Kaivoepisodi

Vihjaisin jo alkukesästä, että kaivoon katsomisesta tulee ihan oma kirjoituksensa. Vähänpä siinä vaiheessa tiesin – en voinut silloin kuvitellakaan, että kaivourakka seuraisi meitä läpi kesän, ja valmistuisi vasta syksyn kynnyksellä.

Osa 1: mätä kansi

Kaivon pumppu toimi alusta alkaen täysin moitteettomasti, ja saimme aluksi kaivosta mm. käsienpesu- ja kasteluvettä. Sitten vesi alkoi haista niin pahalle, että jätettiin käsienpesut sikseen ja käytettiin vettä pelkästään kasteluun. Mutta selväksi kävi, että mitään vesianalyyseja on turha teettää ennen kuin ollaan vähän tarkemmin tutkittu, mitä kaivo on ns. syönyt.

Kaivon kansi oli peitetty kaikenlaisella merkillisellä, mm. vanhalla sadetakilla ja tiiliskivillä, joten ne poistettiin ensin. Kun saatiin kaivon kansi näkyviin, alettiin jo vähän arvella veden hajun syytäkin. Osa kannesta putosi nimittäin kaivoon, ja käsipumppukin jäi nojailemaan putkensa varaan kaivon pohjaan, kun kansi petti.

Mätä kaivonkansi
Tässä kunnossa oli kaivonkansi, kun poistettiin vanha sadetakki ja muut roinat pois päältä.

Osa 2: Tyhjennys

Poistettiin siis kansi ja rassattiin pois jo aikoja sitten rikkoutunut sähköpumppu. Me emme tule käyttämään kaivoa sellaiseen tarkoitukseen, että sinne tarvittaisiin sähköpumppua. Tarkoituksemme oli tämän toimenpiteen jälkeen ostaa varsinainen puhdistus ja uudelleenkansitus asialle omistautuneelta yritykseltä.

Internetistä löytyykin kaivonpuhdistusyrityksiä, ja siellä oli jopa jo etukäteen vähän hinta-arvioitakin annettu: 700-1500 €. Kutsuttiin yksi toimija paikan päälle tekemään tarjous, joka päätyi lukemaan 3500 €! Me oltiin kyllä aika ällikällä lyötyjä: kaivo on vain 8 rengasta syvä, eikä tarkoituskaan ollut kunnostaa sitä juomavesikäyttöön. Epäiltiin, että tuota alinta netissä mainittua tarjousta ei kukaan kyllä saa koskaan.

Todettiin, että laitetaan nämä rahat nyt muuhun ja tehdään itse. Ihan ensimmäisenä oli tarkoitus tyhjentää kaivo, mutta käsipumppuhan oli perhana vieköön jotenkin saanut siipeensä, kun se otti pohjakosketuksen pudottuaan kannen läpi. Siivottiin enimmät roskat kaivosta haavilla, ja aloitettiin tyhjennystä ämpärillä.

Jos ei joku tiennyt, niin kaivon idea on se, että sinne tulee koko ajan lisää vettä. Me kyllä tiedettiin, mutta ei sitä, että sitä tulee niin nopeasti. Ämpärihomma oli aika nopeasti katsottu, ja uppopumppu ostettu. Sillä tyhjentäminen sujuikin sitten kohtuullisen nopeasti.

Haavi
Haavilla saatiin isommat irtoroskat pois. Käsipumppu oli tässä kohtaa jo pois pelistä.

Osa 3: Pumppu

Käsipumppu itsessään on jo oman lukunsa ansainnut. Se oli nimittäin melko tukevaa tekoa – rautaa päästä varpaisiin – ja siksi melko painava. Tai siis erittäin painava, ja vielä ns. yläpainoinen, koska itse pumppu on VALUrautaa. Tämä teki sen nostamisen pois kaivosta käsittämättömän vaikeaksi. Kuvittele itseäsi nostamaan käsipelillä suurin piirtein kohtisuoraan ylöspäin viiden metrin pituista rautatankoa, jonka päässä on valurautainen paino… Jotenkin saimme sen kuitenkin vempuloitua pois kaivosta.

Pumpun kanssa kävi muutakin kivaa. Yritettiin aluksi selvittää syytä siihen, että pumppu ei toiminut. Ajateltiin, että jos se ei vaikka yllä veteen, ja ajateltiin säätää pumppua alaspäin. Pumpussa on kaulus, joka on pultattu kiinni sekä kaivon kanteen (siinä vaiheessa tekemäämme väliaikaiseen kanteen) että pumpun varteen. Ruuvattiin irti tuo pumpun kaulus sekä kannesta että putkesta, ja sitten mies nykäisi väliaikaisen kannen pois, että nähdään, mitä kaivossa tapahtuu. Minä pidin pumpusta kiinni – mutta kukaan ei tietenkään pitänyt kauluksesta kiinni ja se mulahti sinne kaivoon putkea pitkin liukuen.

No siinä pääsi kyllä pari kirosanaa. Mutta koska ollaan hyvin neuvokkaita ihmisiä, saatiin hinattua kaulus takaisin ylös rautaharavalla ja vesikourujen putsaustyökalulla. Sitten jo vähän nauratti, että jos nekin olisivat pudonneet, ja kaivonkatsomisporukka olisi tullut sitä tarjousta tekemään…

Pumppu
Siinä se on. Viisi metriä taipumatonta rautaa ja pumppu painona yläpäässä.

Osa 4: Putsaus

Kaivon putsaus alkoi heti, kun oli saatu se suunnilleen tyhjäksi vedestä. Mies meni tikkailla kaivoon ja katkoi enimmät kaivonrenkaiden saumoista puskeneet juurakot. Näytti siltä, että jollain lähikoivuista oli ollut aika kova jano.

Japperwokki
Mikä vonkale! Kaivosta nousi Japperwokki.

Kun kasvusto oli saatu poistettua kaivon seinistä, piti kaivo vielä tyhjentää pohjamateriaalista. Kaivon pohja on kalliota, ja irtonainen aines otettiin mahdollisimman tarkasti pois. Sitä oli hyvin vähän – onneksi, koska kaivossa oli todellakin melko ahdasta työskennellä.

Tarkoitus oli vielä desinfioida kaivo, mutta se kilpistyi siihen, että apteekki sanoi ei. Riittävän tymäkkää vetyperoksidia ei ollut lupa yksityishenkilöille myydä. Päätettiin, että mennään ilman ensin, ja vesinäytteen jälkeen päätetään tilataanko desinfiointi erikseen.

Mies kaivossa
Ahtaat työskentelyolosuhteet on kaivon siivoojalla.

Osa 5: kunnostus

Kun kaivo oli siisti ja puhdas, mies tilkitsi vielä saumat betonilaastilla. Kaivon pohjalle tulee suodatinhiekkaa, ne tilattiin Vipen verkkokaupasta, samoin kuin uusi kaivonkansi ja siihen sopivat tykötarpeet. Muita kunnostustoimia ei tällä erää tarvittukaan, tarkoitus oli vielä koko urakan jälkeen pumppailla kaivoa pariin otteeseen tyhjäksi, että saadaan vesi vaihtumaan. Enää piti asentaa kaivoon uusi kansi ja vanha pumppu takaisin.

suodatinhiekat
Suodatinhiekka tuli kaivon puhdistetulle pohjalle.

Kaivonkannen asennus oli sekin 1 mies + 1 nainen miehityksellä oma lukunsa. Pyöritettiin kansi kaivon viereen, laitettiin lankkuja kaivon päälle ja köyden avulla laskettiin kansi paikalleen. Kun kansi oli suunnilleen kohdallaan, irrotettiin köysi ja poistettiin lankut yksi kerrallaan. Se meni yllättävän hyvin, vaikka etukäteen hirvitti melko paljon. Onneksi kansi ei mitenkään päin mahtunut putoamaan kaivon pohjalle…

Kaivon kannen tiivistyskään ei ollut ihan helppo juttu (MIKÄÄN tässä urakassa ei ollut!). Kansipaketin mukana tuli kyllä tiiviste ja ohje. Mutta ohje oli (kuten ne usein ovat) tehty sellaiselle henkilölle, joka jo osaa asian. Tiiviste piti asentaman ylimpään kaivonrenkaaseen – mutta renkaassa on kolme pintaa, johon tiivisteen voi liimata: huulloksen yläpinta, pystypinta ja alapinta.

Ohjeessa ei (tietenkään) sanottu, mihin noista pinnoista se laitetaan, joten jouduimme yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemaan. Ei varmaan edes tarvitsisi mainita, että päädyimme oikeaan (eli alapintaan) viimeisenä. Ja joka kokeilun jälkeen kansi pois ja tiivisteen uudelleenkiinnitys. Viimeisellä (ja oikealla) kerralla teippi oli jo niin töhnässä, että tiiviste ei enää pysynyt paikoillaan. Se olikin vähän jännää, kun tiiviste laitettiin lopulta paikoilleen niin, että mies ihan vähän nosti kantta, ja minä työnsin sormilla tiivistettä paikalleen. Mutta tässä sitä vaan kirjoitellaan ihan täysillä sormilla, eli eipä siinä mitään.

Osa 6: Pumpun asennus

Näiden kaikkien käänteiden jälkeen olikin taas vähän päänraapimista, kun piti pumppu saada takaisin kaivoon. Vähän miehen kanssa kaksistaan käsipelillä mallailtiin sitä, mutta todettiin se ihan yksinkertaisesti täysin mahdottomaksi. Kannessa oleva reikä, johon pumppu piti osuttaa on halkaisijaltaan n. 20 senttiä, ja pumpun varsi on täysin joustamaton ja mittasuhteet kuten aikaisemmin kuvattu – ei tule mitään.

Onneksi tunnemme yhden seikkailuhenkisen ja äärimmäisen taitavan traktorimiehen. Esitimme hänelle ongelmamme, ja johan alkoi tapahtua. Traktorin trukkipiikkiin kiinnitettiin liinoilla arviolta 4-5 metriä pitkä nelosnelonen. Tämän viritelmän päähän kiinnitettiin (myös liinoilla) itse pumppu, ja sen jälkeen tuttavamme, tämä armoitettu taitaja, sujautti pumpun kaivoon kuin langan neulansilmään! Valitettavasti juuri tästä vaiheesta ei ole kuvaa, koska kuvaaja joutui lähtemään pois ja kaikki muut paikallaolijat olivat hommassa kiinni ns. hands on.

vipuvarren asennus
Vipuvarreksi asennettiin yli 4 metrin pituinen palkki.
Traktori ja palkki
Palkin testaus menossa – todettiin, että hyvin kestää. Tässä kohtaa kuvaaja joutui poistumaan paikalta, joten joudutte käyttämään mielikuvitusta siihen, miten pumppu päätyi kaivoon.

Osa 7: Se toimii sittenkin

Kun pumppu oli saatu onnellisesti kaivoon ja pientä rassausta tehty sen sisuskaluihin, pääsimme toteamaan, että lopussa kiitos seisoo. Vettä tulee pumpun täydeltä, ja alun ruostepurskahdusten jälkeen se on kirkastunut ihan veden näköiseksi.

Ennen talvea teetämme vielä vesianalyysin ja katsomme voimmeko päästä vaikka ihan ekan kerran mökkisaunaan ja peseytymään oman kaivon vedellä.

Pumppu toimii
Hurraa! Pumppu toimii!

Mosaiikkipöytä vanhasta ompelukonepöydästä

Tähän mennessä ollaan keskitytty oikeastaan pelkästään keittiöpuutarhan ja siihen liittyvien puutarhatoimintojen puitteiden rakentamiseen. Mies teki navetan päätyyn kiveyksen, jossa on tarkoitus mm. tehdä ruukutuksia ja esikasvatuskylvöjä. Minulla on melko pieni ruukutuspöytä nykyisessä kodissa, ja kun minua on jo pidempään hotsittanut tehdä jotain mosaiikkiin liittyvää, niin päätettiin yhdistää nämä kaksi, ja tehdä mulle uusi ruukutuspöytä.

Näin pari vuotta sitten Pinterestissä kuvan hienosta pöydästä, jossa jalkoina oli vanhan ompelukoneen valurautaiset jalat. Siitä sain tämän idean, ja projekti pääsi alkamaan kun viimein Facebookin kirpparilta löytyi pilkkahintaan vanha Singerin jalka, jossa pöytälevy oli pilalla, ja konettakaan ei enää ollut.

Ensimmäisenä purettiin jalustan osat erilleen. Päädyt käytetään tähän projektiin, loput osat jäävät varastoon tulevia hankkeita varten. Pyörästä voisi saada esim. keittiöön mainion telineen kattiloiden tai kauhojen ripustukseen…

Purettu ompelukoneen jalka
Jalustan osat sai helposti irti, pultit vaativat vain vähän CRC:tä liukasteeksi,

Kumpikaan meistä ei ollut tällaista pöytää aiemmin tehnyt, joten huolellinen suunnittelu oli tarpeen. Ompelukonettahan käytetään istualtaan, joten jalat sinällään olivat liian matalat seisten tehtävään työhön. Korotusta siis tarvittiin jollain konstilla, ja koska pöytätila käy ruukuttaessa joka tapauksessa pieneksi (oli pöytä miten iso tahansa), ehdotin, että jos tehtäisiin vähän pulpettimallinen ratkaisu, jossa välineitä saisi sujautettua pöytälevyn alle.

Pöydän rakennepiirustus
Projektia varten tarvitaan tietysti aina piirustukset. Timpurinkynällä purkulaudalle tällä kertaa.

Mies hoiti tässä projektissa rakennesuunnittelun, ja pulpetti-idean hyväksyttyään suunnitteli jalustaan sellaisen rakenteen, että pöytä ei nitku mihinkään suuntaan. Purkutavaraa tietysti käytettiin tässäkin hommassa. Kissahäkin kattovasat saivat uuden elämän.

jalustan tukirakenteet
Sivutuet varmistavat, että pöytä ei heilu.

Itse pulpettiosa koottiin tontilta löytyneistä filmivaneerin paloista. Alempi levy on vähän pienempi – tämä on sekä käytännöllinen että design-ratkaisu. Näyttää mukavammalta, eikä sadevesi valu hyllylle. Kakkosneloset nostavat päällimmäisen tason juuri sopivalle työskentelykorkeudelle. Päällimmäinen levy laitettiin karhea puoli ylöspäin, jotta laatat tarttuvat siihen paremmin.

Pöytä valmiina
Puuvalmis ruukutuspöytä näyttää tältä.

Maalasin pöydän vielä (Virtasella tietty), ja vetelin kosteussulun pintaan. Ihan komea minusta jo tällaisenaan, mutta tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemän kuviota.

maalattu pöytä
Maali teki ihmeitä pöydälle – oikeastaan kelpaisi jo tällaisenaan.

Tarpeet mosaiikkiin tilasin Mosaiikkimyymälästä. Suosittelen – siellä on hyvä valikoima ja nopea toimitus. Jonkun verran sain myös ruinattua rautakaupasta näytelaattoja. Ne paukuttelen vasaralla paloiksi, ja laattapihdeillä paloja voi vähän muotoillakin.

mosaiikkipaloja
Koska teen kukka-aiheita, valitsin materiaaleiksi värikkäitä laattoja.

Tästä se sitten alkaa. Mitään tarkempaa (paperille tehtyä) suunnitelmaa minulla ei ole, mietin kuvioita sitä mukaa kun etenen. Mallasin vähän kuivaharjoitteluna laattoja pöytään ihan vaan tarkistaakseni, riittävätkö laatat. Ja riittäväthän ne, saan laittaa kukkasia tiheämminkin, ja vielä vähän köynnöstä yläosaan. Taustaan olen saanut roskalavaryhmästä vaaleansinistä ja -ruskeaa laattaa.

Mosaiikkityön mallaus.

Jos et koskaan ole tehnyt mosaiikkia ja epäilet osaatko tehdä tarpeeksi hyvännäköistä jälkeä, niin pelko pois. Mosaiikkitöissä on se hyvä puoli, että ei tarvitse olla taiteellinen tai osata piirtää. Niistä tulee melkeinpä takuuvarmasti hyvännäköisiä. Olen vuosikausia sitten tehnyt edellisen pyödän kannen, ja hämmästyin suorastaan, miten hieno siitä tuli, vaikka minussa ei ole vähääkään taiteellista taipumusta.

vanha mosaiikkipöytä
Vanha pöytä jo haalistuneena ja aikansa palvelleena

Perennaurakka

Emme ole vielä tehneet mitään toimenpiteitä nykyisen kotimme myynnin eteen, eikä se ihan vielä ole ajankohtainenkaan. Mutta ihan varmuden vuoksi olen ryhtynyt varautumaan siihen, että ensi kesänä minulla ei enää olekaan pääsyä nykyiseen puutarhaani.

Olen vuosien varrella istutellut melkoisen määrän erilaisia perennalajikkeita pihalleni. Istutussuunnitelma on ollut tyyliä: näen jonkun kivan perennan, ostan sen ja etsin paikan. Eli kasveja on sikin sokin sinne tänne istuteltuna. Tavoitteena on nyt ottaa jakopala lähes jokaisesta kasvista ja valeistuttaa ne uuteen paikkaan varsinaisen perennapenkin valmistumista odotellessa.

Alkukesästä sain viimein suurimmaksi osaksi listattua pihan perennat ja pääsin käsitykseen työmäärästä. Tällä hetkellä kasveja on listalla n. 110, ja määrä kasvaa sitä mukaa, kun huomaan jonkun uuden lajikkeen – onneksi tätä tapahtuu enää harvoin. Jaettujen kasvien määrä merkkaan listaan myös, niin edistyminen on helposti nähtävissä.

perennaluettelo
Ylläpidän lajikelistaa googlessa.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, alan olla vähitellen voiton puolella. Enää kolmisenkymmentä siirtoa edessä, ja sitten tämä nykyinen piha saa jäädä odottamaan uutta omistajaa.

valeistutus
Valeistutukseen kasvit on istutettu tiiviisti.

Valeistutus istutetaan normaalia tiiviviimpään, koska kasvit ovat siinä vain väliaikaisesti. Tuosta kuvasta näkyy, kuinka alkukesästä istutetut ovat jo ottaneet tilansa, ja alkavat olla aika ahtaalla penkissä. Toivottavasti pääsen jo ensi kesänä tekemään varsinaista penkkiä.

Aloitin aluksi tekemään googlen sheetsiin valeistutuksen ”dokumentaatiota” niin, että merkkasin kasvit sinne ruudukkoon. Tosi työlästä. Sitten ajattelin, että en kirjaa niiden sijainteja mitenkään, sittenpähän näen mitä sieltä nousee, mutta sekään ei tuntunut oikein hyvältä. Perinteiset kasvienmerkkaustikutkaan eivät toimi, koska routa heittelee niitä minne sattuu. Mutta sitten muistin Bilteman puutikut! Niillä olen nyt saanut suurimman osan merkattua – osa jää edelleen yllätykseksi, koska alasleikatuista taimista ei millään pysty päättelemään lajiketta, jos ei satu muistamaan mitä tuli istutettua mihinkin.

Bilteman puutikut ovat (toivottavasti) tarpeeksi pitkiä, että routa ei niitä pääse siirtelemään.

Kaikille valeistutusta (tai mitä tahansa istutusta) suunnitteleville haluaisin vielä kertoa, että ”no dig” -penkki ei toimi, jos alimmaiseksi laittaa pahvia, mutta paksu sanomalehtikerros näyttäisi estävän rikkaruohot. Meidän valeistutuksen alla on muovitonta biokangasta.

Valeistutusurakan lisäksi on tarkoitus syksyn aikana istuttaa myös isohko määrä kuunliljoja reunustamaan kulkua saunalle. Homma on jo vähän aluillaan, mutta biokangas loppui, joten tässä tulee nyt väkisin pieni tauko. Onneksi täällä päin Suomea istutuskelit jatkuu jopa lokakuulle asti.

kuunliljat
Tähän tulee kuunliljakuja, sopivasti varjoinen paikka, koska syreeni ja hopeapaju kaartuvat portiksi yläpuolella.

Tapahtumien vyöry

Onpas taas ollut kiirettä töiden alkamisen ja muun arkihässäkän kanssa. Mutta myös meidän työmaalla oli reilu viikko sitten niin paljon tapahtumia, että sitä voisi kutsua melkeinpä vyöryksi. Ja yhteensattumiakin oli sen verran, että melkein olen ruvennut uskomaan siihen, että jotkut asiat on vaan tarkoitettu tapahtuvaksi.

Ensimmäinen asia tapahtumien ketjussa oli, että päätettiin vähän siivota pihaa. Purettiin talon vierestä mm. linttaan mennyt puutarhakatoksen runko ja kaikki siihen liittyvät rakenteet.

Sitten saimme sovittua mittauskäynnin mökkimme laajennuksen suunnittelevan henkilön kanssa. Siitä innostuneena päätimme vähän katsastaa mökin hirsirakenteisiin sisältä päin, että saadaan vähän ymmärrystä siitä, kuinka paljon ulkoseinistä menee ehkä uusiksi.

Purettiin epäilyttävimmistä nurkista tarkistusta varten lastulevyä, haltexia, pinkopahvia, vaneeria yms. eristeaineita. Tapettikerroksia lastulevyn alla näytti ainakin ensikatsomalla olevan ainakin seitsemän – kaikki laitettu vuosien 1941 – 1974 välisenä aikana (koska lastulevyt on laitettu seiniin 70-luvun puolivälissä). Ennen on todella tapetoitu ahkerasti!

Ajattelin, että kerään tapettisuikaleita talteen, niin voidaan niistä vähän kerätä talon historiaa näkyviin jonnekin. Tämä asia ratkesikin heti seuraavana päivänä, kun välitöinäni osallistuin Marttojen retkelle Mäntsälän Alikartanoon. Siellä oli hienosti kehystetty tapettimalleja, ja apinoin tyylin heti itselleni myös.

Kartanon tapetteja
Alikartanon tapetteja.
Mökin tapetteja
Meidän ”kartanon” tapetteja.

Mutta ne hirret. Suurimmaksi osaksi näytti tosi hyvältä. Hirret olivat kovia ja terveen näköisiä. Kahdesta hirrestä löydettiin kuivaa, mutta pehmeää paikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että hirsityöt ovat ensi kesänä edessä.

Hirsinurkka
Erilaisten levykerrosten alta paljastui suurimmaksi osaksi tervettä ja kuivaa hirttä.

Mietittiin miehen kanssa, että mistähän me löydetään korvaavia hirsiä, että pitääkö kaukaakin roudata ja ovatko kalliita. Ja sitten ihmeellinen sattuma: paikallisessa roskalavaryhmässä ilmoitettiin purkuhirsistä! Ja minä kerkesin varaamaan ne ensimmäisenä! Käytiin samana päivänä heti katsomassa niitä, ja sovittiin että otetaan kaikki. Mies järjesteli hirsille kuljetuksen, ja ennen kuin seuraava viikko oli puolessa, oli hirret nätisti pinottuna mökin viereen. Ja kappas vaan – siihen paikkaan, josta purettiin se katoksen raato!

Hirsipino
Meidän hirret!

Ruukkuhuone

Kesäloman aikana en tehnyt oikeastaan mitään uudessa paikassa. Mies teki sen sijaan laatoituksen navetan päätyyn ja uuden oven vanhan, liian matalan tilalle. Ovi johtaa sellaiseen ylellisyyteen kuin RUUKKUHUONE.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten hyvin pystymme järjestämään puutarhanhoitoon ja kompostointiin liittyvät hommat, eikä siinä vielä kaikki. Tämän logistisesti nerokkaan kompostoinnin ja ruukutusalueen lisäksi saan navettaan oman säilytystilan ruukuille ja muille puutarhavälineille. Ollaan ruvettu kutsumaan sitä tilaa ruukkuhuoneeksi.

Tila on joskus muinoin toiminut ulkohuussina, ja siitä on jonkunlainen lantaluukku myös viereiseen navettaan. Seinät näyttävät kyllä juuri siltä, että lantaa on käsitelty, ja tämä huone tulee olemaan testitila erilaisille hirren puhdistuskeinoille. Lamellilaikka on jo ostettuna…

ruukkuhuone
Ruukkuhuone tämänhetkisessä tilassaan.

Huoneeseen ulkoa johtava ovi oli hyvin matala ja harva lautaovi. Mies on kovasti kiinnostunut kaikenlaisesta käsillätekemisestä, joten hän osti vain oven rungon ja teki siihen vuorauksen itse. Ostamalla saa nopeasti valmista, mutta ei itsetekemisen tyydytystä.

ovi
Oven vuoraus tekeillä.

Vanha huussin ovi siis poistettiin, aukkoa suurennettiin ja uusi ovi asennettiin tilalle. Oven yläpuolelle mies näversi vielä samanlaiset koristeet kuin asuinrakennuksen ovessakin on – ne taas ovat edellisen omistajan kädenjälkeä.

oven yläosa
Oven yläreuna koristeineen. Ovi ja saranat maalataan vielä (näillä näkymin) mustaksi.
koriste
Koristeen malli asuinrakennuksen oven päällä.

Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut muutos navetan päädyssä. Se täydentää mainiosti keittiöpuutarhaa, ja laatoitus on helppo siivota ruukutuksen roiskeista. Ruukutuspöytä on jo suunnittelun alla, siihen tarvitaan valurautaiset ompelukoneen jalat ja paljon värikkäitä kaakeleita…

Laatoitus
Pääty ennen oven vaihtoa, laatoituksen jälkeen.
yleiskuva
Keittiöpuutarha-alue nyt. Navetan päädyn vuorilaudoitus tullaan vielä alaosasta uusimaan.
nurkkakivi
Vielä yksi kuva kertomaan siitä pieteetistä, jolla mies hommansa tekee. Navetan nurkkakivi on hienosti kierretty.

Saunakamarin uusi ilme

Tänä viikonloppuna tehtiin monenlaista pientä. Haettiin katetta perunamaahan, ja ”mullattiin” sillä perunat, katsottiin kaivoon ja siivottiin saunakamari.

Aloitetaas perunamaan kattamisella, koska se olikin melko hilpeä tapahtuma. Meidän isompi auto oli muiden perheenjäsenten käytössä, joten piti hakea pikkuisella cc-autolla katteita, eli heinää ja olkea naapurilta. Sehän toimii tarvittaessa pick-upina tuo avoauto :).

Avoauto
Hyvin mahtuu heinäkuorma avoautoon. Vain taivas rajana kuormauksessa.

Oljet on nyt laitettu perunan varsien tyville – en tiedä tuleeko sieltä perunaa (ja onko jo ehtinyt vihertyä), mutta rikkaruohot tämä systeemi on kyllä pitänyt poissa. Eli varsinainen tavoite saavutettu.

Perunamaa
Olkien alta puskee pelkkää perunanvartta. Yllättävän hyvin toimii tämä rikkaruohojen tappokonsti.

Olen jo pitkään suunnitellut saunakamarin siivousta – lähinnä terapeuttisessa mielessä, koska kiva olisi saada jotain edes puolivalmista sisätiloihin myös. Ollaan myös käytetty saunakamaria kahvinkeittopaikkana, joten asiallista vähän siivota.

Saunakamari ennen siivousta
Kännykän pullonsilmällä kuvattu saunakamari ennen siivousta.

Eipä siitä sen kummempaa, muuta kuin että kyllä tuli kiva. Jos saadaan kaivo kunnostettua syksyllä, niin ehkä voitaisiin jo saunassakin käydä.

Saunakamari ovelta päin katsottuna. Penkit ovat nykyisen talon ylijäämää.
Emännänkaappi
Ja se kahvinkeittopaikka. Emännänkaappi oli saunakamarissa, ja sai nyt kunnollisen puhdistuksen.

Kaivoon katsominen saa ihan erillisen kirjoituksen – mutta ei tänään. To be continued…

Betoniaskartelua

Sain muutama vuosi sitten mieheltäni joululahjaksi pikkuisen betonimyllyn. Se menee kyllä heittämällä joululahjojen top vitoseen – vaikka en olekaan sitä vielä käyttänyt kertaakaan näiden vuosien varrella (paitsi kerran shampanjacoolerina).

betonimylly
Ihana keltainen betonimyllyni. Toimii sähköllä, ja sillä voi tehdä 10-20 litraa (arviolta) betonia kerralla. Multasäkki kertoo mittakaavan.

Meillä on uudella pihalla kolme raparperipuskaa, ja jokaisessa lehdet ovat toinen toistaan jättimäisempiä. Kun huomasin tuon melkein metrisen lehden, juohtui mieleeni, että mullahan on se betonimylly…

raparperin lehti
Jättiläislehti on myös aika mukavan muotoinen, lähes saman kokoinen halkaisiljaltaan joka suuntaansa.

Tuumasta toimeen. Löysin paikallisen roskalavaryhmän kautta sementtiä ja väripigmenttiä, ja erilaisia rautoja ja verkkoja uudessa paikassa on omasta takaa.

verkotettu betonilaatta
Laitoin ensin kerroksen betonia, sitten painelin siihen kanaverkkoa, ja toinen kerros betonia päälle.
muovilla peitetty valu
Lopuksi vielä peitin valun muovilla, ettei se kuivu liian nopeasti. Pitää käydä vielä kastelemassa sitä pari kertaa lähipäivinä.

Olen tehnyt jotain pientä betoniaskartelua joskus, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein betonilaatan. Rohkeana tyttönä laitan tämän jo julki, vaikka vielä ei ole mitään tietoa siitä, onnistuuko valu vai ei.

betonitöitä
Tässä vielä nämä aiemmin tekemäni askartelut. Ruukku on niin paksu, että siinä voi kasvattaa vain mehikasveja. Kaksi muuta ovat suihkulähdekäyttöön.

Tulipahan ainakin vihittyä käyttöön ihana betonimyllyni, ja hyvinhän se toimi. Öljyä pitäisi jostain kohtaa saada vähän nivelille, niin loppuisi se jatkuva kitinä 🙂

Ps. Täältä löydät Instagram-feedini. Paljon kuvia myös nykyisestä puutarhastani.

Kompostoinnista

Me ollaan miehen kanssa ihan vannoutuneita kompostoijia. Komposti tuottaa paljon paitsi paljon hyvää multaa, myös tärkeitä pieneliöitä puutarhaan. Sitä paitsi keväällä on jotenkin niin kiva aloittaa hommat sillä, että kääntää komposteja ja toteaa edellisen vuoden jätteiden muuntuneen karikkeeksi ja toissa vuoden jätteet jo lähes mullaksi.

Kotona on kaksi lämpökompostoria ja puutarhakompostit kolmen vuoden rotaatiolle. Erittäin toimiva systeemi: ensimmäiseen kompostiin viedään kesän aikana kaikki maatuva puutarhajäte. Toisen vuoden kompostissa on jatkomaatumassa edellisen vuoden kamat. Kannellisessa kolmannen vuoden kompostissa on sitten parin vuoden takaista tavaraa, joka alkaa olla jo multaa.

Homma toimii näin: Ensin tyhjennetään kasvihuoneen kasvualustaa kukkapenkkeihin ja kesäkukkaruukkukäyttöön. Sitten tuodaan kolmannen vuoden kompostin mullat kasvihuoneeseen. Toisen vuoden komposti käännetään kolmannen vuoden kompostiin ja esimmäisestä kompostista lapetaan kamat toisen vuoden kompostiin. Ja lämpökomposteista tullutta maatunutta tavaraa laitetaan vähän joka väliin aika ajoin.

Aika paljon kääntämistä, ja turhaa hommaa, voisi moni ajatella. Mutta kääntäminen on juuri se idea. Silloin kerrokset sekoittuvat ja lahoaminen saa uutta virtaa.

Tuo on siis (puutarhaihmisen mielestä) tosi mukavaa puuhaa, mutta nykyisellä rinnepihalla vähän työlästä. Lämpökompostit ovat erillään muista komposteista ja kasvihuone on portaiden päässä kompostialueesta. Ruukutuspöytä taas on vielä ihan eri suunnassa.

Nyt haluttiin laittaa kaikki nämä samalle alueelle, ja puutarhakompostit vielä sellaiseen paikkaan, että niissä voi kasvattaa kesäkurpitsaa (nyt ovat tosi varjoisassa paikassa). Ja tässä tämä nyt on: kompostialue keittiöpuutarhassa.

Kompostit
Siisti ja kaunis kompostialueemme. Punaiset kompostit on rakennettu puretun traktoritallin laudoista. Kuvan etualalla olevalle katetulle alueelle tulee kasvihuone.

Kasvihuone tulee ihan viimeisen kompostin viereen, joten sinne on helppo viedä kottikärryillä multaa. Kasvihuoneesta taas on kottikärryn kuljettava reitti navetan päätyyn, jonne tulee ruukutuspaikka, eli sinne saa kuljetettua ruukkumullat. Tykkään myös siitä, että kompostit ovat näkyvillä, eivätkä jemmattuna missään pihan perällä. Onhan kompostointi puutarhan tärkein toiminto!

Potagerin mallausta

On ollut tänä viikonloppuna melko hikiset oltavat pihanrakentajalla. Eilen siivoiltiin pihaa, haketettiin oksia keittiöpuutarhaan ja ajeltiin pihalta rikka- ja tavallista ruohoa. Piha alkaa näyttää jo ihan siistiltä monestakin kohtaa.

Sääkin oli eilen vähän miellyttävämpi kuin tänään, ja oikeastaan tehtiin ihan täysi työpäivä. Tälle päivää oli luvassa lisää haketusta ja keittiöpuutarhan pyöreän kasvatuslaatikon rakentaminen. Olen esikasvattanut muutaman pavun, avomaankurkun ja herneen taimen, ja niiden multiin saamisella alkoi jo olla kiire.

Samalla tulee nyt mallattua keittiöpuutarhan mittasuhteet paikan päällä – paperille niitä olenkin jo piirtänyt useaan otteeseen. Tarkoituksena on tehdä navetan nurkalta sisäänkäynti (siis oikein portti!), josta jatkuu suora käytävä kasvihuoneelle. Ennen kasvihuonetta on risteävä suora käytävä kaivolta kompostille. Käytävän molemmin puolin on symmetriset kasvatuslaatikot, joiden keskellä on ”aukio”, johon tulee pyöreä kasvatusallas köynnöstäville kasveille.

Kattotiilet
Pyöreä kasvatusallas tehdään vanhoista kattotiilistä, jotka löytyivät roskalavaryhmästä.
Kasvilaatikoiden paikat.
Lautojen asettelu maahan kasvatuslaatikkoja mallaamaan toi hyvin konkretiaa suunnitelmaan. Papualtaan takana oleva tuoli esittää kasvihuoneen paikkaa,

Hyvä että tuli tehtyä tosielämän mallaus. Testailtiin kottikärryliikennettä kaivolta kompostille ja totesimme, että komposteja pitää vähän siirtää, että homma toimii pujottelematta. Nyt ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä, ja ensimmäinen kasvilava ehkä rakennetaan jo tänä kesänä (vaikka siellä ei vielä ole tarkoitus mitään kasvattaakaan).

Herneen istutus
Kävin vielä illan ”viileydessä” istuttamassa pavut, kurkut ja herneet. Onnettomia taimia, eivätkä milään meinanneet pysyä pystyssä. Keksin tehdä sidontalangan heinästä.

Perennoita valeistutukseen

Tehtiin siskon kanssa aikaisin keväällä jo valeistutuspenkki odottamaan hyviä istutusaikoja. Siinähän kävi niin, että vuohenputki 6 – puutarhuri 0. Edes kaksinkertainen pahvi ei pitänyt vuohenputkea poissa, joten uusiksi meni.

Vuohenputki vallannut kukkapenkin
Vuohenputki ei anna armoa, vaan tunkee paksun pahvikerroksenkin läpi.

Edellisessä jutussani kirjoitinkin muovittomasta biokankaasta. Kokeillaan nyt sitä kukkapenkin alla. Mies kuokki enimmät vuohenputken ja nokkosen juurakot pois ja samalla tasoitti maata vähän, ja siihen päälle laitoin tuota biokangasta. Reunoille isompia kiviä ja leca-harkkoja, jotta multatilaa saadaan tarpeeksi. Leca-harkkojen reiät jätin ylöspäin, tarkoitus on istuttaa niihin kivikkokasveja, jotka toivottavasti vähän peittävät harkkoja myös…

Istutin taimet aika tiheään, koska niitä on paljon. Nykyisellä pihalla on lähes 200 eri perennalajiketta, ja vasta istuttaessa minulle valkeni, miten jättimäinen urakka tämä on. Melkein koko lauantai meni tähän vaiheeseen, vaikka kasveja tässä on vasta murto-osa.

Valeistutus
Perennat tiiviissä yhteiselossa.

Viime viikonloppuna raivaamani syreenin alle laitoin lopullisen istutuspaikan maanpeitekasveille. Sinne tulee taponlehteä, pikkutalviota, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa, tuoksuorvokkia ja akankaalia. Ainakin näin aluksi.

Kasveja syreenin alla
Maanpeitekasvien istutus.

Dokumentoin valeistutukseen google sheetsiin, jotta tiedän, mikä välistä puuttuu jos joku sattuu kuolemaan. Ajattelin vielä jossain vaiheessa merkata värit taulukkoon, ja olisi kyllä siistiä jos jotenkin voisi vielä konkretisoida kukintakuukauden. Pitää vähän miettiä sitä.

Kasvit taulukossa
Säntillisyys ei yhtään huvittaisi, mutta kannattaa jatkoa ajatellen.

Vielä kävin tänään urakoimassa navetan eteen hätäistutuspaikan nukkasalkoruusulle (joka on niin säälittävän kokoinen, että en uskalla paljoa odottaa) ja laventelille. Lämmin paikka on tarpeen näille molemmille. Tässäkin piti käyttää kangasta, koska nokkosta on ihan joka paikassa.

Navetan nurkalla
Talon nurkalta löytyi pyöreitä kiviä. Ne saavat nyt palvella tässä.