Hirsiparrut keittiön kattoon

Olemme halunneet tehdä Elviiran laajennusosan niin, että se sulautuu mahdollisimman hyvin vanhaan osaan sekä ulkopuolelta että sisältä. Keittiön katon tyyliä mietittiin pitkään, ennen kuin keksittiin mieleinen tapa toteuttaa se.

Keittiö on Elviiran korkein huone, koska se piti rakentaa nykyisten vaatimusten mukaan. Huoneella on korkeutta suunnilleen 2,5 metriä, ja se antoi ajatuksen kattoparrujen asentamisesta kattoa koristamaan.

keittiö
Tältä näyttävät parrut valmiina.

Katto tehtiin leveästä (n. 15 cm) paneelista, johon höylättiin pontti niin, että asennettaessa lautojen väliin jää muutaman millin rako. Paneelit höyläsi TunnePuu Oy toiveidemme mukaisesti ja ne maalattiin Virtasen Maalitehtaan Paneelimaalilla, sävy Kuutsalo.

Katto lyötiin kiinni jo kesällä, parrut vasta vähän ennen joulua. Parrujen paikat suunniteltiin kyllä jo ennen katon asennusta, niin saatiin hyödynnettyä lyhyemmätkin paneelin pätkät, kun liitoskohdat pystyttiin tähtäämään parrujen kohtaan. Tällä tavalla kattoon ei tullut yhtään liitoskohtaa näkyviin.

katon asennus
Perheen miehet kattoa asentamassa. Tässä hommassa tarvittiin kaksi.

Ennen paneelien asennusta merkattiin vielä kattotuolien kohdat seiniin katonrajaan, ettei tarvinnut arvailla mistä kohtaa parrut sitten ruuvataan kiinni.

keittiön katto
Keittiön kattopaneelit paikallaan.

Itse parrujen tehtävä on puhtaasti visuaalinen. Ajattelimme, että ne mukavasti tuovat hirsitalon henkeä keittiöön, vaikka rakentamisessa ei olekaan hirsiä käytetty.

Myös kattoparrut höylättiin TunnePuussa, kävimme Pekan kanssa idean läpi ja sovittiin mitat. Parrut on koneella höylätty, mutta näyttävät ihan piilukirveellä veistetyiltä, eli tosi hyvin TunnePuun kaverit saivat kiinni ideasta.

kattoparru
Hyvää jälkeä TunnePuulta.

Parrut asennettiin kattoon niin, että ensin kattotuoleihin ruuvattiin kiinni kakkoskolmoset. Parrujen yläpuolelle tehtiin asennusura, ja kakkoskolmonen jäi siis ikään kuin parrun sisälle. Kiinnitys on näin hyvin huomaamaton: parrut on ruuvattu sivusta kiinni sisällä olevaan kakkoskolmoseen, ja ruuvien kohdat vielä tapitettu.

kattoparrun asennuspuu
Tässä kuvassa näkyy 2×3 , joka on ruuvattu tiukasti kattotuoleihin kiinni.
mies veistää moottorisahalla
Kattoparru näyttää sisältä tältä: siellä on 2×3 mentävä ura. Tässä mies viimeistelee uraa sopivaksi. Sivutuotteena saatiin hyvä määrä kompostikuiviketta.

Meidän silmiin parrut näyttävät hyvin autenttisilta. Kattolistat häivyttävät parrun pään ja päätyseinän liitoskohdan, ja toisesta päästä ne menevät keittiökaappien yläsokkelin läpi. Piilutuksen jälki erottuu hienosti alhaaltakin käsin. Emme käsitelleet parruja vielä millään – emme ole päättäneet, jätetäänkö ne patinoitumaan itsestään vai petsataanko vaikka jollain sävyllä. Aika näyttää.

kattoparru
Parrut ovat mäntyä, eli tulevat ajan myötä tummumaan. Ne voi myöhemmin petsata tai vaikka öljytä kiinanpuuöljyllä.

Yhteistyössä:

Kamarin katon maalaus

Yhteistyö: Virtasen Maalitehdas

Tätä päivää on odotettu! Viimeinkin pääsimme maalaamaan kamaria. Sekä kattoon että seiniin löytyivät maalit Virtaselta, ja sävyt Saariston Värit -värikartasta.

Aloitimme kamarin remontin reilusti yli puoli vuotta sitten, kun purimme kaikki väliseinät ja avasimme lattiat. Emme ehkä silloin arvanneet, että pääsemme tähän vaiheeseen vasta nyt. Ajattelimme vain, että ensin tehdään tupa kuntoon ja sitten kamari, mutta väliin tulikin muutaman kuukauden mittainen tavaran varastointivaihe, jolloin kamariin hädin tuskin mahtui sisään. Mutta nyt huone on viimein tyhjä ja seinissä makulatuurit, ja maalaus voi alkaa.

Katon maalaus alkoi sillä kaikista tympeimmällä hommalla, eli katon hiomisella. Tuvan katon hioin kokonaan, paitsi paneelien väleihin en koneella päässyt, ja laiskuus esti hiomasta niitä käsin. Maali tarttui kuitenkin kiinni myös väleihin, joten tein nyt rohkean ratkaisun ja hioin kamarin katosta pelkästään hiomista vaativat kohdat. Apuna minulla oli kätevä akkukäyttöinen hiontahiiri.

hiontahiiri
Tästä se alkaa. Habaa on talven aikana kasvatettu kuntosalilla, nyt se on tarpeen.

Hiomisen jälkeen vetelin katon ensin pölymopilla ja sitten tein maalipesun. Maalipesussa kannattaa käyttää sellaisia maalipesuaineita, joita ei erikseen tarvitse huuhtoa pois, niin pääsee paljon helpommalla. Välineenä paras parin katon pesemisen kokemuksella on lattian kuivauslasta, jossa on päällä mikrokuituliina. Lastalla pääsee nimittäin myös hyvin käsiksi paneelien rakoihin. Maalipesu kannattaakin tehdä kunnolla ja rättiä huuhtoa usein, koska pintoihin on tarttunut ajan myötä kaikenlaista. Kamarin paikalla on edellisillä asukkailla ollut keittiö, ja esim. hellan paikka näkyi katossa ihan selvästi, vaikka liesituuletin olikin ollut käytössä. Rasvaa ei pintoihin saa jäädä, muuten maali ei pysy.

Kamarin katto maalattiin samalla maalilla ja värisävyllä kuin tuvassa: Virtasen paneelimaalilla sävyssä Kuutsalo. Varsinainen maalaaminenhan sujuikin sitten valmistelutöihin verrattuna nopeasti. Paneelimaali levittyy helposti ja myös tasoittuu nätisti. Se myös kattoa maalatessa vähän valuu, joten jonkunlainen maali”sieppari” on hyvä olla pensselissä. Minä tein pensseliin ”kauluksen” vesipullosta: leikkasin pulloin yläosan irti ja pujotin pensselin varren pullon suusta läpi. Teippasin vielä maalarinteipillä pullon suun varteen kiinni, ja valuva maali jäi pullon sisään.

Katto vaatii vielä toisen maalikerroksen, koska jouduin muutamasta kohdasta hiomaan sen puhtaalle puulle asti. Nämä paikat erottuvat yhden maalikerroksen jälkeen, vaikka muuten katosta tulikin kertavedolla siisti ja hyvä. Kamarin ja porstuan väliin tuleva väliseinä on vielä pystyttämättä, joten ne ovat vielä tässä vaiheessa yhtä ja samaa tilaa. Jätin porstuan puolelle jäävän osan katosta nyt maalaamatta, koska voi hyvin olla, että päädytään siinä eri värisävyyn. Siitä olikin mukava katsoa lopputulosta, kun maalattu ja maalaamaton pinta olivat vierekkäin. Huikea ero!

maalattu ja maalaamaton katto
Tässä kuvassa näkyy hienosti työn jälki. Etuosa katosta on vielä maalaamatta ja taempana näkyy maalattu katto. Just sopiva himmeä kiilto tässä maalissa.