Laitettiin muutama viikko sitten ensimmäinen perennapenkki Elviiran pihaan. Penkkiin laitettiin uudet mullat ja multaan sekoitettiin biohiiltä hyvää kaavua edistämään. Biohiilen käyttö on helppoa, kunhan muistaa aluksi lannoittaa kasvualustan ja kastella reilusti.
Biohiili on huokoinen materiaali, joka vähentää maaperän tiivistymistä ja sitoo itseensä kosteutta ja ravinteita. Se myös tehostaa mikrobien ja bakteerien toimintaa – jo muinaiset maanviljelijät ovat kaskiviljelyllä lannoittaneet maitaan. Olen edellisellä pihalla kokeillut biohiiltä pienimuotoisesti, mutta nyt sain Carbons Finlandilta erän erilaisia biohiiliseoksia kukkapenkkiin ja keittiöpuutarhaan käytettäväksi.
Meillä kukkapenkki tehtiin ihan tyhjästä: kaivettiin n. 25 cm syvyinen tila penkille, laitettiin muoviton biokangas pohjalle ja täytettiin kunnollisella, rikkaruohoista vapaalla mullalla. Kaadoin hiilet (n. 10 litraa neliölle) penkkiin ja mylläsin kasvualustan lapiolla ja talikolla sekaisin. Ja sama homma keittiöpuutarhan kasvatuslaatikoille.
Tältä näyttää biohiili. Hiili sekoitetaan huolellisesti kasvualustaan.
Tämän jälkeen olivat vuodossa kaikkein tärkeimmät asiat:
lannoitus ja kastelu
Nimittäin biohiili todella varastoi sekä kosteutta että ravinteita, joten aluksi se imee (lataa) niitä molempia itseensä. Jos kastelun ja lannoituksen laiminlyö alussa, voi kasvien kasvuunlähtö pahimmillaan kärsiä.
Kastelin kasvualustaa sekä pumppamalla kaivosta vettä suoraan mullan päälle että kastelukannuilla, kunnes olin varma, että multa oli kauttaaltaan kastunut.
Tein myös kesäkukille sekoituksen multaa, biohiiltä ja kanankakkaa ja kastelin sen kunnolla ennen ruukutusta. Toiveena olisi, että myöhemmin kesällä kukat pärjäisivät ruukuissakin harvemmilla kasteluväleillä biohiillen ansiosta.
Kesäkukkien multa odottamassa kastelua.
Nyt kun kukkapenkkien laitosta on vähän reilu kuukausi aikaa, on aika arvioida tulosta. Kaikki taimet ovat lähteneet kasvuun tosi hyvin, ja penkissä alkaa olla jopa ahdasta. Olen kastellut ahkerasti kaikkia istutuksia, mutta on kyllä ollut kuumia ilmojakin.
Tältä näyttää kukkapenkki n. kuukausi istutuksen jälkeen. Moni kukka on jo ehtinyt kukkiakin, vaikka suurempia kukkaloistoja odotankin vasta tulevina vuosina.
Sekä kukkapenkkien että keittiöpuutarhan mullassa oli peruslannoitus jo valmiina. Lisäsin silti kanankakkaa suunnilleen pakkauksen ohjeessa mainitun määrän, koska halusin varmistaa, että biohiilellä on mitä varastoida. Ihan pienille taimille siinä taisi olla vähän liikaa, koska osa pikkutaimista näyttää vähän ”palaneilta”. Olisi ollut parempi antaa pikkutaimien juurtua kunnolla ensin ja laittaa lisälannoitteet vasta sitten.
Carbonsin sivuilla on tosi hyvät ohjeet biohiilen käyttöön, ne kannattaa lukaista läpi, linkki ohjesivulle löytyy tekstin lopussa. Mutta jos et ehdi paneutua asiaan tarkemmin, niin muista ainakin LANNOITUS ja KASTELU.
Mulla on vielä biohiiltä jäljellä riittävästi tulevaan ruusupenkkiin. Ruusut ovatkin kuulemma erityisen hanakoita hakeutumaan symbioosiin sienijuurien kanssa – ja niitä juuri biohiilen pintaan kasvaa.
Helposti tulee ajatelleeksi, että suunnittelu on kaikista mukavin tehtävä, mutta usein se on myös vaikein. Kukkapenkin suunnittelu on ainakin minulle lähes mahdoton tehtävä. Siinä on niin monta huomioon otettavaa tekijää, että tarvittaisiin joko erittäin hyvä kyky moniulotteiseen ajatteluun, pitkä kokemus ja paljon tietoa ulkomuistissa tai hyvä sovellus, joka ottaa asiat huomioon suunnittelijan puolesta.
Minulla ei ole mitään noista mainituista asioista, joten olen lykännyt suunnittelua ihan viimeiseen asti. Olen (erittäin epärealistisesti) toivonut, että joku asia päässäni loksahtaisi kohdalleen, ja eräänä aamuna heräisin ja tietäisin tarkalleen, miten haluan kukkapenkkini tehdä.
Minulla on kyllä visio siitä, mitä haluan: värikkään, cottage garden -tyyppisen penkin, jossa on korkeaa ja matalampaa perennaa sekaisin. Ei mitään sotilaallista järjestystä ja tarkkaa hierarkiaa, vaan suloinen sekasotku ja kunnon wau-efekti. Ja tietysti (sitä järjestystä tuomassa) selkeä rajaus nurmikkoon tai polkuun, joko reunuksella tai kanttaamalla. Olen kerännyt Pinterestiin vähän inspiraatiota:
Tiedän, että nämä ovat useiden (tai useiden kymmenien) vuosien työn tulosta, mutta jos joskus pääsen johonkin tämän tapaiseen, olen todella iloinen.
Haaveilu on siis helppoa, mutta suunnittelu vaikeaa. Siinä kun pitää ottaa huomioon ainakin nämä asiat:
Kasvupaikka (aurinko, puolivarjo vai varjo)
Kukinta-aika
Kasvien korkeus
Värien yhteensopivuus
Leviämistapa – jos laittaa aggressiivisesti leviävän kasvin kituliaammin kasvavan viereen, niin se on moro
Lisäksi tietysti pitää ottaa huomion, mitä kasveja sattuu olemaan käytettävissä, ellei satu sitten olemaan ihan tolkuttomasti rahaa kasvien hankintaan. Minulla on suunnilleen satakunta eri lajiketta valeistutuksessa odottamassa pääsyä oikeaan kukkapenkkiin, joten niillä pitäisi päästä hyvään alkuun. Mutta en ole ikinä suunnitellut kukkapenkkiä ihan alusta. Aikaisemmalla pihallani tein lisäyksiä, siirtoja, penkkien laajennuksia, eli aikalailla iteroiden rakentelin ihanat kukkapenkkini vuosien saatossa. Nyt mulla on tabula rasa, ja kasa taimia. Apua!!
Kukkapenkin perustaminen
Aloitin kuitenkin kukkapenkin tekemisen helpoimmasta päästä: paikan suunnittelusta. Olen jo suunnitellut sen, mihin kukkapenkit tulevat, joten seuraavaksi piti mittailla paikan päällä tarkemmin, ja kaivaa penkeille paikat. Meillä on vielä osa pihasta työn alla sadevesijärjestelmien vuoksi, joten päästään vasta ensimmäistä kukkapenkkiä rakentamaan. Tämä on oikeastaan ihan hyvä – en usko että mielikuvitukseni riittäisi kerralla useamman penkin järjestelyyn.
Jotenkin näin olin suunnitellut kukkapenkkien sijainnit. Ensimmäisenä työn alle tulee keittiöpuutarhan viereinen penkki.
Suunnittelu alkoi penkin rajojen hahmottamisella. Asettelin penkin reunat paalinarun avulla maahan ja mittailin samalla penkin kokoa. Käytin mittaamiseen metriharppia, joka on kaikista helpoin mittausväline silloin, kun ei ole ei ole millin- tai sentintarkkaa hommaa. Harpin alaosa on täsmätty metrin mittaiseksi, ja sillä sitten ”harpotaan” eteenpäin pyöräyttämällä harppia aina 180 astetta ympäri. Mittauksen lopputuloksena penkin pituudeksi tuli n. 6,5 m ja syvyydeltään se on toisesta päästä n. metrin luokkaa ja toisesta reilut 1,5 metriä. Lopuksi kanttasin pienen siivun penkin reunamerkkiä pitkin lapiolla ja keräsin narun pois. Siinä tuli sitten samalla todettua, että maa on ihan älyttömän kovaa. Rankkaa lapiohommaa tiedossa, koska kasvualusta saisi olla vähintään 20-25 senttiä syvä.
Istutusten suunnittelu
Sitten se vaikeampi osuus: kasvien valinta ja asettelu. Päätin edetä siinä ihan puhtaasti intuitiolla, ja sen jälkeen tarkistaa lopputuloksen kehittelemälläni nerokkaalla tarkistustyökalulla. Aloitin työn lisäämällä kasvilistaan värin, kukkimisajan ja korkeuden. Sen jälkeen lisäsin korkeuden perusteella mieleisiäni kasveja piirtämääni pohjaan (tätä varten tarvittiin niitä mittoja). Väritin rivejä listasta sitä mukaa, kun lisäsin niitä suunnitelmaan.
Kun pohja oli täynnä, aloitin validoinnin. Leikkasin kolme palaa silkkipaperista: yhden alkukesälle, toisen keskikesälle ja kolmannen loppukesälle. Teippasin palat kiinni pohjaan niin, että pystyn kääntämään ne yksitellen pohjapiirroksen päälle. Sitten väritin jokaiseen palaan omalla värillään ne kukat, jotka kukkivat ko. aikana. Näin pystyin tarkastelemaan eri aikoja yksitellen ja varmistamaan, että en ole pakannut kaikkia samaan aikaan kukkivia yhteen reunaan, ja että koko kesälle riittää kukkia.
Tiedän kyllä, että penkki ei tule toteutumaan tuollaisena. Ensinnäkin se on ihan liian täyteen ahdettu – metrin syvyiselle alalle ei mahdu kolmea suurikasvuista perennaa, se on ihan selvä. Mutta voin nyt ottaa tämän mahtavan työkaluni mukaan istutushommiin, ja päättää sen avulla, mitä ehkä kannattaa jättää pois. Toisekseen varmasti on yhdistelmiä, joihin en tule olemaan tyytyväinen, eli loppujen lopuksi tulen varmasti päätymään siihen iterointivaihtoehtoon – siirtelemään kasveja ja muuttelemaan penkkejä. Mutta ainakin tässä suunnitelmassa tuli selväksi se, että keväällä kukkivia sipulikukkia on hankittava ensi syksylle istutettavaksi paljon, koska kovasti valkoiselta näyttää tuo alkukesän kartta.
Tästä näkyy kukkapenkkisuunnitelman validointityökalun idea. Silkkipaperin läpi oli helppo etsiä paikat, jotka pitää värittää. Piti käyttää Marimekon silkkipaperia, kun kaikki muut olivat liian kiiltäviä tai niissä oli brändin nimi mustalla :).
Ensi viikonloppuna toivottavasti pääsen jo istuttamaan. Ensin pitää vaan kaivaa kivikovaa maata se parikymmentä senttiä pois. Onneksi mies lupasi auttaa siinä.
Vaikka remontti- ja sisustusasioissa riittää puuhaa ennustamattomaan tulevaisuuteen asti, ajatus säännöllisesti karkaa siihen mikä minua eniten kiinnosta: pihan ja puutarhan suunnittelu ja toteuttaminen. Cottage gardenin kulmakivi on runsaat ja värikkäästi kukkivat kukkapenkit, ja myös kauniina kukkiva keittiöpuutarha. Näitä varten voi varautua jo nyt hankkimalla ja valeistuttamalla perennoita, vaikka varsinaisista istutuksista ei vielä voi edes haaveilla.
Aloitin istutustöihin valmistautumisen jo viime kesänä, kun otin vanhasta puutarhastani pieniä jakopaloja ja istutin niitä valeistutukseen. Lajikkeita oli yli sata, ja jouduin istuttamaan jakotaimet hyvin tiuhaan, eli juurien ympärille ei jäänyt paljoakaan maata suojaksi. Viime talvi kaikenlisäksi oli ankara perennoille, pakkaset tulivat ennen lumia. Osalle taimista tämä koitui ilmeisesti kohtaloksi, ja tämän kesän kuivuus viimeisteli tuhon. Vaikka olen ahkerasti valeistutusta kastellut, näyttää siltä, että hengissä on vain vajaa 70 perennaa, eli vähän reilu puolet.
Uusi yritys
Oikeastaan ymmärrän, että ei ole mitään järkeä yrittää etukäteen hankkia taimia, kun ensi talvesta ei tiedä vielä, ja kuivuuskin näyttää vielä jatkuvan. Mutta eihän puutarhahommat mitään järkihommia olekaan, joten innostuin tilaamaan Facebookin perennaryhmän kautta nelisenkymmentä erilaista perennaa harrastajakollegalta – ilman että minulla oikeastaan oli edes tiedossa, mihin taimet istutan.
Tänä viikonloppuna taimet oli viimein istutettava. Istutuspaikaksi valitsin edellisen vuoden perunamaan, koska a) tänä vuonna istutetut perunat kuolivat kuivuuteen ja b) se on vähiten rikkaruohoinen paikka koko pihassa.
Tässä näkyy edellisen vuoden perunamaa. Etualalla on näkyvissä muutama kuivuuden nujertama perunanvarsi – tänä vuonna ei itseviljeltyä perunaa syödä :(.
Aloitin työn kaivamalla perunamaahan vaon istutuksia varten. Kaivaessa selvisi se, miksi rikkaruohoja ei ole – ansionsa on toki sillä, että maan pinnalla on reilusti katetta, mutta kyllä maa oli myös todella kuivaa! Kaivamani vaon syvyydeksi tuli n. 25 cm, ja koko tuo matka oli ihan pölyä. Maassa oli myös paljon kuivia juuria – epäilemättä juuri vuohenputken ja nokkosen – ja arvelin, että kun ryhdyn taimia kastelemaan, niin eiköhän ne rikkaruohotkin siitä innostu…
Päädyin siis laittamaan istutusvakoon ensin kasteltuja sanomalehtiä, ja vasta sitten säkkimultaa päälle. Sanomalehtikerrokset pitävät istutusvaon kyllä rikkaruohottomana ainakin vuoden ajan. Kastelin mullan likomäräksi ja istutin taimet siihen nättiin riviin. Merkkaan vielä taimet tikuilla – sen verran otin opiksi viime vuoden istutuksista, että kirjoitin nimet molemmille puolille tikkua. Edellisenä vuonna kirjoitetetut merkkitikut ovat nimittäin niin auringon haalistamia, että niistä ei enää saa mitään selvää. Ehkä varjon puolelle kirjoitetut tekstit pysyvät paremmin.
Tässä taimet nyt on valeistutuksessa. Paljon kastelua, niin toivon mukaan ehtivät juurtua hyvin ennen talvea.
Puutarhurit ovat varmaan maailman optimistisinta kansanosaa. Rakkaita kasveja kuolee jatkuvasti, mutta silti vaan yritetään uudestaan seuraavana vuonna. Ilman tietoa, kuinka käy – ja silloinhan voi aina ajatella, että jospa käy hyvin.
Emme ole vielä tehneet mitään toimenpiteitä nykyisen kotimme myynnin eteen, eikä se ihan vielä ole ajankohtainenkaan. Mutta ihan varmuden vuoksi olen ryhtynyt varautumaan siihen, että ensi kesänä minulla ei enää olekaan pääsyä nykyiseen puutarhaani.
Olen vuosien varrella istutellut melkoisen määrän erilaisia perennalajikkeita pihalleni. Istutussuunnitelma on ollut tyyliä: näen jonkun kivan perennan, ostan sen ja etsin paikan. Eli kasveja on sikin sokin sinne tänne istuteltuna. Tavoitteena on nyt ottaa jakopala lähes jokaisesta kasvista ja valeistuttaa ne uuteen paikkaan varsinaisen perennapenkin valmistumista odotellessa.
Alkukesästä sain viimein suurimmaksi osaksi listattua pihan perennat ja pääsin käsitykseen työmäärästä. Tällä hetkellä kasveja on listalla n. 110, ja määrä kasvaa sitä mukaa, kun huomaan jonkun uuden lajikkeen – onneksi tätä tapahtuu enää harvoin. Jaettujen kasvien määrä merkkaan listaan myös, niin edistyminen on helposti nähtävissä.
Ylläpidän lajikelistaa googlessa.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, alan olla vähitellen voiton puolella. Enää kolmisenkymmentä siirtoa edessä, ja sitten tämä nykyinen piha saa jäädä odottamaan uutta omistajaa.
Valeistutukseen kasvit on istutettu tiiviisti.
Valeistutus istutetaan normaalia tiiviviimpään, koska kasvit ovat siinä vain väliaikaisesti. Tuosta kuvasta näkyy, kuinka alkukesästä istutetut ovat jo ottaneet tilansa, ja alkavat olla aika ahtaalla penkissä. Toivottavasti pääsen jo ensi kesänä tekemään varsinaista penkkiä.
Aloitin aluksi tekemään googlen sheetsiin valeistutuksen ”dokumentaatiota” niin, että merkkasin kasvit sinne ruudukkoon. Tosi työlästä. Sitten ajattelin, että en kirjaa niiden sijainteja mitenkään, sittenpähän näen mitä sieltä nousee, mutta sekään ei tuntunut oikein hyvältä. Perinteiset kasvienmerkkaustikutkaan eivät toimi, koska routa heittelee niitä minne sattuu. Mutta sitten muistin Bilteman puutikut! Niillä olen nyt saanut suurimman osan merkattua – osa jää edelleen yllätykseksi, koska alasleikatuista taimista ei millään pysty päättelemään lajiketta, jos ei satu muistamaan mitä tuli istutettua mihinkin.
Bilteman puutikut ovat (toivottavasti) tarpeeksi pitkiä, että routa ei niitä pääse siirtelemään.
Kaikille valeistutusta (tai mitä tahansa istutusta) suunnitteleville haluaisin vielä kertoa, että ”no dig” -penkki ei toimi, jos alimmaiseksi laittaa pahvia, mutta paksu sanomalehtikerros näyttäisi estävän rikkaruohot. Meidän valeistutuksen alla on muovitonta biokangasta.
Valeistutusurakan lisäksi on tarkoitus syksyn aikana istuttaa myös isohko määrä kuunliljoja reunustamaan kulkua saunalle. Homma on jo vähän aluillaan, mutta biokangas loppui, joten tässä tulee nyt väkisin pieni tauko. Onneksi täällä päin Suomea istutuskelit jatkuu jopa lokakuulle asti.
Tähän tulee kuunliljakuja, sopivasti varjoinen paikka, koska syreeni ja hopeapaju kaartuvat portiksi yläpuolella.
Tehtiin siskon kanssa aikaisin keväällä jo valeistutuspenkki odottamaan hyviä istutusaikoja. Siinähän kävi niin, että vuohenputki 6 – puutarhuri 0. Edes kaksinkertainen pahvi ei pitänyt vuohenputkea poissa, joten uusiksi meni.
Vuohenputki ei anna armoa, vaan tunkee paksun pahvikerroksenkin läpi.
Edellisessä jutussani kirjoitinkin muovittomasta biokankaasta. Kokeillaan nyt sitä kukkapenkin alla. Mies kuokki enimmät vuohenputken ja nokkosen juurakot pois ja samalla tasoitti maata vähän, ja siihen päälle laitoin tuota biokangasta. Reunoille isompia kiviä ja leca-harkkoja, jotta multatilaa saadaan tarpeeksi. Leca-harkkojen reiät jätin ylöspäin, tarkoitus on istuttaa niihin kivikkokasveja, jotka toivottavasti vähän peittävät harkkoja myös…
Istutin taimet aika tiheään, koska niitä on paljon. Nykyisellä pihalla on lähes 200 eri perennalajiketta, ja vasta istuttaessa minulle valkeni, miten jättimäinen urakka tämä on. Melkein koko lauantai meni tähän vaiheeseen, vaikka kasveja tässä on vasta murto-osa.
Perennat tiiviissä yhteiselossa.
Viime viikonloppuna raivaamani syreenin alle laitoin lopullisen istutuspaikan maanpeitekasveille. Sinne tulee taponlehteä, pikkutalviota, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa, tuoksuorvokkia ja akankaalia. Ainakin näin aluksi.
Maanpeitekasvien istutus.
Dokumentoin valeistutukseen google sheetsiin, jotta tiedän, mikä välistä puuttuu jos joku sattuu kuolemaan. Ajattelin vielä jossain vaiheessa merkata värit taulukkoon, ja olisi kyllä siistiä jos jotenkin voisi vielä konkretisoida kukintakuukauden. Pitää vähän miettiä sitä.
Säntillisyys ei yhtään huvittaisi, mutta kannattaa jatkoa ajatellen.
Vielä kävin tänään urakoimassa navetan eteen hätäistutuspaikan nukkasalkoruusulle (joka on niin säälittävän kokoinen, että en uskalla paljoa odottaa) ja laventelille. Lämmin paikka on tarpeen näille molemmille. Tässäkin piti käyttää kangasta, koska nokkosta on ihan joka paikassa.
Talon nurkalta löytyi pyöreitä kiviä. Ne saavat nyt palvella tässä.
Tehdään parhaillaan keittiöpuutarhaaluetta ja valeistutusta perennoille. Suunnittelua tehdessä tuli vastaan Ylen juttu katekankaista – tiesittekö, että niissä on lähes kaikissa mikromuovia!
Mikromuovi on paitsi käytännöllisesti katsoen ikuista, myös aiheuttaa ongelmia pieneliöille. Ja meidän sympatiat on kyllä pieneliöiden puolella.
Löydettiin onneksi 100 % biohajoavaa suodatinkangasta keittiöpuutarhaan ja biokangasta valeistutuksen alle. Ilman katteita vuohenputki valtaisi paikat muutamassa viikossa uudelleen.
Kangas on kohtuullisen kallista, ja vaikeaa myös vähän vaikeaa löytää. Mutta tätä hommaa tehdään nyt jälkipolvia ajatellen, ja vaikkapa sadalle vuodelle laskettuna hintaero muovia sisältävään kankaaseen kutistuu nollaan.
Biokangas tulee valeistutuksen alle.Suodatinkangasta laitetaan risuhakkeen alle.
Näitä nyt laitetaan tänä viikonloppuna – huomenna ehkä lisää juttua valeistutusprojektista.
