Kesällä 2025 rakensimme saunan päätyyn orangerian. Kirjaimellisesti ottaen rakennus ei ole orangeria, koska emme lämmitä sitä emmekä talveta siellä sitruksia. Mutta siksi me sitä ollaan päätetty kutsua. Orangeria on rakennettu suurimmaksi osaksi kierrätysmateriaaleista. Tässä kirjoitussarjassa käydään läpi koko rakennusprojekti vaihe vaiheelta, muistelemme työn eri vaiheita suunnittelusta ja perustuksista aina valmiiseen orangeriaan asti.
Kun Possula oli purettu ja rakennuspaikka saatu raivattua, päästiin vihdoin rakentamisen ensimmäiseen oikeaan vaiheeseen: perustuksiin.
Paikalle ei oikein päässyt minkään kokoisella kaivurilla, joten homma meni käsitöiksi. Ensiksi tasattiin pohja. Possulassa ei ollut lattiaa, vain kerros kivituhkaa maapohjan päällä. Lisäksi tasoitusvaiheessa löytyi puun juurakoita ja pari isompaa kiveä. Juurakot ja kivet poistettiin, että saatiin pohja tasaiseksi. Juurakot olivatkin aika hankala työmaa, koska niitä ei saatu kokonaisina pois, vaan ne piti pilkkoa pienemmiksi. Tärkein työkalu siinä hommassa oli vanha, tukeva kirves, jolla voi huoletta hutkia juurta poikki eikä terän pilalle menoa tarvinnut varoa.
Kun varsinaisia perustuksia, eli anturan paikkaa ruvettiin kaivamaan, ymmärrettiin, että pohjan tasaus oli ollut vasta alkusoittoa. Handy Husband kaivoi anturan lapiolla ja siirsi kaivetun maan kottikärryillä sopiviin paikkoihin tontilla, jonne se sitten tasoiteltiin lapiolla ja haravalla. Anturan kaivamiseen meni ihan älyttömästi aikaa. Itse kaivaminen oli suoraviivaista (lapio maahan, maa kottikärryihin, toista), mutta kun antura alkaa silmämääräisesti olla oikean syvyinen, alkaa säätäminen. Anturan pitää nimittäin olla ristimitassa ja suunnilleen yhtä syvä joka kohdasta, eli lopuksi mitataan, tarkistetaan ja hienosäätökaivetaan, kunnes ollaan tyytyväisiä.
Kun anturalle oli kaivettu paikka, pohjalle laitettiin ensin sorakerros. Sitten HH rakensi valumuotin (purkulaudoista tietenkin) – ja taas mitattiin ristimittaa ja korkeuksia. Anturan pohjalle laitettiin vielä muovikerros, jotta valu ei karkaisi soran sekaan. Muoviakaan ei ostettu, vaan käytettiin tyhjiä multasäkkejä.
Anturan valu piti tehdä yhden päivän aikana kokonaan valmiiksi, koska betoniin ei saa jäädä saumapaikkoja. Valupäivä osui keskelle hellekautta, ja tulipahan siinä huomattua, että auringon suhteen orangeria on aika optimaalisessa paikassa. Aurinko paistoi suoraan työmaalle käytännössä koko ajan.
Betoni sekoitettiin järeämpään porakoneeseen kiinnitettävällä vispilällä pienessä paljuämpärissä, ja sitä tarvittiin kymmeniä ämpärillisiä. Anturavaluun laitettiin myös asianmukaiset raudoitukset.
Se oli aika raskas päivä. Välillä hyytyi kone helteeseen, ja jossain vaiheessa epäilin että koneen käyttäjäkin hyytyisi, mutta niin vaan lopulta saatiin valu valmiiksi. Vinkkinä muille helletyömaalla puurtaville: pelkkä nesteytys ei riitä, vaan vesi kannattaa terästää elektrolyyttijauheella.
Kun valu oli tehty ja pinta tasattu, työmaa hiljeni hetkeksi ja HH:kin sai lepopäivän. Antura sai jäädä rauhassa kuivumaan.
Blogisarja orangeriasta löytyy kokonaisuudessaan täältä: Orangeria
