Tylsiä hommia

Sosiaalisessa mediassa julkaistaan usein vain hienoja kuvia, ja blogeissa kirjoitetaan siisteistä ja päräyttävistä jutuista. Pakko on kuitenkin sanoa, että oikeasti tylsiä hommia ja karmeita näkymiä on paljon enemmän kuin niitä hienoja.

Tässäpä lyhyt ja nopeasti kerätty lista mälsistä hommista, jotka on pakko tehdä vaikka yhtään ei huvittaisi. Kysyin mieheltä listaan täydennystä: ”mitäs kaikkia tylsiä hommia siellä onkaan?”, ja vastaukseksi sain: ”vaikka mitä”. Eikä ihme, sillä nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että viimeisen parin viikon aikana ei mitään muita ole ollutkaan. Ja kun olosuhteisiin lisätään vielä helle ja paarmat, niin nyt ei kovin inspiroitunut ole ole.

Tylsät hommat tontilla:

  • Purkaminen yleisesti: hikistä ja pölyistä hommaa. Suojavarustus välttämätön, ja silmälasit aina huurussa
  • Erityisen inhottavaa on sellaisten paikkojen purkaminen, jossa on eristeenä lasivillaa. Kutisee. Paljon.
  • Lattian purkaminen: varsinkin jos haluaa lankut ehjinä talteen. Hidasta, tarkkaa ja hikistä hommaa. Alla yleensä vielä eristeet (ks. edellinen kohta).
  • Naulojen irroitus: yleensä naulat on tosi tiukassa, vääntyneitä, ruosteessa ja oksankohdan läpi naulattu. Putoavat helposti maahan, ja lähes mahdoton löytää nurmikolta.
  • Purkunaulojen etsiminen nurmikolta: erittäin turhauttavaa, mutta tärkeää hommaa
  • Taapelointi: mahdotonta löytää hyvää paikkaa, joka a) olisi helposti saavutettavissa mutta b) ei ole muun toiminnan tiellä
  • Piikkaus: purkamisen pölyisempi ja meluisampi sukulainen.
  • Siivous: sitä saa tehdä koko ajan, eikä työn jälki näy kuin hetkeksi (koska purkaminen)
  • Puretun seinän pressuttaminen: Pakollinen työ, mutta inhottava. Pitää tehdä usein, jos sisätiloihin vievä ovi jää pressun alle.
  • Istutusten kastelu: menee kyllä, jos on kaksi kastelijaa. Toinen pumppaa vettä kannuihin ja toinen kantaa ja kastelee. Mutta yksin hidasta ja raskasta.
  • Tavaroiden siirtely paikasta paikkaan: kun tavaraa on enemmän kuin tilaa tai ei ole ollut aikaa järjestää tavaroiden varastointia järkevästi, on koko ajan jotain hukassa tai kasojen alimmaisena. Jatkuva tetris kamojen kanssa.
  • Risukasojen managerointi: Periaatteessa tykätään risuista, koska niistä saa haketta ja hienoja aitoja. Mutta koska ei ole mahdollisuus tehdä juuri nyt kumpaakaan, mutta suunnitelmissa on kuitenkin jossain vaiheessa hyötykäyttää risut, ovat ne koko ajan tiellä. Mahdotonta löytää sellaista paikkaa, josta niitä ei joutuisi ainakin kertaalleen siirtämään pois, koska ovat tiellä.
  • Kaatopaikkakuormien järjestely: kun on vain henkilöauto käytettävissä, pitää kaatopaikkakuormat optimoida. Puretut materiaalit pitää pilkkoa sopiviin palohin ja säkittää, että niitä voi kuljettaa. Jos järjestelmä pettää, on vuorossa:
  • Auton perusteellinen siivous. Ks. edellinen kohta, mutta syynä voi olla myös likaiset remonttivaatteet.

Onneksi mukaviakin hommia on, ja vilkas mielikuvitus, jonka avulla pystyy pitämään katseen siinä (mahdollisesti) joskus koittavassa hetkessä, kun kaikki on valmista. Tai ainakin sillä lailla kesken, että se ei enää niin paljon häiritse.

Yllä muutama kuva tämän päivän inhokkihommista. +28 astetta varjossa ei tuonut päivään yhtään lisää hohtoa.

Purkuhommia

Sillä aikaa, kun ammattilaiset edistävät laajennusosaa, me amatöörit puretaan vanhalla puolella. Tarkoitus on purkaa sisätiloista kaikki kerrokset hirren päältä, jotta näemme joka puolelta hirsien kunnon. Avaamme myös lattiat, jotta nähdään, mitä niiden alla on ja voidaan laittaa eristeet uusiksi.

Mies on puuhannut purkuhommissa sisällä jo pidemmän aikaa, ja irrottanut lattioista kaksi kerrosta muovimattoa ja niiden alta vielä lastulevyt. Ennen töihin ryhtymistä otettiin muovimatoista näytepalat ja lähetettiin Työterveyslaitokselle asbestianalyysiin. Onneksi mitään ei löytynyt, ja purkuhommat voitiin tehdä itse.

Ja mikä hieno yllätys kerrosten alta löytyikään: puulattia, jossa lastulevyt olivat ruuveilla kiinni – eikä liimalla. Lattia on niin hienossa kunnossa, että periaatteessa riittäisi vain kunnon kuuraus. Mutta koska haluamme tietää, mitä lattian alla on, ja eristää myös vanhan osan talviasuttavaan kuntoon, on meidän purettava lankut pois. Hyväkuntoinen lautalattia on löytynyt kaikista vanhan osan huoneista, ja yritetään purkaa lankut mahdollisimman ehjinä pois, jotta saisimme edes tuvan lattian tehtyä vanhoista laudoista. Jos purkaminen onnistuu yhtä hyvin kuin kuistin lattian purku, niin kyllä se ihan mahdollista on.

vanha lautalattia
Tälle lattialle ei tarvitsisi paljoa tehdä, jos talo tulisi vain kesäkäyttöön. Värikin on täydellinen!

Muutenkin purkaminen on edennyt oikein hyvin. Tuvassa on enää siellä täällä pinkopahveja ja makulatuuripapereita seinillä. Makuuhuoneessa on vielä kaikki mahdolliset kerrokset, ja niiden poistaminen on seuraavana vuorossa. Mies on poistanut systemaattisesti kaikki, myös vanhat tapetit, koska päälle asennetut lastulevyt ovat antaneet alempiinkin kerroksiin oman viehkon tuoksumaailmansa. Haju hälvenee ja muuttuu sitä mukaa, kun kerroksia on poistettu.

muurin nurkka
Tässä nurkassa on joskus ollut leivinuuni. Kaikki tulisijat oli purettu pois, tuo kuvassa näkyvä kamiina asennettiin viime talvena, että purkuhommia tarkeni sisällä tehdä.
paneelien purkua
Kaikkien pintojen alta löytyy lastulevyä. Nämä paneelit käytetään uudestaan ulkorakennuksen sisäpuolen pintojen siistimisessä.

Toinen urakka viikonlopulle oli saunakamarin hellan irrotus. Hella on liian iso pieneen kamariin, eikä siellä tarvita varsinaisesti keittopaikkaa. Mutta pihalla tarvitaan, joten hella siirtyy kesäkeittiöön. Mutta koska se oli muurattu jaloistaan kiinni lattiaan, piti vähän piikkailla ja porailla, että se saatiin irti.

piikkaus käynnissä
Sain onneksi pojan apuun piikkaushommiin. Hän löysikin nopeasti hyvän menetelmän, ja irrottamisessa oli lopulta pienempi työ kuin pelkäsin.

Meillä ei ole sähköä tällä hetkellä ollenkaan tontilla, joten onneksi on hyviä työkaluja myös akkukäyttöisinä. Ryobin poravasaralla ja parilla ihan käsityökalulla hella saatiin irti. Se roudataan ulos ja asetellaan väliaikaiseksi kesäkeittiöksi, kun parin viikon päästä jäädään lomalle. Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä lettuja!

Hellan irrotusta
Näin syvälle hella oli ”haudattu” betoniin.
irrotettu hella
Aika isot reiät jäi lattiaan, mutta niinpä se vain hella lähti irti!

Viljelylaatikkojen rakentaminen

Rakennamme pihalle potager-tyyppisen keittiöpuutarhan kompostialueen viereen. Kompostihan on oikeastaan osa keittiöpuutarhaa, samoin kuin ruukutus- ja istutusalue, joka myös on ihan tulevan potagerin tuntumassa. Potageriin kuuluu ehdottomasti linjakkaat kasvatuslaatikot.

Näin pitkälle ehti kesä jo päästä, ennen kuin me ehdittiin lähteä toteuttamaan suunnitelmaa. Arkisin ei töiden jälkeen jaksa eikä viitsi lähteä, ja viime viikonloppuna oltiin reissussa Hossan kansallispuistossa – se olikin muuten niin hieno paikka, että suosittelen ehdottomasti käymään!

Siinäkin mielessä oli hyvä, että ei iltatöinä ruvettu yrittämään, koska yhden kasvilaatikon rakentamiseen meni melkein koko päivä. Käytiin ensin ostamassa Vainion Puutavarasta 2 x 6″ lankkua, siellä on kätevä sirkkeli, jolla sai itse pätkiä lankut sopivan mittaiseksi valmiiksi. Ja erinomainen palvelu, sille tämän kirjoituksen toinen suositus!

Kasvatuslaatikko työn alla.
Ensimmäiset virittelyt puolivalmiin kylvöksen kohdalla.

Työ ei varmaan olisi kestänyt ollenkaan niin kauan, jos en olisi ollut joutunut jo tekemään kasvilaatikon alueelle osittain kylvöjä. Kaikista paras olisi ollut, jos alue olisi kaivettu valmiiksi, mielellään tasaisesti oikeaan korkoon, mutta näin ei siis ollut. Lisäksi tämän ensimmäisen laatikon rakentaminen oli aikamoista laskentaa ja pähkäilemistä. Laatikosta piti saada paitsi sopusuhtainen itsensä kanssa, myös kokonaisuuden kannalta. Alueelle tulee vielä toinen samanlainen laatikko niin, että alueesta tulee symmetrinen, ja keskelle tulee vielä pienempi laatikko. Laatikon toinen reuna tehtiin linjaan toisen kompostin kanssa että on selkeät reitit kottikärryille.

Useamman tunnin kaivamisen, mittaamisen, sahaamisen, naulaamisen ja tasaamisen jälkeen olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Reunalankku on n. puoliksi maan pinnan yläpuolella, ja multatila jatkuu reilusti reunan alapuolelle. Näin juuret ovat maan pinnan alapuolella, ja multa pysyy paremmin kosteana. Mullan alle tuli maatuva biokangas, koska tuossa(kin) kohtaa on mahtavat vuohenputki- ja nokkosesiintumät. Multaa oli nyt vähän hintsusti, mutta kyllä sillä tämä kesä pärjätään – ensi keväänä lisätään uutta multaa yläreunaan asti. Ja toisen samanlaisen laatikon rakentaminen sujuu oletettavasti kuin tanssi, koska voidaan ottaa mitat suoraan tästä laatikosta.

Valmis kasvulaatikko.
Tässä lopputulos, meidän mielestä siitä tuli oikein hieno. Laitoin maatuvan katekankaan vielä tuohon keskelle, että saadaan vuohenputket ja nokkoset siitäkin taltutettua. Kun ehdin, laitan laattojen väliin sepeliä. Ruukuissa kasvaa viiniköynnös ”Härköne” (itsekeksitty lajikenimi, koska oikea lajike ei ole tiedossa).

Minähän tein kylvöistä oikein suunnitelmankin, mutta tässä se meni nyt uusiksi. Kylvin laatikkoon kesäkurpitsaa, herneitä, lehtikaalia, papuja, tuoksuhernettä ja kehäkukkaa. Ennestään siinä on jo punajuurta, porkkanaa ja sipulia. Sipuleista ei tosin näy mitään merkkiä, joten laitan myöhemmin tällä viikolla istukkaita kylvöksen tilalle. Samettikukat karkottavat toivottavasti tuholaiset.

Rakennustyömaallakin on tapahtunut edistystä. Perustukset on kaivettu ja anturan valumuotit valmiina. Ensi viikolla valetaan antura, ja siitä se sitten lähtee nousemaan.

Anturan valumuotit
Nyt jo alkaa hahmottaa, minkä kokoinen rakennuksesta tulee. Hyvin istuu maisemaan.

Ollaan saatu tänä viikonloppuna nauttia hienosta ilmasta ja auringonpaisteesta. Tehtiin eilen avotulella ruokaa (kun ei muutakaan tapaa vielä ole), ja elämä tuntui olevan ihan mallillaan.

Puutarhapöytä ja ruusuliina
Tuuli puhalteli pöytäliinan tuolla lailla romantillisesti ryttyyn. Taustalla Handy Husband tauolla.

Puutarhaunelmia

Tänä vuonna minun kannattaakin unelmoida puutarhaunelmia ihan urakalla, koska mihinkään muuhun ei oikein nyt ole mahdollisuutta. Aikaa varmaan olisi, mutta koko tontti on vaan niin täynnä tavaraa, että tilaa ei yksinkertaisesti ole – eikä muutenkaan kannata juuri mitään tehdä, koska kaivinkone saattaa sitten juuri siitä kohtaa kaivaa kaapelin tai salaojan.

Sekasorto pihalla
Tonttimme on pitkä ja kapea – keittiöpuutarha tulee ulottumaan vihreiden kottikärryjen vasemmalle puolelle, eli kulkuväylää ei nykyisissä olosuhteissa jäisi yhtään.

Kovin tarkkoja suunnitelmiakaan ei kannata tehdä, koska pihan dynamiikka tulee muuttumaan, kun talon laajennus on valmis. Minun mielikuvitukseni ei riitä siihen, että osaisin paperille piirtää suunnitelman näkemättä itse, mitä missäkin on. Suunnitelmiinkin palataan siis myöhemmin, toivottavasti kuitenkin jo tänä syksynä.

Tämä English Garden -kirja sisältää todella paljon hyvää materiaalia suunnitteluun ja myös unelmointiin.

Olen siis keskittynyt tosiaan ihan puhtaasti unelmointiin. Keräilen Pinterestiin kuvia hienoista puutarhoista ja niiden yksityiskohdista ja selaan ahkerasti The English Garden -lehtiä ja -kirjaa. Yleensä kaikki hienot paikat on sata- tai tuhatkertaisesti suurempia kuin oma pihani, mutta ideoita pystyy kyllä skaalaamaan, kun käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

suunnitelmien musta kirja
Olen hyvin huono tekemään muistiinpanoja analogisesti, mutta puutarhasuunnitelmien kohdalla vanhassa vara parempi. Mulla on tällainen musta kirja, johon olen useampana vuonna kirjannut huomioita, suunnitelmia ja muita muistiinpanoja. Vaikka ne ovatkin vanhaan pihaan liittyviä, niin niistä on hyötyä nytkin.

Keittiöpuutarhan tynkä

Viikko sitten kirjoittelinkin, että jotain on kyllä saatava kasvamaan, ja että kiire tulee. Sitten kuitenkin tuli Facebookissa vastaan päivitys kuun vaiheista puutarhanhoidossa. Seuraan Yläkuu Kustannuksen Facebook-sivua, ja olen jo muutaman vuoden ajan ihan uteliaisuuttani kitkenyt, kylvänyt ja kastellut sieltä saatujen ohjeiden mukaan. En ihan tajua kaikkia vivahteita, enkä aina ihan uskokaan noihin juttuihin, mutta toisaalta olen ajatellut, että eipä mulla mitään hävittävääkään ole.

Tämän blogikirjoituksen mukaan nyt on sellainen aika, että mikään ei lähde kasvuun kunnolla, ja pikemminkin kannattaisi kitkeä. Torstaina vielä kuulemma pystyi juurikkaita kylvämään, joten kävin viimeistelemässä puolikkaan aloittamastani penkistä ja kylvin sinne porkkanaa, punajuurta ja sipulia. Loppupenkin jätin suosiolla tuleviin viikonloppuhin, koska penkin reunuksiakaan ei ole vielä tehty. Eikä tänä viikonloppuna tulla tekemäänkään, koska lätkä…

Kylvöjä
Tässä asuu nyt sipulit, porkkanat ja punajuuret. Ei kovin kuvauksellinen penkki, mutta ei voi mitään. Keskitytään ulkoasuun sitten, kun on nuo lätkäkisat pidetty.

Suunnittelin kuitenkin tuon penkin kylvöt jo valmiiksi, koska huvitti ihan älyttömästi jotain sentään suunnitella. Papuja, herneitä, ja kesäkurpitsaa ainakin tekisi mieli laittaa. Tuoksuherneitä myös, ja jotain muita kukkia. Olisin tehnyt puutarha-aiheisen a/b-testin ja kylvänyt tuoksuherneet tänään purkkeihin (kuunkierrosta viis veisaten), mutta mulla ei ollutkaan siemeniä varastossa. Jäi nyt toiseen kesään kuukalenterin pitävyyden testaaminen.

Keittiöpuutarhan suunnitelma
Keittiöpuutarhaan tulee vielä toinen samanmuotoinen penkki vastapäätä symmetrisesti, mutta sille ei ole tänä kesänä vielä tilaa.

Tänään kävin kuitenkin vielä nykimässä Helvetinkoneen käyntiin (olikin ihan hirveä homma, koneella ei tuntunut olevan aikomustakaan käynnistyä). Ajelin saunan edustan ja ”rakensin” pienen terassin lavoista pihasohvan alle. Siirsin myös ruokapöydän tasaiselle paikalle ja asettelin varjon jalan valmiuteen pöydän alle. Ehkä parin viikon päästä syödään tai kahvitellaan ihan oikeasti Elviiralla.

Puutarhapöytä ja -sohva
Ihan näyttää jo kesältä! Kun vaan saataisiin hella ulos, niin voisi vaikka letut paistaa.

Kaaoksen hallintaa sisällä ja ulkona

Talon myynnin ja muuton myötä on konkretisoitunut yksi asia: meillä on ihan hirveästi tavaraa! Kaikki taloon tulevat huonekalut, kirjat, astiat yms. ovat säilössä vuokravarastossa, mutta silti sekä tontille että kaikkiin ulkorakennuksiin on kertynyt tavaraa niin että ei ovesta meinaa mahtua. Ylivoimaisesti eniten toistuva lause on viime aikoina ollut: ”Missähän meillä on työvaatteet / saha / vasara / nauloja / istutuslapiot / jne jne”. Tuolta ei nyt löydä mitään, paitsi vahingossa.

Miehellä on koko kevään on ollut suunnitelmissa rakentaa navettaan seinille hyllyt, jonne saisi tavarat järjestykseen, mutta hanke on jatkuvasti lykkääntynyt purkutöiden takia. Lisäksi pihallakin on pitänyt tehdä roinanhallintahommia. Risuja on siirretty paikasta toiseen, etteivät ne ole työmiesten tiellä. Purkujätettä piti siivota roskalavalle ja käyttökelpoiselle purkutavaralle on etsitty paikkaa, missä eivät olisi pahasti tiellä. Nyt viimein on hyllynrakennuspuuhiinkin päästy, ja ehkä parin viikon sisällä saadaan vähän tolkkua sekasotkuun.

sotku ulkorakennuksessa
Sisäänkäynti ulkorakennukseen näyttää tällä hetkellä tältä.

Kasvimaan rakennuspuuhia

Tällä uudella tontilla ei ole kasvimaan paikkaa vielä ollenkaan, Viime kesänä oli suunnitelmissa jo rakentaa keittiöpuutarhaan kasvatuslaatikot, mutta aika loppui kesken. Nyt näyttää taas loppuvan aika kesken – jos ei kohta saada siemeniä multaan, niin sitten ei kannata enää kylvääkään.

Koska piha on niin täynnä tavaraa, ei tänä kesänä pystytäkään toteuttamaan keittiöpuutarhaa kokonaan, vaan pitää tyytyä aluksi puolikkaaseen toteutukseen. Aloitin valmistelut mittaamalla alueen. Sitten piirsin alustavan suunnitelman paperille, ja sitten naputtelin piirustuksen mukaan merkkitikut alueen kaikkiin kulmiin.

pihasuunnitelma
Suunnitelma on niin suuri, että ei mahdu edes paperille.

Kulmamerkkejä piti vielä vähän justeerata paikan päällä, että linjaukset kompostien ja muiden samalla alueella olevien elementtien saatiin kohdalleen ja istutuslaatikon suhteet ”kauniiksi”. Sen jälkeen merkkasin kanttauslapiolla alueen reunat ja rupesin kaivamaan aluetta syvemmäksi. Penkkiin tulee vielä reunat, mtta en halua pelkkää kohopenkkiä, koska on parempi, että kasvit pääsevät juurtumaan maan pinnan alapuolelle. Kasvimaa on näin helppohoitoisempi, koska sitä ei tarvitse kastella niin paljon kuin kokonaan maan pinnan yläpuolella olevaa penkkiä.

Homma jäi pahemman kerran kesken – lauantaipäivä loppui tällä kertaa vähän normaalia aikaisemmin, koska jääkiekko… Ollaan myös päätetty, että pidetään joka viikko yksi vapaapäivä, joten sunnuntaina ei menty enää jatkamaan hommia.

keittiöpuutarhan kaivuutyö
Siihen jäi kaivuutyö, kun lätkämatsi alkoi. Siemenet on saatava multaan ensi viikonloppuna, eli helatorstaina on palattava hommiin, oli sää mikä hyvänsä.

Vielä yksi harmillinen takaisku on raportoitava: väliaikaisen kesäkeittiön rakentaminen viivästyy. Koska tontille ei tällä hetkellä tule sähköä, on ruuanlaitto aika hankalaa. Ollaan avotulella vähän jotain makkaraa paisteltu, mutta parempi tulisija olisi tarpeen. Suunnitelmissa on ollut siirtää saunakamarin puuhella pihalle, jotta sillä voisi keitellä vaikka mitä, ja paistaa lettuja. Mutta eipä kantaminen onnistunutkaan – Hella on muurattu jaloistaan lattiaan kiinni, eli piikkaushommiksi menee.

puuhella
Siinä se on. Tiukasti lattiassa kiinni.

Kohta alkaa muuten rakennustyöt! Laajennusosan perustukset on jo suurelta osin valmiina rakennusmiehiä varten.

perustukset
Tuohon rakennetaan meidän keittiö.

Turvakengät

Rakennustyömailla ammattilaiset pitävät aina turvakenkiä – ei varmaan ole edes luvallista tulla töihin lenkkareissa tai joissakin vanhoissa kumpparin rähjöissä. Mutta kuinka monella kotitarveremppaajalla on jalassa turvakengät? No, meillä ainakin molemmilla on tästä lähtien, sillä sain mieheltä äitienpäivälahjaksi Sievin tennarimalliset turvakengät. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä – omatkin jalat kannattaa suojata törröttäviltä nauloilta tai varpaille putoavilta tiiliskiviltä!

Olipas iloinen yllätys, kun avasin äitienpäiväkortin reilu viikko sitten – siellä luvattiin paitsi paljon onnea, myös turvakengät! Ja koska turvallisuus ennen kaikkea (myös verkko-ostoksissa), sain itse valita kengät ja mitata jalkani koon. Päädyin punaisiin tennarimallisiin kenkiin. Lähetys tuli nopeasti, ja sain kengät jalkaan jo viime viikonloppuna.

Minut tunnetaan töissä mm. siitä, että kannustan tärkeissä asioissa ”vyö ja henkselit” ratkaisuihin, ja että monesti laitan ”kypärän päähän”, kun on joku (rohkea) ratkaisu tehtävänä. Turvakengät täydentävät tätä asukokonaisuutta aika passelisti :).

turvakengät
Onhan ne hienot! Kooksi piti valita yksi koko isompi kuin normaalisti, ja aika isolta ne omaan silmään näyttävätkin. Olo on kuin Hessu Hopolla, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Uusilla kengillä ympäri tonttia kävelyn lisäksi tein (taas) risusavottaa. Aineksia on nyt useampaan metriin risuaitaa, ja ajateltiin käydä ostamassa jo valmiiksi tolpat, että voidaan aloittaa heti, kun olosuhteet sallivat. Mutta nepä olivatkin loppuneet, ja pitää vähän kierrellä muita lähimyymälöitä. Elämme selvästi pula-aikoja rakennustarvikkeiden suhteen!

Muuten tontilla on tehty maansiirtotöitä, liittymä / pihatie on siirretty uuteen paikkaan, jotta nykyisen tien paikalle pystytään kaivamaan pohjat talon laajennukselle.

Liittymä ennen tasoitusta
Tältä etupiha ja tien paikka näytti vielä lauantaiaamuna. Kaivurimies oli jo kaivanut tien pohjan valmiiksi ja kivimurskakasa oli ilmestynyt tontille.
liittymä valmiina
Muutaman tunnin päästä ylimääräinen maa-aines oli siirretty pois ja murske tasoiteltu ja tärytetty tien pohjaksi.

Tien alta piti kaivaa pois useita isoja syreenejä. Sovittiin kaivuriurakoitsijan kanssa, että otetaan ne talteen ja istutellaan uusiin paikkoihin. Nyt meillä on syreenejä vähän siellä ja täällä ihan lopullisissa paikoissaan ja vielä muutama valeistutettuna ulkorakennuksen taakse. Niitä on jossain vaiheessa (remonttien päätyttyä) tarkoitus pilkkoa pienempiin palasiin ja tehdä tontin molemmin puolin syreeniaitaa.

Mies istuttaa puuta
Osa puista (tässä kylläkin kyseessä vaahtera eikä syreeni) istutettiin ihan mies ja lapio -menetelmällä. Tästä tontin nurkasta on tarkoitus ensi talvena kaataa männyt pois. Ne on alun perin istutettu liian lähelle toisiaan ja ovat muotopuoliksi kasvaneet. Polttopuuta meillä riittää varmaan kymmeneksi vuodeksi, kun kaikki ”hakkuut” tontilla on tehty.
Kaivinkone istuttaa puuta
Sitten oli tällaista heavy duty -istutusta myös. Kaivinkoneella isotkin syreenit saatiin istutettua ilman, että niitä piti katkoa matalemmiksi. Nyt vaan käydään niitä ahkerasti kastelemassa, niin saadaan toivottavasti kukkivia syreeneitä jo tänä kesänä.

Oli kyllä superhieno päivä olla Elviiralla töissä, vaikka illalla olinkin niin uupunut, että nukahdin jo kahdeksalta.

Jätehuoltoa ja daalioiden istutusta

Ollaan ihan urakalla purettu sekä sisä- että ulkotiloja ja huomattu samalla, että jätettä tulee ihan järkyttävä määrä. Kaikki käytettävissä oleva otetaan talteen jatkokäyttöä varten, mutta silti pihaan kertyvä jätekasa on melkoinen. Jätteet pitää tietysti käsitellä asianmukaisesti, ja käsittely- ja kierrätysmaksut on otettava remonttibudjetissa huomioon. Jätehuollon lisäksi viikonloppuun sisältyi pitkästä aikaa puutarhahommia – istutin daaliat ruukkuihin.

purkujätettä
Purkujätettä tuli talon sisältä: seinien lastulevyt, vanhat keittiönkalusteet ja muut uusiokäyttöön kelpaamattomat kalusteet ja huonekalut. Tontilta on lisäksi löytynyt kaikenlaista aikojen saatossa nurkkiin kerättyä, ja nekin lähtevät nyt pois.

Meillä oli suunnitelmissa jo syksyllä ottaa jätelava, jonne purkujätteet heitellään, mutta onneksi ei ehditty tehdä asialle mitään ennen kuin lumet tulivat. Nimittäin näistä keväällä tehdyistä purkamisista on tullut lisää ainakin kolminkertainen määrä purkujätettä. Kuistin eristeenä olleet villat erityisesti yllättivät määrällään. Nyt oli hyvä aika ottaa lava, ja se tulikin aika täyteen.

jätelava
Jätelava vetää ihan uskomattoman määrän tavaraa, vaikka aluksi näytti, että jätekasa olisi ainakin kaksi kertaa lavan kokoinen. Kaikki jätteet mahtuivat lavalle kuitenkin hyvin.

Ollaan viikonloppuisin nyt oltu aika tiiviisti Elviiralla hommissa, ja perjantai-iltaisin aina vähän suunnitellaan viikonlopun työlistaa. Mulle juohtuikin viime perjantaina mieleen daalian mukulat. Ne ovat talvehtineet edellisen kotimme autotallissa, ja sieltä ne tuotiin tänne kaupunkiasunnon kylmäkellariin, kun maaliskuussa muutettiin. Oli sivumennen sanoen ihan mahtava yllätys, että täällä vielä on asuntokohtaiset kylmäkellarit (pitääkin muistaa laittaa perunaa kasvamaan vähän enemmän tänä vuonna).

Perkasin lauantaina daalian mukulat, ja kaikki näyttivät selvinneen talvesta hengissä. Osassa oli jo selkeitä ituja näkyvissä, joissain aika paljonkin. Tiedän kyllä, että juurakoita voi jakaa, mutta sitä en tiedä, miten.

Daalian juurakko
Mm. tätä oranssinkeltaista lajiketta minulla on kaksi isoa juurakkoa. Molemmissa näkyi isoja ituja. En uskaltanut runnoa mukuloita palasiksi, joten menivät nyt kokonaisina ruukkuihin.

Ensi keväänä lähden jonnekin daalian jako-oppiin, niin saan penkkiin moninkertaisesti täytettä. Nyt sillä ei niin suurta väliä ollut, koska kukkapenkkiä ei vielä ole eikä tänä kesänä varmaan edes tule, vaan kaikki mukulat tulivat ruukkuihin. Laitoin lannoitteet ja kastelurakeetkin jo valmiiksi ruukkuihin, niin nyt ei tarvitse enää muuta kuin kasvaa.

Daaliaruukut
Ihan hyvä määrä ruukkuja tuli. Jos kaikki säilyvät hengissä, niin mulla on kyllä kovat odotukset ensi kevään daaliaistutusten määrästä. Ainakin kolminkertainen määrä pitäisi saada kyllä jakojen jälkeen!

Tässä vielä yksi kiva kuva sisätiloista – tässä näkyy ne monet kerrokset, jotka vuoden 1941 jälkeen seinissä on olleet. Päältä on purettu lastulevy, sen alla oli ainakin neljä kerrosta erilaisia tapetteja ja ohut pahvi. Tiedämme, että olisi suositeltavaa jättää kerrokset silleen, mutta kyllä meidän on tarkistettava seinien kunto, joten puramme nämä hirrelle ennen kuin laitamme uudet huokolevyt päälle. Ollaan on otettu tapetteja talteen, ja tarkoitus on niitä jollain tavalla käyttää sisustuksessa. Yksi idea löytyi Mäntsälän Alikartanosta.

tapettikerrokset

Mitä rakennuttajan pitää tietää?

Juteltiin työkavereiden kanssa vähän aikaa sitten tästä meidän projektista. Yksi työkaveri oli muuttanut uuteen kerrostaloasuntoon ja kertoi, kuinka vaikeaa oli päättää jo niinkin pieni asia, kuin kylppärin pyyhekoukkujen paikat. Mietittiin siinä sitten, että kokonaisen talon rakentamisessa tai rakennuttamisessa taitaa olla niin paljon isoja ja pieniä päätöksiä tehtävänä, että jo sen takia kannattaa miettiä hankkeeseen lähtemistä ainakin kaksi kertaa.

Meille tämä päätösten tekeminen tulikin jo eteen viime viikonloppuna. Tällä viikolla on treffit sähkömiehen kanssa, ja sitä varten pitää päättää (ainakin suunnilleen) pistorasioiden paikat. Me teetetään ”vain” laajennus, mutta kaikki sähköt uusitaan, samoin pääkeskus modernisoidaan, joten myös vanhan puolen pistorasiat pitää miettiä uusiksi.

Äkkiäkös nuo päättää, ajateltiin. No ei ihan. Tässä vaiheessa pitäisi tietää esim. mihin tulee sohva ja tv, miten päin sänky laitetaan pikkuruiseen makuuhuoneeseen? Mille seinälle tulee kiinteitä kaappeja (eli mihin ei kannata suunnitella pistorasioita), missä käytetään tietokonetta ja kahvikonetta? Mistä imurin johto riittää minnekin? Tarvitaanko porstuassa mihinkään sähköä? Mihin ikkunoihin tulee joulun alla kyntteliköt?

pohjapiirustus
Rakennuspiirustuksiin arvailtiin pistorasioiden paikkoja. Samalla ymmärrettiin tarkistaa ovien aukeamissuuntia. Olisi aika paljon harmittanut, jos ulko-ovi olisi tullut ”väärällä” kätisyydellä. Sen kanssa olisi sitten eletty koko loppuelämä.

Merkittiin nyt reilulla kädellä pistorasioita joka huoneeseen, ja toivotaan, että menivät kohdalleen. Niihin varmasti vielä ehtii vaikuttaa – mutta on hyvä kysymys, tiedetäänkö me yhtään enempää silloin kun ne viimeistään pitää päättää kuin mitä nyt tiedetään.

Mutta kyllä oli hyvä, että paneuduttiin asiaan, koska samalla tuli katsottua piirustuksiakin tarkemmin. Huomattiin, että ulko-ovi oli laitettu aukeamaan eri suuntaan kuin miten itse olisimme laittaneet. Onneksi mitään ei vielä ole tilattu, mutta viimeistään tässä kohtaa tajusin, että näitten asioiden kanssa pitää olla tarkkana, eikä toisaalta aikaa ole kovin paljoa, koska toimitusajat ovat pitkät.

Nyt on siis pistorasiat suunnilleen mieitty. Ikkunoissa on vielä pohtimista (esim. mihin tarvitaan tuuletusventtiilit, aukeavat vai aukeamattomat, välirimojen (??) väri ja mitä lasia laitetaan). Sitten olisi mietittävänä viemärin tuuletusventtiilin läpivientipaikka (laajennuskohteessa ei tämäkään mikään itsestäänselvä valinta). Puhumattakaan siitä, millaiset keittiöratkaisut tehdään. Näiden kaikkien kanssa tullaan elämään kauan, ja osa asioista päätetään rakennuksen koko loppuelämän ajaksi.

Uusi kausi alkaa

Edellisen kirjoitukseni aikaan emme vielä olleet tehneet oikeastaan mitään sen eteen, että pääsisimme oikeasti aloittamaan remontin ja laajennuksen taloon. Mutta viime vuoden lopulla alkoi sitten yllättäen tapahtua asioita hyvinkin nopeasti.

Jos tässä nyt lyhyesti listaa tapahtumien ketjua, niin vanha koti myytiin, uusi koti kaupungista ostettiin, rakennuspiirustukset katselmoitiin ja niiden perusteella rakennuslupa haettiin ja saatiin. Nyt ollaan jo muutettu pois rakkaasta vanhasta kodistamme ja asetuttu kerrostaloon uuteen talvikotiimme. Ollaan löydetty urakoitsijat sekä talon laajennus- että vesi- ja viemäriurakoiden tekemiselle. Talolle on mietitty nimikin: Villa Elviira talon ensimmäisen asukkaan mukaan.

Rakentaminen teetetään suurimmaksi osaksi ammattilaisilla, mutta yritetään itse tehdä se mitä osataan. Ollaan nyt alettu valmistautua rakentamiseen mm. kaadattamalla vähän kaivuutöiden tiellä olevia puita. Nyt meillä alkaisi taas olla aineksia risuaitaan. Suunnitelmissa on, että tontin uudelle rajalle sellaista lähdetään rakentamaan sen jälkeen, kun viemärit on vedetty ja muut kaivamiset kaivettu.

Puuhommien lisäksi viimeisten viikkojen työlistalla on ollut vanhan kuistin purkaminen. Sen tilalle rakentuu uusi, isompi kuisti, jonne tulee pieni etätyötila, eteinen ja kylppäri.

Vanhan kuistin purkaminen

Mies käytti melkein koko pääsiäislomansa kuistin purkamiseen. Toki olisi voitu pyytää kaivinkone paikalle, ja antaa konevoiman hoitaa asia, mutta haluttiin ottaa kaikki käyttökelpoinen talteen uusiokäyttöä varten, ja siksi homma piti tehdä käsin.

Vanha kuisti
Tässä vanha kuisti ennen purkamista.

Minulla meni pääsiäisloma sairastaessa, eikä minusta ollut siis apuja purkuhommissa. Mutta yllättävän paljon hommaa tuonkin kokoisen rakennuksen purkamisessa on, eli homma jatkui tänä viikonloppuna. Suurin osa puretuista laudoista ja rimoista on hyväkuntoisia – ja puutavara on kallista. Sekä kuistin vuorilaudat että välirimat tullaan siis käyttämään uudestaan, ehkä navetan seinän paikkailuun tai uuden puutarhavajan rakentamiseen. Uusiokäyttö vaatii sen, että kaikki naulat on saatava laudoista pois. Minulla onkin ollut tärkeä naulanirrottajan virka vastuullani tänä viikonloppuna. Onneksi ei sentään tarvitse ruveta nauloja oikomaan uusiokäyttöä varten – sitäkin on varmaan tehty silloin, kun taloa on rakennettu vuonna 1941.

Eilen saatiin poistettua kuistin ikkunat ja ovi (se lähti jo seuraavaan osoitteeseen, kiitos paikallisen roskalavaryhmän), ja kuistista oli oikeastaan enää lattia, katto ja runko pystyssä. Tänään jatkettiin hommaa lattian ja katon purkamisella.

Vanhat lattialankut olivat vanhaa hyvää tiheäsyistä puuta, vielä hyvässä kunnossa, eikä niissä ollut ponttia. Ne saatiin oikeastaan kaikki ehjänä irti, vaikka helppoa se ei ollut. Lankut ovat viehättävästi keskenään eri levyisiä, leveimmät lähelle 30 senttisiä jopa. Niillekin löytyy varmasti joku käyttötarkoitus.

Lattian purkaminen
Lattialankkuja poistetaan. Vaikka ponttia ei ollut, ei homma ihan helppo ollut. Isoja nauloja oli käytetty säästelemättä.

Kun lankuista oli poistettu naulat, ne laitettiin nätisti taapeliin. Taapeli peiteltiin kuistin katosta puretulla pellillä, niin säilyvät tarpeen tullen vähän pidempäänkin.

Taapeli
Vuorilaudat ja lattialankut taapelissa. Taustalla näkyy pihasauna ja sen päädyssä oleva vanha lampola (tai possula, niin kuin ollaan sitä ruvettu kutsumaan). Possula taitaa nyt saada purkutuomion, koska ollaan suunniteltu sen paikalle lasiseinäistä kesäkeittiötä / oleskelutilaa. Se projekti ei taida edetä toteutusasteelle vielä tänä vuonna kuitenkaan.
vanhoja sanomalehtiä
Lattian alta löytyi sanomalehtiä vuodelta 1951. Ilmeisesti siis ensimmäiset 10 vuotta on eletty ilman eteistä. Alkuperäiset ikkunat oli korvattu myöhemmin (70-luvulla ehkä) uusilla, mutta nyt palautamme vanhan tyylin ikkunat kuistiin.
Tähän pisteeseen kuisti jäi tällä kertaa. Ensi viikonloppuna hoidetaan loppuun.

Kuisti tuli melkein puretuksi, jäljelle jäi rungon ja kattopellin alla olevien rakenteiden purkaminen. Sisäkaton sormipaneelista ollaan miehen kanssa käyty keskustelua: voiko sitä käyttää vielä jossain ja yritetäänkö saada ehjänä alas. On totta, että sormipaneelia saa nykyisin rautakaupoista, mutta yritetään nyt kuitenkin saada alkuperäiset paneelit purettua niin, että niille voisi jotain jatkokäyttöä keksiä.

sormipaneeli
Sisäkatossa on hieno sormipanelointi. Ehkä ylhäältä käsin paukutellen niitä voisi saada levynä alas.

Tästä siis alkoi tämän kesän rutistus Villa Elviiran asumiskuntoon saattamiseksi.

Tilinpäätös, kesä 2021

Mitä pidemmälle syksy on edennyt, sitä selvemmäksi on käynyt, että tämä kausi alkaa olla tässä. Tavoitteemme olivat (kuten tavallista) vähän turhankin kunnianhimoisia, ja kaikkea haaveilemaamme emme ehtineet tehdä. Onneksi tässä ei ole kyse mistään ”jouluksi kotiin” -projektista, joten voimme hyvillä mielin todeta, että ei se mitään.

Koska ajalla (ja tällä iällä) on sellainen taipumus, että se vähän haalistaa muistoja, teen tässä nyt pienen katsauksen tilan ostamisen jälkeen tehtyihin asioihin. Vähän niin kuin tilinpäätöksenä.

Rakennukset

  • Kesän aikana purettiin talon kyljessä oleva kissahäkki, sisäänkäyntikatos ja navetan päädyssä oleva traktoritalli
  • Tontilla oleva jalassauna myytiin ja kuljetettiin pois
  • Navetan huonokuntoinen katto korjautettiin, ja nyt tilalla on uusi peltikatto lumiesteineen
  • Navetan päädyssä oleva lautaovi on korvattu miehen tekemällä hienolla uudella ovella
  • Uuden oven takana oleva käytävä on ”kunnostettu” ruukkuhuoneeksi
  • Talossa ollaan vähän auottu seiniä – katsotaan saadaanko talven aikana jatkettua sitä vielä
  • Lasketaan nyt kaivokin rakennukseksi – kunnostettu vanha rengaskaivo toimintakuntoiseksi ja turvalliseksi
Vanha navetta
Tässä vähän ennen ja jälkeen kuvaa navetasta. Vanha huopakatto vuoti parista kohtaa, joten sen korjaaminen oli yksi ensimmäisistä hommista. Kuvassa näkyy myös vanha traktoritalli, joka purettiin.
Uusi katto
Teetettiin navettaan uusi peltikatto, ja sehän ryhdisti rakennusta huomattavasti. Myöhemmin kesällä mies vielä teki traktoritallin paikalle laatoituksen ja uusi takanurkassa näkyvän lautaoven.

Yleiset siivoukset

Yleisesti ottaen ollaan siivoiltu vähän siellä sun täällä. Tärkeimpinä mainittakoon:

  • Terijoen salavien ja parin muun ilmiselvästi tarpeettoman puun kaato
  • Puupinot edellämainituista plus tontilla aiemmin olleista haloista
  • Helvetinkoneen” ostaminen ja pihan säännöllinen parturointi nokkosista ja vuohenputkista
  • Pakettiautokuoma yleisrompetta ja pari kuutiota metalliromua toimitettu kierrätykseen
  • Mies on pikku hiljaa vähentänyt meille turhan tavaran määrää verstashuoneessa antamalla pois ja viemällä kierrätykseen
  • Saunakamarissa tehtiin ”hyvänmielen siivous”, eli mattoja lattialle yms.

Piha

Pihan suunnittelua on tehty siitä lähtien, kun tontille päästiin. Suunnitelma on käytännön tasolla kehittynyt sitä mukaa, kun sitä on toteutettu. Toteutettukin on jotain:

  • Kompostialue ja sen yhteyteen navetan päätyyn laatoitettu ruukutus- ja istutusalue
  • Risuaita kaadettujen puiden oksista
  • Ensimmäiset sadevesiputket ja kaivot asennettu
  • Nykyisen puutarhan perennojen jakotaimien siirtäminen valeistutukseen
  • Kuunliljakuja ”saunaosastolle”

Tekemättä / kesken jäi

  • Vanhan autotallin muokkaus puutarhavajaksi / liiteriksi ja siirto uudelle paikalle
  • Navetan päätyseinän kengitys ja vuorilaudoituksen uusiminen
  • Keittiöpuutarhan kasvilaatikoiden rakentaminen
  • Kivetyksen rakentaminen kaivon ympärille
  • Saunan kuistin ennallistaminen
  • ja vaikka mitä muuta 🙂

Bonuksia

Mukavina yllätyksinä voisi mainita sen, että saatiin vähän maakaupoilla suurennettua tontin kokoa, ja että löysimme hyvän rakennusinsinöörin tekemään meille suunnitelmaa talon muutoksiin ja laajennuksiin – sitten kun se aika joskus viimein tulee.

Mies myös teetti meille tuuliviirin, joka muistuttaa talon rakennusvuodesta. Pidimme pienen seremonian lähisuvun kanssa, kun viiri laitettiin navetan päätyyn tuulen suuntaa näyttämään. Toivomme pääasiassa myötätuulta hankkeellemme!

Tuuliviiri
Uusi tuuliviiri katolla muistuttaa meitä rakennusten iästä.