Rautakauppareissu Baltiaan

Tänä vuonna sekä kesäloma että rahat on menneet ihan remonttihommiin. Sen verran otettiin kuitenkin irtiottoa arjesta, että lähdettiin autolla Viroon ja Latviaan tutkimaan paikallisia rautakauppoja.

Meillä ei ollut mitään erityistä ostoslistaa, eikä myöskään kovin kattavaa listaa kohteista. Kyseltiin Facebookin vanhojen talojen ryhmästä ja tuttavilta, mutta mitään ”kuriositeettikohteita” tai Porvoon Wanhan rautakaupan tyylistä paikkaa ei vinkkilistalle tullut. Tein myös nettihakuja rautakaupoista ja vintage/antiikkiliikkeitä, ja näiden perusteella tein meille matkareitin.

Depo

Ensimmäinen pysähdys oli heti Tallinnassa Depo-nimisessä liikkeessä. Depo on latvialainen rautakauppa- ja kodintarvikeketju (ja myös viinakauppa näköjään), joka muistuttaa paljon Bauhausia. Oikeastaan liikkeessä ei olisi mitään kovin ihmeellistä, mutta koska meillä oli kerrankin aikaa, niin vietimme siellä hyvinkin parituntisen kierrellen, katsellen ja tavaroita käpälöiden. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mm. ruukkuvalikoima oli varsin kunnioitusta herättävä. Hintoja tsuumailimme sen verran, että esim. kokopuiset peiliovet olivat ihan sopivan hintaisia, eikä niitä Suomesta kovin helposti edes löydä.

Tallinnan Deposta emme ostaneet vielä mitään, koska emmehän tienneet mihin vielä törmäämme. Näitä liikkeitä on useita Viron ja Latvian alueella.

Ahto Aed – kuunlijaparatiisi

Seuraava kohteemme oli Ahto Aed -niminen puutarha, joka on erikoistunut kuunliljoihin. Siellä oli mahtava valikoima erilaisia kuunliljalajikkeita ja kiva pieni näyttelyalue, jonne oli istutettu kuunliljoja, havuja ja muita varjoisen paikan kasveja. Lähellä olevan talon pihapiirikin oli katsomisen arvoinen, hienot kukkapenkit, jotka olivat suorastaan pikkutarkan hyvin hoidettuja.

kuunliljojen taimia
Vähän oli valinnanvaikeutta, kun kaikkia lajikkeita ei oikein voinut ostaa.

Päädyimme ostamaan kolmea kääpiökuunliljaa yhdet ruukulliset. Jokaisessa ruukussa oli iso taimi, josta saa jaettua helposti vähintään neliön kokoisen istutuksen. Kotona putsasin taimista varmuuden vuoksi mullat roskikseen ja vielä pesin juuret. Istutin taimet vielä isoon paljuun eristykseen kesän ajaksi. Puutarha oli kyllä niin siisti ja kaikkien taimien lehdet reiättömiä, joten arvelen, että etana- ja kotilovaara on vältetty.

Ensimmäisenä päivänä pysähdyttiin vielä Rapla-nimisessä paikassa, jossa on todella hieno jokipromenaadi. Sen varrella oli viehättäviä kukkaistutuksia ja penkkejä, jossa istuskella ja ihailla maisemia. Villa Elviira sattuu sijaitsemaan kunnassa, jossa joki kulkee läpi oikeastaan koko kunnan pohjoisesta etelään ja on läsnä myös ihan keskustassa. Harmi vaan, että tätä ei mitenkään hyödynnetä virkistyskäytössä. Suosittelen kunnanvanhemmille opintomatkaa Raplaan!

kivimökki
Rapla oli muutenkin kaunis paikka. Tämä ihastuttava mökki ja sen etupiha on ihan promenaadin lähistöllä.

Cēsis

Pidettiin kaksi yötä tukikohtaamme kaupungissa nimeltä Cēsis. Se on hieno vanha kaupunki, ja pieni, niin kuin ilmeisesti kaikki latvialaiset kaupungit Riikaa lukuunottamatta. Kaupungissa on vanha linna kaikkine tykötarpeineen ja kaunis, hyvinhoidettu puisto ihan keskustassa. Käymisen arvoinen paikka tämäkin (vaikka ei rautakauppoja, mikä miinuksena todettakoon).

mustajoutsen lammessa
Cēsiksen keskustassa olevassa puistossa on pieni lampi, jossa asustelee mustajoutsenia.
Kaunis ja jotenkin hätkähdyttävä lintu.

Latvian rautakauppakäynnit

Seuraavana aamuna lähdettiin liikkeelle vierailulistallamme Depo ja Mājai un Dārzam -niminen rautakauppa, josta olimme saaneet vinkin.

Depon liikkeitä on Riian lähellä useita, ja yhdessä niistä teimme lopulta vähäiset ostoksemme. Tuotevalikoima näissä myymälöissä on jossain määrin eksoottinen suomalaiselle, Latvian Deposta olisi voinut ostaa vaikka kanarialinnun tai hiiriä tai muita jyrsijöitä. Tutustuimme valikoimaan täälläkin hyvin perinpohjaisesti – kerrankin oli aikaa ihan vain katsella ihmetella. Lopulta ostimme kuitenkin vain kukkien siemeniä ja tuulikellon – ja hienot työkamppeet.

Kaikista paras Depo-löytö oli nimittäin nämä työasut. Katsomme ahkerasti Gardener’s World puutarhasarjaa BritBoxista, ja säännöllisen ihastelumme kohteena on Monty Donin hienot puutarhakamppeet: siniset, kuluneet puuvillahousut ja takki. Niitä ollaan etsitty Suomen kaupoista ja netistä, mutta emme ole löytäneet. Vastaavia polyesterivaatteita kyllä olisi, mutta niitä emme ole kelpuuttaneet. Mutta Depossapa oli hyvä valikoima näitä, ja materiaali 100 % puuvillaa! Oli sekä lappuhaalareita että housu-takki -yhdistelmiä, ja ostimme vähän kaikenlaisia. Kyllä nyt kelpaa!

Toinen päivän rautakauppa oli paljon pienempi, mutta saimme sielläkin kulutettua aikaa hyvän tovin. Täällä ON omanlaisensa valikoima, esim. kaikenlaisten työkalujen varsia on pitkät rivistöt. Mājai un Dārzamista lähti mukaan niinkin massiiviset ostokset kuin pari kärpäslätkää, kuokanvarsi, pienet teräsharjat (hellan nuohoamiseen) ja pellavanarua. Sekä tietysti kesäkukkien siemeniä.

rautakauppaostokset
Tässäpä meidän reissun rautakauppaostokset.

Piipahdimme vielä muutamaan matkan varrelle osuneeseen rautakauppaan, mutta pian totesimme, että samat kamat joka paikassa. Päätimme, että nyt suuntaamme huomiomme kirpputoreihin ja vintageliikkeisiin.

Neuvostoliiton konkurssipesän kirpputori

Googlailin Riian alueen kirpputoreja, mutta ne olivat harmillisesti suurin osa kiinni maanantaisin. Yksi kuitenkin löytyi, ja sinne lähdettiin. Paikan nimi oli Market Latgale, ja se sijaitsi melko epämääräisen oloisella alueella Riiassa. Kun astuimme tälle ”torille”, joka oli jonkunlaisella sisäpihalla, mies totesi, että jaaha, huomenna tällä on myynnissä meidän autossa olevat tavarat. Mentiin kuitenkin peremmälle, vaikka jo portilta nähtiin, että myynnissä on pääasiassa romua: sadoittain kaukosäätimiä (?!), erilaisia (melko saastaisessa kunnossa olevia) valurauta- ja emaliastioita, Venäjän armejan tavaraa ja muutenkin venäläistä rihkamaa. Koneiden ja moottoreiden osia jne. Olin melkein ostamassa pari erivärisillä emalipinnoitteilla päällystettyä valurautapataa, kun mies kielsi. Ja olivathan ne melko saastaisia.

Kuviakaan ei älytty tai hirvitty ottaa. Oltiin suunnilleen ainoat asiakkaat, ja tunnuimme olevan aikamoisen tarkkailun alla. Poislähtiessä hokasin isokokoisen emailisen pesuvadin, jonka lopulta ostimme. Vaikka kokemus olikin aika jännittävä, niin silti suosittelen käyntiä. Yhdenlainen elämys.

emalivati ja kuunliljoja
Tässä se emalivati nyt on. Käsi näyttää mittakaavan, ja samalla tulee esiteltyä ne kolme kuunliljan tainta, jotka ostin.

Loppupäivän vietimmekin ihan turistihommissa. Kävimme Bauskassa katsomassa linnaa (niitä näyttää Latviassa olevan paljonkin) ja ajomatkan varrelle osuneen Metsäveljien bunkkerin.

Olemattomat antiikkiliikkeet

Seuraavalle päivälle olin katsonut meille pari antiikkiliikettä koluttavaksi, toisen Smiltenessä (A. Mill Vintage) ja toisen Valgassa (Decaux Antiik). Molemmista paikoista jäi ns. luu vetävän käteen. Valgan paikkaa ei oikeasti ollut olemassakaan, siinä osoitteessa oli lähiömallinen kerrostalo eikä merkkiäkään siitä, että jossain sen uumenissa myytäisiin vanhaa tavaraa. Smiltenen paikka kyllä löydettiin, mutta se oli kiinni ja ikkunoista tiirailemalla näytti siltä, että se ei ole ollut auki pitkään aikaan.

Löydettiin kuitenkin sattumalta pari ihan perus kirpputoria. Baltian kirpputoreilta ei näyttäisi löytyvän mitään todella vanhaa ja erikoista, mikä tietysti selittyy historialla. Vanhimmat tavarat on neuvostoajan astioita ja pääasiassa krääsää. Löysin kuitenkin muutaman emaliastian.

emaliastioita
Tämä setti oli aika sievä. Astiat on jo otettu käyttöön, isompi kattila palvelee bioroskiksena ja pienemmät ovat hyviä tarjoiluastioita.

Viimeistään tässä vaiheessa älysimme vaihtaa ihan turistimoodiin ja unohtaa rautakauppojen ja antiikkiliikkeiden jahtaaminen. Ajoimme viimeiseen yöpaikkaamme Viljandiin ja kiersimme paikalliset nähtävyydet ja kävimme syömässä, kahvilla ja jäätelöllä. Kiva paikka tämäkin, ja lähellä olisi ollut paljonkin kartanoita ja muita kohteita nähtäväksi.

Ravintoloista Fellin ja Kodukohvik saavat suosituksemme. Edellisessä oli oikein maittavat ruuat ja jälkimmäinen on kiva drinkkipaikka. Sen sisäpihalla oleva terassi oli kivasti eristetty viereiseen talon sisäpihasta ripustamalla väliin pykkinaru, jossa oli koristeellisia kankaita ja vaatteitakin roikkumassa. Tätä ideaa tullaan varmasti käyttämään jossain vaiheessa, jos lautataapeleita ja muita rompeläjiä halutaan pistää katseilta piiloon. Sieltä tuli myös idea rouheaan terassiin – aika hyvältä näytti ihan vaan raakalaudasta koottu kalanruoto”lattia”.

kalanruotolattia
Mitenhän tällainen terassi pärjäisi avoimen taivaan alla? Rakojen pitäisi varmaan olla vähän isommat.

Seuraavana päivänä ajelimme Tallinnaan ja laivalle. Pari ponnetonta vierailua tehtiin matkan varrella pariin rautakauppaan ja puutarhaliikkeeseen, mutta ainoastaan muutamia kesäkukkien siemenpusseja löysin.

Hieno reissu tämä kaiken kaikkiaan oli, eikä Baltia selvästikään ole ollenkaan huono kesälomakohde automatkailijalle. Ostokset olivat varsin vaatimattomia, mutta emme osanneet oikein mitään odottaakaan, joten olimme niihin oikein tyytyväisiä.

Kesätöissä omalla raksalla

Tämä kesä oli meille erilainen kesä. Oltiin jo kuukausia sitten päätetty, että keskitytään pääasiassa hommiin Elviiralla ja jätetään muut hommat niin vähälle kuin pystytään. Talon laajennusurakka on nyt siinä vaiheessa, että suurin osa töistä pystytään tekemään itse, ja se on tosi hidasta, jos kaikki olisi jäänyt viikonloppuhommiksi.

Loman alussa räknäiltiin vähän, mitä voisimme kuvitella saavamme tehdyksi tulevien viikkojan aikana. Tavoite-sanaa ei käytetty, koska kuitenkin oli kyse lomasta. Mies aikoi keskittyä keittiön kattoon ja lattiaan, ja minun työlistani koostui erilaisista pienistä ja isommista hommista.

Yleisesti ottaen ajattelimme, että saisimme keittiön siihen kuntoon, että voitaisiin ruveta ripustelemaan kaappeja seinille.

Handy Husbandin työlista

Miehen hommiin siis kuului keittiön katon ja lattian tekeminen. Katto tehtiin leveästä ponttilaudasta, joka maalattiin ensin kahteen kertaan Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla (samalla, jolla on jo tuvan ja kamarin katot maalattu – uskomattoman riittoisaa tavaraa). Kattopaneelit tehtiin meille ihan mittatilaustyönä Tunnepuu Oy:ssä. Mies sai pojasta apua katon laittamiseen, mikä oli kyllä ihan välttämätöntä, koska osa laudoista oli koko keittiön mittaisia. Katto ei vielä ihan valmis ole, siitä puuttuu pari hienoa lisäelementtiä, joten tähän palataan myöhemmin vielä.

Lattian laatoittamisestakin tulee vielä ihan oma tarinansa, tässä nyt lyhyesti vaan totean, että hieno tuli, ja kesäloman aikana valmiiksi niin kuin suunniteltiinkin.

Laattalattia
Melkein valmis lattia.

Oma työlista

Mulla oli aika pitkä työlista kesälomalle. Osa hommista oli niinkin yksinkertaisia, kuin taimen ostaminen ja istuttaminen, mutta lisäsin ne listalle, koska on niin mukava merkkailla asioita tehdyksi :).

Osa hommista oli sitten aika työläitäkin. En harrasta instassa niitä kuvia, jossa kuvataan alkutilanne, ja sitten napsautetaan sormia ja näytetään lopputulos. Useissa projekteissa on niin monta välivaihetta ja kymmeniä työtunteja, että en halua antaa sellaista kuvaa että se on ihan niks naks vaan. Varsinkin kun usein se tekeminen juuri on niin mukavaa. Monesta näistä asiasta on tulossa vielä omat juttunsa, joten tähän laitan nyt kuitenkin vaan ennen ja jälkeen kuvia.

– keittiön tapetointi✅
– keittiön maalaus✅
– listojen maalaus ✅

Keittiö tuli seinienkin osalta valmiiksi, niin kuin suunniteltiinkin. Yhdelle seinälle laitettiin kuviotapetti ja kolmelle muulle tuli kipsilevyn päälle makulatuuri ja maali. Mies oli tehnyt pakkeloinnit jo aikaisemmin, joten pääsinkin ihan suoraan aloittamaan tapetoinnista ilman mitään alkuvalmisteluita. Keittiön lattia- ja kattolistatkin on nyt maalattu, ja odottavat vaan, että ”joku” laittaisi ne paikalleen.

– talon maalaus (vielä kesken)

Talon maalaus oli ehdottomasti isotöisin homma lomalle, vaikka maalasimme vain laajennuksen. Myös vanha osa pitää maalata, mutta se jää todennäköisesti ensi kesään. Pieni osa laajennuksen takaseinästä on vielä maalaamatta – syynä on räystäslaudoituksen alla lymyilevä ampiaispesä, jonka asukkaat alkoivat muodostua riskiksi. Jatketaan tämän kanssa myöhemmin syksyllä. Virtasen 4-öljyn maalilla voi onneksi maalata vaikka pakkasella! Maalauksestakin tulee lisää juttua erillisessä kirjoituksessa.

Mies maalaa tikkailla
Onneksi vain tämä pieni pätkä piti maalata korkeilta tikkailta. Mies huimapäisempänä maalasi, minä vahdin tikkaita.
Talon pääty ja pihapiiri
Tästä tuli niin kaunis ❤️.

– kuunliljojen istutus✅
– köynnösruusu✅
– pensasmustikat ✅

Nämä istutukset ovat juuri niitä äkkiä tsekattuja hommia. Mutta niin tärkeitä.

– risujen haketus ✅
– keittiöpuutarhan käytävät✅
– kukkapenkkien kanttaus✅
– ruukkuhuoneen siivous✅

Erityisen iloinen olin siitä, että sain viimein risukasat pois ja keittiöpuutarhan valmiiksi. Myös ruukkuhuoneen siivousurakka oli tosi mieleinen homma, ja lopputulokseenkin olin tyytyväinen. Ja kun kanttaa kukkapenkkejä, tulee melkein sellainen tunne, että piha olisi jo ns. valmis.

Tältä näyttää keittiöpuutarha nyt, ihana minusta!

Pari hommaa jäi vielä kesken tai kokonaan tekemättä. Porstuaan jätetään pieni pätkä hirsiseinää näkyviin, ja kuvittelin laittavani sen valmiiksi loman aikana: pesu, hionta ja öljyäminen. Mutta sitä pitää vielä tutkia vähän tarkemmin – voi olla että lyödään siihenkin lopulta levyt päälle, katsotaan nyt.

Sängynpäädyn askartelu vanhasta peiliovesta tuli myös aloitettua, ja tarkoitus ihan lähiaikoina tehdä loppuun asti. Olisi jo kiva päästä yöpymäänkin Elviiralla, ja ihan oikeassa sängyssä.

Ja se yksi purkutiilikasa, joka viime talvena romahti on vielä kasaamatta. Katsotaan ehdinkö ennen lumia.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä hyvä kesäloma!

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas ja Tunnepuu

Säilytystilaa kukkaruukuille

Minulla on Elviiralla sellainen ylellisyys kuin ruukkuhuone. Se ei ole puutarhavaja (sellainen rakennetaan erikseen), vaan ulkorakennuksessa oleva kapea huone, jonka olen varannut kukkaruukkujen ja kylvötarvikkeiden säilytykseen.

Ruukkuhuone on todellakin pitkä ja kapea, ja siksi ei kaikista käytännöllisin oikeastaan minkäänlaisen tavaran säilytykseen. Siitä syystä se alkoikin vähitellen täyttyä ns. ovelta päin, eikä sieltä lopulta löytänyt oikein mitään.

Tältä näytti ruukkuhuone ennen siivousta.

Mulla oli ruukkuhuoneessa myös kaikenlaista tavaraa, jotka olin muutossa vain sinne työntänyt, kun ei ollut aikaa niitä käydä tarkemmin läpi.

Nyt siivosin huoneen läpikotaisin, ensin tyhjensin sen ja kävin kaikki tavarat läpi. Sieltä löytyikin monenlaista, mm. sammakkopatsaat, jotka olin unohtanut omistavani.

Viime syksynä olin jo vähän aloittanut hyllyjen rakentamista huoneeseen. Käytin niihin porstuasta purettuja lattialautoja.

Puutarhatarvikkeet hyllyillä
Viime vuonna rakennetut hyllyt.

Koska tila on niin kapea, toiselle seinälle ei pysty samanlaisia hyllyjä laittamaan. Mittailin sekä tilan että itseni korkeutta, ja katsoin hyvän korkeuden pitkälle hyllylle – niin että pää ei pauku siihen joka kerta huoneessa asioidessa. Sekin hylly on porstuan lattialautaa.

Hylly ja ritilä

Hyllyn alle naulasin ritilöitä, joihin saa tavaraa roikkumaan ilman että ne paljonkaan vievät tilaa. Ässäkoukkuja tein varastosta löytyneestä rautalangasta.

Löysin muuttotavaroista myös kukkaruukkutelineitä, joita olen joskus pitänyt keittiön ikkunalla ritilään ripustettuina. Niistä tuli nyt hyvät (ja ihan koristeelliset) telineet pienille saviruukuille.

Saviruukkuja

Samoista unohdetuista muuttokasoista löytyi myös pieni kehys. Siinä oli vielä sammalta täytteenä muistona ajasta, jolloin se palveli ovikoristeena. Löysin myös vanhan kaarnanpalan, jonka olen joskus poiminut talteen, koska joku tuholainen oli kaivertanut siihen kauniin kuvion. Näistä kahdesta elementistä askartelin nyt taulun ruukkuhuoneen seinää koristamaan.

Pieni taulu
En keksi yhtään syytä, miksi ruukkuhuoneessa ei voisi olla taulu!

Viimeistelin ruukkuhuoneen vielä ripustamalla ”prinsessalapioni” ovensuuhun. Siitä se on nopea napata jos tulee kiire istutushommiin.

Lapio seinällä

Alla lopputulos – olen siihen kaikin puolin tyytyväinen. Syksyllä pitää vaan varmistaa, että kevätkylvöihin tarvittavat vermeet on jossain helposti löydettävissä, koska kyllähän tämä tila väkisellä aika täyteen tulee, kun kesäkukkien ruukut tuodaan sisälle talvehtimaan.

Siivottu ruukkuvarasto

Hiiltämiskokeilu

Meillä on pyörinyt pihalla vanha puunoksa, johon ripustimme aikonaan kausivaloja ja joulukoristeita yms. Nyt ajattelin tehdä siitä köynnöstuen, mutta maan alle tuleva osa tietysti lahoaa. Päätin kokeilla puun suojaukseen vanhaa konstia, eli hiiltämistä.

Hiiltäminen tarkoittaa puun polttamista niin, että se hiiltyy kunnolla pinnasta. Hiili suojaa puuta lahottajilta, eli sen pitäisi kestää myös maan alla pidempään. Myrkytönkin tämä tapa on, joten sopii hyvin kasvimaahan, niin kuin tässä tapauksessa on karahka meininki upottaa.

Hiiltämiseen löytyy netistä hyviä ja perusteellisiakin ohjeita, minä tein vähän pikaversion ihan puhtaasta kiinnostuksesta. Jos teette vaikka aitatolppia, niin kannattaa vähän enemmän pieteetillä tehdä.

Ihan ekaksi veistin karahkan alapään teräväksi, että sen saa paremmin painettua maahan. Sitten ihan yksinkertaisesti tökkäsin sen hellan uuniin. Muutaman kerran kääntelin eri asentoihin ja ns. annoin palaa.

Kun mielestäni karahka oli riittävän hiiltynyt sihautin sen sadevesiastiaan. Useamman minuutin liotin sitä, koska yllättävän pitkään poltettu kohta tuntui vähintään lämpimältä.

Hiiltynyt puu palaa
Keppihän näyttää ihan lohikäärmeeltä! Hetkeä aikaisemmin myös ”silmät” syöksivät tulta.
Hiiltyneen puun sammutus
Dippi vesiastiaan. Olen nähnyt ohjeita, joissa sammutus on tehty kastelukannulla, mutta tämä oli sopivasti lähellä.

Sitten vaan karahka maahan ja sopivaan asentoon. Istutin juurelle tuoksuhernettä ja aitoelämänlankaa. Muutaman tukinarun jouduin laittamaan, mutta toivottavasti köynnökset kasvavat pian ne peittämään.

Puukarahka pystyssä

Parin vuoden päästä varmaan nähdään miten tämä homma toimii. Nimittäin jätin hiiltyneen osan vähän lyhyeksi, joten hiiltämätöntäkin osaa meni maan alle. Tieteen nimissä, tietenkin.

Biohiilellä kukkapenkkeihin kasvuvoimaa

Yhteistyö: Carbons Finland

Laitettiin muutama viikko sitten ensimmäinen perennapenkki Elviiran pihaan. Penkkiin laitettiin uudet mullat ja multaan sekoitettiin biohiiltä hyvää kaavua edistämään. Biohiilen käyttö on helppoa, kunhan muistaa aluksi lannoittaa kasvualustan ja kastella reilusti.

Biohiili on huokoinen materiaali, joka vähentää maaperän tiivistymistä ja sitoo itseensä kosteutta ja ravinteita. Se myös tehostaa mikrobien ja bakteerien toimintaa – jo muinaiset maanviljelijät ovat kaskiviljelyllä lannoittaneet maitaan. Olen edellisellä pihalla kokeillut biohiiltä pienimuotoisesti, mutta nyt sain Carbons Finlandilta erän erilaisia biohiiliseoksia kukkapenkkiin ja keittiöpuutarhaan käytettäväksi.

Meillä kukkapenkki tehtiin ihan tyhjästä: kaivettiin n. 25 cm syvyinen tila penkille, laitettiin muoviton biokangas pohjalle ja täytettiin kunnollisella, rikkaruohoista vapaalla mullalla. Kaadoin hiilet (n. 10 litraa neliölle) penkkiin ja mylläsin kasvualustan lapiolla ja talikolla sekaisin. Ja sama homma keittiöpuutarhan kasvatuslaatikoille.

biohiiltä ja multaa
Tältä näyttää biohiili. Hiili sekoitetaan huolellisesti kasvualustaan.

Tämän jälkeen olivat vuodossa kaikkein tärkeimmät asiat:

lannoitus ja kastelu

Nimittäin biohiili todella varastoi sekä kosteutta että ravinteita, joten aluksi se imee (lataa) niitä molempia itseensä. Jos kastelun ja lannoituksen laiminlyö alussa, voi kasvien kasvuunlähtö pahimmillaan kärsiä.

Multapenkin kastelua
Kastelin kasvualustaa sekä pumppamalla kaivosta vettä suoraan mullan päälle että kastelukannuilla, kunnes olin varma, että multa oli kauttaaltaan kastunut.

Tein myös kesäkukille sekoituksen multaa, biohiiltä ja kanankakkaa ja kastelin sen kunnolla ennen ruukutusta. Toiveena olisi, että myöhemmin kesällä kukat pärjäisivät ruukuissakin harvemmilla kasteluväleillä biohiillen ansiosta.

Multaa kottikärryssä
Kesäkukkien multa odottamassa kastelua.

Nyt kun kukkapenkkien laitosta on vähän reilu kuukausi aikaa, on aika arvioida tulosta. Kaikki taimet ovat lähteneet kasvuun tosi hyvin, ja penkissä alkaa olla jopa ahdasta. Olen kastellut ahkerasti kaikkia istutuksia, mutta on kyllä ollut kuumia ilmojakin.

Sekä kukkapenkkien että keittiöpuutarhan mullassa oli peruslannoitus jo valmiina. Lisäsin silti kanankakkaa suunnilleen pakkauksen ohjeessa mainitun määrän, koska halusin varmistaa, että biohiilellä on mitä varastoida. Ihan pienille taimille siinä taisi olla vähän liikaa, koska osa pikkutaimista näyttää vähän ”palaneilta”. Olisi ollut parempi antaa pikkutaimien juurtua kunnolla ensin ja laittaa lisälannoitteet vasta sitten.

Carbonsin sivuilla on tosi hyvät ohjeet biohiilen käyttöön, ne kannattaa lukaista läpi, linkki ohjesivulle löytyy tekstin lopussa. Mutta jos et ehdi paneutua asiaan tarkemmin, niin muista ainakin LANNOITUS ja KASTELU.

Mulla on vielä biohiiltä jäljellä riittävästi tulevaan ruusupenkkiin. Ruusut ovatkin kuulemma erityisen hanakoita hakeutumaan symbioosiin sienijuurien kanssa – ja niitä juuri biohiilen pintaan kasvaa.

Puuhellan nuohous

Meillä on Elviiran ”kesäkeittiössä” vanha hella, joka siirrettiin pihalle saunakamarista. Juhannuksena vanha uskollinen alkoi savuttaa pahan kerran ja lämpeneminenkin oli vähän sitä sun tätä.

Jouduttiin tekemään juhannusaaton ruuat Weberillä, kun vanha konsti ei näyttänyt tällä kertaa olevan ollenkaan toimiva. Siinä yöttömässä yössä mietittiin, että mikäs piru siihen yht’äkkiä meni, että joku syyhän siihen täytyy olla. Arveltiin, että pikku putsaus saattaisi tehdä hellalle hyvää.

Hella
Hella on meitä palvellut viime syksystä lähtien hyvin. Teevesi kiehuu tosi nopeasti ja monet ruuatkin on siinä laitettu.

Juhannuspäivänä sitten nostettiin hellan kansi pois – ja syy savuttamiselle löytyi saman tien. Koko hellan kannen alusta ja hellassa olevan uunin päällys oli täynnä nokirihmastoa. Se täytti kuin joku sienikasvusto koko sen tilan, jossa savun pitäisi kulkea.

Nokinen hellanlevy
Hellanlevyn alus näytti tältä.
Nokinen hellan kansi
Ja hellan kannen alus tältä. Ei ihme ettei savu ole mahtunut kulkemaan.

Ratkaisu tähän ongelmaan oli helppo: harjattiin vain noki teräsharjalla pois pinnoilta ja kaavittiin tuhkat ja noet pois hellan sisältä. Sitten kansi paikalleen ja tulet uuniin. Jopa alkoi taas letunpaisto onnistua!

10-kulmainen kasvatuslaatikko keittiöpuutarhaan

Halusimme keittiöpuutarhan keskipisteeksi ympyrän malisen kasvatuslaatikon. Ympyrän tekeminen ei oikein lankusta onnistu, joten päädyttiin tekemään 10-kulmainen laatikko. Se on visuaalisesti ihan riittävän lähellä ympyrän muotoa, ja minusta oikeastaan vielä hienompikin.

10-kulmion suunnitteluun ja tekemiseen vaadittiin hieman matematiikkaa, ja erityisesti geometriaa. Laatikon halkaisijaksi olimme suunnitelleet n. 80 cm, ja sen perusteella laskeskelimme sivujen pituuden. Ihan justiinsa 80 senttiin ei edes yritetty, joten kaavana käytettiin ympyrän kehän kaavaa, eli ympyrän halkaisija kertaa pii: 80 x 3,14 = 251,2. Koska kymmenkulmiossa on myös 10 sivua, joka palikka pitäisi sahata suunnilleen 25 cm pituiseksi.

Sitten piti miettiä, millaiseen kulmaan palikat sahataan, jotta ne asettuvat nätisti jiiriin – ja muodostavat sen säännöllisen 10-kulmion, mitä tässä nyt tavoiteltiin. Ympyrä on 360 °, ja järkeilymme mukaan 10-kulmion kulma on 36° (koska kymmenen kulmaa).

Teimme ensin purkulaudasta proton. Se oli hyvä idea. Ensimmäisestä mallista ei tullut lähellekään kymmenkulmio, vaan pikkuinen 5-kulmio. Rapsuteltiin jonkun aikaa päätämme ja googlailtiin, kunnes hokasimme, että emme tulleet ajatelleeksi kulman puolittamista. Jokainen, joka on vaikka lattialistoja sahannut jiiriin, tietää, että kun 90 asteen kulmaan sahataan lista, niin silloin sahataan 45 asteeseen. Sama pätee tietysti tällaisessakin projektissa, ja seuraavasta protosta tuli jo oikeanlainen.

Wikipedian mukaan kymmenkulmion jokainen kulma on 144°, ja tämä mysteeri aiheutti minulle käsittämätöntä päänvaivaa: kaiken järjen mukaan jokainen kulma olisi pitänyt sahata 72 ° kulmaan, mutta oikea tulos saatiin tuolla 18°:n kulmalla. Joten uskokaa pois, näin se menee (älkääkä viettäkö koko sunnuntaipäivää tämän miettimiseen, niin kuin minä).

Tässä kuvana, mitä yllä on sanallisesti kuvattu. Laatikon kokoa voi helposti skaalata pidentämällä sivun palikan mittaa, kulma pysyy samana koosta riippumatta.

Sitten sahaamaan laatikon paloja. Käytimme samaa kutosen lankkua kuin muihinkin keittiöpuutarhan laatikoihin. 10 kappaletta täsmälleen samanlaisia paloja tarvittiin, ja sitten ne ruuvattiin kiinni toisiinsa. Ihan täydellisiä jiirejä ei tullut, sahatessa saattaa joku palikka mennä vähän vinoon, eikä lankkukaan joka kohdasta ihan suora ollut. Meillä on semmoinen timpuri, että melkein jo alkoi veistellä saumoja tarkemmaksi, mutta saatiin kuitenkin aikamoisen ähellyksen jälkeen kiristeltyä laatikko riittävän hyväksi. Pari kulmaa vähän irvistää, mutta tässä käyttötarkoituksessa ei haittaa tahtia.

Ennen asennusta mittasin ristimitalla laatikolle keskikohdan, ja sitten täsmättiin laatikko keskikohdan mukaan paikalleen. Lopuksi vielä muoviton biokangas laatikon pohjalle ja mullat laatikkoon.

kasvatuslaatikon mittaaminen
Laatikkoa täsmätään keittiöpuutarhan ”aukion” keskelle. Meillä käytetään näissä aina ensin mittaa ja sitten katsotaan vielä silmällä. Sinne päin ei tehdä koskaan (paitsi jos minä olisin ainoa tekijä).

Keskilaatikkoon tulee kasvamaan papuja, eli kasveille tarvitaan tuki. Meillä on vanhan aurinkovarjon raato säästettynä tällaisia tarkoituksia varten. Varjon yläosa pystyyn laatikon keskelle ja siemenet maahan. Vähän laitoin alaosaan apunaruja, että pavut pääsevät kiipeämisessä alkuun.

valmis kasvatuslaatikko
Siinä, valmis kymmenkulmainen kasvatuslaatikko. Lopputulos tyydyttää silmää ja mieltä. Alla vielä kuvat vähän isommasta perspektiivistä, eli aukion laatikko kahdelta eri suunnalta kuvattuna – molemmilla puolilla on keskenään symmetriset kasvatuslaatikot.

Muoviton keittiöpuutarha

Yhteistyö: Hortex Oy

Viljelylaatikot ovat harvoin täysin rikkaruohottomassa paikassa. Siksi laatikoihin laitetaan usein suodatinkankaat pohjalle – tässäkin asiassa voi tehdä paremman valinnan, ja jättää muovia sisältävät kankaat kauppaan. Biokangas on maatuva katekangas puutarhaan.

Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi kasvatuslaatikkojen rakentamisen vaiheet. Nyt päästään laatikkojen asentamiseen ja kasvualustan perustamiseen. Viljelylaatikon voi joko laittaa suoraan maan pinnalle ilman kaivamista. Silloin laatikon pitää olla korkeampi kuin tuo meidän kutosen lankusta tekemämme. Riippuu tietysti, mitä laatikossa aiotaan kasvattaa, mutta suurimmalle osalle kasveja riittää n. 25 cm syvyinen kasvialusta, jossa kasvien ei tarvitse taistella elintilasta rikkaruohojen kanssa.

Meillä laatikko tulee osittain maan alle ja kasvualusta jatkuu vielä laatikon alapuolellekin. Sillä tavalla kasvualusta pysyy paremmin kosteana kuin kokonaan maanpinnan yläpuolella oleva laatikko, eikä viljelyksiä tarvitse kastella niin usein. Kaivoimme suunnilleen parinkymmenen sentin syvyisen paikan laatikolle. Ensin merkkasin laatikon paikan maahan lapiolla, sitten laatikko siirrettiin pois paikaltaan ja alettiin kaivaa. Sattumoisin osa keittiöpuutarhasta osuu vanhalle kulkuväylälle, jossa maa on kivikovaksi tamppaantunutta, joten kaivaminen oli melkoisen kovaa puuhaa.

Kovaa maata
Maa oli toden totta suorastaan kivikovaa.
valmis kasvatuslaatikko
Tässä laatikko ”istutettuna”. Kasvualustaa piti kaivaa jopa hakulla, että saatiin tarpeeksi syvyyttä. Keskeltä laatikko on syvempi kuin reunoilta, että saatiin riittävä syvyys kasvualustalle, mutta laatikko kuitenkin pysyy kunnolla paikallaan.

Kasvualusta pitää saada vapaaksi rikkaruohoista, mutta kaivamalla se ei välttämättä onnistu. Meidän tontilla kasvaa suunnilleen joka neliösentillä erilaisia (rikka)kasveja, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että rikkaruohot kirivät salaattien ja papujen kasvun kiinni, ja peli on menetetty.

Kate- tai suodatinkankaalla voi estää rikkaruohojen kasvun, mutta niissä on usein muovia, joka ei kyllä maaperään kuulu. Me valittiin muoviton Biokangas kasvatuslaatikoiden pohjalle. Kangas kompostoituu ajan myötä, ja se on ihan ok, koska rikkaruohot kuolevat parissa vuodessa valon puutteeseen, ja sen jälkeen puutarhakasvit voivat kasvattaa juurensa vaikka miten syvään.

EDIT 2025: Olen antanut kirjoituksessani harhaanjohtavaa tietoa – muovittomat kankaat eivät kompostoidu maassa, vaan vaativat teollisen kompostointiprosessin. En nyt laittaisi biokangasta kasvatuslaatikoiden pohjalle, sen sijaan se toimii todella hyvin esim. kuorikatteen alla, eikä siitä tule rikkaruohot läpi. 2025 syksyllä poistin kankaat keittiöpuutarhasta, rikkaruohot lienee jo kuolleet.

Muovittomat Biokangas ja suodatinkangas
Käytämme keittiöpuutarhassa myös kompostoituvaa suodatinkangasta, se laitetaan käytäville, ja päälle silppuamme oksista katetta. Biokangas on aika kätevässä paketissa, meidän kasvatuslaatikkoihin riitti yksi leveys tuosta rullasta.

Tyypillisesti Biokangasta käytetään lähellä maan pintaa, eli esim. kuorikatteen alla. Olemme käyttäneet kangasta näinkin, esim. rodot istutimme tekemällä ristiviillot kankaaseen ja sitten laitoimme lehtikatetta kankaan päälle. Olemme käyttäneet tätä samaa kangasta myös väliaikaisen perennaistutuksen alla, eli vastaavalla tavalla kuin nyt kasvatuslaatikoissa. Hyvin on rikkaruohot pysyneet poissa, sieltä ei ole tähän mennessä (2 vuotta) tullut mitään läpi, vaikka alue oli ihan täynnä mm. vuohenputkea ja nokkosta. Mutta jos pihallasi kasvaa kortetta, niin arvelen, että sitä ei pidä mikään kangas poissa. Oman kokemukseni mukaan se poraa itsensä jopa kaksinkertaisesta mustasta suodatinkankaasta läpi

Biokangasta maahantuo Hortex Oy, ja sitä saa useista puutarhaliikkeistä. Verkkokaupoista ainakin Hankkija ja Savenmaa myyvät biokangasta.

Biokangas laatikon pohjalla
Biokangas tulee laatikon pohjalle ja kompostoituu ajan myötä. Pienissä istutuslaatikoissa voi käyttää pohjalla sanomalehteä, mutta sitä pitää olla todella paksu kerros. Hesarin kuukauden lehdet riittävät ehkä 1×1 metrin laatikkoon.

Laitoimme Biokankaan myös kukkapenkin pohjalle. Sitä kaivoimme vielä syvemmäksi kuin viljelylaatikkojen alustaa. Perennat kasvavat samassa paikassa vuosikausia, joten ne tarvitsevat syvemmän kasvualustan kuin salaatit ja muut yksivuotiset.

Biokangas kukkapenkissä
Tässä Biokangas näkyy kukkapenkin reunoilta. Jos penkin haluaa reunustaa vaikka kivillä, kannattaa kankaan reunat jättää kivien alle. Minä en laita reunuksia, joten leikkaan ylimääräiset kankaat pois.

Tee itse kasvatuslaatikot keittiöpuutarhaan

Puutarhamyymälöissä ja rautakaupoissa myydään valmiita lavakauluksia, mutta kasvatuslaatikot on helppo tehdä myös itse, jos haluaa vähän eri kokoista tai muotoista. Meidän keittiöpuutarhan laatikot ovat u:n muotoiset, ja niiden keskelle jää ”aukio”.

Vanha projektipäällikön ohje on, että koska suunnittelu pitää joka tapauksessa tehdä joskus, se kannattaa tehdä projektin alussa. Tämä pätee myös kasvatuslaatikoiden rakentamiseen, suunnittelu on siinäkin tärkein vaihe. Sitä me ollaankin tehty ihan todella huolella – aloitettiin paikan kartoitus jo pari vuotta sitten. Ensimmäinen laatikko rakennettiin viime vuonna, ja vähän kasvatettiinkin siinä jo juttuja. Nyt oli viimein aika rakentaa loput laatikot ja saada keittiöpuutarha viljelykuntoon ennen kuin on tämän kauden osalta myöhäistä.

Keittiöpuutarhan pääelementteinä on kaksi isoa laatikkoa, jotka ovat saman kokoiset ja muotoiset. Ne asetellaan niin, että ne rajaavat keittiöpuutarhan ja ovat toistensa peilikuvina vastakkain. Yksi näistä laatikoista tehtiin siis jo viime keväänä, ja se olikin harvinaisen työläs homma. Toisen laatikon rakentaminen oli nyt sitäkin helpompaa, koska mittoja ei tarvinnut pähkäillä.

Yksi suunnitteluvirhe meille tuli, kun ensimmäistä laatikkoa rakennettiin. Sama virhe piti tehdä nyt tähän toiseenkin laatikkoon, koska laatikkojen pitää olla keskenään symmetriset. Puutavarana käytettiin 2×6″ lankkua, emmekä älynneet ottaa huomioon, että laatikon lyhyemmät sivut kasvavat yhteensä 10 cm, kun laatikko kootaan (ks. kuva alla). Tarkoitus oli, että lyhyet sivut olisivat olleet suunnilleen puolet pidemmän sivun mitasta ja saman mittaiset kun laatikon päädyt – mittasuhteet olisivat sopusuhtaisemmat niin. Mutta tämä tuskin ottaa muiden kuin omiin silmiin.

pohjakuva kasvatuslaatikosta
Kasvatuslaatikon mitat ja lankkujen asettelu. Suluissa oleva mitta on lankun pituus. Lyhyempi sivu oli tarkoitus olla myös kokonaisuudessaan 80 senttiä, mutta ajatusvirheen vuoksi se nyt kasvoi 10 sentillä.

Lankut katkoin liukujiirisirkkelillä, mutta käsisaha soveltuu tähän ihan yhtä lailla. Mittasin ja sahasin ennen kokoamista kaikki palat, ja tätäkään vaihetta ei kannata suunnittelematta tehdä, koska puutavara on kallista. Kun oikein tarkkaan laskeskelin sahattavat osat, ei jäänyt kuin pari lyhyttä hukkapätkää.

liukujiirisirkkeli

Laatikon kokoamiseen kannattaa etsiä tasainen paikka, muuten osien yhteen naulaaminen on aika hankalaa. Meillä laatikon kasaamiseen käytettiin tosiaan nauloja eikä ruuveja. Ruuvit varmaan olisivat olleet helpommat, mutta valittiin kuitenkin 4″ galvanoidut naulat, että eivät heti ruostu poikki.

Vinkkinä näin jälkeenpäin sanon, että naulat kannattaa paukutella valmiiksi lankkujen sivuihin kiinni, se helpottaa huomattavasti kasaamista. Lankun päätyyn naula uppoaa kuin veitsi voihin, mutta sivut olivatkin paljon tiukemmassa, ja ainakin tämmöisellä kokemattomalla naulaajalla oli aika tekeminen paukuttaa nauloja kantillaan olevaan lankkuun.

Seuraavaksi laatikko nostettiin paikalleen ja täsmättiin oikeaan kohtaan suhteessa jo paikallaan olevan laatikon kanssa. Käytin pitkää kakkoskakkosta varmistamaan, että sivut ovat samassa linjassa ja mittasin väliin jäävän ”käytävän” neljästä kohtaa samaan mittaan.

laatikoiden asennus
Suora kakkoskakkonen toimi välineenä, kun laatikot laitettiin keskenään linjaan.

Lopuksi laatikko mitattiin vielä ristimittaan. Viime kesänä tämä vaihe vei varmaan suurimman osan työajasta, kun laatikko ei millään meinannut asettua aloilleen. Nyt alusta oli tasaisempi, ja riitti kun mittasin laatikon ulkopuolelle jäävän keskiosan, loputkin hökötyksestä asettuivat sillä. Ristimitta tarkoittaa sitä, että mitataan kulmasta kulmaan, ja näiden mittojen pitää täsmätä, ks kuva alla.

ristimitta
Otin ristimitan vain keskeltä, eli noista mustien viivojen kohdalta. Kasvatuslaatikoiden kanssa ei ole niin tarkkaa kuin muussa rakentamisessa, pääasia että lopputulos pysyy kasassa eikä riitele silmään.

Lopputulokseen ollaan varsin tyytyväisiä, mutta keittiöpuutarhan rakentaminen ei pääty tähän. Seuraavaksi tehdään laatikoiden keskellä olevalle ”aukiolle” keskipisteeksi vielä yksi kasvatuslaatikko. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

kasvatuslaatikot
Tältä laatikot näyttävät, kun niissä on mullat jo sisällä. Keskelle jää vielä tilaa hauskalle keskipiste-elementille.

Kukkapenkin suunnittelu

Helposti tulee ajatelleeksi, että suunnittelu on kaikista mukavin tehtävä, mutta usein se on myös vaikein. Kukkapenkin suunnittelu on ainakin minulle lähes mahdoton tehtävä. Siinä on niin monta huomioon otettavaa tekijää, että tarvittaisiin joko erittäin hyvä kyky moniulotteiseen ajatteluun, pitkä kokemus ja paljon tietoa ulkomuistissa tai hyvä sovellus, joka ottaa asiat huomioon suunnittelijan puolesta.

Minulla ei ole mitään noista mainituista asioista, joten olen lykännyt suunnittelua ihan viimeiseen asti. Olen (erittäin epärealistisesti) toivonut, että joku asia päässäni loksahtaisi kohdalleen, ja eräänä aamuna heräisin ja tietäisin tarkalleen, miten haluan kukkapenkkini tehdä.

Minulla on kyllä visio siitä, mitä haluan: värikkään, cottage garden -tyyppisen penkin, jossa on korkeaa ja matalampaa perennaa sekaisin. Ei mitään sotilaallista järjestystä ja tarkkaa hierarkiaa, vaan suloinen sekasotku ja kunnon wau-efekti. Ja tietysti (sitä järjestystä tuomassa) selkeä rajaus nurmikkoon tai polkuun, joko reunuksella tai kanttaamalla. Olen kerännyt Pinterestiin vähän inspiraatiota:

Cottage garden kuvia Pinterestissä
Tiedän, että nämä ovat useiden (tai useiden kymmenien) vuosien työn tulosta, mutta jos joskus pääsen johonkin tämän tapaiseen, olen todella iloinen.

Haaveilu on siis helppoa, mutta suunnittelu vaikeaa. Siinä kun pitää ottaa huomioon ainakin nämä asiat:

  • Kasvupaikka (aurinko, puolivarjo vai varjo)
  • Kukinta-aika
  • Kasvien korkeus
  • Värien yhteensopivuus
  • Leviämistapa – jos laittaa aggressiivisesti leviävän kasvin kituliaammin kasvavan viereen, niin se on moro

Lisäksi tietysti pitää ottaa huomion, mitä kasveja sattuu olemaan käytettävissä, ellei satu sitten olemaan ihan tolkuttomasti rahaa kasvien hankintaan. Minulla on suunnilleen satakunta eri lajiketta valeistutuksessa odottamassa pääsyä oikeaan kukkapenkkiin, joten niillä pitäisi päästä hyvään alkuun. Mutta en ole ikinä suunnitellut kukkapenkkiä ihan alusta. Aikaisemmalla pihallani tein lisäyksiä, siirtoja, penkkien laajennuksia, eli aikalailla iteroiden rakentelin ihanat kukkapenkkini vuosien saatossa. Nyt mulla on tabula rasa, ja kasa taimia. Apua!!

Kukkapenkin perustaminen

Aloitin kuitenkin kukkapenkin tekemisen helpoimmasta päästä: paikan suunnittelusta. Olen jo suunnitellut sen, mihin kukkapenkit tulevat, joten seuraavaksi piti mittailla paikan päällä tarkemmin, ja kaivaa penkeille paikat. Meillä on vielä osa pihasta työn alla sadevesijärjestelmien vuoksi, joten päästään vasta ensimmäistä kukkapenkkiä rakentamaan. Tämä on oikeastaan ihan hyvä – en usko että mielikuvitukseni riittäisi kerralla useamman penkin järjestelyyn.

pihasuunnitelma
Jotenkin näin olin suunnitellut kukkapenkkien sijainnit.
Ensimmäisenä työn alle tulee keittiöpuutarhan viereinen penkki.

Suunnittelu alkoi penkin rajojen hahmottamisella. Asettelin penkin reunat paalinarun avulla maahan ja mittailin samalla penkin kokoa. Käytin mittaamiseen metriharppia, joka on kaikista helpoin mittausväline silloin, kun ei ole ei ole millin- tai sentintarkkaa hommaa. Harpin alaosa on täsmätty metrin mittaiseksi, ja sillä sitten ”harpotaan” eteenpäin pyöräyttämällä harppia aina 180 astetta ympäri. Mittauksen lopputuloksena penkin pituudeksi tuli n. 6,5 m ja syvyydeltään se on toisesta päästä n. metrin luokkaa ja toisesta reilut 1,5 metriä. Lopuksi kanttasin pienen siivun penkin reunamerkkiä pitkin lapiolla ja keräsin narun pois. Siinä tuli sitten samalla todettua, että maa on ihan älyttömän kovaa. Rankkaa lapiohommaa tiedossa, koska kasvualusta saisi olla vähintään 20-25 senttiä syvä.

Istutusten suunnittelu

Sitten se vaikeampi osuus: kasvien valinta ja asettelu. Päätin edetä siinä ihan puhtaasti intuitiolla, ja sen jälkeen tarkistaa lopputuloksen kehittelemälläni nerokkaalla tarkistustyökalulla. Aloitin työn lisäämällä kasvilistaan värin, kukkimisajan ja korkeuden. Sen jälkeen lisäsin korkeuden perusteella mieleisiäni kasveja piirtämääni pohjaan (tätä varten tarvittiin niitä mittoja). Väritin rivejä listasta sitä mukaa, kun lisäsin niitä suunnitelmaan.

kasvilista tietokoneella

Kun pohja oli täynnä, aloitin validoinnin. Leikkasin kolme palaa silkkipaperista: yhden alkukesälle, toisen keskikesälle ja kolmannen loppukesälle. Teippasin palat kiinni pohjaan niin, että pystyn kääntämään ne yksitellen pohjapiirroksen päälle. Sitten väritin jokaiseen palaan omalla värillään ne kukat, jotka kukkivat ko. aikana. Näin pystyin tarkastelemaan eri aikoja yksitellen ja varmistamaan, että en ole pakannut kaikkia samaan aikaan kukkivia yhteen reunaan, ja että koko kesälle riittää kukkia.

Tiedän kyllä, että penkki ei tule toteutumaan tuollaisena. Ensinnäkin se on ihan liian täyteen ahdettu – metrin syvyiselle alalle ei mahdu kolmea suurikasvuista perennaa, se on ihan selvä. Mutta voin nyt ottaa tämän mahtavan työkaluni mukaan istutushommiin, ja päättää sen avulla, mitä ehkä kannattaa jättää pois. Toisekseen varmasti on yhdistelmiä, joihin en tule olemaan tyytyväinen, eli loppujen lopuksi tulen varmasti päätymään siihen iterointivaihtoehtoon – siirtelemään kasveja ja muuttelemaan penkkejä. Mutta ainakin tässä suunnitelmassa tuli selväksi se, että keväällä kukkivia sipulikukkia on hankittava ensi syksylle istutettavaksi paljon, koska kovasti valkoiselta näyttää tuo alkukesän kartta.

kuva istutussuunnitelmasta
Tästä näkyy kukkapenkkisuunnitelman validointityökalun idea. Silkkipaperin läpi oli helppo etsiä paikat, jotka pitää värittää. Piti käyttää Marimekon silkkipaperia, kun kaikki muut olivat liian kiiltäviä tai niissä oli brändin nimi mustalla :).

Ensi viikonloppuna toivottavasti pääsen jo istuttamaan. Ensin pitää vaan kaivaa kivikovaa maata se parikymmentä senttiä pois. Onneksi mies lupasi auttaa siinä.