Valittiin eteiseen rohkeasti kuviollinen laatta, vaikka tiedossa oli, että sillä laatoittaminen on haasteellista. Mutta Handy Husband on paitsi kätevä, myös kärsivällinen, niin tiedettiin että kyllä onnistuu.
Mies on laatoittanut kylpyhuoneen lattiaa lukuunottamatta kaikki Elviiran lattiat, ja edellisessä talossakin useamman huoneen lattiat. Mutta tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun laatassa on kuvio, joka pitää kohdistaa.
Tämä laatta valittiin eteiseen.
Kaikki laatoitukset pitää tietysti aina suunnitella: mitata montako laattaa mahtuu seinästä seinään ja tehdä päätös mistä päin aloitetaan, ja kokonaisella vai vajaalla laatalla. Jos umpimähkään lähtee liikkeelle, voi olla että viimeinen laatta jää niin kapeaksi, että sitä ei pysty kunnolla edes leikkaamaan, tai muuten jotenkin hankalasti tai ikävän näköisesti. Varsinkin kuviolaatan kanssa pitää katsoa sekin, että kuvio näyttää hyvältä kun tilaan saavutaan.
Tässä lähdettiin laatoittamaan kylpyhuoneen ovelta päin, se oli visuaalisesti paras ratkaisu.
Yksi tärkeä käytännön asia on myös se, missä järjestyksessä laatoitetaan, että laatoittaja ei jää jumiin nurkkaan. Tämä lattia laatoitettiin vähän kerrassaan, että aiemmin laitetut laatat ehtivät kuivua ja niitä pitkin pääsi ovelle.
Tässä näkyy laatoitusjärjestys. Laatat, joissa ei ole punaisia kiristimiä ovat jo kuivuneet, ja niitä pitkin voi kävellä. Oikealla on ulko-ovi, josta on koko ajan pitänyt voida kulkea, koska laatat leikattiin ulkona.
Suunnittelussa mies käytti ensimmäistä kertaa laseria apuvälineenä. Ostettiin halpa ristilaser kampanjahintaan, ja sillä sai varmistettua, että saumat menevät suoraan seinästä seinään.
Ristilaser työssään.
Tässäkin laatoituksessa käytettiin apuvälineenä tasausjärjestelmää, jotka auttaa siinä, että laatat tulevat samaan korkoon. Idea on yksinkertainen: tasaussetissä olevat tasausruuvit laitetaan pystyyn laatan sauman kohtaan, ja samalla niiden mukaan säädetään sauman leveys. ”Ruuvin” kanta jää kahden vierekkäisen laatan alle. Kun vierekkäiset laatat on kiinnitetty, ruuvataan ”mutteri” kiinni ruuviin ja kiristetään kunnes laatat ovat samalla tasolla. Kun laattalaasti on kuivunut, kierretään kiristimet irti ja paukutellaan ruuvit poikki kuminuijalla.
Tässä näkyy, kuinka ”ruuvi” tulee laattojen välistä. Näitä on ainakin paria vaihtoehtoa eri levyisille saumoille. Tuohon yläosaan ruuvataan kiinni kiristin.
Olemme käyttäneet näitä aiemminkin, mutta ne yksinään eivät kuviollisen laatan kanssa toimi, koska hyvin helposti laatta siirtyy millin pari sivusuunnassa, kun kiristimen kiertää kiinni. Siksipä tässä urakassa käytettiin myös laattaristejä varmistamaan että laatat eivät kiristettäessä liiku.
Laattaristit varmistavat, että laatta ei pääse liikkumaan mihinkään suuntaan, kun sitä kiristetään.
Lattiasta tuli oikein hyvä. Kuviot on kohdallaan, saumat suoria ja laatat samassa korossa. Pari laattaa mies otti irti jälkeenpäin ja kiinnitti uudelleen, koska niissä oli vähän korkoeroa.
Tässä lattiaa valmiina. Listatkin on jo laitettu ja seinät valmiina. Katto ja komero vielä puuttuvat eteisestä
Vanhan puulattian kunnostaminen ei ole lyhytjännitteisen puuhaa. Työssä on monta vaihetta, eivätkä kaikki ole mitenkään kivoja tai edes miellyttäviä. Työ kuitenkin kannattaa, sillä vanhassa talossa vanha lattia näyttää oikealta, ja laudat ovat taatusti ehtaa tavaraa.
Olen kirjoittanut useita tarkempia kirjoituksia lattian kunnostuksen vaiheista, tässä artikkelissa on koottuna eri vaiheet lyhyillä kommenteilla ja kuvilla. Kirjoituksen lopusta löydät linkit aikaisempiin juttuihin.
Purkutyöt
Meillä lattioita peitti kaksi muovimattokerrosta ja lastulevyt, emmekä tienneet mitä alta löytyy. Kaikki kerrokset purettiin pois, ja niiden alta paljastui iloinen yllätys.
Muovimattojen liimoissa voi olla asbestia, ennen purkamista kannattaa teettää asbestitestit.
Kerrosten alta löytyi vanha puulattiaLattia näytti todella hyväkuntoiselta. Lastulevyt ja muovimatot oli todennäköisesti asennettu eristyssyistä.
Kun päällikerrokset oli purettu, purettiin myös vanhat laudat pois, koska se oli ainoa tapa selvittää, miten alapohja on eristetty (meidän talossa ei ole rossipohjaa). Laudoista piti vielä poistaa purkamisen jälkeen poistaa kaikki vanhat naulat, ja sen jälkeen ne taapeloitiin sateelta suojaan uutta käyttöä odottamaan.
Laudat kannattaa numeroida ja merkitä selvästi, miten päin kukin lauta paikalleen tulee.
Kun laudat olivat pois tieltä, purimme kaikki lattianiskat ja lapioimme vanhat eristeet säkkeihin. Niskoja ei ihan välttämättä olisi tarvinnut purkaa, mutta perustuslaatta vaati pieniä korjauksia ja niskat olivat vähän tiellä.
Vanhojen eristeiden säkittämisessä kannattaa käyttää kunnollisia hengityssuojia. Isompien alojen tyhjennykseen kannattaa ottaa imuauto.
Tässä kuvassa on makuuhuoneen lattia vanhoista eristeistä lähes kokonaan tyhjennettynä.
Rakenteet ja eristäminen
Kun alapohja oli siivottu eristeistä ja kaikki vanhat rakenteet purettu, betonin päälle laitettiin bitumihuopa, jotta niskat ja eristeet eivät pääse betonin kanssa kosketuksiin. Niskat rakennettiin samoille kohdille kuin vanhat, koska osaa lattialaudoista oli veistetty sopimaan paremmin paikoilleen. Tavoite oli, että asennuksen aikana ei tarvitsisi säätää korkoja.
Makuuhuoneen lattia ennen eristystä.
Tässä vaiheessa kannattaa vetää sähköt putkiin lattian alle.
Lattian alle puhallettiin selluvilla. Villan puhaltamiseen tarvitaan erillinen kone, joka hajottaa tiiviit paalit silpuksi. Ihan penet määrät voi sekoittaa saavissa betonivispilällä, isoille alueille kannattaa ottaa puhallusauto.
Puhallusvilla pitää "ylitäyttää", koska se pitää painella tiiviimmäksi valmistajan ohjeiden mukaan.
Tältä näytti makuuhuone ennen painelua.
Tärkeä eristämisen vaihe on paperointi. Eristeiden päälle laitetaan paperit reilulla limisaumalla ja niin, että paperi nousee myös seinälle. Niin ei pääse veto käymään lattian alta – ja kylläpähän paperi on aika tärkeä myös siksi, että eristepöly ei pääse nousemaan lattianraoista huonetilaan.
Paperiin ei saa tulla reikiä. Me paperoimme lattiaa sitä mukaa, kun lautoja laitettiin paikalleen, koska paperoidun lattian päällä käveleminen on vähän riskaabelia.
Tästä kuvasta näkyy hyvin paperin limityksen idea. Meillä päästiin tekemään seinien levytystä ennen lattiaa, ja siksi seinien paperit on vedetty osittain lattian päälle.
Lautojen kiinnittäminen
Vasta tässä vaiheessa päästään viimein kiinnittämään lattiaa. Numeroidut laudat ladotaan numerojärjestyksessä ja naulataan samoista rei’istä lattianiskoihin. Meillä kävi niin, että kaikki niskat eivät ihan osuneet vanhojen reikien kohdalle. Ilmeisesti vanhat niskat eivät olleet ihan suoria kuitenkaan.
Me aloitimme lautojen kiinnittämisen kellarin luukun kohdalta ja edettiin siitä sitten kohti reunoja.
Lautojen alta kannattaa imuroida kaikki pölyt ja roskat pois mahdollisimman tarkkaan.
Akkukäyttöinen rakennusimuri on ihan loistava keksintö.
Kun lankut on naulattu kiinni, naulat paukutetaan vielä syvemmälle tuurnan avulla. Näin lautaan ei tule ylimääräisiä vasaranjälkiä.
Tuurnalla saadaan naulankannat siististi paukutettua laudan sisään.
Viimeistelyt
Kun lattia on kiinnitetty paikalleen, pitää ennen maalausta vielä tehdä viimestelyhommia. Lautoja kannattaa hioa sen verran, että maali tarttuu paremmin kiinni – itse tein tämän homman onneksi kesällä ulkona. Hiontapöly on niin hienoa, että sitä ei oikein voi estää joutumasta lattianrakoihin.
Jos lattiassa on isoja rakoja, niitä voi täyttää esim. pyörittämällä sanomalehtisuikaleesta tiukkaa ”paperinarua” ja painelemalla sen rakoseen. Jos rako on iso, voi yrittää myös ajaa siihen soiron laudasta ja liimata sen puuliimalla rakoon. Pakkelit sun muut täytteet eivät välttämättä tule kestämään, koska lattia elää joka tapauksessa vuodenaikojen ja kosteusprosenttien mukaan.
Laitoimme sanomalehtinarua ainoastaan sellaisiin rakoihin, jotka olivat isompia kuin tuon lastan paksuus. Yllättävän paljon narua kuluikin.
Me jouduimme vielä pakkeloimaan ne vanhat naulanreiät, jotka jäivät tyhjiksi. Muuten emme koloja ja kolhuja paklanneet – elämisen jäljet saavat vanhassa lattiassa näkyä. Paklatut kohdat pitää vielä hioa ja imuroida pölyt pois.
Sitten lattia on valmis maalattavaksi. Lattian sävyksi meillä tulee vastaava, joka lattiassa on ollut aikaisemminkin. Värin koodi on 0294 Sienna. Koemaalaus osoitti sävyn olevan hyvin lähellä oikeaa. Sillä mennään.
Koemaali ei ole samaa, jolla lattia tullaan maalaamaan, mutta kuitenkin öljymaalia. Sävyn pitäisi kuitenkin olla aika lähellä lopullista maalin väriä.
Tänään pääsimme mukavaan hommaan: tuvan lattialaudat tuotiin takaisin sisälle. Päätimme lopulta laittaa vanhat laudat takaisin paikalleen, koska ne olivat niin hyvässä kunnossa. Mistään ei saa rahallakaan yhtä tiivissyistä lautaa.
Tupa on pystytetty nykyiselle paikalleen vuonna 1941, mutta hirsikehikko on vanhempaa perua, tuotu jostain muualta. lmeisesti lattialankut ovat olleet myös alkuperäisessä rakennuksessa, sillä ne oli numeroitu. Tämä oli onnenpotkaus, koska lattiaa purkaessamme emme itse olisi älynneet numerointia tehdä. Purkuvaiheessa vielä nimittäin suunnittelimme uusien lankkujen ostamista
Suurimmassa osassa lautoja oli selkeä numero ja myös nuoli osoittamaan suuntaa.
Laudat ovat olleet ulkona taapelissa, jonne laitoin ne naulojen poistamisen ja kevyen hionnan jälkeen. Ensitöikseni purin nyt taapelin ja ladoin laudat numerojärjestykseen maahan. Samalla tuli vielä kertaalleen tarkistettua lautojen kunto – pääasiassa hyvä, mutta joidenkin lautojen päissä oli lahoa. Koska joudumme siis joka tapauksessa sahaamaan osan laudoista lyhyemmäksi, päätimme laittaa lattiaan koko matkalle ”päärme”laudan, eli poikittaisen laudan seinän viereen. Se ja muut tarvittavat paikkaukset saadaan tehtyä makuuhuoneen vanhoista laudoista, jotka onneksi ovat samaa paksuutta kuin tuvan lattialaudat.
Tässä laudat ovat numerojärjestyksessä. Osassa laudoista oli niin epäselvät merkinnät, että niiden sijainti piti päätellä.
Eristeiden ja lautalattian väliin pitää laittaa (muoviton) ilmansulkupaperi, joka käännetään reilusti seinään kiinnitettävän puukuitulevyn alle estämään vetoa. Tässä meille tulikin vähän tenkkapoo – osaa laudoista on nimittäin veistetty niskojen kohdalta, jotka on vaihdettu uusiin. Voi siis olla, että joudumme tekemään kiilauksia tai höyläämään niskoja paikkapaikoin. Se ei onnistu, jos paperi on jo paikallaan. Aikamme pähkäiltyämme päätimme, että laitamme paperin vasta sitten, kun ollaan ensin selvitetty jokaisen laudan istuvuus uusiin lattianiskohin. Vähän puljaamiseksi menee asennus, mutta semmoista se taitaa vanhojen talojen kanssa olla muutenkin.
Lautojen latominen aloitettiin kellarinluuukun kohdalta. Epäselviä numerointeja oli molemmissa loppupäissä, ja luukun kohdalta oli helppo lähteä levittäytymään molempiin suuntiin.
Näin lupaavalta näytti jo muutaman laudan jälkeen.
Lattialautojen suunta oli vähän epäselvä, vaikka nuolet olikin piirretty osaan laudoista. Mutta lopulta olikin tosi helppo laittaa laudat oikein päin. Koska niskat ovat vanhojen niskojan kohdilla, naulanreiät laudoissa piti vain saada osumaan lattianiskojen kohtaan.
Jätetään lankut nyt noille sijoilleen, asennetaan paperit ja naulataan laudat kiinni vasta sitten, kun ollaan saatu lämmöt taloon, ja tupa saanut parin viikon ajan kuivua ja lämmetä.
Lattia näyttää mahtavalta! Se tullaan maalaamaan kiinnityksen jälkeen samalla sävyllä kuin mitä tuo vanha maali todennäköisesti on.
Tänään oli tosi mukava työpäivä kaikin puolin. On mukavaa saada viimein jotain näkyvää aikaiseksi, ja sääkin oli hieno. Lisäksi minua ilahdutti, että puuhella on käyttökunnossa. Helpottaa elämää kovasti, kun ei tarvitse aina miettiä eväitä, ja syksyllä muutenkin on kiva syödä lämmintä ruokaa.
Makkarasopan keitto meneillään. Löysin myös kirpputorilta muutamalla eurolla viheltävän vesipannun teenkeittoa varten. Hienoa :),Käytiin päivän lopuksi vielä ihailemassa maisemia rakennustelineiltä. Ai että!
