Tänä vuonna sekä kesäloma että rahat on menneet ihan remonttihommiin. Sen verran otettiin kuitenkin irtiottoa arjesta, että lähdettiin autolla Viroon ja Latviaan tutkimaan paikallisia rautakauppoja.
Meillä ei ollut mitään erityistä ostoslistaa, eikä myöskään kovin kattavaa listaa kohteista. Kyseltiin Facebookin vanhojen talojen ryhmästä ja tuttavilta, mutta mitään ”kuriositeettikohteita” tai Porvoon Wanhan rautakaupan tyylistä paikkaa ei vinkkilistalle tullut. Tein myös nettihakuja rautakaupoista ja vintage/antiikkiliikkeitä, ja näiden perusteella tein meille matkareitin.
Depo
Ensimmäinen pysähdys oli heti Tallinnassa Depo-nimisessä liikkeessä. Depo on latvialainen rautakauppa- ja kodintarvikeketju (ja myös viinakauppa näköjään), joka muistuttaa paljon Bauhausia. Oikeastaan liikkeessä ei olisi mitään kovin ihmeellistä, mutta koska meillä oli kerrankin aikaa, niin vietimme siellä hyvinkin parituntisen kierrellen, katsellen ja tavaroita käpälöiden. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mm. ruukkuvalikoima oli varsin kunnioitusta herättävä. Hintoja tsuumailimme sen verran, että esim. kokopuiset peiliovet olivat ihan sopivan hintaisia, eikä niitä Suomesta kovin helposti edes löydä.
Tallinnan Deposta emme ostaneet vielä mitään, koska emmehän tienneet mihin vielä törmäämme. Näitä liikkeitä on useita Viron ja Latvian alueella.
Ahto Aed – kuunlijaparatiisi
Seuraava kohteemme oli Ahto Aed -niminen puutarha, joka on erikoistunut kuunliljoihin. Siellä oli mahtava valikoima erilaisia kuunliljalajikkeita ja kiva pieni näyttelyalue, jonne oli istutettu kuunliljoja, havuja ja muita varjoisen paikan kasveja. Lähellä olevan talon pihapiirikin oli katsomisen arvoinen, hienot kukkapenkit, jotka olivat suorastaan pikkutarkan hyvin hoidettuja.
Päädyimme ostamaan kolmea kääpiökuunliljaa yhdet ruukulliset. Jokaisessa ruukussa oli iso taimi, josta saa jaettua helposti vähintään neliön kokoisen istutuksen. Kotona putsasin taimista varmuuden vuoksi mullat roskikseen ja vielä pesin juuret. Istutin taimet vielä isoon paljuun eristykseen kesän ajaksi. Puutarha oli kyllä niin siisti ja kaikkien taimien lehdet reiättömiä, joten arvelen, että etana- ja kotilovaara on vältetty.
Ensimmäisenä päivänä pysähdyttiin vielä Rapla-nimisessä paikassa, jossa on todella hieno jokipromenaadi. Sen varrella oli viehättäviä kukkaistutuksia ja penkkejä, jossa istuskella ja ihailla maisemia. Villa Elviira sattuu sijaitsemaan kunnassa, jossa joki kulkee läpi oikeastaan koko kunnan pohjoisesta etelään ja on läsnä myös ihan keskustassa. Harmi vaan, että tätä ei mitenkään hyödynnetä virkistyskäytössä. Suosittelen kunnanvanhemmille opintomatkaa Raplaan!
Cēsis
Pidettiin kaksi yötä tukikohtaamme kaupungissa nimeltä Cēsis. Se on hieno vanha kaupunki, ja pieni, niin kuin ilmeisesti kaikki latvialaiset kaupungit Riikaa lukuunottamatta. Kaupungissa on vanha linna kaikkine tykötarpeineen ja kaunis, hyvinhoidettu puisto ihan keskustassa. Käymisen arvoinen paikka tämäkin (vaikka ei rautakauppoja, mikä miinuksena todettakoon).
Kaunis ja jotenkin hätkähdyttävä lintu.
Latvian rautakauppakäynnit
Seuraavana aamuna lähdettiin liikkeelle vierailulistallamme Depo ja Mājai un Dārzam -niminen rautakauppa, josta olimme saaneet vinkin.
Depon liikkeitä on Riian lähellä useita, ja yhdessä niistä teimme lopulta vähäiset ostoksemme. Tuotevalikoima näissä myymälöissä on jossain määrin eksoottinen suomalaiselle, Latvian Deposta olisi voinut ostaa vaikka kanarialinnun tai hiiriä tai muita jyrsijöitä. Tutustuimme valikoimaan täälläkin hyvin perinpohjaisesti – kerrankin oli aikaa ihan vain katsella ihmetella. Lopulta ostimme kuitenkin vain kukkien siemeniä ja tuulikellon – ja hienot työkamppeet.
Kaikista paras Depo-löytö oli nimittäin nämä työasut. Katsomme ahkerasti Gardener’s World puutarhasarjaa BritBoxista, ja säännöllisen ihastelumme kohteena on Monty Donin hienot puutarhakamppeet: siniset, kuluneet puuvillahousut ja takki. Niitä ollaan etsitty Suomen kaupoista ja netistä, mutta emme ole löytäneet. Vastaavia polyesterivaatteita kyllä olisi, mutta niitä emme ole kelpuuttaneet. Mutta Depossapa oli hyvä valikoima näitä, ja materiaali 100 % puuvillaa! Oli sekä lappuhaalareita että housu-takki -yhdistelmiä, ja ostimme vähän kaikenlaisia. Kyllä nyt kelpaa!
Toinen päivän rautakauppa oli paljon pienempi, mutta saimme sielläkin kulutettua aikaa hyvän tovin. Täällä ON omanlaisensa valikoima, esim. kaikenlaisten työkalujen varsia on pitkät rivistöt. Mājai un Dārzamista lähti mukaan niinkin massiiviset ostokset kuin pari kärpäslätkää, kuokanvarsi, pienet teräsharjat (hellan nuohoamiseen) ja pellavanarua. Sekä tietysti kesäkukkien siemeniä.
Piipahdimme vielä muutamaan matkan varrelle osuneeseen rautakauppaan, mutta pian totesimme, että samat kamat joka paikassa. Päätimme, että nyt suuntaamme huomiomme kirpputoreihin ja vintageliikkeisiin.
Neuvostoliiton konkurssipesän kirpputori
Googlailin Riian alueen kirpputoreja, mutta ne olivat harmillisesti suurin osa kiinni maanantaisin. Yksi kuitenkin löytyi, ja sinne lähdettiin. Paikan nimi oli Market Latgale, ja se sijaitsi melko epämääräisen oloisella alueella Riiassa. Kun astuimme tälle ”torille”, joka oli jonkunlaisella sisäpihalla, mies totesi, että jaaha, huomenna tällä on myynnissä meidän autossa olevat tavarat. Mentiin kuitenkin peremmälle, vaikka jo portilta nähtiin, että myynnissä on pääasiassa romua: sadoittain kaukosäätimiä (?!), erilaisia (melko saastaisessa kunnossa olevia) valurauta- ja emaliastioita, Venäjän armejan tavaraa ja muutenkin venäläistä rihkamaa. Koneiden ja moottoreiden osia jne. Olin melkein ostamassa pari erivärisillä emalipinnoitteilla päällystettyä valurautapataa, kun mies kielsi. Ja olivathan ne melko saastaisia.
Kuviakaan ei älytty tai hirvitty ottaa. Oltiin suunnilleen ainoat asiakkaat, ja tunnuimme olevan aikamoisen tarkkailun alla. Poislähtiessä hokasin isokokoisen emailisen pesuvadin, jonka lopulta ostimme. Vaikka kokemus olikin aika jännittävä, niin silti suosittelen käyntiä. Yhdenlainen elämys.
Loppupäivän vietimmekin ihan turistihommissa. Kävimme Bauskassa katsomassa linnaa (niitä näyttää Latviassa olevan paljonkin) ja ajomatkan varrelle osuneen Metsäveljien bunkkerin.
Olemattomat antiikkiliikkeet
Seuraavalle päivälle olin katsonut meille pari antiikkiliikettä koluttavaksi, toisen Smiltenessä (A. Mill Vintage) ja toisen Valgassa (Decaux Antiik). Molemmista paikoista jäi ns. luu vetävän käteen. Valgan paikkaa ei oikeasti ollut olemassakaan, siinä osoitteessa oli lähiömallinen kerrostalo eikä merkkiäkään siitä, että jossain sen uumenissa myytäisiin vanhaa tavaraa. Smiltenen paikka kyllä löydettiin, mutta se oli kiinni ja ikkunoista tiirailemalla näytti siltä, että se ei ole ollut auki pitkään aikaan.
Löydettiin kuitenkin sattumalta pari ihan perus kirpputoria. Baltian kirpputoreilta ei näyttäisi löytyvän mitään todella vanhaa ja erikoista, mikä tietysti selittyy historialla. Vanhimmat tavarat on neuvostoajan astioita ja pääasiassa krääsää. Löysin kuitenkin muutaman emaliastian.
Viimeistään tässä vaiheessa älysimme vaihtaa ihan turistimoodiin ja unohtaa rautakauppojen ja antiikkiliikkeiden jahtaaminen. Ajoimme viimeiseen yöpaikkaamme Viljandiin ja kiersimme paikalliset nähtävyydet ja kävimme syömässä, kahvilla ja jäätelöllä. Kiva paikka tämäkin, ja lähellä olisi ollut paljonkin kartanoita ja muita kohteita nähtäväksi.
Ravintoloista Fellin ja Kodukohvik saavat suosituksemme. Edellisessä oli oikein maittavat ruuat ja jälkimmäinen on kiva drinkkipaikka. Sen sisäpihalla oleva terassi oli kivasti eristetty viereiseen talon sisäpihasta ripustamalla väliin pykkinaru, jossa oli koristeellisia kankaita ja vaatteitakin roikkumassa. Tätä ideaa tullaan varmasti käyttämään jossain vaiheessa, jos lautataapeleita ja muita rompeläjiä halutaan pistää katseilta piiloon. Sieltä tuli myös idea rouheaan terassiin – aika hyvältä näytti ihan vaan raakalaudasta koottu kalanruoto”lattia”.
Seuraavana päivänä ajelimme Tallinnaan ja laivalle. Pari ponnetonta vierailua tehtiin matkan varrella pariin rautakauppaan ja puutarhaliikkeeseen, mutta ainoastaan muutamia kesäkukkien siemenpusseja löysin.
Hieno reissu tämä kaiken kaikkiaan oli, eikä Baltia selvästikään ole ollenkaan huono kesälomakohde automatkailijalle. Ostokset olivat varsin vaatimattomia, mutta emme osanneet oikein mitään odottaakaan, joten olimme niihin oikein tyytyväisiä.