Vaikka remontti- ja sisustusasioissa riittää puuhaa ennustamattomaan tulevaisuuteen asti, ajatus säännöllisesti karkaa siihen mikä minua eniten kiinnosta: pihan ja puutarhan suunnittelu ja toteuttaminen. Cottage gardenin kulmakivi on runsaat ja värikkäästi kukkivat kukkapenkit, ja myös kauniina kukkiva keittiöpuutarha. Näitä varten voi varautua jo nyt hankkimalla ja valeistuttamalla perennoita, vaikka varsinaisista istutuksista ei vielä voi edes haaveilla.
Aloitin istutustöihin valmistautumisen jo viime kesänä, kun otin vanhasta puutarhastani pieniä jakopaloja ja istutin niitä valeistutukseen. Lajikkeita oli yli sata, ja jouduin istuttamaan jakotaimet hyvin tiuhaan, eli juurien ympärille ei jäänyt paljoakaan maata suojaksi. Viime talvi kaikenlisäksi oli ankara perennoille, pakkaset tulivat ennen lumia. Osalle taimista tämä koitui ilmeisesti kohtaloksi, ja tämän kesän kuivuus viimeisteli tuhon. Vaikka olen ahkerasti valeistutusta kastellut, näyttää siltä, että hengissä on vain vajaa 70 perennaa, eli vähän reilu puolet.
Uusi yritys
Oikeastaan ymmärrän, että ei ole mitään järkeä yrittää etukäteen hankkia taimia, kun ensi talvesta ei tiedä vielä, ja kuivuuskin näyttää vielä jatkuvan. Mutta eihän puutarhahommat mitään järkihommia olekaan, joten innostuin tilaamaan Facebookin perennaryhmän kautta nelisenkymmentä erilaista perennaa harrastajakollegalta – ilman että minulla oikeastaan oli edes tiedossa, mihin taimet istutan.
Tänä viikonloppuna taimet oli viimein istutettava. Istutuspaikaksi valitsin edellisen vuoden perunamaan, koska a) tänä vuonna istutetut perunat kuolivat kuivuuteen ja b) se on vähiten rikkaruohoinen paikka koko pihassa.
Aloitin työn kaivamalla perunamaahan vaon istutuksia varten. Kaivaessa selvisi se, miksi rikkaruohoja ei ole – ansionsa on toki sillä, että maan pinnalla on reilusti katetta, mutta kyllä maa oli myös todella kuivaa! Kaivamani vaon syvyydeksi tuli n. 25 cm, ja koko tuo matka oli ihan pölyä. Maassa oli myös paljon kuivia juuria – epäilemättä juuri vuohenputken ja nokkosen – ja arvelin, että kun ryhdyn taimia kastelemaan, niin eiköhän ne rikkaruohotkin siitä innostu…
Päädyin siis laittamaan istutusvakoon ensin kasteltuja sanomalehtiä, ja vasta sitten säkkimultaa päälle. Sanomalehtikerrokset pitävät istutusvaon kyllä rikkaruohottomana ainakin vuoden ajan. Kastelin mullan likomäräksi ja istutin taimet siihen nättiin riviin. Merkkaan vielä taimet tikuilla – sen verran otin opiksi viime vuoden istutuksista, että kirjoitin nimet molemmille puolille tikkua. Edellisenä vuonna kirjoitetetut merkkitikut ovat nimittäin niin auringon haalistamia, että niistä ei enää saa mitään selvää. Ehkä varjon puolelle kirjoitetut tekstit pysyvät paremmin.
Puutarhurit ovat varmaan maailman optimistisinta kansanosaa. Rakkaita kasveja kuolee jatkuvasti, mutta silti vaan yritetään uudestaan seuraavana vuonna. Ilman tietoa, kuinka käy – ja silloinhan voi aina ajatella, että jospa käy hyvin.
