Julkaistu

Kompostoinnista

Me ollaan miehen kanssa ihan vannoutuneita kompostoijia. Komposti tuottaa paljon paitsi paljon hyvää multaa, myös tärkeitä pieneliöitä puutarhaan. Sitä paitsi keväällä on jotenkin niin kiva aloittaa hommat sillä, että kääntää komposteja ja toteaa edellisen vuoden jätteiden muuntuneen karikkeeksi ja toissa vuoden jätteet jo lähes mullaksi.

Kotona on kaksi lämpökompostoria ja puutarhakompostit kolmen vuoden rotaatiolle. Erittäin toimiva systeemi: ensimmäiseen kompostiin viedään kesän aikana kaikki maatuva puutarhajäte. Toisen vuoden kompostissa on jatkomaatumassa edellisen vuoden kamat. Kannellisessa kolmannen vuoden kompostissa on sitten parin vuoden takaista tavaraa, joka alkaa olla jo multaa.

Homma toimii näin: Ensin tyhjennetään kasvihuoneen kasvualustaa kukkapenkkeihin ja kesäkukkaruukkukäyttöön. Sitten tuodaan kolmannen vuoden kompostin mullat kasvihuoneeseen. Toisen vuoden komposti käännetään kolmannen vuoden kompostiin ja esimmäisestä kompostista lapetaan kamat toisen vuoden kompostiin. Ja lämpökomposteista tullutta maatunutta tavaraa laitetaan vähän joka väliin aika ajoin.

Aika paljon kääntämistä, ja turhaa hommaa, voisi moni ajatella. Mutta kääntäminen on juuri se idea. Silloin kerrokset sekoittuvat ja lahoaminen saa uutta virtaa.

Tuo on siis (puutarhaihmisen mielestä) tosi mukavaa puuhaa, mutta nykyisellä rinnepihalla vähän työlästä. Lämpökompostit ovat erillään muista komposteista ja kasvihuone on portaiden päässä kompostialueesta. Ruukutuspöytä taas on vielä ihan eri suunnassa.

Nyt haluttiin laittaa kaikki nämä samalle alueelle, ja puutarhakompostit vielä sellaiseen paikkaan, että niissä voi kasvattaa kesäkurpitsaa (nyt ovat tosi varjoisassa paikassa). Ja tässä tämä nyt on: kompostialue keittiöpuutarhassa.

Kompostit
Siisti ja kaunis kompostialueemme. Punaiset kompostit on rakennettu puretun traktoritallin laudoista. Kuvan etualalla olevalle katetulle alueelle tulee kasvihuone.

Kasvihuone tulee ihan viimeisen kompostin viereen, joten sinne on helppo viedä kottikärryillä multaa. Kasvihuoneesta taas on kottikärryn kuljettava reitti navetan päätyyn, jonne tulee ruukutuspaikka, eli sinne saa kuljetettua ruukkumullat. Tykkään myös siitä, että kompostit ovat näkyvillä, eivätkä jemmattuna missään pihan perällä. Onhan kompostointi puutarhan tärkein toiminto!

Julkaistu

Potagerin mallausta

On ollut tänä viikonloppuna melko hikiset oltavat pihanrakentajalla. Eilen siivoiltiin pihaa, haketettiin oksia keittiöpuutarhaan ja ajeltiin pihalta rikka- ja tavallista ruohoa. Piha alkaa näyttää jo ihan siistiltä monestakin kohtaa.

Sääkin oli eilen vähän miellyttävämpi kuin tänään, ja oikeastaan tehtiin ihan täysi työpäivä. Tälle päivää oli luvassa lisää haketusta ja keittiöpuutarhan pyöreän kasvatuslaatikon rakentaminen. Olen esikasvattanut muutaman pavun, avomaankurkun ja herneen taimen, ja niiden multiin saamisella alkoi jo olla kiire.

Samalla tulee nyt mallattua keittiöpuutarhan mittasuhteet paikan päällä – paperille niitä olenkin jo piirtänyt useaan otteeseen. Tarkoituksena on tehdä navetan nurkalta sisäänkäynti (siis oikein portti!), josta jatkuu suora käytävä kasvihuoneelle. Ennen kasvihuonetta on risteävä suora käytävä kaivolta kompostille. Käytävän molemmin puolin on symmetriset kasvatuslaatikot, joiden keskellä on ”aukio”, johon tulee pyöreä kasvatusallas köynnöstäville kasveille.

Kattotiilet
Pyöreä kasvatusallas tehdään vanhoista kattotiilistä, jotka löytyivät roskalavaryhmästä.
Kasvilaatikoiden paikat.
Lautojen asettelu maahan kasvatuslaatikkoja mallaamaan toi hyvin konkretiaa suunnitelmaan. Papualtaan takana oleva tuoli esittää kasvihuoneen paikkaa,

Hyvä että tuli tehtyä tosielämän mallaus. Testailtiin kottikärryliikennettä kaivolta kompostille ja totesimme, että komposteja pitää vähän siirtää, että homma toimii pujottelematta. Nyt ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä, ja ensimmäinen kasvilava ehkä rakennetaan jo tänä kesänä (vaikka siellä ei vielä ole tarkoitus mitään kasvattaakaan).

Herneen istutus
Kävin vielä illan ”viileydessä” istuttamassa pavut, kurkut ja herneet. Onnettomia taimia, eivätkä milään meinanneet pysyä pystyssä. Keksin tehdä sidontalangan heinästä.
Julkaistu

Muoviton puutarha

Tehdään parhaillaan keittiöpuutarhaaluetta ja valeistutusta perennoille. Suunnittelua tehdessä tuli vastaan Ylen juttu katekankaista – tiesittekö, että niissä on lähes kaikissa mikromuovia!

Mikromuovi on paitsi käytännöllisesti katsoen ikuista, myös aiheuttaa ongelmia pieneliöille. Ja meidän sympatiat on kyllä pieneliöiden puolella.

Löydettiin onneksi 100 % biohajoavaa suodatinkangasta keittiöpuutarhaan ja biokangasta valeistutuksen alle. Ilman katteita vuohenputki valtaisi paikat muutamassa viikossa uudelleen.

Kangas on kohtuullisen kallista, ja vaikeaa myös vähän vaikeaa löytää. Mutta tätä hommaa tehdään nyt jälkipolvia ajatellen, ja vaikkapa sadalle vuodelle laskettuna hintaero muovia sisältävään kankaaseen kutistuu nollaan.

Biokangas
Biokangas tulee valeistutuksen alle.
Suodatinkangas
Suodatinkangasta laitetaan risuhakkeen alle.

Näitä nyt laitetaan tänä viikonloppuna – huomenna ehkä lisää juttua valeistutusprojektista.

Julkaistu

Punainen tupa ja perunamaa

Englaintilaista puutarhaa joudutaan vielä odottamaan jokunen vuosi, mutta perunamaa laitettiin jo nyt. Mukava on saada perunoitakin, mutta isompi motiivi oli oikeastaan se, että saataisiin edes vähän hillittyä rikkaruohojen kasvua

Tilalla on asunut ihan aluksi karjalainen evakkoperhe, ja heillä on ollut kotieläimiä. Meitä edellisillä asukkailla oli ollut hevonen. Tämä näkyy pihan laitamilla, ne ovat korkeammalla kuin pihan keskikohta, ja ihan erilaista maata. Maa on kuohkeaa ja helppoa työstää, ja selvästi erittäin ravinteikasta, ainakin nokkosten määrästä päätellen. Eli lantaa sinne on varmaan kärrätty.

Muhevaa maata.
Viime viikolla ajelin tästä vuohenputket ja nokkoset, nyt harvennetaan juuristoa.

Aloitettiin perunamaan tekeminen kuokkimalla maata tasaisemmaksi, ja keräilemällä isoimmat juuripaakut pois. Muokkauksen jälkeen tasoitettiin maata vähän, ja ladottiin perunat maan pinnalle.

Muokattu maa
Siihen se perunamaa muotoutuu.

Perunarivien väliin tein polut paksusta sanomalehtikerroksesta. Perunat peittelin oljella, joita löysin navetan ylisiltä. Sanomalehdet peitin paksulla kerroksella haketta, jota mieheni jyrsi terijoen salavista (joita vain riittää ja riittää).

Valmis perunamaa
Valmista. Kyllä tuli siisti.

Lopputuloksesta tuli minusta hieno. Olkea tai muuta katetta pitää kesän mittaan lisätä, mutta onneksi meillä on tiedossa paikka, mistä saamme lisää katetta haettua. Jos hyvin käy, syömme syksyllä Siikliä ja Annabellea, mutta enpä hämmästyisi, vaikka rikkaruohot näyttäisivät meille närhen munat. Korkealta tässä ei kuitenkaan pudota.

Julkaistu

Pitkä ja kapea puutarha

Tonttimme on kuin kirveenvarsi – pitkä ja kapea. Tällaisen pihan suunnittelu on haasteellista, sillä helposti tulee aseteltua alueet tontille pitkittäin ja toiminnot tontin sivuille. Tämä johtaa siihen, että tontti näyttää vieläkin kapeammalta ja pidemmältä.

Koska olen erityisen innostunut englantilaisesta puutarhasta, osasin suhtautua tontin muotoon tyynesti. Kymmenet Monty Donin ja Alan Titchmarshin pihaohjelmien jaksot keskittyvät juuri tämän kaltaisiin pihoihin.

Oikeasti pihasuunnitelmaa ei kannata kovin pitkälle tehdä ennen kuin on ensimmäisen kesän jälkeen päässyt jyvälle siitä, miten aurinko paistaa pihalle, mitä kasveja sieltä ennestään nousee, pannut merkille erityisen kuivat ja märät paikat, todennut tuulien suunnat, päättänyt mitkä puut lähtevät ja mitkä jäävät jne. Mutta olisi kyllä melko paljon vaadittu, että olisin malttanut pitää kynät paketissa ja vaan odottanut mitä tuleman pitää. Tässä siis ensimmäinen versio suunnitelmasta.

Polut
Haluaisin pihalle sekä kaartavaa polkua (koska pihan pituus) että suoraa linjaa, jossa polun päähän voi laittaa ”focal pointin”, eli jotain, johon katse etsiytyy. Tiedän, että ihmisellä on taipumus oikaista, mutta tarkoitus on tehdä polkujen vierustoille niin hyvät istutukset, että oikominen ei ole mahdollista: talon ulko-ovelta menee polku piharakennuksen ulko-ovelle, sieltä kaivolle ja kaivolta saunalle. Eli jos aikoo mennä talolta saunalle, se on kierrettävä kaivon kautta (jos ei aio akileijoja, etelänruusuruohoja ja daalioita tallata).

Hyötypuutarha
Sille katselin pihan aurinkoisimman paikan tontin koillisreunalta. Kasvilavat tulevat symmetriseen järjestykseen, ja kasvihuoneelle menee suora käytävä. Ihana olisi laittaa muotoonleikattu marjakuusiaita kasvihuoneen eteen oleskelualuetta reunustamaan.
Hedelmäpuut tulevat niin, että satunnainen varjo osuu pitkin päivää kasvihuoneeseen, etteivät kasvit aivan läkähdy. Marjapensaat ja vadelma-aita samoille seuduille, viiniköynnös ulkorakennuksen eteen – taitaa olla pihan lämpimin paikka.

Kompostit
En ajatellut piilotella puutarhakomposteja, vaan ne laitetaan hyötypuutarhaan tontin laitaan. Aurinkoinen paikka – ehkä minäkin viimein onnistun kasvattamaan kesäkurpitsaa 🙂

Ruusutarha:
Jonkunlainen ruusutarha on oltava (vaikka sitten ihan pienet pensaat). Muotopuutarhana, tietenkin. Keskelle ehkä suihkulähde (ei piirroksessa, koska muistin sen vasta jälkeenpäin).

Chillailu-alue
Pihalle tulee uima-allas, se ollaan päätetty jo vuosia sitten (tietämättä yhtään missä ja millainen piha meillä tulisi olemaan). Se tulee saunan lähelle, ja sinne rakennetaan myös oleskelualue ja ehkä kesäkeittiö. Tästä kohtaa pihaa aukeaa paras näköala: uusmaalainen kumpuileva peltomaisema.

Oikeasti suunnitelma menee vielä uusiksi monta kertaa. Sitä mukavampi, koska näitä on vaan niin kiva piirtää. Inspiraatiota löytyy Pinterestistä helposti haulla ”narrow garden” ja The English Garden -lehdestä (jonka tilaaja olen ollut jo monta vuotta) ja samannimisestä kirjasta (jonka sain joululahjaksi ihanilta lapsiltani).

pihapiirros
Ensimmäinen versio pihasuunnitelmasta.
Lehti ja kirja
The English Garden – näistä lapan inspiraationi