Elviirassa ei ollut uunia, kun hankimme sen. Halusimme vanhaan taloon sopivan lämmitysratkaisun, ja päätimme tilata perinteisen kakluunin mittatilaustyönä.
Hormit oli ennestään kahdelle tulipesälle, kamarissa on ollut jonkunlainen pieni lämmönlähde ja tuvassa leivinuuni. Molemmat oli jossain vaiheessa purettu pois ja uunien perustat (niin kuin lattiat muutenkin) päällystetty lastulevyllä ja muovimatolla.
Kamariin ei edes ajateltu uunia, se ei sinne mahtuisi, eikä siellä lämmityksen jälkeen pystyisi edes olemaan, jos siellä olisi jonkun sortin lämmönlähde. Mutta tupaan pitäisi ilman muuta saada uuni.
Handy Husband sattui löytämään jo vuosia sitten Kakluuniverstaan nettisivut. Yllätyttiin ja ilahduttiin, että Suomessa tehdään vielä tämän alan käsityötä, ja Antti Paanasen itse suunnittelemat mallitkin näyttivät hauskoilta. Takkatehtaiden perustakat eivät oikein olisi sopineet Elviiran kaltaiseen vanhaan taloon.
Tupa on pieni ja nykymittapuun mukaan matala, eli kovin isoa uunia ei sinne mahtuisi, mutta Kakluuniverstaalta pystyttiin tilaamaan mittojen mukaan juuri sellainen uuni kuin haluttiin. Värisävyjäkin oli tarjolla erilaisia, mutta oltiin heti ensikatsomalla ihastettu poltettuun oranssiin sävyyn. Kuvioksi valittiin kompassiruusu. Valittiin uuniin vielä upotettu (moderni) lasiluukku, joka jää messinkisen koristeluukun taakse, kun uunissa ei ole tulta. Näin päästään katselemaan tulta ja uunin ”vanha” ulkonäkö säilyy.
Tilaus tehtiin alkuvuodesta 2024, ja Antti kävi kaverinsa kanssa muuraamassa uunin huhtikuussa. Kaakelit Antti on tehnyt ja polttanut itse. Uuni on muurattu perinteiseen tapaan savilaastilla, eli periaatteessa se olisi siirrettävissä, niin kuin kakluunit tuppaavat olemaan. Valmiina uuni näytti siltä kuin se olisi aina ollut paikallaan. Väri sopi hienosti tuvan muihin värivalintoihin ja kaakeleissa näkyi käsityön jälki.
Tulta päästiin polttamaan käytännössä seuraavana syksynä, koska kesä oli niin lämmin, että missään vaiheessa ei tarvittu takan lämpöä. Uunissa oli heti hyvä veto, eikä missään vaiheessa ole pidemmänkään lämmitystauon jälkeen ollut ongelmaa saada takkaa syttymään savuttamatta.
Lasiluukun kanssa oli vähän hankaluuksia, se jumitti mennen tullen kun luukkua avattiin ja suljettiin. Luukkua joutui vähän nostamaan, että se lähti taas liikkeelle, ja siinä oli riskinä, että koko luukku hyppää pois saranakolosta. Antti ehdotti, että alempaan saranatappiin voisi laittaa prikan, joka nostaisi luukkua sen verran, että se pääsee esteettä liikkumaan. Tällä ongelma korjaantuikin.
Niin, ja se kamarin lämmitys, sehän hoituu nyt samalla kuin tuvankin. Hormi nimittäin lämpenee myös kamarin puolelta juuri sillä lailla sopivasti, että siellä tarkenee nukkua, mutta ei kuitenkaan ole kuuma.
