin peruslämmölle.

huone, josta on purettu pinnat pois — Tässä kuvassa tupa sen jälkeen, kun kaikki poistettavat pinnat on purettu. Keskellä tupaa on kellari, jonne mennään lattialuukusta.

Maansiirtotyöt

Yksi tärkeä osa urakkaa ovat maansiirtotyöt. Sadevedet pitää johtaa pois talon vierestä ja ainakin laajennusosan ympärille tehdä nykyaikaiset salaojitukset. Myös vanhan puolen ympärille tehdään muutoksia, mm. varmistetaan, että maanpinnan kaadot ovat kivijalasta pois päin.

Salaojituksia varten piti tehdä vielä oma kaivokin, että saatiin kaadot kohdilleen. Sekin aiheutti melkoisen myllerryksen pihaan.

myllerretty piha — Tässä pihanäkymä tulevan keittiöni ikkunasta. Edes minun mielikuvitukseni ei vielä riitä puutarhasuunnitelman tekemiseen tässä tilanteessa…

Näissä hommissa on tämä kesä menty, ja lämmintä ja kuivahkoa syksyä toivotaan :).

13.7.202213.7.2022

Mitä jokaisen remontoijan pitää tietää, osa 2

Olemme aloittaneet kesäloman, ja kuvittelimme, että nyt lähtee asiat edistymään. Viikko on nyt lomaa takana, ja alamme huomata, että odotuksemme olivat ylimitoitettuja, ellei peräti katteettomia.

Olemme tehneet vähintään pintaremontin tähän mennessä neljään asuntoon, Elviira on nyt siis järjestyksessä viides. Edellisen talomme remontoimme 20 vuoden kuluessa lattioista kattoon, ja piha myllättiin uuteen uskoon vuosien varrella varmaan ainakin viiteen kertaan.

purettu lattia — Tätä olemme tehneet: purkaneet lattiat auki ja tyhjentäneet eristeet: sahajauhoa ja sammalta pääasiassa.

Luulisi siis, että olisimme oppineet jotain siitä, miten nopeasti (hitaasti) remontit etenevät, mutta ei. Luulen, että kukaan ei koskaan aloittaisi remonttiprojektia, jos joku löisi ennen päätöksiä faktat tiskiin siitä, miten kauan kestää, paljonko työtä vaatii ja kuinka paljon maksaa. Epätoivo ja katumus iskee monta kertaa urakan aikana, mutta yleensä huonot muistot haalistuvat aika nopeasti, kun alkaa olla valmista – ja jonkun ajan päästä sitä on taas valmis uusiin hankkaisiin. (Sivumennen sanoen, koskee myös muita projekteja – sen olen parinkymmenen vuoden projektipäällikkökokemuksella todennut).

Jokaisen remontoijan kuuluu siis tietää, että kaikkeen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä ikinä pystyy edes kuvittelemaan.

Mutta tämän tämän oivalluksen ei kuitenkaan pidä antaa estää remonttien tekemistä – ei suinkaan! Sen tarkoitus on ainoastaan säästää hermoja ja antaa paremmat yöunet. Jos ei tullut tänään kokonaan valmista, niin tuli edes edistystä. Ja jos tuli takapakkia, niin sekin varmasti hyvästä syystä, ja takaa paremman lopputuloksen.

Mukavia ja hyvää mieltä tuovia töitä kannattaa tehdä vähän joka välissä, edes vähän. Minulla sellainen oli kukkahyllyn väkertäminen vanhoista A-tikkaista ja ruukutusterassin siivoaminen.

ruukut tikkailla — Nyt hyllyyn mahtuu vain ruukkuja, mutta poistan niistä jossain välissä joka toisen askelman, niin saan myös kukkia mahtumaan muuallekin kuin ylähyllylle.

Ilahduin myös keittiöpuutarhan rehevästä kasvusta. Harvensin porkkanat ja punajuuret, jälkimmäisten naatit paistelin fetajuuston kanssa uunissa, ja hyvää tuli!

porkkanamaa — Hienosti on kaikki kylvöt onnistuneet, vaikka nämäkin kylvettiin ennen laatikon rakentamista, ja saivat ehkä vähän siipeensä rakennusaikana.

Iloa tuottivat myös puretut lattialankut, jotka ovat oikein hyvässä kunnossa, ja mukavan leveitä. Ei vielä tiedetä, päätyvätkö ne takaisin lattiaan vai jonnekin muualle, mutta talteen otettiin ja naulat poistettiin.

leveä lattialankku — Ennen on tehty kunnon lankkua. Mukavan leveää.

Ja vielä yksi käytännöllinen ilon aihe. Saimme siirrettyä kuivakäymälän sopivampaan paikkaan. Nyt minäkin pääsen pissalle, eikä tarvitse lähteä paikallisiin kauppoihin tai kahvilaan joka hädässä :).

19.6.202219.6.2022

Purkuhommia

Sillä aikaa, kun ammattilaiset edistävät laajennusosaa, me amatöörit puretaan vanhalla puolella. Tarkoitus on purkaa sisätiloista kaikki kerrokset hirren päältä, jotta näemme joka puolelta hirsien kunnon. Avaamme myös lattiat, jotta nähdään, mitä niiden alla on ja voidaan laittaa eristeet uusiksi.

Mies on puuhannut purkuhommissa sisällä jo pidemmän aikaa, ja irrottanut lattioista kaksi kerrosta muovimattoa ja niiden alta vielä lastulevyt. Ennen töihin ryhtymistä otettiin muovimatoista näytepalat ja lähetettiin Työterveyslaitokselle asbestianalyysiin. Onneksi mitään ei löytynyt, ja purkuhommat voitiin tehdä itse.

Ja mikä hieno yllätys kerrosten alta löytyikään: puulattia, jossa lastulevyt olivat ruuveilla kiinni – eikä liimalla. Lattia on niin hienossa kunnossa, että periaatteessa riittäisi vain kunnon kuuraus. Mutta koska haluamme tietää, mitä lattian alla on, ja eristää myös vanhan osan talviasuttavaan kuntoon, on meidän purettava lankut pois. Hyväkuntoinen lautalattia on löytynyt kaikista vanhan osan huoneista, ja yritetään purkaa lankut mahdollisimman ehjinä pois, jotta saisimme edes tuvan lattian tehtyä vanhoista laudoista. Jos purkaminen onnistuu yhtä hyvin kuin kuistin lattian purku, niin kyllä se ihan mahdollista on.

vanha lautalattia — Tälle lattialle ei tarvitsisi paljoa tehdä, jos talo tulisi vain kesäkäyttöön. Värikin on täydellinen!

Muutenkin purkaminen on edennyt oikein hyvin. Tuvassa on enää siellä täällä pinkopahveja ja makulatuuripapereita seinillä. Makuuhuoneessa on vielä kaikki mahdolliset kerrokset, ja niiden poistaminen on seuraavana vuorossa. Mies on poistanut systemaattisesti kaikki, myös vanhat tapetit, koska päälle asennetut lastulevyt ovat antaneet alempiinkin kerroksiin oman viehkon tuoksumaailmansa. Haju hälvenee ja muuttuu sitä mukaa, kun kerroksia on poistettu.

muurin nurkka — Tässä nurkassa on joskus ollut leivinuuni. Kaikki tulisijat oli purettu pois, tuo kuvassa näkyvä kamiina asennettiin viime talvena, että purkuhommia tarkeni sisällä tehdä.

paneelien purkua — Kaikkien pintojen alta löytyy lastulevyä. Nämä paneelit käytetään uudestaan ulkorakennuksen sisäpuolen pintojen siistimisessä.

Toinen urakka viikonlopulle oli saunakamarin hellan irrotus. Hella on liian iso pieneen kamariin, eikä siellä tarvita varsinaisesti keittopaikkaa. Mutta pihalla tarvitaan, joten hella siirtyy kesäkeittiöön. Mutta koska se oli muurattu jaloistaan kiinni lattiaan, piti vähän piikkailla ja porailla, että se saatiin irti.

piikkaus käynnissä — Sain onneksi pojan apuun piikkaushommiin. Hän löysikin nopeasti hyvän menetelmän, ja irrottamisessa oli lopulta pienempi työ kuin pelkäsin.

Meillä ei ole sähköä tällä hetkellä ollenkaan tontilla, joten onneksi on hyviä työkaluja myös akkukäyttöisinä. Ryobin poravasaralla ja parilla ihan käsityökalulla hella saatiin irti. Se roudataan ulos ja asetellaan väliaikaiseksi kesäkeittiöksi, kun parin viikon päästä jäädään lomalle. Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä lettuja!

Hellan irrotusta — Näin syvälle hella oli ”haudattu” betoniin.

irrotettu hella — Aika isot reiät jäi lattiaan, mutta niinpä se vain hella lähti irti!

24.5.2022

Kaaoksen hallintaa sisällä ja ulkona

Talon myynnin ja muuton myötä on konkretisoitunut yksi asia: meillä on ihan hirveästi tavaraa! Kaikki taloon tulevat huonekalut, kirjat, astiat yms. ovat säilössä vuokravarastossa, mutta silti sekä tontille että kaikkiin ulkorakennuksiin on kertynyt tavaraa niin että ei ovesta meinaa mahtua. Ylivoimaisesti eniten toistuva lause on viime aikoina ollut: ”Missähän meillä on työvaatteet / saha / vasara / nauloja / istutuslapiot / jne jne”. Tuolta ei nyt löydä mitään, paitsi vahingossa.

Miehellä on koko kevään on ollut suunnitelmissa rakentaa navettaan seinille hyllyt, jonne saisi tavarat järjestykseen, mutta hanke on jatkuvasti lykkääntynyt purkutöiden takia. Lisäksi pihallakin on pitänyt tehdä roinanhallintahommia. Risuja on siirretty paikasta toiseen, etteivät ne ole työmiesten tiellä. Purkujätettä piti siivota roskalavalle ja käyttökelpoiselle purkutavaralle on etsitty paikkaa, missä eivät olisi pahasti tiellä. Nyt viimein on hyllynrakennuspuuhiinkin päästy, ja ehkä parin viikon sisällä saadaan vähän tolkkua sekasotkuun.

sotku ulkorakennuksessa — Sisäänkäynti ulkorakennukseen näyttää tällä hetkellä tältä.

Kasvimaan rakennuspuuhia

Tällä uudella tontilla ei ole kasvimaan paikkaa vielä ollenkaan, Viime kesänä oli suunnitelmissa jo rakentaa keittiöpuutarhaan kasvatuslaatikot, mutta aika loppui kesken. Nyt näyttää taas loppuvan aika kesken – jos ei kohta saada siemeniä multaan, niin sitten ei kannata enää kylvääkään.

Koska piha on niin täynnä tavaraa, ei tänä kesänä pystytäkään toteuttamaan keittiöpuutarhaa kokonaan, vaan pitää tyytyä aluksi puolikkaaseen toteutukseen. Aloitin valmistelut mittaamalla alueen. Sitten piirsin alustavan suunnitelman paperille, ja sitten naputtelin piirustuksen mukaan merkkitikut alueen kaikkiin kulmiin.

pihasuunnitelma — Suunnitelma on niin suuri, että ei mahdu edes paperille.

Kulmamerkkejä piti vielä vähän justeerata paikan päällä, että linjaukset kompostien ja muiden samalla alueella olevien elementtien saatiin kohdalleen ja istutuslaatikon suhteet ”kauniiksi”. Sen jälkeen merkkasin kanttauslapiolla alueen reunat ja rupesin kaivamaan aluetta syvemmäksi. Penkkiin tulee vielä reunat, mtta en halua pelkkää kohopenkkiä, koska on parempi, että kasvit pääsevät juurtumaan maan pinnan alapuolelle. Kasvimaa on näin helppohoitoisempi, koska sitä ei tarvitse kastella niin paljon kuin kokonaan maan pinnan yläpuolella olevaa penkkiä.

Homma jäi pahemman kerran kesken – lauantaipäivä loppui tällä kertaa vähän normaalia aikaisemmin, koska jääkiekko… Ollaan myös päätetty, että pidetään joka viikko yksi vapaapäivä, joten sunnuntaina ei menty enää jatkamaan hommia.

keittiöpuutarhan kaivuutyö — Siihen jäi kaivuutyö, kun lätkämatsi alkoi. Siemenet on saatava multaan ensi viikonloppuna, eli helatorstaina on palattava hommiin, oli sää mikä hyvänsä.

Vielä yksi harmillinen takaisku on raportoitava: väliaikaisen kesäkeittiön rakentaminen viivästyy. Koska tontille ei tällä hetkellä tule sähköä, on ruuanlaitto aika hankalaa. Ollaan avotulella vähän jotain makkaraa paisteltu, mutta parempi tulisija olisi tarpeen. Suunnitelmissa on ollut siirtää saunakamarin puuhella pihalle, jotta sillä voisi keitellä vaikka mitä, ja paistaa lettuja. Mutta eipä kantaminen onnistunutkaan – Hella on muurattu jaloistaan lattiaan kiinni, eli piikkaushommiksi menee.

puuhella — Siinä se on. Tiukasti lattiassa kiinni.

Kohta alkaa muuten rakennustyöt! Laajennusosan perustukset on jo suurelta osin valmiina rakennusmiehiä varten.