Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas
Pikku talomme tuvan vanhat lattialankut laitettiin takaisin paikalleen alapohjan uusimisen ja eristämisen jälkeen (tästä prosessista lisää täältä). Lattian kunnostus oli pitkä prosessi, ja tuntui melkein epätodelliselta, että viimein ollaan maalausvaiheessa.
Lattiamaalin valinta oli melkein yhtä pitkä prosessi kuin lattian kunnostus (tosin ei lähellekään yhtä pölyinen ja hikinen). Meillä tärkeimpänä kriteerinä valinnassa oli lujuus. Lattian maalaus on helppoa, kun yhtään huonekalua ei ole vielä kannettu sisään, mutta jättimäinen työmaa, kun talossa jo asutaan. Emme halua joutua tekemään maalausta uudelleen heti parin vuoden päästä.
Googlauksen ja Facebookin vanhoihin taloihin liittyvien ryhmien kautta maaliksi valikoitui Virtasen Maalitehtaan Porstua. Se on saanut hyviä arvioita kestävyydestään, ja Virtasen maalit yleisesti ovat antaneet hyviä maalauskokemuksia. Meillä oli ajatuksena maalata lattia saman väriseksi kuin mitä se oli alun perin ollut, ja valitsimme Virtasen Rödharu-sävyn.
Kun sitten aloitin maalausta, totesin, että sävy ei ihan ollutkaan sitä mitä olimme ajatelleet, vaan jonkun verran punaisempi. Mutta meillä kävikin tässä lopulta hyvin, koska maalin sävy ratkaisi asian, mikä meitä vähän oli mietityttänyt – eli miten lattiamaalin sävy sopii tapetin ja seinämaalin kanssa yhteen. Tämä valitsemamme väri nimittäin sointuukin niihin paljon paremmin kuin alkuperäinen ruskea. Joka tapauksessa vinkkimme on, että kannattaa ostaa testierä maalia ennen valintaa, jos et ole sävystä varma.
Porstuaa on kahta eri kiiltoa: kiiltävä ja silkinhimmeä. Me valitsimme silkinhimmeän, koska vanha lattia on täynnä ns. elämisen jälkiä: koloja, naarmuja ja kaikenlaisia muita kolhuja. Silkinhimmeä on kiiltävää armollisempi lattian kunnolle.
Maalasin lattian kokonaan pensselillä. Monissa ohjeissa ohjeistetaan käyttämään telaa, mutta itse tykkään enemmän siveltimen jäljestä. Eikä nämä meidän huoneet niin isoja ole, etteikö jaksaisi pensselin kanssa sutia – ja tässä kohtaa vielä muistutuksena, että maalipensselin laadusta ei sitten kannata tinkiä. Yhtään karvaa ei lähtenyt koko maalauksen aikana, mikä teki omalta osaltaan työn helpoksi. Maali myös levittyi vaivatta ja tarttui hyvin, eikä urakka kestänyt paljon tuntia kauempaa. Tähän vanhaan lattiaan riitti yksi kerros uutta maalia, kun alla oli vanha maalattu pinta.
Yksi kohta lattiassa aiheutti vähän päänvaivaa: kellarin luukussa on rinkula, josta luukku nostetaan ylös. Arvottiin vähän, miten saadaan pysymään se pystyssä niin että emme sotke sitä maaliin. Vähän jo harkittiin koukun ruuvaamista kattoon ja rinkula langalla sinne kiinni. Mutta kattokin oli jo maalattu, niin tämä tuntui vähän ylimitoitetulta ratkaisulta. Lopulta naulattiin lattiaan naula pystyyn ja rinkula sitä vasten nojaamaan. Lattiassa on muutenkin niin paljon jälkiä, että yksi lisää ei näy missään.
Osaako tekoäly kirjoittaa blogia
Meillä on töissä kova tekoälybuumi menossa, ja työkaveri on innokkaasti testaillut mm. tekstin tuottamista tekoälyllä. Minä ajattelin sunnuntain ratoksi kokeilla, miten onnistuu tekoälyltä artikkelin kirjoittaminen vanhan puulattian maalaamisesta.
Kokeilin tekstin tuottamista palvelulla nimeltä Smodin. En tiedä, oliko tämä hyvä valinta vai ei, mutta se sattui tulemaan Googlen hakutulosissa ensimmäisenä. Palvelussa piti kirjoittaa n. viiden sanan mittainen otsikko, ja ennen tekstin tuottamista kysyttiin vielä näkökulmaa tai alaotsikkoa. Minulla nämä olivat ”Vanhan puulattian maalaaminen öjlymaalilla” ja ”Puulattian maalausprosessi”. Tekoäly tuotti minulle kuuden kappaleen mittaisen tekstin – mutta blogitekstiksi siitä ei ainakaan tällaiselle kielioppinipolle olisi. Yllättävän hyvää tekstiä kuitenkin, suomen kieli ei ole varmastikaan helpoin oppia – koneellekaan. Kirjoitukseen oli myös listattu lähteet, joiden perusteella teksti oli tuotettu. Laitan tähän nyt ensimmäisen kappaleen tuosta tekstistä.
Disclaimer: TÄMÄ EI SIIS OLE OMAA TEKSTIÄNI, VAAN TEKOÄLYN TUOTTAMAA. Tuskin näitä ohjeita seuraamalla vahinkoa saa, mutta en silti ihan omiin nimiini tuota ottaisi :). Kopioin tekstin suoraan sellaisena kuin se oli, eli en ole tehnyt mitään korjauksia tai muita muokkauksia. En käsitä, mikä tuo 3: tuossa alussa on, koska kyseessä on tosiaan ensimmäinen kappale tekstistä. Ehkä vaiheet 1 ja 2 ovat ylittäneet tekoälyn ymmärryksen.
Vanhan puulattian maalaaminen öjlymaalilla
Puulattian maalausprosessi
3: Pohjustus ja pohjamaali Vuoraa jalkalistat maalausteipillä, tai jos olet jo poistanut, seinän alaosa, jos uskot saavasi siistin viimeistelyn siveltimellä ilman suojamerkkiä. Maalaa aiemmin valmisteltu pinta noin 20 % uudella pinnalla, noin 10 % ohennetulla puulattiamaalilla ja anna kuivua. Jos maalaat puuta, joka sisältää paljon hartsia, tanniinia tai muita vaikuttavia aineita, pohjustele pinta erityisellä pohjamaalilla ennen ensimmäisen maalikerroksen levittämistä. Erikoispohjuste parantaa maalin tarttuvuutta eksoottiseen (öljyiseen) puulaatuun ja estää maalattua pintaa tahrautumasta puun vaikuttavien aineiden vaikutuksesta. Anna pohjamaalin kuivua vuorokausi ennen varsinaista maalausta puulattiamaalilla. Tarkista kuivuneet pohjamaalatut lattiat jo ennen maalausta ja korjaa pohjamaalin heikot kohdat tuoreella kerroksella. Käytä suurta sivellintä reunojen maalaamiseen. Maalaa seuraavaksi loput lattiasta telalla. Rullan jatkovarsi helpottaa työtä, mutta se ei ole välttämätön. Tee hyvää työtä vakavasti. Kolme ensimmäistä työvaihetta ovat ehdottomasti tärkeimmät lopputuloksen kannalta.
Siinä oli ensimmäinen kappale tekoälyä. Myöhemmissä kappaleissa oli ehkä vieläkin enemmän hölynpölyä, niin kuin vaikka se kohta, jossa maali voidaan poistaa ei-toivotuilta pinnoilta nukkaamattomalla liinalla, joka on kostutettu puurätillä. Aikamme tätä mietittiin, ja tultiin siihen tulokseen että tässä oli ehkä tarkoitettu tärpättiä. Tekoäly on ilmeisesti kuin joukko asiantuntijoita Mikki Hiiri Keisarina -sarjakuvassa :D. Onneksi luettiin tämä vasta sen jälkeen, kun lattia oli maalattu, koska muuten olisi ollut vaikea tehdä hyvää työtä vakavasti.
