Tänään keräiltiin viimeiset terijoensalavoiden latvukset yhteen paikkaan haketusta varten. Mies oli vähän huolissaan, että riittävätkö risut siihen hakemäärään, joka vielä tarvittaisiin, joten päätin helpottaa vähän tilannetta.
Meillä on pihalla useita syreenejä, joista suurin osa onneksi tavallista pihasyreeniä. Pari puistosyreeniäkin on, ja ne ovat pusikoituneet pahemman kerran. Näin eilen Helsingin reissulla muutaman tosi kauniisti leikatun syreenin, ja tulin siihen tulokseen, että unkarinsyreeni ei näyttäisi ollenkaan hullummalta, kun sitä vähän siistii.
Kävin syreenin kimppuun aseenani loistavat Fiskarsin voimasekatöörit, isot oksaleikkurit ja oksasaha. Risua ja paksumpaakin oksaa tuli paljon, joten enää ei hakettajalla ole huolta huomisesta. Ja leikattu syreeni muodostaa yhdessä salavan kanssa komean sisäänkäynnin pihan ”spa-osastolle”. Tosin siellä osastolla ei ole vasta kuin sauna (jota ei olla vielä käytetty kertaakaan), mutta uima-allas on vahvasti suunnitelmissa – sitten joskus. Syreenin alle tuli myös hyvä valeistutuspaikka maanpeitekasveille: kevätkaihonkukalle, taponlehdelle, pikkutalviolle, rönsyansikalle ja akankaalille.
