Laventelia voi hyvin kasvattaa ainakin eteläisessä Suomessa. Kun on yhden laventelipuskan saanut hyvään kasvuun, sitä voi lisätä helposti uusiksi taimiksi.
Laventeli vaatii kasvupaikakseen hyvin läpäisevän kalkkipitoisen maan ja lämpimät olosuhteet. Kuivuus ei sitä kesällä häiritse, mutta talvimärkyyttä se ei kestä. Olen yleensä talveksi peitellyt laventelit havuilla, mutta olen myös kuullut, että ne ovat talvehtineet ihan paljainakin.
Laventeli on ikivihreä kasvi, eli maanpäälliset osat eivät kuole talvella. Kun kasvukausi alkaa, laventelia suositellaan leikattavaksi, että se tuuheutuu. Näistä leikatuista oksista saa pistokkaita, joista saa sitten aikanaan uusia taimia.
Pistokkaista lisääminen on myös siitä hyvä lisäämistapa, että silloin uusista taimista tulee varmasti samanlaisia kuin alkuperäinen kasvi. Eli jos laventelisi on talvehtinut hyvin, niin uudetkin taimet todennäköisesti kestävät talven.
Pistokkaita voi tehdä oksista, jotka eivät vielä ole puutuneet. Karsi oksista alimmat lehdet pois ja katkaise latva. Tökkää pistokkaat istutusmultaan niin, että ne ovat ihan ruukun reunan lähellä. Silloin ne eivät kärsi liiasta märkyydestä.
Tänä kesänä omat pistokkaani onnistuivat todella hyvin. Ruukutin ne huhtikuun lopussa, ja nyt niissä oli jo isot juuret.
Laventeli viihtyy Elviiralla navetan edessä, joka on tontin aurinkoisin paikka. Ostin siihen kesällä toisen taimen, jonka vakuutettiin olevan vaaleansininen tähkälaventeli, mutta se olikin punainen tupsulaventeli. Otin sen pois ja istutin pistokkaista sen paikalle kaveria vanhalle taimelle.
Uuden penkin tein saunan edustalle, johon myös paistaa aurinko suurimman osan päivästä. Kaivoin istutuskuopan, laitoin pohjalle muovittoman biokankaan ja istutusalustaksi ihan perus säkkimultaa, johon lisäsin vähän kalkkia ja kaikki vermikuliitit mitä mulla oli jäljellä. Katsotaan oliko tämä seos nyt hyvä, se nähdään keväällä. Tähän penkkiin pääsi siemenistä kasvatettuja taimia, pistokastaimia ja se punainen tupsulaventeli (vaikka en siitä oikein tykkääkään).
