Englaintilaista puutarhaa joudutaan vielä odottamaan jokunen vuosi, mutta perunamaa laitettiin jo nyt. Mukava on saada perunoitakin, mutta isompi motiivi oli oikeastaan se, että saataisiin edes vähän hillittyä rikkaruohojen kasvua
Tilalla on asunut ihan aluksi karjalainen evakkoperhe, ja heillä on ollut kotieläimiä. Meitä edellisillä asukkailla oli ollut hevonen. Tämä näkyy pihan laitamilla, ne ovat korkeammalla kuin pihan keskikohta, ja ihan erilaista maata. Maa on kuohkeaa ja helppoa työstää, ja selvästi erittäin ravinteikasta, ainakin nokkosten määrästä päätellen. Eli lantaa sinne on varmaan kärrätty.
Aloitettiin perunamaan tekeminen kuokkimalla maata tasaisemmaksi, ja keräilemällä isoimmat juuripaakut pois. Muokkauksen jälkeen tasoitettiin maata vähän, ja ladottiin perunat maan pinnalle.
Perunarivien väliin tein polut paksusta sanomalehtikerroksesta. Perunat peittelin oljella, joita löysin navetan ylisiltä. Sanomalehdet peitin paksulla kerroksella haketta, jota mieheni jyrsi terijoen salavista (joita vain riittää ja riittää).
Lopputuloksesta tuli minusta hieno. Olkea tai muuta katetta pitää kesän mittaan lisätä, mutta onneksi meillä on tiedossa paikka, mistä saamme lisää katetta haettua. Jos hyvin käy, syömme syksyllä Siikliä ja Annabellea, mutta enpä hämmästyisi, vaikka rikkaruohot näyttäisivät meille närhen munat. Korkealta tässä ei kuitenkaan pudota.