Orangerian katto ja ovet, jotka eivät mahdu aukeamaan

Kesällä 2025 rakensimme saunan päätyyn orangerian. Kirjaimellisesti ottaen rakennus ei ole orangeria, koska emme lämmitä sitä emmekä talveta siellä sitruksia. Mutta siksi me sitä ollaan päätetty kutsua. Orangerian rakennusmateriaalit ovat suurimmaksi osaksi kierrätettyä. Tässä kirjoitussarjassa käydään läpi koko rakennusprojekti vaihe vaiheelta, muistelemme työn eri vaiheita valmisteluista ja perustuksista aina valmiiseen orangeriaan asti.

Orangeriaan tehtiin harjakatto, joka lähtee saunan katon lappeen alta. Orangeria on siis vähän saunarakennusta matalampi. Korkeus oli muuten oikein hyvä, mutta tarkemmat mittaukset osoittivat, että pariovet eivät mahdu aukeamaan vaan ottavat räystääseen kiinni.

Ovet olisivat mahtuneet avautumaan, jos ne asennettaisiin päätyyn, mutta sitä vaihtoehtoa emme tosissamme edes harkinneet. Ovien oikea paikka oli ilman muuta pihalle päin, joten ongelmaan piti keksiä joku muu ratkaisu. Ratkaisuvaihtoehtoja olisi ollut kaksi: Joko piikataan kivijalkaa matalammaksi oven kohdalla tai tehdään kattoon poikittainen harjarakenne ovien yläpuolelle. Päädyttiin jälkimmäiseen, ja jälkeenpäin ajatellen se oli ainoa oikea ratkaisu, vaikka se teettikin ihan älyttömästi lisätyötä ja viivästytti katon valmistumista ihan talven kynnykselle asti.

Handy Husband googlaili ahkerasti asiaa, mutta ohjeita ei juuri tähän oikein löytynyt. Terminologiaa löydettiin kuitenkin, ja se auttoi löytämään palasia, jotka lopulta auttoivat. Tuota kattorakennetta kutsutaan kattolyhdyksi ja katon ja lyhdyn kohtaamispaikkaa jiiriksi. Näiden sanojen avulla löydettiin kuvia toteutuksista, niitä katseltiin, zoomailtiin ja yritettiin ymmärtää millaisia rakenteita niissä oli käytetty.

HH ramppasi parin viikonlopun ajan tiuhaan jiirisirkkelin ja orangerian väliä erilaisia sovituspaloja sahailemassa, ja siitä kattolyhdyn kokonaisuus sitten yrityksen ja erehdyksen kautta viimein sai muotonsa. Jiiriin teetettiin vielä peltisepällä pellit, ja valokate tuli sekä katon että lyhdyn puolelta pellin päälle.

Miettiminen käynnissä
Handy Husband suunnittelee

Kun lyhty oli valmis, todettiin, että se oli todella onnistunut ratkaisu. Meillä sattui olemaan lyhdyn alle juuri sopiva puolipyöreä ikkuna, se hankittiin muutama vuosi sitten toiseen tarkoitukseen, mutta tämä oli juuri oikea paikka sille. Orangeria sai ihan uuden, ryhdikkäämmän ja komeamman ilmeen ja hienot vanhat pariovet pääsivät kunnolla oikeuksiinsa.

Kattotuolit tehtiin 2×4:sta, kurkihirsi 2×6:sta ja räystään puolen palkit 2×5:sta. Kattotuolit asennettiin 60 sentin välityksellä ja niiden päälle tehtiin rimoitus, johon kate kiinnitettiin. Katteeksi valittiin kotimainen kirkas valokate. Sen asennus meni niin pitkälle syksyyn, että oli jo lämpötilan kanssa jännät paikat.

Suositus on, että asennusta ei tehdä alle 5 asteen lämpötilassa, koska materiaali muuttuu hauraammaksi kylmässä. Meillä olosuhteet olivat vähän siinä ja siinä, päivälämpötila kipusi kyllä parhaimmillaan yli viiden asteen, mutta päivät venyivät, ja illemmalla mentiin jo rajoilla. Asennushan on aikamoista rymyämistä, eli riski rikkoutumisesta oli todellinen. Saatiin kuitenkin homma valmiiksi ennen lumientuloa ja ilman vahinkoja, mutta vähän stressin puolelle meinasi mennä.

Valokatteen asennus

Viimeinen ponnistus ennen talven tuloa oli lattian laitto. Ostettiin Torista tiilenpunaisia pihalaattoja lattiaksi ja orangerian eteen ladottavaksi. Orangerian sisälle ei lopulta tullut kovinkaan paljon kasvatustilaa. Takaseinän edestä varattiin pieni pätkä tilaa kasveille, mutta muuten lattia katettiin laatoilla – orangeriasta ei siis tule varsinaisesti kasvihuone vaan enemmänkin oleskeluun tarkoitettu tila. Lattian tekokin meni kalkkiviivoille, ilma kävi jo pakkasen puolella ja suursäkissä tilattu hiekka oli jo ehtinyt kohmettua pinnalta, kun sitä kärrättiin lattian tasoitekerrokseksi. Hiekka piti asentaa lattiaan märkänä, jonne se siitten laattojen alle jäätyi.

Kun orangeria oli viimein vedeltä ja lumelta suojassa, jäätiin itsekin talvilevolle. Nidottiin muovit seinien ja ovien kohtiin, joissa ei vielä ollut lasia ja jätettiin Orangeria odottelemaan kevättä.

Blogisarja orangeriasta löytyy kokonaisuudessaan täältä: Orangeria

Sähköremontti vanhaan taloon

Elviirassa oli sähköt, kun se ostettiin, mutta niiden asennusajankohdasta ei ole tarkempaa tietoa. Vanhoissa sähkövedoissa ei tietääksemme ollut ollut mitään vikaa, mutta päätettiin silti uusia kaikki sähköt sähkötaulua myöten.

Alkuperäinen sähkötaulu oli tuvan seinässä erittäin näkyvällä paikalla. Se oli todella iso, ja halusimme sen pois näkyviltä. Tuvan seinissä olevien lastulevyjen purkaminen aloitettiin samoihin aikoihin, kun laajennuksen perustuksia ruvettiin kaivamaan, ja siinä vaiheessa piti sähkötaulukin purkaa pois.

Sopivin paikka uudelle sähkökaapille löytyi laajennuksen puolelta eteisestä, ja koska laajennusta ei vielä silloin ollut olemassakaan, katkaistiin sähköt kokonaan pois. Käytännössä koko toissa kesä meni Elviiralla ilman sähköjä, ja rakennusporukka joutuikin tekemään suurimman osan laajennuksen rakennustöistä akkuvehkeillä tai käsin.

Urakoitsijoiden / tekijöiden löytäminen on ehkä kaikista vaikein (ja tärkein) asia rakennuttamisessa. Sähkötöiden osalta meidän ei tarvinnut tätä asiaa onneksi miettiä. Saimme kiinnitettyä urakkaan Timon paikallisesta Kyläpalvelu Henttosesta, jota olimme jo käyttäneet edellisen talomme sähköhommissa. Timoa parempaa, joustavampaa ja ratkaisukeskeisempää sähköasentajaa ei ole vielä osunut kohdalle, eli sähkötöiden osalta ei tarvinnut stressata.

Pistorasioiden ja valokatkaisijoiden paikkojen suunnittelu aloitettiin jo silloin, kun laajennusosa oli vasta piirustuksina paperilla. Suunnittelussa mietittiin mm. seuraavia asioita:

  • telkkarin ja muiden viihdelaitteiden paikat (tv-pistoke, tarpeeksi pistorasioita)
  • mahdollisten ilmalämpöpumppujen paikat (pistorasia katon rajaan)
  • kattovalaisinten paikat (mihin kohtaan tulee sohva, sohvapöytä, ruokapöytä jne., tai missä huoneissa valaisin voidaan vain laittaa keskelle tilaa)
  • Halutaanko ikkunoihin jouluvaloja tai kausivaloja ulos
  • Mihin kohtaan laitetaan ulkovaloja, toimivatko ne katkaisijalla vai liiketunnistimella
  • Missä kohtaa valokatkaisijat on paras olla, että valot saa helposti päälle ja pois
pohjakuva
Tässä ensimmäisiä ajatuksia siitä, minne pistorasioita haluttiin. Suunnitelma on elänyt tuon jälkeen, ja joskus päätöksiä piti tehdä nopeastikin.

Tässä sähköremontissa oli kaksi yleisen tason haastetta. Vanhalla puolella piti keksiä, miten johdot saadaan vedettyä, kun kaikki rakenteet olivat jo olemassa, eikä esim. hirsiseiniin tietenkään mitään upotuksia pysty tekemään. Laajennusosan kohdalla taas piti osata kuvitella kaikenlaisia asioita jo paljon ennen kuin mitään oli edes rakennettu: miten siellä elämme, missä pistorasioita tarvitaan, minne laitamme huonekalut ja mitä kiinteitä rakenteita sinne tulee (esim. keittiökaapit ja muut kiinteät komerot).

Vanhan puolen ratkaisut löytyivät lopulta helposti. Hirsiseiniin laitettiin kaksinkertainen huokolevy ja sähköjohdot saatiin piiloon niiden alle. Alempaan huokolevyyn tehtiin johdolle ura, jossa johto tuotiin oikealle kohdalle ja päällimmäiseen levyyn reikä, josta piuha tuotiin läpi.

sähköjohto seinässä
Tässä tuvan valokatkaisijan piuha odottaa katkaisijan asennusta.

Kattovalaisimien piuhat Timo veti ullakon kautta, ja sillä lailla saatiin purettua pintavedot pois tuvan, kamarin ja porstuan katoista. Tuvan alla olevaan kellariin vedettiin myös valot, ja sinne keksittiin laittaa liiketunnistimella toimiva valaisin, eikä nyt tarvitse miettiä, jäikö kellariin valot päälle.

sähköjohto katossa
Porstuan kattovalon piuha.

Laajennuksen osaltakin suurin osa asioista meni lopulta ihan kohdalleen, mutta kaikenlaista pientä säätöä siinä oli. Oli yllättävän vaikeaa tehdä suunnittelua, kun mitään ei vielä ollut paikallaan. Joitain katkaisijoiden ja pistokkeiden paikkoja piti vaihtaa, kun asioita tarkemmin mietittiin. Myös sähkökaappia piti vähän siirtää, koska eteisen ja työhuoneen välinen seinä tulikin lopulta vähän eri kohtaan kuin oli ajateltu.

Sähköistysprojekti ei ollut kovin suoraviivainen myöskään aikataulun kannalta. Moni asia sekä laajennuksen rakentamisessa että vanhan puolen remointoinnissa tapahtui paljon hitaammin kuin olimme ajatelleet. Ja kun sanon paljon, tarkoitan oikeasti puolta vuotta tai jopa melkein vuotta. Onneksi saatiin joustavasti aina sovittua myös sähkövedot ja kalusteiden asennukset, vaikka aikataulut olivat usein aika hähmäisiä. Nyt sähköt on suurimmaksi osaksi laitettu, ja se tuntuu suorastaan ylelliseltä pitkän sähköttömän ajan jälkeen.

Lue myös: Renovan pyöreät sähkökalusteet

Mitä rakennuttajan pitää tietää?

Juteltiin työkavereiden kanssa vähän aikaa sitten tästä meidän projektista. Yksi työkaveri oli muuttanut uuteen kerrostaloasuntoon ja kertoi, kuinka vaikeaa oli päättää jo niinkin pieni asia, kuin kylppärin pyyhekoukkujen paikat. Mietittiin siinä sitten, että kokonaisen talon rakentamisessa tai rakennuttamisessa taitaa olla niin paljon isoja ja pieniä päätöksiä tehtävänä, että jo sen takia kannattaa miettiä hankkeeseen lähtemistä ainakin kaksi kertaa.

Meille tämä päätösten tekeminen tulikin jo eteen viime viikonloppuna. Tällä viikolla on treffit sähkömiehen kanssa, ja sitä varten pitää päättää (ainakin suunnilleen) pistorasioiden paikat. Me teetetään ”vain” laajennus, mutta kaikki sähköt uusitaan, samoin pääkeskus modernisoidaan, joten myös vanhan puolen pistorasiat pitää miettiä uusiksi.

Äkkiäkös nuo päättää, ajateltiin. No ei ihan. Tässä vaiheessa pitäisi tietää esim. mihin tulee sohva ja tv, miten päin sänky laitetaan pikkuruiseen makuuhuoneeseen? Mille seinälle tulee kiinteitä kaappeja (eli mihin ei kannata suunnitella pistorasioita), missä käytetään tietokonetta ja kahvikonetta? Mistä imurin johto riittää minnekin? Tarvitaanko porstuassa mihinkään sähköä? Mihin ikkunoihin tulee joulun alla kyntteliköt?

pohjapiirustus
Rakennuspiirustuksiin arvailtiin pistorasioiden paikkoja. Samalla ymmärrettiin tarkistaa ovien aukeamissuuntia. Olisi aika paljon harmittanut, jos ulko-ovi olisi tullut ”väärällä” kätisyydellä. Sen kanssa olisi sitten eletty koko loppuelämä.

Merkittiin nyt reilulla kädellä pistorasioita joka huoneeseen, ja toivotaan, että menivät kohdalleen. Niihin varmasti vielä ehtii vaikuttaa – mutta on hyvä kysymys, tiedetäänkö me yhtään enempää silloin kun ne viimeistään pitää päättää kuin mitä nyt tiedetään.

Mutta kyllä oli hyvä, että paneuduttiin asiaan, koska samalla tuli katsottua piirustuksiakin tarkemmin. Huomattiin, että ulko-ovi oli laitettu aukeamaan eri suuntaan kuin miten itse olisimme laittaneet. Onneksi mitään ei vielä ole tilattu, mutta viimeistään tässä kohtaa tajusin, että näitten asioiden kanssa pitää olla tarkkana, eikä toisaalta aikaa ole kovin paljoa, koska toimitusajat ovat pitkät.

Nyt on siis pistorasiat suunnilleen mieitty. Ikkunoissa on vielä pohtimista (esim. mihin tarvitaan tuuletusventtiilit, aukeavat vai aukeamattomat, välirimojen (??) väri ja mitä lasia laitetaan). Sitten olisi mietittävänä viemärin tuuletusventtiilin läpivientipaikka (laajennuskohteessa ei tämäkään mikään itsestäänselvä valinta). Puhumattakaan siitä, millaiset keittiöratkaisut tehdään. Näiden kaikkien kanssa tullaan elämään kauan, ja osa asioista päätetään rakennuksen koko loppuelämän ajaksi.