Meillä on pyörinyt pihalla vanha puunoksa, johon ripustimme aikonaan kausivaloja ja joulukoristeita yms. Nyt ajattelin tehdä siitä köynnöstuen, mutta maan alle tuleva osa tietysti lahoaa. Päätin kokeilla puun suojaukseen vanhaa konstia, eli hiiltämistä.
Hiiltäminen tarkoittaa puun polttamista niin, että se hiiltyy kunnolla pinnasta. Hiili suojaa puuta lahottajilta, eli sen pitäisi kestää myös maan alla pidempään. Myrkytönkin tämä tapa on, joten sopii hyvin kasvimaahan, niin kuin tässä tapauksessa on karahka meininki upottaa.
Hiiltämiseen löytyy netistä hyviä ja perusteellisiakin ohjeita, minä tein vähän pikaversion ihan puhtaasta kiinnostuksesta. Jos teette vaikka aitatolppia, niin kannattaa vähän enemmän pieteetillä tehdä.
Ihan ekaksi veistin karahkan alapään teräväksi, että sen saa paremmin painettua maahan. Sitten ihan yksinkertaisesti tökkäsin sen hellan uuniin. Muutaman kerran kääntelin eri asentoihin ja ns. annoin palaa.
Puu pitää hiiltää joka puolelta.
Kun mielestäni karahka oli riittävän hiiltynyt sihautin sen sadevesiastiaan. Useamman minuutin liotin sitä, koska yllättävän pitkään poltettu kohta tuntui vähintään lämpimältä.
Keppihän näyttää ihan lohikäärmeeltä! Hetkeä aikaisemmin myös ”silmät” syöksivät tulta.Dippi vesiastiaan. Olen nähnyt ohjeita, joissa sammutus on tehty kastelukannulla, mutta tämä oli sopivasti lähellä.
Sitten vaan karahka maahan ja sopivaan asentoon. Istutin juurelle tuoksuhernettä ja aitoelämänlankaa. Muutaman tukinarun jouduin laittamaan, mutta toivottavasti köynnökset kasvavat pian ne peittämään.
Parin vuoden päästä varmaan nähdään miten tämä homma toimii. Nimittäin jätin hiiltyneen osan vähän lyhyeksi, joten hiiltämätöntäkin osaa meni maan alle. Tieteen nimissä, tietenkin.
Halusimme keittiöpuutarhan keskipisteeksi ympyrän malisen kasvatuslaatikon. Ympyrän tekeminen ei oikein lankusta onnistu, joten päädyttiin tekemään 10-kulmainen laatikko. Se on visuaalisesti ihan riittävän lähellä ympyrän muotoa, ja minusta oikeastaan vielä hienompikin.
10-kulmion suunnitteluun ja tekemiseen vaadittiin hieman matematiikkaa, ja erityisesti geometriaa. Laatikon halkaisijaksi olimme suunnitelleet n. 80 cm, ja sen perusteella laskeskelimme sivujen pituuden. Ihan justiinsa 80 senttiin ei edes yritetty, joten kaavana käytettiin ympyrän kehän kaavaa, eli ympyrän halkaisija kertaa pii: 80 x 3,14 = 251,2. Koska kymmenkulmiossa on myös 10 sivua, joka palikka pitäisi sahata suunnilleen 25 cm pituiseksi.
Sitten piti miettiä, millaiseen kulmaan palikat sahataan, jotta ne asettuvat nätisti jiiriin – ja muodostavat sen säännöllisen 10-kulmion, mitä tässä nyt tavoiteltiin. Ympyrä on 360 °, ja järkeilymme mukaan 10-kulmion kulma on 36° (koska kymmenen kulmaa).
Teimme ensin purkulaudasta proton. Se oli hyvä idea. Ensimmäisestä mallista ei tullut lähellekään kymmenkulmio, vaan pikkuinen 5-kulmio. Rapsuteltiin jonkun aikaa päätämme ja googlailtiin, kunnes hokasimme, että emme tulleet ajatelleeksi kulman puolittamista. Jokainen, joka on vaikka lattialistoja sahannut jiiriin, tietää, että kun 90 asteen kulmaan sahataan lista, niin silloin sahataan 45 asteeseen. Sama pätee tietysti tällaisessakin projektissa, ja seuraavasta protosta tuli jo oikeanlainen.
Wikipedian mukaan kymmenkulmion jokainen kulma on 144°, ja tämä mysteeri aiheutti minulle käsittämätöntä päänvaivaa: kaiken järjen mukaan jokainen kulma olisi pitänyt sahata 72 ° kulmaan, mutta oikea tulos saatiin tuolla 18°:n kulmalla. Joten uskokaa pois, näin se menee (älkääkä viettäkö koko sunnuntaipäivää tämän miettimiseen, niin kuin minä).
Tässä kuvana, mitä yllä on sanallisesti kuvattu. Laatikon kokoa voi helposti skaalata pidentämällä sivun palikan mittaa, kulma pysyy samana koosta riippumatta.
Sitten sahaamaan laatikon paloja. Käytimme samaa kutosen lankkua kuin muihinkin keittiöpuutarhan laatikoihin. 10 kappaletta täsmälleen samanlaisia paloja tarvittiin, ja sitten ne ruuvattiin kiinni toisiinsa. Ihan täydellisiä jiirejä ei tullut, sahatessa saattaa joku palikka mennä vähän vinoon, eikä lankkukaan joka kohdasta ihan suora ollut. Meillä on semmoinen timpuri, että melkein jo alkoi veistellä saumoja tarkemmaksi, mutta saatiin kuitenkin aikamoisen ähellyksen jälkeen kiristeltyä laatikko riittävän hyväksi. Pari kulmaa vähän irvistää, mutta tässä käyttötarkoituksessa ei haittaa tahtia.
Ennen asennusta mittasin ristimitalla laatikolle keskikohdan, ja sitten täsmättiin laatikko keskikohdan mukaan paikalleen. Lopuksi vielä muoviton biokangas laatikon pohjalle ja mullat laatikkoon.
Laatikkoa täsmätään keittiöpuutarhan ”aukion” keskelle. Meillä käytetään näissä aina ensin mittaa ja sitten katsotaan vielä silmällä. Sinne päin ei tehdä koskaan (paitsi jos minä olisin ainoa tekijä).
Keskilaatikkoon tulee kasvamaan papuja, eli kasveille tarvitaan tuki. Meillä on vanhan aurinkovarjon raato säästettynä tällaisia tarkoituksia varten. Varjon yläosa pystyyn laatikon keskelle ja siemenet maahan. Vähän laitoin alaosaan apunaruja, että pavut pääsevät kiipeämisessä alkuun.
Siinä, valmis kymmenkulmainen kasvatuslaatikko. Lopputulos tyydyttää silmää ja mieltä. Alla vielä kuvat vähän isommasta perspektiivistä, eli aukion laatikko kahdelta eri suunnalta kuvattuna – molemmilla puolilla on keskenään symmetriset kasvatuslaatikot.
Viljelylaatikot ovat harvoin täysin rikkaruohottomassa paikassa. Siksi laatikoihin laitetaan usein suodatinkankaat pohjalle – tässäkin asiassa voi tehdä paremman valinnan, ja jättää muovia sisältävät kankaat kauppaan. Biokangas on maatuva katekangas puutarhaan.
Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi kasvatuslaatikkojen rakentamisen vaiheet. Nyt päästään laatikkojen asentamiseen ja kasvualustan perustamiseen. Viljelylaatikon voi joko laittaa suoraan maan pinnalle ilman kaivamista. Silloin laatikon pitää olla korkeampi kuin tuo meidän kutosen lankusta tekemämme. Riippuu tietysti, mitä laatikossa aiotaan kasvattaa, mutta suurimmalle osalle kasveja riittää n. 25 cm syvyinen kasvialusta, jossa kasvien ei tarvitse taistella elintilasta rikkaruohojen kanssa.
Meillä laatikko tulee osittain maan alle ja kasvualusta jatkuu vielä laatikon alapuolellekin. Sillä tavalla kasvualusta pysyy paremmin kosteana kuin kokonaan maanpinnan yläpuolella oleva laatikko, eikä viljelyksiä tarvitse kastella niin usein. Kaivoimme suunnilleen parinkymmenen sentin syvyisen paikan laatikolle. Ensin merkkasin laatikon paikan maahan lapiolla, sitten laatikko siirrettiin pois paikaltaan ja alettiin kaivaa. Sattumoisin osa keittiöpuutarhasta osuu vanhalle kulkuväylälle, jossa maa on kivikovaksi tamppaantunutta, joten kaivaminen oli melkoisen kovaa puuhaa.
Maa oli toden totta suorastaan kivikovaa. Tässä laatikko ”istutettuna”. Kasvualustaa piti kaivaa jopa hakulla, että saatiin tarpeeksi syvyyttä. Keskeltä laatikko on syvempi kuin reunoilta, että saatiin riittävä syvyys kasvualustalle, mutta laatikko kuitenkin pysyy kunnolla paikallaan.
Kasvualusta pitää saada vapaaksi rikkaruohoista, mutta kaivamalla se ei välttämättä onnistu. Meidän tontilla kasvaa suunnilleen joka neliösentillä erilaisia (rikka)kasveja, enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että rikkaruohot kirivät salaattien ja papujen kasvun kiinni, ja peli on menetetty.
Kate- tai suodatinkankaalla voi estää rikkaruohojen kasvun, mutta niissä on usein muovia, joka ei kyllä maaperään kuulu. Me valittiin muoviton Biokangas kasvatuslaatikoiden pohjalle. Kangas kompostoituu ajan myötä, ja se on ihan ok, koska rikkaruohot kuolevat parissa vuodessa valon puutteeseen, ja sen jälkeen puutarhakasvit voivat kasvattaa juurensa vaikka miten syvään.
EDIT 2025: Olen antanut kirjoituksessani harhaanjohtavaa tietoa – muovittomat kankaat eivät kompostoidu maassa, vaan vaativat teollisen kompostointiprosessin. En nyt laittaisi biokangasta kasvatuslaatikoiden pohjalle, sen sijaan se toimii todella hyvin esim. kuorikatteen alla, eikä siitä tule rikkaruohot läpi. 2025 syksyllä poistin kankaat keittiöpuutarhasta, rikkaruohot lienee jo kuolleet.
Käytämme keittiöpuutarhassa myös kompostoituvaa suodatinkangasta, se laitetaan käytäville, ja päälle silppuamme oksista katetta. Biokangas on aika kätevässä paketissa, meidän kasvatuslaatikkoihin riitti yksi leveys tuosta rullasta.
Tyypillisesti Biokangasta käytetään lähellä maan pintaa, eli esim. kuorikatteen alla. Olemme käyttäneet kangasta näinkin, esim. rodot istutimme tekemällä ristiviillot kankaaseen ja sitten laitoimme lehtikatetta kankaan päälle. Olemme käyttäneet tätä samaa kangasta myös väliaikaisen perennaistutuksen alla, eli vastaavalla tavalla kuin nyt kasvatuslaatikoissa. Hyvin on rikkaruohot pysyneet poissa, sieltä ei ole tähän mennessä (2 vuotta) tullut mitään läpi, vaikka alue oli ihan täynnä mm. vuohenputkea ja nokkosta. Mutta jos pihallasi kasvaa kortetta, niin arvelen, että sitä ei pidä mikään kangas poissa. Oman kokemukseni mukaan se poraa itsensä jopa kaksinkertaisesta mustasta suodatinkankaasta läpi
Biokangasta maahantuo Hortex Oy, ja sitä saa useista puutarhaliikkeistä. Verkkokaupoista ainakin Hankkija ja Savenmaa myyvät biokangasta.
Biokangas tulee laatikon pohjalle ja kompostoituu ajan myötä. Pienissä istutuslaatikoissa voi käyttää pohjalla sanomalehteä, mutta sitä pitää olla todella paksu kerros. Hesarin kuukauden lehdet riittävät ehkä 1×1 metrin laatikkoon.
Laitoimme Biokankaan myös kukkapenkin pohjalle. Sitä kaivoimme vielä syvemmäksi kuin viljelylaatikkojen alustaa. Perennat kasvavat samassa paikassa vuosikausia, joten ne tarvitsevat syvemmän kasvualustan kuin salaatit ja muut yksivuotiset.
Tässä Biokangas näkyy kukkapenkin reunoilta. Jos penkin haluaa reunustaa vaikka kivillä, kannattaa kankaan reunat jättää kivien alle. Minä en laita reunuksia, joten leikkaan ylimääräiset kankaat pois.
Puutarhamyymälöissä ja rautakaupoissa myydään valmiita lavakauluksia, mutta kasvatuslaatikot on helppo tehdä myös itse, jos haluaa vähän eri kokoista tai muotoista. Meidän keittiöpuutarhan laatikot ovat u:n muotoiset, ja niiden keskelle jää ”aukio”.
Vanha projektipäällikön ohje on, että koska suunnittelu pitää joka tapauksessa tehdä joskus, se kannattaa tehdä projektin alussa. Tämä pätee myös kasvatuslaatikoiden rakentamiseen, suunnittelu on siinäkin tärkein vaihe. Sitä me ollaankin tehty ihan todella huolella – aloitettiin paikan kartoitus jo pari vuotta sitten. Ensimmäinen laatikko rakennettiin viime vuonna, ja vähän kasvatettiinkin siinä jo juttuja. Nyt oli viimein aika rakentaa loput laatikot ja saada keittiöpuutarha viljelykuntoon ennen kuin on tämän kauden osalta myöhäistä.
Keittiöpuutarhan pääelementteinä on kaksi isoa laatikkoa, jotka ovat saman kokoiset ja muotoiset. Ne asetellaan niin, että ne rajaavat keittiöpuutarhan ja ovat toistensa peilikuvina vastakkain. Yksi näistä laatikoista tehtiin siis jo viime keväänä, ja se olikin harvinaisen työläs homma. Toisen laatikon rakentaminen oli nyt sitäkin helpompaa, koska mittoja ei tarvinnut pähkäillä.
Yksi suunnitteluvirhe meille tuli, kun ensimmäistä laatikkoa rakennettiin. Sama virhe piti tehdä nyt tähän toiseenkin laatikkoon, koska laatikkojen pitää olla keskenään symmetriset. Puutavarana käytettiin 2×6″ lankkua, emmekä älynneet ottaa huomioon, että laatikon lyhyemmät sivut kasvavat yhteensä 10 cm, kun laatikko kootaan (ks. kuva alla). Tarkoitus oli, että lyhyet sivut olisivat olleet suunnilleen puolet pidemmän sivun mitasta ja saman mittaiset kun laatikon päädyt – mittasuhteet olisivat sopusuhtaisemmat niin. Mutta tämä tuskin ottaa muiden kuin omiin silmiin.
Kasvatuslaatikon mitat ja lankkujen asettelu. Suluissa oleva mitta on lankun pituus. Lyhyempi sivu oli tarkoitus olla myös kokonaisuudessaan 80 senttiä, mutta ajatusvirheen vuoksi se nyt kasvoi 10 sentillä.
Lankut katkoin liukujiirisirkkelillä, mutta käsisaha soveltuu tähän ihan yhtä lailla. Mittasin ja sahasin ennen kokoamista kaikki palat, ja tätäkään vaihetta ei kannata suunnittelematta tehdä, koska puutavara on kallista. Kun oikein tarkkaan laskeskelin sahattavat osat, ei jäänyt kuin pari lyhyttä hukkapätkää.
Laatikon kokoamiseen kannattaa etsiä tasainen paikka, muuten osien yhteen naulaaminen on aika hankalaa. Meillä laatikon kasaamiseen käytettiin tosiaan nauloja eikä ruuveja. Ruuvit varmaan olisivat olleet helpommat, mutta valittiin kuitenkin 4″ galvanoidut naulat, että eivät heti ruostu poikki.
Vinkkinä näin jälkeenpäin sanon, että naulat kannattaa paukutella valmiiksi lankkujen sivuihin kiinni, se helpottaa huomattavasti kasaamista. Lankun päätyyn naula uppoaa kuin veitsi voihin, mutta sivut olivatkin paljon tiukemmassa, ja ainakin tämmöisellä kokemattomalla naulaajalla oli aika tekeminen paukuttaa nauloja kantillaan olevaan lankkuun.
Tässä kaikki osat sahattuna.Nauloja meni muutama pilalle, kun kokemattomana naulaajana niitä vääntyi. Puu on aika kovaa, ja helpointa oli esinaulata naulat valmiiksi lankkuun kiinni ennen lopullista asennusta.
Seuraavaksi laatikko nostettiin paikalleen ja täsmättiin oikeaan kohtaan suhteessa jo paikallaan olevan laatikon kanssa. Käytin pitkää kakkoskakkosta varmistamaan, että sivut ovat samassa linjassa ja mittasin väliin jäävän ”käytävän” neljästä kohtaa samaan mittaan.
Suora kakkoskakkonen toimi välineenä, kun laatikot laitettiin keskenään linjaan.
Lopuksi laatikko mitattiin vielä ristimittaan. Viime kesänä tämä vaihe vei varmaan suurimman osan työajasta, kun laatikko ei millään meinannut asettua aloilleen. Nyt alusta oli tasaisempi, ja riitti kun mittasin laatikon ulkopuolelle jäävän keskiosan, loputkin hökötyksestä asettuivat sillä. Ristimitta tarkoittaa sitä, että mitataan kulmasta kulmaan, ja näiden mittojen pitää täsmätä, ks kuva alla.
Otin ristimitan vain keskeltä, eli noista mustien viivojen kohdalta. Kasvatuslaatikoiden kanssa ei ole niin tarkkaa kuin muussa rakentamisessa, pääasia että lopputulos pysyy kasassa eikä riitele silmään.
Lopputulokseen ollaan varsin tyytyväisiä, mutta keittiöpuutarhan rakentaminen ei pääty tähän. Seuraavaksi tehdään laatikoiden keskellä olevalle ”aukiolle” keskipisteeksi vielä yksi kasvatuslaatikko. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Tältä laatikot näyttävät, kun niissä on mullat jo sisällä. Keskelle jää vielä tilaa hauskalle keskipiste-elementille.
Yleensä olen esikasvattanut aikamoisen määrän taimia joka kevät. Viime vuonna se jäi kokonaan väliin muuton takia, eikä tänäkään vuonna olosuhteet oikein ole kohdallaan. Mulla ei ole paikkaa, jossa voisin tehdä kylvöt, ja varsinainen kasvatuspaikkakin puuttuu. Mutta mitä pidemmälle kevät eteni, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että kyllä sitä nyt jotain edes pitää kylvää.
Muutama viikko sitten löysin oman kylän kaupasta kasvatusnappeja puoleen hintaan, ja tämä löytö ajoi minut kylvämään muutaman tuoksuherneen siemenen. Ne ovat nyt jo hyvällä alulla kerrostalokodin parvekkeella, kohta voin ne jo latvoa.
Kylvönapit ovat kuin pelimerkkejä. Jos ei kasvatus ihan uhkapeliä ole, niin ei siitä mitään takuuvarmoja voittojakaan tule kyllä, eli siinä mieleeä analogia on kyllä ihan käypä.
Napit olivat niin helppoja, että kävin hakemassa niitä tänään vähän lisää, ja laitoin ruukkupuutarhaa varten muutaman tsinnian, kosmoksen ja päivänsinen siemeniä itämään. Todella mainiosti onnistuu kasvattaminen myös kerrostalon parvekkeella, vaikka kylvöt teinkin Elviiran pihalla.
Näin pieneen tilaan mahtui 36 kylvöstä. Jossain vaiheessa (jos siis hyvin käy ja näistä jotain kasvaa) nämä pitää kyllä koulia isompiin ruukkuihin, mutta se on sen ajan murhe se.
Lehtikomposti
Olemme olleet suorastaan himokompostoijia jo vuosikaudet. Kompostien mylläys on kuulunut kevääseen siinä missä peipot ja kiurutkin (kuu kompostista kesään!). Mutta on tunnustettava, että minulta on ihan mennyt ohi lehtikompostin ylivoimaisuus verrattuna muihin puutarhakomposteihin. Olemme aina mättäneet kaiken puutarhajätteen yhteen ja samaan kompostiin, ja nyt ymmärrän, että se on VIRHE! Nimittäin puun lehdistä tulee kuuleman mukaan aivan ylivoimaista katetta kukkapenkeille, kun lehdet ovat muhineet kompostissa vuoden verran. Jos sen sijaan kompostiin on laitettu kaikki puutarhajäte, on siellä todennäköisesti myös rikkakasvien siemeniä ja juuria, eikä niitä voi kukkapenkkiin laittaa.
Tontilla on sen kokoon nähden ihan tolkuton määrä puita. Niistä tulee niin paljon lehtiä, että vaikka 90 % niistä haravoi pois, niin madot saavat silti mahantäydeltä naposteltavaa lopuista lehdistä.
Tänään laitoin lehtikompostin muhimaan yhteen tontilta löytyneistä kompostoreista. Olemme tosiaan löytäneet komposteja ja kompostoreita entisten asukkaiden jäljiltä niin monia, että vaikka olemme osan hävittäneet ja osan antaneet / myyneet pois, on meillä edelleen kaksi ylimääräistä kompostoria. Nyt täytin toisen näistä lehdillä ja jään odottelemaan maatumisen ihmettä.
Siinä se nyt muhii. Jätin luukut auki, jos vaikka sattuisi satamaan. Lehdet olivat niin kuivia, että vähän kosteutta tarvitaan että mikään prosessi käynnistyy.
Keittiöpuutarhan suunnittelu
Pihalla on tällä hetkellä kaamea määrä erilaista rakennustarviketta säilössä. Pääasiassa purkulautaa odottamassa jatkokäyttöä, mutta myös iso kasa vanhoja hirsiä, jotka sattumalta saimme pari vuotta sitten. Lopulta kävi niin onnekkaasti, että talon hirret olivatkin tosi hyvässä kunnossa, eikä yhtään hirttä tarvinnut vaihtaa tai edes korjata. Ulkorakennuksen alin hirsi oli mätä, ja se on nyt vaihdettu, mutta paria varaosiksi jätettävää hirttä lukuunottamatta hirret ovat meille tarpeettomia ja pahan kerran keittiöpuutarhan rakentamisen tiellä.
Onneksi vanhat hirret ovat haluttua tavaraa. Hirsiä tarvitsi myös Virtasen Harri, joka asuu reilun kymmenen kilometrin päässä meistä. Harri tuli lauantaina naapurinsa kanssa lastaamaan hirret tienposkeen kuljetusta varten – ensin hirsien siirto aloitettiin ihan miesvoimin, mutta aika pian otettiin hevosvoimat kehiin. Ei muuta kuin liinoilla hirret vetokoukkuun kiinni ja ”hybridillä tukkeja juontamaan”, niin kuin idean isä tuumasi. Nyt hirret odottavat traktorikyytiä, ja minä pääsin mallaamaan keittiöpuutarhan sijaintia.
Jo alkoi homma sujua, kun otettiin auto hirsiä vetämään.Hirret odottavat hakijaansa. On ennen rakennettu sananmukaisesti pitkästä tavarasta, ja paksusta. Ja nämä ovat merkintöjen mukaan kuistin hirsiä. Aikamoinen kuisti!
Rakennettiin viime keväänä ensimmäinen osa keittiöpuutarhaa. Tänä keväänä on tarkoitus tehdä sinne toinen samanlainen istutuslaatikko peilikuvana. Laatikoiden keskelle jäävälle ”aukiolle” tulee pieni pyöreä (tai millaisen nyt sitten osaankaan tehdä) istutuslaatikko. Keittiöpuutarhasta tulee symmetrinen alue, jonne mennään ulkorakennuksen nurkalta portista, jonka päällä kasvaa köynnösruusu. Tämä kaikki on vielä vasta suunnitelmaa, mutta jostainhan sitä on lähdettävä.
Sininen nuoli osoittaa viime keväänä rakennettua istutuslaatikkoa. Vihreällä kuvaan on piirretty rakennettavat laatikot, ja niiden vasemmalle puolelle on tarkoitus laittaa perennoita ja pensaita kasvamaan.
Oli niin kiva puutarhapäivä, että ripustin palkaksi itselleni vielä joululahjaksi saamani ”Queen of the garden” -kyltin ruukkuhuoneen oveen. Nautimme myös teetä ja köyhiä ritareita aurinkoisen sunnuntaipäivän kunniaksi.
Emme päässeetkään vielä tänä viikonloppuna jatkamaan remonttia sisällä, joten kaivelin sen sijaan melkein kaksi vuotta sitten tekemäni puutarhasuunnitelmat esille. Tulevana kesänä on tarkoitus ainakin lähimpänä taloa oleva osa pihasta saada edes jonkunlaiseen kuntoon. Englantilaisen puutarhan rakentaminen voi viimein alkaa, ja suunnittelut on hyvä aloittaa jo nyt.
Olen sen verran valmistautunut puutarhahommiin jo parina edellisenä kesänä, että olen valeistuttanut ja kylvänyt perennoita kukkapenkkien siemeneksi (tässä linkki aiempiin kirjoituksiini tästä aiheesta). Myös alustavan suunnitelman olen tehnyt, mutta nyt sitä pystyi jo vähän paremmin tarkentamaan, kun on tieto talon koosta. Jonkun verran jouduin tekemään korjauksia, mutta aika pitkälle olin samaa mieltä kaksi vuotta nuoremman itseni kanssa.
Tässä alustava pohjapiirros pihan alkupäästä. Mittakaava on vielä vähän niin ja näin, mutta asioiden paikat on merkitty suunnilleen kohdalleen.
Olen jakanut pihan oikeastaan neljään alueeseen:
Kukkapuutarha
Keittiöpuutarha
Oleskelu
”Joutomaa”
Ensi kesän suunnitelmissa on keskittyä kukka- ja keittiöpuutarhoihin, koska ne ovat näkyvimmät osat pihasta. Oleskelualueelle emme tee oikeastaan mitään vielä – olemme suunnitelleet sinne uima-allasta, mutta siihen meillä ei ole tänä vuonna varaa. Se on kuitenkin niin iso elementti, että suunnittelu on oikeastaan aloitettava siitä. Eipä meillä toisaalta ole kyllä mitään illuusiota siitä, että kesällä paljon oleskelemaan ehdittäisikään, joten ihan sama :).
Tässä on ensikesän ”skouppi” pihahommien osalta: talon ja ulkorakennuksen ”sisäpihalle” tulee pieni nurmialue ja mahdollisimman paljon kukkia. Valokuvassa näkyy sama alue nyt. Vasemmalla näkyvä autotallirakenus puretaan ja ihan kuvan etualalla olevat maa-ainekset tasoitellaan tai siirretään pois. Autotallin edessä näkyy sadevesille tehty kaivo, joka ilmestyi tuohon kohtaan vähän pyytämättä ja yllättäen, ja tullaan siirtämään vähän syrjempään, eli suunnilleen kynän osoittamaan kohtaan piirroksessa. Se on tarkoitus maisemoida ruusujen sekaan.
Insipiraatiota lehdistä ja Pinterestistä
Ideoita pihalle olen etsinyt erityisesti English Garden -lehdestä ja samaninimisestä kirjasta. seuraan Instagramissa useita erityisesti englantilaista puutarhaa esitteleviä tilejä, ja Pinterest on tietysti ihan loppumaton ideasampo.
Olin heti aluksi miettinyt muutamia perusjuttuja suunnitelmien pohjaksi. Esim. käytävien tai polkujen linjat on yleisellä tasolla katsottu jo heti ensimmäisessä vaiheessa. Olen mieltynyt suoriin linjoihin, ja esim. reitti keittiöpuutarhasta kaivolle on katsottu niin, että siihen olisi mahdollisuus tehdä jonkunlainen suora kivipolku. Samoin keittiöpuutarhan polut ovat suorassa linjassa puutarhan sisäänkäynnin kanssa, ja kasvihuone tulee taas sisäänkäynniltä katsottuna polun päähän – suoraan linjaan.
Saunalle reitti sen sijaan on katsottu mukavan mutkittelevaksi, ja myös perennapenkkien reunat aaltoilevat. Olen myös jo miettinyt, että kun keittiön pariovista katsoo suoraan eteenpäin, niin silmä löytää sieltä jonkun kiintopisteen, mielenkiintoisen jutun, johon silmä hakeutuu. En vielä tiedä, mikä se on, mutta eiköhän se tästä valkene.
Alla olevat kuvat on kuvattu The English Garden -lehdestä, ja niissä on sellaisia muotoja ja rakenteita, joita pihallemme haluan.
Suorat käytävät keittiöpuutarhassa, lähde The English GardenPerennapenkkien mutkittelevat reunat, lähde The English GardenSuoraa linjaa ja pehmeyttä perennapenkistä, lähde The English Garden
Olen koonnut Pinterestiin kuvakokoelmia keittiöpuutarhan ja kukka-alueiden inspiraatioksi. Monesti kuvat ovat tietysti puutarhoista, joita on työstetty kymmeniä vuosia, ja ne usein ovat ihan eri suuruusluokkaakin kuin omani, mutta ainahan voi soveltaa. Alla kuva myös The English Garden -lehden puutarhavajamainoksesta, josta katsellaan mallia pihavajalle, kun sinne asti ehditään.
Vaikka uima-altaalle asti ei päästäkään vielä ensi kesänä, niin unelmoidahan aina voi. Alla vähän tavoitekuvaa (tämäkin The English Gardenista) parin vuoden päähän…
Rakennamme pihalle potager-tyyppisen keittiöpuutarhan kompostialueen viereen. Kompostihan on oikeastaan osa keittiöpuutarhaa, samoin kuin ruukutus- ja istutusalue, joka myös on ihan tulevan potagerin tuntumassa. Potageriin kuuluu ehdottomasti linjakkaat kasvatuslaatikot.
Näin pitkälle ehti kesä jo päästä, ennen kuin me ehdittiin lähteä toteuttamaan suunnitelmaa. Arkisin ei töiden jälkeen jaksa eikä viitsi lähteä, ja viime viikonloppuna oltiin reissussa Hossan kansallispuistossa – se olikin muuten niin hieno paikka, että suosittelen ehdottomasti käymään!
Siinäkin mielessä oli hyvä, että ei iltatöinä ruvettu yrittämään, koska yhden kasvilaatikon rakentamiseen meni melkein koko päivä. Käytiin ensin ostamassa Vainion Puutavarasta 2 x 6″ lankkua, siellä on kätevä sirkkeli, jolla sai itse pätkiä lankut sopivan mittaiseksi valmiiksi. Ja erinomainen palvelu, sille tämän kirjoituksen toinen suositus!
Ensimmäiset virittelyt puolivalmiin kylvöksen kohdalla.
Työ ei varmaan olisi kestänyt ollenkaan niin kauan, jos en olisi ollut joutunut jo tekemään kasvilaatikon alueelle osittain kylvöjä. Kaikista paras olisi ollut, jos alue olisi kaivettu valmiiksi, mielellään tasaisesti oikeaan korkoon, mutta näin ei siis ollut. Lisäksi tämän ensimmäisen laatikon rakentaminen oli aikamoista laskentaa ja pähkäilemistä. Laatikosta piti saada paitsi sopusuhtainen itsensä kanssa, myös kokonaisuuden kannalta. Alueelle tulee vielä toinen samanlainen laatikko niin, että alueesta tulee symmetrinen, ja keskelle tulee vielä pienempi laatikko. Laatikon toinen reuna tehtiin linjaan toisen kompostin kanssa että on selkeät reitit kottikärryille.
Useamman tunnin kaivamisen, mittaamisen, sahaamisen, naulaamisen ja tasaamisen jälkeen olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Reunalankku on n. puoliksi maan pinnan yläpuolella, ja multatila jatkuu reilusti reunan alapuolelle. Näin juuret ovat maan pinnan alapuolella, ja multa pysyy paremmin kosteana. Mullan alle tuli maatuva biokangas, koska tuossa(kin) kohtaa on mahtavat vuohenputki- ja nokkosesiintumät. Multaa oli nyt vähän hintsusti, mutta kyllä sillä tämä kesä pärjätään – ensi keväänä lisätään uutta multaa yläreunaan asti. Ja toisen samanlaisen laatikon rakentaminen sujuu oletettavasti kuin tanssi, koska voidaan ottaa mitat suoraan tästä laatikosta.
Tässä lopputulos, meidän mielestä siitä tuli oikein hieno. Laitoin maatuvan katekankaan vielä tuohon keskelle, että saadaan vuohenputket ja nokkoset siitäkin taltutettua. Kun ehdin, laitan laattojen väliin sepeliä. Ruukuissa kasvaa viiniköynnös ”Härköne” (itsekeksitty lajikenimi, koska oikea lajike ei ole tiedossa).
Minähän tein kylvöistä oikein suunnitelmankin, mutta tässä se meni nyt uusiksi. Kylvin laatikkoon kesäkurpitsaa, herneitä, lehtikaalia, papuja, tuoksuhernettä ja kehäkukkaa. Ennestään siinä on jo punajuurta, porkkanaa ja sipulia. Sipuleista ei tosin näy mitään merkkiä, joten laitan myöhemmin tällä viikolla istukkaita kylvöksen tilalle. Samettikukat karkottavat toivottavasti tuholaiset.
Rakennustyömaallakin on tapahtunut edistystä. Perustukset on kaivettu ja anturan valumuotit valmiina. Ensi viikolla valetaan antura, ja siitä se sitten lähtee nousemaan.
Nyt jo alkaa hahmottaa, minkä kokoinen rakennuksesta tulee. Hyvin istuu maisemaan.
Ollaan saatu tänä viikonloppuna nauttia hienosta ilmasta ja auringonpaisteesta. Tehtiin eilen avotulella ruokaa (kun ei muutakaan tapaa vielä ole), ja elämä tuntui olevan ihan mallillaan.
Tuuli puhalteli pöytäliinan tuolla lailla romantillisesti ryttyyn. Taustalla Handy Husband tauolla.
Tänä vuonna minun kannattaakin unelmoida puutarhaunelmia ihan urakalla, koska mihinkään muuhun ei oikein nyt ole mahdollisuutta. Aikaa varmaan olisi, mutta koko tontti on vaan niin täynnä tavaraa, että tilaa ei yksinkertaisesti ole – eikä muutenkaan kannata juuri mitään tehdä, koska kaivinkone saattaa sitten juuri siitä kohtaa kaivaa kaapelin tai salaojan.
Tonttimme on pitkä ja kapea – keittiöpuutarha tulee ulottumaan vihreiden kottikärryjen vasemmalle puolelle, eli kulkuväylää ei nykyisissä olosuhteissa jäisi yhtään.
Kovin tarkkoja suunnitelmiakaan ei kannata tehdä, koska pihan dynamiikka tulee muuttumaan, kun talon laajennus on valmis. Minun mielikuvitukseni ei riitä siihen, että osaisin paperille piirtää suunnitelman näkemättä itse, mitä missäkin on. Suunnitelmiinkin palataan siis myöhemmin, toivottavasti kuitenkin jo tänä syksynä.
Tämä English Garden -kirja sisältää todella paljon hyvää materiaalia suunnitteluun ja myös unelmointiin.
Olen siis keskittynyt tosiaan ihan puhtaasti unelmointiin. Keräilen Pinterestiin kuvia hienoista puutarhoista ja niiden yksityiskohdista ja selaan ahkerasti The English Garden -lehtiä ja -kirjaa. Yleensä kaikki hienot paikat on sata- tai tuhatkertaisesti suurempia kuin oma pihani, mutta ideoita pystyy kyllä skaalaamaan, kun käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.
Olen hyvin huono tekemään muistiinpanoja analogisesti, mutta puutarhasuunnitelmien kohdalla vanhassa vara parempi. Mulla on tällainen musta kirja, johon olen useampana vuonna kirjannut huomioita, suunnitelmia ja muita muistiinpanoja. Vaikka ne ovatkin vanhaan pihaan liittyviä, niin niistä on hyötyä nytkin.
Keittiöpuutarhan tynkä
Viikko sitten kirjoittelinkin, että jotain on kyllä saatava kasvamaan, ja että kiire tulee. Sitten kuitenkin tuli Facebookissa vastaan päivitys kuun vaiheista puutarhanhoidossa. Seuraan Yläkuu Kustannuksen Facebook-sivua, ja olen jo muutaman vuoden ajan ihan uteliaisuuttani kitkenyt, kylvänyt ja kastellut sieltä saatujen ohjeiden mukaan. En ihan tajua kaikkia vivahteita, enkä aina ihan uskokaan noihin juttuihin, mutta toisaalta olen ajatellut, että eipä mulla mitään hävittävääkään ole.
Tämän blogikirjoituksenmukaan nyt on sellainen aika, että mikään ei lähde kasvuun kunnolla, ja pikemminkin kannattaisi kitkeä. Torstaina vielä kuulemma pystyi juurikkaita kylvämään, joten kävin viimeistelemässä puolikkaan aloittamastani penkistä ja kylvin sinne porkkanaa, punajuurta ja sipulia. Loppupenkin jätin suosiolla tuleviin viikonloppuhin, koska penkin reunuksiakaan ei ole vielä tehty. Eikä tänä viikonloppuna tulla tekemäänkään, koska lätkä…
Tässä asuu nyt sipulit, porkkanat ja punajuuret. Ei kovin kuvauksellinen penkki, mutta ei voi mitään. Keskitytään ulkoasuun sitten, kun on nuo lätkäkisat pidetty.
Suunnittelin kuitenkin tuon penkin kylvöt jo valmiiksi, koska huvitti ihan älyttömästi jotain sentään suunnitella. Papuja, herneitä, ja kesäkurpitsaa ainakin tekisi mieli laittaa. Tuoksuherneitä myös, ja jotain muita kukkia. Olisin tehnyt puutarha-aiheisen a/b-testin ja kylvänyt tuoksuherneet tänään purkkeihin (kuunkierrosta viis veisaten), mutta mulla ei ollutkaan siemeniä varastossa. Jäi nyt toiseen kesään kuukalenterin pitävyyden testaaminen.
Keittiöpuutarhaan tulee vielä toinen samanmuotoinen penkki vastapäätä symmetrisesti, mutta sille ei ole tänä kesänä vielä tilaa.
Tänään kävin kuitenkin vielä nykimässä Helvetinkoneenkäyntiin (olikin ihan hirveä homma, koneella ei tuntunut olevan aikomustakaan käynnistyä). Ajelin saunan edustan ja ”rakensin” pienen terassin lavoista pihasohvan alle. Siirsin myös ruokapöydän tasaiselle paikalle ja asettelin varjon jalan valmiuteen pöydän alle. Ehkä parin viikon päästä syödään tai kahvitellaan ihan oikeasti Elviiralla.
Ihan näyttää jo kesältä! Kun vaan saataisiin hella ulos, niin voisi vaikka letut paistaa.
Me ollaan miehen kanssa ihan vannoutuneita kompostoijia. Komposti tuottaa paljon paitsi paljon hyvää multaa, myös tärkeitä pieneliöitä puutarhaan. Sitä paitsi keväällä on jotenkin niin kiva aloittaa hommat sillä, että kääntää komposteja ja toteaa edellisen vuoden jätteiden muuntuneen karikkeeksi ja toissa vuoden jätteet jo lähes mullaksi.
Kotona on kaksi lämpökompostoria ja puutarhakompostit kolmen vuoden rotaatiolle. Erittäin toimiva systeemi: ensimmäiseen kompostiin viedään kesän aikana kaikki maatuva puutarhajäte. Toisen vuoden kompostissa on jatkomaatumassa edellisen vuoden kamat. Kannellisessa kolmannen vuoden kompostissa on sitten parin vuoden takaista tavaraa, joka alkaa olla jo multaa.
Homma toimii näin: Ensin tyhjennetään kasvihuoneen kasvualustaa kukkapenkkeihin ja kesäkukkaruukkukäyttöön. Sitten tuodaan kolmannen vuoden kompostin mullat kasvihuoneeseen. Toisen vuoden komposti käännetään kolmannen vuoden kompostiin ja esimmäisestä kompostista lapetaan kamat toisen vuoden kompostiin. Ja lämpökomposteista tullutta maatunutta tavaraa laitetaan vähän joka väliin aika ajoin.
Aika paljon kääntämistä, ja turhaa hommaa, voisi moni ajatella. Mutta kääntäminen on juuri se idea. Silloin kerrokset sekoittuvat ja lahoaminen saa uutta virtaa.
Tuo on siis (puutarhaihmisen mielestä) tosi mukavaa puuhaa, mutta nykyisellä rinnepihalla vähän työlästä. Lämpökompostit ovat erillään muista komposteista ja kasvihuone on portaiden päässä kompostialueesta. Ruukutuspöytä taas on vielä ihan eri suunnassa.
Nyt haluttiin laittaa kaikki nämä samalle alueelle, ja puutarhakompostit vielä sellaiseen paikkaan, että niissä voi kasvattaa kesäkurpitsaa (nyt ovat tosi varjoisassa paikassa). Ja tässä tämä nyt on: kompostialue keittiöpuutarhassa.
Siisti ja kaunis kompostialueemme. Punaiset kompostit on rakennettu puretun traktoritallin laudoista. Kuvan etualalla olevalle katetulle alueelle tulee kasvihuone.
Kasvihuone tulee ihan viimeisen kompostin viereen, joten sinne on helppo viedä kottikärryillä multaa. Kasvihuoneesta taas on kottikärryn kuljettava reitti navetan päätyyn, jonne tulee ruukutuspaikka, eli sinne saa kuljetettua ruukkumullat. Tykkään myös siitä, että kompostit ovat näkyvillä, eivätkä jemmattuna missään pihan perällä. Onhan kompostointi puutarhan tärkein toiminto!
On ollut tänä viikonloppuna melko hikiset oltavat pihanrakentajalla. Eilen siivoiltiin pihaa, haketettiin oksia keittiöpuutarhaan ja ajeltiin pihalta rikka- ja tavallista ruohoa. Piha alkaa näyttää jo ihan siistiltä monestakin kohtaa.
Sääkin oli eilen vähän miellyttävämpi kuin tänään, ja oikeastaan tehtiin ihan täysi työpäivä. Tälle päivää oli luvassa lisää haketusta ja keittiöpuutarhan pyöreän kasvatuslaatikon rakentaminen. Olen esikasvattanut muutaman pavun, avomaankurkun ja herneen taimen, ja niiden multiin saamisella alkoi jo olla kiire.
Samalla tulee nyt mallattua keittiöpuutarhan mittasuhteet paikan päällä – paperille niitä olenkin jo piirtänyt useaan otteeseen. Tarkoituksena on tehdä navetan nurkalta sisäänkäynti (siis oikein portti!), josta jatkuu suora käytävä kasvihuoneelle. Ennen kasvihuonetta on risteävä suora käytävä kaivolta kompostille. Käytävän molemmin puolin on symmetriset kasvatuslaatikot, joiden keskellä on ”aukio”, johon tulee pyöreä kasvatusallas köynnöstäville kasveille.
Pyöreä kasvatusallas tehdään vanhoista kattotiilistä, jotka löytyivät roskalavaryhmästä.Lautojen asettelu maahan kasvatuslaatikkoja mallaamaan toi hyvin konkretiaa suunnitelmaan. Papualtaan takana oleva tuoli esittää kasvihuoneen paikkaa,
Hyvä että tuli tehtyä tosielämän mallaus. Testailtiin kottikärryliikennettä kaivolta kompostille ja totesimme, että komposteja pitää vähän siirtää, että homma toimii pujottelematta. Nyt ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä, ja ensimmäinen kasvilava ehkä rakennetaan jo tänä kesänä (vaikka siellä ei vielä ole tarkoitus mitään kasvattaakaan).
Kävin vielä illan ”viileydessä” istuttamassa pavut, kurkut ja herneet. Onnettomia taimia, eivätkä milään meinanneet pysyä pystyssä. Keksin tehdä sidontalangan heinästä.
