Uusi kausi alkaa

Edellisen kirjoitukseni aikaan emme vielä olleet tehneet oikeastaan mitään sen eteen, että pääsisimme oikeasti aloittamaan remontin ja laajennuksen taloon. Mutta viime vuoden lopulla alkoi sitten yllättäen tapahtua asioita hyvinkin nopeasti.

Jos tässä nyt lyhyesti listaa tapahtumien ketjua, niin vanha koti myytiin, uusi koti kaupungista ostettiin, rakennuspiirustukset katselmoitiin ja niiden perusteella rakennuslupa haettiin ja saatiin. Nyt ollaan jo muutettu pois rakkaasta vanhasta kodistamme ja asetuttu kerrostaloon uuteen talvikotiimme. Ollaan löydetty urakoitsijat sekä talon laajennus- että vesi- ja viemäriurakoiden tekemiselle. Talolle on mietitty nimikin: Villa Elviira talon ensimmäisen asukkaan mukaan.

Rakentaminen teetetään suurimmaksi osaksi ammattilaisilla, mutta yritetään itse tehdä se mitä osataan. Ollaan nyt alettu valmistautua rakentamiseen mm. kaadattamalla vähän kaivuutöiden tiellä olevia puita. Nyt meillä alkaisi taas olla aineksia risuaitaan. Suunnitelmissa on, että tontin uudelle rajalle sellaista lähdetään rakentamaan sen jälkeen, kun viemärit on vedetty ja muut kaivamiset kaivettu.

Puuhommien lisäksi viimeisten viikkojen työlistalla on ollut vanhan kuistin purkaminen. Sen tilalle rakentuu uusi, isompi kuisti, jonne tulee pieni etätyötila, eteinen ja kylppäri.

Vanhan kuistin purkaminen

Mies käytti melkein koko pääsiäislomansa kuistin purkamiseen. Toki olisi voitu pyytää kaivinkone paikalle, ja antaa konevoiman hoitaa asia, mutta haluttiin ottaa kaikki käyttökelpoinen talteen uusiokäyttöä varten, ja siksi homma piti tehdä käsin.

Vanha kuisti
Tässä vanha kuisti ennen purkamista.

Minulla meni pääsiäisloma sairastaessa, eikä minusta ollut siis apuja purkuhommissa. Mutta yllättävän paljon hommaa tuonkin kokoisen rakennuksen purkamisessa on, eli homma jatkui tänä viikonloppuna. Suurin osa puretuista laudoista ja rimoista on hyväkuntoisia – ja puutavara on kallista. Sekä kuistin vuorilaudat että välirimat tullaan siis käyttämään uudestaan, ehkä navetan seinän paikkailuun tai uuden puutarhavajan rakentamiseen. Uusiokäyttö vaatii sen, että kaikki naulat on saatava laudoista pois. Minulla onkin ollut tärkeä naulanirrottajan virka vastuullani tänä viikonloppuna. Onneksi ei sentään tarvitse ruveta nauloja oikomaan uusiokäyttöä varten – sitäkin on varmaan tehty silloin, kun taloa on rakennettu vuonna 1941.

Eilen saatiin poistettua kuistin ikkunat ja ovi (se lähti jo seuraavaan osoitteeseen, kiitos paikallisen roskalavaryhmän), ja kuistista oli oikeastaan enää lattia, katto ja runko pystyssä. Tänään jatkettiin hommaa lattian ja katon purkamisella.

Vanhat lattialankut olivat vanhaa hyvää tiheäsyistä puuta, vielä hyvässä kunnossa, eikä niissä ollut ponttia. Ne saatiin oikeastaan kaikki ehjänä irti, vaikka helppoa se ei ollut. Lankut ovat viehättävästi keskenään eri levyisiä, leveimmät lähelle 30 senttisiä jopa. Niillekin löytyy varmasti joku käyttötarkoitus.

Lattian purkaminen
Lattialankkuja poistetaan. Vaikka ponttia ei ollut, ei homma ihan helppo ollut. Isoja nauloja oli käytetty säästelemättä.

Kun lankuista oli poistettu naulat, ne laitettiin nätisti taapeliin. Taapeli peiteltiin kuistin katosta puretulla pellillä, niin säilyvät tarpeen tullen vähän pidempäänkin.

Taapeli
Vuorilaudat ja lattialankut taapelissa. Taustalla näkyy pihasauna ja sen päädyssä oleva vanha lampola (tai possula, niin kuin ollaan sitä ruvettu kutsumaan). Possula taitaa nyt saada purkutuomion, koska ollaan suunniteltu sen paikalle lasiseinäistä kesäkeittiötä / oleskelutilaa. Se projekti ei taida edetä toteutusasteelle vielä tänä vuonna kuitenkaan.
vanhoja sanomalehtiä
Lattian alta löytyi sanomalehtiä vuodelta 1951. Ilmeisesti siis ensimmäiset 10 vuotta on eletty ilman eteistä. Alkuperäiset ikkunat oli korvattu myöhemmin (70-luvulla ehkä) uusilla, mutta nyt palautamme vanhan tyylin ikkunat kuistiin.
Tähän pisteeseen kuisti jäi tällä kertaa. Ensi viikonloppuna hoidetaan loppuun.

Kuisti tuli melkein puretuksi, jäljelle jäi rungon ja kattopellin alla olevien rakenteiden purkaminen. Sisäkaton sormipaneelista ollaan miehen kanssa käyty keskustelua: voiko sitä käyttää vielä jossain ja yritetäänkö saada ehjänä alas. On totta, että sormipaneelia saa nykyisin rautakaupoista, mutta yritetään nyt kuitenkin saada alkuperäiset paneelit purettua niin, että niille voisi jotain jatkokäyttöä keksiä.

sormipaneeli
Sisäkatossa on hieno sormipanelointi. Ehkä ylhäältä käsin paukutellen niitä voisi saada levynä alas.

Tästä siis alkoi tämän kesän rutistus Villa Elviiran asumiskuntoon saattamiseksi.

Tapahtumien vyöry

Onpas taas ollut kiirettä töiden alkamisen ja muun arkihässäkän kanssa. Mutta myös meidän työmaalla oli reilu viikko sitten niin paljon tapahtumia, että sitä voisi kutsua melkeinpä vyöryksi. Ja yhteensattumiakin oli sen verran, että melkein olen ruvennut uskomaan siihen, että jotkut asiat on vaan tarkoitettu tapahtuvaksi.

Ensimmäinen asia tapahtumien ketjussa oli, että päätettiin vähän siivota pihaa. Purettiin talon vierestä mm. linttaan mennyt puutarhakatoksen runko ja kaikki siihen liittyvät rakenteet.

Sitten saimme sovittua mittauskäynnin mökkimme laajennuksen suunnittelevan henkilön kanssa. Siitä innostuneena päätimme vähän katsastaa mökin hirsirakenteisiin sisältä päin, että saadaan vähän ymmärrystä siitä, kuinka paljon ulkoseinistä menee ehkä uusiksi.

Purettiin epäilyttävimmistä nurkista tarkistusta varten lastulevyä, haltexia, pinkopahvia, vaneeria yms. eristeaineita. Tapettikerroksia lastulevyn alla näytti ainakin ensikatsomalla olevan ainakin seitsemän – kaikki laitettu vuosien 1941 – 1974 välisenä aikana (koska lastulevyt on laitettu seiniin 70-luvun puolivälissä). Ennen on todella tapetoitu ahkerasti!

Ajattelin, että kerään tapettisuikaleita talteen, niin voidaan niistä vähän kerätä talon historiaa näkyviin jonnekin. Tämä asia ratkesikin heti seuraavana päivänä, kun välitöinäni osallistuin Marttojen retkelle Mäntsälän Alikartanoon. Siellä oli hienosti kehystetty tapettimalleja, ja apinoin tyylin heti itselleni myös.

Kartanon tapetteja
Alikartanon tapetteja.
Mökin tapetteja
Meidän ”kartanon” tapetteja.

Mutta ne hirret. Suurimmaksi osaksi näytti tosi hyvältä. Hirret olivat kovia ja terveen näköisiä. Kahdesta hirrestä löydettiin kuivaa, mutta pehmeää paikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että hirsityöt ovat ensi kesänä edessä.

Hirsinurkka
Erilaisten levykerrosten alta paljastui suurimmaksi osaksi tervettä ja kuivaa hirttä.

Mietittiin miehen kanssa, että mistähän me löydetään korvaavia hirsiä, että pitääkö kaukaakin roudata ja ovatko kalliita. Ja sitten ihmeellinen sattuma: paikallisessa roskalavaryhmässä ilmoitettiin purkuhirsistä! Ja minä kerkesin varaamaan ne ensimmäisenä! Käytiin samana päivänä heti katsomassa niitä, ja sovittiin että otetaan kaikki. Mies järjesteli hirsille kuljetuksen, ja ennen kuin seuraava viikko oli puolessa, oli hirret nätisti pinottuna mökin viereen. Ja kappas vaan – siihen paikkaan, josta purettiin se katoksen raato!

Hirsipino
Meidän hirret!

Ennallistamista ja no dig -kukkapenkki

Tänä viikonloppuna meillä oli ohjelmassa taas vähän purkuhommia. Tarkoitus on vähitellen poistaa kaikki rakennukset, jotka eivät ole alkuperäisiä, ja nyt purettiin ulkokuisti ja navetan jatkoksi tehty traktoritalli.

Kuistin purkamiselle ei sinänsä olisi ollut kiirettä. Saatiin kuitenkin keskellä pihaa oleva jalassauna jo myytyä, eikä kuorma-auto olisi mahtunut saunaa hakemaan, jos kuisti olisi jäänyt paikalleen. Se oli onneksi helppo ja nopea purkaa, rakentaja oli koonnut sen elementeistä, jotka vaan ruuvattiin irti.

Kuisti
Ulkokuisti ennen purkamista.
purettu kuisti
… ja lopputulos ilman kuistia.

Traktoritallin purkaminen oli useastakin syystä työlistalla. Ollaan tehty sopimus navetan kattoremontista ja halutaan ylimääräinen kylkiäinen pois tieltä ennen kuin remontti alkaa. Lisäksi puutarhakompostien rakentamisella alkaa olla jo vähän kiire. Ne meinataan rakentaa traktoritallin seinälaudoista.

Tallin päädyssä onkin sitten jatkotoimia odotettavissa. Vuorilaudoitusta pitää uusia ainakin joiltain osin. Ostoslistalle lähti lautaa ja rimoja, sekä maali tietysti. Ja tehtävälistalle tämän myötä selvitys siitä, millaisella maalilla rakennukset on maalattu. Ainakin Tikkurilan sivuilta löytyi ohjeita tähän.

traktorihalli
Traktoritalli ennen purkua.
talli melkein purettuna
In the works…
traktoritalli purettu kokonaan
Tallin pääty purkamisen jälkeen.

Edelliset asukkaat ovat kyllä olleet innokkaita kompostoijia, tontilta löytyy kaikkiaan viisi kompostia tai kompostoria. Niitä tyhjennettiin siskon kanssa tänään, kun tehtiin valeistutuspaikkaa perennoille. Minulla on nykyisellä pihalla kymmeniä (ellei satoja) perennalajikkeita, joista on tarkoitus ottaa jakotaimia pesämunaksi englantilaiseen puutarhaani. Vielä ei ole vaan mitään tietoa, koska varsinaisia penkkejä päästään tekemään, joten valeistutuspaikkaa tarvitaan.

kompostoreita
Melkein kaikki nämä…
lisää kompostoreita
… ovat täynnä mustaa kultaa.

Etsittiin pihalta paikka, joka saa todennäköisimmin olla seuraavat pari vuotta rauhassa. Siihen näytti pahemman kerran puskevan väinönputkea, joten laitettiin ensin kerros pahvia maahan, ja sitten alettiin kärrätä komposteista multaa päälle. Vielä reunustettiin penkki komeilla purkulecaharkoilla, ja ihastuttava kukkapenkki on valmis. Muutaman viikon päästä siihen muuttavat ensimmäiset akilleijat, ritarinkannukset ja malvikit.

pahvit
Pahvit estävät rikkaruohojen puskemisen penkkiin.
Ruma kukkapenkki
Eihän se kaunis ole, mutta ajaa asiansa.

Kukkapenkkihommiinkin joutuu vielä palaamaan. Komposteissa muhinut maa on niin ravinteikasta, että siihen pitää sekoittaa vielä tavallista multaa joukkoon.

Purettavia rakennuksia

Tontti on alun perin lohkottu Karjalasta saapuneille evakoille 40-luvun alussa. Silloin tontille on rakennettu pikkuinen talo, joka on tasakertaan asti hirttä, sauna ja navettarakennus.

Myöhemmin navettarakennusta on jatkettu vanhan Verkun (harmaa!) tallilla ja tontille on tuotu pieni autotalli ja toinen sauna. Talon kylkeen on lisäksi rakennettu kissalle ulkoiluhäkki. Nämä uudemmat rakennukset puramme, ja aloitimme kissanhäkistä.

Häkki antoikin vähän viitettä siitä, millainen henkilö tässä torpassa on ennen meitä asunut. Erittäin huolellista työtä, ruuveja ei ollut säästelty ja rakenneratkaisut olivat tarkasti harkittuja- laatutyötä kaiken kaikkiaan. Melko työläs purkaa toisin sanoen, mutta toisaalta merkki siitä, että asioita ei tässä mökissä ole tehty hutiloiden.

Häkin takaa paljastui kaunis, hyväkuntoinen seinä. Materiaalit käytämme uudelleen, kattokehikon kakkoskakkosista on jo naulat revitty pois jatkokäyttöä varten, ja häkkiristikot tulevat saamaan uuden elämän erilaisten kasvien tukina.

Kissahäkki mökin päädyssä
Kissan häkki verhoineen päivineen
Kissahäkin purkaminen käynnissä.
Harvalla kissalla on näin tukevatekoinen ja hieno asunto. Eteisen ikkunasta on vieläpä päässyt vapaasti kulkemaan sisään ja ulos.
Mökin pääty
Mökin pääty ilman kissahäkkiä.