Katselin eilen vähän tarkemmin ympärilleni Elviiran pihalla. Järkytyksekseni huomasin, että ihan huomaamatta ja yllättäen olen onnistunut luomaan – en englantilaista puutarhaa vaan enemmänkin venäläistyyppisen sellaisen. Eikä se oikeastaan vaatinut muuta kuin vähän kiirettä ja sitäkin enemmän laiskuutta ja välinpitämättömyyttä.
Kesä on ollut aika kiireinen, myönnän sen. Mutta ehkäpä tässä on nyt hyvä opetus kaikille rakentajille: rakennustyömaan ympäristöä ei saa jättää hetkeksikään huomiotta, vaan sitä pitää JATKUVASTI siivota ja paimentaa jottei kävisi kuten meille. Nyt, hyvät ystävät, esittelen teille varoittavan esimerkin siitä, kuinka käy, jos sulkee silmänsä lähiympäristön rappiolta.
Tässä ikävä yleiskuva kaameasta todellisuudesta. Ei tätä tarkoituksella tehty. Pressujen alla on purkulautoja, joista pitää poistaa naulat – sitä ei vaan ole ehditty tehdä. Ja kun ympäristö on muutenkin kaoottisessa tilassa, on petollisen helppo viimeistellä se jättämällä kaikki tavarat niille sijoilleen. Reuhottamaan, se on oikea termi tässä.Sama näkymä toiselta päin. Nämä laudat eivät ole olleet edes peittämisen arvoisia. Miksi, oi miksi emme ole niitä joko a) vieneet kaatopaikalle tai b) edes järjestelleet asiallisesti. Ajan puute on aina hyvä argumentti, mutta ei kelpaa. Pressu peittää kasan vanhoja hirsiä, jotka lähtevät piakkoin uuteen kotiin – jos niitä nyt mahtuu tuosta edes hakemaan.Otetaanpa vähän detaljia tähän näkymään. Kyllä – myös kastelukannut voi heitellä kaivon viereen miten sattuu, koska NE eivät tässä ole varsinaisesti se, mikä maisemaa rumentaa. Mutta kyllä ne tavallaan viimeisen silauksen antavat.
Lisää lautakasoja – jos näitä edes kasoiksi voi sanoa. Jos haluat venäläistää puutarhasi, niin on tärkeää muistaa, että kaikki tavarat voi viskoa sikin sokin. Järjestys on ihan yliarvostettua, ja se näyttääkin liian mukavalta. Ja kaikkihan tietää, että esim. lautojen siistiin pinoon laittaminen vie helposti useammankin minuutin pidempään kuin niiden hujan hajan viskominen.
Epäjärjestyksen ylläpitämiseen ja yllätykselliseen eskaloitumiseen ei useinkaan riitä pelkkä oma panostus. Tarpeen mukaan sitä voi helposti lisätä, jos tontilla tehdään myös maansiirto- ja / tai kaivuutöitä. Erilaisia maa-aineskasoja, jättimäisiä kuoppia ja maan alta löytyneitä aarteita (tässä juurakoita) löytyy sieltä täältä, kuten myös kaivuussa käytettyjä tarvikkeita. Voit mukavasti pitkittää kaaosta pyytämällä urakoitsijaa välillä poistumaan muutamaksi viikoksi, mutta useinkaan heitä ei tarvitse edes erikseen pyytää.
Viihtyisät oleskelualueet pihalla ovat yliarvostettuja. Jos olet vaikkapa sijoittanut penkin ihastuttavasti syreenin alle, on syytä hyvin pian asetella siihen roskia ja muuta ryönää, että työnteko ei vain keskeydy tyhjänpäiväiseen istuskeluun. Puutarhapöytä kannattaa blokata erilaisilla tavaroilla, koska ihan hyvin voi talkoopäivänä seisaaltaankin syödä. Luonnollisestikin pressut ja kaikenlaiset purkutavarat luovat sopivasti välinpitämätöntä ilmettä. Kaiken kruunaa pikanttina yksityiskohtana kottikärryt – tietenkin kumollaan.
Eikö olekin masentavaa. Kaikki tämä olisi vältetty sillä, että olisi jokaisesta työpäivästä käyttänyt vaikka vartin verran pieneen siivoiluun. Nyt edessä on vähintään päivän urakka. Tuskin maltan odottaa ensi viikonloppua!
Vielä yksi purkutyö oli vanhalla puolella tehtävänä: tuvan hormin vieressä olevan kolosen rakennelmat. Ollaan lykätty tätä työtä, koska emme oikein pystyneet päättämään puretaanko tiilistä tehtyjä hyllyjä ylipäätään vai ei. Lopulta kuitenkin päätettiin purkaa se, koska tiilihyllyt oli tehty lastulevyjen päälle, eli ne eivät ainakaan alkuperäiset olleet.
Tuvassa on joskus ollut iso leivinuuni, mutta siinä vaiheessa kun me talon ostimme ei koko rakennuksessa ollut yhtään toimivaa tulisijaa. Onneksi kuitenkin on toimiva hormi, joten tupaan voidaan hankkia jonkunlainen uuni. Emme ole vielä löytäneet sopivaa mallia, tai ylipäänsä edes päättäneet, millainen takka paikalle tulisi. Se on selvä, että kovin iso se ei voi olla, koska huonekin on niin pieni.
Hormin ja seinän väliin on tosiaan jossain vaiheessa tehty jonkunlaisen kaapin virkaa hoitava rakennelma, jossa oli tiilistä rakennettu alaosa ja lisäksi pari hyllyä. Nämä systeemit nyt purettiin, ja viimeisetkin lastulevyt talosta ulos saatiin.
Ennen ja jälkeen. Olen aika varma, että saamme tähän jotain kauniimpaa tilalle.
Olen jo pidempään miettinyt, mitä tuohon hormin nurkkaan voitaisiin tehdä. Inspiraatiota olen hakenut Jenny Rose-Innesin kirjasta British Designers at Home -kirjasta ja Pinterestistä. Tällä hetkellä suunnitelma on rakentaa hormin molemmille puolille (tai pelkästään seinän puolelle) kapeat kirjahyllyt. Meillä nimittäin riittää kirjoja, vaikka laitettaisiin kaikki seinät hyllyjä täyteen.
Inspiraatio 1: hylly vain toisella puolella takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at HomeInspiraatio 2: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at HomeInspiraatio 3: hyllyt molemmin puolin takkaa. Valokuvattu kirjasta British Designers at Home.
Vaikka purkaminen on rankkaa ja tympeää hommaa, niin hyvä puoli on se, että saadaan lisää tiiliä! Meillä on jo mukava määrä purkutiiliä, joita on haalittu vähän sieltä ja täältä. Emme pääse niitä hyödyntämään vielä tänä vuonna, emmekä ehkä vielä ensikään vuonna, mutta niiden varalle on suuret suunnitelmat!
Näin paljon meillä on jo tiiliä! Näistä tekee vaikka mitä.Meille on kertynyt jonkun verran leimattuja tulitiiliä. Tästä purkuoperaatiosta tuli muutama Arabian tiili, ja ennestään meillä on mm. joitain Högforsin vastaavia. Niistä voi tehdä vaikka pienen lattian. Jonnekin. Joskus.
Sillä aikaa, kun rakennusporukka tekee laajennusta, me olemme miehen kanssa purkaneet vanhalta puolelta kaikki pintamateriaalit pois. Suurin syy purkamiseen oli se, että halusimme nähdä, missä kunnossa hirret ja alapohja on. Ja toisaalta seinissä olevat lastulevyt ja lattian muovimatot olisi joka tapauksessa pitänyt purkaa, koska tilalle laitetaan perinteisempää ja hengittävämpää materiaalia.
Purkamisvaihe oli todella raskas, sekä henkisesti että fyysisesti. Kun pintoja poistaa, on koko ajan pientä jännitystä siitä, mitä alta löytyy. Ja tietysti siinä mennään tavallaan väärään suuntaan, ikään kuin peruutetaan kauemmas siitä, että talossa pääsee asumaan. Laudat ja levyt olivat paikkapaikoin tosi tiukasti kiinni, ja laudoista poistettavat naulat vääntyneitä ja tiukassa nekin. Ja pölyä on tietysti joka paikassa koko ajan, ja paljon.
Nyt voimme kuitenkin tyytyväisenä todeta, että olemme päässeet destruktiivisesta vaiheesta konstruktiiviseen. Purkamiset on 99 %:sti tehty, ja pian päästään pintoja asentamaan. Mikä helpotus!
Purkamisen vaiheet ovat olleet seuraavat (totuuden nimissä on sanottava, että mies pääasiassa hoiti purkamistyöt):
Keittiön kaappien purkaminen
Lastulevyt pois seinistä: kaikilla seinillä oli lastulevyt, ne irroteltiin jo kevättalven aikana
Tapetti-, pahvi- ja kuitulevykerrokset pois seinistä. Tapetteja oli useampia kerroksia, ja joillain seinillä oli käytetty myös sanomalehteä. Kaikista tapettikerroksista saatiin palasia talteen muistoksi. Seinissä oli käytetty myös kaikenlaisia muita tilkkeitä, mm. vanhoja sängyn pohjavanereita.
Kaksi kerrosta muovimattoa pois lattioista. Tässä kohtaa teetimme varmuuden vuoksi asbestikartoituksen. Ei merkkejä asbestista, joten purimme nämäkin itse.
Lastulevyt pois lattioista. Syvä helpotuksen huokaus, kun levyt olivat kiinni ruuveilla eikä esim. liimalla.
Lattialankut mahdollisimman ehjinä pois lattioista. Minä irrotin kaikista laudoista naulat ja taapeloin laudat myöhempää käyttöä varten.
Vanhat lattianiskat pois
Vanhat purut ja sammaleet pois alapohjasta (kuivia onneksi – ja pölyä tietysti sen mukaisesti!)
Klinkkerit ja uudemmat valut pois vanhan leivinuunin paikalta
Kaikki väliseinät otettiin myös auki ja villat poistettiin väleistä
Tässä kuva tulevasta makuuhuoneesta purkamisen ja siivoamisen jälkeen. Vielä on muutama tapetin pala irroteltavana.
Suurin osa seinistä tullaan päällystämään puukuitulevyllä (huokolevy), mutta yksi pätkä vanhinta hirsiseinää jätetään näkyviin, jos vaan saadaan se hyvin puhdistettua. Tuo seinä on aikaisemmin ollut ulkoseinä, mutta nyt se jää uutta kuistia vasten, niin sitä ei tarvitse eristää kuitulevyllä – ja lisäksi siinä on hieno piilutettu pinta. Ja muuten – hirsiasiantuntija kävi tarkistamassa hirret, ja ne olivat erittäin hyvässä kunnossa. Pariin kohtaan tehtiin pieni paikka ja muutamasta kohdasta otettiin vähän pintaa pois ja laitettiin tervaa ja pellavarivettä tilalle, ja se oli siinä. Mikä helpotus sekin!
Talo on pystytetty vuonna 1941, mutta hirret ovat vanhemmat. Tämä seinä näyttäisi vanhemmalta kuin muut, koska siinä näkyy piilukirveen jäljet.
Jossain vaiheessa purkutyötä ajattelimme, että emme taidakaan laittaa vanhoja lautoja takaisin lattiaan vaan hankkia vastaavanlevyistä uutta lautaa. Sitten selvitimme hintaa ja kurkkasimme pankkitilille ja päädyimme kuitenkin siihen, että tuvan lattialle laitetaan vanhat laudat, mutta makuuhuoneeseen ja porstuaan ostetaan uudet. Tuvan lankut ovat nimittäin tosi hyväkuntoisia, ja tuntuisi älyttömältä jättää ne käyttämättä. Niinpä minä karhensin laudat uutta maalausta varten ja putsasin lautojen sivut vuosikymmenten möhnästä. Sitä paitsi näissä vanhoissa laudoissa on useaa eri leveyttä, mikä tuo mukavaa patinaa sekin.
Tässä hiomistyö vielä kesken. Lautoja oli kaikkiaan vähän yli 30 kpl. Ne oli jo valmiiksi numeroitu, eli nekin on aikoinaan tuotu paikalle ns. käytettyinä.
Lattiat maalataan vastaavalla sävyllä kuin mitä ne ovat olleet. Sävyä olen metsästänyt rautakaupoista, kunnes sain Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmästä vinkin, että sävy voisi olla Tikkurilan 0294 Sienna, joka on vanha Permon sävy. Permoa ei enää ole, mutta ollaan mietitty Virtasen Porstuaa. Maalaamiseen on kuitenkin sen verran vielä aikaa, että ehditään kyllä selvitellä vaihtoehtoja.
Tässä muutamia vaihtoehtoja maalin sävyksi. Tuosta Sienna-sävystä ei ole väriliuskoja saatavilla, joten siitä pitää ostaa pieni purkki koemaalausta varten.
Kammokellari
Nyt ollaan siis siinä onnellisessa tilanteessa, että kaikki seuraavaksi tehtävät työt vievät lähemmäksi valmista. Niistä vaiheista sitten erikseen, mutta tähän vielä lopuksi lyhyesti juttua Kammokellarista!
Tuvan alla on vanhaan tapaan kellari, jonne mennään lattiassa olevasta luukusta. Olen vältellyt kellaria ihan viimeiseen asti – jotenkin on tuntunut ihan varmalta, että siellä on jotain inhottavaa. Kellarimörkö tai muuta hirveää. Viime viikolla rohkaistuin, värväsin ystävän naapurista mörönsyötiksi, ja lähdimme tutkimaan kellaria.
Tikkaat olivat vähän lahonneet, joten ne mies oli jo poistanut ja laittanut keittiötikkaat askelmiksi. Sinne sitä sitten rohkeina naisina mentiin – ja kellari osoittautui varsin harmittomaksi: n. 150 cm korkea, n. 2×2 metrin kokoinen tila, jossa oli viileää ja vähän kosteaa, mutta ei mitään hirveää. Vähän nolotti suorastaan, mutta nytpähän tiedän.
Siinä se nyt on kaikessa hirveydessään: KELLARI!Kellariin laitettiin toinenkin tuuletusreikä (alun perin oli vain yksi), jotta ilma kiertää paremmin. Tuuletusputki oli helppo asentaa nyt, kun lattia oli joka tapauksessa auki.
En olekaan tainnut aikaisemmin kirjoitella kokonaisvaltaisemmin, mitä kaikkea ollaan tekemässä, ja millä aikataululla. Ehkäpä nyt on sen aika, kun asioita on näin jälkikäteen katsellen tapahtunut aika paljon viimeisen parin kuukauden aikana.
Olen pääasiassa laittanut kuvia ja kirjoittanut tarinaa puutarhaan liittyen, mutta sen vuoro oikeastaan tulee vasta ehkä ensi kesänä, ja sitä rakennetaankin sitten pitkään. Tuskin ikinä valmistuu.
Puutarhasuunnittelua olen kyllä tehnyt innokkaasti, mutta huomannut tämän kesän aikana, että niin kivaa kuin se on ollutkin – kaikki suunnittelu on ollut melko turhaa. Nimittäin tontilla tapahtuvat maansiirto- ja rakennustyöt ovat osoittaneet, että kovin tarkkaa suunnittelua ei kannata tehdä ennen kuin rakennukset ovat paikallaan ja maamassat siellä missä niiden kuuluu olla. Sen pitäisi tapahtua vielä tämän kesän nimiin.
Talon laajennus
Tontilla oleva talonen on pieni, kuistin purkamisen jälkeen pinta-alaltaan vain vähän yli 30 m2 kokoinen hirsirakennus, jonne ei tule eikä mene vettä.
Koska tarkoituksemme on asua talossa suurin osa vuodesta, halusimme sinne nykyajan mukavuudet, eli suihkun, wc:n, tiskikoneen jne. Tuohon vanhaan mökkiin nämä eivät mahtuisi mitenkään, emmekä myöskään halunneet tuoda hirsikehikon sisälle nykyaikaisia viemäröintejä ja vesijohtoja. Taloa siis laajennetaan yhdellä lisähuoneella ja isolla kuistilla.
Laajennukseen tulee keittiö, kylppäri, eteinen ja pikkuinen työskentelytila kuistille, yhteensä n. 50 m2. Laajennusta emme tee itse, vaan ammattilaiset hoitavat sen. Laajennusosasta teetettiin piirustukset ja asianmukaiset rakennusluvat haettiin ja saatiin viime talvena. Laajennus on tavoitteena saada ennen pakkaskelejä lämpimäksi, sisustustyöt jäävät talvelle tai ensi keväälle.
Jätevesien käsittelyä ja laadukkaan käyttöveden riittävää saatavuutta ehdimme jonkun verran pohtia myös, mutta rakennusluvan ehdoksi tuli, että liitymme vesi- ja viemäri-infraan, joten ratkaisu tuli sieltä annettuna. Viemäröinti ja vesijohtojen vetäminen tuli siis myös työlistalle – siihenkin tietysti on oman alansa urakoitsija.
Tästä lähdettiin laajennuksen rakennustöissä. Tässä pohjia vasta valmistellaan.Tällä hetkellä ollaan tässä vaiheessa – laajennusosan runko on pystytetty. Laajennuksen ”alle” jäävien seinien laudoitus on purettu, ja hirsipinnat on suojattu sateelta pressulla.
Vanhan puolen remontti
Vanhaan hirsitalo-osaan mahtuvat pieni makuuhuone ja tupa. Tupaan tulee myös pieni takka tai kakluuni siinä joskus muinoin olleen leivinuunin paikalle. Vanhan puolen työt ollaan suunniteltu tekevämme itse – ainakin suurimmalta osin.
Talossa on viimeksi asuttu n. 5 vuotta sitten, ja viimeinen remontti on tehty useampi vuosikymmen sitten, jolloin lattiaan ja seiniin on laitettu uudet pinnat – ajanmukaisesti lastulevyä ja muovimattoa.
Kaikki pinnat uusitaan, mutta tarkoitus on käyttää mahdollisimman perinteisiä materiaaleja, ja pitää rakenteet vastaavina kuin mitä ne jo 80 vuoden ajan ovat olleet. Eli seiniin tulee puukuitulevyä ja kaikkea muoviin vivahtavaa pinnoitetta tullaan välttämään viimeiseen asti. Alapohjaan ei sentään laiteta sammalta eristeeksi, vaan hengittävää selluvillaa. Hirsien kunto myös tarkistetaan remontin yhteydessä.
Vanhan puolen remontista teen erillisen kirjoituksen heti kun vaan remonttikiireiltäni ehdin. Nimittäin vaikka olenkin tuskitellut kesälomalla sitä, kuinka hitaasti asiat ovat edenneet, niin yht’äkkiä näyttääkin vähän valoisammalta aikataulun suhteen. Myös vanha puoli on nimittäin tarkoitus saada ennen pakkasia ainakin peruslämmölle.
Tässä kuvassa tupa sen jälkeen, kun kaikki poistettavat pinnat on purettu. Keskellä tupaa on kellari, jonne mennään lattialuukusta.
Maansiirtotyöt
Yksi tärkeä osa urakkaa ovat maansiirtotyöt. Sadevedet pitää johtaa pois talon vierestä ja ainakin laajennusosan ympärille tehdä nykyaikaiset salaojitukset. Myös vanhan puolen ympärille tehdään muutoksia, mm. varmistetaan, että maanpinnan kaadot ovat kivijalasta pois päin.
Salaojituksia varten piti tehdä vielä oma kaivokin, että saatiin kaadot kohdilleen. Sekin aiheutti melkoisen myllerryksen pihaan.
Tässä pihanäkymä tulevan keittiöni ikkunasta. Edes minun mielikuvitukseni ei vielä riitä puutarhasuunnitelman tekemiseen tässä tilanteessa…
Näissä hommissa on tämä kesä menty, ja lämmintä ja kuivahkoa syksyä toivotaan :).
Olemme aloittaneet kesäloman, ja kuvittelimme, että nyt lähtee asiat edistymään. Viikko on nyt lomaa takana, ja alamme huomata, että odotuksemme olivat ylimitoitettuja, ellei peräti katteettomia.
Olemme tehneet vähintään pintaremontin tähän mennessä neljään asuntoon, Elviira on nyt siis järjestyksessä viides. Edellisen talomme remontoimme 20 vuoden kuluessa lattioista kattoon, ja piha myllättiin uuteen uskoon vuosien varrella varmaan ainakin viiteen kertaan.
Tätä olemme tehneet: purkaneet lattiat auki ja tyhjentäneet eristeet: sahajauhoa ja sammalta pääasiassa.
Luulisi siis, että olisimme oppineet jotain siitä, miten nopeasti (hitaasti) remontit etenevät, mutta ei. Luulen, että kukaan ei koskaan aloittaisi remonttiprojektia, jos joku löisi ennen päätöksiä faktat tiskiin siitä, miten kauan kestää, paljonko työtä vaatii ja kuinka paljon maksaa. Epätoivo ja katumus iskee monta kertaa urakan aikana, mutta yleensä huonot muistot haalistuvat aika nopeasti, kun alkaa olla valmista – ja jonkun ajan päästä sitä on taas valmis uusiin hankkaisiin. (Sivumennen sanoen, koskee myös muita projekteja – sen olen parinkymmenen vuoden projektipäällikkökokemuksella todennut).
Jokaisen remontoijan kuuluu siis tietää, että kaikkeen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä ikinä pystyy edes kuvittelemaan.
Mutta tämän tämän oivalluksen ei kuitenkaan pidä antaa estää remonttien tekemistä – ei suinkaan! Sen tarkoitus on ainoastaan säästää hermoja ja antaa paremmat yöunet. Jos ei tullut tänään kokonaan valmista, niin tuli edes edistystä. Ja jos tuli takapakkia, niin sekin varmasti hyvästä syystä, ja takaa paremman lopputuloksen.
Mukavia ja hyvää mieltä tuovia töitä kannattaa tehdä vähän joka välissä, edes vähän. Minulla sellainen oli kukkahyllyn väkertäminen vanhoista A-tikkaista ja ruukutusterassin siivoaminen.
Nyt hyllyyn mahtuu vain ruukkuja, mutta poistan niistä jossain välissä joka toisen askelman, niin saan myös kukkia mahtumaan muuallekin kuin ylähyllylle.
Ilahduin myös keittiöpuutarhan rehevästä kasvusta. Harvensin porkkanat ja punajuuret, jälkimmäisten naatit paistelin fetajuuston kanssa uunissa, ja hyvää tuli!
Hienosti on kaikki kylvöt onnistuneet, vaikka nämäkin kylvettiin ennen laatikon rakentamista, ja saivat ehkä vähän siipeensä rakennusaikana.
Iloa tuottivat myös puretut lattialankut, jotka ovat oikein hyvässä kunnossa, ja mukavan leveitä. Ei vielä tiedetä, päätyvätkö ne takaisin lattiaan vai jonnekin muualle, mutta talteen otettiin ja naulat poistettiin.
Ennen on tehty kunnon lankkua. Mukavan leveää.
Ja vielä yksi käytännöllinen ilon aihe. Saimme siirrettyä kuivakäymälän sopivampaan paikkaan. Nyt minäkin pääsen pissalle, eikä tarvitse lähteä paikallisiin kauppoihin tai kahvilaan joka hädässä :).
Biolanin erotteleva kuivakäymälä on ehkä siistein ulkohuussi, mitä voi ajatella.
Sosiaalisessa mediassa julkaistaan usein vain hienoja kuvia, ja blogeissa kirjoitetaan siisteistä ja päräyttävistä jutuista. Pakko on kuitenkin sanoa, että oikeasti tylsiä hommia ja karmeita näkymiä on paljon enemmän kuin niitä hienoja.
Tässäpä lyhyt ja nopeasti kerätty lista mälsistä hommista, jotka on pakko tehdä vaikka yhtään ei huvittaisi. Kysyin mieheltä listaan täydennystä: ”mitäs kaikkia tylsiä hommia siellä onkaan?”, ja vastaukseksi sain: ”vaikka mitä”. Eikä ihme, sillä nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että viimeisen parin viikon aikana ei mitään muita ole ollutkaan. Ja kun olosuhteisiin lisätään vielä helle ja paarmat, niin nyt ei kovin inspiroitunut ole ole.
Tylsät hommat tontilla:
Purkaminen yleisesti: hikistä ja pölyistä hommaa. Suojavarustus välttämätön, ja silmälasit aina huurussa
Erityisen inhottavaa on sellaisten paikkojen purkaminen, jossa on eristeenä lasivillaa. Kutisee. Paljon.
Lattian purkaminen: varsinkin jos haluaa lankut ehjinä talteen. Hidasta, tarkkaa ja hikistä hommaa. Alla yleensä vielä eristeet (ks. edellinen kohta).
Naulojen irroitus: yleensä naulat on tosi tiukassa, vääntyneitä, ruosteessa ja oksankohdan läpi naulattu. Putoavat helposti maahan, ja lähes mahdoton löytää nurmikolta.
Purkunaulojen etsiminen nurmikolta: erittäin turhauttavaa, mutta tärkeää hommaa
Taapelointi: mahdotonta löytää hyvää paikkaa, joka a) olisi helposti saavutettavissa mutta b) ei ole muun toiminnan tiellä
Piikkaus: purkamisen pölyisempi ja meluisampi sukulainen.
Siivous: sitä saa tehdä koko ajan, eikä työn jälki näy kuin hetkeksi (koska purkaminen)
Puretun seinän pressuttaminen: Pakollinen työ, mutta inhottava. Pitää tehdä usein, jos sisätiloihin vievä ovi jää pressun alle.
Istutusten kastelu: menee kyllä, jos on kaksi kastelijaa. Toinen pumppaa vettä kannuihin ja toinen kantaa ja kastelee. Mutta yksin hidasta ja raskasta.
Tavaroiden siirtely paikasta paikkaan: kun tavaraa on enemmän kuin tilaa tai ei ole ollut aikaa järjestää tavaroiden varastointia järkevästi, on koko ajan jotain hukassa tai kasojen alimmaisena. Jatkuva tetris kamojen kanssa.
Risukasojen managerointi: Periaatteessa tykätään risuista, koska niistä saa haketta ja hienoja aitoja. Mutta koska ei ole mahdollisuus tehdä juuri nyt kumpaakaan, mutta suunnitelmissa on kuitenkin jossain vaiheessa hyötykäyttää risut, ovat ne koko ajan tiellä. Mahdotonta löytää sellaista paikkaa, josta niitä ei joutuisi ainakin kertaalleen siirtämään pois, koska ovat tiellä.
Kaatopaikkakuormien järjestely: kun on vain henkilöauto käytettävissä, pitää kaatopaikkakuormat optimoida. Puretut materiaalit pitää pilkkoa sopiviin palohin ja säkittää, että niitä voi kuljettaa. Jos järjestelmä pettää, on vuorossa:
Auton perusteellinen siivous. Ks. edellinen kohta, mutta syynä voi olla myös likaiset remonttivaatteet.
Onneksi mukaviakin hommia on, ja vilkas mielikuvitus, jonka avulla pystyy pitämään katseen siinä (mahdollisesti) joskus koittavassa hetkessä, kun kaikki on valmista. Tai ainakin sillä lailla kesken, että se ei enää niin paljon häiritse.
Yllä muutama kuva tämän päivän inhokkihommista. +28 astetta varjossa ei tuonut päivään yhtään lisää hohtoa.
Sillä aikaa, kun ammattilaiset edistävät laajennusosaa, me amatöörit puretaan vanhalla puolella. Tarkoitus on purkaa sisätiloista kaikki kerrokset hirren päältä, jotta näemme joka puolelta hirsien kunnon. Avaamme myös lattiat, jotta nähdään, mitä niiden alla on ja voidaan laittaa eristeet uusiksi.
Mies on puuhannut purkuhommissa sisällä jo pidemmän aikaa, ja irrottanut lattioista kaksi kerrosta muovimattoa ja niiden alta vielä lastulevyt. Ennen töihin ryhtymistä otettiin muovimatoista näytepalat ja lähetettiin Työterveyslaitokselle asbestianalyysiin. Onneksi mitään ei löytynyt, ja purkuhommat voitiin tehdä itse.
Ja mikä hieno yllätys kerrosten alta löytyikään: puulattia, jossa lastulevyt olivat ruuveilla kiinni – eikä liimalla. Lattia on niin hienossa kunnossa, että periaatteessa riittäisi vain kunnon kuuraus. Mutta koska haluamme tietää, mitä lattian alla on, ja eristää myös vanhan osan talviasuttavaan kuntoon, on meidän purettava lankut pois. Hyväkuntoinen lautalattia on löytynyt kaikista vanhan osan huoneista, ja yritetään purkaa lankut mahdollisimman ehjinä pois, jotta saisimme edes tuvan lattian tehtyä vanhoista laudoista. Jos purkaminen onnistuu yhtä hyvin kuin kuistin lattian purku, niin kyllä se ihan mahdollista on.
Tälle lattialle ei tarvitsisi paljoa tehdä, jos talo tulisi vain kesäkäyttöön. Värikin on täydellinen!
Muutenkin purkaminen on edennyt oikein hyvin. Tuvassa on enää siellä täällä pinkopahveja ja makulatuuripapereita seinillä. Makuuhuoneessa on vielä kaikki mahdolliset kerrokset, ja niiden poistaminen on seuraavana vuorossa. Mies on poistanut systemaattisesti kaikki, myös vanhat tapetit, koska päälle asennetut lastulevyt ovat antaneet alempiinkin kerroksiin oman viehkon tuoksumaailmansa. Haju hälvenee ja muuttuu sitä mukaa, kun kerroksia on poistettu.
Tässä nurkassa on joskus ollut leivinuuni. Kaikki tulisijat oli purettu pois, tuo kuvassa näkyvä kamiina asennettiin viime talvena, että purkuhommia tarkeni sisällä tehdä.Kaikkien pintojen alta löytyy lastulevyä. Nämä paneelit käytetään uudestaan ulkorakennuksen sisäpuolen pintojen siistimisessä.
Toinen urakka viikonlopulle oli saunakamarin hellan irrotus. Hella on liian iso pieneen kamariin, eikä siellä tarvita varsinaisesti keittopaikkaa. Mutta pihalla tarvitaan, joten hella siirtyy kesäkeittiöön. Mutta koska se oli muurattu jaloistaan kiinni lattiaan, piti vähän piikkailla ja porailla, että se saatiin irti.
Sain onneksi pojan apuun piikkaushommiin. Hän löysikin nopeasti hyvän menetelmän, ja irrottamisessa oli lopulta pienempi työ kuin pelkäsin.
Meillä ei ole sähköä tällä hetkellä ollenkaan tontilla, joten onneksi on hyviä työkaluja myös akkukäyttöisinä. Ryobin poravasaralla ja parilla ihan käsityökalulla hella saatiin irti. Se roudataan ulos ja asetellaan väliaikaiseksi kesäkeittiöksi, kun parin viikon päästä jäädään lomalle. Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä lettuja!
Näin syvälle hella oli ”haudattu” betoniin.Aika isot reiät jäi lattiaan, mutta niinpä se vain hella lähti irti!
Talon myynnin ja muuton myötä on konkretisoitunut yksi asia: meillä on ihan hirveästi tavaraa! Kaikki taloon tulevat huonekalut, kirjat, astiat yms. ovat säilössä vuokravarastossa, mutta silti sekä tontille että kaikkiin ulkorakennuksiin on kertynyt tavaraa niin että ei ovesta meinaa mahtua. Ylivoimaisesti eniten toistuva lause on viime aikoina ollut: ”Missähän meillä on työvaatteet / saha / vasara / nauloja / istutuslapiot / jne jne”. Tuolta ei nyt löydä mitään, paitsi vahingossa.
Miehellä on koko kevään on ollut suunnitelmissa rakentaa navettaan seinille hyllyt, jonne saisi tavarat järjestykseen, mutta hanke on jatkuvasti lykkääntynyt purkutöiden takia. Lisäksi pihallakin on pitänyt tehdä roinanhallintahommia. Risuja on siirretty paikasta toiseen, etteivät ne ole työmiesten tiellä. Purkujätettä piti siivota roskalavalle ja käyttökelpoiselle purkutavaralle on etsitty paikkaa, missä eivät olisi pahasti tiellä. Nyt viimein on hyllynrakennuspuuhiinkin päästy, ja ehkä parin viikon sisällä saadaan vähän tolkkua sekasotkuun.
Sisäänkäynti ulkorakennukseen näyttää tällä hetkellä tältä.
Kasvimaan rakennuspuuhia
Tällä uudella tontilla ei ole kasvimaan paikkaa vielä ollenkaan, Viime kesänä oli suunnitelmissa jo rakentaa keittiöpuutarhaan kasvatuslaatikot, mutta aika loppui kesken. Nyt näyttää taas loppuvan aika kesken – jos ei kohta saada siemeniä multaan, niin sitten ei kannata enää kylvääkään.
Koska piha on niin täynnä tavaraa, ei tänä kesänä pystytäkään toteuttamaan keittiöpuutarhaa kokonaan, vaan pitää tyytyä aluksi puolikkaaseen toteutukseen. Aloitin valmistelut mittaamalla alueen. Sitten piirsin alustavan suunnitelman paperille, ja sitten naputtelin piirustuksen mukaan merkkitikut alueen kaikkiin kulmiin.
Suunnitelma on niin suuri, että ei mahdu edes paperille.
Kulmamerkkejä piti vielä vähän justeerata paikan päällä, että linjaukset kompostien ja muiden samalla alueella olevien elementtien saatiin kohdalleen ja istutuslaatikon suhteet ”kauniiksi”. Sen jälkeen merkkasin kanttauslapiolla alueen reunat ja rupesin kaivamaan aluetta syvemmäksi. Penkkiin tulee vielä reunat, mtta en halua pelkkää kohopenkkiä, koska on parempi, että kasvit pääsevät juurtumaan maan pinnan alapuolelle. Kasvimaa on näin helppohoitoisempi, koska sitä ei tarvitse kastella niin paljon kuin kokonaan maan pinnan yläpuolella olevaa penkkiä.
Homma jäi pahemman kerran kesken – lauantaipäivä loppui tällä kertaa vähän normaalia aikaisemmin, koska jääkiekko… Ollaan myös päätetty, että pidetään joka viikko yksi vapaapäivä, joten sunnuntaina ei menty enää jatkamaan hommia.
Siihen jäi kaivuutyö, kun lätkämatsi alkoi. Siemenet on saatava multaan ensi viikonloppuna, eli helatorstaina on palattava hommiin, oli sää mikä hyvänsä.
Vielä yksi harmillinen takaisku on raportoitava: väliaikaisen kesäkeittiön rakentaminen viivästyy. Koska tontille ei tällä hetkellä tule sähköä, on ruuanlaitto aika hankalaa. Ollaan avotulella vähän jotain makkaraa paisteltu, mutta parempi tulisija olisi tarpeen. Suunnitelmissa on ollut siirtää saunakamarin puuhella pihalle, jotta sillä voisi keitellä vaikka mitä, ja paistaa lettuja. Mutta eipä kantaminen onnistunutkaan – Hella on muurattu jaloistaan lattiaan kiinni, eli piikkaushommiksi menee.
Siinä se on. Tiukasti lattiassa kiinni.
Kohta alkaa muuten rakennustyöt! Laajennusosan perustukset on jo suurelta osin valmiina rakennusmiehiä varten.
Ollaan ihan urakalla purettu sekä sisä- että ulkotiloja ja huomattu samalla, että jätettä tulee ihan järkyttävä määrä. Kaikki käytettävissä oleva otetaan talteen jatkokäyttöä varten, mutta silti pihaan kertyvä jätekasa on melkoinen. Jätteet pitää tietysti käsitellä asianmukaisesti, ja käsittely- ja kierrätysmaksut on otettava remonttibudjetissa huomioon. Jätehuollon lisäksi viikonloppuun sisältyi pitkästä aikaa puutarhahommia – istutin daaliat ruukkuihin.
Purkujätettä tuli talon sisältä: seinien lastulevyt, vanhat keittiönkalusteet ja muut uusiokäyttöön kelpaamattomat kalusteet ja huonekalut. Tontilta on lisäksi löytynyt kaikenlaista aikojen saatossa nurkkiin kerättyä, ja nekin lähtevät nyt pois.
Meillä oli suunnitelmissa jo syksyllä ottaa jätelava, jonne purkujätteet heitellään, mutta onneksi ei ehditty tehdä asialle mitään ennen kuin lumet tulivat. Nimittäin näistä keväällä tehdyistä purkamisista on tullut lisää ainakin kolminkertainen määrä purkujätettä. Kuistin eristeenä olleet villat erityisesti yllättivät määrällään. Nyt oli hyvä aika ottaa lava, ja se tulikin aika täyteen.
Jätelava vetää ihan uskomattoman määrän tavaraa, vaikka aluksi näytti, että jätekasa olisi ainakin kaksi kertaa lavan kokoinen. Kaikki jätteet mahtuivat lavalle kuitenkin hyvin.
Ollaan viikonloppuisin nyt oltu aika tiiviisti Elviiralla hommissa, ja perjantai-iltaisin aina vähän suunnitellaan viikonlopun työlistaa. Mulle juohtuikin viime perjantaina mieleen daalian mukulat. Ne ovat talvehtineet edellisen kotimme autotallissa, ja sieltä ne tuotiin tänne kaupunkiasunnon kylmäkellariin, kun maaliskuussa muutettiin. Oli sivumennen sanoen ihan mahtava yllätys, että täällä vielä on asuntokohtaiset kylmäkellarit (pitääkin muistaa laittaa perunaa kasvamaan vähän enemmän tänä vuonna).
Perkasin lauantaina daalian mukulat, ja kaikki näyttivät selvinneen talvesta hengissä. Osassa oli jo selkeitä ituja näkyvissä, joissain aika paljonkin. Tiedän kyllä, että juurakoita voi jakaa, mutta sitä en tiedä, miten.
Mm. tätä oranssinkeltaista lajiketta minulla on kaksi isoa juurakkoa. Molemmissa näkyi isoja ituja. En uskaltanut runnoa mukuloita palasiksi, joten menivät nyt kokonaisina ruukkuihin.
Ensi keväänä lähden jonnekin daalian jako-oppiin, niin saan penkkiin moninkertaisesti täytettä. Nyt sillä ei niin suurta väliä ollut, koska kukkapenkkiä ei vielä ole eikä tänä kesänä varmaan edes tule, vaan kaikki mukulat tulivat ruukkuihin. Laitoin lannoitteet ja kastelurakeetkin jo valmiiksi ruukkuihin, niin nyt ei tarvitse enää muuta kuin kasvaa.
Ihan hyvä määrä ruukkuja tuli. Jos kaikki säilyvät hengissä, niin mulla on kyllä kovat odotukset ensi kevään daaliaistutusten määrästä. Ainakin kolminkertainen määrä pitäisi saada kyllä jakojen jälkeen!
Tässä vielä yksi kiva kuva sisätiloista – tässä näkyy ne monet kerrokset, jotka vuoden 1941 jälkeen seinissä on olleet. Päältä on purettu lastulevy, sen alla oli ainakin neljä kerrosta erilaisia tapetteja ja ohut pahvi. Tiedämme, että olisi suositeltavaa jättää kerrokset silleen, mutta kyllä meidän on tarkistettava seinien kunto, joten puramme nämä hirrelle ennen kuin laitamme uudet huokolevyt päälle. Ollaan on otettu tapetteja talteen, ja tarkoitus on niitä jollain tavalla käyttää sisustuksessa. Yksi idea löytyi Mäntsälän Alikartanosta.
Edellisen kirjoitukseni aikaan emme vielä olleet tehneet oikeastaan mitään sen eteen, että pääsisimme oikeasti aloittamaan remontin ja laajennuksen taloon. Mutta viime vuoden lopulla alkoi sitten yllättäen tapahtua asioita hyvinkin nopeasti.
Jos tässä nyt lyhyesti listaa tapahtumien ketjua, niin vanha koti myytiin, uusi koti kaupungista ostettiin, rakennuspiirustukset katselmoitiin ja niiden perusteella rakennuslupa haettiin ja saatiin. Nyt ollaan jo muutettu pois rakkaasta vanhasta kodistamme ja asetuttu kerrostaloon uuteen talvikotiimme. Ollaan löydetty urakoitsijat sekä talon laajennus- että vesi- ja viemäriurakoiden tekemiselle. Talolle on mietitty nimikin: Villa Elviira talon ensimmäisen asukkaan mukaan.
Rakentaminen teetetään suurimmaksi osaksi ammattilaisilla, mutta yritetään itse tehdä se mitä osataan. Ollaan nyt alettu valmistautua rakentamiseen mm. kaadattamalla vähän kaivuutöiden tiellä olevia puita. Nyt meillä alkaisi taas olla aineksia risuaitaan. Suunnitelmissa on, että tontin uudelle rajalle sellaista lähdetään rakentamaan sen jälkeen, kun viemärit on vedetty ja muut kaivamiset kaivettu.
Puuhommien lisäksi viimeisten viikkojen työlistalla on ollut vanhan kuistin purkaminen. Sen tilalle rakentuu uusi, isompi kuisti, jonne tulee pieni etätyötila, eteinen ja kylppäri.
Vanhan kuistin purkaminen
Mies käytti melkein koko pääsiäislomansa kuistin purkamiseen. Toki olisi voitu pyytää kaivinkone paikalle, ja antaa konevoiman hoitaa asia, mutta haluttiin ottaa kaikki käyttökelpoinen talteen uusiokäyttöä varten, ja siksi homma piti tehdä käsin.
Tässä vanha kuisti ennen purkamista.
Minulla meni pääsiäisloma sairastaessa, eikä minusta ollut siis apuja purkuhommissa. Mutta yllättävän paljon hommaa tuonkin kokoisen rakennuksen purkamisessa on, eli homma jatkui tänä viikonloppuna. Suurin osa puretuista laudoista ja rimoista on hyväkuntoisia – ja puutavara on kallista. Sekä kuistin vuorilaudat että välirimat tullaan siis käyttämään uudestaan, ehkä navetan seinän paikkailuun tai uuden puutarhavajan rakentamiseen. Uusiokäyttö vaatii sen, että kaikki naulat on saatava laudoista pois. Minulla onkin ollut tärkeä naulanirrottajan virka vastuullani tänä viikonloppuna. Onneksi ei sentään tarvitse ruveta nauloja oikomaan uusiokäyttöä varten – sitäkin on varmaan tehty silloin, kun taloa on rakennettu vuonna 1941.
Eilen saatiin poistettua kuistin ikkunat ja ovi (se lähti jo seuraavaan osoitteeseen, kiitos paikallisen roskalavaryhmän), ja kuistista oli oikeastaan enää lattia, katto ja runko pystyssä. Tänään jatkettiin hommaa lattian ja katon purkamisella.
Vanhat lattialankut olivat vanhaa hyvää tiheäsyistä puuta, vielä hyvässä kunnossa, eikä niissä ollut ponttia. Ne saatiin oikeastaan kaikki ehjänä irti, vaikka helppoa se ei ollut. Lankut ovat viehättävästi keskenään eri levyisiä, leveimmät lähelle 30 senttisiä jopa. Niillekin löytyy varmasti joku käyttötarkoitus.
Lattialankkuja poistetaan. Vaikka ponttia ei ollut, ei homma ihan helppo ollut. Isoja nauloja oli käytetty säästelemättä.
Kun lankuista oli poistettu naulat, ne laitettiin nätisti taapeliin. Taapeli peiteltiin kuistin katosta puretulla pellillä, niin säilyvät tarpeen tullen vähän pidempäänkin.
Vuorilaudat ja lattialankut taapelissa. Taustalla näkyy pihasauna ja sen päädyssä oleva vanha lampola (tai possula, niin kuin ollaan sitä ruvettu kutsumaan). Possula taitaa nyt saada purkutuomion, koska ollaan suunniteltu sen paikalle lasiseinäistä kesäkeittiötä / oleskelutilaa. Se projekti ei taida edetä toteutusasteelle vielä tänä vuonna kuitenkaan.Lattian alta löytyi sanomalehtiä vuodelta 1951. Ilmeisesti siis ensimmäiset 10 vuotta on eletty ilman eteistä. Alkuperäiset ikkunat oli korvattu myöhemmin (70-luvulla ehkä) uusilla, mutta nyt palautamme vanhan tyylin ikkunat kuistiin.Tähän pisteeseen kuisti jäi tällä kertaa. Ensi viikonloppuna hoidetaan loppuun.
Kuisti tuli melkein puretuksi, jäljelle jäi rungon ja kattopellin alla olevien rakenteiden purkaminen. Sisäkaton sormipaneelista ollaan miehen kanssa käyty keskustelua: voiko sitä käyttää vielä jossain ja yritetäänkö saada ehjänä alas. On totta, että sormipaneelia saa nykyisin rautakaupoista, mutta yritetään nyt kuitenkin saada alkuperäiset paneelit purettua niin, että niille voisi jotain jatkokäyttöä keksiä.
Sisäkatossa on hieno sormipanelointi. Ehkä ylhäältä käsin paukutellen niitä voisi saada levynä alas.
Tästä siis alkoi tämän kesän rutistus Villa Elviiran asumiskuntoon saattamiseksi.
